Vuosi 2014 paketttiin, 2015 tavoitteet

Tähän vuoteen  on mahtunut isoja iloja, suuria suruja sekä oivaltamista treenaamisesta sekä kilpailemisesta.

Tico ja minä saimme nauttia helmikuusta toukokuuhun jatkoaikaa, kun oletuksista huolimatta palasinkin koiran kanssa eläinlääkäriltä (suolistotulehdus). Tämän jälkeen pidin joka ikinen päivä huolen että kerkeän pysähtyä rapsuttelemaan Ticoa, huomioin koiran runsaasti ja käyn silloin tällöin aivan kahdestaan laatuaikalenkeillä. Tico oli erittäin hyvinvoiva ja pirteä, aina viimeiseen päivään saakka. Kyynel silmissä olen ollut useinkin, mutta pääsääntöisesti Ticon muistelu saa hymyn huulille.

Ozzylla oli tavoitteena

• pysyä terveenä ja mieli virkeänä
• virallinen startti rally-tokossa
• jokunen näyttely, ja koiran kunnon mukaan maailmaan voittajaan osallistuminen

Ozzylla alkoi alkuvuosi sitkeällä ripulilla ja hetken jo luulinkin menettäväni koiran. Loppukesästä keksin miten Ozzyn suolisto saadaan pidettyä kunnossa ja ilokseni (sekä kaikkien yllätykseksi) Ozzy sai jopa kadotetun painon (19kg -> 24kg) takaisin sekä jossain määrin lihastakin. Loppuvuodesta Ozzyn nivelrikko ranteissa on mennyt huonommaksi, joskaan onneksi tuo ei vaikuta arkeen millään muotoa. Ainakaan vielä.

Ilokseni Ozzy pystyi osallistumaan rally-tokon mestariluokkaan lajin virallistumisen jälkeen. Kaiken kaikkiaan kilpailtiin kolme kertaa, ei kuitenkaan saatu yhtään hyväksyttyä tulosta. Viimeisissä kisoissa Ozzy kertoi selkeästi ettei halua enää tätä lajia harrastaa, joten koiran tahtoa noudattaen jäi kisaaminen historiaan.

Näyttelyissä käytiin kuusi kertaa, joista Ozzy oli 2 x ROP VET, 2 x VSP VET ja sai myös 4 x SAn. Menestystä täydensi vet-BIS2 ja vet-BIS3 sekä erikoisnäyttelyn VSP VET :) Koska Ozzy on hyvässä fyysisessä kunnossa, mielenvirkeyttä riittää ja askelkin nousee ikäisekseen kepeästi kävi Ozzy myös yllätyksekseni messarissa. Vaikka luulinkin jo vuosi sitten että se oli viimeinen kerta ;)

Ozzyn tavoitteet 2015

• Nautitaan joka ikisestä päivästä :)
• JOS kuntoa ja huumoria riittää niin mahdollisesti käydään erkkarissa

Mörkön tavoitteet oli

• pysyä terveenä
• agilityssä nousta kolmosiin, parantaa puomin sekä keinun suoritusnopeutta ja saada kokemuksia eri kisapaikoista
• tokossa säännöllistä treenaamista sekä TK1
• luonnetestissä käynti
• rally-tokossa avoimeen

Mörköllä oli tapaturmavoittoinen alkuvuosi ja ei loppuvuodestakaan aivan terveinä pysyttä. Ensin pienestä naarmusta reidessä koitui iso tulehdus, melkein heti perään Mörkön etutassun kynsi halkesi ja sitä parannetiin reilu kuukausi. Syksyllä oli sitkeä anaalirauhasstulehdus, jota jouduttiin hoitamaan pitkän kaavan mukaan usealla kuurilla. Nyt on ollut riesana hypyissä ilmennyttä vaikeutta, minkä takana oli ainakin jumi lanneosassa, SI-nivelongelma sekä kipeytynyt hauis. Mikä on syy ja mikä seurausta jää arvailuksi. Hommasin Mörkölle kuitenkin sadePompan, ettei nyt selkäjumit ainakaan johdu kylmästä ja märästä. Uusi vuosi aloitetaan aloitetaan kuitenkin kunnon harrastustatuolla.

Agilityssä noustiin kolmosiin :) Tämä tapahtui aika nopeassa tahdissa sen jälkeen kun keksin että minun pitää itsekin juosta kovempaa sekä hyväksymällä sen tosiasian etten voi treenata täydellisyyttä tavoitellen vaan josasin vaiheessa kisakokemustakin pitää kartuttaa. Kakkosissa kisattiin 15 kertaa ja kolmosissa ollaan käyty nyt 6 kertaa. Kolmosissa ollaan keretty jo kokemaan ensimmäinen kontaktivirhe (ikinä) sekä viimeisessä kisoissa saatiin ensimmäin HYL (lopetin radan kesken kun Mörkö ei ollut halukas hyppäämään). Vauhti ei ihan riitä kolmosissa, mutta tätä pystyy parantamaan sekä omaa juoksukuntoa parantamalla että viemällä aloitettu juoksu-A ja juoksupuomi loppuun. Positiivista on se ettei Mörkö paineistu enää uusista kisapaikoista, eikä hämmenny vieraista kontakteista.

Tokossa treenattiin kesällä viikoittain ja loppuvuodesta joka toinen viikko. Ensimmäisestä kisasta saatiin II-tulos ja toisesta III-tulos. Vaikka osa-alueet olivatkin kunnossa en ollut treenannut tarpeeksi palkkaamattomuutta ja kokonaisuutta, joten Mörkön pehmeys näkyi suorituksissa ei-toivottuna epäluuloisuutena.

Syyskuussa käytiin luonnetestissä, joka oli hyvin Mörkön näköinen arvostelultaan. Ainoa yllätys oli että "hieman pehmeän" sijaan minulla onkin "pehmeä" koira. Monelle varmastikin aika päivänselvä juttu, mutta olin jotenkin itse ajatellut etten pystyisi olemaan pehmon kanssa. Näköjään yhteiselo sujuu kuitenkin hyvin, mutta olen oppinut ottamaan pehmeyden tuoman haasteen huomioon. Onneksi Mörkö on kanssani hyvin rohkea ja avoin, joten pehmeys ei näy arjessa.

Rally-tokossa kisattiin lajin virallistuttua ensimmäisenä päivän eli 1.5. Nopeana koirana Mörkö kerkesi tehdä muutaman ylimääräisen muuvin ja jäätiin pari pistettä tuloksesta. Enempää ei sitten kisattukaan johtuen aivan mahdottomasta tilanteesta, eli kisapaikkoja ei tahdo saada. Kaikki kisat täyttyvät minuutissa...

Mörkön tavoitteet 2015

• Ylläpitää koiralla hyvää kuntoa ja sitä myöten toivoa ehjää kautta
• Agilityssä saavuttaa ainakin yksi 0-tulos. Hieman elättelin toiveita SM-kisoihin pääsystä, mutta tavoitteena taitaa olla epärealistinen.
• Tokossa TK1, täytyy vain päättää että pyrinkö tähän vanhoilla säännöillä vai odotanko uusia sääntöjä
• Rally-tokoissa startti/startteja jos kisapaikkoja vain saa... en jaksa ottaa tästä kovinkaan suurta stressiä

... ja ne omat tavoitteet 2015...

Oman juoksukunnon parantaminen ja toivottavasti myös painon tiputtaminen samoihin lukuihin kuin vuosi sitten (eli -10kg). Toukokuussa on edessä joka vuotinen puolimaraton, joten juoksumotivaation kanssa on parempi olla olematta motivaatio-ongelmia. Toivottavasti painonhallinta onnistuu lisääntyneellä liikunnalla sekä huolellisemmalla ruokavalion seuraamisella. 

Agilityn kannalta olisi suotavaa keksiä jotain liikkuvuuden, tasapainon ja ketteryyden kehittämiseksi. En usko että Mörkö menee vielä täysiä, joten kun saan petrattua omaa juoksemista radalla niin varmasti suoritusajat paranevat. Tällä hetkellä meidän etenemä on noin 3,3m/s ja tuo pitäisi saada hilattua 3,6m/s - vähintään. Ajallisesti tarkoittaa noin kolmea sekuntia.

Pentukuumekin on iskenyt ;) Tuskailun jälkeen löytyi toivoa ja tällä hetkellä on kiva partis-narttu tiedossaa Suomessa. Ozzyn sukulainen. Uroksiakin on katseltu. Saa nähdä syntyykö pieniä partiksia tänä vuonna vaiko seuraavana.

Vuoden viimeiset kisat - ja ensimmäinen HYL!

Tänään suunnattiin Lahteen Mörkön kanssa. Moneen kertaan kyllä mietin kisareissun mielekkyyttä... eihän se tunti ole pitkä matka ajella, mutta on noita kisoja lähempänäkin. Mörkön kuntokin mietitytti, mutta kun on ollut niin selkeästi iloisempi, energisempi ja pirteämpi niin ajattelin (naivisti) että koira on kunnossa. Uusi kisapaikka ja uusi tuomarituttavuus (Allan Mattsson) kiinostivat.

Ja niinhän me sitten lähdettiin aamuyöstä Lahteen.

Molemmat Mattssonin radat olivat mukavia ja jouhevia mennä. Mörkö sai agilityradalta ylaikanollan (etenemä 3.3m/s), mutta olin todella tyytyväinen. Tämä on nyt toinen vieras kisapaikka peräkkäin eikä Mörkössä esiintynyt mitään "lahnaantumista". Olisikohan kokemuspohjaa jo niin paljon että kantaa hieman vieraanpiekin asioiden ylitse? Mörkö on kyllä niin kiltti koira! Itse ajauduin A-esteen linjalta niin että olisi ollut ihan loogista että Mörkö olisi ohittanut esteen... A-esteen jälkeen taas jostain syystä itse sähelsin putken väärässä päässä mutta niin vain Mörkö korjasi pyynnöstä linjansa. Kontakti sujuivat ihan ok, pujottelu meni hyvin ja putket suorastaan imivät Mörköä. Hyvä juttu!

Hyppyrata... niin, se sitten jäikin lyhyeen Mörkön alittaessa viidennen hypyn riman. Hyppyradalla hyppykorkeus oli 5cm korkeampi kuin agilityradalla, mutta en usko henkisen kantin pettäneen. Mörkö on niin kiltti koira, että kyllä se yli menisi jos pääsisi - ja nyt selkeästi kertoi ettei pääse. Itseäni harmittaa todella paljon. Siis se etten osannut lukea koiran olotilaa paremmin. Omatuntoa helpotti hieman tieto siitä että sain varattua ajan fyssarille jo tiistaiksi.

Ennen ja jälkeen lämmiteltiin ja verryteltiin todella hyvin. Otin Mörkön halliin häkkiin, kun ulkona oli lähemmäs -10 astetta. Sisällä Mörkö oli puettu merinoon ja pomppaan. Myös ratojen jälkeen hallista lähti iloinen Mörkö. Sen verran joulunvietto ja/tai kisat rasitti että autossa kuului syvä tuhina koko paluumatkan ja kotona otettiin koko porukka melkein 3h päiväunet - Mörkö kainalossa nukkuen.

Tuomari siis kiva tuttavuus, VAUn halli ei niinkään. Pohja oli liukkaanoloinen ja ehkä jopa hiukan kova. Kuulutukset puuroutuivat ikävästi, ja betonihallissa riittää melua muutenkin. Olenko sitten liian vaativat kilpailija kun kaipailin jonkinnäköistä reaaliaikaista tapaa näyttää radan tapahtumia? Voi tosin olla omaa sokeuttanikin, mutta en huomannut missään sähköisen ajanoton näyttöä ja kyllä se kieltämättä vei tunnelmasta heti suuren osan kun ei pystynyt yhtään katsomaan menikö koira ihanneaikaan vaiko ei. Kisakirjoja odotellessa jatkoin jouluna aloitettua villasukkaprojektia. Olisihan se kiva saada hyl-kirjat heti pois mutta syitä siihen ettei niit annettu on niin monia että itse usein toimistossa työskentelevänä en asiasta kuitenkaan marmata (tätä kommenttia enempää ;) ).

Kehonhuoltoa osteopaatilla

Kaksi viikkoa sitten fyssarilla todettiin Mörkön lanneosan olevan jumissa, ja luultavasti tästä syystä oli myös etuosa jumissa. Arjessa Mörkö on ollut paljon pirteämpi ja aktiivisempi hoitokerran jälkeen ja kisoissakin paria huonoa alastuloa lukuunottamatta koira liikkui tavanomaisesti.

Jostain syystä itselläni oli kuitenkin fiiilis että osteopaatilla olisi hyvä käydä... ... ja kun silmiini osui netin ihmeellisessä maailmassa Hanna Kivisen sivut ja kun sopivasti ennen joulua oli vapaa aika niin päätin lähteä kokeilemaan uutta tuttavuutta.

Vastaanottopaikka oli todella miellyttävä, sekä tykkäsin siitä että koko hoita aloitettiin katsomalla koiran liikkeet. Tämän jälkeen Mörkö sai tutustua paikkaan itsekseen ja eikun hommiin. Kaularanka taipui kaikkiin suuntiin hyvin, mutta melkein ensi sekunneilla osteopaatti havaitsi ettei Mörkö taivu vasemmalle. Ei joo taivu ei, hyppytekniikassakin vasemmalle taipumiset on ollut aina haastavampia... Kun tutkittiin lisää niin selvisi että SI-nivel ja ristiluu ei liiku optimaalisesti. Vielä kun mentiin pintaa syvemmälle selvisi että vastakalvot on kireät (niin kuin on ollut aikaisemminkin) ja jotain häikkää munuaisessa/munuaisen alueella. Oma tietotaito ja ymmärrys loppui tässä kohden vaikka Hanna selkeästi tilannetta selittikin. Joka tapauksessa SI-nivel ja munuaisen alue on toisiinsa jollakin tavoin kytköksissä, ja kun toinen "voi huonosti" niin toisellakin "menee huonosti". Näin omin sanoin kuvailtuna :)

Mörkö rentoutui selkeästi hoidon aikana ja nautiskeli välillä olostaan silmät kiinni. Sain kotihoito-ohjeenkin SI-nivelen mobilisoimiseksi, tykkään kovin! Etuosa oli myös hieman jumissa johtuen näistä takaosan jumeista. Joulun aika otetaan hieman rauhallisemmin ja sitten asteittain takaisin tuttuun arkeen.

Mörkö taitaa olla enemmän osteopatialla käyvä koira kun Ozzy on selkeästi fyssarilla käyvä. Onneksi on useita taitavia paikkoja käydä, jokaisella on kuitenkin se oma tapansa "nähdä sormilla".

Se ensimmäinen kontaktivirhe!

Tänään se sitten napsahti, mitä hieman pelkäsin kun aloitin kontaktien "uudelleen säätö" -projektin. Eihän tämä nyt ihan hirveä yllätys ole, varsinkin kun havaitsin viime viikolla olettaneeni Mörkön osaavan sellaista mitä ei ole opetettu. Virheestä huolimatta olen aikasta tyytyväinen, sillä nyt Mörköllä oli vauhtia :) Täytyy vain säätää kontaktit kohdilleen ennen kuin noista loikista tulee tapa.

Tänään siis Riihimäelle kisamaan. Enpä ole siellä käynytkään vuosiin, viimeksi Ozzyn kanssa ainakin viisi vuotta sitten. Tiesin hallin olevan kylmä, joten osasin varaututa tarpeellisella määrällä vaatetta. Pohjana hiekka, mikä tuntuu olevan Mörkön mieleen. Tuomari Arto Laitinen oli suunnitellut varsin mukavat radat, agilityn etenemä 3,5m/s ja hypyn etenemä 3,7m/s. Erityisesti kiittelin mielessäni 30cm hyppyjä.

Mörköhän on yleensä ollut uusissa paikoissa silmät ympyränä ensimmäisen startin, mutta eipä ollut tänään! Hyvä, ehkä viimeinkin itsetunto ja rohkeus alkaa olla halutulla tasolla. Ensimmäisen radan keinun ja A-esteen mattopinnoite oli selkeästi Mörkölle outo juttu, mutta metallipuomi menikin sitten erittäin rivakasti. Suoritusaika noin 3s, eli sitä mitä olen tavoitellutkin. Vielä kun saadaan vauhti pysymään kisasta toiseen ja kontakti kohdilleen niin se on siinä! Pujottelussa minulle tuli joku ihan käsittämätön ahdistus puolen välin kohdilla, mihin Mörkö välittömästi reagoi. Ei kuitenkaan vetänyt hernettä nenään, vaan pystyi jatkamaan rataa.

Hyppyradalle mennessä päätin tehdä pujottelun itselleni helpommalta puolelta, sillä en halunnut pujottelun kanssa mitään ylimääräistä jännitystä. Tämä aiheutti rataan tutustuessa aika paljon päänvaivaa, mutta onneksi jokin suoritettavissa oleva reitti löytyi. Tällä kertaa Mörkö meni itsevarmana pujottelua ihan kuin viestien että luota minuun. Rata meni mallikkaasti, mutta tämän hetken omalla juoksukunnolla ei vaan parempaa irtoa - eli yliaikanolla.

Mörkö oli todella kivalla fiiliksellä koko kisan. Kumpaankin lähtöön mukanani oli iloisen riehakas koira ja radan jälkeen yllätyksekseni Mörkö halusi repiä hanskaa. Taitaa olla pahimmat jumit poissa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mörkökin selkeästi tykkäsi :) Oli todella kiva kisata.

Kunnon päiväunien jälkeen käytiin tunnin metsälenkki Ozzyn ja Mörkön kanssa. Oli ihanaa, kun oli lunta maassa! Heti paljon valoisampaa ja koiratkin pysyivät puhtaina. Aivan parhautta. Kävi myös tuuri kun ei pahemmin tullut vastaan muita ulkoilijoita, niin koirat saivat olla vapaana tavanomaista enemmän. Tykkään, ja niin tykkäsi koiratkin.

Jäi sen verran puomin kontakti mieleen pyörimään, että päätin vielä illalla käydä pikaisesti hallilla. Mukaan lähti myös puomin boxi. Ensin maassa joitakin toistoja, jotta sain Mörkön pyrkimään huomattavasti A-esteen boksia kapeampaan boksiin. Tämän jälkeen tein joitakin toistoja niin että nostin Mörkön puomin laskevalle osalle mistä vapautin namikupille. Mörkö vain ei oikein tykkää tuollaisesta nostamisesta ja alkoi jännittämään namin syönnin jälkeen tulevaa... joten päätin kokeilla yksinkertaisesti niin että houkuttelin Mörkön ensin ylös puomille, pyysin sen kääntymään - ja vapautin namikupille. Näin sain monta hyvää onnistumista, joskin toivoisin ravin sijasta sitä laukkaa... mutta parempi näinkin kuin että koira himmailee koko puomin. Pari kokonaistakin puomia tein, todella hienoilla kontakteilla.

Uskon kyllä vahvasti että boksilla saan alleviivattua Mörkölle positiivisesti halutun suorituksen. Ei tavoitteenani olekaan puomilla ja A-esteellä että suorittaisi esteet minimilaukka-askeleilla. Kunhan nyt suorittaisi muutamassa sekunnissa (eli tavoite noin 3s) kaikki kontaktit. Ei vain ole mitään järkeä kisata kolmosissa ja odotella kun koira hiippailee puomia 7s. Jokaisella kontaktilla suunta on ollut oikea, nyt vain pitää malttaa viedä oma ajatus loppuun ja estesuoritukset valmiiksi. Tämän jälkeen kun vielä muistaa ylläpitää suorituksia, eli puomilla ja A-esteellä käyttä boksi satunnaisesti sekä tehdä keinua mini-pöydän kautta.

JOS kontakteista tulee kuitenkin ongelma, niin sitten pitää ottaa kontakteille pysähtyminen uudestaan pohdintaa. Mörkön tapauksessa uskon kuitenkin että pysäytys on helpompi saada kuin vauhti. Vaikka tiedän kyllä että suurimmaksi osaksi koiria nuo on juuri toisin päin. Ehkä luotan nyt liikaa Mörkön pehmeyteen... toisaalta juurikin sen pehmeyden takia on kontaktiesteiden suoritusvauhdissa ollutkin toivomisen varaa kun liian pieteetillä hinkkasin sille alkujaan kontaktien pysähdykset.

Keinu!

Jätettiin Mörkön kanssa suosiolla keskiviikon ryhmän epikset väliin ja keskityttiin sen sijaan kevyesti hyppytekniikkaan sekä puomiin. Painonsiirrot taakse näyttävät sujuvan huomattavasti paremmin. Puomilla opin tämän viikon ensimmäisen asian: ei voi vaatia sellaista mitä ei ole vielä opettanut. Itsestään selvää, joskin näemmä liian helppo unohtaa. Mörkö teki puomia namikipolla todella hyvällä vauhdilla, sillä seurauksella että välillä alastulon kontakti jäi suorittamatta. Estin kupille pääsyn, ja tietty seuraavalla toistolla meno oli taas hitaampaa. Kun jäin asiaa miettimään, niin tuli mieleen sellainen pikkuasia etten ole puomia edes opettanut vielä boksilla. Joten seuraavaksi boksi kehiin ja puomin työstö alkakoon!

Tänään sain Leena Inkilän kontaktikurssilta kerran, ja sinnehän mentiin - keinu mielessäin. Olenko treenannut keinua? No vähän. Olenko treenannut keinua helpotettuna? No en. Olenko treenannut keinua niin että namikippo on esteen takana? No en. Parempi kait olla kuitenkin rehellinen (itselleen) kuin kaunistella totuutta.

Ensin tehtiin puomia helpotettuna niin että lähtö minipöydän kautta. Viikon toinen oppitunti: aina voi ja pitää palata helpompiinkin harjoituksiin, vaikka vaikeampi versio jo sujuisi. Voi että kun oli vaikeaa myöntää itselleen, että on enemmän kuin ok vain nöyrästi palata välillä taakse päin. Tokossahan tämä on ihan itsestään selvää. Välillä treenataan pitkää seuraamista ja välillä palkataan askeleesta. Miten se voikaan olla niin vaikea palata agilityssä helpompaan? Noh, minulle ainakin on. 

Minipöydän kautta tehtynä Mörkön keinu oli koko ajan etenevä, ja mukavan nopeakin. Mörkö innostui jopa haukkumaan. Välillä kaksi normaalia keinua, joista ensimmäinen parempi ja toisessa näkyi pieni epävarmuus. Loppuun vielä pari toistoa minipöydän kautta.

Monella tapaa opettavainen viikko. 

Kausi pakettiin Niinun treeneissä

Päivän treenien teemana oli uudet kokemukset ja vauhti. En niinkään halunnut hyppyyttää Mörköä, joten tehtiin ihan pieni harjoitus 20cm esteillä. Edelliseltä koiralta rimat olivat sopivan matalana. Tämä lisäksi tein kaksi toistoa A-esteellä, jälkimmäinen parempi. Vauhtia putkelta. Samoin kaksi toistoa putken kautta puomille, jälkimmäinen parempi. Loppuun putken kautta hyppy - pituus - hyppy ja lopussa namikippo. Ja Mörköhän irtosi :)

Olen nyt treenannut syyskauden verran Niinun treeneissä vuoroviikoin. Voin sanoa että tähän agilitykokemukseen ehkä parasta mitä hoksasin tehdä. Olen oppinut uusia ohjauskuvioita. Olen ymmärtänyt alkaa luottamaan koiraan. En enää höpötä koiralle koko aikaa radalla, vaan käskytän oleellisen. Näiden seurauksena koin syksyllä oivalluksen että koira menee lujempaa jos itse juoksen lujempaa. Jännän juttu :)

Olen saanut Niinulta ohjeita ja kannustusta. Olen voinut jakaa ilot ja onnistumiset ja kokea miten kouluttaja on aidosti myös iltoinen. Niinä (onneksi harvoina) mustina hetkinä olen saanut toisaalta ymmärrystä. Ennen kaikkea olen uskaltanut alkaa haastaa itseäni, ja viimein olen uskonut ettei tuo koira rikki mene vaikka kaikki suoritukset eivät olisikaan onnistuneita. Tämän myötä olen uskaltanut alkaa kokeilemaan itselleni vaikeita asioita, ja onnistumisten kautta on tapahtunut eteen päin menemistä.

Jos saisin hieman myöhäisemmän treenivuoron, niin voisin treenata joka viikko. Toisaalta, joka toinen viikko pitää hyvin motivaation kohdallaan. Niin minulla kuin Mörkönkin kohdalla. Näin on hyvä jatkaa ensi vuonna koulutuksia :)

Tokotreenit

Pitkästä aikaa pääsin eilen tokotreeneihin, johan tässä erinäisistä esteistä johtuen olikin yli kuukauden tauko. Kotona ollaan muutaman kerran treenattu korokkeen ympäri pyörimistä, mikä on parantanut vasemmalle käännöksiä ja sivulletuloja selkeästi. Samoin pari kertaa olen palkkailut noutokapulan kunnolla pitämisestä. Mutta eipä näillä harjoitusmäärillä kuitenkaan voi juhlia.

Aloitettiin paikalla makuulla. Jostain syystä Mörkö vaati useamman käskyn alasmenoon. Paikalla olo itsessään oli varsin siisti reilu puoli minuuttia ja sitten Mörkö aloitti uuden tapansa - pallien nuolemisen. Jostain syystä Mörkö alkaa pesemään sukukalleuksiaan aina pidemmissä paikkamakuissa. Huomautin, ja seuraavan puoliminuuttisen Mörkö olikin ryhdikkäänä rivissä. Takaisin tullessa taisi ahdistaa lähestyvä ihmisrintama, sillä nousi ylös ennakkoon. Tämän takia tehtiin uusi jättö (maahan nopeasti), parin sekunnin odotus ja paluu. Tällä kertaa Mörkö malttoi hyvin odottaa käskyä.

Omalla ajalla treenailin ruutua ja ruudun paikkaa. Mörkö on ymmärtänyt hyvin että ruutuun pitää mennä, mutta tarjoaa paikaksi liian edessä olemista. Jäin miettimään tätä takaisin ajaessa, että onko sillä nyt oikeasti niin väliä jos koira onkin keskellä ruutua eikä ruudun takareunassa? Kyseessä kuitenkin pieni koira. Jotenkin tuntuu niin turhalta hinkuttaa paikkaa taaemmaksi, kun en selkeästikään saa aikomustani kerrottua selkeästi Mörkölle. Ja tästä seuraa turhautuminen. Tämä liike hetkeksi hyllylle, ja takaisin työstettäväksi kun itselläni on selkeä visio.

Kouluttajan kanssa halusin tehdä pitkän seuraamisen käskytettynä. Harjoiteltiin samalla kehään tulo, mikä oli hyvä. Koko seuraaminen oli aikamoista keulimista :D Perusasennot kivoja, samoin käännökset oikealle ja vasemmalle. Täyskäännökset väljiä johtuen keulimisesta. Lopputuloksena kuitenkin reilusti plussan puolella, Mörkö teki pitkän seuraamisen iloisesti ahdistumatta tai lässähtämättä. Tuli jopa olo josko alkaisi katsomaan möllikisoja? Jos sielläkin seuraamiset onnistuvat hyvin, niin sitten ehkä virallisiinkin.

Omalla ajalla muutamat asennonvaihdot erittäin läheltä. Samoin kapulan pito ja yksi nouto.

Loppuun tehtiin oman etsimistä (tunnari) pussipainojen joukosta. Mörkö on suloinen kun on selkeästi ymmärtänyt että omaa haetaan. Loppuun vielä erinomainen liikkeestä seis.

Tänään nautittiin terveydestä, valoisuudesta ja lumesta kahden tunnin verran Nuuksion metsissä. Välillä mentiin isompia polkuja, välillä ihan mustikan varpujen keskellä. Omissa jaloissa tuntuu niin pohkeissa ja reisissä, hyv teki. Molemmat koirista nukkuu vieressä kuorsaten, taisi tehdä hyvää niillekin :)

Messaria ja taukoa

Viikko mennyt nopeaan odotellessa tervettä päivää. Sopi siis enemmän kuin hyvin että Mörkölläkin oli kevennetty viikko, kun en ole pystynyt pahemmin lenkkeilemään. Alkuviikon kävin töissä, loppuviikosta taivuin ja jäin kotio sairastelemaan. Onneksi ei ole suunnitteilla kisoja tulevana viikonloppuna, jäisi kyllä juoksematta... jos sitä olisi ensi viikolla viimein kunnossa.

Viime viikonloppuna vietin molemmat päivät messarissa. Lauantaina olin ensimmäistä kertaa ilman koiraa messarissa, ja vielä niin ettei tarttenut mennä kehään ollenkaan. Tykkäsin! Myyntipisteet käytiin läpi pitkän kaavan mukaan, yllätyksekseni en tehnyt suunnittelemattomia ostoksia. Bichon urokset katsottiin yhdestä kavhilasta (siideriä unohtamatta) ja partis-urosten ajaksi siirryttiin toiseen kahvioon. Ihan superpaikat seurata kehää! Hieman ruokaa minkä jälkeen käytiin laulamassa kaverille synttärilaulu ja lopuksi katsottiin vielä ryhmäkehät. Tuon voisi ottaa vaikka tavaksi.

Sunnuntaina oli Ozzyn vuoro mennä kehään. Viime vuonna luulin osallistuvani Ozzyn kanssa viimeistä kertaa, mutta Ozzy on ollut pirteä ja hyvässä kunnossa että päätin ilmoittaa koiran yhdeksi päiväksi. Tuloksena oli VEK2 ja himoittu SA. Tuomari Sara Nordin saneli seuraavasti:

Quality qentleman, almost 13 years. Very good type and propotions. Very good head and expression. Normal angulation allaround. Good ribcage. Still moves with strength and correct profile. Good coat quality. Good temperament.

Saas nähdä että oliko Ozzyn näyttelyt tässä, vai vieläkö sitä intoutuisi jossain käymään.... Olin jo aika varma ensimmäisestä, mutta näyttelyn jälkeen Ozzy on ollut niin aktiivinen, iloinen ja energinen etten olekaan enää varma mitä näyttelyiden suhteen teen. Jos kerta toinen tykkää ja terveyttä riittää, niin miksi ei. Ei kuitenkaan mitään suunnitelmia tehty vielä.

Keskiviikkona oli Mörkön fyssari, ja kyllähän koirasta jumi löytyi. Ei ollut takaosa jumissa, eikä otuosakaan... mutta lanneosa oli. Ei siis ihme että painonsiirrot olivat hankalia hypyillä jos ei kerta pysty kaartamaan selkäänsä. Mörkö sai pitkän hoidon ja suosituksen ottaa hieman rauhallisemmin. Lannejumit on tyypillisiä pujottelusta johtuvia, ja kyllä heti tuli mieleen parikin pujottelua viime viikoilta kun Mörköltä sekosi rytmi tai lipesi tassu...

Toinen minkä havaitsin kalenteria tuijotellessa on se, että Mörköllä on toistuvasti selkäjumeja samaan aikaan kun kylmemmät säät tulee. Vaikka aivan varmasti teen lämmittelyt hyviin (sisältää kävelyä, hölkkää ja spurtteja), ja verryttelenkin vielä treenien päälle noin 20min. Omaa vuoroa odotellessa on takki päällä, mutta onhan se fakta että välillä omaa vuoroa joutuu odottamaan kyllä liian pitkään. Ja kyllähän sitä itsekin aina on kylmänarempi ilmojen kylmetessä, joten miksei koirakin. Joten päätin hommata Mörkölle sadepompan tuulisia ja/tai sateisia syys/kevätpäiviä varten. En usko että Mörköllä on niinkään kylmä, mutta aivan varmasti kylmä viime / sade tuntuu ikävälle selässä. Huomenna Mörkön kanssa shoppailemaan, toivottavasti löydetään sadepomppa lähikaupoista jotta saadaan tarvittava suoja heti käyttöön. Muussa tapauksessa pitää odotella viikko nettikaupasta tilatessa. Mielenkiinnolla odotan auttaako "kuoritakki" jumeihin vaiko ei.

Treeniä ja hyppytekniikkaa

Eilen viikkotreeneissä varsin haastava rata, missä sai kivasti kokeilla koko ohjausrepertuaaria ja vielä paria ohjausta sen lisäksi. Yleisesti meni ihan kivasti. Tein pujottelun namikupille, sillä haluan nostaa Mörkön pujottelunopeutta ja tehdä sen verran paljon nyt suuren motivaation toistoja että nopeammasta rytmistä tulisi tapa. Puomikin mentiin kahteen kertaan, kummallakin kerralla laukalla ja hienolla kontaktilla.

Okserin takarima puraisi Mörköä varpaisiin ja siitäkin Mörkö järkyttyi. Tämä on toinen rima ikinä mikä Mörköltä on tippunut. Ja tiputushan näkyi sitten saman tien itseluottamuksessa ja mielestäni myös vauhdissa. Joidenkin toistojen jälkeen Mörkö hyppäsi okseria uudestaan, mutta rento se ei mun mielestä ollut.

Niinpä olin tänään enemmän kuin tyytyväinen kun Kaukosen Ullan treeneihin vapautui paikka. Nyt on hyvä kohta katsoa missä mennään hyppytekniikan kanssa kun kisoissa Mörkö selkeästi ähkäisi loppuradan hyppyjen alastuloissa ja nyt vielä tippui okserin rima.

Aloitettiin okserilla. Alkuun kolme 15cm hyppyä neljän jalan välein ja viimeisestä hypystä kuuden jalan päähän okseri (korkeus 15cm ja 20cm). Tehtiin tätä kuusi toistoa. Alkuun Mörkö otti yhden pikkulaukka-askeleen ennen okseria, viimeiset toistot oliva ilman ylimääräistä laukka-askelta. Tätä täytyy nyt tehdä (agilitytauon jälkeen) niin kauan että suoritus on rento. Sitten okserilla etäisyyden arviointia ja kun tämäkin sujuu rennosti niin sitten okserilla vielä korkeuden arviointia. Homman nimi ei niinkään ole "okserionglema", vaan että Mörköllä on kaikilla hypyillä itseluottamus hieman hakusessa. Joten työstetään itseluottamus takaisin hyvälle tasolle.

Toisena harjoituksena tehtiin okseria, mistä neljä jalkaa hypylle. Pumpperi kolmen jalan etäisyydellä. Tässä vahvistui edellisessäkin harjoituksessa näkynyt ongelmla, eli Mörkö ei pysty siirtämään painoaan takaosalle niin kuin ennen ja sitä myöten ponnistus on huono. Kisoissa Mörkö on luultavasti ponnistanut etuosallaan, jolloin lihasten väsyessä on alastulossa alkanut kuulumaan ähkäisyä. Tätäkin treeniohjelmaan, jotta saadaan painonsiirto kohdilleen ja ponnistukseen kehitettyä voimaa.

Yhteenvetona se, että nyt on aika käydä näyttämässä koiraa fyssarilla. Jumia on joko etupäässä tai takapäässä, Ulla veikkasi jälkimmäistä. Onneksi aika on varattu jo ensi viikon keskiviikolle. Seuraavasta viikosta on muutenkin tulossa agilityvapaata, mikä sopii nyt paremmin kuin hyvin. Täytyy myös varata alkuvuoteen osteopaattiaikaa. Voihan se olla että anaalirauhasen tulehdus on saanut jumeja peppuun... ja nyt sitten ne näkyy tekemisessä.

Oli hyvä käydä hyppytekniikassa. Nyt on taas kotiläksyt selvillä ja selkeä suunnitelma loppuvuodelle. Mutta ensin hoidetaan Mörkö kuntoon!

ps. kokeilumielessä aloin keskiviikkona naksuttelemaan peruutusta. Mörkö tajusi nopeasti idean, ja nyt kolmen päivän jälkeen Mörkö tekee usean metrin poispäin peruutuksia :) Tosin nyt jäävät nämä treenit lyhyelle tauolle, jatketaan jos saadaan fyssarilta lupa. Hauska vaan huomata miten nopeasti Mörkö tempun oppi. Toki vielä liikkeelle ei ole käskyä enkä ole missään muualla kuin kotona kokeillut, mutta alkua pidemmällä ollaan jo pitkälti.

Kolmoset korkattu!

Sunnuntaina käytiin katsomassa Mörkön kanssa Lohjalla että miltä se meno kolmosissa vaikuttaa. Tuomarina oli Henri Luomala, joka yllätyksekseni piti ihan kohtuullisia etenemiä radalla. Kyllä se nopein nolla löytyi siitä huolimatta ;)

Agilityradalla olin itse jostain syystä aivan hyytelössä. Jalat tuntuivat raskaalta eikä oma eteneminen tuntunut millään muotoa kevyeltä. Liekö sitten kroppa vielä nukuksissa, vai olisiko jännistys näkynyt näin? Joka tapauksessa Mörkö teki A-esteellä hyvän kontaktin, pujotteli hyvin ja oli erittäin kiltti koira kun ei hypyllä nro 13 hypännytkään takaisin päin. Puomi oli 4s, reilu puoli sekuntia nopeampi kuin kuukausi sitten. Ei edelleenkään huippu, mutta sentään suunta on oikea. Totuus kuitenkin on, että vaikka Mörkö menisi puomin ja pujottelunkin (3,5s) nopeammin niin yliaikaa olisi silti mennyt. Eli seuraava "helppo" tapa saada nopeutta on se että itseltä painoa alas ja parempaa kuntoa tekemään!

Hyppyradalla sitten olinkin ihan eri tavoin hereillä, ja Mörkökin vaikutti tosi iloiselta. Jostain syystä jätin kuitenkin ohjaamatta muurille ja sitten sitä suorittaessa häröiltiin koko rahan edestä. Mittailin videolta että jos muurihäröilyä ei olisi ollut niin oltaisiin justiinsa päästy ihanneaikaan. Jossittelua, tiedän mutta on kiva huomata ettei ne ihanneajat ihan mahdottomia ole - vaikkakaan ei niitä kyllä helpostikaan saavuteta.

Viimeisillä neljällä hypyllä kuului Mörköltä ähkäisy joka kerta kun se laskeutui maahan :( Tiedä sitten väsyikö koira siitä että oli kaksi rataa 35cm hyppykorkeuksilla. Vai onko Mörköllä jumeja jossain? Fyssari varattu ensi viikolle joka tapauksessa. Mörkö on ollut eilen ja tänään muuten todella pirteä, joten en ihan heti usko että on kipujakaan. Josko siten olisi tottumattomuutta korkeisiin hyppyihin? Täytyy alkaa varovaisesti ja hallitusti tekemään enemmän korkeampiakin hyppyjä.

Illalla käytiin vielä pikaisesti tokoilemassa, kun ei koko marraskuusa päästy yksiinkään treeneihin. Pikatsekkaus perusasioista, eli seuraaminen hyvää ja jäävät erinomaisia (istu, seiso, maahan). Ruudun paikkaa naksuttelin muutaman toiston. Tunnarin omaa kapulaa Mörkö haki putkipainojen kätköistä, ja hetken pohdittuaan lähti suorittamaan tehtävää nenä tuhisten. Aivan huippu pieni mies, taitaa ymmärtää käskysanan merkitysen :)

Tänään käytiin tekemässä 6km lenkki. Ihanan kuiva maa ja jostain syystä ei muita ulkoilijoita niin koiratkin sai olla vapaana reilusti yli puolet lenkistä. Mörkö riehui omiaan ja Ozzy paineli menemään omaa vauhtiaan. Hyvä tasapainottava lenkki näin kisojen jälkeen.

Pelkkää kontaktia

Jäin niin harmittamaan itseäni keskiviikon huono fiilis treeneissä, että tänään oli pakko käydä tekemässä pikainen korjaussarja. En tiedä sitten vaikuttiko Mörkön motivaation se etten antanut koirille aamuruokaa, vai se että eilen illalla koirat oli pitkään keskenään kotona vai onko Mörköllä vaan liikaa purkamatonta energiaa. Oli syy mikä tahansa niin Mörkö teki kontakteja älyttömän hyvin!

Alkuun pari putkea, ihan vain varmsitaakseni ettei Mörkölle jäänyt pahaa mieltä putkia kohtaan viime treenesitä. Seuraavaksi A-este kerran, hienolla kontaktilla (superpalkka). Tämän jälkeen kolme toistoa keinulla namikupille. Valitesttavasti alumiinikeinu oli hankalasti kulmassa joten tehtiin puukeinulla. Mörkö teki todella (!) hienoja toistoja, joka kerta juoksu kontaktille missä jarrutus ja saman tien keinun laskuduttua maahan poistui kupille. Lupia kyselemättä joo, mutta enpä ole muutenkaan enää kontakteilla liiaksi käskyttänyt.

Mielenkiinnosta kokeilin miten toimii keinun vieressä ollut puomi. Ilokseni huomasin että Mörkö erottelee puomin ja keinun käskyn ja meni kyllä puominkin hyvin. Koko matkan laukalla ja todella hienolla kontaktilla. Jälleen superpalkka.

Viimeiseksi vielä kerran keinu, joka oli täydellinen. Superpalkka. Kotimatkalla jäin miettimään, josko olisiko koira kuitenkin luullut tekevänsä puomia ja sen takia teki keinun niin hienosti. Huomenna sen sitten näkee, että säikähtikö Mörkö keinua (kun ei sitä kuitenkaan käytöksessään näytä) vai oliko suoritus Mörkön hallitsema. Todella toivon että olisi jälkimmäinen...

Harmitti kun syötin kaikki namit, olisi ollut kiva tehdä vielä yksi pujottelu. Toisaalta, pujottelu meni keskiviikkona todella hyvin, joten ei nyt ollut välttämättömyyskään.

Se oli 8min pikatreeni :) Autolta kotiin kävellessä Mörkö pyysi jotain revittävää ja annoksi punottu naruköysi löytyikin käsilaukusta niin saatiin kunnon repimisleikit vielä aikaiseksi. Hauska otus :)

Pehmo agilitytreeneissä

Treenit, joita hieman jännitin. Päätin kuitenkin palkata paljon pujottelusta - tai mahdolisesti jättää pujottelu kokonaan väliin. Väliin en kuitenkaan pystynyt jättämään, sillä radalla oli niin herkulliset pujottelukulmat että pitihän niitä kokeilla. Tein kuitenkin niin, että pujottelun lopussa namikippo. Ja voi pojat mikä vauhti Mörköllä oli pujottelussa! Täytyy palkata Mörköä enemmän pujottelusta, ja vaatia treeneissä ripeämpää pujottelua. Ei se nytkään vauhdiltaan ole hidas, mutta voi olla nopeampikin. Eikä pujottelunopeus taatusti kisoissa parane, jos en treeneissäkään vaadi vauhtia. 

A-este tehtiin kolme kertaa. Ensimmäinen kerta aika härskisti hyppy kontaktin rajamailta. Seuraavat toistot hienoilla kontakteilla. Tämänkin esteen parissa tulee vielä tehdä töitä, hyvällä tiellä ollaan joka tapauksessa. Hauska huomata, miten puomiinkin on tullut vauhtia A-esteen työstämisen ohella. Mörkö laukkasi tänään puomin useaan kertaan loppuun saakka ja otti vielä todella nätit kontaktitkin. Oikein harmitti kun ei nyt ihan jokaisesta puomista viitsinyt palkata, kun puomin jälkeen oli myös mielenkiintoinen estekuvio treenattavana missä oleellisessa osana oli nimenomaan puomilta tulo.

Tälläkin viikolla, niin kuin viimekin viikolla, havaitsin että Mörkö ei kestä hinkkaamista. Se menee todella epävarmaksi ja lopulta mikään ei ole enää kivaa. Tänään onneksi lopetettiin hinkuttaminen putken kanssa kohtuu nopeasti ja loppuradalla oli jälleen kivaa. Pehmeys näkyy näin, jos en osaa palkata tarpeeksi isosti oikeassa kohtaan niin sitten loppuu koiralla usko. Harmi sinänsä, sillä Mörkö kääntyi todella hienosti putkesta haluttuun suuntaan mutta oma ohjaus petti sen jälkeen. Palkkasin kyllä tilanteessa, mutta en riittävän hyvin siihen nähden kuinka vaikeaksi Mörkö tilanteen koki. Toivottavasti hetken tahkoaminen putken kanssa ei nyt aiheuta takapakkia muuten putkien kanssa, kun viimein Mörkö on alkanut menemään putkia jossain määrin järkevää vauhtia.

Sen lisäksi että kontakteja sekä pujottelua pitää teknisesti ylläpitää - tai vähintään vielä yleistää - paljon on tullut myös pari selkeää treenattavaa teknistä asiaa listalle. Ensinnäkään Mörkö ei tule käteen esimerkiksi poispäin käännössä. Ei vaikka lähtisin juoksemaan esteestä poispäinkin... Pohdin asiaa ja päätin treenata ensin käteen tulemista ja sitten poispäin käääntöä ilman estettä näin alkuun. Ilman hyppyä Mörkö ei saa niin suoraa palautetta, eikä siten ahdistu hinkkaamisesta. Toinen asia mitä voisi alkaa teenaamaan on sivuttainen etäisyys. Mörkö irtoaakin ihan kivasti, mutta esimerkiksi lähdöissä on vaikea ottaa etäisyyttää reippaasti kun Mörkö ei lue ohjausta vaan tulee suorinta reittiä luokse. 

Oli tarkoitus tehdä vauhdikasta ja helppoa, mutta minun huonouttani oli se että näiden lisäksi meni myös hinkkaamiseksi joissakin kohdissa. Pääpiirteittäin jäi kyllä hyvä fiilis, varsinkin pujottelu ja puomi sai hymyilemään. 

Oman vuoron jälkeen nopeasti kotiin, Ozzy mukaan ja palauttavalle reilun puolen tunnin lenkille.

Pujotteluahdistus muisttutteli itsestään...

... tänään Niinun treeneissä. Treenirata oli todella kiva ja olin odottanut treenejä koko päivän. Mörkö oli myös sopivasti ylivireinen kun oli levännyt koko viikonlopun. Joten hyvillä mielen treeneihin. Hiukka tosin kismittä ruuhkaan jumiutuminen ja sitä myöten treenien rataan tutustumisesta myöhästyminen, mutta ensimmäisen koirakon keskittyessä ainoastaan pujotteluun pystyin hyvin tutustumaan rataan.

Treenit sujuivat hyvin, kaiken muun kohdalla paitsi pujotteluun menossa. Olihan se hankala kulma ja teinhän minäkin siinä useita virheit (mm väärä rintamasuunta, kurkottamalla yritystä saada koiraa luokse jne), mutta kyllä meinasi homma itkuksi mennä usean yrityksen jälkeen. Jossain vaiheessa vain korvissa alkoi kohisemaan ja tuli todella kuuma - merkki omasta stressaantumisesta. Tätä ei ole näkynyt pitkään aikaan, mutta kait se "pelko" jossain vielä on olemassa ja tulee esille kun tarpeeksi vaikeaa harjoitusta tehdään.

Hyvää tässä oli se, että Mörkö pystyi jatkamaan treenejä. Se ei oikeastaan edes näyttänyt huomaavan mun stressitilaa. Mikä on siis hienoa! Aikaisemmin Mörkökin olisi ahdistunut työkyvyttömäksi. Niinpä pidettiin hetken tauko jutellen niitä näitä ja sitten onnistunut suoritus. On se vaan vaikeaa, kun ei kykene omaa stressitilaansa kontrolloimaan.

Loppuun tein muutaman kerran keinua. Ei hyviä, ,mutta suoritettuja kuitenkin. Pitää taas tehdä keinua kuurina. Ihan targetille. Kuten pujotteluakin (ei tämän päivän harjoiutksen takia, vaan yleisen motivaation ja vauhdin takia). Lopetettiin mukavaan putki - putki - putki - hyppy rallatteluun.

Illalla pesin vielä Ozzyn. En tiedä miksi koira on alkanut kasvattamaan harventunutta turkkiansa takaisin. Tukkaa on juuressa, paljon ja paksulti. Onneksi pesin koiran nyt, sillä muutaman päivän päästä olisi ollut kiva huopa ihossa kiinni. Nyt sentään aukesi ihan harjaamalla. Harmaantunutkin Ozzy on Sitä vaan ei tahdo itse huomata kun naama on muutenkin valkoinen ja runkoturkin harmaantumista ei jokapäiväisessä elämässä huomaa.

Koiraharrastustäyteinen viikko

On pitänyt koko viikon niin kiirettä, että on ollut pakko ottaa kaikki muualta irtoava aika käyttöön. Niinpä poikkeuksellisesti on jäänyt treenipäiväkirjakin päivittämättä, mikä oikeastaan harmittaa aika paljon. Aika ajoin palaan takaisin teksteissä milloin tutkimaan virettä, milloin terveyttä, milloin toistojen määrää.

Juoksu-A projekti jatkui sunnuntaina, kun päätin vielä kerran mennä tutkimaan omia A-esteitä. Yksi A-este olikin mukavasti "räjäytetty" osiin, joten sillä pystyi hyvin juoksuttamaan Mörköä hyppymatriisin kanssa. Selkeästi A-esteen kumirouhepinta hidasti ja epäilytti, mutta muutaman toiston jälkeen kurssilla nähty vauhti ja varmuus palasi.

Havaittiin että yksi A-este oli mahdollista madaltaa niin että harjan korkeus oli noin 150cm korkeudessa. Tätä tehtiin muutaman kerran, ihan kivoilla toistoilla. Harjan päällä pidin aluksi pumpperia, jotta sain Mörkön hyppäämään harjan ylitse. Mörkö on oppinut aikoinaan että juoksee täysillä ylös ja punnertaa itsensä harjan toiselle puolelle. Nyt tavoittelin että Mörkö menisi harjan ylitse samoilla vauhdeilla. Ja kun tämä muutaman toiston jälkeen onnistui niin otin pumpperin pois. Edelleen Mörkö ravasi alastulevan osan ja laukkasi hyvin boksiin ja ulos.

Tiistaina aloitettiin päivä Sporttikoirahallilla, olin varannut puolen tunnin vuoron. A-este laskettiin alas, harja noin metrin korkeudessa. Tästä lähettiin pikkuhiljaa nostamaan noin 150cm korkeuteen. Mörkö suoritti A-esteen ylös laukalla ja loikkasi harjan ylitse, jarttutti parin raviaskeleen verran ja laukkasi kahdella laukalla alas. Pikainen pohdinta omasta kriteeristä, ja totesin että en ala työstämään paria raviaskelta pois kun tapa on näemmä aika tiukassa eikä saavutettu aikahyöty ole niin suuri. Muutenkin juoksu-A projektina on valitettavan nopeatempoinen kun omalla hallilla ei ole tarpeeksi hienosäätöistä A-estettä.

Keskiviikkona oli omat treenit joista jäi hieman ikävä fiilis. Jouduttiin hinkuttamaan alun kahta hyppyä muutaman kerran (liekö Mörköllä sitten tukka ollut liikaa silmillä kun kiersi aina jälkimmäisen hypyn) ja tämän takia Mörkö taisi olla hiukan fiilis hukassa koko radan. Päätin olla ottamatta tästä sen kummempaa stressiä, huonoja päiviä vain on silloin tällöin - Mörkölläkin.

Torstaina taas aamusta Sporttikoirahallille, ja tällä kertaa saatiin A-este nostettua normaaliin korkeuteensa. Kokeilin myös muutaman kerran ilman boksia ja vaikuttaa että tavoita on saavutettavissa näinkin älyttömän pienellä treenimäärällä. Mörkö ottaa kontaktin selkeästi alempaa kuin aikaisemmin. Kerran loikkasi kontaktin yläreunasta, minkä merkkasin "ohops!" ja otin targetin pois. Seuraavalla toistolla Mörkö menikin sitten superalas kontaktilla, tästä superpalkka ja hyvä lopettaa treeni.

Tietysti täytyy vielä työstää A-estettä. En tiedä pitäisikö jopa palauttaa boksi hetkeksi treenihin normaalikorkuiselle A-esteelle. Vai koittaisiko vahvistaa haluttua suoritusta superpalkka - ei palkkaa - merkkauksella? Ehkä katson mihin palkkauksella pääsee, ja jos kontaktin viimeisen askeleen paikka alkaa jälleen nousemaan liian korkealle muistuttelen jälleen haluttua suoritusta boksilla. Hauskaa oli myös huomata, että puomin alastulo on nopeutunut juoksu-A-treenaamisen myötä. Sattumaako? Ehkä, selvinnee kyllä.

Perjantai meni kohdallani tehden viimeisiä valmisteluita lauantain järjestämääni partisten rally-tokon mestaruuskisoihin. Kyseessä viralliset kisat, ja vielä ensimmäiset sellaiset. Lauantaina 6.00 suuntana Riiihimäki ja kisoissahan meni tietty koko päivä. Mielestäni vallan onnistuneet kisat, toivottavasti kisaajatkin tykkäsivät :) Hienoja suorituksia nähtiin partiksilla niin ensikertalaisten toimesta kuin kokeneimpienkin johdosta. Samoin yksittäinen dobermanni sai minusta fanittajansa :)

Tänään sunnuntaina kello herätti tuntia myöhempää ja suunnaksi oma halli. Päivä meni talkoillen agilitykisoissa. Meni kyllä melkein pari tuntia ennen kuin kunnolla heräsi ja nyt kyllä tietää tehneensä koko viikonlopun.

Onneksi ensi viikko on hieman rauhallisempi, ei tällaisesta jaksaisi nauttia jos liian usein joutuis tekemään. Nyt talkoilu ja organisointi oli oikein mukavaa, eikä vähiten mukavista kilpailijoista ja kisatyöntekijöistä johtuen!

Juoksu-A kurssilla

Tänään pakkasin eilen täysin terveeksi todetun Mörkön, läjän lämpimiä vaatteita kummallekin sekä makupaloja ja ajeltiin Lahteen kursseilemaan. Enpä ole pitkään aikaan millään kurssilla tai seminaarissa ollutkaan. Pitääkin katsella mitä vuoden vaihteen jälkeen on tarjolla, tekisi teknisessä mielessä hyvää ja tulisi jälleen uusia ajatuksia.

Juoksu-A siis ohjelmistossa. Kerkesin Mörkölle näyttää kahdesti boksia ennen tätä päivää. Tiedän että oikaisin alkuopetuksessa, sillä en jaksanut vahvistaa boksia ensin niin että Mörkö hakeutuisi sinne automaattisesti jne. Sen sijaan aloitin suoraan lähettämällä koiraa boksin läpi namikipolle. Ensin pienemmällä vauhdilla, millä tuli onnistuneita suorituksia (ja naks). Tämän jälkeen vauhtia lisää, itse eri paikkoihin sijoittuneina. Niin että seisoin paikoillani tai juoksin mukana. Tiesin ettei Mörkö kestä vielä vedättämistä, mutta kaikkea ei kerkeä kahdella kerralla tehdä.

Tänään aloiteltiin ihan perusteista. Muut heittelivät makupaloja boksiin, päätin itse jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Parin boksin yliloikan jälkeen sain Mörkön osumaan kaikilla tassuilla boksiin vaikka olisin vedättänytkin. Kouluttajan silmien alla tehtiin myös takaaleikkauksia, persjättöjä ja valsseja. Myös vinosti lähestyminen treenattiin. Hyvin kuulemma ymmärtää tehtävän.

Seuraavassa vaiheessa tehtiin pumppereilla gridissä boksi. Pari kertaa heti alusta (eli kahden pumpperin takaa). Kokeiltiin muutaman kerran niin että kävelen, sen jälkeen niin että hölkkään. Tämn jälkeen putki alkuun ja putken kautta gridille. Putken kautta gridille eri ohjauskuvioin (takaaleikkaus, persjättö ja valsssi). Yhtään virheellistä suoritusta ei tullut. Kouluttaja sanoi että Mörkö oikein kiihdyttää gridille :) Hyvin on siis ymmärtänyt boksin (näinkin vähäisillä toistoilla).

Viimeisenä harjoituksena mentiin loivalle A-esteelle. Muutaman kerran nostin Mörkön laskevalle osuudelle mahdollisimman ylös ja Mörkö tuli oikeaoppisesti boksin kauta alas. Tämän jälkeen tehtiinkin kokonainen A-este - ja yllätyttiin kaikki! Mörkö meinaan laukkaa kahdella laukalla ylös, ja sipsuttaa alastulevan osuuden aina boksiin saakka minkä taas suorittaa yhdellä laukalla. Kokeiltiin laittaa pumpperit harjalle niin että ne auttaisi Mörköä venyttämän hypyn harjan yli. Lopputulos oli vielä enemmän hiipivä koira. Loppuun pari samanlaista hyvää ja onnistunutta toistoa kuin alussakin.

Jatkamme siis harjoituksia etsimällä hallivuoroja sellaisista halleista missä on laskettava A-este. Jostain käsittämättömästä syystä omassa seurassa ei sellaisia ole. Tarvitsee päästä juoksuttamaan Mörköä maassa olevan A-esteen ylitse niin että siinä on pumpperit ja boksi kuten gridissä. Tästä sitten pikkuhiljaa A-estettä ylöspäin.. Hiukka itseäni huolestuttaa että osaanko asetella pumppereita oikein, että osaanko nähdä mitä kohtaa pitäisi muokata laukka-askeleissa. Nähtäväksi jää.

Hyvä mieli kyllä kaiken kaikkiaan, vaikka tulikin yllättävä "ongelma". Naiivisti olin ajatellut että totta kai Mörkö menee A-esteen kuten halutaankin. Paljon hyvää päivässä kuitenkin. Treenien lisäksi havaitsin ettei Mörkö häiriinny vaikka edellisellä suorittaneella koiralla olikin juoksut. Ja vaikka varmasti jo väsymys painoi, niin silti Mörkö yritti kaikkensa.

Kotiin ajellessa käyvin pikaisesti eksymässä kenkäkaupassa ja mukaan tarttui valkoiset (!) timanttikoristeiset (!) korkokengät (!!!). Kaikkea sitä treenipäivät teettää :D

Pienen koiran onnen hetkiä :)

Voi kun toinen oli tänään onnellinen ja innoissaan kun kolmen viikon tauon jälkeen oli omien treenien vuoro. Harvoin näkee niin villisti käyttäytyää koiraa, joka kiskoo remmistä tai housunlahkeesta kävelymatkan autolta halliin :)

Otettiin varaslähtö juoksu-A kurssille ja koekäytettiin uusi boksi (jokaisen kurssilaisen pitää tuoda oma boksi). En uskonutkaan boksin tuottavan ongelmia, mutta halusin kuitenkin vahvistaa boksin ideaa Mörkölle juoksuttelemalla boksin läpi targetille. Muuten Mörkö teki boksi yhdellä askeleella niin kuin pitääkin, mutta jos hetsasin ihan äärimmilleen koiran niin loikkasi boksin yli. Onneksi on naksu ja muutamalla toistolla alkoi ylihyppelyt olla historiaa. Tämä toimi myös oivana lämmittelynä.

Omalla vuorolla tehtiin rataa, missä olin päättänyt palkita puomilta, keinulta ja pujottelusta. En nähnyt ideaa tehdä heti koko rataa, vaan mieluummin vahvistin meille hieman vaikeampia asioita. Puomi mentiin lopulta kahdesti, jälkimmäinen toisto parempi. Keinu suoritettiin kolmesta, joista ensimmäinen toisto super, toinen ok ja kolmas erinomainen. Kepeillä kaksi hyvää suoritusta.

Mörkön saadessa lisää itsevarmuutta se on alkanut myös tekemään omia päätöksiä mille esteelle mennään. Välillä lukkiutui todella "pahasti" nenän edessä olevaan esteeseen eikä yhtään kuunnellut / lukenut ohjausta. En koe tätä (ainakaan vielä) pahana asiana, sillä itsevarmuus tuo myös vauhtia. Ollaan Mörkön kanssa vain hieman uudessa tilanteessa, mihin meidän molempien tulee opetella.

Hyvät treenit, minkä päälle reilun puolen tunnin loppuverryttely. Hyvä mieli, kummallakin :)

Niinun treenit uudessa hallissa

Mörkön lääkekuuri on viimein ohitse ja päästään pikkuhiljaa takaisin normaaliin arkeen. Vaikkei ollakaan tehty treeniä pariin viikkoon päätin mennä katsastamaan Niinun uuden hallin - ja ilokseni totesin ettei Mörkö jännittänyt uutta paikkaa ollenkaan! Radaksi oli tehty mukava pätkä missä keskivaiheella kartturi sai päättää kuuluuko mukaan kontaktit ja pujottelua vaiko ei. Päätin suosiolla helpottaa treeniä ja jättää kontaktit ja pujottelun väliin. Hiemn teki kyllä mieli haastaa itseään uudella pujottelulla... mutta maltoin kuitenkin mennä sellaisella harjoituksella missä oli mahdollisuus onnistua ja saada hyvää fiilistä sairastelun jälkeen.

Treeni oli todella kivaa juoksemista, sai ihan tosissaan laittaa tossua toisen eteen. Tästä syystä kun radan tempo oli nopea ei treenattu koko aikaamme, vaikka Mörkö olisi kyllä ollut valmis sellaiseen. Poispäin kääntö aukeni minulle aivan uusin silmin! Nyt kun ohjaajan liikerata on pilkottu askel askeleelta, niin tuossahan on ihan kivasti järkeä. En tiedä mikä ihmeen "väännös" poispäin käännöksestä minulle on aikoinaan opetettu... mutta mikä ikinä se onkaan niin eipä ole ollut kovinkaan toimiva ohjaus kun en ole ikinä sitä missään käyttänyt. Tehtiin siis muutamia kertoja poispäin käännöstä ja Mörkö luki käännöstä koko ajan paremmin ja paremmin.

Positiivisena palautteena sain että olen alkanut luottamaan koiraan ja kummankin tekemiseen on tullut hyvää varmuutta. Näinhän se on, ja todella hyvä että on näin :)

Juoksukontaktit mietityttävät

Mörkölle on alkujaan opetettu 2on2off, sekä puomille että A-esteelle. Alunperin olin ajatellut samaa myös keinulle, mutta treenien myötä selvisi että Mörkö on hieman turhan kevyt tuohon. Joten aloin vaatimaan Mörköltä neljälle tassulla keinun kontaktille pysähtymistä. Tämä on jalostunut siihen, että Mörkö juoksee keinun läpi. Sopii myös mulle, ja toistojen ja kokemuksen myötä keinun suoritus varmasti nopeutuu vielä hieman.

 A-este on ollut ihan hyvä (treeneissä), mutta käytännössä kisoissa on alkanut kontaktit "vuotamaan". Muutamalta olen myös saanut kommenttia että miksen anna Mörkön juosta läpi, kun se kerta ottaa kontaktin siististi. Aikaa säästyisi kun ei tarvitse jarrutella ja toisaalta jää kiihdyttelyin vähemmälle. Ei Mörkö edelleenkään kontaktivirhettä tee, mutta haluaisin terveyden kannalta että Mörkö laskeutuisi alemmas. Tästä syystä ja omasta mielenkiinnosta ilmoitin Mörkön juoksu-A-kurssille (boximenetelmä). On valitettavaa ettei meillä taida olla laskettavaa A-estettä käytössä hallilla... täytyy nyt vielä tarkistaa että onko todella näin.

Puomi onkin mietittänyt enemmän. Mörkö on ollut aina hidas puomilla. Nykyisellään Mörkö sentään laukkaa ylösnousun ja tasaisen osan, mutta tulee ravilla laskevan osan. Himoittaisi hirveästi jättää puomilta pysäytys pois (säästäisi aikaa), mutta Mörkö pystyy loikkaamaan varmasti kontaktin ylitse. Vaikkei ole vielä sellaista tehnytkään. Enkä kyllä haluaisi noin turhia vitosia.

Tänään kävin juoksuttamassa Mörköä maassa olevan puomin pätkän päällä. Kun pätkä oli maan tasalla niin Mörkö osui kontaktille joka kerta. Kun sama tehtiin niin että puomin pätkän pää oli mini-pöydän päällä niin Mörkö loikkasi käytännössä joka kerta kontaktin yli. Johtuikohan siitä että suoritusvauhti oli hitaampi kun lähtö oli pöydältä eikä maasta. Joka tapauksessa ei kiva juttu. Tiedostan kyllä myös että a) en oikein tiedä mitä olen tekemässä ja b) etenin todella nopeasti maassa olevasta puomista mini-pöydältä lähtevään puomiin. Mutta ajattelemisen aihetta tämä kokeilu kyllä antoi itselle!

Silvian juoksukontaktit tuntuvat hyvältä, mutta kun asiaan olen enemmän tutustunut niin en ole varma onnistuuko tällaiselta insinööriltä virheiden hyväsyminen oppimisen tiellä. Jotenkin on selkeämpää kun aina pyritään onnistumiseen, eikä "tyydytä" 80% onnistumiseen. Palkkaaminen on varmasti vaikeaa, tai ainakin oman kriteerin pitäminen ja oikeasta asiasta palkkaaminen - ja vielä oikea-aikaisesti! Niinpä taidan taipua Sandersin laatikkomenetelmään. Jotenkin se on itselleni selkeämpää, helpompi palkata ja ehkä koirallekin helpompi? En tiedä, toivottavasti saan juoksu-A-kurssilta lisää ajatuksia näiden kahden menetelmän hyötyihin ja eroihin.

Loppuun tein kokonaista puomia niin että palkka oli hypyn takana. Maassa juoksuttaminen toi todella kivasti vauhtia kokonaisen puomin suorittamiseen sillä seurauksella että Mörkö hyppää juuri ja juuri kontaktin rajalta maahan. Palkka säilyi samassa paikassa, mutta tehtiin puomi pari kertaa niin että heti puomin jälkeen oli alusta huonommalla palkalla. Näin Mörköllä tippui laukka raville laskevalla osuudella, mutta sentään juoksi maahan saakka. Kerran tehtiin ilman läpyskää, palkkana jackpot hypyn takana. Hyvä suoritus, mihin oli hyvä lopettaa!

Varmistin kuitenkin itselleni jo aiemmin tietämäni asian, puomi on vetelä sieltä tai suo täältä. Nykyisellään vaihtoehdot ovat joko laskeva osuus ravilla + varma kontakti tai laskevaosuus laukalla + tuurikontakti. Tähän kun saisi jotenkin sen välimuodon, eli laskevaosuus laukalla + varma kontakti...  Ja varmasti sen saankin kunhan saan hieman enemmän työkaluja pakkiini, lisää osaamista ja enemmän ajatuksia.

Suunta parempaan!

Peppua on paranneltu hartaasti ja tunteella. Eilistä kontrollia olin odottanut, sillä mielestäni paraneminen ei ole ollut niin joutuisaa kuin olisi toivonut. Kontrollissa tuli niin hyvää että huonoakin. Hyvää oli se että anaalirauhaset olivat tyhjentyneet eikä tarvinnut tehdä huuhtelua. Huonoa oli se, että antibiioottikuuria jatkettiin viikon verran (kuten osasin epäilläkin).

Onneksi Mörkön olo on parantunut huomattavasti parin vuorokauden aikana. Leikkisä ja kekseliäs Mörkö on palannut :) Itseäni himottaisi älyttömästi päästä treenaamaan, enkä epäile ettenkö saisi (turhautunutta) kaveria mukaani. Koska toipuminen on edelleen kesken emme tietenkään lähde treenaamaan. Lenkkeilykin on edelleen todella kevyttä.  Jotain pientä piti kuitenkin keksiä, joten tällä hetkellä olohuoneesta löytyy merkki ja merkin taakse aktiivisesti hakeutuva Mörkö. Saas nähdä, tulisiko tokon merkki näin opittua....

Ihan anaalista!

Maanantain Niinun treeneissä ihmettelin kun Mörkö oli hieman vaisu. Mietin, että voiko koira olla yhden kisastartin jälkeen noin väsynyt. Tuntui epäuskottavalta, mutta kun en muutakaan keksinyt. Tiistaina Mörkön ilme oli "sumuinen", koiran ryhti oli aavistuksen "kumara" ja edelleen koira oli hieman vaisu. Näillä kuvauksilla soitin eläinlääkäriin ja vaadin pääsyä näytille heti samana päivänä. Vastaanottovirkailija piti varmasti minua outona kun kieltäydyin siirtämästä lekuria seuraavaan päivään. Onneksi on luottolääkäri, joka otti päivän päätteeksi ylimääräiseksi potilaaksi.

Tutkimushuoneeseen mentyämme lääkäri totesi heti että Mörkö on turvoksissa oikealta puolelta pepusta. Hän aloitti tutkimalla anaalirauhaset... vasemmalta tuli mustaa tahnaa ja oikealta ei yhtään mitään. Tennispallon kokoinen rauhanen kyllä löytyi. Antibiootit ja särkylääkitys aloitetttiin heti. Olisi Mörkö voinut hieman enemmän oireilla. Ei pehvan hankaamista, ei edes pepun nuolemista. Lääkäri ihmetteli koiran kipukynnystä. Itselläni oli huono omatunto.

Viikon kaikki treenit ja aktiviteetit vaihtuivat sairaslomaan. Mörkön olotila on tasaisesti parantunut ja tänään on välistä terve Mörkö näyttätynyt. Edelleen koira on väsynyt, mutta peppu sentään saa olla rauhassa nuolemiselta. Ylimääräisiä aktiviteetteja ollaan vältelty koko viikon.

Ensi viikolla piti muutenkin olla treenivapaa viikko. Nyt ei tarvitse edes miettiä onko lomaviikko paikallaan vaiko ei! Toivottavasti ensi viikolla Mörkön olotila on jo niin hyvä että päästäisiin nauttimaan kunnon lenkeistä ja unohtaa treenit taka-alalle hetkeksi. 

Irtoamistreeniä

Tänään Niinun treenissä oli Mörkölle sopivat teema, vauhtia ja irtoamista. Napanuoran pituutta kasvatettiin kumpaankin suuntaan, niin että minä pystyin ottamaan etäisyyttä ja niin että Mörkö pystyi työskentelemään kauempana.

Alku niin että hyppy, mistä suoraan putkeen mikä oli puomin nousevan osuuden ali ja siitä hypylle. Oli pakko ottaa kunnolla välimatkaa alussa, sillä joutui kutsumaan koiraa puomin takaa. Sekös olikin yllättävän vaikeaa Mörkölle. Pari kertaa lähti luvatta lähdöstä, ja sitten kun malttoi odottaa niin tuli pari kertaa hypyn ohitse. Taisi olla vellihousulla hiukan liian kiiren mamman luo, unohtui ajattelu kokonaan. Muutama yritys ja tulihan niitä onnistumisiakin.

Seuraavaksi jäätiin hinkkaamaan kohtaa, missä samaiseen suoraan putkeen piti lähettää koira (putkesta suurin osa puomin toisella puolella) ja koiran ollessa toisella puolella puomia piti koira ohjata toiseen puomin alitse menevään putkeen. Jälleen Mörkö ei turhia sivuilleen katsellut kun kaarsi putkien välistä luokseni. Joten Niinun ja namialustan avustuksella saatiin koira ensin pysymään kauempana ja lopulta hakemaan putkea. Äärimmäisen hyvää treeniä meille! Tuki itsevarmuutta, etäisyyttä sekä putkien suorittamista. Putken kun ei edelleenkään ole Mörkön suosikki.

Loppurata (8 estettä) kattoikin oikeastaan koko treenitilan ulkolaidat, joten sai todella juosta jotta kerkesi ajoissa ohjaamaan oikeille paikoille. Tämäkin hyvä osuus treenistä, kun huonokuntoinen pullukka pistää jusoten ;)

Me ollaan kolmosluokkalaisia!

Yksi välitavoite ja pitkäaikainen haave toteutui kun Mörkön kanssa pistettiin töppöstä toisen eteen SERTin arvoisesti Lohjalla. Niin mahtavaa! Asian kruunasi vielä luokkavoitto :)

Mörkö se lähti kolmosiin, tinttan tanttan tallallei :D

Oli kyllä kokonaisuudessaan sellainen kisapäivä ettei toista tällaista eteensä halua. Saavuttiin paikalle 35min ennen arvioitua rataan tutustumista. Ilmoittauduin, ja kuulin että rataan tutustuminen on jo menossa. Antoivat kyllä ruhtinaallisen pitkän rataan tutustumisen, mutta kyllähän siiinä meinasi hieman kiirettä painaa päälle kun Mörkö lähti radalle toisena. Tutustumisen jälkeen oli sellainen sekava olotila ja mietinkin että näinköhän unohdan radan ensimmäistä kertaa ikinä. Onneksi olin lämmitellyt Mörkön jo kotna kohtuullisen hyvin, joten ei muuta kuin molemmilta takit naulakkoon ja menoksi.

Rata oli mukavan haastava. Joutui enemmänkin pohtimaan että mitenkäs sitä koiraa ohjaisikaan. Positiivista oli myös se, että havaitsin vieväni Mörkön pujotteluun vasemmalta vasta kun koira oli jo pujottelussa - ilmeisesti pujottelu ei siis vie enää suurinta huomiotani :) Keinun suoritus oli oikein kiva. A-este oli kylläkin nopea - toisin kuin puomi - mutta kummassakin toivoisin Mörkön tulevan alemmas kontaktilla. Tämä siis treenilistalle kohtuu kärkeen!

Välitavoite siis saavutettu. On niin hienoa, kun ensimmäistä kertaa ikinä olen kilpaillut kouluttamallani koiralla kolmosiin. Sitä hymyn määrää, kun olen luottanut ja uskonut Mörköön myös niin vaikeina hetkinä. Mainio pieni mies tuo kyllä on, meillä ei ole yhtään hylkyä kisaurallamme! Laskin että kisoja kertyi kaiken kaikkiaan 29, joista 9 ykkösissä ja 20 kakkosissa.

Mörkö on kolmas löwchen kautta aikain joka on raivannut tiensä kolmosiin. Edellinen kisasuoritus kolmosissa on vuodelta 2008. On hienoa että jälleen yksi innokas menijä kolmosiin on syttynyt :)

Tsekkaus keinun suhteen

Sain ostettua paikan Leena Inkilän kontaktikouluun. Että on kiva päästä näyttämään missä mennään näin puolen vuoden harjoittelun jälkeen. Sinällään harjoitteluhan on viime kuukausina ollut aika minimissään... mutta halusin näyttää missä mennään ja tsekata onko mun ajatukset yhtään järkeviä.

Mörköhän meni :) Se on niin symppis kun haukkuen käskee että mennään jo. Kaiken kaikkiaan tehtiin viisi toistoa, joka kerta suoritus parani. Kerran kokeiltiin helpottaa keinua mini-pöydällä, mutta Mörköllä meni ihan pasmat ihan sekaisin. Joten ei enempää helpotettuja kokeiluja.

Kovasti oltiin samaa mieltä, ettei suorituksen kriteerinä Mörkön kohdalla ole (ehkä) järkevää pitää kontaktille pysähtymistä. Epäilen kovasti että tuo koira lentokeinua koskaan tekisi. Enkä usko sen hyppäävään kontaktin ylitsekään, kun ei ole sellaista tapaa koskaan oppinutkaan. Jos nyt vauhti kasvaisikin niin suureksi että lentokeinu olisi todennäköinen niin opetan erikseen kontaktille pysäyttämiskäskyn.

Tällä hetkellä on tärkeämpää saada Mörkölle paljon kokemuksia eri keinuista ja sitä kautta saada keinun suoritusta nykyistä nopeammaksi. Oltiin yksimielisiä siitä, että vaikka keinun suorittaminen nyt onkin jo ihan mukavalla mallilla niin kyllä siihen edelleen vauhtia voi tulla.

Olisin halunnut näyttää puomiakin, mutta aika meni niin pitkälti keinun parissa että puomi jää tulevaisuuteen. Ei haittaa, keinu kuitenkin on tällä hetkellä se ensisijainen kontakti mitä treenataan.

Kulkis, kulkis... jos vain ohjaaja olisi täysin terve

Ärsyttävää! Olen nyt kolme viikkoa ollut puolikuntoinen. Ensin yritin täysilevolla. Ei auttanut. Sitten kokeilin kevyttä liikkumista. Ei vaikutusta. Tämä viikko onkin tullut mentyä lähes normaalisti. Toivottavasti tapahtuisi muutos. Seuraavat kolme päivää otan kuitenkin rauhallisesti, sillä HALUAN olla terve sunnuntain kisoissa. Mörkö kulkisi, ohjaajan henki ei.

Joten, tänään treeneissä päätin keskittyä pituuden sijasta laadukkaisiin lyhyisiin pätkiin. Palkkasin hyvästä vauhdista. Palkkasin putkista. Tehtiin A-este muutamaan kertaan. Puomiakin kokeilin muutamaan kertaan ja palkkasin hyvästä vauhdista. Pujottelussa vaikesta kulmasta kolme lähetystä, kaksi onnistumista ja se väärin mennytkin meni ohajaajan piikkiin.

Älyttömän hyvä fiilis.

Kuukauden tokotauko takana

Vähän vahingossa tuli vietettyä kuukauden tokotauko. Muutamaan koulutukseen olin estynyt pääsemään ja muutenkaan en ole pahemmin tokoa edes kaipaillut. Pari hassua pitkää seuraamista olen lenkin varrella olevan koulun kentällä tehnyt ja Mörkö on toiminut tosi kivasti. Yhtä satunnaisesti olen jumpannut Mörkön takapään käyttöä, mutta tehnyt kuitenkin.

Tänään suunnattiin kuitenkin Riihimäellä Naurava koira -areenalle. Itse olin kiinnostunut paikasta jo senkin takia että kuukauden päästä siellä järjestetään partisten rally-tokomestikset. On mukavampaa kun tietää miltä paikka näyttää ja mitä odottaa. Oli kyllä todella kotoisa halli! Kun saadaan pari ylimääräistä pöytää vielä niin sitten oltaisiin paikan puolesta valmiita kisoihin.

Treenit aloitettiin koemaisesti, koska kerrankin päästiin hyödyntämään uutta paikkaa. Päätin palkata Mörkön nätistä kehääntulosta. Tämän jälkeen tehtiin liikkuroituna liikkeestä maahan ja luoksetulo, minkä jälkeen superpalkka. Mörkö toimi rennolla ilmeellä koko setin, eikä sitä ollenkaan häirinnyt uusi paikka tai haukkuneet koirat. Niin hienoa!

Yhdessä tehtiin häiriötreeniä, seuraamista häirittynä sekä paikallaolot. Istumisessa pysyin koko ajan näkyvillä. Maassa ollessa kävin puolisen minuuttia piilossa, mutta tulin näkyville ennen kuin liikkuri lähti pujottelemaan koirien läpi. Hyvä näin, sillä Mörkön ilme pysyi levollisena koko paikallaolon. Oikein hienoa!

Liikkuroituna tehtiin seuraamista. Muuten oikein hienoa, mutta havaitsin Mörkön ahdistuvan juoksupätkistä. Se seuraa kyllä nätisti, mutta sen ilmeeseen tulee sellainen ahdistuminen. Ehkä Mörkö on sen verran insinööri, että sen mielestä seuraaminen on kävelynopeudella tapahtuvaa ja juoksunopeudella tapahtuva on jotain muuta. Ainakin Mörkö on yleisesti todella tarkka suoritusnopeuksista, minkä takia haluankin siltä aina oikeavauhtisen suorituksen ennemmin kuin teknisesti tarkan. Sopii Mörkölle. Nyt kun tiedostan ahdistuksen, niin voin asialle tehdäkin jotain tulevaisuudessa.

Omalla ajalla tehtiin kauko istu - seiso asennonvaihtoa. Kokeilin erillaisia tapoja miten saisin Mörkön pomppaamaan seisomiseen, ja kyllähän sellainen löytyi. Nyt pitää palata takaisin alkuun ja opettaa sama liikerata ylös-käskylle. Olen vakuuttunut että tuollainen pomppauksen kautta on Mörköllekin helpompi kriteeri kuin että pidä takajalat paikallaan.

Muisteltiin myös seuraamisen käännöskisä joka suuntaan. Oikealle kääntymiset olivat selkeästi Mörkön parhainta, mutta edelleenkin tekisi mieli noista nillittää. En nillitä vaan olen tyytyväinen edistymiseen :) Pystyin ensimmäistä kertaa ikinä tekemään myös seuraamista pelinä (heitin makupalan maahan Mörkölle ja heti sen syötyään kun tarjosi seuraamista naks + nami ja uusi makupala maahan). Mörkö tuntui tykkäävän.

Noutamisen sivulletuloakin tehtiin. Epätoivo vaan meinasi iskeä, kun Mörkö pitää kapulaa niin älyttömän huonosti paikallaollessaan. Tätä pohdin illan mittaan ja kaipa se on vaan nähtävä vaivaa tämänkin liikkeen eteen. Pystyn kiskomaan Mörkön kanssa kapulalla, tällöin luonnollisesti Mörköllä hyvä ote. Itseäni on vieroksuttanut ajatus "pidä"-käskyn opettamisesta, mutta miksi ihmeessä tarvitsisi opettaakaan kun voin käyttää samaa "nouda" -käskyä kuin muutenkin noudossa. Kyseessähän on kuitenkin eniten asennekoulutuksesta ja itsevarmuuden kasvattamisesta. Niinpä jatkossa näitä vetoleikkejä ja kun hyvä ote nouda + naks + nami. Voi olla että alkuun saa vain yhden toiston / treeni, mutta eiköhän tuokin kokemuksen kasvaessa parane.

Pääpiirteittäin jäi kiva fiilis. Melkein tekisin mieli katsoa kokeitakin. Mutta ei nyt kuitenkaan vielä.

Hyvinkään kisat

Enpä ole vuosiin käynyt Hyvinkäällä kisaamassa. Osittain odotin näkeväni hallin uudestaan, että onko tila parantunut. Osittain en odottanut kisaa ollenkaan, jos mikään ei olekaan muuttunut. Alkuun Hyvinkään hallille mennessäni olikin ihan positiivinen fiilis, kunnes totesin että hometta on pakko olla edelleen ja alustana ollut tekonurmi oli inhottava omillekin jaloille. Vaimennusta vain nimeksi jos sitäkään ja pitokin vielä huonohko. Kiitos ei siis tälle paikalle jatkossa. Olkoon tämä kerta lisänä Mörkön kisapaikkakokemukseen.

Kisathan meni "ihan ok". Tuloslistan mukaan sijoitukset 1. (hyppyrata) ja 4. (agilityrata), virheetön ratasuoritus mutta kummallakin yliaikaa (+2s ja +0,47s). Paluumatkalla syitä ja seurauksia pohtiessa totesin että muuttujia on aivan liikaa, mutta kaksi ehkä on lähinnä totuutta. Ensinnäkin tänään oli ensimmäinen jossain määrin terve olo kahteen viikkoon. Varsinkin ensimmäisellä radalla oli turhauttavaa, kun tuntui ettei omat jalat vain liiku. Toisella radalla meni jo huomattavasti paremmin (joskin Mörköä jännitti keinu ja puomi). Toisena Mörkön kisapaikka kokemattomuus. Laskeskelin että tämä oli vasta viides paikka missä Mörkö on kisannut. Mörkö jotenkin "hyytyy" uusissa paikoissa, sama oli havaittavissa Kirkkonummen ekoissa kisoissa (toisissahan kaikki menikin putkeen). Toinen mokoma kisapaikkoja vielä, niin kokemusta on luultavasti jo niin paljon enemmän ettei tarvitse ihan niin paljon jännittää.

Vaikken saanutkaan Mörköön samanlaista intoa kerrytettyä omaa vuoroa odotellessamme, niin oli kiva huomata että Mörkö kuitenkin tekee hyväll asenteella hommia radalla. On ihan mahdottoman etuoikeutettu, kun on koira joka tekee niin kuin sanotaan ja huolehtii itse että rimat pysyvät paikoillaan. Pujottelun kanssa otin itse "suuren" askeleen, kun ohjasin jälkimmäisellä radalla Mörkön vasemmalta puolelta. Ei kummempaa, muuta kuin että kyllähän se minua jännitti. Keinu oli hitusen hidas, puomi huomattavan hidas. Parempia kuitenkin kuin tämän vuoden alussa, suunta on siis oikea.

Viimeinen nousunolla ei ollut siten tänään kotiin tuomisina. Katsotaan miten käy viikon päästä.

Takaakierron takaakierto

Tänään oli treeneissä rata, missä ei tainnut olla kuin pari suoraa hyppyä. Muuten pääsikin kokeilemaan takaakiertoa vaikka millä tavoin höystettynä. Hyvä niin, sillä itselleni jostain syystä päälle juoksut tuntuvat tosi vaikeilta. En kyllä noita ole pahemmin harjoitellutkaan... syytä kyllä olis.

Itsestä tuntui että Mörkö oli kovinkin hidas, mutta kouluttaja oli kovasti eri mieltä. Kehui myös miten Mörkö on teknissti taitava ja luotettava. Kieltoja tulee harvoin ja rimoja ei ole tainnut tippua koskaan. Käännöksetkin on juuri niin tiukkoja kuin ohjaan. Osaan minäkin saada Mörkön tekemään laajoja kaarteita ;)

A-esteellä oli tänään rumia loikkia. Kaikki loikat ovat lähteneet tähän mennessä kontaktilta, mutta en edes haluaisi odottaa ensimmäistä kontaktivirhettä. En myöskään tykkää että Mörkö hyppää niin korkealta. Ensinnäkin se on hidasta ja toisekseen se tärkeämpi, eli ihan turhaa rasitusta etuosalle. Joten etsin hallilla juoksukontaktitreeneihin tehdyn boksin ja kokeilin mitä tapahtuu. Targetti toiselle puolelle boksia, yhdessä lähdettiin boksille ja naksaus kun Mörkö loikkasi boksin sisään - ja saman tien ulos. Eli juurikin sitä mitä halusinkin! Kymmenkunta toistoa varioiden kummalla puolella olen ja paikkaani suhteessa koiraa (edessä, vieressä takana). Jokainen kerta Mörkö teki täydellisesti, eli laukalla sisään ja saman tien ulos niiltä jalansijoiltaan. Oli mukava huomata että Mörkö venytti sisäänmenevää laukka-askelta ja lyhensi ulostulevaa. Oletan että tämä on tahtotila A-esteelläkin. Jotta saisin viimeisen askeleen osumaan alemmas kontaktia.

Olen itsekin tuosta ihan innoissani, ja Mörköstä se vasta kivaa olikin. Onneksi tuo on niin kuuliainen otus, että kun sen kerran saa ymmärtämään mitä tahdotaan niin se pyrkiin kyllä niin tekemään. Joten nyt alkuun tietenkin useita (kymmeniä) toistoja boksia tasaisella. Ajattelin kuitenkin aika nopeasti siirtyä A-esteelle ja katsoa mitä tapahtuu. Mieleen juolahti jäähdyttelylenkillä, että jos tämä toimii A-esteellä niin miksei kannattaisi kokeilla myös puomilla... ennen kuin ryhdyn mhinkään hätiköityyn katson miten A-esteen kontaktiprojekti etenee. Samoin pitää saada itseni sinuiksi periaatteista, eli haluanko jatkossakin puomilla 2on2off-kontaktin vai "tyydynkö" juoksukontaktiin. Siinä pähkinä purtavaksi ;)

Niinun vauhtitreenit

Viikon verran olen koittanut ottaa rauhallisesti ja itseäni säästellen. Tänään päästelin treeneissä menemään senkin edestä. Jos ei kerta parane levolla niin jos vaikka tulisi kunnolla kipeäksi rasituksesta, tällainen puolitila on kaikin puolin huono. Ei tarpeeksi syytä jäädä pois töistä, muttei tarpeeksi terve että voisi puuhastella normaalisti.

Meidän teemaan sopivasti oli suunniteltu kaksi vauhdikasta rataa, omin kommervenkein tietty. Oli mahtavaa kun pääsi Mörkön kanssa menemään kovaa. Niin hienoa kun Mörkön voi jättää selän taakse suorittamaan annettua tehtävää. Myöhemmin kyllä tuli mieleen, että seuraavan koiran kanssa voipi olla vaikeaa kun nyt tällaisen tavan opettelee ;)

A-esteellä sain vahvistuken Niinulta siihen etten jatkossa vaadi Mörköä pysähtymään kontaktille. Olen tätä itsekseni aiemmin pohtinut, mutten ole uskaltanut edetä pohdinnasta käytäntöön. Keinun Mörkö suoritti superpätevästi! Kepeille oli haasteellinen keppikulma (noin 150 astetta vasemmalta), mutta onnistuihan se kun maltoin ohjata loppuun saakka sekä jaksoin odottaa ensimmäisen välin. Tänään tuli tehtyä myös pujottelun jälkeen valssi - jotain mitä en ole uskaltanut tehdä ikinä aikaisemmin. Mörkö ei häiriintynyt tästä laisinkaan, joskaan en heti ole tekemässä samaa kisoissa. Muuten treeneissä sai juosta ja nauttia vauhdin hurmasta.

Taisi ottaa Mörkökin voimille nopeatahtinen treeni. Loppuverryttelyssä Mörkö kyllä spurttaili omiaan vapaana ollessaan, mutta kotosalla on uni maitanut. Omassa takalistossa tuntuu kanssa että jotain on tullut tehtyä. Pohdinkin kotiin ajaessa, että jotain on täytynyt tapahtua oikein kun nykyään tulee treeneissä ja jokaisessa startissa hiki. Samoin tajusin että Malminkartanon jätemäkihän on aivan täydellisen matkan päässä kotoota. Sinne voi hyvin hölkätä (noin 5-6km suunta riippuen reitistä) ja jätemäellä voi joko tempasta kaikki rappuset kerralla tai tehdä useampia lyhyempiä porraspätkiä. Porrastreeniä, mäkitreeniä ja/tai spurtteja kaipaa kyllä liikkumiseni tällä hetkellä. Pääpaino saakin olla helpolla juoksemisella, mutta sietäisi muutenkin rasittaa kroppaa sykkeitä nostaen kuin vain mitä satunnaisessa seinäkiipeilyssä tapahtuu.

Eli, nyt kun Mörkön lihaskunto ja kunto alkaa olla siellä missä haluan niin voikin seuraavaksi ylläpitää se mitä on saavutettu - ja kehittää vastavuoroisesti ohjaajan kuntoa.

Estetreeniä

Jostain syystä viime kuukausina on jäänyt yksittäisten esteiden tekniikkatreenit oikeastaan kokonaan pois ohjelmasta. Taitaa olla henkistä laiskuutta ja väärää luuloa että kerran estesuorituksen opittuaan ei tarvitsisi yksittäisiä esteitä edes hinkata. Tietäähän sen jo enempää asiaa pohtimatta ettei se näin ole. Pelkällä ratatreenillä ei etene yksittäisten esteiden kanssa, tai vähintään suoritustekniikat kärsii.

Joten... tänään kun oli ylimääräistä aikaa suuntasiin hallille. Tarkoituksena treenata kontakteja. Kaupan päälle tuli treenattua vielä putkiakin. Hallilla oli valmiina suora putki + kontakti yhdistelmiä. Yllätyksekseni Mörkö ei edennyt suoraan kontaktille vaikka taatusti käskytin koiran ollessa putkessa. Alkuun sen piti kuikuilla putken jälkeen missä itse meen. Toki, eihän tällaista yksinkertaista asiaa olal ikinä harjoiteltukaan. Muutaman toiston jälkeen Mörkö eteni putkesta suoraviivaisesti kontaktille jos näin käskytin. Samalla putkien suoritusnopeudet luonnollisesti paranivat.

Ja ne kontaktit. A-esteellä nättejä suorituksia mukavan nopealla alastulolla. Viime aikoina alastulot ovat olleet huomattavan hitaat. Puomilla ensimmäinen toisto meni selkeästi jännittyneen, mutta sen jälkeen muutama puomi oikein kivasti. En oikeastaan edes tiedä laukkasiko vai ravasiko Mörkö puomia, eikä sillä oikeastaan ole väliä kun selkeästi on kuitenkin puomin suhteen itsevarmempi ja sitä myöten nopeampi. Keinulla kaksi toistoa, voisihan Mörkö hieman pidemmälle mennä mutta ripeä myös näinkin.

Yhden pujottelun otin myös vasemmalta puolelta. Tämä lähinnän itseni takia. Kun vasemmalta viennit jännittää kisoissa ja viime radoilla olenkin ollut niin onnellisessa asemassa että pujottelu on ollut loogisinta viedä oikealta. Kyllä se vielä tulee vastaan että vasemmalta puolelta pitää viedä... ja itselleni siis loin itsevarmuutta tekemällä pujottelun kerran. Mörköllähän ei ole pujottelun kanssa ongelmia ;)

Illalla hieman jumpattiin takapään käyttöä tasapainotyynyllä. Jos alkaisin pikkuhiljaa opettamaan myös oikealla seuraamista. Tai ainakin perusteita. Yksi sivulletulo kapula suussa - ja se oli niin NÄTTI! Puruote on parantunut huomattavasti kun olen alkanut taistelemään ja vetämään kapulasta. Kyllä nouto vielä valmiiksi tulee, hitaasti mutta varmsti.

Agility-treenit, pitkästä aikaan!

Agilitytreeneissä on ollut kolmen viikon tauko. Ensin lepäiltiin osteopaattikäynnin jäljiltä oman treenipäivämme ylitse ja viime viikolla talkoiltiin koko viikko. Niinpä tänään oli intoa niin ohjaajalla kuin pienellä koirallakin!

On hellyttävää miten Mörkö on niin innoissaan :) Kotoa lähdetään kiljuen, hissistä autolle Mörkö tappaa remmiä. Perille tullessa Mörkö huutaa jälleen suoraan huutoa autossa. Lämmittelyssä Mörkö roikkuu kuin ahven joko remmissä tai housun lahkeessa (mikä ei tosin ole niin toivottavaa). Mutta, kun Mörkön ottaa kentän laidalle se on täysin tyyni ja ottaa coolisti... kunnes on sen vuoro. Sitten voi jälleen kuulua muutama virkamiesmäinen "vuh".

Tänään treenien teemana takaakierrot ja niitähän riitti. Onneksi radalla oli muutama myös viime kisoissa päänvaivaa aiheuttanut kuvio. Eihän niissä mitään ongelmaa ole, täytyy vaan rohkeasti kokeilla samaa ohjausta kisoissa. Mörkö oli todella vauhdikas ja motivoitunut, pikku-ukkeli :)

Omaa vuoroa odotellessa kävin tekemässä itsekseni puomin ja keinun kahteen kertaan sekä pujottelun kertaalleen. Selkeästi kisaaminen on tuonut rutiinia ja luottamusta, sillä nyt omilla esteillä Mörkö esitti lähes täydellistä tekemistä. Puomi oli todella reipas ja keinukin erittäin siisti. Pujottelussa ei mitään sanomista, halusin ottaa välillä vain pelkkää pujotteluakin että saan palkattua pujottelusta. Viime aikoina kun on ehkäpä liian paljon ratamaista treeniä.

Pähkäilen parhaillani tulevia kisoja. Ilmoittaako kahden viikon päähän Riihimäelle vai vasta kolmen viikon päästä Lohjalle? Joka tapauksessa tulee parin viikon kisatauko. Onneksi vielä voi pari päivää pähkäillä tulevia suunnitelmia.

Onhan se jo mahdollisuutta väläytellyt, mutta tänään se osui kohdalle - LUVA!

Suuntana Kirkkonummelle kahden startin verran. Ritva Herralla oli suunnitellut ehkäpä hieman liian helpon hyppyradan ja mukavan agilityradan.

Hyppyradalla oli hypyt maksimissaan, ensimmäistä kertaa Mörköllä näin. Kiva nähdä ettei vaikuttanut suoritukseen mitenkään. Vaikka kuinka koitin etsiä radan kompastuskiviä, niin niitä ei ollut. Niinpä hyppyrata meni täysin kilpajuoksuksi. Jokainen osallistuja sai nollan mineissä! Medeissä ja maxeissa sentään oli 1-2 nollaa ja noin puolet hyllyjä. En sitten tiedä oliko rata mineille erityisen sopiva, oliko minit tasoltaan normaalia parempia vaiko vain sattumaa? Joka tapauksessa tehtiin Mörkön kanssa oma etenemäennätys kun täräytettiin etenemäksi 3.97m/s. Tähän aikaan tehty virheetön suoritus toi sijoitukseksi 6. Noh, nolla se on luvatonkin nolla :) Mörkö oli niin innoissaan, että jos olisin päästänyt alussa irti niin elukkahan olisi mennyt jo... onneksi pystyttiin tekemään lentävä lähtö.

Agilityradalla hypyt 30cm ja radalla ei keinua. Olin innoissani keinuttomuudesta, josko näin saataisiin Mörkölle luotua hyvää itseluottamusta kisaamiseen vierailla kontakteilla. Toisaalta, Mörkö tarvitsisi kokemuksia juuri erilaisista kontakteista. Tehtiin rata jälleen virheittä, etenemällä 3.49m/s mikä on myös agilityradoilla meidän parhain etenemä. Sijoituksena 2. joten LUVA!

Mörkökin on nykyään itsenäisempi kisoissa, irtoaa esteille paremmin ja on helpo luottaa kaveriin. Luotto on taas mahdollistanut sen että varmistelen vähemmän ja keskityn juoksemiseen enemmän. Joka radalle joudun tsemppaamaan itseni uudestaan etten unohdu hölkkäilemään... mutta aivan varmasti omakin varmuus paranee kun saadaan enemmän ratoja alle. Tänään on joka tapauksessa niin voittajafiilis!

Rally-treenit

Agilityn viikkotreenit oli peruttu talkoiden takia. Keksinpä sitten että rally-treeneihin voisin lähteä tuuraajaksi. Talkoovelvoite hoitui tiistaina hallin viereistä metsää siistien ja tänään illalla Mörkön ekoihin rally-treeneihin.

Ja kyl' vaan oli niin vaikeaa!

Alkuun kiinnosti matto ja hajut... piti oikein muistuttaa että töitä tehdään, ja pidin koko ajan kriteerinä hyvät seuraamisen lähdöt. Olen huomannut että Mörköllä saattaa olla pari ensimmäistä askelta väljiä, ja tätä näkyi varsinkin treeneissä kun oli paljon häiriötä (hajut, koirat, kyltit, houkutuksen häiriöt).

Samoin mietin että miten on niin vaikeaa, ennen kuin selvisi että treenirata oli AVO-rata. Ihmekkös tuo että tuntuu hankalalta, varsinkin kun joukossa oli treenamattomia asioita.

Kivat treenit ja mukavaa vaihtelua. Kyllä kuitenkin toko tuntuu mielekkäämmältä. Rallysta saa tokoon tukea, Takaosan hyvää käyttöä tulee vahvistettua rallyssa. Seuraaminen kaarevilla urilla vahvistaa seuraamista. Ylipäätänsä erilaista häiriötä. On vain älyttömän vaikea pitää omista kriteereistä kiinni. Niin helposti alkaa käyttämään ylimääräisiä käsiapuja tai suullisia apuja (sekä kehuja) kun siihen on kerran mahdollisuus.

Pysyn siis alkuperäisessä suunnitelmassa. Tokoillaan nyt tuon otuksen kanssa niin pitkälle kuin pääsee. Mielenvirkistyksenä satunnaisesti rallya. Eläkevuosina sitten painopiste enemmän rallyyn.

Nollan metsästystä

Tänään vuorossa Mörköllä kaksi starttia. Ny kun on ollut parikin kisaa niin että on ollut pari starttia päivässä niin olen huomannut että ensimmäinen startti on aina vaisumpi kuin toinen. Tosin, en tiedä onko radan luonteella merkitystä, sillä agilityrata on aina ollut ensimmäinen ja hyppyrata toisena.

Ensimmäinen rata (Heidi Viitaniemi) oli kiva alusta kun pystyi tekemään lentävän lähdön. Keinu oli superhidas (5s), jälkeen päin jäin pohtimaan että johtuisiko siitä etten eilisen kisan jälkeen käynyt tekemässä ja palkkaamassa pelkkää keinua. Eilen kuitenkin keinu meni huomattavasti paremmin, 3s. Samoin puomi oli hieman virkamiesmäinen vaikkakin laukalla suoritettu. Suoritusaikaa tässäkin 5s. Muuten olin tyytyväinen rataan. Tällä suorituksella kuitenkin reilu 2s yliaikaa.

Toinen rata oli Anne Savioan suunnittelema ja tiesin että lujaa pitää mennä jos ihanneaikaan tahtoo (laskettu 3.6m/s etenemällä). Ainoa vaan ettei radalla ollut kuin pari lyhyttä suoraa ja en ole paras liikkuja mutkaisilla pätkillä. Tietääpähän mihin pitää paneutua omaa liikkumista ja nopeutta parantaessa ;) Päätin kuitenkin yrittää parhaani ja virheettä selvittiinkin radasta. Olin kuitenkin varma että yliaikaa tuli 2-3s, ja olinko ihan pikkasen yllättynyt että yliaikaa oli vaivaiset 0,31s! Tosin, en tiedä mistä tuon olisi vielä puristanut pois, joten treenit jatkukoon.

Tämä oli nyt kolma läheltäpitinolla. Kirkkonummella 0,62s, Kivikossa 0,5s ja tänään 0,31s. Suunta on sentään oikea :)

Illan tokotreenit jätettiin väliin kun ilmeisesti onnistuin saamaan yliannostuksen aurinkoa viikonlopun aikana. Joten pimeyden tultua suuntasin treenien sijaan 7km hihnalenkille. Pimeää odotin siitä syystä kun ei ollut kirkkautta aiheuttamassa päänsärkyä. Ozzy tykkäsi todella paljon lenkistä, Mörköllekin teki varmasti hyvää tehdä kunnon palauttava rauhallinen lenkki.

Helsingin piirimestaruus, yksilö ja joukkue

Alun perin minun piti osallistua Mörkön kanssa piirimestaruusjoukkueseen. Viikon aikana tämä täydentyi vielä yksilökisalla Plussan kartturin satuttaessa itsensä. Ja kyllä, kyllä olen niin yllytyshullu että yhden kerran treeneillä lupauduin lähteä kisaamaan elämäni ensimmäisen kerran kolmosiin, vieraalla koiralla ja vielä piirimestaruuskisoihin. Kiitos Marja tästä upeasta ja kasvattavasta kokemuksesta ja kiitos että luotit aarteesi ohjattavakseni! :)

Päivä alkoi agilityradalla, mitä alkuunsa tuijottelin maksien kisatessa puolisen tuntia epäuskoisesti - eihän noista kiemuroista voi selvitä järkevästi. Mutta niin vaan ohjauskuviot löysivät paikkansa ja Plussan kanssa saatiin kiva nollarata 3.5s yliajalla. Muutamass kohdassa huomasin varmistelevani liikaakin, mutta kun ei vielä tunneta toisiamme niin hyvin niin en uskaltanut kaikissa käännöksissä antaa mennä vaan. Helppohan se on hyvin koulutetun koiran kanssa mennä!

Välissä kävin hakemassa Mörkön kotoota ja aloin valmistautumaan piirimestaruusjoukkukisaan. Jostain syystä olin saanut neljännen osuuden, ja valitettavasti alla oli yksi HYL joten tuloksen paikka. En tiedä miksi takaakierrot + päällejuoksut on niin vaikeita minusta, niinpä tämänkin radan toinen este tuotti eniten päänvaivaa. Valitettavasti pujotteluun menossa tapahtui jotain (omaan silmääni näytti radalla että Mörkö olisi liukastunut), joten pujottelusta vitonen ja uusinnasta sen verran aikaa että yliajalle meni.

Iltapäivästä vielä Plussan kanssa toinen startti. Valitettavasti tässä kohtaa alkoi näkymään koiran väsy, vieras ohjaaja ja vielä kesken radan näneen kantautunut oman perheen haju. Tuloksena oli 10 + yliaikaa 6s. Yhteistuloksena kuitenkin 15/47, mihin olen vallan tyytyväinen näillä lähtökohdilla :)

Vitsit että että oli kivaa :) Jos saisin saman mahdollisuuden, niin kyllä - tarttuisin haasteeseen uudetaan!

Kisojen suurin anti oli se, että havaitsin ettei kolmosten radat mahdottomia ole. Ja ettei kolmosissa ole vain nopeita ja huippuja :) Samoin olen joutunut pohtimaan omaan liikkumistani radoilla eri kantilta, sillä ainoa millä voin vaikuttaa suoritusaikaan on oma mahdollisimman sulava liikkuminen.

Mörkön viritys kisakuntoon

Kun eilen oli erittäin onnistuneet viimeistelytreenit, niin tänään keskityttiin kehon huoltoon.

Käytiin osteopaatti Kaiperlalla näyttämässä koiraa ja varsin mukavassa tilassa Mörkö on kaiken kaikkiaan. Kaiperla sanoi moneen kertaan, miten ikä ja liikunta on tehnyt tehtävänsä ja Mörköstä on tullut varsinainen atleetti. Syvät lihakset saivat kehuja, takapään ponnuvoimaa voisi vielä parantaa. Yleisesti koira ei ole "kipukoira", mutta kyllähän Mörköstäkin hoidettavaa löytyi. Oikea puoli oli hyvässä kuosissa, vasemmassa oli jumeja sekä etuosassa että takaosassa. Ei kuitenkaan mitään hälyttävää.

En varsinaisesti epäillytkään että Mörköllä olisi pahemmin "vikaa", mutta halusin tehdä tsekkausen kesän jälkeen. Silkkiterrieri Ipa kun on juoksuttanut Mörköä tehokkaasti mökillä, eikä poikien paini aina pysynyt kaikkein rauhallisempana... joten hyvinkin on mahdollista, että kesän riehumisten myötä on tullut kolhu jos toinenkin.

Huomenna vielä mennään kevyesti, torstaina ja perjantaina normaalia lenkkeilyä.

Haasteita ja henkisten rajojen ylittämistä

Muutaman viikon tauon jälkeen Niinun treenit. Hieman mietitytti että onkohan tässä nyt liian monta päivää aktiviteettia Mörköllä, mutta jo lämmitellessä huomasin että virtaa riittää.

Treenien teemaksi muovautui kohdallani pujottelu. Ensimmäisessä treenissä pujotteluun lähestyminen noin 100 asteen kulmasta vasemmalta puolelta. Tein pienen lenkin pujottelua helpottaakseni - ja palautteeksi sain että aivan turhaan. Niinpä uusi lähestyminen ensimmäistä väliä kohti, mutta käännyin pujottelun suuntaan liian nopeasti. Uusinnassa Mörkö haukkui ja riehui, mitä se ei tee ikinä! Niinpä innokkaan kaverin kanssa toinen yritys ensimmäistä keppiä kohden, hieman odotusta ja pujottelun suuntaan. Mörkö meni pujottelun oikein ja yllätyin vielä että kesti sen että juoksin koko pujottelun hieman Mörkön edellä. Aiemmin Mörkö koki tämän liian painostavaksi. Joten itseluottamus on parantunut.

Toisen harjoituksen pariin, missä mietitytti erityisesti pujottelun hankala sisäänmeno. Hetken pohdittuani, sekä Niinun kannustuksesta, päätin kuitenkin kokeilla. Noin 120 asteen kulmasta lähestyminen oikealta niin että otin nenästä kiinni ekassa välistä ja päästin menemään tokasta välistä itsenäisesti. Hyvin meni :) Seuraavaksi sama homma, mutta niin että itse vaihdan puolta vasemmalle. Ensimmäisellä kerralla en malttanut odottaa että Mörkö on saanut rytmistä kunnolla kiinni, mutta toisella kertaa meni täydellisesti. Loppuun vielä parin yrityksen kautta onnistunut "sylikäännös"  pujottelulle - Mörkö tuntui oikein nauttivan kun sai itsenäisesti hoitaa homman osaamallaan tavalla.

Todella mukava huomata, että Mörkö kestää nykyään useampia toistoja pujottelussa. Vielä mukavampi huomata ettei kumpikaan meistä ahdistu vaikka tulisikin virheitä. Kaikkein mukavinta se että uskalsin haastaa itseäni selkeästi totuttua vaikeampiin harjoituksiin.

Mörkö oli niin iloinen ja energinen :) Yleisenä kommenttina saatiin että Mörkö on nykyään rennompi ja sitä myöten paljon vauhdikkaampi.

Tässä oli meidän viimeinen treeni ennen piirimestaruusjoukkue-kisaa. Saas nähdä kuin pienen kakkosluokkalaisen käy kolmosluokkalaisten joukossa!

Fyysisen ja henkisen kunnon treenaamista

Onpahan ollut poikkeuksellisen tapahtumarikas viikonloppu takana! Harvoin on näin paljon ohjelmaa, ja vielä harvemmin aikataulut edes osuvat näin sopivasti yksiin.

Perjantaina oli mukava sää, ja koska olin päässyt töistä ajoissa kotiin niin jäin miettimään mihinkäs sitä lähtisi lenkille. Koirat autoon ja Nuuksioon! Tehtiin melkein kahden tunnin lenkki ja tallustettiin noin 7,5km. On se vaan rankkaa, kun on ylämäkeä ja alamäkeä ja jalkoja pitää nostella puiden juurten ylitse. Korpit naureskelivat meille ja me naureskeltiin niille. Autolle päästiin sopivasti juuri hämärän laskeutuessa, Kotimatkalla autossa nukkui rauhallinen pari ja kotosalla kaikki oli peittojen alla jo ennen kymmentä. Happimyrkytys :)

Lauantaina edellistäkin päivää kauniimpi sää. Puhuin äidin mukaani sienimetsään, Mörkö pääsi myös mukaan. Ozzy ei tällä kertaa mukaan päässyt, kun perjantain lenkin rasitus näkyi edelleen ukossa. Sienimetsällä viihdyttiin 2,5h ja mukaan tarttui monta koria sieniä sekä liian monta päästä löytynyttä hirvikärpästä. Maasto oli lähinnä sammaleista havumetsää satunnaisia sekametsäkoukkauksia lukuunottamatta. Helppokulkuista siis. Mutta niin vain jaloissa tuntui kun kotiin päästiin. Niin omissa kun Mörkönkin kintuissa. Iltapuhtaina pesin vielä Mörkön ja Ozzyn. Harvinaisuus mitä ei usein tapahdu.

Tänään sitten vasta koira-aktiivinen päivä olikin!

Aloitettiin aamulla suuntamalla Ojankoon rally-tokon epävirallisiin kisoiohin. Rata oli oikein kiva ja monipuolinen. Koska radalla sai palkata, niin päätin palkata eteen istumisista ja takaa kiertämisistä kun nämä ovat Mörkölle kohtuullisen uusia juttuja. Lähtölupaa odotellessa annoin Mörkön tutkia kunnolla lähtö-kyltin. Kannatti, sillä radalla Mörkö ei mennyt ihmettelemään yhtään kylttiä. Tulokseksi tuli 87p. Olin tyytyväinen siitä että oma näkemys koiran osaamisesta oli sama kuin tuomarilla. Saatiin -10 270 vasemmalle kääntymisessä kun Mörkö kerkesi kerran istua. Sama tapahtui 360 vasempaan, mutta tämän uusin. Kun uusinnassa tein käännöksen laajemmin niin meni istumatta. Hyvä näin, tuollainen suoritus kelpaa varmasti kisoissa, mutta haluan työstää vasemmalle kääntymisen hyväksi. Eli työlistalle.

Kotiin ajellessa kävin ilmoittamassa koirat Show Haun match showhun (!). Todella harvinaista. Kumpikaan koirista ei ole ollut ikinä match showssa. Tänne päätin mennä monestakin syystä. Ensinnäkin koirat on juuri pesty. Toisekseen Ozzylla kun ei ole nyt muita menoja niin saa jotain arjesta poikkeavaa Ozzykin ja jotain missä tehdään yhdessä kivaa. Ja kyllä Ozzylla kivaa olikin :) Lopputuloksena veteraanien punaisten 3. Mörkö taas sai käydä kehässä, koska koiraa on pyydetty junior handleriin. En ole halunnut antaa Mörköä tuollaiseen tietämättä osaako otus edes kulkea näyttelyhihnassa. Yllätyksekseni Mörkö oli kuin kokenut näyttelykoira, niin liikkuessaan, seistessään ja pöydällä. Saatiin punainen ja kiitos kotiin.

(Tässä vaiheessa koirat jäivät nukkumaan kotiin ja itse siirryiin pizzan kanssa kaverille katsomaan formulaa.)

Formulan kyttäämisen jälkeen pikainen varusteiden vaihto ja Mörkön kanssa vielä illan tokoon Riihimäelle. Hiukka mietin matkalla että onkohan tässä liikaa Mörkölle. Mutta niin vain henkinen kantti riittää, totesi Mörkö kun meillä oli yhdet parhaimmista treeneistä aikoihin! Aloitin tekemällä ensimmäistä kertaa ikinä luoksetulossa pysäytyksen. Mörkö oli todella kiinnostunut mukana olevasta pallosta ja pitihän tämä hyödyntää. Mörkö odottamaan, kutsuin luokse, käsky ja pallo taakse. Mörkö oli kyllä hyvin yllättynyt, mutta vaikutti innostuneelta. Jatkoin omatoimisesti treenaamalla ruudun paikkaa. Tein kaksi toistoa niin että kävin hiukan tömistelemässä toivottua paikkaa ja lähetin Mörkön noin 5m päästä itse ollen ruudun sivussa noin puolessa välissä koiraa ja ruudun takarajaa. Tosin nättejä paikkoja.

Ohjatusti halusin tehdä seuraamista. Myönnän, hiukan haaveilen että päästäisiin vielä tämän vuoden puolella kisaamaan. Tehtiin noin alokaluokan pituinen seuraaminen käskytettynä ja kun kaikki meni hyvin niin liikkeestä palkkaus. Väliin vauhtinouto, jotta saatiin vire pysymään korkealla. Noudossa paluuvauhti on nykyään pääsääntöisesti laukka. Perään pitkä suora seuraaminen, missä jäävän kohdalla Mörkö hyytyi. Koira mukaan, täyskäännös ja pitkä suora takaisin onnistuneesti ilman jumeja. Kunnon palkkaus hyvästä suorituksesta.

Paikallaoloissa tehtiin lyhyt istuminen sekä pidempi makuu. Istuminen oli erittäin nätti. Paikallamakuussa olin hetken piilossa ennen kuin tulin kehän laidalle ohjaajan pujotellessa rivissä olevia koiria. Takaisin tullessa Mörkö nousi istumaan, laitoin takaisin maahan ja tein uuden lähestymisen koiran sivulle. Nyt Mörkö pysyi hyvin maassa.

Omalla ajalla tein kaukokäskyjä. Istumaan nousu ja maahanmeno yksittäisinä vaihtoina seitsemän askeleen päässä. Hyvin nousi. Tämä liike alkaa olla kisavalmis. Puolen metrin matkalta myös seisomista, ei voi vaikeuttaa enempää.

Rally-tokon teemassa kokeilin muutakin tapaa saada Mörkö pyörimään istumatta vasempaan käännöksissä. Muutaman kokeilun jälkeen löytyi toimivalta vaikuttava tapa. En hinkannut enempää.

Loppuun vielä häiriötreeniä. Mörkö niin tykkää näistä, tsemppaa tosi hyvin ja on ilmiselvästi innoissaan kun on niin pätevä. Loppuun vielä ruutu pitkältä matkalta.