Messaria ja taukoa

Viikko mennyt nopeaan odotellessa tervettä päivää. Sopi siis enemmän kuin hyvin että Mörkölläkin oli kevennetty viikko, kun en ole pystynyt pahemmin lenkkeilemään. Alkuviikon kävin töissä, loppuviikosta taivuin ja jäin kotio sairastelemaan. Onneksi ei ole suunnitteilla kisoja tulevana viikonloppuna, jäisi kyllä juoksematta... jos sitä olisi ensi viikolla viimein kunnossa.

Viime viikonloppuna vietin molemmat päivät messarissa. Lauantaina olin ensimmäistä kertaa ilman koiraa messarissa, ja vielä niin ettei tarttenut mennä kehään ollenkaan. Tykkäsin! Myyntipisteet käytiin läpi pitkän kaavan mukaan, yllätyksekseni en tehnyt suunnittelemattomia ostoksia. Bichon urokset katsottiin yhdestä kavhilasta (siideriä unohtamatta) ja partis-urosten ajaksi siirryttiin toiseen kahvioon. Ihan superpaikat seurata kehää! Hieman ruokaa minkä jälkeen käytiin laulamassa kaverille synttärilaulu ja lopuksi katsottiin vielä ryhmäkehät. Tuon voisi ottaa vaikka tavaksi.

Sunnuntaina oli Ozzyn vuoro mennä kehään. Viime vuonna luulin osallistuvani Ozzyn kanssa viimeistä kertaa, mutta Ozzy on ollut pirteä ja hyvässä kunnossa että päätin ilmoittaa koiran yhdeksi päiväksi. Tuloksena oli VEK2 ja himoittu SA. Tuomari Sara Nordin saneli seuraavasti:

Quality qentleman, almost 13 years. Very good type and propotions. Very good head and expression. Normal angulation allaround. Good ribcage. Still moves with strength and correct profile. Good coat quality. Good temperament.

Saas nähdä että oliko Ozzyn näyttelyt tässä, vai vieläkö sitä intoutuisi jossain käymään.... Olin jo aika varma ensimmäisestä, mutta näyttelyn jälkeen Ozzy on ollut niin aktiivinen, iloinen ja energinen etten olekaan enää varma mitä näyttelyiden suhteen teen. Jos kerta toinen tykkää ja terveyttä riittää, niin miksi ei. Ei kuitenkaan mitään suunnitelmia tehty vielä.

Keskiviikkona oli Mörkön fyssari, ja kyllähän koirasta jumi löytyi. Ei ollut takaosa jumissa, eikä otuosakaan... mutta lanneosa oli. Ei siis ihme että painonsiirrot olivat hankalia hypyillä jos ei kerta pysty kaartamaan selkäänsä. Mörkö sai pitkän hoidon ja suosituksen ottaa hieman rauhallisemmin. Lannejumit on tyypillisiä pujottelusta johtuvia, ja kyllä heti tuli mieleen parikin pujottelua viime viikoilta kun Mörköltä sekosi rytmi tai lipesi tassu...

Toinen minkä havaitsin kalenteria tuijotellessa on se, että Mörköllä on toistuvasti selkäjumeja samaan aikaan kun kylmemmät säät tulee. Vaikka aivan varmasti teen lämmittelyt hyviin (sisältää kävelyä, hölkkää ja spurtteja), ja verryttelenkin vielä treenien päälle noin 20min. Omaa vuoroa odotellessa on takki päällä, mutta onhan se fakta että välillä omaa vuoroa joutuu odottamaan kyllä liian pitkään. Ja kyllähän sitä itsekin aina on kylmänarempi ilmojen kylmetessä, joten miksei koirakin. Joten päätin hommata Mörkölle sadepompan tuulisia ja/tai sateisia syys/kevätpäiviä varten. En usko että Mörköllä on niinkään kylmä, mutta aivan varmasti kylmä viime / sade tuntuu ikävälle selässä. Huomenna Mörkön kanssa shoppailemaan, toivottavasti löydetään sadepomppa lähikaupoista jotta saadaan tarvittava suoja heti käyttöön. Muussa tapauksessa pitää odotella viikko nettikaupasta tilatessa. Mielenkiinnolla odotan auttaako "kuoritakki" jumeihin vaiko ei.