Tänään suunnattiin Lahteen Mörkön kanssa. Moneen kertaan kyllä mietin kisareissun mielekkyyttä... eihän se tunti ole pitkä matka ajella, mutta on noita kisoja lähempänäkin. Mörkön kuntokin mietitytti, mutta kun on ollut niin selkeästi iloisempi, energisempi ja pirteämpi niin ajattelin (naivisti) että koira on kunnossa. Uusi kisapaikka ja uusi tuomarituttavuus (Allan Mattsson) kiinostivat.
Ja niinhän me sitten lähdettiin aamuyöstä Lahteen.
Molemmat Mattssonin radat olivat mukavia ja jouhevia mennä. Mörkö sai agilityradalta ylaikanollan (etenemä 3.3m/s), mutta olin todella tyytyväinen. Tämä on nyt toinen vieras kisapaikka peräkkäin eikä Mörkössä esiintynyt mitään "lahnaantumista". Olisikohan kokemuspohjaa jo niin paljon että kantaa hieman vieraanpiekin asioiden ylitse? Mörkö on kyllä niin kiltti koira! Itse ajauduin A-esteen linjalta niin että olisi ollut ihan loogista että Mörkö olisi ohittanut esteen... A-esteen jälkeen taas jostain syystä itse sähelsin putken väärässä päässä mutta niin vain Mörkö korjasi pyynnöstä linjansa. Kontakti sujuivat ihan ok, pujottelu meni hyvin ja putket suorastaan imivät Mörköä. Hyvä juttu!
Hyppyrata... niin, se sitten jäikin lyhyeen Mörkön alittaessa viidennen hypyn riman. Hyppyradalla hyppykorkeus oli 5cm korkeampi kuin agilityradalla, mutta en usko henkisen kantin pettäneen. Mörkö on niin kiltti koira, että kyllä se yli menisi jos pääsisi - ja nyt selkeästi kertoi ettei pääse. Itseäni harmittaa todella paljon. Siis se etten osannut lukea koiran olotilaa paremmin. Omatuntoa helpotti hieman tieto siitä että sain varattua ajan fyssarille jo tiistaiksi.
Ennen ja jälkeen lämmiteltiin ja verryteltiin todella hyvin. Otin Mörkön halliin häkkiin, kun ulkona oli lähemmäs -10 astetta. Sisällä Mörkö oli puettu merinoon ja pomppaan. Myös ratojen jälkeen hallista lähti iloinen Mörkö. Sen verran joulunvietto ja/tai kisat rasitti että autossa kuului syvä tuhina koko paluumatkan ja kotona otettiin koko porukka melkein 3h päiväunet - Mörkö kainalossa nukkuen.
Tuomari siis kiva tuttavuus, VAUn halli ei niinkään. Pohja oli liukkaanoloinen ja ehkä jopa hiukan kova. Kuulutukset puuroutuivat ikävästi, ja betonihallissa riittää melua muutenkin. Olenko sitten liian vaativat kilpailija kun kaipailin jonkinnäköistä reaaliaikaista tapaa näyttää radan tapahtumia? Voi tosin olla omaa sokeuttanikin, mutta en huomannut missään sähköisen ajanoton näyttöä ja kyllä se kieltämättä vei tunnelmasta heti suuren osan kun ei pystynyt yhtään katsomaan menikö koira ihanneaikaan vaiko ei. Kisakirjoja odotellessa jatkoin jouluna aloitettua villasukkaprojektia. Olisihan se kiva saada hyl-kirjat heti pois mutta syitä siihen ettei niit annettu on niin monia että itse usein toimistossa työskentelevänä en asiasta kuitenkaan marmata (tätä kommenttia enempää ;) ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti