... tänään Niinun treeneissä. Treenirata oli todella kiva ja olin odottanut treenejä koko päivän. Mörkö oli myös sopivasti ylivireinen kun oli levännyt koko viikonlopun. Joten hyvillä mielen treeneihin. Hiukka tosin kismittä ruuhkaan jumiutuminen ja sitä myöten treenien rataan tutustumisesta myöhästyminen, mutta ensimmäisen koirakon keskittyessä ainoastaan pujotteluun pystyin hyvin tutustumaan rataan.
Treenit sujuivat hyvin, kaiken muun kohdalla paitsi pujotteluun menossa. Olihan se hankala kulma ja teinhän minäkin siinä useita virheit (mm väärä rintamasuunta, kurkottamalla yritystä saada koiraa luokse jne), mutta kyllä meinasi homma itkuksi mennä usean yrityksen jälkeen. Jossain vaiheessa vain korvissa alkoi kohisemaan ja tuli todella kuuma - merkki omasta stressaantumisesta. Tätä ei ole näkynyt pitkään aikaan, mutta kait se "pelko" jossain vielä on olemassa ja tulee esille kun tarpeeksi vaikeaa harjoitusta tehdään.
Hyvää tässä oli se, että Mörkö pystyi jatkamaan treenejä. Se ei oikeastaan edes näyttänyt huomaavan mun stressitilaa. Mikä on siis hienoa! Aikaisemmin Mörkökin olisi ahdistunut työkyvyttömäksi. Niinpä pidettiin hetken tauko jutellen niitä näitä ja sitten onnistunut suoritus. On se vaan vaikeaa, kun ei kykene omaa stressitilaansa kontrolloimaan.
Loppuun tein muutaman kerran keinua. Ei hyviä, ,mutta suoritettuja kuitenkin. Pitää taas tehdä keinua kuurina. Ihan targetille. Kuten pujotteluakin (ei tämän päivän harjoiutksen takia, vaan yleisen motivaation ja vauhdin takia). Lopetettiin mukavaan putki - putki - putki - hyppy rallatteluun.
Illalla pesin vielä Ozzyn. En tiedä miksi koira on alkanut kasvattamaan harventunutta turkkiansa takaisin. Tukkaa on juuressa, paljon ja paksulti. Onneksi pesin koiran nyt, sillä muutaman päivän päästä olisi ollut kiva huopa ihossa kiinni. Nyt sentään aukesi ihan harjaamalla. Harmaantunutkin Ozzy on Sitä vaan ei tahdo itse huomata kun naama on muutenkin valkoinen ja runkoturkin harmaantumista ei jokapäiväisessä elämässä huomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti