Minkku 16vk

 Me ollaan saatu elää Minkun kanssa nyt kolmisen viikkoa, eikä kyllä ikinä uskoisi että Minkku on ollut joukon jatkona vasta kolme viikkkoa. Jos ensimmäisinä päivinä erehdyinkin ajattelemaan että Minkku on "tylsä pentu" niin kotiuduttuaan ei kyllä ole ollut tylsää. 

Tuntuu ettei olla tehty pennun kanssa yhtään mitään, mutta sitten muistuttelen itseäni että ollaan juurikin harjoiteltu elämää. Sisäsiisteys on pitkälti saavutettu, joskin varsinkin pissejä tulee sisälle mutta nekin tietylle pissimatolle. Hihnassa käyttäytymistä on myös harjoiteltu päivittäin, kuten myös vapaana oloa. Ulkoillessa olen koittanut hyödyntää eri pohjia, ja myös käydä metsikössä sekä poluilla että varvikoissa. Jotkin asiat ovat edelleen tosi ihmeellisiä ja saavatkin olla. Esimerkiksi  lintujen laulua kuunnellaan tarkasti. Toiset koirat ovat jännittäviä, ja ollaankin harjoiteltu koirien katsomista haukkumatta kauempana koirista.

Tärkeimpänä opetellaan nimeen reagointia ja kutsusta luoksetuloa. Myös eri asioista irrottaminen on päivittäin agendalla. On opeteltu ja opetellaan edelleen rajatulla alueella olemista aidan takana ja yksin olemista. Autossa matkustaminen on myös tuttua, kuten kaupassa käynti. Lisäksi on harjattu, opeteltu olemaan harjattavana kyljellään ja leikattu kynsiä.

"Ylimääräisinä" taitoina olemme opetelleet lelulla leikkimistä, lelun vaihtamista sekä lelun ja namin vuorottelua. Toistaiseksi ollaan leikitty vain kotona, pitäisi piakkoin siirtyä eri paikkoihin ulos. Minkku osaa näyttelyseisomisen vapaana ja on luottavaisena trimmipöydällä. On tutustutta targettiin ja namitettu seuraamisen pohjia molemmin puolin. 

Seuraavaksi pitäisi paneutua lisää oppimisen oppimiseen. Naksu tulee myös sisäänajaa. Katostaan mitä kivaa keksitään seuraavaksi.

Tikru ei lämpene vielä ulkona leikkimiseen, mutta sisällä on ollut jo usesammat hyvät painit.

Minkku tuli taloon!

Kun palaset menevät sujuvasti paikoillee, niin tulee Minkku taloon! Olen jo vuosia katsellut löwcheniä, mutta oikein mikään yhdistelmä tai yksilö ei ole napannut oikealla tavalla. Turhautumisen pahimpina aikoina ajauduin jopa ulkomaille ja olin vakavissani tuomassa pentua Amerikoista Suomeen, mutta valitettavasti pentueesta ei lopulta kehittynyt yhtään tarpeeksi mielenkiintoista ja laadukasta urosta. Joten yhteisymmärryksessä kasvattajan kanssa päädyttiin hautaamaan projekti. Heti seuraavana päivänä sain videon eräästä pennusta ja melko nopeasti menin katsomaan tätä vilperttiä - ihan tuossa vartin päässä kodista.

Pentu vakuutti luonteellaan ja onhan se melko lupaava ulkonäöllisestikin. Se suurin yllätys onkin varmaan väritys 😆Olen kaikki nämä vuodet sanonnut että täysin mustaa ja mitään "läntti-persettä" en kyllä ota. Ja nyt tuossa jaloissa makoilee tuollainen "läntti-perse", tai kuten yksi lapsi nätimmin totesi "sydän-pylly". Mörköä ottaessa tiesin että haluan ehdottomasti mustahopean ja Tikrun kohdalla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin fawn. Tällä kertaa ei ollut varsinaisesti mitään tiettyä väriä hakusessa. Toiveissa toki on kokonaan valkoineen mustalla nenällä (eli parti ilman länttejä) tai tiikerinraidallinen brindle, mutta näitä tuskin koskaan saan kun ovat niin harvinaisia. Joten, tiesin etten missään nimessä halua täysin mustaa, mutta muuten en osannut perustella mistään väristä oikein yhtään mitään. Parti ei ole edelleenkään mun lämpiväri, mutta yksi poikkeus mahtuu aina matkaan. Joten olkaas hyvä, tässä on Minkku 14vk ja 5pv vanhana.

Mörkö tykkää pennusta, kuten arvasinkin. Nämä kaksi ovat selkeästi "läjäkoiria" ja nukkuvat lähes aina vierekkäin / päällekkäin. Tikru on pitänyt hyvää etäisyyttä, mutta viime perjantaina pääsin todistamaan hetkeä kun Tikru koitti saada pentua leikkimään. Uskon että Tikrusta ja Minkusta tulee vielä hyvät kaverit kunhan vielä lämmittelevät ystävyyttä hetken.

Mistä nimi Minkku tulee? Olin alkujaan toivonut että saisin Tikrusta pennun ja sen nimeksi olisi tullut Minkku. Kun esikoinen oli taapero hän kutsui Tikrua vuosien ajan Minkuksi. Mutta kun pentu tuli, ongelmana oli se että pentu ei ollut Minkun värinen (kun olin ajatellut mielessäni fawnia). Mietettiin Kummaa (tuplaM on raskas lausua), Konstia (joka muuttui välittömästi Konstiksi ja koitan vältellä ihmisten nimiä), tarjottiin myös Metkaa / Metkua mutta lopulta nimeksi kuitenkin valioitui Minkku. Koska Aika Minkkuhan tuo on luoteeltaan :) Leikkii hyvin, vaihtaa lelun ja namin välillä sujuvasti, ottaa kunnolla suulla kiinni leluista. Palkkautuu selkeästi myös sosiaalisesti. 

Jännä nähdä mitä tulevaisuus meille tuo. Onkin ensimmäinen pentu, jolle ei ole suuria suunnitelmia tai selkeää urapolkua jo valmiina. On ihan rentouttavaa lähteä pennun kanssa yhteistyöhön ilman selkeää tavoitetta. Toki ensimmäisen vuoden aikana olisi suotavaa oppia sisäsiistiksi ja käyttäytymään haukkumatta erilaisissa tilanteissa - ja näissä tavoitteissa ollaankin jo hyvässä vauhdissa. 

Tervetuloa taloon Masterbolt Little Hoccus Poccus! 

Tikrulla lajin vaihto

 Koska alkanut vuosi oli haastava, ja koska Tikru meni kerran kisoissa hyvin hitaaksi, niin katsoin järkevämmäksi laittaa Tikrun kanssa hanskat naulaan agilityn suhteen. Ei ole mitään järkeä rikkoa koiraa, kun on edelleen virkeä veteraani muuten. Tikrun hitauden syyksi paljastui kipeytynyt polven alue. Viisas koira kun ei väkisin juossut. Polvea on nyt paranneltu ja otettu pari viikkoa rauhallisemmin, ihan kaiken varalta vaikkei Tikru pahemmin polven aluetta oireillutkaan.

Viimeisestä startista kuvia

Viimeinen rata oli muutenkin tosi hauska. Ensimmäistä kertaa ikinä oli puomi kahteen kertaan radalla, ja voi että olin tyytyväinen kun puomi sujui kumpaankin suuntaan hyvällä vauhdilla ja täydellisillä kontakteilla. Muutenkin rata oli sellainen hyvän mielen rata, mihin on hyvä lopettaa meidän agility. 

Tikrun agilityura oli lopulta kovin erilainen kuin mitä alkujaan toivoin. Tikrulla on paljon paremmat ominaisuudet kuin Mörköllä ja totta kai toivoin että olisin saanut ensimmäisen valion. Saatiin yksi serti, mistä siitäkin olen todella tyytyväinen. Tikrun uraa värittivät noin vuoden vanhana tapahtunut tapaturma, mikä johti leikkaukseen. Leikkauksesta kuntoutumiseen meni melkein vuosi. Seuraavaksi perheessä elettiinkin vuosi vauva- ja pikkulapsiaikaa, ja kun lopulta olisi ollut kunnolla rahkeita alkaa harrastamaan niin tuli korona. Tikru oli jo kuusi vuotta, kun varsinaisesti päästiin kunnolla agilityn pariin. Laji muuttui samalla myös tosi "kovaksi" suoritusnopeuksien ja etenemien noustessa tavoittamattomiin. Koin monta turhautumisen hetkeä, kun käsissä on ehdottomasti minun nopein koira niin siltikin me tehtiin lähinnä niitä yliaikanollia. Onneksi tässä ollaan tultu ihanneaikojen kanssa selkeästi maltillisemmaksi. Tikrun vahvuuksia oli pitkälti hyvä laukka (ei pomppiva kuten Mörköllä), itsenäisyys ja irtoavaisuus. Tikru suoritti tehtävänsä todella tarkasti ja oli helppo luottaa koiraan. Tikru osasi suulliset käskyt mainiosta ja takaakierrot, innarit sekä suuntakäskyt toimivat radalla mainiosti. Tikrun haasteena oli paineistuminen radalle mennessä. Tätä näkyi itseasiassa koko agilityuran ajan, mutta ongelma tuli todella ilmeiseksi kun siirryttiin kolmosiin. Kaikenlaista yritin, ja vuosi sitten löysin onneksi Jenna Caloanderin ja hänen kanssa rakennettiin pohjista saakka Tikrun virettä ja itseluottamusta paremmaksi. Tikru vastasi tähän hienosti, mutta valitettavasti ikä tuli vastaan. 

Kiitos Tikru hienoista agilityhetkistä 💖Saimme kokea kahdet SM-kisat ja saatiin mukaamme yksi SERT-A. Pääsimme usein ylpeydellä edustamaan rotua, löwcheneitä ei tällä hetkellä ole agilityssä kuin yksi toinen Tikrun lisäksi. Olen kiitollinen tästä oppimatkasta, jälleen on enemmän tietoa ja työkaluja tulevaisuuteen. Mutta ei Tikru täysin eläkkeelle jää...

Sen sijaan tokossa ollaan aktivoiduttu ihan tosissaan, ja ensimmäinen koekin on jo kalenterissa. Ensimmäinen kerta on kyllä aina jännittävä, ja olen koittanut miettiä että ensimmäinen kerta on vain tehtävä pois alta. Tikrulla on kyllä osaaminen liikkeisiin, mutta on se edelleen melko raakile.

Syksylle olen haaveillut rally-tokoon säännöllistä treeniä, saas nähdä miten palaset asettuvat kohdilleen.

Kun alkanut vuosi on haastanut

 Ei ole mennyt tämä alkuvuosi kyllä mitenkään toiveiden tai suunnitelmien mukaisesti. Olemme Tikrun kanssa olleet samaan aikaan ja eri aikaan kipeinä. Ensin oli loppuvuodesta Tikrun kulmahampaan poisto, mistä seurasi kuukauden taukoa harrastamisessa. Kun viimein päästiin takaisin, niin sitten tapahtui tapaturma missä Tikrun etujalka otti osumaa. Kun viimein tästäkin oli kuntouduttu niin itse sairastuin influenssaan ja jälkitauteihin niin pahasti että laittoivat hetkeksi sairaalaan. Kun nyt viimein olen itsekin päässyt taas jalkeille niin kappas, talvi onkin poissa.

Hirveän monet kisat piti perua. Osa seuroista vaatii lääkärintodistuksen, joita onneksi löytyi niin koiralle kuin minullekin. Osa seuroista on niin joustavia, että luottavat ilmoittajan sanaan ilman todistuksia. Ärsyttävää silti hakea palautuksia, mieluummin sitä olisi kisannut. Pääsiäisenä pitkäperjantaina oli sitten tämän vuoden ensimmäinen kisapäivä. Käytännössä tavoitteena oli vain että meillä on kivaa. Ihan turha miettiä etenemisiä, kun tiesi etten itse pysty liikkumaan vielä normaalisti. Kaksi yliaikanollaa (etenemä niinkin matala kuin 3,3m/s), hirväen hyvällä mielellä. Meillä oli oikeasti tosi kivaa! Ja se näkyi taas erinomaisena puomina, keinuna, A-esteenä ja pujotteluna. Teknisesti siis nappisuoritus, vauhtia kaipasi enemmänkin.

Nyt kun ollaan jo näin pitkällä alkuvuotta, niin samalla hautasin ajatukset SM-kisoista. Jos nollat tulevat ns yrittämättä niin tottakai me mennään. Majoituskin on jo varattuna. Jos nollat jäävät uupumaan, niin mennään silti majoitukseen ja otetaan loman kannalta :) Tämä kevät on joka tapauksessa Tikrun viimeinen agilityn parissa, niin koitan nauttia yhdessä tekemisestä niin paljon kuin mahdollista.

Eilen oli myös Jennan viimeiset treenit, ja samalla Tikrun viimeisest ohjatut treenit. Toki keväällä ja kesällä voi joitain irtopaikkoja tulla vastaan, mutta en ole suunnitellut ohjattuja treenejä enempää. Omatoimisesti ajattelin treenata sen mitä tässä treenailen. Hirmuisen haikeaa kyllä, yksi aikakausi alkaa olla takana päin. Onneksi on muita lajeja myös, ja kieltämättä odotan innolla että päästään kunnolla tokon pariin.

Mörkö pääsi ensimmäistä kertaa karvoistaan maaliskuun viimeinen päivä, kun sää oli hieman lämminnyt. Koirasta uli ihan harjakoira <3 En nyt varsinaisesti huomannut muuta eroa turkin lähtemisen myötä kuin että viluisampi Mörkö on herkemmin. Pomppaa siis päälle niin on koirankin hyvä olla. Lääkitystä hieman muutettiin maaliskuun lopussa, ja nyt on taas iloinen ja liikkuva Mörkö.

Mörkön hauska tapa

 Mörköllä on ollut aina tapana kanniskella leluja suussaan, mutta varsinkin iän myötä yksi piirre on korostunut. Mörkö tulee kerjäämään istumalla viereeni lelu suussa. Siinä koira voi istua minuuttejakin odottaen ja kyllä se yleensä olen minä joka heltyy ensin. Hyödyllinen tästä tavasta on tullut nyt kun Mörköllä on säännöllinen särkylääkitys. Mörkö tulee aamuin illoin muistuttamaan lääkkeen otosta istumalla lelu suussa minun viereen.

Tikrukin on oppinut hyödyntämään hetken. Toki toinenkin saa jotain pientä herkkua kun Mörkökin saa. Vanhojen herraskoirien etuuksia 🥰

Vuosi 2025 ja suunnitelmat 2026

Jos vuosi 2024 oli haastava niin 2025 jäi myös historiaan vuotena jota en jää kaipaamaan. Kokonaisuutena vuosi oili omalla kohdalla lähinnä selvitytymistä ja liian vähien voimavarojen kanssa taistelua. Hieman huolestuneena mietin mitä 2026 tuo tullessaan, kun työkaluja ei ole pakissa yhtään aikaisempaa enempää. Mutta nyt näin kuukausi nykyistä vuotta eläneenä voin ehkä hieman huokaista kun useat asiat ovat menneet paremmin. Toivottavasti tämä trendi jatkuu kohdallani.

Vuosi 2025 loppui Tikrun ollessa sairaslomalla hammasremontin jäljiltä, ja valitettavasti vuosi alkoi myös toisella sairaslomalla Tikrun satuttaessa itsensä treeneissä. Suuren huolen jälkeen selvisi kuitenkin että vamma on lihasperäinen ja paranee kyllä. Tammikuu meni pitkälti lepäillessä, helmikuussa palataan toivottavasti arkeen ja oletettavasti maaliskuusta voi alkaa suunnittelemaan taas kisaamista. 

Tammikuussa apinoitiin

Helmikuussa kisattiin uusin rutiinein

Maaliskuussa hiihdettiin...

... lasketeltiin...

... ja pelattiin padelia!

Retkiä tehtiin useita, tämä huhtikuulta

Toukokuun potretti, juhlittiin 10v Tikrua <3

Kesäyön valssi

Heinäkuussa vesileikkejä...

... leijan lennätystä...

... ja menolippu SM-kisoihin!

Elokuun päivät...

... ja illat

Minun vuoden tavoite: SM-kisat

Syyskuusa Mörkö vielä lenkkeili metsässä

Lokakuussa retkeiltiin pyörällä

Upea lokakuun kuutamo

Näin taipuu kaksi sukupolvea marraskuussa

Joulukuista menoa

Talvinen metsämaisema 20.12.

Mörkön tavoitteet vuodelle olivat 2025:

• paljon paljon terveyttä ja virkeyttä
• lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
• kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3

Mörkön vuosi 2025 oli pitkälti samanlainen kuin edellinenkin vuosi. Veteraani lenkkeili vielä alkuvuodesta Tikrun mukana, mutta loppuvuodesta alkoi vauhti hieman hyytymään ja askel lyhenemään. Edelleen kuitenkin 1-2km lenkit menee. Samoin Mörkö hyppää sohvalle ja menee rappuset ylös ja alas. Toimintakyky on säilynyt kokhtuullisena, ja jumppailaan silloin tällöin että saadaan toimintakykyä ylläpidettyä.

Mörkö on selkeästi tullut vanhaksi koiraksi viime vuoden loppupuolella ja se näkyy valitettavasti pissavahinkoina sisällä. Tähän yritetään löytää toimivaa ratkaisua. Ensimmäinen lääkitys ei sopinut Mörkölle ollenkaan, vaan Mörköltä hävisi kokonaan ilo silmistä. Lääkitys kun lopetettiin palautui Mörkö nopeasti, mutta pissivahingot jatkuu. Toivottavasti lähitulevaisuudessa löytyisi tähän koiralle sopiva ratkaisu. 

Mörkö leikkii edelleen palloilla ja leluilla ja rakastaa touhuilla kaikkea pientä. Nautitaan päivittäisistä ilon hetkistä ja toivotaan että hyviä päiviä riittää vielä paljon <3

Mörkön tavoitteet vuodelle 2026:

Realiteetti on että tämä vuosi lienee Mörkön viimeinen. Tehdään mukavia asioita ja sylitellään paljon. Huomaan pyöritteleväni usein mietteitä siitä milloin on Mörkön aika lähteä, tämä on täysin uutta sillä aikaisemmin en ole asiaa pohtinut. Edelleen päivät ovat hyviä ja Mörkö virkeä, mutta samalla Mörkö on harmaantunut, hidastunut ja menettänyt lihasta. Nyt voi sanoa että Mörkö on vanha koira. Itsekkäistä syistä toivon että Mörkö lähtee saappaat jalassa, mutta tarvittaessa pitää itse tehdä ajoissa päätöksiä. 

Tikrun tavoitteet vuodelle 2025:

• saada Tikrun mielentila kohdilleen niin että itseluottamus kantaa myös vieraammissa kisapaikoissa
• tavoitteena agilityn SM-kisat
• tokon ALOn ja AVOn liikkeiden viimeistelyä, mahdollisesti kokeisiin
• rally-tokon ALOn liikkeiden opettelua
• muutama näyttely
• terveyttä ja virkeyttä Tikrun päiviin

Tikrun kanssa jatkettiin hyväksi todetulla treenimallilla Lohjalla. Vahvistettiin itseluottamusta, virettä ja viilailtiin kisarutiinia vahvaemmaksi. Kisattiin melko paljon ja saavutettiin yksi agility-SERT ja paikka SM-kisoihin. SMssa juostiin oikein mainio rata. Tikru täytti 10v, ja pähkäilyn jälkeen päätin kuitenkin jatkaa agilityssä vielä ensi vuoden SM-kisoihin.

Koska harrastamisen pääpaino oli ja on edelleen agilityssä muut lajit saivat edelleen odottaa. Tokoa ollaan tehty lähinnä kotona, ruutu eteni ulkokautena mukavasti. Kaipasin ja kaipaan edelleen ryhmätreenejä, että pääsisi treenaamaan paikallaoloa ja häiriötä kontrolloidusti. Ei löytynyt tähän ratkaisua viime vuonna, joten pitkälti treenattiin yksin. ALO ja AVOkin alkaa olla melko hyvin kasassa. Liikkeestä seisominen on eniten kesken, ja tietty paikallaoloa pitää päästä harjoittelemaan muiden kanssa.

Yllättäen kisattiin kuitenkin rally-tokossa! Helmi-maaliskuussa kun oli vähemmän agilitykisoja niin päätin hyödyntää heti tilaisuuden ja mentiin rally-tokoon. Alkuvuoden kista menivät ilman kummampaa treenaamista, tavoittelin mukavaa fiilistä kisoissa. Sykysllä päätin kokeilla saada viimeisen ALOn tuloksen ennen kuin säännöt muuttuvat 2026 alussa, ja viimeisen tuloksen eteen treenasinkin enemmän ajatuksella ja kurssilla. Ehdottomasti kannatti, tuloksena 100p ja ennen kaikkea mukavan rento kisakaveri radalla.

Näyttelyssä tuli muutamia käytyä, suurimmat keskittyivät elokuulle kun oli MV-näyttely Suomessa. Viikon sisään kolme näyttelyä oli kyllä aika paljon. Tikrun kanssa käytiin myös näyttelytreeneissä, mikä näkyi kivasti rentoutena kehissä.

Tikru on edelleen virkeä ja vetreä ja unohdan säännöllisesti että kyseessä on veteraani. Muuten Tikru oli terve vuoden aikana, mutta loppuvuodesta piti poistattaa yksi kulmahammas. Hammas olikin ilmeisesti ollut kipeä jo pidempään, sillä Tikru reipastui hirveän paljon operaation jälkeen. Tikru nauttii lenkkeilystä, kotona treenailusta ja kaikenlaisesta yhdessä olosta.

Tikrun tavoitteet vuodelle 2026:

• nauttia Tikrun viimeisistä agilitykilometreistä
• tavoitteena agilityn SM-kisat
• tokon ALOn ja AVOn liikkeiden viimeistelyä, mahdollisesti kokeisiin
• rally-tokon AVOn liikkeiden opettelua (uudet säännöt), mahdollisesti kokeisiin
• muutama näyttely
• terveyttä ja virkeyttä Tikrun päiviin

Vuosi sitten sanoin että pitäisi saada pentu kotiin, ja samaa sanon edelleen. Vuosi sitten oli mahdollisuus todella mielenkiintoiseen lainakoiraan, mutta valitettavasti tätä mahdollisuutta ei enää ole. Olisimme pitäneet nuoren koiran pidempäänkin päivien ilona, mutta tällaista ei meille suotu :( Eli pentututka aktivoitu, katsotaan mitä vuoden aikana tapahtuu.