Syksyn näyttelyputki

 Koska syyskuu on mennyt agilitytauossa niin oli mainio aika kiertää näyttelyitä. Näyttelysykyn ensimmäinen näyttely on kylläkin elokuussa, kun 11.8. oli perinteinen Kaivarin näyttely. Sarah Burns ei SAta monelle koiralle suonut, uroksistakin vain yhdelle. Tikru ERI, VEK1 arvostelulla

"9 years old. Masculine head. Would prefer slightly darker eye. Mouth ok. Adequate for chest. A little out of elbow. Correct body width. Strong hind quarters. Moves well."

Mörkökin pääsi perinteisesti mukaan.

Syyskuun ensimmäinen näyttely oli Riihimäki NORD 1.9. ja tuomarina Simu Calin. Tikru oli PU4, VSP VET. Nord vet -sertikin saatiin mutta en usko että sillä on mitään tekoa. Yllätyn kovasti jos lähden ulkomaille vielä Tikrun kanssa. 

"Very nice in type. Well balanced male. Nice, typical head. Dark eyes. Beautiful topline. Very good angulations. In great shape for the age. Nice, clean, free, effortless movement."

Näääh. Sataa.

14.9. mentiin Paimioon Ligita Zakelle. Yllätys, yllätys, Paimiossakin satoi. Paljon. Pikainen pyörähdys kehässä kasteli niin koiran kuin esittäjänkin. Tuloksen VSP ja VSP VET.

"9 years old veteran in excellent condition. Strong male compact enough. Strong topline, correct tail. Well developed body. Well angulated. Good mover. Coat ok. Nice temperament."'

Sadetta pitelemässä teltassa.

Kauden viimeisen ulkonäyttelyn tarjoili Hyvinkää 21.9. Tuomarina Tomas Rohlin Tanskasta. Yllätys, ei satanutkaan vaan päivä tarjoili oikein miellyttävän lämpötilan, eikä edes tuullut. Mukava päivä kavereiden kanssa ja Tikrun kehäkäytös sai valtavan hymyn kasvoilleni. Tuloksena VSP, ROP VET. Ryhmässä Tikru alkoi jopa komentamaan minua, että tiedän mitä teen, anna nyt sitä namia. Tikru esiintyi ryhmässä valtavan hyvin, liikkui ryhdikkäästi ja seisoi kuin tatti koko vaaditun ajan. Tikru <3

"9yrs in exc condition. very nice head , good skull. very good muzzle. exc pigment. good dar eye. exc lines and proportions. very good bone and ribcage. moves very well good efficiency. very nice coat. thank you for bringing him, take a good care of him."

Tikru ja Frida

SM-kisoissa Valkeakoskella

 Me tehtiin se! Vaikeuksien kautta päästiin omaan voittoon! Näillä lähtökohdilla mitä itsellä oli oman terveyden suhteen ja minkälaisia haasteita Tikrun jännittäminen ulkokentillä aiheutti me oltiin vain ja ainoastaan voittajia kun tulimme virheettä maaliin! 

Perjantaina piti lähteä reissuun jo heti aamusta kun esikisojen ensimmäinen startti oli jo klo 12. Koko perheen voimin kävin juoksemassa tämän startin. En ollut ollenkaan yllättynyt että Tikru oli hidas ja pujottelu tuotti päänvaivaa. Näin se on ollut jokaisessa kisoissa ensimmäisellä radalla. Ensimmäisen radan jälkeen kävin viemässä loppuperheen Nokian Edeniin. He menivät kylpylään, minä ajelin takaisin Valkeakoskelle. Toiselle radalle Tikru oli selkeästi haluton lähtemään, mutta kun päästiin kolmannesta esteestä niin loppurata menikin oikein mallikkaasti. Päätin ottaa riskillä eli siis minulle vaikean tuntuisen ohjauksen pujotteluun ja Tikru suoriutui siitä ilman mitään ihmettelyjä. Takaisin Nokialle ja iltaruoka Nokian panimolla. Hyvää oli!

Lauantaina roikuttiin hotellin aamiasihuoneen ovenkahvassa varttia ennen avaamista ja onneksi he avasivatkin etuajassa. Pikainen aamiainen, koira autoon ja nokka kohta Valkeakoskea. Tikru lähti radalle heti toisena, joten paljon ei jäänyt ylimääräistä rataan tutustumisen ja lähdön väliin. Havaitsin Tikrussa pientä epäröintiä lähdössä, mutta ensimmäisen hypyn jälkeen teimme kivasti rataa yhdessä virheettä maaliin. Ihana kanssakilpailija kysyi "Mikä fiilis?" melko pian radan jälkeen ja fiilishän oli mahtava! Minä muistin radan. Koiran pystyi suoriutumaan sen hetkisellä tasollaan. Me mentiin ja tehtiin yhdessä. Olin varovaisesti ajatellut että jos sadan parhaan joukkoon pääsisisimme, lopullinen sijoitus oli 102/144 (etenmällä 3,39 ja lopullisena tuloksena 13.65). 

Maalihyppy, nolla!

Kisoista alkoihin pitkä agilitytauko. Päädyin pitämäään lopulta pidemmän tauon kuin olin alkujaan suunnitellut ja lomailtiin aivan koko syyskuu. 

Paras Tikru! SM-rata taustalla

Uskoa, toivoa ja ennen kaikkea rakkaudesta lajiin - ja paikka SMiin!

 Ollut vaikea kevät agilityn parissa. Niin vaikea ettei siitä ole tehnyt mieli edes kirjoittaa itselle muistiin mitään. Jos itselle tähän koittaisi jonkin tiivistelmän tehdä.

5.5. kisojen jälkeen alkoi ulkokausi, ja sitä myötä viimeistäänkävi selväksi että Tikru paineistuu uusissa kisapaikoissa ja paineistuminen näkyy hitautena varsinkin radan alussa sekä virheinä puomilla ja pujottelussa. Noh, minkäs teet asialle. En keksinyt muuta kuin lähteä kiertämään mahdollisimman paljon uusia paikkoja. Ennen tätä kevättä Tikru oli harjoitellut tai kilpaillut kymmenessä paikassa. Tämän urakan jälkeen 2,5 kuukautta myöhemmin Tikru on käynyt harjoittelemassa tai kilpailemassa 21 eri paikassa. Paikka nro 19 oli ensimmäinen missä Tikru ei lämmittelyssä näyttänyt paineistumisen merkkejä ja tuli normaalinan Tikruna lähtöön. Sama toistui paikka nro 20ssa ja 21ssa. Toivon todella että vanha ohje, että koira on tottunut eri paikkojen tuomaan häiriöön siinä vaiheessa kun on käynyt 20 eri paikkaa pitää tosiaan paikkaansa.

19.5. oli Mia Laamasen kolme starttia ASTn kentillä. Oli kyllä kuumakin, mutta enemmän koiraa hidasti sisäinen paine. Tikru ei pystynyt suorittamaan edes putkea ilman kieltoa. Sitkeästi kuitenkin kannustin koiran radan läpi, vaikka oikeasti hävetti todella paljon. Tässä kohtaa aloin miettimään kehtaanko koskaan edes mennä SM-kisoihin jos nyt sattuisin saaman tulokset... Tikru paransi joka rata ja viimeinen oli jo melkein Tikrun tasolla suoriuduttu rata. Pientä hitautta, puomilta vitonen kun ei pystynyt venyttämään, ja minulla pieni toivo siitä että ehkä tämä tästä.

1.6. Hyvinkäällä Marko Kivihalmeen radoilla usko oli koetuksella. Ensimmäiselle radalle Tikru lähti vähemmän paineistuneena kuin edellisen kisan ensimmäiselle radalle. Mutta toisella radalla olin juuri antanut lähtöluvan kun päivän ainoa välähdys ja pamahdus tapahtui ja se rata oli sitten siinä. Hieman harmittaa ettei tuomari tai vkt tullut sanomaan miten olisi tullut toimia tällaieslla (kohtuuttomassa häiriössä?) mutta ehkä lopulta kuitenkin parempi että lähdin vain kotiin.

9.6 Marko Mäkelä ratoja HAUlla. Usko siihen että oman hallin tuttuus kantaa loi toivoa. Ensimmäinen rata sujuikin tosi hyvin, yksi inni vilahti takaakierroksi. En tiedä olisiko aika riittänyt, mutta koira tuntui mukavalta. Toinen rata meni sekoiluksi mutta tätä ei voi laittaa koiran piikkiin. 

11.6. Palsolan Mikon radat HAUlla ja olikin vasta mukavat radat Tikrulle. Jostain syystä Tikru ei suostunut lähtemään yhdessä lähdöstä joten jouduinkin kutsumaan koiran ja tästä aiheutui kaikenlaista säätöä radalla. Kuitenkin puolista välistä loppuun mentiin rennosti yhdessä. Tältä radalta nolla! Kävin verryttelemässä koiraa seuraavaan starttiin ja valitettavasti Tikru jäi maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Onneksi kisapaikalla oli eläinlääkäri tarvkkeineen joten hoito saatiin heti, mutta kisathan jäivät tietänkin meidän osalta tästä eteen päin väliin. Kyllä harmitti!

16.6. kisareviirin laajennusta Valkeakoskelle Anne Saviojan radoille. Tuloksena yliaikaa ja vielä enemmän yliaikaa. Ensimmäisellä radalla Tikru myös törmäsi jostain syystä A-esteeseen, mikä tietty säikäytti kovin. Toisella radalla koira kyllä teki, mutta keskittyi enemmän radan reunalla olleisiin ihmisiin. Kenttää ei oltu aidattu vaan kehänauha oli maassa ja sekös häiritsi Tikrua. Turha tietty sanoa että näissäkin kisoissa oli kuuma niin kuin kaikissa kesän kisoissa oli.

30.6. Kirkkonummella Mia Laamanen ja Salme Mujunen. Ensimmäiselle radalle ulos Tikru meni aivan karmit kaulassa ja liikkui hyvin. Tällä radalla vitosen edestä epäilyä A-esteellä ja ohjaajan kiireen vuoksi väliin jäänyt pujottelun viimeinen keppi. Luottavaisin mielin seuraavalle radalle sisälle, missä oli hyppy-puomi-pujottelu ja näin jo puomilla että nyt on koiralla vaikeaa. Tikru ei vaan pystynyt tekemään pujottelua. Uusin pujottelun minkä jälkeen loppurata vauhdikkaasti maaliin. Puuttuvat onnistumiset söivät tätä akkaa paljon. 

Tässä kohtaa teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Olin jättänyt löwchenien clubshown väliin kisojen takia. Päätös ei ollut helppo, sillä olisin todella halunnut mennä sinne. Lopulta päätin panostaa agilityyn ja tuloksena "ei mitään". Alkava kesäloma myös mietitytti, sillä en halua loman aikana kisojen määrittelen aikataulujani. Kuinkas sitten kävikään? Puolet lomasta mentiin ympäri Suomea kisojen määrittelemässä aikataulussa. Todella toivon ettei tällaista tarvitse kokea enää ikinä.

6.7. käytiin Tamperella Kari Jalosen radoilla. Siistit radat hieman hitailla etenemillä 3.54 ja 3.46. Positiivista on se että juoksupuomi on taas alkanut toimimaan ja pujottelunkin koira pystyy suorittamaan loppuun. Nopeudet ei vain riitä nykyagilityssä ja tiedän että Tikru pystyy paineettomassa tilassa menemään kovempaakin.

10.7. Miia Kallio HAUlla. Kiva uusi tuomari. Hiukan vauhti oli koko radan hidas mutta puomi ja pujottelu onnistui taas. Yliaikanolla etenemällä 3.53. Suunta selkeästi oikea, mutta realisoituminen on tuskaisen hidasta. Olin jälleen varma että aika loppuu SMien suhteen. Kahta agilitynollaa vaille.

16.7. Kirkkonummella Miia Kallio jälleen. Ratojen järjestys agility-hyppy-agility, joista päätin jo ilmoittautuessa että palkkaan hypärillä alun jälkeen. Halusin kokeilla vaikuttaisiko se koiran suoritumiseen. En havainnut suurta merkitystä. Agilityradat olivat taas mukavia, molemmat yliaikanollia jälleen. Etenemät 3,08 ja 3,6. Jälleen pieni valonpilkahdus että kehitystä tapahtuu vaikka tilanne tuntuukin toivottomalta.

23.7. Porvooseen Mika Kankaalle. Tämä oli kisa missä ensimmäistä kertaa Tikru näytti ja tuntui omalta itseltään lämmittelyssä ja radalle mennessä. Tämä lämmitti mieltä kovasti. Ensimmäinen rata oli yliaikanolla (etenemä vain 3.3) ja toiselta radalta rikko pujottelussa. Heti jos alan hoputtamaan pujottelussa pakka leviää. Jälleen turha mainita että kuumakin oli.

Viimein se viimeinen mahdollisuus kohdallani etli 27.7. I-HAHilla Salme Mujunen. Ensimmäinen rata meni rennosti. Rengas-puomi-pujottelu onnistui ja etenemä 3.34. Liian hidasta mutta tarpeeksi nollaan. Toinen rata meni "mailaa puristaessa" ja lopulta varmistelin niin paljon että meinasi nolla lähteä käsistä. 0.07s turvin kuitenkin nolla ja meillä Tikrun kanssa SM-nollat kasassa!

Helpottunut olo. Nyt ne on kasassa. Seuraavaksi voikin taas nauttia agilitystä. Meni vähn liikaa suorittamiseksi homma, mutta siksi ehkä tuntuukin nyt niin hyvältä. En olisi koskaan uskonut että Mörkön jälkeen menee viisi vuotta ennen kuin olen SM-kisoissa uudestaan. Pikkulapsiaika vei huomiota tärkeämpään, korona hidasti eikä loukkaantumisiltakaan ole vältytty. Tiedostan, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia SMissa, mutta edustamaan mennään joka tapauksessa. Tässä on nyt muutama viikko aikaa pohtia miten kisanopeutta voisi kaivella esiin. Nopeutta kerran koirassa on enemmän. Luulen, että Tikru on virheellisesti nyt omaksanut hitaamman tavan liikkua. Ensimmäinen viikko on mennyt asiaa pohtiessa ja lenkkeillessä. Vielä ei ole mitään ahaa-elämystä tullut, ja jos ei tulekaan niin sekään ei haittaa. Mennään SMiin tällä kertaa rennolla asenteella.

Välillä tokokin mielessä

 Olen Tikrun kanssa tokoillut nyt noin vuoden verran on-off tyylisesti. Syksyllä kävin paikallisen koirakoulu toko-kurssilla ja talvella häiriötreeni -kurssilla. Kummallakin kurssilla oli kiva huomata miten keskittynyt Tikru onkaan tekemiseen ja vähät välitti häiriöistä.  Nyt alkoi kevään neljän kerran jatkokurssi.

Kaikkihan alkoi siitä että päätin haastaa itseäni että saisin koulutettu Tikrulle kapulan pidon. En tiedä miksi liike on vastenmielinen minulle. Tai tiedän, en oikein tiedä miten kapulan pito olisi hyvä opettaa. Monien neuvojen viidakosta sitten valitsin järkevimmiltä vaikuttavat ja yhdistelmällä naksutus ja pieni pakote pito loppujen lopuksi tuli kuin tulikin valmiiksi. Tällä hetkellä pito on sen verran vahva että voin pyytää häiriössä kapulan pitoa koemaisesti.

Osasi Tikru entuudestaan myös sivulle tulon. Taitaakin olla ainoa liike mikä tuli opetettua junnuna. Sivulle tulo on kaunis, tiivis ja suora. Tosin kun Tikru yliyrittää niin paikka menee liian taakse, mutta tästäkin ollaan päästy toistojen kautta aika hyvin eroon.

Agilitystä on tullut vahva odottaminen sekä samassa kuplassa toimiminen. Molemmista on ollut todella paljon apua jo nyt tokossa, ja uskon että näitä osaamisia tullaan vielä moneen kertaan kiittelemään.

Sitten ne loput liikkeet... maahan meno on ollut monen vuoden urakka, ja oikeastaan vasta viime talvena sain vihdoin niskaotteen liikkeestä. Paljon pitää vielä tehdä tämän liikkeen parissa töitä. Tällä hetkellä sivulta maahan vaatii apuja. Liikkeestä maahan en ole uskaltanut edes kokeilla, muutoin kuin itse peruuttaen ja käskien koiraa maahan. Tämä sujuu kyllä hyvin, mutta haluan että sivulta maahan meno on todella vahva ennen kuin kokeilen liikkeestä maahan. Kaukokäskyjen maahan meno toimii parhaiten. Kotona sisällä olen kokeillut noin kahdesta metristä ja eilen kokeilin ensimmäistä kertaa metrin päästä ulkona. Hyvin sujui. Paikalla olossa Tikru tekee hyvin töitä, makuu asento on hyvä ja koira rauhallinen. Viereen palaamiset niin paikallaolossa kuin kaukokäskyissäkin vaatii vielä työstämistä. Tikru ei varsinaisesti nouse liian aikaisein istumaan vaan yksinkertaisesti väistää minua kun tulen vierelle. 

Hyppy on jännä liike, koska jokaisen agility-taustaisen koirani kanssa on hyppyä pitänyt harjoitella yllättävän paljon. Tikrukaan ei näytä olevan tässä poikkeus, joskin ymmärsi idean kavereitaan nopeammin. Hyppyä tehtiin viimeksi syksyllä ja eilen kokeilin parin toiston jälkeen kisamaisesti. Tikru hakeutui kivasti lopulta sivulle, mutta joutui pohtimaan aika lailla mitä tekee joten lisää treeniä ja yleistystä.

Luoksetulossa on sama homma, en ole vielä yhdistänyt liikkeeseen lopun sivulletuloa. Tässä varmasti näkee myös aivonystyröiden käyttöä kun liikettä seuraavan kerran tehdään. En usko että kisamaisen liikkeen kasaaminen on vaikeaa, vaatinee myös yleistystä.

Sitten onkin seuraaminen. Se toinen mysteeriliike. Tikrulla on siis nätti sivulle tulo. Jos seuruutan lennosta seuraamisen paikka ja tiiviys ovat hyvät. Käännökset Tikru osaa, peruutus ja askeleet ovat hyvällä alulla. Mikä sitten mietityttää? Liikkellelähdöt. Tikru lähtee agiltymäisesti täysillä ja kerkeää aina mennä reilusti edelle ennen kuin palaa oikealle paikalle. Samalla Tikru ottaa myös aivan liikaa etäisyyttä. Tähän sain nyt vanhat tutut neuvot imutus ja koiran ulkosivulta eli pään vasemmalta puolelta palkkaaminen. Jostain syystä en usko näihin tapoihin, mutta kun ei nyt parempaakaan ideaa ole niin katsotaan miten liikkelle lähdöt edistyvät tässä viikon aikana. Liikkeellelähtöjen lisäksi seuraamista kokonaisuutena pitää vielä tehdä paljon.

Bonuksena otin merkin kierron nyt työn alle. Merkki ja ruutu olis kiva saada opetetttua kuivanmaan kautena, ja aloin laskeskelemaan että jo en nyt aloita niin kiire tulee. Onneksi taloyhtiön pihalta löytyy hiekkakenttä ja yhtiön välittömässä läheisyydessä on kivituhkapohjainen jalkapallokenttä sekä nurmikkokenttä, joten ainakaan fasiliteeteistä ei harjoittelu jää kiinni.

Tokossakin näkyy se miten nopeasti Tikru oppii asiat. Tai en tiedä oppiiko Tikru yhtään Mörköä nopeammin, mutta ainakin Tikrussa näkyy varmuus nopeammin. Tikru on myös Mörkön tapaan energinen, yhteystyöhaluinen ja kuuliainen. 

SMt jälleen haaveissa

 On ollut huikea kuukausi takana. Kolme kisapäivää, joissa seitsemän kisaa ja neljä nollaa - mukaanluettuna myös tuplanolla! Kuukausi sitten olin vielä erittäin epäileväinen että näinköhän SMt jää taas vain haaveisiin, mutta nyt on ollut todella hyvää tekemisen meininkiä ja tilannehan on jo aivan toinen. Nyt kasassa 5/8 nollaa (sis tuplanollan). Vielä saa jännittää kolmen puuttuvan nollan kanssa, mutta onneksi tässä on vielä pari kuukautta aikaa kisata.

20.4 oli Jari Suomalaisen tuomaroimat radat Lohjalla, joista toisessa irtosi nolla. Agilityrata oli rohkeaa tekemistä, ainoastaan yhdessä kohtaa hiukan himmailin. Muuten mentiin Tikrun kanssa aivan limiiteillä. Sain pitkään jännittää olisiko vielä tullut sertikin, mutta viimeiset koirat menivät ohitse. Etenemä 3,9m/s ja erinomainen fiilis!

5.5. lähdin kisamatkalle Lahteen Salme Mujusen radoilla. En olekaan kisannut pitkään aikaan muisa halleissa kuin Lägin hallissa ja sehän aiheuttikin ahdistusta Tikrussa. Hyvä muistutus että eri paikoissa olisi syytä käydä ja että Tikrun jännitys on edelleen olemassa vaikka pääsääntöisesti ei olekaan kisoissa viime aikoina näkynyt. Ensimmäinen rata meni ihan kuutamolle, hitaallakin etenemällä onnistuttiin saamaan yliaikaa. Alun rengas - pujottelu osoittautui haastavaksi ja pujottelulta saatiin myös vitonen. Seuraavalla radalla oli rengas - puomi alku ja Tikru meni todella vaisuksi puomilla vaikka otin tietoisesti lentävän lähdön jotta koiralla olisi helpompaa. Puomi selvittiin ravilla ja viimeinen kolmannes radasta menikin jo tavanomaisen vauhdikkaasti. Tältä radalta kuitenkin 0, etenemä 3,6m/s. Kolmas rata alkoi jälleen rengas - hyppy - pujottelu yhdistelmällä ja alku oli vauhdikkaampi joskin edelleen näki että koiraa jännittää. Noin kuudennelta esteeltä päästiin kuitenkin normivauhtiin ja nollalla maaliin etenemällä 3,8m/s.

Mutta, mutta. Jännitettävää siis riittää. Yksi hyppynolla puuttuu ja kaksi agilitynollaa. Nollien lisäksi jännittää terveys, niin monta kertaa on keväällä toteamaan että suunnitelmat menee uusiksi erilaisten vammojen takia. Jospa tänä vuonna pysyttäisiin kumpikin terveenä. Onneksi olen löytänyt uudelta paikkakunnalta hyvän hierojan. En ole käynyt koirien kanssa hierojalla kohta 15 vuoteen, koska olen kokenut muut kehonhuollon tavat tehokkaimmaksi. Tämä hieroja hoitaa kuitenkin kokonaisvaltaisemmin ja hänen kädet ja kranio/fyssari kädet sopivat tosi hyvin yhteen Tikrun mielestä.

Välillä omatoimitreeniä

 Välillä olisi hyvä treenata yksittäisiä asioita. Onhan se ollut silloin tällöin mielessä, mutta jäänyt muiden kiireellisempien asioiden jalkoihin. Minulla ei ole vapaavuoro-oikeutta minnekään ja lähialueiden hallihinnat ovat niin karmeat ettei ole innostanut varata treeniaikaa. Kohtuullisen matkan päässä olisi päiväsaikaan halvempaa, mutta milläs niihin kesken työpäivän lähdet. Joten ei ole tullut treenattua omia ollenkaan.

Koska nyt on kahdet kisat viikon välein, eikä tähän viikkoon tule edes Niinun treeniä, päätin viimein toimia. Edellisestä omatoimitreenistä onkin jo yli vuosi aikaa! Hyvin on Tikrulla tekniikka pysynyt kasassa eri esteillä.

Tikru oli kovasti innoissaan ja selkeästi olisi tehnyt kauemminkin töitä kuin viisi minuttia. Näiden minuuttien aikana vahvistin keinua pari toistoa, tehtiin puomin alastuloa pari toistoa ja kerran kokonainen puomi. Osumat puomilla oli joka kerta loistavat! Toki keinu ja puomi tehtiin etupalkalle, mutta välillä pitää vahvistaa haluttua toimintaa. Ja tällä kertaa jokainen toisto oli valtavan hienot! Lopuksi tein hiukan hyppytekniikkaa, kaksi kertaa perussarja ja kaksi kertaa kasvava sarja. 

Keväällä ja kesällä on alkamassa hyppytekniikan kurssi joka toinen viikko. Tekisi hirveästi mieli osallistua siihen, kun eihän hyppytekniikkaa voi liikaakaan tehdä. Samaan aikaan on vain toinenkin mielenkiintoinen kurssi mille olen ilmoittautunut ja olisi ihan kiva jos olisin joskus iltaisinkin kotona. Joten, nyt päätin kuitenkin olla osallistumatta kurssille. Ehkä irtovuoroja ostan. 

Koska hallia ei voinut varata puolta tuntia kerrallaan, niin otin Mörkönkin mukaan hömpöttelemään. Ei minulla siltikään mennyt kuin se puoli tuntia.... ihan tylsää ettei varauksessa tunneta puolituntista. Tulisi käytyä useammin, kun ei kertakustannus menisi yli kahdenkympin.

Mörkö muistelin ensin putkea ja 10cm hyppyä. Kun saatiin pölyt pois Mörkön aivonystyröistä niin voi sitä iloa ja riemua kun pieni koira pääsi tekemään putki - hyppy - putki - puomi :) Alkuun mietin että onko puomi lliian haastava, mutta kun Mörkö kiipesi itse rauahallisesti puomilla uskalsin koiran viedä pyynnöstäkin puomille. Aika hyvä kehonhallinta 14v koiralla kun pystyy kääntymäänkin hallitusti puomin päällä kumpaankin suuntaan.

Vuoden ekat kisat, vuoden eka nolla

 Tämä vuosi on alkanut kuin käsijarru päällä. Tammi-helmikuussa ilmoitin Tikrun useampaankin kisaan, mutta vuoden ainoat kovat pakkaset ajoittuivat juuri kisapäiville. Päätin olla kisaamatta, koska en usko että kovassa pakkasessa saa tehtyä kunnon lämmittelyä ja sitä kautta vammautumisen riski on liian suuri.

Sen sijaan olen käynyt koko alkuvuoden Niinulla joka toinen viikko, samaan tapaan kuin syksylläkin. Olen jostain syystä Tikrun kanssa kokenut kokoajan "huonoutta", ettei olla tarpeeksi hyviä ja että taso on liian kaukana saavuttamattomissa. Vuoden vaihteessa aloin aktiivisesti muuttamaan ajatustapaani siihen, että miten taitava Tikru onkaan ja miten paljon olen itse oppinut ohjaajana. Alkuvuodesta alkoivat palaset sitten kloksahtamaan paikalleen ja treeneissä tuli tosi hienoja onnistumisia, paljon itsensä haastamista sekä uusia oivalluksia. Hieman tuskastutti ajatus siitä että miksei vastaava fiilis ole vielä siirtynyt kisoihin, ja harmitti paljon kun kisoja jäi väliin.

Kunnes nyt viimein päästiin kisoihin Mika Kangaksen radoille. Radat olivat mukavan jouhevat, meille profiililtaan sopivat. Ensimmäisellä radalla löysin meille vaikeimman paikan ja mielestäni ohjasinkin hyvin, mutta silti lopputuloksena ensin kielto ja sitten hylky kun jatkoin hyvällä meiningillä maaliin. Fiilis yhdessä tekemisestä radalla oli kuitenkin vahva, ja ensimmäistä kertaa pystyi aidosti luottamaan että Tikru hoitaa kyllä tonttinsa. Tuo luottamus oli aikoinaan Mörkön kanssa myös todella vahva, ja uskon että luottamuksen kautta tulee myös tekemiseen rentous. Tosin ensimmäisellä radalla omat odotukset ja paineet menivät "mailan puristamiseksi" joten rentoutta ei kyllä ollut paljoakaan....

... onneksi paineet jäi ensimmäiselle radalle ja toiselle radalla suuntasin luottavaisesti. Sain siirrettyä radalle myös treeneistä uuden taidon, eli pujottelun jälkeen persjätön tekemisen. Muille varmasti perusohjaus, mutta itselleni pujottelun poistumiseen liittyvät ohjaukset ovat olleet jo vuosia henkisesti haastavia. Ihan hölmöä, sillä Tikru kyllä osaa pujotella ja pysyy pujottelussa melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta vaikeaa se on silti minulle. Rataan tutustumisessa hetken mieitn varmempaa ja helpompaa ohjausta pujotteluun, mutta päätin kuitenkin pysyä persjätössä ihan koska se nyt vain olisi hyvä taito osata. Eikä siinä lopulta ollut edes mitään vaikeaa! Koko rata meni muutenkin ihan tuosta noin vain, jotenkin taianomaisesti. Maalissa oli huikea fiilis! Koko rata oli mennyt niin hyvin, oltiin tehty Tikrun kanssa yhteistyötä ja hoidettu omat tonttimme. Siinä fiiliksessä ei ollut edes merkistystä pääsimmekö ihanneaikaan vaiko emme. Me olimme onnistuneet saavuttamaan saman meiningin kuin treeneissä! Lopulta kisakirjaa hakiessa vielä selvisi että kyllä se oli nolla, 4,16m/s etenemällä.

Haave SMista elää vielä. Heikosti mutta elää. Katse on jo tulevissa kisoissa. Nyt 2/8 nollaa kasassa.