Minkku 6kk

Minkku on jo 6kk ja ollut meidän riemuna puolet elämästään. Kauhean nopeasti on aika mennyt 😲 Toisaalta tuntuu että Minkku on ollut meidän ilona jo hirveän kauan.

Minkku sujahti meidän elämään ja perheeseen sulavasti. Lapset ovat löytäneet oman (äänekkään) tavan olla koiran kanssa, Tikru väläyttelee koko ajan enemmän Minkun huomioimista ja minä koitan saada jotain arjen taitoja opetettua.

Minulta kysyttiin joku aika sitten joko olen aloittanut Minkun kanssa treenaamisen ja olin kovasti hämmentynyt etten (tietenkään) ole. Mörkön viimeinen kuukausi oli työläs, kesälomalla oli paljon muuta menoa ja ylipäätänsä haluan antaa pennun kasvaa. Sitten aloin miettimään että osaahan Minkku jo vaikka ja mitä, en vain ole varsinaisesti ajatellut näidenkin asioiden olevan treenaamista.

Tärkeimpänä kaikki hoitotoimet joiden kanssa ei ole ollut missään vaiheessa mitään ihmeempää. Heti perään sisäsiisteys. Ilokseni ja yllätyksekseni Minkku on ollut lähes alusta saakka yösiisti. Käytännössä kaikki tarpeet tulee ulos josvan käytän Minkku noin viiden tunnin välein ulkona. Ei meillä ole ollut pissialustat reiluun kuukauteen ollenkaan käytössä kun kävivät tarpeettomiksi.

Autossa matkustaminen vaati hieman totuttelua. Minkku matkustaa kyllä hyvin, mutta ei ollut kovinkaan innokas autoon tulija. Lyhyitä matkoja paljon ja kokemuksen karttuessa vaikuttaisi siltä että autoon meneminenkin alkaa olla mielekästä. Samalla on tullut harjoiteltua häissä oloa. Hyvin ja rauhallisesti Minkku kevythäkissä on.

Lenkkeily sujuu remmissä ja vapaana hyvin. Vastaantulevien koirien ohitus sujuu Minkulta hyvin, Tikrulta ei. Jos Tikru alkaa haukkumaan niin Minkkukin alkaa metelöinnin. Ollaan tehty lenkkiä ihan kahdestaan ja jos Tikru on mukana pyrin ennakoimaan ohitukset ja kohtaamiset niin että saan pidettyä Tikrun hiljaisena. Kaikki ihmisethän on ihania ja jokaista pitäisi päästä moikkaamaan. Linnun sulat ovat jostain syystä tosi jänniä, ja kaikki roskat pitää kerätä mukaan. Ärsyttävintä on se kun Minkku roikkuu Tikrun hihnassa. Käytös mikä on vähentynyt, mutta tulee esille satunnaisen säännöllisesti.

Ollaan leikitty paljon, niin lelulla kuin ilmankin. Muutaman kerran Ollaan käyty tutustumassa kisatunnelmaan ja parissa hallissa ollaan käyty puuhastelemassa.

Aloitin ensimmäisenä kotona Vito's gamea, mikä onkin ollut mielenkiintoista kun on päässyt heti näkemään miten Minkku käsittelee turhaumaa, tekee ongelmanratkaisua sekä miten reagoi toistoihin. Tämän lisäksi ollaan tehty kehonhallinnan alkeita. Pyöriminen molempiin suuntiin onnistuu, muutaman askeleen peruuttaminen on sujuvaa, laatikkoon meno onnistuu ja pesuvadin päälle voi hyvin kiivetä. Etujalat korokkeella Ollaan tehty eri suuntiin pään kääntöä ja tosi hienosti Minkulla on lapatuki hallussa. Luulen että seuraavaksi voisi alkaa tekemään painonsiirtoja.

Tokon pohjina olen tehnyt "namikävelyä" tai miksi sitä nyt sanotaan kun koira kävelee sivulla ja saa namia (kontaktikävely?). Alkuun opeteltiin ettei ylöspäin pompitaan ja palkkaa tulee vain kun tassut on maassa. Melko nopeasti päästiin useampaan koiran askeleeseen ja nykyään palkkaan 1-5 oman askeleen välein. Tätä seuraamisen paikan vahvistamista olen tehnyt kaarevilla urilla vasemmalle ja oikealle sekä suoraan, ja olenpa muistanut tehdä vielä molemmin puolinkin. Seiso - istu - seiso asennonvaihdot ovat hallittuja, istuminen lähinnä tavoitteena tällä hetkellä. Kapulan ottamista olen kokeillut muutaman kerran, kauden avulla on helpompi saada kapula koiran suuhun. Kun antaa ensin kapulan Tikrulle niin muutaman toiston jälkeen on Minkkukin kiinnostunut kokeilemaan.

Minkku on tyypillinen pentu, eli energinen, ärsyttävä tai nukkuva. Turkkia on ja se ei yritäkään laskeutua 🤣 Minkulla ei tullut missään vaiheessa "rumaa ikää", joskin takajalat kasvoi eri vauhtia muun kropan kanssa. Ruskeat posket ovat säilyneet ruskeana 😍 Onhan tämä kyllä melko söpö pakkaus. Kintun nosto on juurikin tuloillaan, vaikka pääsääntöisesti vielä tehdään tyttöpissit.

Mietteitä Tikrusta ja tokosta

Kesäkuun alussa oli Tikrun ja minun ensimmäinen toko-koe. Sehän meni aivan höpösti. Ensinnäkin oli ensimmäisiä kuumia päiviä, ja eihän Tikru-villasukka oikein pärjää kuu assa. Toisekseen Tikru oli menossa agilityyn, ja vielä kun ensimmäinen liike oli hyppy oli ajatus täysin väärä. Seuraavana ollut kapulan pito meni vielä jotenkin, mutta Tikru näytti keskaria kaikilla tassuilla ja näki miten koiran päässä oli puhekuplassa VMP! Kolmantena ollut liikkeestä maahan ei onnistunut lainkaan. Luoksetulo meni hitaasti, koiralta oli fiilis mennyt täysin. Liike liikkeeltä siirtymät sujuivat tahmeammin ja sehän näkyi myös fiiliksessä. Seuraaminen oli luokatonta ja viimeisenä ollut kaukokäskyt jäivät kokonaan tekemättä. Tikru ei vaan pystynyt enää toimimaan. Itseäni lähinnä nauratti, että selvittiin. Itsellä oli hiki pinnassa, kun olin koittanut auttaa ja kannatella koiraa kokeen läpiviemiseen. Lähdin katsomaan missä mennään ja sain vastauksia enemmän kuin uskoinkaan.

Heti kokeen jälkeen pohdin paljon miksi Tikru hyytyy ja passivoitua. Tarkemmin pohdittuani Tikrusta on paljastunut täydellisyyden tavoittelija, joka harkitsee tekemisiään. Jos ei vaihtoehdot olekaan selkeät niin koira ahdistuu. Parasta olisi jos Tikrun ei tarvitsisi ajatella paljoakaan.  Samankaltainen koira kuten Mörkökin.

Ensimmäinen tokokisa oli todennäköisesti yhdistelmä:

• ensimmäinen kisakokemus tokossa
• liian vähän kokemusta pidemmistä palkattomista ketjuista
• huonosti sisäänajettu sosiaalinen palkkaus
• koiran luontainen taipumus muuttua epävarmaksi, kun se ei ole täysin varma mitä tapahtuu. Siksi aktiivisuus hiipui liike liikkeeltä. Tämä on ihan vastaava käytös näkyi myös koko agilityuran ajan. Neljä ensimäistä estettä Tikru meni hitaasti ja huolestuneen näköisenä, mutta sen jälkeen rentoutui ja alkoi liikkumaan nopeasti sekä rennosti.

Ihan alkuun mietin, että tarvisisiko Tikru enemmän kierroksia jotta kykenisi olemaan aktiivisempi läpi kokeen. Mutta en usko että pelkkä korkeampi vire oikeasti on ratkaisu. Tikru on hyvin yhteistyöhaluinen ja tarkka, mutta se näyttää tarvitsevan vahvan tunteen siitä, että ymmärtää mitä on tekemässä ja mitä koiralta oletetaan. Kun tämä tunne säilyy, Tikru työskentelee innokkaasti ja teknisesti hyvin. En siis lopulta usko että korkeammat kierrokset auttavat kokeen läpiviemiseen, vaan nykyisellään uskon että Tikru tarvitsee ennen kaikkea lisää varmuutta ja ennustettavuutta.

Olen nyt säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt treenaamassa siirtymiä. Ensimmäinen siirtymä on aina tahmein. Sillä ei ole väliä kuinka pitkän ketjun teen työkyvyn kannalta. Voin hyvin tehdä esimerkiksi siirtymä - maahan - siirtymä - lyhyt Seuraaminen - siirtymä - luoksetulo - siirtymä - palkka, ja ketju sujuu mainiosti aina palkkaan saakka. Nyt viimein on alkanut ensimmäinenkin siirtymä sujumaan hyvällä asenteella.

Minulle suurin oivallus on ollut, että ongelma ei ole niin yksinkertainen kuin:

"Palkkaa ei tule → koira hyytyy."

Vaan enemmän:

"Kun koira on epävarma tilanteesta, aktiivisuus laskee."

Ensimmäinen siirtymä on usein vaikein. Olen huomannut myös että saman liikkeen peräkkäiset toistot lisäävät epävarmuutta. Koira alkaa epäilemään että tekeekö oikein useamman toiston kohdalla. Tikru pystyy kuitenkin palautumaan nopeasti seuraavaan tehtävään.

Palkkaus on myös muuttanut muotoaan. Olen palkannut Tikrua tokossa aina namilla. Nyt kun agility ei ole kuvioissa, niin kokeilin miten lelupalkka toimisi. Mutta ei se toimi, koira haluaa lelunsa heitettävän kauas ja lelun odotus saa koiran siirtymään kauemmaksi minusta ja tarkkuus kärsii. Joten yhdistelmä on osoittautunut kaikkein toimivammaksi. Palkkaan tarkkuudesta lähelle namilla, ja kun harjoitus/ketju on loppu otetaan loppuun kunnon leikit lelulla. 

Olen myös ajatuksella ajanut sisään yhteistä sosiaalista palkkaa. Parhaimmaksi on osoittautunut maltillinen "onpa hyvä". Jos teen sosiaalisen palkkauksen liian riehakkaasti, niin Tikru siirtyy jälleen agility-moodiin ja menee sen jälkeen epävarmaksi kun pyydetäänkin lähellä työskentelyä ja tarkkuutta.

Tikru ei ole koira, joka luovuttaa helposti – se on koira, joka muuttuu helposti epävarmaksi, mutta palautuu nopeasti, kun saa onnistumisen kokemuksia.

Näillä mietteillä jatketaan harjoituksia seuraavaa koetta kohti. Teknisesti pitää työstää kaukokäskyjä ja liikkeestä maahan varmemmaksi. Pito itsessään on hyvä, mutta työstän parhaillaan kapulan ottoa nopeammaksi. Seuraavaksi sitten sisäkokekeeseen.

Muistoissa Mörkö 29.12.2009 - 18.6.2026

Pienet tassut pehmeät,

Sydäntäni koskettivat.

Ystävyyden hetket,

Ikuisesti muistoissa säilyvät.

🐾🐾🐾🐾

Juhannus 2019

Maailman paras Mörkö. Kaikkien kaveri. Luottopari niin monessa harastuksessa. Mörkö, jonka kanssa sain elää yli kolmasosan elämästäni.

Tätä hetkeä kartoin

Tätä väistin 

Tätä niin pelkäsin 

Sen on tultava loppuun 

Nyt on aika

Totta kai päätös oli järkyttävän vaikea, mutta siltikin tuntuu että näin sen pitikin mennä. Vielä viimeisenä päivänäkin Mörkö oli seurallinen ja ruopi lenkillä tapansa mukaan maata heti ulos mentyä. Samalla myös tiesin, että jos odotan pidempään niin romahdus tulee. Enkä halunnut kokoa romahdusta juhannuksena, mökillä, kaukana avusta. Kiitän Tikrua, joka viimeisenä iltana jostain syystä haisteli nukkuvaa Mörköä pitkään ja lopulta alkoi haukkumaan. Eiköhän Tikru aistinut mikä on tilanne. 

Aikojen alussa ensin tuli Mörkö ja pari viikkoa myöhemmin mies. Tästä muutama kuukausi myöhemmin lähdin lähes vuoden komennukselle Pekingiin. Tällaista täydellistä suunnitelmallisuutta... Mörkö ja mies jäivät keskenään, välillä Mörkö asui myös vanhempieni kanssa. Ilmeisesti Mörkö oli helppo ja mukautuva pentu, sillä kukaan ei muista Mörkön tehneen tuhoja tai olleen jotenkin vaikea. 

Pöllön poikanen

Pitkäkoipi

Vm-2010: Mörkö 6kk, Tikru 10v ja Ozzy 8v

Mörköllä ei koskaan laskeutunut toinen kives, ja jouduinkin koiran kohdalla miettimään mitä teen. Olin aina sanonut ettei minulle jää viallisia koiria koska haluan käydä näyttelyissä. Todellisuudessa, ei näyttelyt olleetkaan se tärkein juttu. Tärkeintä on kuitenkin helppo arki, terve koira ja maailman paras seura. Joten Mörkö jäi.

Mörkö ja luu

Vaikka Mörkö oppi paljon, niin mikään Einstein Mörkö ei kyllä ollut. Nauroin useasti, että Mörkö on kyllä yksi Ran Tan Plan. Mörkö ei ollut mikään omilla aivoilla ajatteleva, vaan teki mitä sanottiin. Hirveän helppoa, mutta samalla teki esimerkiksi pujottelun ja juoksupuomin opettamisesta hermoja raastavan, ajallisesti pitkän prosessin. Tästäkin selvittiin, kuten myös mahdottomalta tehtävältä tuntuneesta seuraamisen oppimisesta. Mörkön kanssa ylipäätänsä tutustuin lisää naksutteluun sekä agilityssä itsenäisyyden ja etäisyyden vaalimiseen. Loppujen lopuksi Mörköstä kehkeytyi todella luotettava kusakaveri. 

Mörköllä oli metrin napanuora ja kaikkein mieluiten Mörkö oli minun lähellä. Jos ei ollut minun jalkoja, niin Mörkö valitsi jonkun muun jalat mitä seurata. Sanottiinkin että Mörkö ei ole seurakoira vaan seuraakoira. Mörkö tuli joka paikkaan mukaan. Helpommalla pääsi kun jätti vessan ovenkin auki. Eipä tuntunut taaperoaika missään, kun vessassa oli aina seuraa jo koiran muodossa. Jos vessan oven laittoikin kiinni, niin Mörkö halusi heti pois vessasta. Ja taas tietty takaisin vessaan. Kun ei koskaan voi tietää mitä suljetun oven takana on.

Minulle yksi iso asia oli Mörkön luonnetesti. Tajusin vasta luonnetestin jälkeen, että Mörkö on erittäin pehmeä koira jolla ei ole minkään näköistä moottoria. Mielyttämisen ilo oli oikeastaan ainoa minkä varaan rakentui kaikki tekeminen. Mörkö ei myöskään ollut leluista innostunut, joten palkkaus tapahtui pääasiassa namilla ja kun namipallot tulivat kauppoihin niin lähinnä vain namipalloilla.

Mörkö tuli aivan kaikkien kanssa toimeen. Tikru ei tullut Mörkön kanssa toimeen. Melkein heti kun Tikru tuli taloon alkoi näiden koirien taistelu. Pohdin jopa Tikrusta luopumista, kun tappeluita oli tasaiseen tahtiin. Ei siinä mitään jos olisikin vain ollut rähinää, mutta kun liian usein verikin lensi. Jostain syystä aina arkipyhänä. Vaikka Mörkö muuten olikin sovitteleva koira, niin Tikrulle se ei nöyristellyt yhtään. Vielä kaksi päivää ennen kuolemaansa Mörkö muistutti Tikrulle järjestyksestä laumassa. Lopulta arki toimi melko hyvin, kunhan AINA antoi ruoan ensin Mörkölle, AINA laittoi valjaat ensin Mörkölle ja AINA huomioi Mörkön ensin kotiin tullessa. Mörköllö ei ollut mitään käsitystä omasta koostaan, aivan samalla tavoin koira koitti leikkiä sekä pienten että isojenkin kanssa.

Harrastumielessä alkuun tavoite oli että jos pääsisi agilityssä edes kolmosiin. Niinun koulutuksessa kuitenkin alkoi nollia tulemaan myös kolmosista. Pujottelu sujui itsenäisesti, kuten myös kontaktiesteet, rimoja Mörkö ei pudotellut ollenkaan ja kääntyi nopeasti. Vaikkei Mörkö ollutkaan nopein agilityssä, sen tarkkuus mahdollisti kuitenkin monta virheetöntä suoritusta sekä paikan Lahden 2016, Imatran 2017 ja Vantaan 2018, 2019 SM-kisoissa. Agilityuran aikana kisasin rally-tokossa voittaja-luokassa ja agilityn jälkeen keskityin tokoon paljon. Ei alo-luokan tuloksetkaan kolmella kisalla tullut, mutta avo-luokassa tahkottiin melko monta kisaa. Ensin haasteena oli etäällä tapahtuvat liikkeet, eli merkin kierto ja ruutu. Ja kun nämä alkoivat viimein toimimaan niin Mörkön kuuro huononi niin että välilä se lähti liikkurin käskystä suorittamaan tehtävää ja toisaalta välillä ei tehnyt minun käskyistä mitään. Lopulta opetin käsimerkit jääviin liikkeisiin ja saatiin se viimeinen himottu tulos AVO-luokasta. 

Ensimmäinen AVO-kisa.

Kokeiltiin me Mörkön kanssa verijälkeä ja ihmisjälkekin. Aivan turhaan kun Mörköllä ei ollut ikinä kykyä käyttää nenäänsä mihinkään 😂 Kovasti Mörkö kyllä nuuskutteli ja yritti, ei vain koskaan selvinnyt että mitä koira yritti. Yhden verijäljen aikana Mörkö sai pelottavan kohtauksen, tärisi ja oli tajuton. Ei siihen koskaan löytynyt mitään syytä, kuulemma niin sanottu kevätkohtaus.

Mörkö oli myös siitä helppo koira, että sen kanssa pystyi tekemään pitkiä lenkkejä tai olla vain kotona. Mörkö liikkui missä vaan maastossa ja melkeinpä missä vain lämpötilassa. Pakkasta Mörkö kesti paremmin kuin kuumaa, mutta kuumaakin sieti paljon Tikrua paremmin. Viimeisenä talvena Mörköllä oli selkeästi kylmä, jolloin saikin aina takin niskaansa.

Repovedellä 2017

Mörköllä oli jokin kummallinen tassuvaiva, mihin ei myöskään saatu koskaan selitystä. Kun Mörkö alkoi maanisesti puremaan anturaa, niin sieltä paljastui noin kynnen kokoinen hieman vesikelloa muistuttava alue. Mistä se tuli, ei tiedetä. Paras hoito tähän oli korvatipat. Miksi näin, sitäkään ei eläinlääkärit oikein osanneet selittää. Samapa tuo, kun korvatipat auttoivat. Jos pääsi laittamaan tippoja heti ensioireissa, niin vesikelloja ei edes tullut. Muuten Mörköllä ei ollutkaan mitään vaivoja. Noin 14 vuotiaana todettiin sydämessä 2/6 sivuääni joka ei koskaan oireillut mitenkään joten ei myöskään hoidettu mitenkään. Mörkön kynsiä ei tarvinnut leikata ikinä. Kaksi kertaa meni ennen kuin itse uskoin että kynnet kuluvat luonnostaan.

Melkein 15 vuotiaana Mörköllä oli välilevyn pullistuma, ja tällöin luulin että se on koiran menoa. Mörköllä säilyi kuitenkin koko ajan pilke silmässä, joten päätettiin iästä huolimatta kokeilla konservatiivista häkkihoitoa. Hoitohan auttoi ja koira parani entiselleen. Ainoastaan korkeaan sänkyyn Mörkö ei enää hypännyt. Käytännössä muutin myös itse asumaan pentuaitaukseen Mörkön kanssa, sillä eihän seuraakoira siellä yksin suostunut rauhassa olemaan. Ihme ettei minun pyrstön kuva jäänyt olohuoneen lattiaan...

Mörkö on minun koira nro4. Vaikkei minulle tule koiria kovinkaan tiheästi, niin siltikin Mörkö eli koirieni nro2 (Tico synt 2000), nr03 (Ozzy, synt 2002 mutta tuli minulle 2005), nro5 (Tikru, synt 2015) ja nro6 (Minkku, synt 2026) kanssa. Paljon kerettiin nähdä ja kokea eri kokoo panoilla. Ainoana koirana Mörkön ei tarvinnut olla ikinä.

Vm 2026: Mörkö 16.5v , Tikru 11v, Minkku 5kk

Mörkö eli täyttä koiran elämää aina 16 vuotiaaksi saakka. Oikeastaan sen jälkeen alkoi tasainen alamäki. Ensin tuli pidätysongelmat, mitkä ratkesivat dementialääkityksellä. Näkökin taisi olla melko huono, joskaan ei tuntunut haittaavan Mörköä arjessa. Toukokuusta eteen päin Mörkön syöminen oli huonohkoa. Mörkö kyllä söi jotain, mutta ei tarvittavia määriä. Lääkkeiden antaminen alkoi olla vaikeaa. Kesäkuun puolella annoin Mörkön syödä mitä ikinä sille kelpasi. Oli päiviä kun Mörkö eli lihapullilla tai purkkiruoalla. Syömisen huonous lopulta ajoi Mörkön kuntoa huonoksi, ja lopulta minun oli tehtävä päätös. Viimeiset kuukaudet toivoin joka aamu ettei Mörkö heräisi, mutta tätä ei minulle suotu. Tuntui kamalalata valita viimeinen päivä. Lopulta päiväksivalikoitui juuri se, milloin Mörkö oli vielä Mörkö ilman romahdusta tai kipua. Myöhemmin tuntui että näin tämän pitikin mennä.

Tikru 11v

 Tikrulla livahti synttärit ohitse. Torstaina juhlan sijasta Tikru saikin pesun. Noh, ihan hyvä pesukone kun koko koira oli sellaista pientä takkuaa täynnä. Nyt on taas hyvä liikkua kun ei turkissa kiristä.

Tikrulle ei ole vielä kerrottu että agility on mennyttä elämää. Tikrulla on hassu tapa tulla haistamaan housuja mitkä otan kaapista ja koira ilahtui aina niin paljon kun  laitan agilityhousut jalkaan. En ole nyt uskaltanut näitä housuja ottaa kaapista laisinkaan.... 

Ollaan sen sijaan treenattu tokoa kokeisiin tähtäävien ryhmässä. Tällä viikolla oli kokeenomainen treeni ja meni kyllä niin penkin alle. Tikru ei kestänyt kuormitusta vaan yritti passivoitua. Koska ei olla paljoakaan tokoa treenattu, niin eihän minulla oikein ole työkaluja auttaa Tikrua takaisin aktiivisuuteen. Tehtiin kokeenomainen kahdessa erässä. Ensimmäinen oli räpiköintiä läpi seuraamisesta, hypystä ja liikkeestä maahan. Seuraaminen oli vielä hyvää, hypyssä ei meinannut pystyä tulemaan sivulle ja maahan ei kyennyt menemään laisinkaan. Seuraavassa osassa tehtiin kapulan pito, luoksetulo ja kaukot. Kapulaa Tikru ei olisi halunnut ottaa mutta piti hyvin. Tajusin herätellä koiraa mukaan kösikosketuslella ja luoksetulo oli melko hyvä, hitaalla käskyyn reagoinnilla ja hidastuksella lopussa. Kaukoissa kerkesi kolmeen sekuntiin tulla kaksi istu-käskyä ja kun Tikru vielä nousi seisomaan niin käskytin vielä kolmannenkin kerran. Olin niin tyytyväinen että toinen setti meni paremmalla ja rennommalla fiiliksellä.

Ehkä naapurissa olevat juoksut on tehnyt kuormaa, sillä Tikru on koittanut ärsyttävyyteen saakka astua pentua. Viikonloppua kohden on normaali näyttänyt hieman palautuvan ja myös pennun kanssa on rauhallisempaa. Tikru on tänään lauantaina pyytänyt moneen kertaan että tehtäisiin jotain, mutta olen ottanut levon kannalta että Tikrun hermosto saa palautua.

Tikru on siis edelleen kuin "nuori poika". Lenkkeillään samaan tapaan kuin aikaisemminkin, jumpataan kun muistetaan ja treenataan omistajan jaksamisen mukaan kuten aina. Vasemmassa polvessa on ilmeisesti sivuttaistuessa puutetta, enkä aio kokeilla agilityn enää ja katsoa kestääkö polven ristisiteet. Voihan ne muuallakin mennä, mutta suurin riski minimoidaan jättämällä agility.

Hyvää syntymäpäivää Tikru! Toivottavasti saadaan vielä monta tervettä ja virkeää hetkeä. 

Hymy, pari hammasta jäänyt vuosien varrelle.

 

Minkku 16vk

 Me ollaan saatu elää Minkun kanssa nyt kolmisen viikkoa, eikä kyllä ikinä uskoisi että Minkku on ollut joukon jatkona vasta kolme viikkkoa. Jos ensimmäisinä päivinä erehdyinkin ajattelemaan että Minkku on "tylsä pentu" niin kotiuduttuaan ei kyllä ole ollut tylsää. 

Tuntuu ettei olla tehty pennun kanssa yhtään mitään, mutta sitten muistuttelen itseäni että ollaan juurikin harjoiteltu elämää. Sisäsiisteys on pitkälti saavutettu, joskin varsinkin pissejä tulee sisälle mutta nekin tietylle pissimatolle. Hihnassa käyttäytymistä on myös harjoiteltu päivittäin, kuten myös vapaana oloa. Ulkoillessa olen koittanut hyödyntää eri pohjia, ja myös käydä metsikössä sekä poluilla että varvikoissa. Jotkin asiat ovat edelleen tosi ihmeellisiä ja saavatkin olla. Esimerkiksi  lintujen laulua kuunnellaan tarkasti. Toiset koirat ovat jännittäviä, ja ollaankin harjoiteltu koirien katsomista haukkumatta kauempana koirista.

Tärkeimpänä opetellaan nimeen reagointia ja kutsusta luoksetuloa. Myös eri asioista irrottaminen on päivittäin agendalla. On opeteltu ja opetellaan edelleen rajatulla alueella olemista aidan takana ja yksin olemista. Autossa matkustaminen on myös tuttua, kuten kaupassa käynti. Lisäksi on harjattu, opeteltu olemaan harjattavana kyljellään ja leikattu kynsiä.

"Ylimääräisinä" taitoina olemme opetelleet lelulla leikkimistä, lelun vaihtamista sekä lelun ja namin vuorottelua. Toistaiseksi ollaan leikitty vain kotona, pitäisi piakkoin siirtyä eri paikkoihin ulos. Minkku osaa näyttelyseisomisen vapaana ja on luottavaisena trimmipöydällä. On tutustutta targettiin ja namitettu seuraamisen pohjia molemmin puolin. 

Seuraavaksi pitäisi paneutua lisää oppimisen oppimiseen. Naksu tulee myös sisäänajaa. Katostaan mitä kivaa keksitään seuraavaksi.

Tikru ei lämpene vielä ulkona leikkimiseen, mutta sisällä on ollut jo usesammat hyvät painit.

Minkku tuli taloon!

Kun palaset menevät sujuvasti paikoillee, niin tulee Minkku taloon! Olen jo vuosia katsellut löwcheniä, mutta oikein mikään yhdistelmä tai yksilö ei ole napannut oikealla tavalla. Turhautumisen pahimpina aikoina ajauduin jopa ulkomaille ja olin vakavissani tuomassa pentua Amerikoista Suomeen, mutta valitettavasti pentueesta ei lopulta kehittynyt yhtään tarpeeksi mielenkiintoista ja laadukasta urosta. Joten yhteisymmärryksessä kasvattajan kanssa päädyttiin hautaamaan projekti. Heti seuraavana päivänä sain videon eräästä pennusta ja melko nopeasti menin katsomaan tätä vilperttiä - ihan tuossa vartin päässä kodista.

Pentu vakuutti luonteellaan ja onhan se melko lupaava ulkonäöllisestikin. Se suurin yllätys onkin varmaan väritys 😆Olen kaikki nämä vuodet sanonnut että täysin mustaa ja mitään "läntti-persettä" en kyllä ota. Ja nyt tuossa jaloissa makoilee tuollainen "läntti-perse", tai kuten yksi lapsi nätimmin totesi "sydän-pylly". Mörköä ottaessa tiesin että haluan ehdottomasti mustahopean ja Tikrun kohdalla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin fawn. Tällä kertaa ei ollut varsinaisesti mitään tiettyä väriä hakusessa. Toiveissa toki on kokonaan valkoineen mustalla nenällä (eli parti ilman länttejä) tai tiikerinraidallinen brindle, mutta näitä tuskin koskaan saan kun ovat niin harvinaisia. Joten, tiesin etten missään nimessä halua täysin mustaa, mutta muuten en osannut perustella mistään väristä oikein yhtään mitään. Parti ei ole edelleenkään mun lämpiväri, mutta yksi poikkeus mahtuu aina matkaan. Joten olkaas hyvä, tässä on Minkku 14vk ja 5pv vanhana.

Mörkö tykkää pennusta, kuten arvasinkin. Nämä kaksi ovat selkeästi "läjäkoiria" ja nukkuvat lähes aina vierekkäin / päällekkäin. Tikru on pitänyt hyvää etäisyyttä, mutta viime perjantaina pääsin todistamaan hetkeä kun Tikru koitti saada pentua leikkimään. Uskon että Tikrusta ja Minkusta tulee vielä hyvät kaverit kunhan vielä lämmittelevät ystävyyttä hetken.

Mistä nimi Minkku tulee? Olin alkujaan toivonut että saisin Tikrusta pennun ja sen nimeksi olisi tullut Minkku. Kun esikoinen oli taapero hän kutsui Tikrua vuosien ajan Minkuksi. Mutta kun pentu tuli, ongelmana oli se että pentu ei ollut Minkun värinen (kun olin ajatellut mielessäni fawnia). Mietettiin Kummaa (tuplaM on raskas lausua), Konstia (joka muuttui välittömästi Konstiksi ja koitan vältellä ihmisten nimiä), tarjottiin myös Metkaa / Metkua mutta lopulta nimeksi kuitenkin valioitui Minkku. Koska Aika Minkkuhan tuo on luoteeltaan :) Leikkii hyvin, vaihtaa lelun ja namin välillä sujuvasti, ottaa kunnolla suulla kiinni leluista. Palkkautuu selkeästi myös sosiaalisesti. 

Jännä nähdä mitä tulevaisuus meille tuo. Onkin ensimmäinen pentu, jolle ei ole suuria suunnitelmia tai selkeää urapolkua jo valmiina. On ihan rentouttavaa lähteä pennun kanssa yhteistyöhön ilman selkeää tavoitetta. Toki ensimmäisen vuoden aikana olisi suotavaa oppia sisäsiistiksi ja käyttäytymään haukkumatta erilaisissa tilanteissa - ja näissä tavoitteissa ollaankin jo hyvässä vauhdissa. 

Tervetuloa taloon Masterbolt Little Hoccus Poccus! 

Tikrulla lajin vaihto

 Koska alkanut vuosi oli haastava, ja koska Tikru meni kerran kisoissa hyvin hitaaksi, niin katsoin järkevämmäksi laittaa Tikrun kanssa hanskat naulaan agilityn suhteen. Ei ole mitään järkeä rikkoa koiraa, kun on edelleen virkeä veteraani muuten. Tikrun hitauden syyksi paljastui kipeytynyt polven alue. Viisas koira kun ei väkisin juossut. Polvea on nyt paranneltu ja otettu pari viikkoa rauhallisemmin, ihan kaiken varalta vaikkei Tikru pahemmin polven aluetta oireillutkaan.

Viimeisestä startista kuvia

Viimeinen rata oli muutenkin tosi hauska. Ensimmäistä kertaa ikinä oli puomi kahteen kertaan radalla, ja voi että olin tyytyväinen kun puomi sujui kumpaankin suuntaan hyvällä vauhdilla ja täydellisillä kontakteilla. Muutenkin rata oli sellainen hyvän mielen rata, mihin on hyvä lopettaa meidän agility. 

Tikrun agilityura oli lopulta kovin erilainen kuin mitä alkujaan toivoin. Tikrulla on paljon paremmat ominaisuudet kuin Mörköllä ja totta kai toivoin että olisin saanut ensimmäisen valion. Saatiin yksi serti, mistä siitäkin olen todella tyytyväinen. Tikrun uraa värittivät noin vuoden vanhana tapahtunut tapaturma, mikä johti leikkaukseen. Leikkauksesta kuntoutumiseen meni melkein vuosi. Seuraavaksi perheessä elettiinkin vuosi vauva- ja pikkulapsiaikaa, ja kun lopulta olisi ollut kunnolla rahkeita alkaa harrastamaan niin tuli korona. Tikru oli jo kuusi vuotta, kun varsinaisesti päästiin kunnolla agilityn pariin. Laji muuttui samalla myös tosi "kovaksi" suoritusnopeuksien ja etenemien noustessa tavoittamattomiin. Koin monta turhautumisen hetkeä, kun käsissä on ehdottomasti minun nopein koira niin siltikin me tehtiin lähinnä niitä yliaikanollia. Onneksi tässä ollaan tultu ihanneaikojen kanssa selkeästi maltillisemmaksi. Tikrun vahvuuksia oli pitkälti hyvä laukka (ei pomppiva kuten Mörköllä), itsenäisyys ja irtoavaisuus. Tikru suoritti tehtävänsä todella tarkasti ja oli helppo luottaa koiraan. Tikru osasi suulliset käskyt mainiosta ja takaakierrot, innarit sekä suuntakäskyt toimivat radalla mainiosti. Tikrun haasteena oli paineistuminen radalle mennessä. Tätä näkyi itseasiassa koko agilityuran ajan, mutta ongelma tuli todella ilmeiseksi kun siirryttiin kolmosiin. Kaikenlaista yritin, ja vuosi sitten löysin onneksi Jenna Caloanderin ja hänen kanssa rakennettiin pohjista saakka Tikrun virettä ja itseluottamusta paremmaksi. Tikru vastasi tähän hienosti, mutta valitettavasti ikä tuli vastaan. 

Kiitos Tikru hienoista agilityhetkistä 💖Saimme kokea kahdet SM-kisat ja saatiin mukaamme yksi SERT-A. Pääsimme usein ylpeydellä edustamaan rotua, löwcheneitä ei tällä hetkellä ole agilityssä kuin yksi toinen Tikrun lisäksi. Olen kiitollinen tästä oppimatkasta, jälleen on enemmän tietoa ja työkaluja tulevaisuuteen. Mutta ei Tikru täysin eläkkeelle jää...

Sen sijaan tokossa ollaan aktivoiduttu ihan tosissaan, ja ensimmäinen koekin on jo kalenterissa. Ensimmäinen kerta on kyllä aina jännittävä, ja olen koittanut miettiä että ensimmäinen kerta on vain tehtävä pois alta. Tikrulla on kyllä osaaminen liikkeisiin, mutta on se edelleen melko raakile.

Syksylle olen haaveillut rally-tokoon säännöllistä treeniä, saas nähdä miten palaset asettuvat kohdilleen.