Minkku 7kk

 6,7kg Minkku ja meinikiä

Minkun ensisijaiset tavoitteet ovat täyttyneet. Sisäsiisteys on saavutettu ja ulkoilu onnistuu pääasiassa hyvin. Ulkoilussa suurin ongelma löytyy kotoa, sillä jos Tikru on mukana lenkeillä satunnaisten koirien ohittaminen menee huutamiseksi Tikrun esimerkkiä seuratessa. Joten Tikrukin on päässyt tehotreeniin että kaikki koirat ohitetaan asiallisesti. Ei huono treeni Tikrullekaan, tukee kisakäyttäytymistä myös tokossa.

Käytiin Minkun kanssa tutustumassa arvokisatunnelmaan agilityn SM-kisoissa. Hieman suuren tapahtuman meininkin jännitti alkuun Minkkua, mutta oli mukava nähdä miten nopeasti Minkku palautui omaksi itsekseen. Mukaan tarttui myös uudet treenilelut Minkulle. Ollaan päästy viimein treenaamaan kahden lelun leikkiä, leikkimistä ylipäätänsäkin muualla kuin kotona sekä lelusta luopumista.

Minkun kanssa ei olla treenattu "vielä mitään" mutta kuitenkin ollaan tehty paljon asioita liittyen kehonhallintaan, koordinaatioon, painonsiirtoihin ja siihen, että pentu oppii ylipäätänsä käyttämään kehoaan monipuolisesti. Josko tämä loisi pohjaa terveille vuosille sitten kun harjoitellaan ja kisataan aktiivisesti. 

Tällä hetkellä Minkku hallitsee suunnista eteen päin liikkumisen, peruuttamisen, sivuaskeleet oikealla ja vasemmalle sekä pyörimisen. Samlla on vahvistettu käsien lukutaitoa eli ohjaamista. Kaikki toiminta tapahtuu edelleen elein ja namipalalla ohjaten. Jossakin vaiheessa peruuttaminen ja pyöriminen on tarkoitus opettaa myös vihjesanalle.

Etujalkojen ympäripyöriminen (eli takajalat liikkuu eli pivot) tuotti alkuun ongelmana see, että pesuvadin päällä seistessä takajalat tuntuivat olevan "liimattuina lattiaan". Kun päätä houkuteltiin namilla sivulle, Minkku ei liikuttanut jalkojaan ollenkaan vaan ratkaisi tilanteen taipumalla koko vartalollaan ja venyttämällä nenänsä lähes häntään asti. Jätettiin koroke pois ja tämä auttoi joko minua ohjaaman paremmin tai koiraa oivaltamaan homman jujut että myös takajalkoja voi liikuttaa. Tämän jälkeen kehitys olikin huimaa ja muutamasta askeleesta kokonaiseen kierrokseen päästiin yllättävän nopeastikin. Olen ollut koko ajan tarkkana että liike tehdään huolellisesti ja että lapatuki säilyy. Alkuun myötäpäivään kierto oli selvästi helpompi, mutta puoliero tasoittui nopeasti. Tästä saadaan oiva liike tokon sivulletuloon ja seuraamisen käännöksiin. Jatketaan pivotin kanssa edelleeen, tavoitteena saada omaa ohjausapua vähennettyä reilusti sekä myös koroke etujalkojen alle mukaan.

Tähän kohtaan myös havainto, että jostain syystä en ole naksutellut Minkulle laisinkaan. Tico oli vahvasti naksulla opetettu, kuten Mörkökin. Tikrulla on naksua käytetty vähemmän, mutta edelleen paljon. Minkun kanssa en jostain syystä ole naksua ottanut käyttöön, ainakaan vielä. Ehkä oma ideologia on vuosien ja koirien myötä pehmentynyt niin ettei tarvitse niin mustavalkoisesti käyttää apuvälineitä ja seurata jotain tiettyä koulutusideologiaa 😆Toisaalta Minkulla on vahva palkkasana käytössä.

Asennonvaihtoja ollaan tehty myös rauhallisesti ja kontrolloidusti. Minkku istuu luonnostaan niin että takajalat on paikallaan. Pitää joskus pohtia tulisiko myös erikseen opettaa situminen niin että etujalat ovat paikoillaan. Jääkööt myöhemmin pohdittavaksi. Seisomaan nousuja on opeteltu sekä niin että etujalat liikkuu kuten myös että takajalat liikkuu. Erinomainen liikesarja agilityn lämmittelyyn, mutta hyvää jumppaa myös tokon kaukokäskyihin.

Tasapainoilua on otettu myös aktiivisemmin mukaan tällä viikolla. Hallilla satuui olemaan tasapainoluu, jota kokeilin. Alkuun tarvittiin muutama yritys että Minkku nousi kaikilla neljällä jallalla tasapainoluun päälle. Sen jälkeen nouseminen tasapainoalustalle menikin sujuvasti ja Minkku seisoi paikoillaan hallitusti ja rauhallisesti. Kokeilin myös pieni pään käännöksiä oikealle, vasemmelle, alas eteen sekä ylös päin ja seisoma-asento pysyi hyvin kontrollissa. Jatkossa voisi lisätä hieman enemmän haastetta tasapainoiluun.

Lisäksi olen käynyt pari kertaa viikossa metsässä koirien kanssa lenkillä. Pehmeällä mutta juurakkoisella ja kivisellä alustalla sekä varvikossa liikkuessa tulee toivottavasti hyvää kehonhallintatreeniä. Joskin välillä meno yltyy niin vauhdikkaaksi että tulee väkisinkin mieleen saanko koiraa ehjänä aikuiseksi lainkaan. Jatketaan silti metsälenkkeilyä 😁

Minkku vaikuttaa oppivan nopeasti, mutta koitan muistuttaa itselleni etten vaadi liian vaikeita asioita koiralta. Älyllisesti  Minkku pystyisi tekemään varmasti vaikeampiakin asioita, mutta huomaa ettei hermosto ole vaikeisiin asioihin vielä valmis. Ja lihaksoston kehitys ja nivelten hallintakin on toki kesken. Joten koitan tehdä malitlla asioita, jotta kokonaisuus kehittyisi samaan tahtiin.

Minkku on hauska ja viihdyttävä koira. Omat pedit muuttavat päivittäin paikkaa ja muutenkin Minkku puuhailee paljon omiaan. Onneksi pääsääntöisesti omilla leluillaan.

Minkku on myös sulattanut jäävuorta. Siinä missä Tikru osasi vain rähistä ja käydä Mörkön päälle, niin Minkku on opettanut Tikrulle laajempaa kommunikointiskaalaa. Ei ole ollut päällekäymisiä ja rähinätkin ovat olleet satunnaisia ja rähähdyksen intensiteetissäkin on paljon eroja. Välillä Tikru tyytyy jopa vain murahtamaan. Tikrun kommunkaatiokyvyt ovat parantuneet kyllä huomasti Minkun tulon myötä. Minkku myös kunnioittaa Tikrun viestejä ja lukee viestintää todella taitavasti. Niinpä koirien yhteiselo on ollut varsin sopuisaa ja fyysinen välimatka koirien välillä on kutistunut hämmentävän pieneksi (verrattuna Mörkön ja Tikrun aikaan).

Tikrun kanssa rally-koulun penkillä

 Oli vaikeaa aiktauluttaa oman perheen ja koirien harrastukset. Jostain ihmeen syystä kaikki kiinnostavat kurssit olivat joko maanantaina tai tiistaina. Olisin ensisijaisesti halunnut Mikaela Lindqvistin kurssille, mutta priorisoin lopulta treenit Minkun treenien. Joten mentiin Tikrun kanssa meille uuteen koirakouluun nimentlä Elina ja oppivat tassut. Elokuun perusteella oikein hyvä valinta! 

Ensinnäkin treenit ovat joka toinen viikko. Teoriassa pitäisi keretä treenata asioita kotonakin. Vähän on ollut nyt muut kiireet haastamassa treenaamista, mutta josko syyskuussa saataisiin parempi rutiini. Toiseksi treenit ovat mukavan ajomatkan päässä. Ei vaikuta koiraan, mutta itse arvostan sitä ettei tarvitse istua tuntia suuntaansa autossa (todella monet mielenkiintoiset kurssit ovat juurikin tunnin päässä). Kolmanneksi treenit ovat olleet oikein antoisat. Pitkästä aikaa olen innosta puhkuen koitutunut treeneistä.

Ainakin toistaiseksi jokainen koira treenaa sermien takana. Meitä se ei varsinaisesti ole haitannut, mutta toivon että jossakin vaiheessa olisi myös yhteistä tekemistä. Omassa tilassa on mukava treenata uusia asioita, eikä tarvitse yhtään jännittää että joku koira lähtisi toisen luo. Tilaa on kuitenkin hyvin, ei ole ahdistanut rajatulla alueella treenaaminen. En ole kuitenkaan lelulla viitsinyt palkita tuossa tilassa, koska lelun kanssa tarvitsee tilaa ja meistä lähtee kyllä reilusti ääntäkin lelulla palkatessa. Nameilla on siis menty.

Ihan ensimmäisellä kerralla targetteja käyttäen käytiin läpi eteen istu (eteen) ja eteen seiso (vasten). Eteen seisominen onkin uusi juttu ja tarvitsee edelleen vahvistamistsa vaikka kivasti ajatus koiralle selvisikin. Kotiläksyiksi tuli treenata seiso-istu-seio molemmilla sivuilla ja itse otin mukaan vielä seiso-maahan-seiso. Oikealla puolella tekeminen on Tikrulle uutta ja meinasi pienen koiran aivot naksahtaa aluksi. Hyvää yleistämistä käskysanoille että toimivat molemmilla sivuilla ja edessä. Tikru on myös selkeästi vino, oikealla puolella tekeminen on fyysisesti hankalan näköistä. Onneksi kehonhuoltoa on piakkoin luvassa niin voi pohtia onko jumeista vai tavasta johtuvaa.

Toisella kerralla teemana oli sivulla peruuttaminen, jälleen targettia hyödyntäen. Tikrulla on todella vahva ja suora peruuttaminen edessä, joten olin vain tyytyväinen että teemana oli sivulla peruuttaminen. Taidosta on myös hyötyä tokossa. Vasemmalla puolella pystyi melko nopeasti peruuttamaan pari asketla, mutta oikealla puolella lähtee heti menemään vinoon jos matkaa tulee enemmän. Saapi treenata vielä paljon, mutta jälleen hyvää aivojumppaakin. Toisena teemana oli ohjaajan ympäri pyöriminen. Tässäkin myötäpäivään on tuttu juttu, mutta vastapäivään uusi juttu. Nopeasti koirat kyllä yleistävät ja pystyin alkaa ottamaan liikehäiriötä paikalla askeltaen mukaan. 

Olen ollut tyytyväinen ettei kurssi alkanut tyyliin, istu/maahan/sivu ja että eri variaatioita esitellään heti. Toki osaan itsekin vaikeuttaa tai helpottaa tehtävää treenatessa, mutta on ammattimaista toimintaa että vetäjä nappaa nopeasti että miten jokin koira tarvitsee tehtävän pilkkomista ja toista voi taas haastaa enemmän. Vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä että ensin opetellaan temput ja vasta sitten treenataan rataa niin toivottavasti 1-3 tehtävän pätkät tulee myös jossain kohtaa mukaan. Täytyy itse pyytää kylttiteline mukaan jossain kohtaan jos ei ratatehtäviä varsinaisesti tule, sillä Tikru kummastelee aina pidemmän lajitauon jälkeen kylttitelineitä. Ajatuksissa on kuitenkin kisata rallyssä vielä tämän vuoden puolella, joten totuttelun kyltteihin voisi aloittaa jälleen.

9.8. tokokokeessa Lohjalla

Melko tiiviin harjoitteluputken päätteeksi oli jälleen toko-koe, tällä kertaa Kirsun hallilla Lohjalla. Halli itsessään on turvallinen ympäristö kun ei voi olla kuume/kylmä/sateista... mutta hieman ahdashan odottelualue kyllä on. Tosin, eipä tuo yllätyksenä tullut vaikka jälleen asiasta itsekseni huokailin. Onneksi luoksepäästävyys tehtiin ulkona. Oli tilaa hengittää kaikilla.

Kokeeseen lähdin, vaikka tiesin ettei ykkös-tulokseen ole mahdollisuuksia. Kiinnosti nähdä onko henkisen puolen asiat parantuneet eli onko treenit kohdistuneet oikeaan asiaan. Itsellä oli sitä myöten rento olo, ei tarvinnut jännittää.

Paikallaolo 8: Saatiin jälleen mennä ensimmäisenä kehään, vieressä leppoinen kultainen noutaja. Ensimmäisellä maahan, rauhallinen paikallaolo, toisella käskyllä ylös. Huikea parannus edelliseen kokeeseen! Sielä Tikru ei kyennyt mennä ensimmäisellä alas, eikä ensimmäisellä ylös. Kanssakilpailin toiminnasta sain mietittäväksi, että tulisiko jatkossa yhidstää istumiskäskyyn nimi. Kun kerran sellainen on mahdollista.

Kehä oli rakennettu varsin inhottavasti niin, että lähes kaikki liikkeet lähtivät sisääntulon kohdalta, ja sisääntulosta oli suora näkyvyys läpi odotusalueen aina ulko-ovelle saakka. Tämä huolestutti minua, sillä näin tämän ylimääräisenä koiraan kohdistuvana paineena. Koska asialle en mitään voi, niin päätin olla asiasta pahemmin murehtimatta.

Kaukokäskyt 6: kehääntulo oli hiukan vaisua, mutta Tikru tuli hyvin alun perusasentoon. Ensimmäisellä maahan. Ensimmäisellä myös istumaan. Mutta Tikru kerkesi myös nousemaan seisomaan, onneksi itse älysin toimia vikkelästi ja pyysin koiran vielä istumaan. Loppu meni hyvin ja sujuvasti. Erityisen iloinen olen ensimmäisesti istumaan noususta, tätä on harjoiteltu paljon.

Liikkeestä maahan 0: Tikru lähti vasta kolmannella käskyllä seuraamaan, eikä mennyt edes kolmannella maahan. Pysähdyin ja pyysin maahan. 

Estehyppy 8: hyppy oli kehän sisääntuloa kohden. Tikru jäi hyvin istumaan, mutta jostain syystä vaati kaksi käskyä ennen kuin Tikru lähti hyppyyn. Hyppy siisti ja sivulle tulo hyvä.

Kapulan pito 8: Tikru mietti hetken aikaan ennen kuin otti kapulan. Miettimisaika oli lyhyempi kuin edellisissä kisoissa. Siisti pito ja irrotus.

Seuraaminen 0: Hieman tahmea seuraamaan lähtö ja koko ajan Tikru oli apean näköinen. Juosu-osuudessa Tikru väläytteli osaamistaan ja seurasi tos kauniisti. Tällä kertaa tuli kuitenkin kaikki istumiset, edellisessä kokeessa Tikru ei pystynyt tekemään yhtään mitään seuraamisessa.

Luoksetulo 8: Ohjaajan hämmennystä. Liikkuri sanoi "jätä koira" ja minulla raksutti epäuskoisena ajatus päässä että "miten". Olin harjoitellut AVOn luokstuloa huomaamattani ja meinasi mennä pasmat sekaisin kun koiraa ei pitänytkään laittaa maahan. Onneksi liikkuri pelasti tilanteen lisäämällä "istuen". Tikru jäi hyvin, mutta jäi katselemaan odottelualueelle. Odotin niin kauan kunnes Tikru jälleen katsoi minuun, kutsu ja siististi sivulle tulo. Tikru oli selkeästi itsestään kovin tyytyväinen <3

Kokonaisuvaikutus 6

Yhteensä 116p ja kolmos-tulos

Erityisesti olen tyytyväinen että Tikru ei paineistunut kokeen edetessä enemmän ja enemmän ja toiminta ei hiipunut loppua kohden. Jokainen siirtymä vaati ylimääräisen kehotuksen ja kokeen edetessä ensimmäinen perusasntoon tulo muuttui tahmeammaksi. Tästäkin huolimatta sain todistettua itselleni että treenaaminen on ainakin osittain osunut oikeaan, sillä Tikru ei mennyt lähellekään niin toimintakyvyttömäksi kuin edellisessä kokeessa. Siirtymiset sujuivat jouhevammin ja perusasennot eivät aiheuttaneet samanlaista hikoilua. Ylipäätänsä tuntui ettei koko kuormitus ollut minun kannettavana, vaan Tikrukin pystyi omin jaloin tekemään asioita. 

Hirveän vaikeita henkiset asiat on treenata, mutta kyllähän tämä antaa ihan hirveästi kun huomaa onnistuneensa viemään koiraa oikeaan suuntaan. Selkeästi palkattomuus ei ole Tikrulle ongelma. Jatketaan rutiinien vahvistamista ja ennen kaikkea siirtymien ja liikkeen ensimmäisen perusasennon treenaamista. Seuraava koekin on jo katsottuna.

Minkku 6kk

Minkku on jo 6kk ja ollut meidän riemuna puolet elämästään. Kauhean nopeasti on aika mennyt 😲 Toisaalta tuntuu että Minkku on ollut meidän ilona jo hirveän kauan.

Minkku sujahti meidän elämään ja perheeseen sulavasti. Lapset ovat löytäneet oman (äänekkään) tavan olla koiran kanssa, Tikru väläyttelee koko ajan enemmän Minkun huomioimista ja minä koitan saada jotain arjen taitoja opetettua.

Minulta kysyttiin joku aika sitten joko olen aloittanut Minkun kanssa treenaamisen ja olin kovasti hämmentynyt etten (tietenkään) ole. Mörkön viimeinen kuukausi oli työläs, kesälomalla oli paljon muuta menoa ja ylipäätänsä haluan antaa pennun kasvaa. Sitten aloin miettimään että osaahan Minkku jo vaikka ja mitä, en vain ole varsinaisesti ajatellut näidenkin asioiden olevan treenaamista.

Tärkeimpänä kaikki hoitotoimet joiden kanssa ei ole ollut missään vaiheessa mitään ihmeempää. Heti perään sisäsiisteys. Ilokseni ja yllätyksekseni Minkku on ollut lähes alusta saakka yösiisti. Käytännössä kaikki tarpeet tulee ulos josvan käytän Minkku noin viiden tunnin välein ulkona. Ei meillä ole ollut pissialustat reiluun kuukauteen ollenkaan käytössä kun kävivät tarpeettomiksi.

Autossa matkustaminen vaati hieman totuttelua. Minkku matkustaa kyllä hyvin, mutta ei ollut kovinkaan innokas autoon tulija. Lyhyitä matkoja paljon ja kokemuksen karttuessa vaikuttaisi siltä että autoon meneminenkin alkaa olla mielekästä. Samalla on tullut harjoiteltua häissä oloa. Hyvin ja rauhallisesti Minkku kevythäkissä on.

Lenkkeily sujuu remmissä ja vapaana hyvin. Vastaantulevien koirien ohitus sujuu Minkulta hyvin, Tikrulta ei. Jos Tikru alkaa haukkumaan niin Minkkukin alkaa metelöinnin. Ollaan tehty lenkkiä ihan kahdestaan ja jos Tikru on mukana pyrin ennakoimaan ohitukset ja kohtaamiset niin että saan pidettyä Tikrun hiljaisena. Kaikki ihmisethän on ihania ja jokaista pitäisi päästä moikkaamaan. Linnun sulat ovat jostain syystä tosi jänniä, ja kaikki roskat pitää kerätä mukaan. Ärsyttävintä on se kun Minkku roikkuu Tikrun hihnassa. Käytös mikä on vähentynyt, mutta tulee esille satunnaisen säännöllisesti.

Ollaan leikitty paljon, niin lelulla kuin ilmankin. Muutaman kerran Ollaan käyty tutustumassa kisatunnelmaan ja parissa hallissa ollaan käyty puuhastelemassa.

Aloitin ensimmäisenä kotona Vito's gamea, mikä onkin ollut mielenkiintoista kun on päässyt heti näkemään miten Minkku käsittelee turhaumaa, tekee ongelmanratkaisua sekä miten reagoi toistoihin. Tämän lisäksi ollaan tehty kehonhallinnan alkeita. Pyöriminen molempiin suuntiin onnistuu, muutaman askeleen peruuttaminen on sujuvaa, laatikkoon meno onnistuu ja pesuvadin päälle voi hyvin kiivetä. Etujalat korokkeella Ollaan tehty eri suuntiin pään kääntöä ja tosi hienosti Minkulla on lapatuki hallussa. Luulen että seuraavaksi voisi alkaa tekemään painonsiirtoja.

Tokon pohjina olen tehnyt "namikävelyä" tai miksi sitä nyt sanotaan kun koira kävelee sivulla ja saa namia (kontaktikävely?). Alkuun opeteltiin ettei ylöspäin pompitaan ja palkkaa tulee vain kun tassut on maassa. Melko nopeasti päästiin useampaan koiran askeleeseen ja nykyään palkkaan 1-5 oman askeleen välein. Tätä seuraamisen paikan vahvistamista olen tehnyt kaarevilla urilla vasemmalle ja oikealle sekä suoraan, ja olenpa muistanut tehdä vielä molemmin puolinkin. Seiso - istu - seiso asennonvaihdot ovat hallittuja, istuminen lähinnä tavoitteena tällä hetkellä. Kapulan ottamista olen kokeillut muutaman kerran, kauden avulla on helpompi saada kapula koiran suuhun. Kun antaa ensin kapulan Tikrulle niin muutaman toiston jälkeen on Minkkukin kiinnostunut kokeilemaan.

Minkku on tyypillinen pentu, eli energinen, ärsyttävä tai nukkuva. Turkkia on ja se ei yritäkään laskeutua 🤣 Minkulla ei tullut missään vaiheessa "rumaa ikää", joskin takajalat kasvoi eri vauhtia muun kropan kanssa. Ruskeat posket ovat säilyneet ruskeana 😍 Onhan tämä kyllä melko söpö pakkaus. Kintun nosto on juurikin tuloillaan, vaikka pääsääntöisesti vielä tehdään tyttöpissit.

Mietteitä Tikrusta ja tokosta

Kesäkuun alussa oli Tikrun ja minun ensimmäinen toko-koe. Sehän meni aivan höpösti. Ensinnäkin oli ensimmäisiä kuumia päiviä, ja eihän Tikru-villasukka oikein pärjää kuu assa. Toisekseen Tikru oli menossa agilityyn, ja vielä kun ensimmäinen liike oli hyppy oli ajatus täysin väärä. Seuraavana ollut kapulan pito meni vielä jotenkin, mutta Tikru näytti keskaria kaikilla tassuilla ja näki miten koiran päässä oli puhekuplassa VMP! Kolmantena ollut liikkeestä maahan ei onnistunut lainkaan. Luoksetulo meni hitaasti, koiralta oli fiilis mennyt täysin. Liike liikkeeltä siirtymät sujuivat tahmeammin ja sehän näkyi myös fiiliksessä. Seuraaminen oli luokatonta ja viimeisenä ollut kaukokäskyt jäivät kokonaan tekemättä. Tikru ei vaan pystynyt enää toimimaan. Itseäni lähinnä nauratti, että selvittiin. Itsellä oli hiki pinnassa, kun olin koittanut auttaa ja kannatella koiraa kokeen läpiviemiseen. Lähdin katsomaan missä mennään ja sain vastauksia enemmän kuin uskoinkaan.

Heti kokeen jälkeen pohdin paljon miksi Tikru hyytyy ja passivoitua. Tarkemmin pohdittuani Tikrusta on paljastunut täydellisyyden tavoittelija, joka harkitsee tekemisiään. Jos ei vaihtoehdot olekaan selkeät niin koira ahdistuu. Parasta olisi jos Tikrun ei tarvitsisi ajatella paljoakaan.  Samankaltainen koira kuten Mörkökin.

Ensimmäinen tokokisa oli todennäköisesti yhdistelmä:

• ensimmäinen kisakokemus tokossa
• liian vähän kokemusta pidemmistä palkattomista ketjuista
• huonosti sisäänajettu sosiaalinen palkkaus
• koiran luontainen taipumus muuttua epävarmaksi, kun se ei ole täysin varma mitä tapahtuu. Siksi aktiivisuus hiipui liike liikkeeltä. Tämä on ihan vastaava käytös näkyi myös koko agilityuran ajan. Neljä ensimäistä estettä Tikru meni hitaasti ja huolestuneen näköisenä, mutta sen jälkeen rentoutui ja alkoi liikkumaan nopeasti sekä rennosti.

Ihan alkuun mietin, että tarvisisiko Tikru enemmän kierroksia jotta kykenisi olemaan aktiivisempi läpi kokeen. Mutta en usko että pelkkä korkeampi vire oikeasti on ratkaisu. Tikru on hyvin yhteistyöhaluinen ja tarkka, mutta se näyttää tarvitsevan vahvan tunteen siitä, että ymmärtää mitä on tekemässä ja mitä koiralta oletetaan. Kun tämä tunne säilyy, Tikru työskentelee innokkaasti ja teknisesti hyvin. En siis lopulta usko että korkeammat kierrokset auttavat kokeen läpiviemiseen, vaan nykyisellään uskon että Tikru tarvitsee ennen kaikkea lisää varmuutta ja ennustettavuutta.

Olen nyt säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt treenaamassa siirtymiä. Ensimmäinen siirtymä on aina tahmein. Sillä ei ole väliä kuinka pitkän ketjun teen työkyvyn kannalta. Voin hyvin tehdä esimerkiksi siirtymä - maahan - siirtymä - lyhyt Seuraaminen - siirtymä - luoksetulo - siirtymä - palkka, ja ketju sujuu mainiosti aina palkkaan saakka. Nyt viimein on alkanut ensimmäinenkin siirtymä sujumaan hyvällä asenteella.

Minulle suurin oivallus on ollut, että ongelma ei ole niin yksinkertainen kuin:

"Palkkaa ei tule → koira hyytyy."

Vaan enemmän:

"Kun koira on epävarma tilanteesta, aktiivisuus laskee."

Ensimmäinen siirtymä on usein vaikein. Olen huomannut myös että saman liikkeen peräkkäiset toistot lisäävät epävarmuutta. Koira alkaa epäilemään että tekeekö oikein useamman toiston kohdalla. Tikru pystyy kuitenkin palautumaan nopeasti seuraavaan tehtävään.

Palkkaus on myös muuttanut muotoaan. Olen palkannut Tikrua tokossa aina namilla. Nyt kun agility ei ole kuvioissa, niin kokeilin miten lelupalkka toimisi. Mutta ei se toimi, koira haluaa lelunsa heitettävän kauas ja lelun odotus saa koiran siirtymään kauemmaksi minusta ja tarkkuus kärsii. Joten yhdistelmä on osoittautunut kaikkein toimivammaksi. Palkkaan tarkkuudesta lähelle namilla, ja kun harjoitus/ketju on loppu otetaan loppuun kunnon leikit lelulla. 

Olen myös ajatuksella ajanut sisään yhteistä sosiaalista palkkaa. Parhaimmaksi on osoittautunut maltillinen "onpa hyvä". Jos teen sosiaalisen palkkauksen liian riehakkaasti, niin Tikru siirtyy jälleen agility-moodiin ja menee sen jälkeen epävarmaksi kun pyydetäänkin lähellä työskentelyä ja tarkkuutta.

Tikru ei ole koira, joka luovuttaa helposti – se on koira, joka muuttuu helposti epävarmaksi, mutta palautuu nopeasti, kun saa onnistumisen kokemuksia.

Näillä mietteillä jatketaan harjoituksia seuraavaa koetta kohti. Teknisesti pitää työstää kaukokäskyjä ja liikkeestä maahan varmemmaksi. Pito itsessään on hyvä, mutta työstän parhaillaan kapulan ottoa nopeammaksi. Seuraavaksi sitten sisäkokekeeseen.

Muistoissa Mörkö 29.12.2009 - 18.6.2026

Pienet tassut pehmeät,

Sydäntäni koskettivat.

Ystävyyden hetket,

Ikuisesti muistoissa säilyvät.

🐾🐾🐾🐾

Juhannus 2019

Maailman paras Mörkö. Kaikkien kaveri. Luottopari niin monessa harastuksessa. Mörkö, jonka kanssa sain elää yli kolmasosan elämästäni.

Tätä hetkeä kartoin

Tätä väistin 

Tätä niin pelkäsin 

Sen on tultava loppuun 

Nyt on aika

Totta kai päätös oli järkyttävän vaikea, mutta siltikin tuntuu että näin sen pitikin mennä. Vielä viimeisenä päivänäkin Mörkö oli seurallinen ja ruopi lenkillä tapansa mukaan maata heti ulos mentyä. Samalla myös tiesin, että jos odotan pidempään niin romahdus tulee. Enkä halunnut kokoa romahdusta juhannuksena, mökillä, kaukana avusta. Kiitän Tikrua, joka viimeisenä iltana jostain syystä haisteli nukkuvaa Mörköä pitkään ja lopulta alkoi haukkumaan. Eiköhän Tikru aistinut mikä on tilanne. 

Aikojen alussa ensin tuli Mörkö ja pari viikkoa myöhemmin mies. Tästä muutama kuukausi myöhemmin lähdin lähes vuoden komennukselle Pekingiin. Tällaista täydellistä suunnitelmallisuutta... Mörkö ja mies jäivät keskenään, välillä Mörkö asui myös vanhempieni kanssa. Ilmeisesti Mörkö oli helppo ja mukautuva pentu, sillä kukaan ei muista Mörkön tehneen tuhoja tai olleen jotenkin vaikea. 

Pöllön poikanen

Pitkäkoipi

Vm-2010: Mörkö 6kk, Tikru 10v ja Ozzy 8v

Mörköllä ei koskaan laskeutunut toinen kives, ja jouduinkin koiran kohdalla miettimään mitä teen. Olin aina sanonut ettei minulle jää viallisia koiria koska haluan käydä näyttelyissä. Todellisuudessa, ei näyttelyt olleetkaan se tärkein juttu. Tärkeintä on kuitenkin helppo arki, terve koira ja maailman paras seura. Joten Mörkö jäi.

Mörkö ja luu

Vaikka Mörkö oppi paljon, niin mikään Einstein Mörkö ei kyllä ollut. Nauroin useasti, että Mörkö on kyllä yksi Ran Tan Plan. Mörkö ei ollut mikään omilla aivoilla ajatteleva, vaan teki mitä sanottiin. Hirveän helppoa, mutta samalla teki esimerkiksi pujottelun ja juoksupuomin opettamisesta hermoja raastavan, ajallisesti pitkän prosessin. Tästäkin selvittiin, kuten myös mahdottomalta tehtävältä tuntuneesta seuraamisen oppimisesta. Mörkön kanssa ylipäätänsä tutustuin lisää naksutteluun sekä agilityssä itsenäisyyden ja etäisyyden vaalimiseen. Loppujen lopuksi Mörköstä kehkeytyi todella luotettava kusakaveri. 

Mörköllä oli metrin napanuora ja kaikkein mieluiten Mörkö oli minun lähellä. Jos ei ollut minun jalkoja, niin Mörkö valitsi jonkun muun jalat mitä seurata. Sanottiinkin että Mörkö ei ole seurakoira vaan seuraakoira. Mörkö tuli joka paikkaan mukaan. Helpommalla pääsi kun jätti vessan ovenkin auki. Eipä tuntunut taaperoaika missään, kun vessassa oli aina seuraa jo koiran muodossa. Jos vessan oven laittoikin kiinni, niin Mörkö halusi heti pois vessasta. Ja taas tietty takaisin vessaan. Kun ei koskaan voi tietää mitä suljetun oven takana on.

Minulle yksi iso asia oli Mörkön luonnetesti. Tajusin vasta luonnetestin jälkeen, että Mörkö on erittäin pehmeä koira jolla ei ole minkään näköistä moottoria. Mielyttämisen ilo oli oikeastaan ainoa minkä varaan rakentui kaikki tekeminen. Mörkö ei myöskään ollut leluista innostunut, joten palkkaus tapahtui pääasiassa namilla ja kun namipallot tulivat kauppoihin niin lähinnä vain namipalloilla.

Mörkö tuli aivan kaikkien kanssa toimeen. Tikru ei tullut Mörkön kanssa toimeen. Melkein heti kun Tikru tuli taloon alkoi näiden koirien taistelu. Pohdin jopa Tikrusta luopumista, kun tappeluita oli tasaiseen tahtiin. Ei siinä mitään jos olisikin vain ollut rähinää, mutta kun liian usein verikin lensi. Jostain syystä aina arkipyhänä. Vaikka Mörkö muuten olikin sovitteleva koira, niin Tikrulle se ei nöyristellyt yhtään. Vielä kaksi päivää ennen kuolemaansa Mörkö muistutti Tikrulle järjestyksestä laumassa. Lopulta arki toimi melko hyvin, kunhan AINA antoi ruoan ensin Mörkölle, AINA laittoi valjaat ensin Mörkölle ja AINA huomioi Mörkön ensin kotiin tullessa. Mörköllö ei ollut mitään käsitystä omasta koostaan, aivan samalla tavoin koira koitti leikkiä sekä pienten että isojenkin kanssa.

Harrastumielessä alkuun tavoite oli että jos pääsisi agilityssä edes kolmosiin. Niinun koulutuksessa kuitenkin alkoi nollia tulemaan myös kolmosista. Pujottelu sujui itsenäisesti, kuten myös kontaktiesteet, rimoja Mörkö ei pudotellut ollenkaan ja kääntyi nopeasti. Vaikkei Mörkö ollutkaan nopein agilityssä, sen tarkkuus mahdollisti kuitenkin monta virheetöntä suoritusta sekä paikan Lahden 2016, Imatran 2017 ja Vantaan 2018, 2019 SM-kisoissa. Agilityuran aikana kisasin rally-tokossa voittaja-luokassa ja agilityn jälkeen keskityin tokoon paljon. Ei alo-luokan tuloksetkaan kolmella kisalla tullut, mutta avo-luokassa tahkottiin melko monta kisaa. Ensin haasteena oli etäällä tapahtuvat liikkeet, eli merkin kierto ja ruutu. Ja kun nämä alkoivat viimein toimimaan niin Mörkön kuuro huononi niin että välilä se lähti liikkurin käskystä suorittamaan tehtävää ja toisaalta välillä ei tehnyt minun käskyistä mitään. Lopulta opetin käsimerkit jääviin liikkeisiin ja saatiin se viimeinen himottu tulos AVO-luokasta. 

Ensimmäinen AVO-kisa.

Kokeiltiin me Mörkön kanssa verijälkeä ja ihmisjälkekin. Aivan turhaan kun Mörköllä ei ollut ikinä kykyä käyttää nenäänsä mihinkään 😂 Kovasti Mörkö kyllä nuuskutteli ja yritti, ei vain koskaan selvinnyt että mitä koira yritti. Yhden verijäljen aikana Mörkö sai pelottavan kohtauksen, tärisi ja oli tajuton. Ei siihen koskaan löytynyt mitään syytä, kuulemma niin sanottu kevätkohtaus.

Mörkö oli myös siitä helppo koira, että sen kanssa pystyi tekemään pitkiä lenkkejä tai olla vain kotona. Mörkö liikkui missä vaan maastossa ja melkeinpä missä vain lämpötilassa. Pakkasta Mörkö kesti paremmin kuin kuumaa, mutta kuumaakin sieti paljon Tikrua paremmin. Viimeisenä talvena Mörköllä oli selkeästi kylmä, jolloin saikin aina takin niskaansa.

Repovedellä 2017

Mörköllä oli jokin kummallinen tassuvaiva, mihin ei myöskään saatu koskaan selitystä. Kun Mörkö alkoi maanisesti puremaan anturaa, niin sieltä paljastui noin kynnen kokoinen hieman vesikelloa muistuttava alue. Mistä se tuli, ei tiedetä. Paras hoito tähän oli korvatipat. Miksi näin, sitäkään ei eläinlääkärit oikein osanneet selittää. Samapa tuo, kun korvatipat auttoivat. Jos pääsi laittamaan tippoja heti ensioireissa, niin vesikelloja ei edes tullut. Muuten Mörköllä ei ollutkaan mitään vaivoja. Noin 14 vuotiaana todettiin sydämessä 2/6 sivuääni joka ei koskaan oireillut mitenkään joten ei myöskään hoidettu mitenkään. Mörkön kynsiä ei tarvinnut leikata ikinä. Kaksi kertaa meni ennen kuin itse uskoin että kynnet kuluvat luonnostaan.

Melkein 15 vuotiaana Mörköllä oli välilevyn pullistuma, ja tällöin luulin että se on koiran menoa. Mörköllä säilyi kuitenkin koko ajan pilke silmässä, joten päätettiin iästä huolimatta kokeilla konservatiivista häkkihoitoa. Hoitohan auttoi ja koira parani entiselleen. Ainoastaan korkeaan sänkyyn Mörkö ei enää hypännyt. Käytännössä muutin myös itse asumaan pentuaitaukseen Mörkön kanssa, sillä eihän seuraakoira siellä yksin suostunut rauhassa olemaan. Ihme ettei minun pyrstön kuva jäänyt olohuoneen lattiaan...

Mörkö on minun koira nro4. Vaikkei minulle tule koiria kovinkaan tiheästi, niin siltikin Mörkö eli koirieni nro2 (Tico synt 2000), nr03 (Ozzy, synt 2002 mutta tuli minulle 2005), nro5 (Tikru, synt 2015) ja nro6 (Minkku, synt 2026) kanssa. Paljon kerettiin nähdä ja kokea eri kokoo panoilla. Ainoana koirana Mörkön ei tarvinnut olla ikinä.

Vm 2026: Mörkö 16.5v , Tikru 11v, Minkku 5kk

Mörkö eli täyttä koiran elämää aina 16 vuotiaaksi saakka. Oikeastaan sen jälkeen alkoi tasainen alamäki. Ensin tuli pidätysongelmat, mitkä ratkesivat dementialääkityksellä. Näkökin taisi olla melko huono, joskaan ei tuntunut haittaavan Mörköä arjessa. Toukokuusta eteen päin Mörkön syöminen oli huonohkoa. Mörkö kyllä söi jotain, mutta ei tarvittavia määriä. Lääkkeiden antaminen alkoi olla vaikeaa. Kesäkuun puolella annoin Mörkön syödä mitä ikinä sille kelpasi. Oli päiviä kun Mörkö eli lihapullilla tai purkkiruoalla. Syömisen huonous lopulta ajoi Mörkön kuntoa huonoksi, ja lopulta minun oli tehtävä päätös. Viimeiset kuukaudet toivoin joka aamu ettei Mörkö heräisi, mutta tätä ei minulle suotu. Tuntui kamalalata valita viimeinen päivä. Lopulta päiväksivalikoitui juuri se, milloin Mörkö oli vielä Mörkö ilman romahdusta tai kipua. Myöhemmin tuntui että näin tämän pitikin mennä.

Edit 24.8. Ihan hirveä ikävä Mörköä! Jostain syystä nyt kesän jälkeen tulee lähes joka päivä jokin asia vastaan mikä muistuttaa Mörköstä. Olit maailman paras Mörkö <3

Tikru 11v

 Tikrulla livahti synttärit ohitse. Torstaina juhlan sijasta Tikru saikin pesun. Noh, ihan hyvä pesukone kun koko koira oli sellaista pientä takkuaa täynnä. Nyt on taas hyvä liikkua kun ei turkissa kiristä.

Tikrulle ei ole vielä kerrottu että agility on mennyttä elämää. Tikrulla on hassu tapa tulla haistamaan housuja mitkä otan kaapista ja koira ilahtui aina niin paljon kun  laitan agilityhousut jalkaan. En ole nyt uskaltanut näitä housuja ottaa kaapista laisinkaan.... 

Ollaan sen sijaan treenattu tokoa kokeisiin tähtäävien ryhmässä. Tällä viikolla oli kokeenomainen treeni ja meni kyllä niin penkin alle. Tikru ei kestänyt kuormitusta vaan yritti passivoitua. Koska ei olla paljoakaan tokoa treenattu, niin eihän minulla oikein ole työkaluja auttaa Tikrua takaisin aktiivisuuteen. Tehtiin kokeenomainen kahdessa erässä. Ensimmäinen oli räpiköintiä läpi seuraamisesta, hypystä ja liikkeestä maahan. Seuraaminen oli vielä hyvää, hypyssä ei meinannut pystyä tulemaan sivulle ja maahan ei kyennyt menemään laisinkaan. Seuraavassa osassa tehtiin kapulan pito, luoksetulo ja kaukot. Kapulaa Tikru ei olisi halunnut ottaa mutta piti hyvin. Tajusin herätellä koiraa mukaan kösikosketuslella ja luoksetulo oli melko hyvä, hitaalla käskyyn reagoinnilla ja hidastuksella lopussa. Kaukoissa kerkesi kolmeen sekuntiin tulla kaksi istu-käskyä ja kun Tikru vielä nousi seisomaan niin käskytin vielä kolmannenkin kerran. Olin niin tyytyväinen että toinen setti meni paremmalla ja rennommalla fiiliksellä.

Ehkä naapurissa olevat juoksut on tehnyt kuormaa, sillä Tikru on koittanut ärsyttävyyteen saakka astua pentua. Viikonloppua kohden on normaali näyttänyt hieman palautuvan ja myös pennun kanssa on rauhallisempaa. Tikru on tänään lauantaina pyytänyt moneen kertaan että tehtäisiin jotain, mutta olen ottanut levon kannalta että Tikrun hermosto saa palautua.

Tikru on siis edelleen kuin "nuori poika". Lenkkeillään samaan tapaan kuin aikaisemminkin, jumpataan kun muistetaan ja treenataan omistajan jaksamisen mukaan kuten aina. Vasemmassa polvessa on ilmeisesti sivuttaistuessa puutetta, enkä aio kokeilla agilityn enää ja katsoa kestääkö polven ristisiteet. Voihan ne muuallakin mennä, mutta suurin riski minimoidaan jättämällä agility.

Hyvää syntymäpäivää Tikru! Toivottavasti saadaan vielä monta tervettä ja virkeää hetkeä. 

Hymy, pari hammasta jäänyt vuosien varrelle.