Taas Sepon treeneissä

Onnistuin jälleen saamaan treenipaikan Savikon Sepon treeneihin, joten sinnehän oli mentävä. Seppo oli suunnitellut putkien suhteen kinkkisen radan, missä pääsi tekemään minulle uuden variaation persjätöstä ja pakkovalssinkin. Rata loppui meidän kohdalta puomiin, keinu jätettiin suosiolla tulevaisuuteen.

Persjättöä hienosäädettiin pariin kertaan, kun minulla oli jostain syystä pakottava tarve pysähtyä odottelemaan ja varmistelemaan että Mörkö tulee varmasti riman yli. Tuleehan se muutenkin. Kun itse maltan juosta pysähtelemättä, niin Mörkökin etenee jarruttelematta. Luontevaa! Mutta niin vaikeaa, tai paremminkin uutta minulle.

Muuten Mörkö meni tosi hyvin. A-esteen kontaktit olivat joka kerta hyvät. Mörkö haki putkien pimeitä päitä todella hyvin ja itsenäisesti. Ohjausteknisesti Mörkö menee juuri sinne minne ohjaankin. Esteiden korkeus oli 30cm eikä tämä tuottanut minkäänlaista ongelmaa.

Ensimmäiseen puomiin minulla oli korkeat odotukset, menihän Mörkö eilen omalla hallilla (metalli)puomin niin super hyvin. Pettymys olikin sitten kohtuullisen suuri kun vauhti ei ollutkaan puomilla eilisen kaltainen... heti perään palkkasin Mörkön kuitenkin isosti, Mörkö jopa suostui repimään lelua (=hanskani...). Oma fiiliskin oli muutaman sekunnin notkahduksen jälkeen parempi, kun Seppo muistutti että tämän kertainen ensimmäinen toisto oli parempi kuin viime kerran parhain. Kaksi kertaa vielä lisää puomia (radan osana) ja joka kerta suoritus parani. Viimeisellä kerralla Mörkö oikein pomppasi nousevalta osalta tasaiselle osalle :) Kyllä se suoritusnopeus tästä paranee, kun vaan nyt maltan antaa tarpeeksi toistomahdollisuuksia ja aikaa Mörkölle. Pää kylmänä siis kisasuunnitelmien kanssa!

Loppuun pujottelu kerran namikupille. Pujottelu sujui oikein mallikkaasti. Itsellä oli sellainen olo etten ollut varma kykenenkö pitämään oman pääni kasassa, joten otin namikupin käyttöön hetken mietinnän jälkeen. Pääpaino tämän päivän treeneissä oli kuitenkin puomissa, joten pujottelusta halusin vain onnistuneen suorituksen.

Asenteella!

Tehokas kymmenminuuttinen hallilla. Ei ehkä yllätys, että teemana edelleen kepit ja puomi. Suunnitelmissa oli ottaa vauhtia aina muutaman esteen kautta joko pujotteluun tai puomille, kun olen tämän havainnut pitävän parempaa motivaatiota Mörköllä yllä kuin yksittäisen esteen toistaminen. Täytyy saada toistoja, mutta niin että toistot eivät käy kuitenkaan liian tylsäksi.

Muutamia hyppyjä ja putki oli kivasti ennen pujottelua, pujottelu taas päättyi lähes seinään. Aivan niin kuin viimeisimmissä kisoissakin. Jostain hetken mielenhäiriöstä päätin olla laittamatta namikippoa pujottelun päähän... Vauhtia siis hypyiltä, putkeen ja sieltä pujotteluun. Kaikki meni hyvin aina siihen meidän ongelmaiseen toiseksi viimeiseen väliin, missä kohden Mörkö pysähtyi minua katsoen. Ohjasin käsiavulla loppuun. Uusinta samalla tapa, itse menin pujottelun toiselta puolelta. Tämäkin yritys päätyi samalla tavoin, jälleen ohjasin rauhallisesti käsiavulla loppuun. Ennen kolmatta yritystä tein mielessäni pari mielikuvaharjoitusta pujottelusta. Ja päätin että nyt asennetta peliin, en luovuta laittamalla namikuppia pujottelun päähän. Auttoiko mielikuvaharjoitus, sisuuntuminen vaiko toistojen määrä mutta tällä kertaa Mörkö meni rennon mallikkaasti pujottelun alusta loppuun. Hyvä Mörkö!

Hallille tullessamme olin laittanut makupalakupin valmiiksi puomille. En tiedä muistiko Mörkö palkkaa... Putkelta (metalli)puomin kimppuun. Ja Mörköhän meni, teki valtavan loikan nousevalta osuudelta tasaiselle ja laukkasi tasaisen osuuden loppuun saakka, loppu ravilla. Toinen toisto hieman eri mutkin puomille, ja tämä oli ensimmäistäkin toistoa parempi. Asenne ratkaisee, todellakin! Itse kun päätin olla varma onnistumisesta niin Mörkökin meni kyselemättä puomin reippaasti. Erinomaista Mörkö!

Täytyy katsoa josko huomenna uskaltaisi Savikon Sepon valvovan silmän alla ottaa myös keinu mukaan kuvioihin...

Katsaus vuoteen 2013 ja tavoitteet 2014

On aika kaivaa viime vuonna tälle vuodelle asetetut tavoitteet ja käydä läpi mitä saavutettiin. Samoin on ihan hyvä hetkeksi pysähtyä katsomaan mennyttä vuotta kokonaisuutena, jottei yksittäisiä asioita hinkatessa kokonaisuus pääse unohtumaan. Ensi vuoden tavoitteita olen pyöritellyt jo useamman viikon mielessäni, joten hyvä ne on julkisestikin ilmoittaa.

Mitä tapahtui 2013?

Ozzyn kanssa tavoitteena oli
- saavuttaa RTK2 alkuvuodesta
- kilpailla enemmänkin jos Ozzy tykkää ja liikkeet on hallussa
- käydä ~10 näyttelyssä

Ozzyn kohdalla tavoitteet saavutettiin - ja vielä niin paljon enemmänkin! Ozzy taituroi kanssani RTK2 ja RTK3 koulutustunnukset. Mestariluokan tulos antaa odottaa itseään, kolmasti tätä käytiin kokeilemassa. Liikkeistä kolme koiran mittaa edessä peruuttaen sekä merkille lähetys olivat kovasti vuoden teemana, molempien vahvistamista pitää edelleen jatkaa. Ylipäätänsä rally-tokon liikkeet ovat erinomaista jumppaa Ozzylle pitäen lenkkien ja fyssarikäyntien ohessa elämän kuntoa hyvänä.

Näyttelyssä pyörähdettiin 12 kertaa. Puolesta saatiin SA, pari PU-sijoitusta, 2 x ROP-VET ja 3 x VSP-VET. Vuoden viimeisestä näyttelystä tuli VV-13! Veteraaniluokissa kisaajia on vähän, mutta tämän hetken kisaajat ovat kaikki todella tasokkaita. Alkaahan ikä Ozzyssa näkyä... mutta kun toinen tykkää kehässä olemisesta.

Mörkön tavoitteena oli
- saada agilityssä taidot kisakuntoon
- vähintään yksi 0-tulos
- hyppytekniikan treenaaminen
- tokoa enemmän (sivulletulo, seuraaminen, seiso + maahan käskujen hallitseminen)

Mörkön kanssa jatkettiin alkuvuodesta siihen mihin edellinen vuosi päättyi, eli pujottelua, pujottelua, pujottelua. Huhtikuussa ymmärsin mistä pujottelussa oikein puristaa - minä itse! Tämän jälkeen pujottelu saatiin kisakuntoon hetkessä ja Mörkö kisasi keväällä muutaman startin verran. Kesäloman jälkeen kisaaminen jatkui ja Mörkö nousi kakkosiin elokuussa. Loppuvuodesta käytiin parin startin verran kakkosia katsastamassa, ja palattiin takaisin harjoittelun pariin. Puomin ja keinu pitää saada nopeammaksi ja meidän pitää saada kokemuksia eri kisapaikoista.

Mörkön agilityvuosi numeroin:

• 10 starttia
• 3 x 0-tulos
• 3 x 2-sijoitus
• 4 x 3-sijoitus
• ei yhtään hyllyä, eli kaikista starteista tulos!
• 7 starttia ykkösissä ja 3 starttia kakkosissa

Hyppytekniikkaa Mörkö teki satunnaisen epäsäännöllisesti, enemmänkin olisi voitu tehdä. Joitakin kertoja käytiin Ulla Kaukosen tunneilla ja yhden viikonlopun vietettiin Vappu Alatalon hyppytekniikkaseminaarissa.

Tokoa oli kuvioissa enemmän, joskin edelleen hyvin vähän. Tammikuusta käytiin Helsingin seudun kennelpiirin toko1-kurssi ja lokakuussa toko2-kurssi. Kesällä (touko-syyskuu) käytiin viikottain treenaamassa Erja Niutasen opissa. Sanoisin että hallitaan se mitä oli tavoitteenakin, joskaan ei olla valmiita kisaamaan.

Mörkön ja minun riesana vuoden aikana oli selkävaivat. Itse kärsin hevosen selästä tippumisen jälkiseuraamuksia oikeastaan koko vuoden, varsinkin toukokuussa en kyennyt liikkumaan oikeastaan ollenkaan. Syyskuussa alkoi taas Mörkön selkä oireilemaan useamman viikon ajan. Mörkön selkää on hoidettu fyssarilla ja osteopaatilla ja reilun kuukauden ollaan treenattu normaalisti. Omaa kroppaani on myös käytetty samoissa hoidoissa, ja olen lähes oireeton mitä nyt lantiokipu satunnaisesti muistuttelee olemassa oloaan.


Tavoitteet 2014

Ticon kanssa nautitaan joka ikisestä päivästä :)

Ozzyn kohdalla on hieman vaikeaa tehdä tavoitteita, joten puhun ennemminkin toiveista. Toivon, että pappakoira pysyy terveenä ja mieli virkeänä. Jos vain kuntoa riittää niin käydään rally-tokon virallistumisen jälkeen ainakin kerran kisoissa. Toivottavasti saataisiin kuitenkin useampi startti alle.

Näyttelyjen suhteen tulee varmasti olemaan hiljaisempaa kuin 2013. Toivottavasti päästään Ozzyn kanssa partacollieiden erikoisnäyttelyyn sekä Suomessa järjestettävään maailan voittajaan. Toki jos kuntoa riittää, niin muitakin näyttelyitä voidaan katsella.

Mörkön kanssa pysytään toivottavasti terveenä, sillä suunnitelmia riittää :)

Agility: tavoitteena nousta kolmosiin. Tarkoittaa käytännössä sitä että puomin ja keinun suoritusnopeudet ja suortusvarmuus pitää saada kohdalleen. Samoin (itselleni) varmuutta pujotteluun. Ehdottomasti kokemuksia eri kisapaikoista!

Toko: pitkän pohdinnan jälkeen olen sitouttanut itseni, enkä vain käymään toko-kisoissa vaan että saataisiin TK1. Tämän toteutuminen vaatinee jossain märin säännöllistä treenaamista. Miten ja missä on vielä mietinnässä... Yksittäiset osaset alkavat olemaan jo kivalla mallilla, seuraavaksi kokonaisuuksien työstämistä.

Luonnetesti: Mörkö on sopivan keski-ikäinen että voitaisiin käydä katsomassa miten luonnetestissä tuumataan.

Rally-toko: vaikka olinkin alkuun sitä mieltä että ensin toko ja sitten vasta joskus veteraanilajina rally-toko, niin sen verran kilpailuviettinen olen että avoimeen luokkaan kisaamme ;)

Seppo Savikon opissa: Mörkö - Anna 6 - 0

Muiden keskittyessä joulun valmisteluihin minä käytin iltani tuuraamalla Seppo Savikon ryhmässä. Edellisestä kerrasta kun olen ollut Sepon koulutettavana on melkein kymmenen vuotta, joten innolla odotin miten on mies ja opetusmetodit muuttunut vuosien mittaan. Samoin tavoitteena oli työstää pujottelua ja puomia eteen päin. Salaisena aseena mukaan savustettua lehmän sydäntä - ai että Mörkö niin tykkää tuosta!

Seppo oli tehnyt meille mukavan sujuvan radan, missä pääsi ohjausteknisesti treenaamaan pakkovalssia ja (minulle edelleen vaikeaa) persjättöä. Muuten rata olikin kivan jouhevaa luukutusta. Pujottelu tehtiin seinää kohden ja se melkein päätyi seinään. Samoin puomi. Haastetta riittä siis - lähinnä minulla.

Varmuuden vuoksi vein namikipon valmiiksi pujottelun lähettyville ihan siltä varalta että itseäni alka liikaa hirvittämään. Aluksi meinasin laitta kipon radalle, mutta sitten kuitenkin päädyin haastamaan itseni ja kokeilla ilman. Onneksi kokeilin, sillä Mörkö pujotteli ensimmäisellä kerralla aivan oikein joskin Mörköläiseksi ihan hitusen epävarman oloisesti. Toisella kerralla kun pujottelu tehtiin Mörkö (ja minä!) hoidettiin homma ammattimaisesti kotio. Erinomaista, aiemmin tekemäni mielikuvaharjoitukset ovat siis vieneet hommaa eteen päin. Kolmannella kerralla en halunnut enää kokeilla onneani vaan laitoin suosiolla namikipon pujottelun päähän. Hyvä näin, sillä Mörkö liukastui 4-5 välissä, mutta taisteli tästä huolimatta itsensä puhtaasti pujottelun läpi.

Sitten puomille. Halusin näyttää Sepolle missä mennään puomin kanssa ennen kuin alettiin miettimään puomin laskemista. Mörkö meni (yllättäen) laukalla nousevan osuuden ja ravilla loput, lopussa palkka minkä olemassa olosta Mörkö ei tiennyt. Seppo kommentoi että Mörkö oli jännittännyt alta menevää putkea - ja että minun äänestä kuului myös pien epävarmuus. Joten palkka valmiiksi puomin päähän ja apinan raivolla muutaman esteen kautta puomille... ja Mörköhän meni laukalla tasaisen osan puoleen väliin saakka! Vielä kerran sama homma ja tällä kertaa Mörkö mielestäni teki vieläkin paremman suorituksen.

Eli loppujen lopuksi, ei tässä niin suossa ollakaan :) Pujottelu meni hyvin, ja metalli puomi parani toistojen myötä. Tosin keinuahan ei nyt sekoitettu hommaan ollenkaan, mutta tämä sitten aikanaan. Parasta tässä on se, että puomia saadaan paremmaksi ilman madaltamista mikä tarkoittaa suoraan helpompia harjoitusmahdollisuuksia.

Aivan loppuun oli tarkoitus tehdä mukavan rentoa rallattelua, mistä Mörkö lähti aivan lapasesta heti ensimmäiseltä esteeltä. Mörkö paineli häntä suoran hypyltä putkeen ja aloin kutsumaan sitä takaisin alkupisteeseen, eli keppien loppuun. Mitä tekee Mörkö? Kurvaa suoraan putkesta pujotteluun ja tekee aivan mielettömän pujottelun! Täysin itsenäisesti, minun seistessä edessä. Vähänkö tässä kohtaan biletettiin koiran kanssa :) Lennosta onnistunut loppusuora ja loppukävelylle.

Mitä tästä kerrasta jäi opeiksi? Ensinnäkin Mörkö osaa pujotella. Minun täytyy luottaa koiraan. Toiseksi puomin kanssa päästään todennäköisesti etenemään oletettua nopeammin, toki töitä on silti tehtävänä. Jos koirista sanotaan että niiden täytyy saada onnistumisia useissa eri ympäristöissä niin täysin sama pätee kohdallani pujotteluun (ja puomiin). Tärkeämpää taitaakin olla se, että itse saan onnistumisen kokemuksia. Toki ei onnistumiset eri ympäristöissä Mörköllekään pahaa tee.

Varaslähtö joululahjoihin - oikein hyvät treenit :)

Pientä puuhastelua koko viikko

"Koirakrapulasta" eli messarista selviytyminen vei koko viikon. Ensinnäkään ei vain jaksanut ottaa asiakseen ja lähteä treenaamaan ja toisekseen olen ollut toipilaana kuluneen viikon ja senkään vuoksi ei ole pahemmin voinut treenailla. Kotosalla ollaan tehty melkein joka ilta jotain pientä, ja tänään viimeinkin kävin hallillakin.

Sivulle tulo on ollut Mörköllä muuten hyvä, mutta liikkeeseen on rutiinin omaisesti kuulunut turha hyppy ylös päin. Joitakin viikkoja sitten koitin naksutella kosketuskeppiä Mörkölle, ajatuksena että sivulle tulo loppuisikin alhaalla olevan kosketuskepin tökkäämiseen. Homma hyyty kuitenkin kohdallani jo alkumetreille kun Mörkön mielestä kosketuskeppi oli otettava suuhun. Joitakin toistoja kuitenkin tehtiin, enkä nyt tiedä johtuuko tuosta vaiko vain pitkästä tauosta mutta Mörkö on tarjonnut tosi nättejä sivulle tuloja pitkin viikkoa - ilman hyppäämistä. Toistomäärät ovat olleet todella maltillisia, maksimissaan kolme kertaa päivässä. Jo sen takia etten halua vanhan tavan vahingossakaan tulevan esille. Laatu korvaa siis määrän.

Asennon vaihdot / kaukokäskyt ovat olleet myös työlistalla. Näitä on tehty useilla tavoilla. Asennon vaihdokset tasapainotyynyn päällä ovat olleet todella tehokkaita istu - seiso - istu vaihdoksissa kun Mörkön on ollut pakko pitää takajalkansa paikallaan. Yksittäisiä asentoja on treenattu myös niin että koira on edessä ja palkan olen heitellyt Mörkön taakse Tästä taasen jalostui idea pysäyttää koira liikkeessä sen tullessa takaisin mua kohden ja muutaman metrin matkalta piti tuota sitten kokeilla. Todella hienoja asentoja tuli silti, vaikka etäisyys oli huomattavasti pidempi (20cm -> 2m) ja joissakin asennonissa oli vielä vauhtikin mukana.

Tänään hallille, teemana puomi kuntoon. Jos yrittäisi hyödyntää vakiotreenien joulutaukoa ja koittaa treenata puomi paremmalle mallille. Olen myös ostanut pari irtotreeniä joulun ajalle, jotta päästään Mörkön kanssa vieraaseen paikkaan ja tekonurmelle hakemaan rutiinia pujotteluun ja puomiin. Ihan ensimmäiseksi aloitin kuitenkin pujottelulla. Kahden viikon treenitauon jälkeen Mörköllä riitti intoa ja putkesta puomiin eri puolilta sujui ongelmitta. Tämän jälkeen Mörkö kysäisi että mitäs jos tehtäisiin keinua. Joten ei muuta kuin kaksi toistoa keinulla, pysäytin itse Mörkön kummallakin kertaa puolen välin jälkeen ja kädellä vedin pois keinulta. Tämä tapa vaikuttaa lupaavalta, vaikkei olekaan niin itsenäistä suorittamista kuin toivoisin. Joka tapauksessa Mörkön on paljon luottavaisemman oloinen, joten tällä jatketaan. Lopuksi kaksi toistoa puomia, jälleen vauhtia putkesta. Ensimmäinen (puu)puomi meni tavanomaiseen tyyliin, laukalla nouseva osuus ja loppu ravissa. Koitin pysyä koko ajan hitusen Mörkön takana, sain meinaan pari viikkoa sitten vinkkiä että tämä voisi kasvattaa koiran itseluottamusta kun saa "voittaa" minut. Toinen toisto samalla tavalla ja herttileijaa kun Mörkö meni lujaa! Laukalla nouseva osuus, loikalla tasaiselle osuudelle, laukalla tasainen osuus ja ravilla laskeva. Näitä haluan nähdä lisää!

Hallilta kävelin Mörkön ja Ozzyn kanssa "loppuverryttelynä" kotio, tunnin lenkki vaihdellen hiekkateillä ja metsäpoluilla. Risuja ja kuraa riittää, tulisipa pakkasta. Kävellessä kerkesi hyvin miettiä tulevan vuoden tavoitteita, ja pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan mitä ensi vuonna voisi tehdä. Kunhan asia jalostuu vielä lisää niin täytyy ihan kirjoittaa itselleen muistiin nuo tavoitteet :)

V-13 koettu

Olipahan urakkaa, käydä kolme näyttelyä putkeen läpi. Ozzy jaksoi vetää kaikki päivät hyvin, joskin hyppypomput väheni näyttelyiden myötä. Mutta jokainen päivä Ozzyn häntä kuitenkin heilui iloisesti ja veteraani tsemppasi iloisesti kehät läpi.

Sunnuntain tuomari Nina Jnager oli tätä mieltä Ozzysta:

"11,5v. veteraani jolla oikeat pitkät linjat. Erinomainen uroksen pää. Varsin kulunut purenta. Hyvät pään linjat. Hyvä kaula ja luusto. Rintakehä saisi olla pidempi ja lantio viistompi antaen kauniimmat ja pyöreämmät linjat. Hyvä viisto lapa, mutta lyhyt olkavarsi. Liikkuu ikäisekseen kevyesti, mutta etuliike saisi olla ulottuvampi. Hyvin runsas mutta oikean laatuinen karvapeite."

Tällä arvostelulla VEK1 eli VV-13 titteli :)

Mieltä lämmittää erityisesti se, että jokaisessa viikonlopun arvostelussa oli positiivinen maininta Ozzyn liikkeistä. Omasta mielestänikin Ozzy on varsin vetreä veteraani. Toivottavasti pirteyttä ja vetreyttä riittää vielä pitkälle tulevaisuuteen!

PMV-13 takana

Homma jatkui Ozzyn kanssa tänään. Edelleen Ozzy oli innokas näyttelyyn lähtijä ja esiintyi oikein mukavasti, joskaan ei yhtä riehakkaasti kuin eilen. Johan Wutteputte tuomaroi Ozzyn VEK2ksi seuraavin sanoin:

"10,5 year. Very lovely expression Excellent pigmentation. Teeth still strong. Very good angulation in front, a bit long in loins. Back could be stronger. Need more reach in front byt moves well in his age."

En tiedä sanoinko Ozzyn iän väärin vai kuuliko tuomari väärin, mutta vuosi annettiin etumatkaa kilpakumppanille. Kuulemma Ozzy oli hieman varovainen liikkumisesssa, tiedä sitten luistiko matto tassun alla vai oliko jokin muu syy varovaisuuden takana.

Ozzyn lisäksi kävin esittämässä ihanan volpinon Ninni Nipsulaisen, oikein mainiolla suorituksella Ninni oli PN2 varoilla höystettynä. Ihanainen otus <3

HeW-13 käyty

Näyttelyt, mikä ihana tekosyy ottaa töistä vapaata ;) Eli messarrinhan minäkin Ozzyn kanssa kurvasin. Ozzy oli superinnokas ja erittäin hyvällä tuulella, kehässä mentiin niin hyvin kuin vain tuon ikäinen herra voi mennä. Tuomarina Tino Pehar, tuloksena VEK3 SA.

"11,5 years, still in super condition for this age. Excellent head with nice expression. Very good topline for age & angulation. In his movement you cant' see his age."

Pikainen pyörähdys myyntialueella, ja kyllähän sitä taas pientä tarttui mukaan. Maltoin kuitenkin jättää suuremmat ostokset huomiseen. Kotona siis jo ennen kahta, hiemanko outoa kun oli niin lyhyt näyttelypäivä. Veronsa lyhytkin näyttely silti vaatii, joten kotona otettiin Ozzyn kanssa pitkät päiväunet valmistautuen henkisesti huomiseen koitokseen.

Hyppytekniikkaseminaarissa

Koiramaiset aktiviteetit jatkuivat viikonloppuna, niin kuin viime aikojen trendi on näyttänyt olevan. Ensi viikonloppuna on vielä messari x 3, mutta sitten on onneksi pitempi pätkä vapaita viikonloppuja. Vaikka toki tekeminen onkin hauskaa, niin liiallisuuksiin mennessä on myös hiukan kuormittavaa. Myös minulle.

Vappu Alatalon hyppytekniikkaseminaaria olin odottanut innolla jo kauan. Nyt kun Mörkö on käynyt fyssarilla ja osteopaatilla ja on takaisin normaalin treenamisen parissa janosin kuulla Vapun mielipiteen hypyistä ja koiran kunnosta. Tämä oli Mörkölle toinen seminaari, joten päästiin mukaan pidemmälle ehtineiden ryhmään. Itselleni seminaari oli jo kolmas, ja edelleen jaksoi yllättää miten paljon voikaan oppia "vanhasta" asiasta lisää. Tokikaan en edelleenkään ymmärrä hyppytekniikan päälle teknisesti oikein mitään, mutta sentään alan näkemään pahimpia ongelmia (huonot laskeutumiset, selän retkahdukset jne.)

Lauantaina tehtiin Mörkön ryhmässä perusharjoitteita (perussarja ja korkeuden arviointi) ja sunnuntaina rataomaista treeniä missä eri harjoitteita oli tipoteltu mukaan (perussarja, set point, taipumiset hevosenkenkänä ja sveitsin lippuna, korkeuden arvioimista ja etäisyyden arvioimista). Näissä treeneissä näkyi alussa Mörköllä olevan ongelmia vasemmalle taipumisessa (hevosenkenkä, neljän askeleen välein) mutta toistojen myötä vasemmallekin taipuminen alkoi sujua paremmin. Harjoituksissa esteiden korkeudet vaihtelivat 5-35cm, eikä Mörköllä ollut mitään ongelmia korkeimpienkaan hyppyjen kanssa.

Hyppyteknisesti Mörkö hyppää Vapun mielestä hyvin. Kokoaa itsena hyvin ponnistukseen ja osaa arvioida etäisyyksiä ja korkeuksia. Mörkö kyllästyy liian helppoihin harjoituksiin nopeasti, joten Vappu suosittelikin lisäämään haasteita ja ylipäätänsäkin upottamaan haasteet muutamien esteiden sarjoihin. Niin että aina tullaan jonkun esteen kautta esimerkiksi taipumiseen ja siitä jatketaan vielä jollekin esteelle. Sunnuntaina toistojen määrä oli hurja, ja siitäkin huolimatta Mörkö jaksoi keskittyä hyvin töihin kun tehtävää varioitiin koko ajan hieman erillaisemmaksi.

Eilen Mörköllä oli fyssarin tarkistus. Rangan alueen kipu on poistunut (liekö vinossa ollut lantio oikeasti ollut kivun takana), mutta oireili silti rinta-lannerangan ylimenokohdassa molemmin puolin. Onneksi tällä kertaa selkeästi pehmytkudoksista. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa :) Eilen oli havaittavissa Mörkössä muuten hurjaa vinoutta, mutta syytä tähän banaanina olemiseen ei kropasta löytynyt. Liekö "vino päästään", eli ensimmäiseksi koitetaan eri harjoitteilla muuttamaan/vahvistamaan Mörkön omakuvaa kehon asennosta. Saatiin kuitenkin lupa jatkaa treenaamista normaaliin tapaan.

Palasista takaisin kokonaisuuteen

Myönnän, sunnuntai kisa"menestys" potutti. Ja paljon. Analysoin tilannetta monelta kantilta ja tulin seuraavaan tulokseen:

• Mörkö on kisakokematon. Se ei ole käynyt monessakaan hallissa, eikä ollut ikinä tekonurmella.
• Kisakokemattomuus vie keskittymiseltä, tästä syystä vaikeimmat asiat eivät onnistuneet.
• Vaikeimmat asiat, eli puomi, keinu ja pujottelu, tulee treenata varmemmaksi.

Kisoista löytyy nyt videot:

http://www.youtube.com/watch?v=aGFfRjZGsPY

http://www.youtube.com/watch?v=klEuAL82RJA

Videoita aikani katseltuani ja kokonaisuutta pohtiessani tulin lopulta siihen yksinkertaiseen lopputulokseen, että pujottelun monipuolisuutta pitää edelleen viedä eteen päin ja aluksi keskityn puomin nopeuden kehittämiseen. En vain tiennyt miten, joten keskusteltuani asiasta kouluttajan kanssa päätettiin pureutua suoraan ongelman ytimeen treeneissä.

Treeneissä meillä oli oikein vauhdikas rata, missä ei ohjausteknisesti ollut jaakotusta ja takaa kiertoa kummallisempaa. Yhden takaaleikkauksen ja persjätön tein kokeilumielessä. Lämmittelyksi otin ensin kerran pujottelun namikupille, mutta päätin että radalla en erikseen pujottelusta palkkaile. Mörköhän paineli vauhdikkaasti menemään, pujotteli hyvin, meni (puu)puomin ravilla - ja karkasi (puukeinulle)! Aivan kuin olisi pirulainen halunnut näyttää että osaan minä.

Tämän jälkeen tehtiin muutamia toistoja puomia ja keinua, niillä samoilla tavoilla kun olen itsekin tehnyt. Nami puomin päähän ja törkee hetsaus ja lopulta vapautus puomille. Kyllähän se nyt paukutti laukalla nousevan ja tasaisen osuuden, reippaalla ravilla alas. Toistojen myötä vauhti parani. Ajatuspähkinäksi sain sellaisen, että jos en menisikään Mörkön ohitse kuin vasta juuri ennen loppukontaktin alkua. Nyt näytän paahtavan ohitse siinä kohtaa kun Mörkö vaihtaa raville.

Keinun kanssa sama homma, toistojen myötä vauhti ja suoritus parani. Tässäkin sain ajatuspähkinän minkä kyllä ostin heti. Alunperin olin ajatellut etten halua puuttua muuten Mörkön keinun suoritukseen, että koira saa itse määritellä tyylinsä kunhan vaan suorittaa esteen nopeasti. Kun asiaa miettiin hieman pidemmälle... niin keinutha ovat tosi erilaisia. Osassa pitää pienen koiran juosta melkein kontaktille saakka kun taas toiset alkavat kippaamaan heti puolen välin jälkeen. Jatkossa otan käyttöön "hidasta" sanan, millä yritän kertoa Mörkölle että juokse aina niin pitkälle kunnes sanon hidasta-vihjeen. Eli käytännössä hieman ennen kontaktin alkua. Pitää kokeilla jatkossa auttaisiko targetin laittaminen kontaktin alkukohtaan, vai aiheuttaako se turhaa hidastumista. Aiemmin olen laittanut targetin usean metrin päähän keinusta kun en halua että Mörkö jää kontaktille, mutta nyt kouluttaja suositteli miettimään josko vetäisinkin Mörkön kädellä pois keinulta. Näin se ei jäisi yksin ja olisi ehkä itsevarmempi. Kaupanpäälliseksi saisin myös poistuvat kontaktiongelman, sillä eihän Mörkö tuolloin pääse hyppäämään kontaktin ylitse. Tai pääsee, mutten usko sen niin tekevän kun on käsiapu mukana :)

Loppuun vielä toinen rundi, kaikki meni hyvin. 

Vitsit että olen onnellinen! Ei meillä oikeasti ole katastrofaalista pujottelu, puomi tahi keinuongelmaa. Mulla on vain kokematon koira. Lisää yksittäisten esteiden harjoittelua - lisää kisatilanteiden harjoittelua. Hyvä tästä vielä tulee :)

Pitää käydä kilpailuissa, jotta tietää mitä harjoitella

Mörköläisen kanssa agility-kisoissa melkein neljän kuukauden tauon jälkeen. Tietty agility-tauko itsessään jo vaikuttaa agility-taitoihin, mutta jotenkaan en ole saanut "ideasta kiinni" tauon jälkeekään. Jos kerran viikossa käy treenaamassa, niin korkeintaan saa ylläpidettyä olemassa olevaa taitoa. Kehittyäkseen pitäisi treenata useammin. Itseltäni on vain tyystin puuttunut ajatus, että mitä treenaisi.

Tämän päivän starttien jälkeen ei ole puutetta treenattavista kohteista. Yksittäisistä esteistä eniten huomiota kaipaa puomi ja keinu. Tiesinkin Mörkön olevan hidas puomin suorittaja ja arastelevan keinua. Kesän jälkeen kummatkin alkoivat sujumaan hyvällä vauhdilla, mutta syksyn myötä on arkajalkailua havaittavissa enemmän. Kumpaankin esteeseen siis lisää itseluottamusta ja vauhtia, keinun alastulon kontakti pitää ottaa myös jotenkin huomioon sillä Mörkö mielellään pomppaisi kontaktin ylitse. Positiivista kisoissa oli se, että jälkimmäisellä radalla sekä puomi että keinu menivät jo vauhdikkaammin kuin ensimmäisellä radalla. Mutta niin kaukana kuitenkin optimisuorituksesta vielä ollaan.

Työstettävien listalla pysyy ikuisuusprojekti nimeltä pujottelu. Jostain syystä pujottelu hajosi kisoissa atomeiksi. Ensimmäisen startin ensimmäinen pujottelu herpaantui Mörkön nenään tulleesta vastuttamattomasta hajusta, ja uusintayritys jäi keskeneräiseksi Mörkön jättäessä lopussa leikin kesken kun omassa päässä nousi kierrokset syyttä suotta. Ennen toista rataa sain mahdollisuuden tehdä pujottelua, ja miten tuskaista oli kun en namikupin kanssakaan meinannut saada onnistuneita suorituksia. Yrityksiä viisi, joista yksi onnistuminen. Näillä eväillä toiselle radalle... Olin päättänyt etukäteen, että en ala uusimaan pujottelua vaan ohjaan kädellä loppuun. Sääli sinänsä, kun Mörkö on itsenäinen pujottelija mutta ei virheelinen pujottelu epäonnistuneilla uusintayrityksilläkään parane. Radan jälkeen otin avustajan kanssa neljä pujottelua namikipoille, näistäkin yski epäonnistunut. Kaiken kaikkiaan siis 12 pujottelua, joista (surkeat) neljä onnistumista.

Eniten harmittaa, että tällainen tapahtui kisoissa. Treeneissä on aina mahdollisuus helpottaa harjoitusta, tai palata ihan yksittäisen esteen pariin. Kisoissa pitää valita mennäkö radalle vai jättää väliin. Jos olisi ollut vielä kolmas startti tänään, niin olisi jäänyt väliin. Itseäni mietityttää että miten saan oman pään hallintaan seuraaviin kisoihoin niin etten ala tämän päiväisen jälkeen omalla (pujottelun) jännittämisellä pilaamaan myös tulevia suorituksia. Pujottelu kun on minulle jotenkin herkkä ja vaikea asia. Mörköhän teknisesti osaa pujottelun loistavasti, mutta reagoi kovin voimakkaasti minun tunnetiloihin. Jos paineistun niin Mörkökin paineistuu ja jättää pujottelun kesken. Kun en paineistu niin kaikki menee hyvin. Miten sitten olla paineistumatta? Sitä pitää vielä harjoitella lisää. Paljon.

Oma vireeni oli myös täysin väärä. En jännittänyt kisoja ollenkaan, joten en saanut myöskään sellaista "apinan raivoa" päälle, mikä sitten näkyi enemmän ja vähemmän kummannkin flegmaattisuutena radalla. Jälkimmäiselle radalle sain sentään itselleni hyvän vireen, ja sehän näkyi suoraan vauhdissa ja tuloksissa.

Tuloksilla ei siis tänään juhlittu. Saatiin kuitenkin kummaltakin radalta tulos, eli edelleenkään Mörköllä ei ole yhtään HYLyä. Sijoitusputki kyllä katkesi, mutta ehkä ihan hyväkin kun tarpeettomasti tuostakin olen ottanut parissa viime kisassa paineita. Tosin ei ollut sijoituspaineitakaan kun mini2ssa kilpaili 19 kilpailijaa ja tiesin etukäteen noista puomin ja keinun ongelmista. Sijoituttiin kummallakin radalla 9/19. Kummaltakin radalta 5 + reilusti yliaikaa. Ensimmäiseltä enemmän kun uusittiin kerran pujottelu, jälkimmäiseltä vähemmän.

Seuraavat kisat sitten ensi vuoden puolella. Nyt jäädään työstämään perusteita jälleen paremmaksi ja koitan miettiä mitä tälle mun nupille teen.

Kisajännitystä

Koska huomiselle tulikin yllättäen koko päivän ohjelmaa, niin tänään töiden jälkeen menin hirmuisella kiireellä käymään hallilla. Aiheena puomi, keinu ja pujottelu. Kaksi ensimmäistä meni niin ja näin, pujottelu molemmin puolin superista. Puomin tasaisella osuudella Mörkö vaihtaa raville ja keinun Mörkö menee tosi hitaasti ja vielä hyppää kontaktin ylitse. Lupaa hienoa sunnuntain kisoihin... ja lisää entisestään jännistystä.

Puomia ja keinua on nyt pakko alkaa ottamaan taas kuuriluontoisesti tehotreeninä. Nuo on vain saatava menemään satasella. Kesän jälkeen Mörkön puomi olikin jo tosi hyvällä mallilla, ja keinukin parani koko ajan siinä sivussa. Syksyllä oli pitkä sairasloma ja sen jälkeen en kauhean montaa toistoa tehnyt kumpaakaan. Ihmekkös tuo että näkyy suorituksessa.

Tämähän se on koko koiraharrastuksen sokeri ja suola. Keskity johonkin, niin saat sitä mihin keskityt. Samalla menetät toisaalta. Tasapainon hakemista. Kekseliäisyyttä. Treeneistä täysillä nauttimista.

Meninpä ilmoittautumaan Fjällrävenin järjestämään Polar kisaan, missä mennään 300km huskyillä Norjassa taivasalla nukkuen. Kuullostaa järjettömältä, ja ehkä siitä syystä asiasta kiinnostuinkin. Käythän äänestämässä: http://www.fjallravenpolar.com/polar-2014/show-all-contributions/?uid=182778 (vaatii facebook- tai twitter-tunnukset).

Kiirettä koirarintamalla

Huh, mikä viikko ollut takana. Minulla. Lyhykäisyydessään: lauantaina olin mukana järjestämässä partisten rally-tokomestaruuskisoja ja sunnuntaina keräsin talkoopisteitä seuran agility-kisoissa. Lauantaina jaksoin vielä käydä koirien kanssa pitkällä lenkillä, sunnuntaina jätin ratsastuksen sekä koirien lenkin väliin ja kaaduin sänkyyn. Maanantaina ainoa tavoite oli viedä koirat kunnon lenkille, ja taas unta palloon. Nyt alkaa oma olo olla taas normalisoitunut.

Ozzyn suoritus rally-tokossa ei ollut missään nimessä Ozzyn ja minun parasta. Varmasti omassa vireessäkin näkyi päivän pituus (mestari-luokka viimeisenä), mutta ei Ozzykaan ihan huippusuoritukseen kyennyt. Liian monta meille hankalaa kylttiä peräkkäin aiheutti sen että Ozzy paineistui ja lopussa tuli -10 suorituksia monta. Sinänsä hullua, että tällä monta kertaa huonommalla suorituksella saatiin tasan saman verran pisteitä (55/100) kuin pari viikko aikaisemmin erinomaisella suorituksella SM-kisoissa. Arvokisat ovat arvokisat. Ozzyn kisat taitavat olla rally-tokon osalla tältä vuodelta kisattu, joten RTK4 ja ylipäätänsä ensimmäinen tulos mestari-luokasta jää ensi vuodelle.

Sunnuntain kisoissa viimeinen rata oli hauskan oloinen, joten toivottiin että tehtäisiin sitä hieman sovellettuna omissa treeneissämme. Ja pyyntömme kuultiin :) Mukava luukutusrata, missä sai mennä niin lujaa kuin jaloista lähti ja minä pääsin harjoittelemaan persjättöjä oikein urakalla. Kyllä se vaan tuntuu niin kauhealta jättää koira selän taakse... mutta niin vain oikea-aikaisesti suoritetu persjätöt ovat oikein toimivia. Toivottavasti sunnuntain kisoissa olisi edes yksi paikka missä voisi kokeilla persjättöä kisatilanteessa...

Radalla tehtiin myös kaksi kertaa pujottelua, ensimmäinen pujottelu sujui kummallakin kerralla erinomaisesti ja toisen kanssa oli ongelmia sitten enemmänkin. Ensimmäiseen pujotteluun oli avokulma, minne kävin törkkäämässä Mörkön. Siitäkin huolimatta että menin Mörkön "iholle" pujotteluunviennissä niin Mörkö pujotteli niin kuin pitääkin :) Takaisin päin tullessa oli rengas + pujottelu -yhdistelmä missä piti vielä tehdä takaaleikkaus pujottelulle. Rengasta jännittäessäni ajauduin koko ajan aivan liian lähelle pujottelua mistä syystä tein joka kerta liian suuren kääntävän ohjauksen ja pujotteluahan ei sitten löytynyt. Tuskastuin itseeni, mistä taas Mörkö paineistui. Muutaman kokeilun jälkeen päätin laittaa namikupin pujottelun perään ja helpotetulla lähestymiselle tuli onnistumisia. Hassu Mörkö, hakiessani kuppia radan jälkeen pujottelun päästä Mörkö lähti itsekseen pujottelemaan. Siitäkin huolimatta että oli koko pujottelun ajan Mörkön edessä, minkä se on aikemmin kokenut painostavana!

Mun pitää vielä työstää omaa asennettani pujottelun suhteen. On vain hyväksyttävä että epäonnistumisia tulee silloin tällöin eikä koira tästä rikki mene. Treenatessa vaikeampia asioita myös epäonnistumisia tulee. Tämä on vain hyväksyttävä ja pidettävä huoli että niitä onnistumisia tulee suhteessa kuitenkin 80% enemmän kuin epäonnistumisia.

Otin kerran puomin, mutta tämä meni hiippailuksi. Täytyy käydä kertaalleen vielä hallilla ennen kisoja vahvistamassa sekä puomia että keinua. Stressaan jo valmiiksi keinua, kun tiedän Ojangossa olevan alumiinikeinu...

Selkäkivun syytä selvittämässä

Vaikka Mörkö onkin ollut selkeästi parempi useamman viikon, niin silti mieltä on kalvannut mikä alunperin aiheutti niin pahan jumin Mörkölle. Ensinnäkin jo sen takia, etten halua tuollaisia (pakko)taukoja koiralle ja toisekseen sen takia että tiedän miten tilannetta välttää. Nythän olen lähinnä mennyt vain parhaimmalla arvauksella, eli koiralle tarpeeksi lämmintä päälle treeneihin ja kunnon alku- ja loppuverryttelyt.

Koska pari muutakin ovat halukkaita käyttämään koiriaan Maaria Kaiperlalla osteopaattisessa käsittelyssä jouduimme odottamaan kuutisen viikkoa omaa aikaamme. Ehdottomasti halusin kuitenkin jäädä odottamaan, sillä tarvitsen mielipiteen toisesta kuin fysioterapeutin näkökulmasta. Itsekin olen kokenut hyödyksi yhdistää sekä fyssaria että osteopatiaa, niin miksei se koirallain toimisi.

Niinpä tänään ajeltiin reilu tunti suuntaansa pimeässä ja sateessa. Kaiken huipuksi toinen ajovaloista vielä otti ja kärähti matkalla. Pyyhkijän sulatkin sietäisi vaihtaa. Kaiken puolin siis epämukavaa ja raskasta, mutta kannatti vaiva ehdottomasti nähdä!

Mörköllä selvisi tutkimuksissa, että se on lantiosta varsin "tyhjä" ja yleisestikin syviä lihaksia saisi olla enemmän. Ristiluun ympäristössä oli jumia, lantio väänsi oikealle. Tämä taas on aiheuttanut ylikuormitusta vasempaan polveen, mikä ei tosin oireile mutta tiedänpähän pitää asia mielessä. Lantio jumi näkyy tietysti tehottomana etenemisenä ja huonoina käännösinä vasemmalle agilityssä. Eilen viimeksi mietin että pujotteleeko Mörkö tavanomaista hitaammin, ja luultavasti tekikin niin juurikin lantiosta johtuvista syistä. Enemmän kuin mahdollista, että Mörkön selkäkivut johtuivat lantion virheasennosta. Mistä virheasento taas johtui niin se jäänee mysteeriksi. Asia on kuulemma kohtuullisen tyypillinen agility-koirille. Liukastuminen, liian rajut riehumiset yms ovat myös mahdollisia syitä.

Hoidon aikana tapahtui jo jopa minun huomaamaa liikeratojen paranemista. Hoidon jälkeen ero on ollut varsin selvä Mörkön ollessa todella vallaton ja leikkisä silmät ilosta loistaen. Vauhdikkaalla nuorella miehellä on nyt tiedossa muutaman päivän tauko agilitystä, lenkkeillä onneksi saamme normaalisti.

Mietittäväksi: rytmitys

Rytmityksestä olen ihan pari hassua kertaa kuullut. Mutta ei minulla oikeasti ole ymmärrystä mitä se käytännössä tarkoittaa. Joo, periaatteen kyllä tiedän, mutta miten harjoitella rytmitystä? Miten oppia lukemaan rataa niin että osaisi rytmittää oikein ja sitä myöten auttaa koiraa parempiin tuloksiin?

Tässä tämän viikon agility-treeni lyhykäisyydessään. Ensimmäisellä radalla oli paljon takaakiertoja, niistoja, valssi ja persjättökin. Näiden ohjauskuvioiden lisäksi koko idean juju oli rytmityksessä. Jos et rytmittänyt, koiran meno oli todella liisterimäistä ja ohjaajan kanssa koko ajan hieman epäsynkassa menemistä. Kun taas rytmitti oikein meno näytti todella helpolta.

Kyllähän rytmitys lopulta onnistui, mutta tähän tarvittiin ohjaaja kertomaan mitä tehdä. Omat hoksottimet eivät olisi tuohon taipunut tällä osaamisella. Samoin ohjaajan opissa taisin viimeinkin hiffata minulle vaikean persjätön. Ainakin saatiin useita onnistuneita toistoja :) Samoin käytiin keskustelua mini- ja maxi-koiran ohjaamisen eroista. Kuulemma ohjaan Mörköä kuin makskoiraa. Lähetän kaukaa esteille (Mörkön on ollut pakko oppia irtoamaan), annan liikaakin tilaa laskeutumiseen (jolloin Mörkö voi ajautua väärällä puolelle) tai sitten rytmitän päin honkia (milloin Mörkö hämmentyy ja hidastaa). Kun maltan mennä esteelle saakka, en jätä Mörköä yksin ja en mene liian pitkälle odottelemaan homma luonnistuu paljon paremmin - yhdessä. "Hauska" yksityiskohta on tapani valssata. Ihan kiva joo maxille, mutta Mörkön jätän pahasti tuuliajolle. Onneksi on kiltti koira, joka pääsääntöisesti korjaa mun virheitä. Toisaalta, jos osaisin olla loogisempi Mörkö voisi keskittyä vain omaan suoritukseen mikä luultavasti näkyisi vauhdissa.

Toisena ratana oli tosi kiva "luukutusrata". Näitäkin tarvitaan, että pelkäksi nysväämiseksi mene. Mörkö meni lujaa ja irtosi tosi kivasti :)

Pujottelulaskuri naksahti näissä treeneissä täydet 200 toistoa. Lopullinen tulos on 168/200, eli 84%. Päätin jo alkuvuodesta että tämän pidemmälle en pidä kirjaa jokaisesta toistosta. Onnistumisprosentti on asettunut kivasti 80% paremmalle puolelle. Enköhän ole oppinut vuoden aikana kerääntyneen statistiikan valossa läksyni toistoista ja nimenomaan miellekkäistä toistoista ja pysty jatkossa olla ajamatta pahimipiin karikkoihin. Jos pujottelun kanssa kuitenkin ongelmaa jatkossa tulee, niin pitää siinä tapauksessa miettiä kirjanpitoa uudestaan. Joka tapauksessa voin sanoa että Mörkö osaa pujotella :) Tänään treeneissä huomattiin että pahimmat kulmat on harjoittelematta, mutta tämän tiesinkin ja näitä pitää alkaa varovaisesti harjoittelemaan parempaan kuntoon.

Päivällä kävin tekemässä pikaisesti Mörkön kanssa puomia ja keinua. Molemmat ihan ok, mutta ei täysillä. Lisää siis yksittäisten esteiden tekemistä. Samoin Ozzy pääsi mukaan treenaamaan kylttien (ja esteiden) joukkoon merkkiä. Sujui yllättävänkin hyvin. Ainoastaan kerran Ozzy eksyi tarjoamaan kylttiä, ja sieltäkin lähti merkille toisella lähetyksellä. Väliin otettiin putkea, ai että Ozzy tykkäs :)

Onneksi en ilmoittanut Mörköä kisoihin...

... sillä tänään treeneissä kävi se mitä juuri pelkäsin. Meillä oli (jälleen) ratamaiset treenit missä oli kaikki kontaktit radalla. Mörköhän ei ole keinua nähnyt kolmeen kuukauteen ja muitakin kontakteja on tehnyt vain pari kertaa. Mukana myös pujottelu. Tämä yhtälö aiheutti hieman päänvaivaa, sillä en voi mitenkään palkata Mörköä kolmeen eri paikkaa alustalle jos ylimääräisiä käsipareja on kaksi. Joten päätin ottaa riskin ja treenata omaa päätäni. Niinpä palkat puomin alastulosta ja keinusta, pujottelun päätin koittaa selvittää ilman "henkistä namikuppia".

Rata meni hyvin. Toisen esteen jaakotus onnistui hyvin, ja Mörkö suorastaan syöksyi putkeen mistä A:lle tein persjätön - ja tästä meille uudesta kuviosta huolimatta Mörkö teki täydellisen kontaktin. Matka jatkui ja jälleen haastoin itseäni tehden persjätön, onnistui :) Mulle on 90-luvulle toitotettu liian hyvin että koiraa ei saa koskaan jättää selän taakse. Niinpä persjättö tuntuu inhottavalta, mutta olen päättänyt totuttaa itseni tähän ohjauskuvioon. Pujottelu meni hienosti, samoin puomi mistä Mörkölle palkka. Tämän jälkeen loppusuora ja aivan täydellinen keinu. Jätettiin oman treenivuoron ensimmäinen kierros tähän, onnistumiseen on hyvä lopettaa.

Toinen kierros tehtiin kilpailunomaisesti. Jos teki virheen, niin heti ulos radalta. Mörkön kanssa meni kaikki oikeastaan vieläkin paremmin kuin ekalla kerralla, paitsi että itse olin hetken hukassa persjätön kanssa ja Mörkö teki puomin hieman hitaammin. Meidän matka päättyi toiseksi viimeiselle esteelle, Mörkön kieltäessä keinulta. Tätä olin vähän osannut odottaakin. Vaikka ensimmäisen kierroksen keinu oli aivan super, niin aavistin sen olevan enemmänkin vahinko kuin suunnitelmallisuuden tulos.

Jätin kolmannen kierroksen kokonaan väliin (rata tehtiin toisin päin), sillä halusin päästä tekemään puomin, keinun ja pujottelun yksittäisinä esteinä. Aloitettiin keinulla. Mörkö tiesi että lopussa odottaa palkka ja hetsasin Mörköä ennen keinulle lähettämistä. Menihän Mörkö keinulle, semi ok suoritus. Laukalla puoleen väliin ja himmailen loppuun. Pujottelu meni rutiinilla ja puomikin ihan ok. Mörkö laukkasi nousevan osuuden ja suoritti loppupuomin todella nopealla ravilla. Käyhän tuokin oikeastaan, samapa tuo laukkaako vaiko ravaako kunhan etenee ripeästi.

Alkuun, väliin ja loppuun kunnon lämmittelyt ja verryttelyt treenikamujen kanssa :)

Seuraavaksi pitää ottaa keinu teho-treeniin, jotta suoritukset olisivat huomattavasti itsevarmempia kuin nyt. Onneksi tässä on pari viikkoa aikaa ennen seuraavia suunniteltuja kisoja. Muutoin kaikki vaikuttaa olevan ok. Mörkö on ollut terveenä, vauhti on tullut takaisin ja teknisesti muut esteet ovat oikeastaan todella hyvällä mallilla. Paitsi siis tuo keinu.

Pujottelulaskuri tikittää hurjaa vauhtia kohti seuraavaa täyttä sataa. Nyt on 165/195 (=84,6%).

rally-tokon SM-kisat Lempäälässä

Ozzyn ensimmäiset ja luultavasti viimeiset SM-kista takana :) Tuloksilla ei juhlittu, mutta suorituksena yksi Ozzyn parhaimmista. Olen niin tyytyväinen tuohon otukseen!

Partacollie-yhdistystä edusti PartaKoneet-joukkue, mikä ei tänä vuona juhlinut tuloksilla mutta sitäkin iloisemmilla suorituksilla kyllä. Päivä alkoi jo ennen kuutta, kun kaverin kyydillä lähdettiin Lempäälän suuntaan. Yksi joukkuelaisista oli saanut kunnian olla koko kisan ensimmäinen ja toinenkin starttasi heti kärkijoukoista. Tietty molemmat vielä ensikertalaisia, joten jännitettävää riitti niin katsojilla kuin suorittajillakin. Koska lähtö oli niin aikaisin ja päivä oli tulossa pitkä, niin en halunnut ottaa Ozzya heti mukaani turhaan itseään väsyttämään. Onni on kultaiset ihmiset, sillä sain järjestettyä Ozzylle kyydiin iltapäivälle. Näin Ozzyn ei tarvinnut olla kisapaikalla kuin tunnin verran ennen omaa vuoroaan, mikä on juurikin passeli aika.

Mestari-luokan rata oli vaikea. Siinä oli paljon oikealla seuraamista ja oikealla seuratessa käännöksiä. Ozzyhan ei oikein hanskaa takapäätään oikealla seuratessa, joten tuomarin varoittelujen jälkeen aavistin -10 pisteen tehtävävirheitä tulevan. Samoin radalla oli koira eteen ja kolmen mitan peruutus. Olin toisaalta tyytyväinen että päästäisiin ensimmäistä kertaa Ozzyn kanssa kokeilemaan liikettä koe-tilanteessa, toisaalta taas jännitin miten vaikeasta liikkeestä suoriutuisimme. Lopussa oli vielä oikealla seuraten ja juosten pujottelu edes takaisin... aivan kun jo pelkästään oikealla seuraten pujottelu ei olisi tarpeeksi vaikeaa.

Kun selvisi ettei ensimmäisestä rataantutustumisryhmästä tullut kuin kuusi tulosta, niin päätin että Ozzyn ja minun ensisijainen tavoite on rento suoritus, tarkoittaen myös sitä että Ozzy on jo lähdössä rento ja yhteistyöhaluinen. Tämä kun on edellisissä kisoissa meille hieman ongelmallista. Omaa vuoroa odotellessa Ozzy tarjosi jo paljon eri liikkeitä ja lähtölupa odotellessa Ozzy oli aivan huippu oma itsensä - odotti kontaktissa perusasennossa käskyä. Ihanaa :)

Siispä radalle. Lähtö onnistui siis erinomaisesti, oikealla asenteella. Liikkeestä maahan ja koiran ympäri ei pitänytkään olla ongelma. Jalkojen välistä puolenvaihto ja sitä seurannut 270 vasempaan sujui myös näppärästi. Hyppyä hieman jännitin, mutta hyvin meni. Seuraavan kytlin (oikealla istu, eteen ja vasemmalta oikealle istu) sählättiin oikein urakalla. Samoin houkutuksessa ollut lihapullapussi oli yllättäen todella mielenkiintoinen Ozzyn meilestä, selvittiin kuitenkin (edelleen oikealla seuraten). Houkutuksen jälkeinen istu, paikallaan käännös oikeaan ja istu tiesin ongelmalliseksi, sillä en ole edes opettanut Ozzylle "sivulle tuloa" oikealla. Liikkeestä seiso, 2 x "oikealla saksalainen" ja molemmat käännös oikealle meni taas putkeen. Samoin sitä seurannut istu, käännös oikeaan askeleen päähän ja istu. Spiraalissa oikealle ei ongelmia, mitä nyt itse taisin oikeasti suorituspaikan ohi. Liikkeestä istu ja jätä koira uusittiin kertaalleen, mutta ryssittiin kuitenkin uusinnassakin. En tiedä miksi aloin varmistelemaan käsimerkeillä, kun Ozzy olisi istunut pelkällä suullisella käskylläkin. Nyt ei siis istunut. Valkovuokkossa poikkeuksellisesti hässäkkää, eikä saatu tehtyä saman aikaista käännöstä. Tämän jälkeinen 270 oikeaan väljä, samaisesta syystä kuin aiemminkin eli Ozzy ei osaa käyttää takapäätään tähän suuntaan (tai sitä ei siis ole sille edes opetettu). Meidän radan kohokohta edessä peruttaminen oli ihan 10+ suoritus! Sain otettua Ozzyn suoraan eteeni, ja Ozzy alkoi peruuttaamaan rennon näköisenä. Olin hieman jännittänyt että jos Ozzy ei tunne oloaan rennoksi niin se istuu peruutuksen keskellä jolloin liikkeestä tietty -10. Mutta Ozzy hoiti homman kotiin juuri niin hyvin kuin osataan, peruutti koko matkan yhdellä kertaa ilman turhia välipysäytyksiä. Mun rakas <3 Tämän jälkeen vielä (huono) käännös oikeaan, juoksuun ja pujottelu edestaisin. Juoksuun lähdössä Ozzy lähti keulimaan, mikä aiheutti hieman hässäkkää pujottelun sisään menoon, mutta muutoin pujottelu suoritettiin paremmin kuin uskalsin toivoa.

Iloisina suorituksesta siirryttiin vielä käytösruutiin, missä asentona seisten vasemmalla puolella 3min. Parempi seisominenkin on kuin istuminen, mutta silti jännitin miten Ozzy jaksaa seistä tuon ajan. Hyvin jaksoi, ei tainnut edes painoa siirtää jalalta toiselle :)

Olin suorituksen jälkeen toiveikas että meillä saattaisi olla pienet mahdollisuudet tulokseen. SM-rata vaikutti meinaan todella kivalle (ja helpommalle kuin karsintarata), olisi ollut kiva päästä kokeilemaan putkea kisoissa. Mutta ei, pisteet eivät riittäneet hyvästä yrityksestä huolimatta. Toisesta rataan tutustumisryhmästä ei tullut kuin kaksi (!) tulosta. Tulostasollisesti oltiin 55 pisteellä vielä puolen välin paremmalla puolella, joten tiukkaa oli arvostelu ja missään nimessä ei tarvinnut hävetä Ozzyn kanssa pisteitämme (alimmat saadut pisteet olivat ~20 pistettä...).

Pitkän päivän jälkeen tyytyväisenä kotia kohti ja kotona suoraan nukkumaan.

On mulla vain hieno partis! Vielä lähes 12-vuotiaana koira on innokas työskentelijä ja kroppa on siinä kunnossa että pystyy liikkumaan kivuttomasti. Mieleltään Ozzy on iloinen, eloisa ja leikkisäkin.

Kennelpiirin toko2-kurssi suoritettu

Mörkön viimeinen rutistus toko2-kurssilla on ohitse. Tämän jälkeen voidaan hakea viikottaiseen "toko lupaukset" -ryhmään :)

Viimeisellä kerralla aloitettiin paikalla oloista. Asetuttiin rinkiin koirien nenät keskelle päin. Liikkuri kävi jokaisen koiran kohdalla käskyttämässä, milloin joko käskettiin koira maahan tai istumaan. Toisella kierroksella tehtiin sama homma, mutta pienemmässä ympyrässä jolloin koirat olivat lähempänä toisiaan. Nämä meidän aloittelijat ovat niin herttaisen kokemattomia, etteivät ne kertaakaan menneet ansaan ja vaihtaneet osentoa toisen vuorolla :)

Tämän jälkeen paikalla olo samoilla paikoilla, ohjaajat menivät ympyrän kesekelle. Kun tämä sujui hyvin niin vaihdettiin toisin päin, eli koirat ympyrän keskelle ja ohjaajat ulkopuolelle. Kouluttaja käveli muutamaan kertaan vielä koirien takaakin ja siltikin Mörköläinen keskittyi hyvin tehtäväänsä ja pysyi paikallaan. Oikein pätevää toimintaa.

Tämän jälkeen oli useita treenipisteitä, missä kierrettiin. Ekalla pisteellä tehtiin Mörkön kanssa liikkeestä maahan menoa, sekä peruuttaen että vieressä kulkien. Jottei mennyt liian puuduttavaksi niin tein hieman myös luoksetuloa. Toisella rastilla liikkeestä seisomista, ja extrana kapulan pitoa sivulla istuen. Kolmannella rastilla tehtiin kolme kertaa hyppy, ensimmäistä kertaa 30cm korkeudella. Samoin ensimmäistä kertaa myös stoppasin Mörkön namialustelle - ja sehän seisoi kuin patsas! Neljännessä rastissa mietittiin kouluttajan kanssa vaihtoehtoja alkaa (vihdoinkin!) työstämään sivulle tulon turhaa hyppyä pois. Viimeisellä rastilla oli merkkien pujottelua seuratessa. Harjoittelin myös liikkeelle lähtöjä sekä seuraamisesta pysähtymisiä. Ihan loppuun tehtiin vielä kaukokäsky-jumppaa, jos oikein havaitsin niin Mörkö nousee seisomaan käskystä ilman käsiapuja mikä olisi kyllä todella erinomaista sillä uskoisin sen ymmärtäneen silloin mitä siltä odotan.

Kiva kurssi ja mukava kouluttaja :) Täytyy nyt pohtia mitä seuraavaksi keksin. Todennäköisesti pitää jotain kurssia etsiä, kun tuppaa tuo mun itsenäinen treenaaminen olemaan hieman mitä on... Olisi kuitenkin kiva päästä kisaamaan ensi vuoden alkupuoliskolla.

Rallyn viimeistelyt ja hyppytekniikkaa

Ozzyn kanssa oli tänään rally-tokokurssin viimeinen kerta mikä toimi samalla meidän kenraaliharjoituksena SM-kisoihin. Ozzy oli liikuttavan innostunut tajutessaan sen pääsevän treeneihin, hassu :)

Treenit olivat kasattu mukavasti pisteistä, eli kahdeksan pistettä joissa jokaisessa oli aikaa tehdä 2min tehtävää. Mukana oli niin seuraamisessa peruuttaminen kuin edessä peruuttaminen ja muita mestari-luokan kylttejä. Aivan täydellistä meille! Tosin en tehnyt tunnollisesti kaikkia pisteitä, sillä välillä tein merkille lähetystä. Tuokin alkaa sujumaan hyvin, vihdoin ja viimein. Tuskin vielä kisoissa onnistuu, mutta Ozzylla alkaa olla kuitenkin ajatus liikkeestä. Hyvillä mielin siis kisoihin lauantaina (minne on muuten ilmoitettu 25 MES-luokkalaista, eli käytännössä on erittäin hyvät mahdollisuudet päästä finaaliin jos vain saa ekalta radalta tuloksen). En suostu jännittämään (vielä), tehdään se mitä pappa-koiran kanssa osataan.

Ozzyn treenien jälkeen kävelin pikaisesti kotiin ja kävin vaihtamassa koiran, jotta pääsin suhaamaan pikaisesti Mörkön hyppytekniikkatreeneihin. Kouluttaja tiesi minun tulevan myöhässä ja onnistuin aikatauluttamaan itseni niin hyvin, että päästiin suoraan tekemään Mörkön kanssa ensimmäistä harjoitusta.

Aloitettiin taipumisella, viidellä hypyllä. Muistelin oikealle taipumisen olevan vaikeampaa, joten aloitettiin vasemmalle. Vasemmalle Mörkö suorittaa harjoituksen laukalla, oikealle vaihdettaessa tiputti raville. Tämä pitää muistaa mainita osteopaatille.

Toisena harjoituksena tehtiin toiveestani "peppu-treeniä", eli reisilihasjumppaa. Hyppy - okseri (neljän jalan välillä) pumpin takaa lähetettynä. Ensiin aloitettiin rakentamaan okserin leveyttä, rimat olivat 15cm. Kun leveys oli parilla toistolla saavutettu, niin alettiin nostamaan takarimaa. Tehtiin toistoja aina 20-35cm korkeuksiin saakka, minkä jälkeen vielä yksi toisto matalalla. Koulutajalla ei ollut mainittavaa hyppyteknisistä asioista. Hyvä näin.

Keskusteltiin mun teoriasta Mörkön selkäkivun takana, eli yhtäkkinen hyppyjen korotus kisoissa. Jos siellä olisi tapahtunut revähdys, tai jos vain korkeat hypyt olivat henkisesti liian vaikeita. Mahdollisia skenaarioita, joskaan varmuuta syystä ei tiedetä. Kouluttaja oli kuitenkin sitä mieltä, ettei tee pahaa totuttaa Mörköä hyppäämään korkeampiakin hyppyjä.

Viimeisenä treeninä tehtiin kahdeksan esteen rataa, missä oli kivoja vahtisuoria ja pääsi tekemään pakkovalssin ja jaakotuksen. Ohjausteknisesti meni hyvin, ja Mörköllä oli tosi hyvä vauhti päällä! Viimeisenä esteenä pujottelu, mikä sujui hyvin. Pujottelulaskuri nyt 164/194 (=84,5).

Treeneissä ohjauskikkailuja

Viikkotreeneihin oli suunniteltu mukava rata, missä oli kivasti piiloteltu jippoja. Oli putken pimeää kulmaa, haasteellinen pujotteluun meno, pääsin treenaamaan persjättöä ja tekemään valssi-valssia. Huonolla omalla tunnolla tosin treeneihin, kun olisin toivonut kerkeäväni tekemään hieman paremmat lämmittelyt. Ensimmäisen pätkän jälkeen kävin tekemässä kunnon lämpän ja loppuun tein perustavanlaatuisen loppverryttelyn.

Pujottelulaskuri tikittää 162/192 (=84,4%).

Puolen yön aikaan vietin käyden taistelua itseni kanssa. Olisin niin kovasti halunnut ilmoittaa Mörkön 17.11. oleviin kisoihin. Jätin kuitenkin ilmoittamatta. Ensinnäkin siitä syystä, etten ole kerennyt Mörkön kanssa treenaamaan sairasloman jälkeen muuta kuin kaksi viikkoa ja nekin normaalia kevyemmin. Toiseksi sen takia, etten ole kerennyt treenaamaan keinua yksittäisenä esteenä tauon jälkeen enkä halua mennä tekemään heti keinua kisoihin. Tämähän kyllä olisi kerennyt ennen kisoja tehdä... mutta kolmas syy teki päätöksestä helpon. Jos olisin ilmoittanut Mörkön kisoihin niin minulla olisi ollut seitsemän perättäistä viikonloppua kiinni koiratouhuissa. Koira-aktiivi olen, mutta kyllä minäkin saan nauttia vapaista viikonlopuista. Joten seuraavana tavoitteena 1.12. kisat :)

Merkkiä ja hyppytekniikkaa

On ollut kyllä niin hieno viikonloppu itsellä, että näitä saisi olla kyllä enemmänkin. Eilinen aloitettiin tekemällä koirien kanssa reilun tunnin mittainen metsälenkki auringosta (!) nauttien. Tämän jälkeen kävin ratsastamassa, minkä jälkeen kauan odottamani sauna. Illalla vielä yksille kaverien kanssa.

Tänään nukuin pitkään... jopa niin pitkään että herättyäni olin kerrankin oikeasti pirteä. Niinpä ensin koirien kanssa "aamu"lenkille, minkä jälkeen Ozzy ja Mörkön kanssa hallille.

Ozzyn kanssa olin suunnittellut treenaavani merkkiä. Faktaahan se jo on, ettei Ozzy tuota liikettä vielä kisatilanteessa osaa, mutta mitä enemmän saan laadukkaita toistoja alle sen paremmat mahdollisuudet meillä on. Vaikka toki toivoinkin ettei merkkiä ole rally-tokon SM-kisoissa... Niinpä rakensin Ozzylle kylteistä neliön, minkä keskelle vain merkin. Lähettelin Ozzya eri neliön sivuilta merkille. Toistoja kaiken kaikkiaan 12 ja varsinkin kolme viimeisintä olivat tosi mallikkaita! Viimeisen toiston tein niin, että siirsinkin merkin neliön kulmaan - ja niin vain Ozzy löysi merkin (vaikka ensin tottumuksesta kävikin ruudun keskellä).

Mietiskelin, että jos kerran tai kaksi kerkeäisi vielä treenaamaan merkkiä ennen lauantaita. Stressiä en aio liikkeestä kuitenkaan ottaa, sillä sitten menee yhdessä tekemisen hauskuus samalla kaikesta muustakin.

Mörkön kanssa päätin tehdä hyppytekniikkaa. Aamulenkillä sain nimittäin ajatuksen, että josko Mörkön selän kipeytyminen juontaisi juurensa viimeiseen agility-starttiin, missä estekorkeus oli 35cm. Mörkön kanssa on kyllä treeneissä tehty kaikkia korkeuksia, mutta prosentuaalisesti ollaan ehdottomasti keskitytty matalempiin korkeuksiin. Tuli mieleen, että josko korkeammat hypyt olisivat kuitenkin olleet "liian vaikeita" Mörkölle ja sitä kautta olisi hyppytekniikka "mennyt rikki"? Tiedä häntä, mutta ei se ainakaan pahaksi ole jos hyppytekniikkaa säännöllisesti treenaisin. Niinpä vietin aamupäivän siivoten kämppääni ja etsien hyppytekniikkaseminaarissa tekemäni muistiinpanot, jotta tietäisin mistä alotitaisin.

Aloitettiin set point - harjoituksella. Aloituskorkeutena oli 20cm ja nostin riman korkeutta viiden sentin välein aina 35cmiin saakka. Tämän jälkeen takaisin aloituskorkeuteen viiden sentin välein. Koska en näe koiran suoritusta sivusta, enkä muutenkaan ole mikään hyppytekniikan ekspertti niin vaikea sanoa miten hyvin Mörkö hyppäsi teknisesti. Takaa päin katsottuna huomasin Mörkön kasaavan itseään ja tsemppaavan paljon enemmän korkeimmissa korkeuksissa, kun matalammissa korkeuksisa suoritus oli kaiken kaikkiaan rennomman oloinen. Näitä harjoituksia siis lisää.

Loppuun tehtiin hyppy - putki suoraa neljän toiston verran. Mörkö suoritti sarjan vauhdilla, innokkaast ja itsevarmasti.

Loppuverryttelynä kävellen 45min hallilta kotiin.

Tämän jälkeen oma viikonloppu jatkui vielä formuloiden katsomisella, muutamalla tunnilla seinäkiipeilyä ja maittavalla ravintola-illallisella. Rentouttavaa kaiken kaikkiaan!

Tokossa edistymistä

Piirin toko2-kurssin toiseksi viimeinen kerta. Aloitettiin ensin paikalla oloilla, ohjaaja toimi itse häiriönä mennen kyykkyyn, kiertäen koiraa ja tehden mitä mieleen tulee. Ensin maaten, Mörkö oli oikein varma suorittaja. Paljon palkkaa ja suuria häiriöitä. Lopussa pystyin kiertämään koiran ilman ongelmia. Vapautus ja sama homma istuen. Tämäkin meni hyvin, eikä Mörkö siirrellyt etutassujaan. Loppuun vielä seisoen, minkä kanssa pitikin helpottaa tehtävää todella paljon. Tosin tämä ei olllut yllätys kun en ole paikalla seisomista edes aiemmin harjoitellut.

Tämän jälkeen katsottiin noutoa. Tein ekan kerran Mörkölle kahdella kapulalla noutoa. Hieman Mörkö oli kysymysmerkkinä, mutta pari ihan kivaa laukalla palautusta saatiin aikaiseksi. Kerran perus vauhtinouto, minkä jälkeen tuli käskynä opetella loppuasento sillä vaikuttaa ettei Mörkö oikein ymmärrä tehtävää ja sitä myöten palautusvauhti on hitaampi. Jäimme itseksemme harjoittelemaan perusasennossa kapulan pitämistä muiden käydessä omia noutojaan läpi. Hyvin Mörkö ottaa kapulan ja pitääkin joitakin sekuntteja. Lisää vain keston treenaamista ja palautuspaikan vahvistamista, niin sitten näkee miten palautuksen selkyys vaikuttaa palautusvauhtiin.

Omalla ajalla tein seuraamista sekä perusasennossa askelsiirtymiä. Mörkö tarjoaa välillä todella nättiä seuraamista, ja tein muutaman hieman pidemmänkin pätkän. Samoin oikealla kääntymiset ovat parantuneet huimasti. Liikkeestä seis (perusasento) on myös paljon parempi, Mörkö ei ota enää niin paljon etäisyyttä pysähdyksessä kuin aikaisemmin. Oikeastaan tämä tuntui jo ihan oikealta seuraamiselta :) Tuli mieleen, että josko ihan oikeasti pääsisi joku päivä kilpailemaankin tokossa.

Omaa hypppyvuoroa odotellessa tehtiin kaikenlaista jumppaa. Ensin treenailtiin takapään käyttöä, sitten tehtiin asennonvaihtoja istu-maahan-istu ja maahan-seiso-maahan. Tämän jälkeen yksi kaukokäskyjen aloitus ja istumaan nousu noin metrin päästä. Hyvin sujui. Muutama liikkeestä seis kerettiin myös tekemään, Mörkö teki oikein napakoita pysähtymisiä.

Hypyssä tein kaksi toistoa, lähetin molemmilla kerroilla namialustalle. Ensimmäisessä hypyssä Mörköllä oli ajatus niin targetissa, että tuli pieni estekosketus. Toisella kertaa tämäkin korjaantui. Mörkö malttoi hyvin odottaa käskyä ja käskyn saatuaan lähti joutuisasti hypylle.

Kotiin ajellessa mietin, että pitää alkaa pohtimaan kokeenomaisia treenejä. Ei nyt ehkä vielä kuitenkaan (mölli)kisoja, mutta jotain sellaista treeniä missä tulisi tehtyä kokeenomaisesti osan liikkeistä. Että saisi pikkuhiljaa liikerutiinia ja suorituksista suurempia kokonaisuuksia. Pitääkin pitää silmät auki jos tulisi vastaan jotain mielekästä.

Rallyssa ratatreenit

Ozzyn kanssa taas kävellen rally-treeneihin. Vaikkei treenien anti sisällöllisesti ehkä kovin kummoinen olekaan, niin aivan parhautta on se että treeneihin menee vajaa 10 minuuttia kävellen. Helppoa, mukavaa ja saa koirakin notkistettua lihaksensa ennen ja jälkeen treenien. Tykkään!

Treeneissä oli ratatreenit. Samaan aikaan omaa vuoroaan odottelevat koirat tekivät käytösruutuja. Tuli ihan kivan kattavasti tehtyä eri variaatioita (6/9), ajallisesti käytösruudun kesto oli 1-2min. Ozzylla sujuu mukavasti maassa olo sekä seisomine, eikä edes ole väliä onko sivulla vai edessä. Mutta se istuminen... Ozzylla ei vain tahdo enää takapään lihaksisto olla siinä kunnossa että kestäisi istua minuutteja ryhdikkäästi. Joten istumisia tein puolen minuutin pätkissä edessä ja sivulla. Täytyy vain toivoa ettei SM-kisoissa ole käytösruudussa istumista... parin muunkin asian lisäksi ;)

Itse rata meni tosi hyvin. Lähdössä Ozzy oli yhteistyökykyinen ja lähti heti liikkeellekin iloisesti. Säännöllinen treeni on siis auttanut lähtöihin, aivan niin kuin aavistelinkin. Houkutuskin meni poikkeuksellisen rennosti, houkutuksessa Ozzy on perinteisesti alkanut jännittämään. Oikealla tekeminen oli myös oikein mukavaa. Ylipäätänsä Ozzylla oli kierroksia aivan liikaa ja tekeminen sen mukaista, eli säheltämistä. Mutta paljon parempi näin kuin jännittävä koiruus.

Lopussa tehtiin vielä kaksi edessä peruuttamista. Ensimmäisellä toistolla Ozzya selkeästi jännitti lähettyvillä riehuva koira, toisella toistolla ei riehuva koirakaan saanut enää ajatusta pois tekemisestä. Tämän liikkeen kanssa alan olla luottavainen että se onnistuisi myös kisoissa.

Vuh!

Sanoi Mörkö kun innoissaan omaa agilityvuoroaan tänään odotti. Mörkö ei pahemmin ääntä pidä, joten se että pääsee edes se pieni "vuh" on jo Mörköltä tosi paljon. Ainakin toinen on innoissaan :)

Ennen treeniä käytettiin 20 minuuttia treenikaverin kanssa lämmittelyyn. Mukava hetki kun samalla pystyy höpisemään viikon kuulumiset ja muutenkin asiasta ja asian vierestä. Koirat pistivät rallaten, hauska pari. Treenien alkuun koirat takaisin autoon ja radan rakentamiseen. Ratana oli suhteellisen suoraviivainen rata, missä oli hyppyjen lisäksi A-este ja puomi. Juuri sitä mitä kaipasinkin! Rata missä voi antaa mennä vauhdilla, ja saatiin treenattua myös puomiakin tauon jälkeen. Mukavaa, vauhdikasta ja ennen kaikkea helppoa!

Hyvillä mielin siis koira autosta ja 10 minuuttia lisää kävelyä. Tähän perään otettiin Mörkön kanssa vielä kolme spurttia (~100m), kiva huomata että spurttien pituuttakin on voinut hieman kasvattaa. Mörkö juoksee tosi hyvin edellä koko ajan, tämäkin on parantunut.

Lämmittelyjen jälkeen otin kolme kertaa pujottelun namikipolle. Homma sujui rutiinilla ja Mörkö sai extraherkkuna hieman cesariakin. Pujotteluprosentti on 161/191 (=84,3%).

Omalla vuorolla otin ensin puomin pelkästään, palkka jätettiin odottamaan puomin päähän. Mörkö meni nousun laukalla ja muuten ravilla, mutta asenne vaikutti olevan ihan ok. Joten ei kun suorittamaan 14 esteen rataa. Tehtiinkin rata sitten kahteen kertaan, toinen kerta hyvin kevyin muutoksin. Sunnuntain koulutuksesta oppineena en tehnytkään valssia joka väliin, vaan käytin persjättöä. Pahalta se tuntuu, mutta koko ajan vähemmän pahalta. Mörkö kuitenkin ohjautuu hyvin näinkin. A-esteellä oli tosi kauniin kontaktit, mistä palkka kummallakin kerralla. Hieman olin itse hämmennyksissä, kun toisaalta Rannikko sanoi etten saa jättää Mörköä yksin esteen jälkeen ja nyt taas patistettiin pitämään liike yllä. Totuus siis jossain siellä välissä, täytyy vain etsiä se meille sopiva tapa. Puomit paranivat joka toistolla, viimeisellä kerralla Mörkö meni laukalla tasaisen osan loppuun saakka.

Erittäin hyvä mieli treeneistä :)

Treeinen jälkeen äkkiä kotiin ja vielä puolen tunnin lenkille Mörkön, Ozzyn ja Möttösen kanssa. Jos nyt ei Mr. Mörkölle lämmittelyt ja verryttelyt riitä niin sitten laji on meille väärä. Mörkö ei onneksi ole oireillut että kipuilisi nyt kun treeniä on kovennettu, mutta kyllä jännityksellä seuraan mihin suuntaan vallitseva olotila siirtyy. Toivottavasti Mörkö pysyisi nyt kuitenkin terveenä ja treenauskykyisenä!

Timo Rannikon koulutuksessa - persjättöjä ja rytmitystä

Tänään piti oilla koiratäyteinen päivä, mutta monesta syystä päätin jättää Ozzyn rally-tokokisat väliin ja keskittyä ainoastaan Mörkön kanssa agilityyn.

Ozzyn päivä eilisessä näyttelyssä oli paljon pitempi kuin olin alkujaan kuvitellut. Joten kotiin saapui niin väsynyt omistaja kuin koirakin kahdeksan aikoihin. Jo illalla mietin seuraavan aamun kisan järkevyyttä, sillä mestari-luokan rataantutustuminen oli jo 8.30 ja kisapaikallekin ajoi reilun tunnin. Tämä olisi tarkoittanut kuudelta heräämistä. Niinpä illalla laitoin kellon soimaan kuudelta ja toivoin että talviaikaan siirtymisen myötä saatu extra tunti olisi auttanut... mutta ei. Herätyskellon pärähtäessä päätäni särki ja muutenkin oli tosi vetämätön olo, joten käännettiin Ozzyn kanssa kylkeä ja jätettiin kisat väliin. Edelleen olen sitä mieltä että päätös oli oikea, Ozzyn kuorsatessa syvää untaan vieressä. Ei pappa jaksa enää täysiä viikonloppuja täysillä. Olisihan se ollut kiva saada yksi startti alle ennen SM-kisoja, mutta ei startillakaan tee mitään jos lähtökohtaisesti ei olla "kisakuntoisia".

Joten Mörkön kanssa suunnattiin puolilta päivin hallille. Aloitettiin ensin tutustumalla Timo Rannikon suunnittelemaan rataan. Radassa oli sellainen hauska piirre, että alku oli mukavaa rallattelua ja loppu jo todella haastavaa. Kaiken tasoisille koirakoille siis ihmeteltävää radalla. Ennen kuin otettiin koirat mukaan, niin käytiin rata vielä lävitse Rannikon kanssa hänen näyttäessään useita eri ohjausvariaatioita eri paikoissa. Aika hyvin olin onnistunut poimimaan toimivia ohjausratkaisuja itsekin, mutta muutamassa paikassa olin kyllä mennyt myös tosi onnistuneesti metsään. Päivitetty suunnitelma päässäni lähdin lämmittelemään Mörköä.

Noin 20 minuutin lämmittelyn jälkeen oli meidän vuoro. (Löysin tosi kiva hiekkapohjaisen pätkän missä pystyy pitämään koiraa hyvin irti, ja siellä oli hyvä ottaa spurtteja yms). Alku meni oikein hyvin, Mörkö teki A :n vanhaan hyvää malliin (pari viikkoa sitten varoi A :n alastulossa) ja ohjasin suoraviivaisesti koiraa minne pitikin. Esteet 6-9 oli ensimmäinen "hukkapätkä" meille, sillä olin päättänyt tehdä itselleni vaikean ohjauskuvion mukaan perusvalssin sijaan. Kaipa noita voisi yleisesti kutsua persjätöikse, eli eri variaatioita ohjauskuvioista missä koira vaihtaa takana puolta. Vähän noita on tullut kyllä harjoiteltua, ja vaikealta tuntuikin.

Onnistuneen suorituksen jälkeen skippasin puomin ja pujottelun, sillä halusin hieman säästellä Mörköä kun sen agility-kunto on kuitenkin hiukan heikko tällä hetkellä. Hyppy-hyppy-putki sarjaan olisi voinut tehdä saksalaisia, mutta koska Mörkö ei tuntunut tänään irtoavan kovin hyvin (onko kipua?) niin päädyin toisenlaiseen ohjaukseen - vain tajutakseni että jälleen minun pitää vaihdattaa koiran puolta takanani. Ja vaikeata oli jälleen, minulle. Olen ihan selkeästi jäänyt liikaa valssiin kiinni, pitää ottaa nuo persjätöt mukaan ohjaustekniikkana sillä siinä pystyn vaihtamaan koiran puolta ilman pienintäkään järruttelua (mitä valsseissa on aina jonkin verran).

Tämänkin kohdan mennessään sujuvasti päädyttiin loppupätkään, missä suurimmaksi teemaksi nousi RYTMITYS. En saa jättää Mörköä yksin! Agility on yhteistyötä! Tässä pari hyvää ohjenuoraa tulevaisuudelle. Ensin merkkaus, sitten päästö hypylle, odota koiraa ja ota koira mukaan. Kun maltoin odottaa ja ottaa Mörkön mukaan, niin sen laukka oli tehokkaasti eteen päin menevää. Jos jätin koiran yksikseen ja menin odottamaan kauemmaksi koirasta niin koiran pari ensimmäist laukka-askelta olivat enemmänkin ylös päin suuntautuvia kuin eteen päin ohjautuvia.

16 minuuttia ajastamme oli ohitse, itsellä oli hiki päällä ja Mörkökin vaikutti tehneeltä. Nyt kun vielä tietäisi oliko Mörkön "vaisuus" ennemminkin agility-kunnon loppumista vai kivusta johtuvaa... Ei Mörkö missään nimessä hidas ollut, mutta loppua kohden kuitenkin normaalia tahmaisempi. Nyt Mörkö on nukkunut tunteja takki päällä ja tulen seuraamaan tarkasti Mörkön käyttäytymistä tämän päivän ja huomisen ajan. Toivon kyllä kovasti ettei olisi kipua, sillä sitten kyllä soimaan itseäni jälleen viikkoja...

Ozzyn kanssa Lahti KVssa

Talvikauden ensimmäinen sisänäyttely, jee! Tykkään itse niin paljon enemmän sisänäyttelyistä kuin ulkonäyttelyistä. Ulkona saa aina jännittää näyttelyaamuun saakka, että sataako, tuuleeko vai onko liian kuuma. Liian harvoin on hyvä. Vessat ovat usein sotkuisia ja paikanpäällä ruokatarjonta on mitä on joten useimmiten otan omat eväät mukaan. Sisänäyttelyissä useimmiten on kuivaa ja lämmintä, sekä kunnon ruokaa.

Päivän tuomarina toimi Satu Tanner, joka tuomaroi Ozzy ROP-veteraaniksi :) Ryhmistä ei sitten jäänytkään kerrottavaa jälkipolville.

Arvostelu kertoo näin:
Hyvä tyyppi, kaunis pää ja ilme. Hyvä purenta mutta huonokuntoiset hampaat. Kaunis ylälinja joka kuitenkin ajoittain jo pettää. Riittävästi kulmautunut edessä ja takaa. Hyvä rintakehä ja luusto. Toivoin pidemmät sivuaskeleet. Liikkuu hyvin edestä ja takaa. Laadultaan erimoinen turkki joka voisi olla hieman lyhyempi.

Kehä oli kivan kokoinen, mutta kovin kovin liukas. Niin lattia kuin kehään levitetyt matotkin. Tiedä sitten johtuiko tuosta Ozzyn varovaisuus liikkeessä. Isossa kehäss Ozzy oli oikein reipas, välilä hieman turhankin innokas. Kiva viedä tuollaista innokasta koiraa kehään :)

Toko2sta paljon mietittävää mukaan

Mörkön kanssa jälleen iltavuoroon, suuntanan piirin järjestämä Toko2 missä oli tuuraaja kouluttajana. Tunnin sisältö oli aika erilainen kuin aikaisemmin kouluttaen puhuessa paljon - asiaa. Pitkästä aikaa (siis vuosiin) jouduin tosissani kuuntelemaan kouluttajaa ja miettimään hänen viestiään. Hyvä kouluttaja, jolla paljon painavaa asiaa! Täytyy seuraavaksi selvittää kuka tämä vieraileva tähti oli ;)

Homma aloitettiin leikkimällä muutaman minuutin ajan, jotta koirien lihaksen saatiin lämpimäksi. Mörkö leikki pätkittäinä hyvin, mutta kentällä olleet agility-esteet myös häiritsivät selkeästi keskittymistä.

Heti tähän perään otettiin luoksepäästävyys ja paikallaolo. Päätin heti että teen lyhyemmältä matkalta paikallaoloa, kun viimeksi Mörkö kerta lähti liikkeelle. Nyt tähän oli vaara uudestaan kun oli kierrokset jälleen korkealla. Luoksepäästävyydessä ei ongelmia ja tästä keskytettyyn paikalloloon. Mörkö meni hyvin käskystä maahan,jäin noin kolmen metrin päähän. Onneksi, sillä naapurin koira lähti paikaltaan heti alkusekunneilla. Hieman Mörkö oli levoton, mutta pysyi paikallaan. Kävin palkkaamassa maahan ja uudestaan kolmen metrin päähän. Palkka maahan, hyvin ylös käskyllä.

Seuraavaksi katsottiin liikkeestä seis. Näytin omaa tapaani, eli peruutan itse. Kouluttaja oli kovasti sitä mieltä että tästä vaiheesta voidaan siirtyä eteen päin ja painosti (eli kannusti) kokeilemaan sitä että koira kulkee jossain vierellä ja siitä omalla kropalla koiran etenemisen blokkaus ja palkka. Pienen tuumaushetken jälkeen kokeilin tätä, ja sujui erinomaisesti! Viitisen minuuttia tehtiin tätä, koira molemmilla puolella ollen. Välillä myös edessä pysäytyksiä.

Katsottiin myös liikkeellelähtöjä, missä itse sain kovasti noottia liian vauhdikkaasta "hiihtämisestä". Ja totta se oli, että kun maltoin lähteä liikkeelle tarpeeksi hallitusti (=hitaasti) niin Mörkö seurasi tosi nätisti ja piti paikkansa erinomaisesti.

Loppuun kaksi hyppyä. Käytin targettia, joten tässä ei ollut ongelmia. Näitä pitäisi tehdä lisää kyllä.

Ozzyn rallailut - extrana hyppytekniikkaa

Ozzyn vuoro päästä jälleen rallaamaan. Itse suunnittelin treenien jälkeen vielä siivoavani kotona... mutta niin vain löytyi mielekkäämpää tekemistä kaverin ollessa yllätteän estynyt menemään omalle hyppytekniikkatunnille. Joten pikainen suunnitelmien muutos, ja molempien koirien autoon pakkaus.

Ozzy treenaili molemmin puolin seuraten pyörähdystä. Vasemmalle pyörähdys on selkeästi kankeampi kuin oikealle. Sitten teimme meille uutta juttua, eli istu - askel vasempaan - istu oikealla seuraten. Yllättävän hyvin sujui. Jatkettiin uudella linjalla kun tehtiin jätä koira ja liikkeestä kutsu. Tässä ei ollut mitään uutta muuten, tokosta tuttu liike. Väleissä treenailin asennonvaihtoja ja takapään käyttöä. Lopuksi muutaman kyltin häiriörata.

Ozzy vaatteisiin ja autoon. Erittäin vauhdikas siirtyminen hyppytekniikkaan. Mörkö mukaan ja vaatteista riisuminen.

Ensin meinasin kohteliaasti kieltäytyä hyppytekniikkatreenimahdollisuudesta, koska Mörkö teki jo eilen agilityä. Sitten kuitenkin päätin mennä tuonne saadakseni kommentit Mörkön hyppäämisestä, että näkyykö siinä mitään ihmeellistä.

Ensin tehtiin perussarjaa. Hyppytekniikka ok, mutta koira puoltaa hypyissä hieman oikealle. Viesti vietäväksi osteopaatille. Set pointissakaan ei ongelmia, joskin Mörkö oli hitusen vaisu. Tämä taas saattaa johtua monesta asiasta. Pitkä tauko hyppytekniikkatreeneistä, pitkä tauko treeneistä ylipäätänsä, "pullossa kasvaneelle" muutakin ihmeteltävää.... tai sitten ihan fyysinen kipu / kinnaus.

Kyseltyäni kaiken keksimäni kouluttajalta yhteenveto on seuraava: treenata voi, helppoja asioita kevyesti. Jos oireet palaavat tai vauhti jälleen hidastuu niin harjoitteluun tauko kunnes on käyty osteopaatilla. Suositteli myös toisella fysioterapeutilla käymistä, että saisi toisien sormien mielipiteen.

Mahtavuutta!

Tänään taas Mörkön agilitytreenipäivä. Koska viime viikkoisista treeneistä ei ilmennyt mitään ongelmia selän kanssa, niin uskalsin tänäänkin mennä treeneihin. Päätin ennakkoon etten tee kontakteja. Tässä päätöksessä pysyin. Samoin päätin, etten tee pujottelua kuin korkeintaan kaksi kertaa. Tässä päätöksessä en valitettavasti pysynyt. Tässä siis itsellä paikka kehittyä.

Tällä kertaa sain mahdollisuuden tutustua tämän kauden kolmanteen kouluttajaan. Täytyy kyllä sanoa, että jos tänä vuonna ei kehitystä tapahdu omien tavoitteiden kanssa niin siinä tapauksessa saa kyllä pitkään hiljaisuudessa tuijotella peiliin. Kolme erittäin tarkkaa kouluttajaa. Kolme kouluttajaa, jotka ymmärtävät ohjauksen päälle ja voivat edistää ohjausteknisesti meitä. Kolme kouluttajaa, jotka jakavat saman "kultaisen langan" eli eivät opeta ristiin. Ihan huippua!

Alkuun kävin Mörkön kanssa hölkkäämässä vartin verran. Suurin osa matkasta mentiin sellaista vauhtia että Mörkö pysyi ravilla. Pari lyhyttä spurttia ja taas hölkällä hallilla. Oman vuoron aikana tehtiin 15 esteen rata neljässä osassa. Radalla suoritettiin pujottelu kolmeen kertaan, kolmesta eri sisäänmenokulmasta. Omasta toiveesta kouluttaja palkkasi namikippoon aina pujottelun jälkeen.

Alkuun tuunattiin hieman omaa ohjauskuviotani. Yksi askel lisää, rintamasuunnan tarkistus ja vastaisen käden käyttö mukaan. Eipä ole tullut pahemmin aikaisemmin tuota käytettyäkään. Ihan tajuton vauhtiero Mörkön suoritusnopeudessa verrattuna omaan alkuperäiseen ohjaukseeni! Sitten keskityttiin pujotteluun enemmän. Sisäänmenot 90 astetta vasemmalta, 90 astetta oikealta ja suoraan. Oma linja molemmin puolin pujottelua. Ensimmäisessä pujotteluun menossa olin itse huolimaton ja tyrkkäsin Mörkön väärään väliin :( Tämän jälkeen loput toistot menivätkin loistavasti. Loppuun tehtiin vielä kerta niin että tein persjätön pujottelussa - ja Mörkö pujotteli kiltisti kupille! Ihan huippua uudestaan!

Hieman turhan rankkojen treenien jälkeen hoidin kolkuttavaa omatuntoa palaamalla heti oman vuoroni jälkeen kotiin ja lähtemällä koirien kanssa lenkille. Pidin lenkin aikanakin Mörköllä ja hallilla päälle laitettua fleeceä, ettei nyt varmasti tule kylmä. Sisällä vaihdoin kastuneen fleecen BOTiin.

Mörkö oli aktiivinen ja leikkisä treenien jälkeen, ihan selkeästi sekin oli hyvällä tuulella :)

Pujotteluprosentti kahden kuukauden tauon jälkeen 158/188 (84,0%).

Taitavina Toko2-kurssilla

Eilen jäi Ozzyn rally-tokotreenit väliin, kun oma olo oli vetämätön. Ei kuumetta sentäs, mutta päätin kuitenkin antaa itselle aikaa ja lepoa. Joten Ozzyn pettymys oli tänään vieläkin suurempi, kun se tajusi että Mörkö pääsee treenaamaan...

Poikkeuksellisesti aloitettiin Mörkön kanssa treenit kävelemällä kotoona treenipaikalla. Vaikka laitoin ylimääräisen kerraston vaatteita, niin silti meinasi järki jäätyä. Kylmyys piti huolta että vauhti pysyi rivakkana, joten Mörkö sai kunnon 40min alkulämmittelyn. Hallilla sitten saikin vähentää vaatetta, sen se teettää kun ei joudu olemaan tuulessa.

Aloitettiin luoksepäästäväisyydellä ja paikalla makuulla. Mörköä ei häiritse yhtään naamakarvoja hiplaava "tuomari", hyvä niin. Paikalla olossa tapahtui tänään se mitä en olisi halunnut tapahtuvan - Mörkö nousi, ensimmäistä kertaa. Joten nyt sitten vaan takaisin päin treeneissä ja hitaasti uudestaan pidentämään aikaa tai matkaa. Mörkö oli kyllä aivan väärässä mielentilassa kun oltiin juuri tultu halliin, eli tämäkin pitää minun osata ottaa paremmin huomiioon tulevaisuudessa.

Seuraavaksi tehtiin liikkeestä maahan. Ensin tein joitakin toistoja itse peruuttaen ja lopussa vielä pari ihan seuraamisesta maahan. Mörkö heittäytyy hellyttävän nopeasti maahan. Seuratessa ottaa joskin hieman etäisyyttä, mutta vähemmän kuin aikaisemmin. Samoin asento on hitusen vino, mutta tuo ei haitanne tässä vaiheessa.

Ensimmäistä kertaa päästiin tekemään seuraamista käskytettynä. Ensin tehtiin ainoastaan suoraan seuraamista tempon muutoksilla ja liikkeestä seis :llä. Tämän jälkeen vielä toinen lyhyt setti mihin mahdutettiin käännös oikeaan, täyskäännös, käännös vasemoaan ja liikkeestä seis. Olin todella yllättynyt kun kouluttajan mielestä käännökset olivat siistejä. Oikealla tiellä olen siis käännösten kanssa.

Katsottiin pikaisesti myös liikkeestä seiso. Tätähän en ole tehnyt pitkään aikaan, joten olin yllättynyt ettei Mörkö tarjonnut enempää maahanmenoa. Muutaman toiston jälkeen (itse peruuttaen) Mörkö teki tosi kivoja stoppeja. Näitähän en voi määrällisesti paljoa treenata kerrallaan, koska Mörkö tarvitsee muissa tehtävissä suurempia nameja löytääkseen herkut.

Tästä päästiin sujuvasti kaukokäskyihin, ja näytinkin missä mennään. Istu - maahan - istu on ihan kivat, etäisyys noin puoli metriä. Joskaan en ole tätä(kään) pahemmin treenannut joten ei Mörkö oikeasti osaa. Samoin näytin vielä istu - seiso - istu ja maahan - seiso - maahan, ja sain hyväksynnän valitsemalleni tiellä. Seisomista Mörkö ei osaa muuten kuin nenä namissa.

Lopussa käytiin läpi erilaisia tapoja treenata takapään hallintaa. Mörkölle tulee jo agility 2on2offista pohjaa takapään hallinnalle, mutta tämän lisäksi sain muutamankin erilaisen idean miten takapäätä voi treenata lisää. Mörkö siirtää itseään selkeästi paremmin vastapäivään (eli sivulle tulo) kuin myötäpäivään. Ei sinällään ihme, kun ei toiseen suuntaan ole tainnut ikinä olla tarvetta moiseen jumppaan. Kouluttajalta saatiin myönteistä palautetta, että Mörkö tietää omistavansa myös takakintut. Vaikka hiukka olen tätä välillä epäillytkin :)

Kotiin saatiin autokyyti ja tämän jälkeen kaikkien kanssa vielä iltalenkille, mikä toimi Mörkölle siis loppuverryttelynä. Nyt on väsynyt pikku-leijona tuhisemassa jaloissa.

Treenaamaan! Kevyesti!

Tänään olin niin iloinen pelkästä tietoisuudesta että päästään treeneihin, että iltapäivästä harjoittelin Mörkön kanssa liikkeestä maahan menemistä ja seuraamista ja Ozzyn kanssa merkille lähetystä. Mörkön seuraaaminen oli parasta mitä Mörkö on tähän mennessä tehnyt! Ei käännökset oikeaan ole edelleenkään niin tiiviit kun haluan, mutta kyllä tuolla suorituksella kehtaisi jo kisoihin mennä. Ozzyn merkki.... vaatii yleistämistä, yleistämistä ja yleistämistä.

Agilitytreeneihin lähdin hyvissä ajoin, kun ollaan sovittu treenikaverin kanssa tekevämme kunnon lämmittelyt ennen treenejä. Nyt kun treenit ovat illan viimeiset kerkeään tekemään perusteellistakin perusteellisemmat lämmittelyt työn ja treenin välissä. Niinpä tehtiin reipas 20min kävelylenkki, minkä jälkeen Mörkö jäi odottelemaan BOT päällä autoon. Rataantutustumisen jälkeen kävin vielä hölkkäämässä 10min tehdän muutaman nopean spurtin. Ainakin ohjaajalla oli lämmin.

Ratana olisi ollut tosi kiva paljon takaakiertoja sisältävä kokonaisuus, mutta koska halusin ennemmin painottaa vauhtia kuin tekniikkaa niin tein radasta helpomman version meille. Ja Mörköhän pisti menemään! Mörkö liikkui vauhdille, hyppäsi rennosti (rimat 25cm) ja irtosi hyvin. Ainoa hidastelu oli A :n alastulossa, toki jälkeen päin ajateltuna olisi pitänyt jättää A kokonaan suorittamatta.... Hyvä mieli jäi, varmasti meille kummallekin ja neljä minuuttia myöhemmin Mörkö oli jälleen BOTissa autossa matkalla kotio.

Kotona lähdin vielä koirien kanssa reippaalle puolen tunnin jäähdyttelylle. Tämä tuntuu hyvältä rutiinilta, mistä yritän pitää kiinni tästä eteen päin.

Mörkö toko2-kurssilla

Koska saatiin treenilupa, niin otin kevyen startin tokoillen. Piirin tokon kurssi alkoi jo viime viikolla, missä käytiin lähinnä vain koeastamassa muistaako Mörkö mitään. Tänään sitten lähes täysillä treeneissä.

Treenit aloitettiin luoksepäästäväisyydellä ja paikalla ololla. Mörkö istui patsaana sivulla kun kouluttaja kävi pikaisesti koiraa silittelemässä. Tämän jälkeen otettiin omaan tahtiin paikalla oloa. Otin ensimmäisen paikallaolon lyhyellä matkalla, kestoa noin puoli minuuttia. Toisen paikalla olon taas täydellä kisamatkalla, mutta kestoa muutamia sekunteja. Loppuun vielä pari kertaa sivulla maahan - istu toistoa. Mörkö tippui maahan kuin kivi, istumaan nousussa tarvitsi käsiavun - eikä ihme kun en ole tuota vielä Mörkölle opettanutkaan.

Tämän jälkeen pureuduttiin noutoon. Hetsasin Mörkön ja heti kapulan ja päästin Mörkön perään. Mörkö meni laukalla kapulalle ja tuli ravilla takaisin. Tähän kouluttaja sanoi muutaman ihan varteen otettavan vinkin

• Mörkölle kapula on tällä hetkellä palkkio, sillä ei siis ole mitään syytä tulla vauhdilla takaisin.
• Ei siis enää hetsauksia kapulalla.
• Ennemmin pitää nyt etsiä lelu tai makupala mikä on vieläkin parempi palkka kuin kapula
• Yksi vaihtoehto on hommata toinen samanlainen kapula, ja tehdä näillä kahden lelun leikkiä
• Rinnalle myös kapulanpitotreeniä

Muiden käydessä läpi noutoa, treenailin Mörkön kanssa kapulan pitoa perusasennossa. Useita lyhyitä toistoja ja pari hieman pidempääkin pitoa. Oikein mainiota Mörkö! Näitä pitää treenailla lisää.

Loppuun luoksetulo. Mörkö jäi odottamaan hyvin, tuli kutsusta melkein loppuun saakka laukalla ja sivulle lisäkäskyllä. Täytyy tehdä myös muutamia "vauhtiluoksetuloja" jotta saisin Mörkön laukalla sivulle saakka.

Pätevä poika tarjosi myös sivulletuloa oikeastaan koko ajan kun odoteltiin omaa vuoroamme. Palkkailin näitä sitä mukaan kun Mörkö teki nättejä sivulle tuloa. Välilä oli pakko ottaa Mörkö syliin taukoilemaan, ettei koira olisi koko tuntia vain tehnyt sivulletuloa :)

Rally-kurssilla, osa 1

Eilen sattumalta huomasin että ensinnäkin ihan tässä kodin lähellä on koirakoulu. Toisekseen siellä oli alkamassa VOI/MES-tason rally-tokokurssi. En miettinyt hetkeäkään kun Ozzyn kurssille ilmoitin. Tätä olen oikeastaan etsinytkin! En tiedä mistä Ozzyn lähdössä jännittäminen johtuu, mutta treenaamattomuus / yksin treenaaminen ei taatusti asiaa paranna. Muutenkin meille tekee hyvää saada enemmän rutiinia liikkeisiin.

Niinpä tänään suuntana Koirakoulu Kontakti. Aivan parhautta on se, että kävelen paikan päälle noin kahdeksassa minuutissa. Erinomainen alkulämmittely ja loppuverryttely! Ozzy oli hieman ihmeissään kun lähdettiinkin kävelemään treenivarusteissa, mutta paikalle päästyämme koiruus oli ihan oikeassa työmoodissa.

Kurssilla käytiin neljä kylttiä lävitse: tulppaani, valkovuokko, istu-seiso-kierrä koira ja seiso-kierrä koira. Näissähän ei ole meille mitään uutta, mukavaa vaihtelua oli muiden koirien tuoma häiriö. Lämmittelyksi tehtiin seuraamista oikealla puolella ja sitten yksittäisten kylttien pariin. Tulppaani ja valkovuokko sujuivat hyvin ja samalla tuli venyteltyä ja jumpattua koiran molemmat kyljet. Istu-seiso treeni oli hyvää muistuttelua Ozzylle ja teinkin tätä molemmin puolin. Ozzylle ei ole ollut aikaisemminkaan ongelma että sen ympäri kävellään, mutta hyvää tämänkin vahvistaminen teki.

Loppuun tein kaksi merkille lähetystä, tämä ei vielä toimi. Ozzy kyllä lähtee, mutta valitsee randomilla "merkin". Täytyy itse hieman tuumata miten merkin erottelua lähden opettamaan. Ehkä tässäkin maltti on valttia ja pikkuhiljaa lisätä kylttejä ja muita häiriöitä merkin lähettyville. Samoin tein pari edessä peruuttamista, palkitsin lyhyistä peruuttamisista että sain palkattua hyvästä vauhdistakin.

Kotona tein fyssarin määrämät harjoitteet Mörkön kanssa (niin kuin olen tehnyt päivittäin) ja samoilla innoilla vielä treenasin joitakin toistoja sivulle tuloa ja paikalla kääntymistä oikealle ja vasemmalle. Samaa myös parin askeleen seuraamisella, käännös ja seis. Kivasti Mörkökin teki ja oli oikein mukava huomata että takapään käyttökin on aktiivisempaa kuin ennen.

Treenilupa!

Monta viikkoa hiljaiseloa treeneistä... ja tänään saatiin lupa palata normaaliin rytmiin Mörkön kanssa :) Totta kai pitää aloittaa rauhallisesti, ja muutaman viikon päästä on vielä kontrollikäynti minkä jälkeen sitten tiedetään onko selkäongelmat lopullisesti selätetty.

Partisten rally-tokopäivä

Päivänä eräänä mietin miten saataisiin laskettua omistajien rimaa lajin suhteen, ja miten uusia koirakoita saisi tutustumaan lajiin. Tästähän kehkeytyi idea rally-tokopäivän järjestämisestä. Pääpaino oli alokasluokan asioissa, mutta Ozzykin pääsi mukaan koska tämä oli erinomainen häiriöharjoitus. 

Ozzy teki päivän aikana useita kehäänmenoja ja radan aloituksia. Jostain syystä kun liikkeessä pyydän Ozzyn sivulle niin koira suorittaa tehtävän iloisesti häntää heilutellen. Jos lähtö-kyltin luona pyydän sivulletuloa itse ollessa paikalla, niin ensinnäkin liike on tahmeaakin tahmeampi ja Ozzy näyttää lähinnä selkäänsä saavalta. Tämä heijastuu vielä alkumetriinkin, joten seuraavat liikkeet menee enmmän ja vähemmän penkin alle. Hyvää oli se että sain tätä väärää mielentilaa näkyviin ihan treeneissäkin (eli pelkästään oman kisajännityksen piikkiin ei tuota voi laittaa), huonoa että ylipäätänsä tällainen ongelma nyt meillä on. Olen itse päätellyt, että tässä on ollut liian monta kisaa suhteessa ryhmätreeneihin. Tänään siis paaaaljon kehääntuloja, mistä palkkaus pelkästä aktiivisesta sivulletulosta sekä heti liikkeellelähdön jälkeen. En varmastikaan saanut mielentilaa korjattua kovinkaan paljon paremmaksi, mutta keksin toimintatavan miten Ozzy ei painostu niin paljon.

Mestari-luokan liikkeistä treenailtiin myös kaikkia käännöksiä, puolen vaihtoja, edessä peruuttamista sekä merkille lähetystä. Käännökset ja puolenvaihdot sujuivat oikein mallikkaasti, selkeästi vähäinenkin treeni näkyy positiivisesti lähinnä iloisuutena ja itsevarmuutena. Peruuttaminen edessä onnistui myös (kaksi toistoa), vaikka selkeästi näki Ozzysta että uusi paikka ja ympärillä oleva häiriö hieman laskikin itseluottamusta. Erinomasta kuitenkin että Ozzy tästäkin huolimatta säilytti toimintakykynsä ja yritti ratkoa tehtävää niin kuin on opetettu. Sitten se merkille lähetys... tätä pitää vielä yleistää ja paljon! Ozzy lähti tosi kivasti lähetettäessä, mutta sillä ei ollut aavistustakaan minne olisi pitänyt mennä kun merkki olikin kylttien seassa. Onneksi omalla hallilla on setti kylttejä jemmassa, joten pitää vaan yrittää käydä hallilla treenailemassa merkkiä kylttien joukossa. En usko että liikettä saadaan SM-kisoihin tai partisten mestiksiin kuntoon, mutta työstetään nyt niin paljon kuin keretään. Kuukaudessa kerkeää kuitenkin tehdä paljon - jos vain tietää mihin panostaa. Ja nämä asiat ovat nyt itselleni selkeästi tiedossa!

Iloiset rallaajat :)

Elämä ilman treenejä...

... on ollut haasteellista, mutta tuonut myös paljon uusia ulottuvuuksia elämään. Mörkön kanssa ei edelleenkään olla saatu lupaa treenata. Tosin en ole edes käyttänyt Mörköä nyt fyssarilla tarkistettavana, kun mielestäni näen Mörkössä edelleen varomista. Suunta on kuitenkin parempi, Mörkö leikkii repimisleikkejä vanhaan malliin ja tänään olisi hypännyt itse autoon (mutta en kuitenkaan antanut). Olen koittanut rajoittaa Mörkön tekemiä "kynttilähyppyjä" sekä autosta uloshyppäämiset olen estänyt kokonaan. Lenkkeilty ollaan jo normaalisti, ja tänään oli Mörkön onnenpäivä kun se pääsi kruisailemaan vanhempien silkkiterrierin kanssa.

Ensi viikko menee varmaan vielä lomaillen. Haluan käyttää Mörkön fyssarilla tarkistettavana ennen agilitytreenien kuvioon tuloa. Samoin haaveilen hieman mahdollisuudesta josko saisin tuurauspaikan hyppytekniikkaan, olisi kiva osaavan silmän alla tsekkauttaa näyttääkö hypyt normaaleilta. Tietty jos kävisi niin hyvä tuuri että maanantaille saisi fyssariajan, ja jos fyssarilta tulee vihreätä valoa niin voisin harkita käyväni tekemässä treeneissä jotain tosi kevyttä.

Ozzyn kanssa treenattiin viikon aikana kerran omalla parkkipaikalla mestari-luokan liikkeitä. Merkille lähetys sujui oikein mukavasti. Täytyy seuraavalla kerralla vaikeuttaa niin että vien merkin treenialueelle ilman että Ozzy on tietoinen asiasta. Sittenhän sen vasta näkee onko liike oikeasti hallussa. Edessä peruuttaminen sujui myös oikein määrätietoisesti. Tällä kertaa muistin kokeilla kaikki variaatiot kääntymisistä (missä seuraamispuoli vaihtuu) ja oikein hyvin meni. Olen saanut nyt yhtenäistettyä ohjaamista ja ainakin itselläni on varmempi fiilis etten sekoile (toivottavasti) kisoissa enää kääntymisissä. Puolenvaihtoja tein myös edessä, takana ja jalkojen välistä. Kaksi viimeisintä onnistuu hyvin ja edessä puolenvaihdollekin taisin keksiä oikein toimivan ohjauksen.

Muuten ollaan siis lenkkeilty. Välillä vajaan tunnin lenkkejä, välillä taas reilusti yli tunnin lenkkejä. Lähettyvillä olevassa metsässä olen löytänyt muutamiakin lenkkivariaatioita, missä koirat pääsevät liikkumaan vapaasti epätasaisessa maastossa. Toisesta suunnasta löysin oikein mukavan uuden lenkin missä ei ehkä ole mahdollista pitää koiria vapaana, mutta ainakin pääsee kävelemään hiekkaisia kävelyteitä metsän siimeksessä. Me like!

Lenkkeilyn lisäksi koirat ovat saaneet suuremman prosenttuaalisen osuuden ruoastaan raakana, mikä varsinkin Ozzylla on näkynyt positiivisena painonnousuna. Vanhalla herralla saisi olla hiukan enemmän rasvaa kylkien päällä, ettei heti ensimmäinen tauti vie heti kaikkea varaenergiaa pois. En tiedä johtuuko ruoasta vai liikunnan laadusta, mutta Ozzy on väläytellyt todella vauhdikkaita laukkapätkiä lenkillä. Ilo katsella toisen laukkaamista, Ozzy kun ei ole tainnut vuoteen vapaana ollessaankaan laukkailla :)

Ja ne uudet ulottuvuudet elämässäni. Nyt kun useampi ilta viikossa on vapautunut koirien treeneistä, niin olen voinut käyttää nuo vapaat illat itseeni. Herättelin uudelleen henkiin vanhan harrastukseni, salilla käymisen. Tosin en ottanut kuin kuukauden kortin, sillä toivon parin viikon päästä pääseväni Mörkön kanssa takaisin treeneihin. Mukavaa vaihtelua tuo on kuitenkin olllut! Ja oma kroppa tykkää :)

Ozzyn kanssa pohtimassa käännösten ohjaustekniikkaa

Ozzy pääsi treeneihin kun Mörköllä on tänään vielä lenkityskielto. Olin päättänyt treenata merkkiä, sekä käännöksiä ja puolenvaihtoja. Viritin merkin yhteen parkkipaikan nurkkaan, ajatuksena se että muiden tehtävien välistä yhtäkkiä lähetän Ozzyn merkille.

Ensin puolenvaihtoja takaata ja siihen perään puolenvaihtoja edestä. Ehkä kymmenkunta toistoa kumpaakin ja niin vain alkoi puolenvaihdot onnistua oikein hyvin. On se jännä juttu, että kun treenaa niin alkaa tulla onnistumisia ;)

Yhden puolenvaihdon jälkeen lähetin Ozzyn merkille, hyvin katsoi suunnan ja painui merkille. Vaikken edes näyttänyt Ozzylle että merkillä oli nami odottamssa. Taitava!

Seuraavaksi tein kymmenisen taistoa valkovuokkoa ja tulppaania. Sujui hyvin. Tämän jälkeen mietin miten jatkossa merkkaan molemmat vasempaan tai molemmat oikeaan sillä havaitsin että käytän erilaista merkkiä eri puolille käännyttäessä. Oikeastaan ainoa minulle ongelmainen on molemmat vasempaan koiran seuratessa vasemmalla. Samoin unohdinpa kokonaan kokeilla molemmat oikealle vasemmalla seuratessa ja molemmat vasemmalle oikealla seuratessa... eli seuraavallakin kerralla on tiedossa käännösten työstämistä. Havaitsin myös että nykyisellä merkkauksella käännökset ja pyörähdys menee Ozzylla sekaisin, joten pitää ottaa seuraavalla kerralla näidenkin erottelua (ja harkita erilaista merkkausta käännöksiin).

Jälleen yllättäen lähetys merkille. Hyvin meni.

Loppuun kerran edessä kolme mittaa peruutus, Ozzy vaikutti oikein itsevarmalta liikettä tehdessään. Hieno homma. Loppuun hieman oikealla seuraamista ja siitä palkkaamista käännöksissä. 

Loppuun onnistunut merkille lähetys.

Mörkön treenitauko jatkuu :(

Oltiin eilen onnekkaita ja saatiin aikaistettua (fyssarin pyynnöstä) seuranta-aikaa torstailta maanantaille. Olin innoissani, sillä Mörkön käytös oli reipastunut paljonkin edellisestä käynnistä. Mörkö on taas halukas leikkimään repimisleikkejä, ja koivennoston jälkeen Mörkö ruopii kaikilla neljällä tassulla maata pitkään ja hartaasti.

Mutta totuus oli karumpi. Kyllähän Mörkön selkä oli paremmassa kunnossa kuin reilu viikko sitten, mutta ei missään nimessä kunnossa. Edelleen tuli paljon iho-oireita rinta-rannelangan ylimenokohdalla. Vasen puoli oli jonkin verran huonompi kuin oikea.

Treenitauoista siis tämäkin viikko taukoa, ja luultavasti vielä ensi viikollakin. Seuraavaksi pitää varata lääkäriarika tälle tai ensi viikolle, jotta saadaan ranka kuvattua. Ihan vain omaksi mielenrauhaksi haluan tämän tehdä, että saadaan parempi ymmärrys onko kyseessä rakenteellinen vai lihaksista johtuvaa.

Mestari-luokka koestettu!

Ozzyn vuoro jälleen päästä kisaamaan. Kisat olivat lähellä (Vantaa), startti oli aamupäivästä (minulle mieluinen), lämpötila oli sopiva (ei liian kuuma) ja rata vaikutti helpolta (itsevarma fiilis). Niinhän siinä sitten kävi, ettei tulosta kuitenkaan tullut erinomaisista lähtötekijöistä huolimatta. Oikeastaan hyvä niin :p Sanoin jo aamulla, että tässä käy vielä kalpaten kun olin ihan varma että tulos tulee. Taas saatiin jalat maahan ja jatketaan nöyrempänä eteen päin :)

Tämän päivän kisarata

Radalla oli kiva määrä meille uusi kylttejä, muttei onneksi niitä kaikkein vaikeimpia (vielä opetuksen alla oleva merkille lähetys sekä edessä peruuttaminen). Uusina asioina päästiin pujottelelmaan oikealla seuraten, päästiin kääntymään tulppaanin ja valkovuokon tavoin. Täyskäännös oikeaan ja puolenvaihto edessä olivat myös uusia tuttavuuksia. Olin tyytyväinen ettei ollut iänikuista houkutusta - ei niinkään sen takia että houkutukset itsessään olisivat vaikeuta vaan tehtävä itsessään ei ole niitä mieluisempia minulle. Käytösruudussa koira istui oikealla kolme minuuttia.

Mestari-luokassa oli yllättävän runsas osaanotto, seitsemän koirakkoa. Meidän vuoro oli mukavasti toiseksi viimeisenä, niin sai hieman katsella myös toisten suorituksia.

Ja kuinka me sitten selviydyttiin:
-1 OV puolen vaihdessa takaa (tässä on nyt joku tyyppivirhe minkä toistan näemmä aina)
-10 siitä että suoritin kyltin 7 täysin väärin! En varmaan edes katsonut koko kylttiä kun tein molemmat oikeaan vaikka olisi pitänyt tehdä valkovuokko...
-1 + -3 tuli sitten varsinaisessa molemmat oikeaan kun jouduin uusimaan
-1 täyskäännös oikeaan
-10 puolenvaihto edessä. Tätä voisi vaikka treenata joskus :)
-10 istu, koira eteen ja oikealta sivulle - Ozzy istui edessä kyltin päälle...
-3 kun teetätin pyörähdyksen aivan liian myöhään
-1 liikkeestä maahan kyltilä jostain syystä pysähdyin itsekin

Summa summarum: 58/100p, eli ei tulosta

Positiivista oli se, että jälleen voin katsoa peiliin. Suurin osa oli ihan itseni aiheuttamia juttuja ja itselle jäi sellainen positiivinen fiilis että on taidollisesti aivan mahdollista saada tulos mestari-luokassa :)

Videotakin löytyy jälleen: http://youtu.be/R4Z-NnaJJBg

Täytynee katsella vielä uusia kisoja... ihan siltä varalta että jos päätän lähteä rally-tokon SM-kisoihin.

Kevyttä treenailua

Pitänyt hiljaista treenirintamalla. Olen lenkkeillyt koirien kanssa ja tarkkaillut Mörkön tilannetta. On ollut helpottavaa huomata, että Mörkön iloisuus ja energisyys on palannut takaisin. Iltapainit painitaan vanhaan malliin ja pilke silmäkulmassa Mörkö kehittelee omaa ohjelmaa vanhaan malliin. Näistäkin hyvistä merkeistä huolimatta en ole vieläkään vakuuttunut että Mörkö on oikeasti kunnossa. Tätä väitettä piti käydä sitten testaamassa.

Hallille siis ja Ozzyn kanssa tehtiin merkkiä, edessä peruuttaamista sekä liikkeestä istumista (koiran seuratessa molemmin puolin). Ensimmäinen merkki oli hakusessa, mutta tämän jälkeen Ozzy teki onnistuneita merkkejä kerta toisensa jälkeen. Jokaisella toistolla vauhti kasvoi, erinomaista. Peruuttamista tein kolme kertaa, nämäkin oikein mallikkaasti. Samoin liikkeestä istumiset meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Ozzy teki tämän lisäksi muutaman mini-hypyn ja putken. Ai että koiralla oli kivaa :)

Mörkön kanssa tein puomin, kerran. Heti huomasi ettei edelleenkään meno ole entisen mukaista. Joskin huomattavasti parempi kuin viime treeneissä muttei kuitenkaan hyvä. En siis alkanut enempiä koiran kanssa kikkailemaan, nytpä tiedän että ensi viikonkin treenit jäävät väliin. Täytyy myöntää että olen hiukan huolestunut tuosta Mörkön selästä, mutta en halua sen kummemmin miettiä muuta... Onneksi ensi viikolla on jo fyssari, niin nähdään missään mennään.

Loppuverryttely tuli tehtyä samalla kuin kävelin kotio. 45 minuuttia reipasta kävelyä, ja ihan varmasti oli kevyen treenin rasitus poispyyhitty.