Mörköläisen kanssa agility-kisoissa melkein neljän kuukauden tauon jälkeen. Tietty agility-tauko itsessään jo vaikuttaa agility-taitoihin, mutta jotenkaan en ole saanut "ideasta kiinni" tauon jälkeekään. Jos kerran viikossa käy treenaamassa, niin korkeintaan saa ylläpidettyä olemassa olevaa taitoa. Kehittyäkseen pitäisi treenata useammin. Itseltäni on vain tyystin puuttunut ajatus, että mitä treenaisi.
Tämän päivän starttien jälkeen ei ole puutetta treenattavista kohteista. Yksittäisistä esteistä eniten huomiota kaipaa puomi ja keinu. Tiesinkin Mörkön olevan hidas puomin suorittaja ja arastelevan keinua. Kesän jälkeen kummatkin alkoivat sujumaan hyvällä vauhdilla, mutta syksyn myötä on arkajalkailua havaittavissa enemmän. Kumpaankin esteeseen siis lisää itseluottamusta ja vauhtia, keinun alastulon kontakti pitää ottaa myös jotenkin huomioon sillä Mörkö mielellään pomppaisi kontaktin ylitse. Positiivista kisoissa oli se, että jälkimmäisellä radalla sekä puomi että keinu menivät jo vauhdikkaammin kuin ensimmäisellä radalla. Mutta niin kaukana kuitenkin optimisuorituksesta vielä ollaan.
Työstettävien listalla pysyy ikuisuusprojekti nimeltä pujottelu. Jostain syystä pujottelu hajosi kisoissa atomeiksi. Ensimmäisen startin ensimmäinen pujottelu herpaantui Mörkön nenään tulleesta vastuttamattomasta hajusta, ja uusintayritys jäi keskeneräiseksi Mörkön jättäessä lopussa leikin kesken kun omassa päässä nousi kierrokset syyttä suotta. Ennen toista rataa sain mahdollisuuden tehdä pujottelua, ja miten tuskaista oli kun en namikupin kanssakaan meinannut saada onnistuneita suorituksia. Yrityksiä viisi, joista yksi onnistuminen. Näillä eväillä toiselle radalle... Olin päättänyt etukäteen, että en ala uusimaan pujottelua vaan ohjaan kädellä loppuun. Sääli sinänsä, kun Mörkö on itsenäinen pujottelija mutta ei virheelinen pujottelu epäonnistuneilla uusintayrityksilläkään parane. Radan jälkeen otin avustajan kanssa neljä pujottelua namikipoille, näistäkin yski epäonnistunut. Kaiken kaikkiaan siis 12 pujottelua, joista (surkeat) neljä onnistumista.
Eniten harmittaa, että tällainen tapahtui kisoissa. Treeneissä on aina mahdollisuus helpottaa harjoitusta, tai palata ihan yksittäisen esteen pariin. Kisoissa pitää valita mennäkö radalle vai jättää väliin. Jos olisi ollut vielä kolmas startti tänään, niin olisi jäänyt väliin. Itseäni mietityttää että miten saan oman pään hallintaan seuraaviin kisoihoin niin etten ala tämän päiväisen jälkeen omalla (pujottelun) jännittämisellä pilaamaan myös tulevia suorituksia. Pujottelu kun on minulle jotenkin herkkä ja vaikea asia. Mörköhän teknisesti osaa pujottelun loistavasti, mutta reagoi kovin voimakkaasti minun tunnetiloihin. Jos paineistun niin Mörkökin paineistuu ja jättää pujottelun kesken. Kun en paineistu niin kaikki menee hyvin. Miten sitten olla paineistumatta? Sitä pitää vielä harjoitella lisää. Paljon.
Oma vireeni oli myös täysin väärä. En jännittänyt kisoja ollenkaan, joten en saanut myöskään sellaista "apinan raivoa" päälle, mikä sitten näkyi enemmän ja vähemmän kummannkin flegmaattisuutena radalla. Jälkimmäiselle radalle sain sentään itselleni hyvän vireen, ja sehän näkyi suoraan vauhdissa ja tuloksissa.
Tuloksilla ei siis tänään juhlittu. Saatiin kuitenkin kummaltakin radalta tulos, eli edelleenkään Mörköllä ei ole yhtään HYLyä. Sijoitusputki kyllä katkesi, mutta ehkä ihan hyväkin kun tarpeettomasti tuostakin olen ottanut parissa viime kisassa paineita. Tosin ei ollut sijoituspaineitakaan kun mini2ssa kilpaili 19 kilpailijaa ja tiesin etukäteen noista puomin ja keinun ongelmista. Sijoituttiin kummallakin radalla 9/19. Kummaltakin radalta 5 + reilusti yliaikaa. Ensimmäiseltä enemmän kun uusittiin kerran pujottelu, jälkimmäiseltä vähemmän.
Seuraavat kisat sitten ensi vuoden puolella. Nyt jäädään työstämään perusteita jälleen paremmaksi ja koitan miettiä mitä tälle mun nupille teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti