Muiden keskittyessä joulun valmisteluihin minä käytin iltani tuuraamalla Seppo Savikon ryhmässä. Edellisestä kerrasta kun olen ollut Sepon koulutettavana on melkein kymmenen vuotta, joten innolla odotin miten on mies ja opetusmetodit muuttunut vuosien mittaan. Samoin tavoitteena oli työstää pujottelua ja puomia eteen päin. Salaisena aseena mukaan savustettua lehmän sydäntä - ai että Mörkö niin tykkää tuosta!
Seppo oli tehnyt meille mukavan sujuvan radan, missä pääsi ohjausteknisesti treenaamaan pakkovalssia ja (minulle edelleen vaikeaa) persjättöä. Muuten rata olikin kivan jouhevaa luukutusta. Pujottelu tehtiin seinää kohden ja se melkein päätyi seinään. Samoin puomi. Haastetta riittä siis - lähinnä minulla.
Varmuuden vuoksi vein namikipon valmiiksi pujottelun lähettyville ihan siltä varalta että itseäni alka liikaa hirvittämään. Aluksi meinasin laitta kipon radalle, mutta sitten kuitenkin päädyin haastamaan itseni ja kokeilla ilman. Onneksi kokeilin, sillä Mörkö pujotteli ensimmäisellä kerralla aivan oikein joskin Mörköläiseksi ihan hitusen epävarman oloisesti. Toisella kerralla kun pujottelu tehtiin Mörkö (ja minä!) hoidettiin homma ammattimaisesti kotio. Erinomaista, aiemmin tekemäni mielikuvaharjoitukset ovat siis vieneet hommaa eteen päin. Kolmannella kerralla en halunnut enää kokeilla onneani vaan laitoin suosiolla namikipon pujottelun päähän. Hyvä näin, sillä Mörkö liukastui 4-5 välissä, mutta taisteli tästä huolimatta itsensä puhtaasti pujottelun läpi.
Sitten puomille. Halusin näyttää Sepolle missä mennään puomin kanssa ennen kuin alettiin miettimään puomin laskemista. Mörkö meni (yllättäen) laukalla nousevan osuuden ja ravilla loput, lopussa palkka minkä olemassa olosta Mörkö ei tiennyt. Seppo kommentoi että Mörkö oli jännittännyt alta menevää putkea - ja että minun äänestä kuului myös pien epävarmuus. Joten palkka valmiiksi puomin päähän ja apinan raivolla muutaman esteen kautta puomille... ja Mörköhän meni laukalla tasaisen osan puoleen väliin saakka! Vielä kerran sama homma ja tällä kertaa Mörkö mielestäni teki vieläkin paremman suorituksen.
Eli loppujen lopuksi, ei tässä niin suossa ollakaan :) Pujottelu meni hyvin, ja metalli puomi parani toistojen myötä. Tosin keinuahan ei nyt sekoitettu hommaan ollenkaan, mutta tämä sitten aikanaan. Parasta tässä on se, että puomia saadaan paremmaksi ilman madaltamista mikä tarkoittaa suoraan helpompia harjoitusmahdollisuuksia.
Aivan loppuun oli tarkoitus tehdä mukavan rentoa rallattelua, mistä Mörkö lähti aivan lapasesta heti ensimmäiseltä esteeltä. Mörkö paineli häntä suoran hypyltä putkeen ja aloin kutsumaan sitä takaisin alkupisteeseen, eli keppien loppuun. Mitä tekee Mörkö? Kurvaa suoraan putkesta pujotteluun ja tekee aivan mielettömän pujottelun! Täysin itsenäisesti, minun seistessä edessä. Vähänkö tässä kohtaan biletettiin koiran kanssa :) Lennosta onnistunut loppusuora ja loppukävelylle.
Mitä tästä kerrasta jäi opeiksi? Ensinnäkin Mörkö osaa pujotella. Minun täytyy luottaa koiraan. Toiseksi puomin kanssa päästään todennäköisesti etenemään oletettua nopeammin, toki töitä on silti tehtävänä. Jos koirista sanotaan että niiden täytyy saada onnistumisia useissa eri ympäristöissä niin täysin sama pätee kohdallani pujotteluun (ja puomiin). Tärkeämpää taitaakin olla se, että itse saan onnistumisen kokemuksia. Toki ei onnistumiset eri ympäristöissä Mörköllekään pahaa tee.
Varaslähtö joululahjoihin - oikein hyvät treenit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti