sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Timo Rannikon koulutuksessa - persjättöjä ja rytmitystä

Tänään piti oilla koiratäyteinen päivä, mutta monesta syystä päätin jättää Ozzyn rally-tokokisat väliin ja keskittyä ainoastaan Mörkön kanssa agilityyn.

Ozzyn päivä eilisessä näyttelyssä oli paljon pitempi kuin olin alkujaan kuvitellut. Joten kotiin saapui niin väsynyt omistaja kuin koirakin kahdeksan aikoihin. Jo illalla mietin seuraavan aamun kisan järkevyyttä, sillä mestari-luokan rataantutustuminen oli jo 8.30 ja kisapaikallekin ajoi reilun tunnin. Tämä olisi tarkoittanut kuudelta heräämistä. Niinpä illalla laitoin kellon soimaan kuudelta ja toivoin että talviaikaan siirtymisen myötä saatu extra tunti olisi auttanut... mutta ei. Herätyskellon pärähtäessä päätäni särki ja muutenkin oli tosi vetämätön olo, joten käännettiin Ozzyn kanssa kylkeä ja jätettiin kisat väliin. Edelleen olen sitä mieltä että päätös oli oikea, Ozzyn kuorsatessa syvää untaan vieressä. Ei pappa jaksa enää täysiä viikonloppuja täysillä. Olisihan se ollut kiva saada yksi startti alle ennen SM-kisoja, mutta ei startillakaan tee mitään jos lähtökohtaisesti ei olla "kisakuntoisia".

Joten Mörkön kanssa suunnattiin puolilta päivin hallille. Aloitettiin ensin tutustumalla Timo Rannikon suunnittelemaan rataan. Radassa oli sellainen hauska piirre, että alku oli mukavaa rallattelua ja loppu jo todella haastavaa. Kaiken tasoisille koirakoille siis ihmeteltävää radalla. Ennen kuin otettiin koirat mukaan, niin käytiin rata vielä lävitse Rannikon kanssa hänen näyttäessään useita eri ohjausvariaatioita eri paikoissa. Aika hyvin olin onnistunut poimimaan toimivia ohjausratkaisuja itsekin, mutta muutamassa paikassa olin kyllä mennyt myös tosi onnistuneesti metsään. Päivitetty suunnitelma päässäni lähdin lämmittelemään Mörköä.

Noin 20 minuutin lämmittelyn jälkeen oli meidän vuoro. (Löysin tosi kiva hiekkapohjaisen pätkän missä pystyy pitämään koiraa hyvin irti, ja siellä oli hyvä ottaa spurtteja yms). Alku meni oikein hyvin, Mörkö teki A :n vanhaan hyvää malliin (pari viikkoa sitten varoi A :n alastulossa) ja ohjasin suoraviivaisesti koiraa minne pitikin. Esteet 6-9 oli ensimmäinen "hukkapätkä" meille, sillä olin päättänyt tehdä itselleni vaikean ohjauskuvion mukaan perusvalssin sijaan. Kaipa noita voisi yleisesti kutsua persjätöikse, eli eri variaatioita ohjauskuvioista missä koira vaihtaa takana puolta. Vähän noita on tullut kyllä harjoiteltua, ja vaikealta tuntuikin.

Onnistuneen suorituksen jälkeen skippasin puomin ja pujottelun, sillä halusin hieman säästellä Mörköä kun sen agility-kunto on kuitenkin hiukan heikko tällä hetkellä. Hyppy-hyppy-putki sarjaan olisi voinut tehdä saksalaisia, mutta koska Mörkö ei tuntunut tänään irtoavan kovin hyvin (onko kipua?) niin päädyin toisenlaiseen ohjaukseen - vain tajutakseni että jälleen minun pitää vaihdattaa koiran puolta takanani. Ja vaikeata oli jälleen, minulle. Olen ihan selkeästi jäänyt liikaa valssiin kiinni, pitää ottaa nuo persjätöt mukaan ohjaustekniikkana sillä siinä pystyn vaihtamaan koiran puolta ilman pienintäkään järruttelua (mitä valsseissa on aina jonkin verran).

Tämänkin kohdan mennessään sujuvasti päädyttiin loppupätkään, missä suurimmaksi teemaksi nousi RYTMITYS. En saa jättää Mörköä yksin! Agility on yhteistyötä! Tässä pari hyvää ohjenuoraa tulevaisuudelle. Ensin merkkaus, sitten päästö hypylle, odota koiraa ja ota koira mukaan. Kun maltoin odottaa ja ottaa Mörkön mukaan, niin sen laukka oli tehokkaasti eteen päin menevää. Jos jätin koiran yksikseen ja menin odottamaan kauemmaksi koirasta niin koiran pari ensimmäist laukka-askelta olivat enemmänkin ylös päin suuntautuvia kuin eteen päin ohjautuvia.

16 minuuttia ajastamme oli ohitse, itsellä oli hiki päällä ja Mörkökin vaikutti tehneeltä. Nyt kun vielä tietäisi oliko Mörkön "vaisuus" ennemminkin agility-kunnon loppumista vai kivusta johtuvaa... Ei Mörkö missään nimessä hidas ollut, mutta loppua kohden kuitenkin normaalia tahmaisempi. Nyt Mörkö on nukkunut tunteja takki päällä ja tulen seuraamaan tarkasti Mörkön käyttäytymistä tämän päivän ja huomisen ajan. Toivon kyllä kovasti ettei olisi kipua, sillä sitten kyllä soimaan itseäni jälleen viikkoja...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti