Mörkö 8v treenaa

Mörkö on jo kahdeksan vuotias. Virallisesti veteraani. Minun luottopakki. Jälleen treenatessa olin kiitollinen miten koira sopii kuin hanska minulle. Totta kai Mörkössäkin on omat heikkoutensa, mutta näiden kanssa on opittu elämään ja itse asiassa näiden takia olen nykyään osaavampi kouluttaja.

Vaikka totuus on että harrastusvuosia on jäljellä vähän, niin toivotaan että jäljellä olevista vuosista voidaan nauttia täysillä. Että Mörkö pysyy terveenä. Jotta voimme touhuta, lenkkeillä, treenata ja kisata ilolla.

Mörkön synttäreiden kunniaksi lähdin poikkeuksellisesti molempien koirien kanssa treenaamaan. En yleensä toimi näin, sillä en koe pystyväni tekemään kummallekin koiralle eteen päin vievät treenit tai antamaan itsestäni oikeasti tarpeeksi muun muuassa palkatessa. Olin kuitenkin suunnitellut kummallekin koiralle ytimekkäät treenit, ja kun mahdollisuudet hallilla käymiseen ovat olleet joulun aikaan rajalliset niin päätin ottaa molemmat mukaan.

Tikru aloitti ja teki puolikasta pujottelua. Muistuteltiin melkein parin viikon jälkeen mikä homman nimi olikaan ja tehtiin ylipäätänsä helppoja sisäänmenoja kun ensimmäistä kertaa treeniin tuli väkisin viereisen kentän bordercollie-häiriö. Pätevästi Tikru kasasi keskittymiskykynsä ja alun häröilyn jälkeen hoito tonttinsa. Treenattiin myös namimaatin häivytystä putken toiseen päähän, jotta voin alkaa esimerkiksi puomilla tekemään toistoja niin ettei namimaatti ole suoraan nenän edessä.

Mörkön teemana oli takaakierrot ja niiden jälkeiset elämät. Alkuun ihan vain naksuttelua takaakierrosta. Treenin kohteena oli siivekkeen ympäri hyppääminen niin että ohjauspuoli ei vaihdu ja että puoli vaihtuu persjätöllä. Samoin tein myös takaakierto-flippejä, sekä takaakierto-persjättöjä. Lähestymiset olivat kolmesta eri kulmasta (45kulma, 90kulma ja 135kulma). Tietty sekä vasemmalta että oikealta. Yllätyksekseni oikealta homma toimi kuten osaavalla koiralla kuuluukin, mutta vasemmalta puolelta suoritettuna oli selkeästi vaikeampaa.

Olisin halunnut tehdä treeniä isolla kentällä jotta olisi saanut kisavauhdissa tehtyä treeniä, mutta ehkä oli hyvä ensimmäisellä kerralla tehdä hieman rauhallisemmin. Perusteista kuitenkin kyse. Minun itsevarmuuden kasvattamiseksi tarvitsen kyllä kovan vauhdin treeniä myös, joten suunnitelma ensi viikon omatoimitreeniin alkaa pikkuhiljaa muovautua. Joka tapauksessa lähtötilanne on paljon parempi kuin mitä olin kuvitellut.

Lopuksi vielä pujottelu molemmin puolin persjättö lopussa. Mikä ihme siinä on että ohjaus tuntuu vain niin kamalan vaikealta? Kun ei siinä ollut mitään ongelmaa. Näitäkin siis lisää, että alkaa minusta tuntua luontevalta treeneissä (ja sitten siirto kisoihin).

Tikrun kausi 2017 paketissa

Tikrun treeneissä jatkettiin samaa teemaa kuin aikaisempinakin viikkoina, eli vauhtia, fokusta ja itsevarmuutta. Yleensä ollaan tehty 4-6 esteen pätkissä, mutta nyt päätin olla rohkea ja kokeilla pidempää rataa (20 estettä). Kyllähän Tikru välillä tättähääräsi omiansa kun ajatus katkesi tekemisestä, mutta suurimman osan aikaa Tikru teki täysillä töitä - ja meni lujaa!

Vielä on kontaktit ja pujottelu kesken ja erikoisesteistä rengas ja pussi vaativat radan osana vahvistamista. Ikinähän ei voi liikaa vahvistaa irtoamista ja mutkaputket vaativat erityishuomiota. Jostain syystä mutkaputket eivät aina onnistu, joskus taas ei ole mitään ongelmia.

Hurjasti on Tikru kyllä kehittynyt vajaassa puolessa vuodessa, mikä ollaan tavoitteellisesti treenattu. Koira on myös kehittynyt henkisesti ja sen toiston kestävyys on jo aivan eri luokkaa (alussa pystyi tekemään vain 2-4 toistoa) ja lelulla palkkaamistakin koira jaksaa paremmin. Ylipäätänsä Tikru on motivoitunut tekijä, eikä enää turhia haistele ja harvemmin ottaa häiriötä viereisten kentän tapahtumista. Paitsi jos kentällä menee bordercollie aidan lähettyviltä, kuten videolta näkyy :p

Tuplasti hyppyrataa

Mörkön kanssa viiden viikon tauon jälkeen kisaamassa J Tauko johtui alkujaan harmittomasta naarmusta, mikä valitettavasti tulehtui. Ihan aluksi jännitin myös sitä, onko kipuileva kohta jänne vai iho jänteen päällä… onneksi kyseessä oli jälkimmäinen vaiva. Joten joulutauko ajoittuikin kuukautta aikaisemmaksi.

Menin poikkeuksellisesti kisoihin itsekseni, isimies ja minimies jäivät kotiin aikaisten starttien takia. Matkalla oli hyvä miettiä miksi kisaan ja mikä on tavoitteeni. En olekaan huomannut, etten ole aikoihin asettanut kisatavoitetta. Mietiskelin sitä, että parhaimmillaankin Mörköllä ja minulla on enää kaksi vuotta kisauraa edessä. Mitä haluaisin tästä ajasta muistaa? Helppo homma, ei yksittäiset nollat tai ylipäätänsäkään tulokset ole se mikä merkitsee vaan yhdessä tekemisen fiilis. Joten päätin unohtaa viime kisoissa olleen tavoitteeni (koitan tuoda jokaiselle radalle jotain uutta treeneistä tai tehdä jonkin minulle vaikean ohjauksen radalla) ja keskittyä fiilikseen. Jo senkin takia että olen huomannut alkavani jännittämään ratasuorituksia, kun aina menen osaamiseni äärirajoilla. Tällä kertaa halusin nauttia parhaimman kisakaverin kanssa kisaamisesta ja tehdä minun mukavuusalueella olevia ohjauksia, vaikka ne olisivatkin hitaampia.

Kaksi starttia, kaksi hyppyrataa. Tuomarin Minna Väyrynen. Ensimmäisellä radalla olisi ollut todella hyvä paikka harjoitella takaakierto-persjättöä (tain takaakierto-valssin) sekä persjättöä aika tiukassa välissä (tein persjätön löysemmässä kohtaa). Yhden valssin tajusin toisaalta vaihtaa persjätöksi. Rata oli hieman hutiloidusti muutamassa kohden ohjattu, mutta Mörkö hoiti tonttinsa ja maalissa nollalla – ja vieläpä ihanneajassa (etenemällä 3,92m/s). Toinen rata oli huomattavan mutkikas ja siinä oli hieman haasteellinen alku. Alun olisin voinut ohjata varman päälle, mutta päätin kuitenkin tehdä minulle epävarmemman päälle juoksun ihan siitä syystä että se oli kaikkein järkevin ja jatkon kannalta helpoin ohjaus. Muuten olisi pitänyt tehdä persjättö pujottelun jälkeen joten alun päälle juoksu oli pienempi hankaluus. Tälläkin radalla sain luontaisesti yhden persjätön ohjaukseen, ehkä jostain kehkeytynyt persjättöjäädytys alkaa viimein sulamaan. Maalissa olin niin etten tiennyt tuliko ratavirheitä ja päästiinkö ihanneaikaan. Tuloksista selvisi että nollalla selvittiin (etenemällä 3,88m/s).

Meillä oli niin kivaa lämmitellessä, viritellessä, radalla ja radan jälkeen. Fiilis aivan huipussaan. Tätä minä haluan agilityltä! Sitä että tuloksesta välittämättä olen tyytyväinen koiraan, itseeni ja meihin. Sitä että radalla tulee hiki. Sitä että radan jälkeen jaetaan feta-parsapiirakka.

Tajusin myös aikaisemmin tällä viikolla että takaakiertojen jälkeinen elämä on minulle vaikeaa, koska en ole oikeasti opettanut Mörkölle takaakiertoa. Mörkö kyllä kiertää esteen taakse, mutta ei hyppää automaattisesti takaisin. Noh, enpä ole koskaan oikeasti opettanut asiaa. Tämä oivallus tuli kun Tikrulle opetin takaakierron jälkeisiä ohjauksia. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan…. joten tämän talven tavoite Mörkön kanssa on opetella takaakierrot. Turhaan koitan takaakiertoja kisaradoille tunkia, kun Mörkö ei asiaa osaa ja minua taas asia ahdistaa. Eikä ahdistusta helpota toistuvat epäonnistumiset kisatilanteissa. Treeneissä takaakiertojan jälkeinen elämä pääsääntöisesti onnistuu, mutta tajusin tähän olevan syynä kisavauhtia hitaamman treenivauhdin. Helppoahan se on hitaammin tehdä onnistuen. 

Puolet pujottelusta

Tänään oli sinänsä suuri päivä että Tikru teki ensimmäisen kerran puolikaan pujottelun, kuusi keppiä. En tänään tehnyt kuin helppoja sisäänmenoja, mutta mielenkiintoinen virstanpylväs tämäkin! Eikä tule yhtään liian aikaisin, sillä 2x2-portteja käyttäessä treenaan mieluummin (tasaisella) ulkokentällä kuin (pehmeällä) sisäkentällä. Viime viikkojen treenisää on ollut joko märkää tai lunta ja märkää, joten mieluusti sitä siirtyy sisälle.

Ihan heti se ei tule tapahtumaan, sillä kuutta keppiä portteja käyttäen on syytä vahvistaa vielä reilusti. Nähtäväksi jää myös siirtyykö Tikru suoraan porttipujottelusta tavalliseen pujotteluun, vai tarvitseeko siinä kohtaa miettiä kikka kolmosia.

Viikkotreeneissä jatkettiin viime viikon teemalla eli vauhdin treenaaminen, lisättynä haltuunotolla. Tekniikkaosuudessa tutustuttiin saksalaiseen. Hieman mietn tuleeko siitä Tikrun kanssa mitään, kun jostain syystä saksalainen on itselleni vaikea. Mutta niin vain tehtiin monta toistoa joka kerta onnistuen! Ensin ilman vauhtia ja lopulta viiden esteen luukutuksen jälkeen onnistunut saksalainen. Ei että tuntui hyvältä, vaikka jännityksestä olikin kylmähiki ja syke pitkälti toista sataa. (Nyt pitääkin kokeilla Mörkön kanssa josko saksalaiset onnistuisivat samoilla vauhdeilla.)

Hieman vahingossa treenin osaksi nousi myös meidän kohdalla omien vanhojen tapojen muuttaminen. Olen tottunut viemään koiran esteelle saakka. Joko siitä syystä ettei koira irtoa tai sitten se ei osaa tarpeeksi vahvasti asiaa. Tikrun kohdalla irtoaminen ei ole ongelma, mutta esimerkiksi täydestä vauhdista kauempaa takaakiertoon irtomista ei koira voi oppia ellei asiaa sille opeteta. Onneksi on välkyt kouluttajat, ja puuttuivat tähän minun esteelle saakka pinkomiseen. Useamman toiston se vaati ennen kuin minä maltoin pysyä kauempana ohjaamassa. Tikru kyllä osasi, ja jatkossa osaan minäkin kunhan vielä harjoittelen lisää.

Tikrun treeneissä teemana vauhdin rakentaminen (+fyssari)

Tämä! Se on mielenkiintoista miten monesta asiasta vauhti koostuu:

1. Geenit ja koiran rakenne vaikuttavat siihen että toiset ovat luontaisesti nopeampia kuin toiset, mutta siihen ei kannata jäädä jumiin. Vauhtia voi harjoitella.
2. Vauhdin rakentamiseen vaikuttaa koiran peruskunto. Jos ei ole käyttänyt aikaa peruskuntolenkeillä, koira on ylipainoinen tai lajiharjoittelu on puutteellista (lihaskunto) ei voi olettaa koiralta täyttä vauhtiakaan.
3. Tiedätkö miltä koirasi näyttää kun se juoksee vapaana täysiä? Mistä voit tietää, miltä sen pitäisi näyttää agilityradalla? Kun koiralla on arjessa mahdollisuuksia juosta täysiä, koira treenaa maksimivauhtia (spurtit) sekä kropan hallintaa maksimivauhdissa.
4. Vauhti ja itsevarmuus kulkevat myös käsi kädessä. Epävarma koira ei uskalla edetä. Itsevarmuutta voi lisätä positiivisella vahvistamisella, taitojen vahvistamisella ja toki ohjaajan johdonmukaisella ohjauksella.

Lisään listaan vielä eilisen fyssarilla käynnin jälkeen yhden kohdan:

1. Koiran kropan hallinta. Vaikka voimaa ja kuntoa on riittämiin niin koira ei pysty hyödyntämään olemassa olevia resursseja täysillä jos kropan hallinta on huonoa. Samalla loukkaantumisriski kasvaa.

Ja toki ohjaajan vaikutusta ei pidä unohtaa

1. Koiralla on mahdollisuus liikkua sitä nopeammin mitä vikkelämpi ohajaaja on jaloistaan ja/tai ainakin pystyy ohjaamaan selkeästi nopeassakin vauhdissa.

Toki vauhtiin vaikuttaa vielä moni muukin asia, mikä ei nyt nopealla mietinnällä tullut mieleen.

Tikrun treeneissä helppo ympyrärata, mitä pystyi suorittamaan kumpaankin suuntaan. Suoralla hyppy-pituus-putki, mutkassa hyppy-hyppy-hyppy, suoralla hyppy-rengas-hyppy ja mukassa putki mutkalla. Erinomainen treeni Tikrulle myös siinä mielessä, että pystyttiin vahvistamaan mutkaputkea radan osana. Aloitettiin minun pyynnöstä suorasta putkesta kolmen hypyn käännökseen, ja olikin hyvä valinta koska vauhdin huumassa Tikru ei seurannut laisinkaan ohjausta. Pahimmat höyryt kun oli päästelty niin Tikru seurasi ohjausta liiankin hyvin... Lopulta muutaman toiston jälkeen löytyi hyvä tasapaino ja päästiin luukuttamaan rataa ensimmäisestä mutkasta mutkaputkeen ja lopuksi vielä koko ympyrä niin että palkkaus mutkaputkelta. Kyllä se pirulainen vaan menee kovaa :D (joskin hallintaa ei kyllä ole vielä tarpeeksi).

Eilen kävin Tikrun kanssa fyssarilla kun mielestäni koira ei ole tasapainossa. Sain kuulla että Tikrulla on kyllä hyvä lihastasapaino mutta se ei ole symmetrinen. Liekö peruja vuoden takaisesta olkapään tulehduksesta. Samoin olen huomannut että Tikrun selkä "pettää" satunnaisesti hypyillä ja vastaavan huomion teki Vappu Alatalo pari viikkoa sitten. Näillä tiedoilla fyssari tutkittuaan Tirkun totesi että Tikrulla on huonosti pakaralihaksia suhteessa reisilihaksiin (ponnistaminen), lanneselän lihaksisto on puutteellinen kauttaaltaan (selän retkahtaminen hypyssä) sekä etuosaan olisi hyvä saada enemmän lihaksistoa sekä hallintaa (alastulot hypyiltä). Onneksi olen pitänyt hyppyjen korkeudet treeneissä 10cm... 

Nyt treenaillaan pohjat ja perustukset Tikrun kropasta kuntoon ja katsotaan miten se vaikuttaa vauhtiin ja itsevarmuuteen!

Tikrun viikkotreenit

Tikrun kanssa ollaan käyty tunnollisesti joka maanantai ohjatuissa treeneissä. Näistä on vain tullut kirjoitettua vähän, kun tuntuu ettei me tehdä mitään vaikka oikeasti tehdään paljonkin! Jotenkin on tuntunut vain hölmöltä kirjata että koira osasi hakea hypyn. Kun kuitenkin ollaan aivan perusteissa.

Tänään oli kaksi ohjattua settiä ja tein lisäksi vielä pujottelua omatoimisesti.

Ratatreenissä teemana oli takaakierrot ja varsinkin takaakiertojen jatkot. Miten oiva teema minulle, joka en osaa takaakiertojen jälkeistä elämää! Eikä se tuntunut Tikrunkaan kanssa yhtään helpommalta. Ei me tosin varsinaisesti päästy kovinkaan montaa takaakierron jälkeistä variaatiota kokeilemaan, kun Tikrulla on vielä perusteissakin työstettävää. Olen oikeastaan vain vahvistanut käskyeroittelua hyppy ja takaa, jotta koira suorittaisi pyydetyn tehtävän itsenäisesti. Tällä hetkellä noin kolmen metrin etäisyydeltä. Ihan kivasti Tikru tekikin erottelua, ei ole oppi hukkaan mennyt :) Takaakiertojen jälkeen valssia ja niisto toimi hyvin, mutta päälle juoksu, persjättö, flippi jne vaatii vielä vahvistusta että Tikru todella ymmärtää että takaakierrosta sillä on vastuu suorittaa hyppy vaikka itse liikkuisinkin hypyn suuntaisesti.

Tikrulla oli vauhtia alussa enemmän kuin järkeä ja Tikru tarjosi hyppyjä sekä putkia läheltä ja kauempaa. Pahimmat höyryt päästeltyään Tikru keskittyi hyvin tehtävään. Eikä minua edes Tikrun rallattelu harmita, helpompmi se on rakentaa koiraan hallintaa kuin irtoamista. Ylipäätänsä Mörkön häiriönsieto on parantunut reippaasti eikä aidan takana juoksevat koirat vie huomiota. Samoin toistonkestävyys on parantunut roimasti! Keväällä Tikrun kanssa pystyi tekemään maksimissaan neljä toistoa, kun nyt pystyn niin halutessani tekemään vaikka kymmenen toistoa.

Muiden tehdessä keinua me tehtiin puomin alastuloja. Minun seistessä vasemmalla Tikru ottaa kontaktin alemmas. Olen varmaan tehnyt näin enemmän toistoja, pitää tehdä oikealta puolelta hetken aikaa enemmän. Tehtiin sekä suoria että kääntymisiä, ihan kivasti Tikru ottaa kontaktin vaikkei sillä kyllä ole mitään käsitystä mene/kääntyy käskyistä tai niiden eroista vielä. Pitäisi nimetä myös puomi, kunhan ensin päättäisin että millä. Onko se ihan tuhoon tuomittu idea jos puomi on puomi kun putki on pukteen? Vai pitäisikö puomi olla esimerkiksi ylös? Tein kerran myös kokonaisen puomin, alku jännittää edelleen mutta vaikka vauhtia olikin nyt enemmän niin silti kontakti oli loistava.

Itsenäisesti kävin tekemässä neljän kepin pujottelua. Tänään tein "kaikki onnistuu"- periaatteella kahdeksan toistoa, ainoastaan tuttuja asioita. Hyvin Tikru hakee ja suorittaa kepit suorasta linjasta, 90 asteen lähestymisistä sekä tiukoista avo/umpikulmista. Tarkoituksella tein tällaisen helpon treenin välillä, ettei joka kerta ole jotain uutta haastetta. Motivaatio ja vauhti tykkää. Olihan alla muutenkin jo kunnon treenit, joten senkin takia oli syytä tehdä mukavaa ja helppoa.

Negatiivista rallya

Tämän vuoden viimeinen rally-toko tuli kisattua partisten mestiksissä. Tuli tehtyä kyseenalainen ennätys, kun saatiin Mörkön kanssa niin paljon virheitä ettei pisteet edes riittäneet. Tuloksena -2.

Hyvät asiat:
- Mörkö oli rentona ennen kehää, tuli rennosti kehään ja suoritui radasta melko rennosti. Muutamia hetkiä koira oli selkeästi paineistunut, mutta hienosti Mörkö myös pääsi pois paineesta. Käytösruudussa Mörkö piti suorastaan erinoamista kontaktia.

Ja ne huonot asia:
- En talkoile ja kisaa samana päivänä enää ikinä. Tiesin jo aikaisemmista kokemuksista ettei talkoilu ole hyväksi, mutta nyt tein päätöksen että ei näin enää jatkossa. Tämä on helppo pitää, sillä tämä kisa oli myös hetkeksi viimeinen partiksille talkoiltu kisa. Katsotaan sitten uudestaan kun taloudessa on taas partis, siihen saakka nautin rivijäsenen eduista.
- Pitää yksinkertaisesti treenata enemmän. Kyllä se kotona osaa ei kuitenkaan kanssa kisasuoritukseen. Kotona Mörkö osaa teknisesti tehtävät kohtuullisesti tai loistavasti, mutta on aivan eri asia tehdä temppuja yksittäin ja kotona. Ennen sauraavaa kisaa on pakko saada alle ratatreeniä. Esimerkiksi pyörähdys ensimmäisenä kylttinä, kaikki molemmat kääntyy johonkin suuntaan, peruutus sivulla vaativat vielä yleistämistä paljon jotta toimivat myös radan osana.

Eihän se nyt yllätys ollut ettei treenaamatta tulosta tule, mutta olen kieltämättä yllättynyt että keittiötreenailu siirtyy rallyssa näin vähän kisaradalle kun taas tokossa keittiössä on tehty hyvät pohjat. Ovathan lajit toisaalta kovin erilaisia luonteeltaan... joten lisää treeniä.

Haastan itseni pujottelun kanssa

Mörkö piti säännöllisen agilitytaukonsa taas oli aika treenata. Treeniratana oli Lee Gibsonin aiemmin tänä syksynä Lohjalla ollut rata. Itse kiinnoistuin lähinnä radan alusta ja lopusta. Pujottelu mietitytti.

Kokeillako takaaleikkuasta? Vaikka takaaleikkauksesta tulisi tosi jyrkkä. Kokeillako lähettää pujotteluun niin että koira on vasemmalla puolella? Kummalta puolelta olisi parasta suorittaa nelonen? Mitä tehdä pujottelun jälkeen? Valssi, poispäinkääntö vai jotain aivan muuta? Kerkeääkö pujottelun alkuun pakkovalssiin? Ennen treeniä käytiin vilkasta keskustelua treeniryhmän facebook-ryhmässä, ja täytyy kyllä sanoa että etukäteen miettiminen oli ehkä koko treenin paras anti.

Mörkön kanssa oli suunnitelmana kokeilla 1) pakkovalssi 2) takaaleikkaus 3) poispäinkääntö. Pakkovalssiin kyllä kerkesi hyvin ja koiran sai varmasti pujotteluun (putken sijaan, mikä monella oli haaste), mutta suoritus oli hidas. Takaaleikkaus hieman mietitytti kun takaaleikkaus tapahtui todella jyrkässä kulmassa. Tämä kuitenkin hyvä ohjaus kunhan muistan maltin. Kun maltoin odottaa että Mörkö oli pujotellut 3-4 väliin niin ei ollut mitään ongelmaa tehdä takaaleikkausta. Muutaman toiston se vaati ennen kuin maltti löytyi. Poispäinkääntö toimi yllättäen parhaiten! Olin aivan varma ettei Mörkö irtoa kauas putkeen, mutta sinne se paineli häntä suorana.

Myöhemmin kokeiltavaksi (ja treenattavaksi) jää 4) koira lähestyy ohjaajan vasemmalta puolelta pujotteluun ja ohjaaja menee pujottelun oikealle puolelle. Tämä ei tahdo onnistua edes 90 asteen kulmasta niin en viitsinyt edes kokeilla näin paljon vaikeammasta kulmasta.

Olin kyllä yllättynyt miten hyvin Mörkö kuitenkin osaa hakea pujottelun alun, hoitaa pujottelun ja kestää vielä ohjaukset pujottelun jälkeen. Näitä vaan pitää treenata vielä hillittömästi että itsekin alan uskoa osaamiseen ja että suorituksista tulee rento. Saas nähdä kauan menee ennen kuin kisoissa alkaa haastavat pujottelut onnistumaan... Nyt olen päättänyt että aina kun kisoissa on haaste pujottelun suhteen niin koitan ratkaista sen ennemmin kuin ottaa varman päälle. Onhan nolla kiva, mutta jos ikinä aion nostaa meidän tekemistä seuraavalle tasolla Mörkön kanssa niin on vain pakko saada kisasuorituksiin pujotteluvarmuutta ja sitä myöten säästää muutamia sekunnin osia loppuajasta.

Tehokas seitsemän minuuttinen menikin kokonaan alun kanssa. Tein myös kaksi kertaa puomin persjätöllä ja usean metrin sivuttaisetäisyydellä. Mörkö otti kontaktin, joskin osuma tuli aika korkealle. Hyvä kuitenkin tietää että näinkin voin tehdä. Muuten aika menikin pujottelun kanssa eri vaihtoehtoja kokeillen. Kaikkinensa toistoina 1 pakkovalssi, 3 takaaleikkausta ja 1 poispäinkääntö.

SM-nollat kasassa!

Tänään kotihallissa omat kisat. Päänvaivaa aiheutti ehkä eniten valmistautuminen, sillä en ole kisannut pariin talveen. Ei siis ollut mitään mielikuvaa miten olen aikaisemmin pukeutunut kylmemmällä säällä. Eikä asiaa helpottanut se, että kaikki lämpimämmät vaatteet ja kengät ovat edelleen varastoituna. Aamulla sentään löysin toppatakin, ja oli kyllä enemmän kuin tarpeeseen.

Tänään olin myös koko kisapäivän itsekseni liikenteessä. Ei olisi ollut mitään järkeä raahata vauvaa ja miestä kylmyyteen ja kosteuteen. Ei olisi ollut mitään saumaa pitää porukkaa kuivana. Vakiporukan puuttuminen ei vaikuttanut omaan tekemiseeni muuten kuin että jouduin kiireellä hakemaan koiraa autosta rataan tutustumisen jälkeen ja se tärkein - ei ole videota. Juuri kun olisi ollut tosi kiva nähdä miten nopeasti kontaktit sujuivat, kun pitkästä aikaan sujuivat.

Päätin ottaa kisat jo ilmoittautuessa treenaamisen kannalta. Olen nyt ollut oman tekemisen suhteen samalla tasolla melkein pari vuotta, joten on aika tuoda uusia treeneissä toimivia ohjauskuvioita kisatilanteisiin. Päätin, että kummallakin radalla valitsen yhden minulle vaikean kohdan ja keskityn sen kohdan suorittamiseen. Toteutus? Ensimmäisellä radalla valitsemani kohta ei onnistunut ja toisella radalla ei ollut mitään vaikeata.

Ensimmäisellä radalla ei mitään ihmeellistä muuten kuin pujotteluun vienti tai poislähtö. Mahdollisuus tehdä takaaleikkaus joko ennen pujottelua tai persjättö pujottelun jälkeen. (Jos olisin lähtenyt tekemään varmaa rataa olisin tehnyt valssin pujottelun jälkeen.) Päädyin kokeilemaan persjättöä, ja hyvä niin koska toisella radalla piti tehdä takaaleikkaus. Mutta se persjättö... myöhässä. Enkä ole aikoihin tuntenut itseänin niin hukassa olevalta kuin nyt. Miten ohjaus onkin niin vaikea minulle? Joten lisää treeniä erilaisten pujottelusta poistumisten kanssa. Vaikka Mörkön kanssa ehkä selviäisinkin nykyisellä ohjauspaletilla, haluan oppia enemmän ohjauksia jotta Tikrun kanssa ohjaukset ovat minulle tuttuja. Ekalta radalat pujottelun jälkeiseltä hypyltä kielto ja tilannetta ihmetellä 5s yliaikaa. Muutoin kivaa menoa. Vihdoinkin puomi meni kuten kuuluukin, ilman jarrutteluja ylösnousulla. Kaksi kuukautta meni korjata pieni treeneissä sattunut lapsus keinun kanssa... ei näitä enää.

Toinen rata oli kinkkinen, mutta siitä ei löytynyt mitään yksittäistä kohtaa missä treenata jotain tiettyä ohjauskuviota. Niinpä ohjaustekninen treenaaminen vaihtui nollaratatreeniksi. Kolmannella esteellä piti spurtata ja voimaa löytyi yllättäen niinkin paljon kintuista että meinasin kaatua nenälle jalkojen ruopiessa tyhjää. Putki-hyppy-pujottelun takaaleikkaus kummitteli kuitenkin mielessä, sillä jostain syystä hipsuttelin kyseisen pätkän. Mikä siinä on niin vaikeaa liikkua vaikka edessä onkin tulossa hieman hirvittävä/vaikea asia? Loppurata sujui hyvin, ja Mörkö teki erinomaisen puomin.  Maalissa nollalla -> SM-nollat kasassa!!! :) :) :)

Tikrun hyppytekniikka: perussarja & setpoint

Viimeinkin osui sellainen hyppytekniikkakurssi kohdalle joka sopi tähän elämäntilanteeseen. Kyllä siä on odotettukin! Tikrun koko 2,5 vuotisen elämän aikana ei ole koira hyppytekniikkaa tehnyt kahta itsenäistä kertaa enempää. Viime keväänä hieman huolestuin kun havaitsin Tikrun ponnistavan aivan liian aikaisin ja näytti (myös videolla) kuin selkä retkahtaisi.

Tänään Vappu Alatalon silmien alla katsottiin missä mennään. Perussarjassa Tikru teki tosi kivasti hommia. Painon siirto tapahtui kuten pitääkin, samoin kokoaminen. Selkä ei retkahtanut, vaan pyöristyi asiaan kuuluvasti. Ensimmäisellä kerralla koira hieman eteni vinosti vasemmalle, mutta tätä ei näkynyt enää kahdessa seuraavassa sarjassa. Ei mitään huomauttamista. Pieni yksityiskohta on se, että Tikru pystyi tekemään hyvin mini-väleillä tehtävää, siinä missä Tikrua isommalle Mörkölle joudutaan ainan lyhentämäänn välejä 1-1.5 jalkaa.

Setpointissa sitten näkyikin kaikenlaista. Tikru näytti aina menevän vasenta laukkaa, eli ponnisti oikealla jalalla. Jostain syystä lantio menee vinoksi vasemmalle (vasen ylempänä) ponnistuksen jälkeen. Oireena tai seurauksena sellainen havainto että selkä väsyy vauhdittomissa hypyissä. Vauhdin kanssa oikein nätti suoritus.

Vaikeaa tuntui olevan Tikrulle. Siitä huolimatta teki hyvin motivoituneesti hommia. Olen huomannut aikaisemmin lenkeillä, ettei Tikru näytä menevän muuta kuin vasenta laukkaa ja nyt tämä epäilys vahvistui kovasti. Fyssarille siis matka käy... jotta saadaan takapää tasapainoiseksi.

Oli jostain syystä todella mukavaa olla hyppytekniikassa pitkästä aikaa. Muistui taas mieleen miksi agilitystä tykkään ja mikä tekemisessä motivoi. Tätä lisää!

Tikrun ratatekeminen

Neljässä kuukaudessa on Tikrun kanssa edistytty huimasti! Puomia on nyt työstetty vähemmän, ja puomi pitää vielä treenata osana rataa. Pujottelun treenaaminen on aloitettu, mutta on edelleen (aivan liian) alkeissa. Muuten perustekeminen on mennyt eteen päin hurjasti! Ei tarvitse enää pelätä koiran juoksevan jalkoihin tai purevan persiistä. Tikrulla alkaa olla jonkinmoinen haju ohjauksen lukemisesta ja ohjauksista valssi ja takaakierto onkin tällä hetkellä tutuimmat. Vielä kun saadaan persjättö ja takaaleikkaus ohjausvalikoimaan niin alkaa olla työkaluja kivasti.

Toukokuun menossa blondin meno näytti tältä.

Tämän päivän meno taas näytti tältä:

Onhan tuossa vielä paljon varmistelua minulta, enkä uskalla edetä rennosti ja täysillä. Treenimäärään nähden meno on oikein mainiota. Perustekeminen on siistiä ja Tikru väläyttelee välillä vauhtiaan ja irtoamistaan.

Poistuminen omalta mukavuusalueelta (pujottelu)

Mörkön viikkotreeneissä oli etukäteen minua stressaava teema. Pujotteluun viennit kaukaa ja pujottelun jälkeinen elämä. Mörköhän pujottelee nykyään hyvin, mutta en itse uskalla astua pois mukavuusalueelta menneisyyden takia. Vaikkein menneisyyden ahistus olekaan tullut esille enää vuosiin. Homman nimi lyhyesti oli se, että pujottelua ennen oli rata niin ettei yksinkertaisesti kerennyt pujottelun lähettyville, vaan piti lähettää neljän metrin päästä muurilta umpikulmaan. Kun koira oli pujottelussa piti taas kiirehtiä eteen päin radalla neljän metriä pujottelun jälkeiselle olevalle hypylle. Sen lisäksi että piti jättää koira pujottelemaan itsekseen niin piti tehdä joko persjättö tai mennä valmiiksi pakkovalsiin. Hirveän monta kohtaa mitä en ole ikinä uskaltanut tehdä ja monta kohtaa missä koiralla mahdollisuus virheeseen.

Mörkö oli vuorollaan tajuttoman innoissaan. Se haukkui, jopa putkeen mennessään! En ole ikinä kuullut Mörkön haukkuvan juostessa. Itsevarmana lähetin Mörkön pujotteluun, maltoin odottaa että haki oikean sisäänmenon ja silmät sulkientein juoksin Mörkön edelle ja tein persjätön. Onnistui! Seuraavalla sama mutta pakkovalssilla. Ei mitään ongelmaa! Pitäisiköhän uskaltaa tehdä kisoissakin vaikeampia vientejä pujotteluun ja lähtöjä pujottelusta? Viikonloppunakin taas varmistelin, ehkä turhaan.

Kun jäi aikaa niin katsottiin mun henkilökohtaista ongelmaa, eli takaa-persjättöä. Kaksi toistoa ja kaksi selkeää ongelmaa. Menen aivan liian lähelle siivekettä ja käsiohjaus jää päälle (ikään kuin pyytäisin leijeröintiä). No ei ihme ettei koira hypi jaloille tai vastoin ohjausta. Kokeilin lähettää Mörkön noin kolmesta metristä takaakiertoon, lähti kivasti käskyllä. Nyt vain suullisen vihjeen vahvistusta, itse opettelen olla menemättä siivekkeeseen kiinni ja kiinnitän huomiota että teen kädellä vain "törkkäsyn". Milloinkohan tätäkin uskaltaisi kokeilla kisoissa?

3 x kisat Lohjalla

Päivä alkoi Kermisen hyppyradalla. Ei mitenkään vaikea rata, mutta yllätyksekseni kuitenkin HYL. Vieläpä kahdessa kohtaa. Kummallakin kerralla putkella. Aika hyvin koiralta joka ei niin tykkää putkista. Pakko olla siis tyytyväinen että Mörkön asenne putkia kohtaan on parantunut ja että sillä on tarpeeksi hyvä itseluottamus että alkaa tekemään omiakin valintoja.

Ensimmäinen yllätys tuli pujottelun jälkeen. Mörkö valitsi ampua suoraan putkeen. Toinen yllätys tuli 14 putken jälkeen. Ei koira kääntynyt tiukasti, vaan pujahti 15 putken väärään päähän. Muuten mallikasta menoa.

Seuraavana Mujusen kaksi agilityrataa. Oliko pikkuinen yllätys, kun radalta löytyi sama 14-15 putkikuvio. Miten hyvä juttu olikaan että olin aikaisemmalla radalla todennut ettei Mörkö käänny tarpeeksi tiukasti. Joten heti alkuun suunnittelin ohjauskuvion uusiksi.

Luotin että Mörkö irtoaa hypylle 10 ja suoritin putken 11 hypyn puolelta tehden loppuun päälle juoksun. Kyllähän se yllätti kuinka lujaa Mörkö putkesta ampui... mutta ei kuitenkaan ollut minkäänlaista törmäysriskiä, eli ohajus onnistui. Virheettä maaliin.

Seuraavaa rataa katsoessa olin epäuskoinen. Rataan tutustumisen jälkeen lähinnä v***utti. Mutta yllätyksekseni rata oli keinulta poistumista lukuunottamatta todella kiva!

Useat yrittivät keretä tekemään persjätön 5-6 väliin mutta ohjaajan spurtti auheutti vain sen että koira ampui ympyrän keskelle. Samoin ympyrästä poistulo aiheutti monille päänvaivaa. Keksin mielestäni hyvät ohjauslinjat kun tein 5 hypylle takaaleikkauksen, samoin 6 hypylle. 10 hypyn jälkeen siirryin persjätöllä ympyrästä ulos jolloin 11-13 tuli kiva looginen linja kun kierrätti 13 hypyn alakautta. Hyvin suunniteltu ja melkein puoliksi tehty... sillä ekaa kertaa ikinä hukkasin koiran radalla. Seisoin 13 hypyn edessä enkä nähnyt koira en edessä, en vasemmalla taikka oikealla. Sitten Mörkö olikin yhtäkkiä esteen toisella puolella. Sydän pysähtyi! Onneksi treenikaveri huusi radan reunalta "jatka, jatka" ja sain jalkani liikkeelle ja nollalla maaliin.

En ole vielä kerennyt katsoa (tai siirtää) videoita, mielenkiintoista kyllä nähdä mihin ihmeeseen Mörkö katosi ja miksi näin tapahtui.

Pitkästä pitkästä aikaa pystyin tekemään kisasuoritukset, joiden jälkeen pystyin aidosti ja oikeasti palkkaamaan Mörkön. Tietoisesti vähensin omaa kuormaa viikolla, nukuin päiväunet päivittäin ja sovin vähemmän menoja päivisin. Annoin itselle omaa aikaa ja otin ylipäätänsä mahdollisimman rennosti. En olisi uskonut että vauvan kanssa arki kuormittaisi niin paljon, mutta pakko se on uskoa nyt kun itse näin ja koin miten erillainen fiilis oli kisata. Ei tuntunut siltä että se oli suorittamista, vaan aitoa nautintoa!

Rally-toko VOI0 - jälleen kerran

Lauantaina kisattiin taas rally-tokossa. Jostain se ajatus hiipi mieleen ja roikkui apinan lailla olkapäällä että voisi olla mahdollisuuksia tulokseen. Varsinkin kun näin radan.

Virhe! Ja asia minkä takia olin hyvin pettynyt - itseeni. Ikinä koskaan kilpailutavoitteeksi ei saa tulla tulostavoite. Mutta niin vain itse kompastuin tähän monttuun ja rähmälleenhän sitä mentiin. Tulos mielessä uusin jopa kaksi kertaa, vaikka varsin hyvin tiedän ettei Mörkön itseluottamus uusimisia kestä. Minulta unohtui siis täysin fokus, eli yhdessä, iloisesti ja paineistumatta. Puolessa välissä rataa, kun meidän fiilis alkoi olla hyvässä syöksykierteessä, tajusin onneksi erheeni ja ryhdistäydyin. Hengitin syvään, kerroin Mörkölle ettei ole mitään hätää - ja tultiin paljon paremmalla fiiliksellä maaliin. Minulle suoritukseksi 4-.

Oli kisassa tosi paljon hyvääkin. Ensinnäkin meidän suorittamisen iloisuus ja yhteistyö on ollut koko ajan nousujohteista. Tässä kisassa Mörköllä pysyi häntä ylhäällä 98% radasta ja vaikka Mörkö pääsikin hieman paineustumaan niin se pystyi tulemaan yksityisestä kuplastaan ulos ja jatkamaan minun kanssa koirakkona. Tästä olen enemmän kuin tyytyväinen. Toisena isona juttuna radalla se, että osasin antaa koiralle tarpeeksi tilaa joka ikisellä kyltillä. Kolmas tärkeä saavutus on se, että Mörkö pystyi seuraamaan koko radan hyvällä itseluottamuksella, jopa inhokkinsa pujottelun ja houkutuksen.

Mitä me siis tehtiin? Pisteissä kerättiin lopulta 35 pistettä. Pisteissä siis kaukana tuloksesta. Mörkö tuli hyvällä asenteella maaliin. Pyörähdys jouduttiin uusimaan ja uusinnassakin jouduin vielä auttamaan Mörköä ja tästä -3OV hidastelusta. Pujottelu, hyppy ja 270 sekä 2xsaksalainen virheettä. Istu-seisomisessa Mörkö kyllä nousi seisomaan napakasti, mutta peppu meni maahan yhtä nopeasti. En tiedä kerkesinkö kehua Mörköä seisomisesta laisinkaan, mutta selkeästi liike on vielä liian epävarma Mörkölle. Jostain syystä liikkeestä maahan oli vaikea ja tämän jouduin uusimaan ja vielä uusinnallakin meni vinoudesta ja PYstä pisteitä. Eteen ja oikealta vasemmalle virheittä, mutta molemmat vasempaan käännöksessä Mörkö lähti jostain syystä kiertämään kylttiä. Tätä on nyt tapahtunut monessa kisassa koska olen mennyt liian lähelle kylttiä, mutta nyt taatusti olin tarpeeksi kaukana. Mörköllä on siis väärä ymmärrys liikkeestä. Puolen vaihto jalkojen ali oikealta vasemmalle meni hyvin, vaikka on meille se vaikeampi suunta. Houkutuskin suoritettiin hyvällä varmuudella. Liikkeestä seiso oli tosi hieno liikkeestä maahan. Istu - täyskäännöksessä saatoin astua Mörkön varpaille, ja ehkä tästä syystä istu-käännös vasempaan-istu meni säätämiseksi. Jätin suosiolla suorittamatta radan viimeisen kyltin peruutus seuratessa, ja tein liikkeestä istumisen. Peruutus vaatii edelleen vahvistamista, ja koska edellisellä kyltillä Mörkö ei ollut ihan satasella mukana katsoin parhaimmaksi vaihtaa vaikea tehtävä helpompaan. Käytösruudussa ei ihmeempää.

Kisan jälkeen mietin miksi kilpailen. Agilityssä kilpailen koska kilpaileminen on kivaa. Tokossa kilpailen koska haluan tietää missä mennään, jotta voin haastaa itseäni uudella tasolla. Rallyssa kilpailen... niin, en oikein tiedä. Oman motivaation kannalta tekisi hyvää saada tulos välillä, mutta rally on niin kurjan "epäreilu" laji että parilla pienellä virheellä voi mennä tulos. Toki kisasuoritukseen kuului enenmmän kuin pari pientä virhettä, joten ihan oikeutetusti saatiinne pisteet mitkä saatiin. Seuraava kisa on kuukauden päästä ja sitä ennen pitää miettiä omaa motivaatiota kisaamiseen sekä tehdä jonkinlainen suunnitelma mitä keittiöjumppaa teen Mörkön kanssa tulevina viikkoina.

Mörkön kisaviimeistely viikkotreeneissä

Tällä viikolla ratatreeni, ja koska meidän ryhmästä useampi suuntaa viikonloppuna kisoihin niin tehtiin vauhdikasta rataa.

Alkuun tehtiin minulle niin vaikeaa takaa kierto - persjättöä, ja kertaakaan ei Mörkö tehnyt väärin! Eikä sen pidäkään tehdä, eikä olekaan tehnyt, vaan jostain tuntemattomasta syystä kyseinen ohjaus on minulle niin älyttömän epävarma. Saas nähdä milloin uskallan kokeilla ohjausta radalla... kun tähän saakka on persjätön sijasta tullut tehtyä tuttu, turvallinen mutta hitaampi valssi.

Suoria peräkkäisi putkia tehdessä tuli oivallus ettei pidä pinkoa kuin sadan metrin pikajuoksua, vaan pitää muistaa pitää ohjaus päällä ettei koira turhia mutkittele putkien välissä. Selkeä homma, mutta niin vain itsekin paahdoin täysillä eteen päin ilman ohajusta. Näin perusasia, miksei tästä(kään...) ole aikaisemmin minulle sanottu.

Radan lopussa rasitettiin ohjaajan aivoja miettimällä muita ohjauskuvioita siivekkeen ympäripyörittämisen sijasta, se kun ei ole Mörkön vahvuuksia. Sanavarastoon lisättiin twist ja helikopteri eli valssi-persjättö. Ensimmäisellä kerralla tuli rimakauhu kesken ohjauksen ja helikopteri muuttui erinomaiseksi twistiksi. Toisella kerralla uskalsin viedä ohjauksen loppuun ja tein onnistuneen, joskin hiemaan väärään suuntaan suuntautuneen helikopterin. Ihan hyvä näin ensimmäikseksi kerraksi, näitä täytyy treenailla lisää sillä muuten kummatkin ohjaukset tuntuivat sopivan Mörkölle tosi hyvin.

Näillä viimeistelyillä sunnuntaina toivottavasti tärähtää taas nolla tai muutamakin tassuun ja taskuun.

Tikru tutuksi valssin kanssa

Tikrun viikkotreeneissä oli teemana valssit ja rengas radalla. Tätä treenattiin kahdeksan esteen radalla, missä viimeisenä rengas.

Renkaan kohdalla oli ilmiselvää. etten tee rengasta radan osana. Lelupalkalla, tarjoamista palkkaamalla Tikru teki rengasta tosi kivasti. Lähestymiset pystyivät olemaan lievästi vinoja ja etäisyyttä kolmisen metriä. Omaa liikehäiriötä en kuitenkaan ottanut laisinkaan.

Ne valssit... niin, miksi en ajatellut että valssi itsessään on Tikrulle jo uusi kuvio. Ei kouluttajatkaan kyllä edes ehdottaneet harjoituksen helpoittamista tai pienempiin pätkiin pilkkomista, mutta viime kädessä tekemisen vastuu onkin minulla. Ensimmäisellä yrityksellä Tikru oli aivan kuutamolla ja nenä vai muualle ajatukset. Olisiko ollut kuitenkin vaihtoehtoista toimintaa haistelu kun pyysin liian vaikeata Tikrulta? Toisella kerralla itse ohjasin napakammin ja homma sujui paljon paremmin. Miksi en kuitenkaan tajunnut treenata vain valssia yhdellä esteellä, palkata pelkästään ohjaukseen tulemista? Ylipäätänsä ohjausta ja ohjaukseen tulemista on tehty Tikrun kanssa tosi vähän joten ei ihme että oli vaikeaa. Oman vuoron jälkeen kävin yksittäisellä esteellä tekemässä ihan valssin perusteita ja palkkasin tekemistä, johan Tikrun ilme kirkastui!

Jatkossa siis minun, vain ja ainoastaan minun vastuulla on teettää Tikrulla sen tasolle sopivia treenejä. Tämähän on itsestään selvää. Jostain syystä tämä pääsi unohtumaan. Muu ryhmä on sen verran pidemmällä kun ovat treenanneet puoli vuotta enemmän, etten vaan voi tehdä ryhmälle suunnattuja treenejä sellaisenaan.

Tilannekatsaus Tikrun osaamiseen

Viikkotreeneissä nousi hieman yllättäen teemaksi "missä mennään?". Ei niinkään että tämä olisi ollut ohjatun treenin teema, kunhan tuli lopulta puheeksi kouluttajan kanssa. Paljon Tikrun kanssa ollaan edistytty pelkästään jo tänä syksynä, mutta matka on vielä kovin pitkä edes kisavalmiiksi.

Alkuvuodesta panostin paljon putkiin irtoamiseen sekä hyppyjen tarjoamiseen. Tätä en ole nyt tehnyt aikoihin, ja sehän näkyy suorituksissa. Fokus- ja irtoamistreeniä mukaan tulevaisuudessa. Tämä osa-alue jäi taustalle tietoisella päätöksellä, sillä ulkokauden tavoitteena on saada puomi riittävän pitkälle ja pujottelun perusteet ja sisäänmenot opetettua 2x2lla.

Kevään ja varsinkin kesän teemana on ollut juoksupuomi. Keväällä olin itse tuuliajolla koko asian suhteen ja kesällä sain ajatukseni sen verran kasaan että pystyin aloittamaan puomin treenaamista ajatuksella. Kaiken näköistä tähänkin matkaan näemmä tuli mahdutettua. Kokeiltiin lankulla juoksuttamista ja naksuttelua, tehtiin juoksupuomia sähköisellä kosketusalustalla, käytettiin targettia - ja lopulta parhaimmaksi osoittautui naksuttelu ja namimaatti. Ehkä siitä syystä että tässä on vähiten rekvisiittaa, joten treenikertoja tulee useampi kun kynnys lähteä treenaamaan on matalampi (kun ei jo valmiiksi kyllästytä eri kamojen virittely). Tikru alkoi tekemään tosi kivasti myös alastuloja, kun kontaktilla ei ollut mitään häiriönä. Yksinkertainen on kaunista.

Puomin suhteen ollaan siis hyvällä mallilla, vaikka ei este ole vielä mitenkään päin valmis tai edes ratakelpoinen. Tikru ottaa hyvin kontaktin riippumatta minun sijainnista, Voi ottaa reilusti sivuttaisetäisyyttä ja vedättääkin. Pääasiassa ollaan tehty alastuloja, mutta kokonaista puomiakin on tehty joitakin kymmeniä kertoja. Puomille lähetys tapahtuu vielä ilman matkaa ja puomilla ollessaan Tikru ottaa herkästi minun liikkeestä häiriötä (kiihtyy...). Toivon, että puomin suoritusnopeus vielä paranee itsevarmuuden ja alkuvauhdin myötä. Nyt Tikru menee koko puomin laukalla mutta tasainen osa on selkeästi nousevaa ja laskevaa osaa hitaampi. Puomin alla olevat putket eivät haittaa Tikrua. Käännöksiä puomin jälkeen on tehty muutamia. Näitä tarvitsee tehdä vielä paljon ja nimetäkin kääntyminen.

Loppukesästä ja varsinkin nyt syksyn teemana on ollut pujottelu. Toistaiseksi ollaan tehty minulle uudella tekniikalla 2x2lla ja kivasti etenee. Tällä hetkellä sisäänmenoista onnistuu kaikki umpikulmat. Tällä viikolla vielä vahvistan umpikulmien osaamista ja pikkuhiljaa aletaan työstämään avokulmia. Tavoitteena saada kaikki sisäänmenot varmoiksi ja puolikas pujottelu opeteltua ennen kuin treenaaminen siirtyy sisälle. Toistaiseksi tavoite on mahdollinen, joskin aika on rajallinen ja jos tuleekin odottamattomia (harjoittelu)esteitä niin tavoitetta pitää realistisesti päivittää. Ainakin sisäänmenot pitää saada hyviksi ennen sisälle siirtymistä.

Muut esteet saavat odottaa myöhäisempää aikaa. A-este ja keinu täysin aloittamatta, rengas sekä pituus hyvin alkutekijöissään. Pussia ei olla nähtykään. Ohjauskuvioista pieni haisu valssista ja takaakierrosta. Paljon on vielä keskeneräisiä asioita. Lähiviikkojen fokus pysyy siitä huolimatta pujottelussa, estefokuksessa sekä puomissa. Tässä prioriteettijärjestyksessä. Ajatus kisavalmiudesta on alkanut siintää jossain tulevaisuudessa, mutta kyllä tässä vielä useampi kuukausi pitää töitä tehdä ennen kuin numerolappu on rinnassa.

Oikea aarre: kävelyllä Glimsinjoen jokikävelyreitillä

Ihana kesäinen syyspäivä! Eihän tällaista vaan voi olla sisällä. Toisaalta viime aikoina on satanut niin reilusti, ettei Nuuksioon saakka kiinnostanut lähteä luonnon pariin. Hieman googlettelua ja vastaan tuli uusi tuttavuus Glimsinjoen jokikävely. Vielä kun selvisi karttaa katsoessa että kävelytietä pitkin tulee kivasti ympyräreitti niin se oli sillä päätetty että tuonne, lähes naapuriin, suunnataan koko porukka. Ihan uskomatonta että näin monipuolinen reitti löytyy muutaman kilometrin päässä! Eikä edes tutustutta kartanon puistoon ollenkaan tällä reissulla... onpahan ihmeteltävää seuraavallekin kerralle :)

Ajettiin Jorvin sairaalan viereen, Glimsin kotitalomuseoon ja lähdettiin siitä liikkeelle. Käveltiin ensin tietä pitkin (noin 3km) Träskandin kartanolle ja sieltä takaisin jokikävelyreittiä (3km) pitkin. Moneen kertaan ihmeteltiin että tällainen luonto on ihan vieressä. Joki yllätti niin kooltaan kuin virtaukseltaan. Lopuksi käytiin kotitalomuseolla kahvilla. Pienellä vaivalla olisi kävellyt myös Pembölen kahvituvalle. Kaikkinensa kahveineen meni kaksi tuntia ja nyt kotona on raukeata porukkaa pienimmästä suurimpaan, jalkojen lukumäärästä välittämättä :D

Träskandan kartanon puistoa

Mörkö suostui kuvaan, Tikru ei kerennyt

Puintikypsää kauraa ja pihlajanmarjoja.

Yksi silloista, Vesi virtasi syvällä uomassaan.

Leveys, virtaus ja varsinkin veden kirkkaus yllätti.

Glimsin kotitalomuseolla

Harrastamisen suola: aallon pohjat (3,44m/s) ja huiput (4,14m/s)

Eilen päästiin kuukauden kisatauon jälkeen jälleen kisaamaan, vielä omalla kentällä. Olinkin jo odottanut kisoja. Ensimmäisenä Jari Helinin mutkainen agilityrata ulkona ja seuraavana suoraviivainen hyppyrata sisällä. Ilokseni hyppykorkeus oli 25cm, tästä on selkeästi tullut trendi tuomareiden keskuudessa. En pistä mitenkään pahakseni matalampia hyppykorkeuksia.

Agilityradalle lähdin ensimmäisenä, joten tein tavanomaiset lämmittelyt ennen rataan tutustumista. En oikein saanut kiinni radasta ja pitkästä aikaa rataan tutustumisen jälkeen en ollut oikein varma mitä tekisin. Vaikuttiko tämä sitten koiraan, vai pitkä kisatauko, vai jokin aivan muu Mörköön mutta koira oli aivan kuutamolla. Mörkö eteni lyhyttä mutta korkeaa eli hidasta laukkaa, ei irronut, hidasti puomin ylösmenolla ja otti (ensimmäisen!)kontaktivirheen, pysähtyi ennen A-estettä (liekö aurinko häikäissyt) ja teki tavanomaista hitaamman keinun. Reilu kuukauden takainen moka itseltä, että Mörkö pääsi karkaamaan keinulle tulee edelleen epävarmuutena radalla läpi. Harmi.

Kaikkinensa tahmainen suoritus (etenemä 3,44m/s). Koiran sentään palkkasin tyytyväisenä ja vein autoon ennen kuin turhauma iski päälle. Turhauttaa olla samalla tasolla koko ajan kun ei vain kerkeä treenaamaan niin paljon ja ajatuksella kuin Mörkö vaatisi. Voisin tietenkin nipistää aikaa Tikrun treeneistä, mutta toisaalta en tahdo tätäkään vaan haluan viedä pujottelun ja puomin Tikrun kanssa mahdollisimman pitkälle ennen kuin lapsi alkaa kävelemään ja potentiaalisesti lapsen kanssa yhteiset treenihetket vähenevät tai ainakin hankaloituvat. En tiedä onko arki myös kuormittavaa kun pitää olla 24/7 läsnä ja saatavilla, eikö vain paukut enää riitä täysillä suoriutumiseen kisoissa? Rehellisesti, turhauttavaa.

Hyppyradalle lähdin toisena ja tein juuri ennen rataa Mörkölle nostattavaa hetsausta. Onnistuin, ja mukana radalle tuli remmissä roikkuva koira. Rata oli suoraviivainen (ja mielestäni helppo) ja päätin jo lähdössä etten jää odottelemaan koiraa, vaan juoksen täysiä. Pakko luottaa että kyllä Mörkö hoitaa oman tonttinsa. Alussa oli nähtävissä taas lyhyttä ja korkeaa laukkaa, luulen että johtuu epävarmuudesta. Mutta kun vain laitoin töppöstä toisen eteen alkoi Mörkökin liikkumaan pitkällä laukalla ja irtosikin hieman. Pujottelussa näkyi jostain syystä jälleen epävarmuutta ja hitautta mutta loppua kohden paineltiin taas hyvin. Kellokin sen sanoi että reippaasti juostiin, tehtiin meidän ennätys etenemässä oli 4,14m/s!!!

Voi että tämä onnistuminen tuli hyvään kohtaan. Niin minulle, kuin varmasti Mörköllekin. Jotenkin tuli itselle rauha, se niskassa istunut apina häipyi. Me osataan edelleen. Mä voidaan pitää hauskaa kisoissa. Me ollaan hyvä tiimi yhdessä. Ihanaa kun pääsi palkkaamaan koiran aidosti, sydämestä. Josko Mörkökin itsevarmuus kisaamiseen palaisi ja lyhyet laukat ja puomilla hidastelut jäisivät historiaan.

Hyppyradalla oli tosi kivoja pätkiä mitä olisi ollut kiva päästä kokeilemaan Tikrun kanssa. Yhdellä kaverillani on suurin piirtein saman tasoinen koira, ja hetken mietin että pitäisikö kysyä lähdettäisiinkö poikien kanssa koestamaan pätkiä. Tällä kertaa pizza ja sauna veivät kuitenkin voiton, mutta ehdottomasti pidän mielessä ideoita tältä radalta.

(koitan lisätä videot illalla)

Tikrun putket - tasapaino hulluutta ja kontrollia

Kun Mörkön kanssa tajusin tehneeni vuosia agilitya ilman että koira oikeasti osaa putken käskystä, päätinTikrun kanssa toimia toisin. Treenasin tarkoituksella alkuun putkea tarjoamisen kautta, niin että koirasta tuli putkihullu. Aika nopeasti aloin lisäämään kriteeriksi minun vartalon avut siitä että minne putkeen tai kumpaan päähän koiran halusin menevän. Tätä olen treenannut mielestäni turhan vähän, ja pitäisikin palata takaisin perusteisiin suoralla putkella ja ottaa mutkaputki mukaan pikkuhiljaa.

Treeniä ennen vahvistin muutaman kerran tässä-käskyä, uusi tuttuavuus tämäkin Tikrulle. Treenissä oli kaksi hyppyä suorassa ja näiden jälkeen kaksi suoraa putkea rinnakkain niin että koira piti saada juoksemaan putkien välistä ja menemään kauempaa päähän. Niin vain pieni koira tuli kutsusta putkien väliin vilkuilematta putkien suita ohittaessa niitä (kontrolli) ja irtosi hienosti putken päähän (irtoaminen). Täytyy sanoa että olen tyytyväinen.

Radalla oli myös meidän ihka ensimmäinen valssi ja ensimmäinen onnistunut takaakierto. Hiukan lähti mopo käsistä Tikrulta kun se paineli suorilla häntä suorana :) Ensimmäistä kertaa ajattelin, että tämän koiran kanssa voi tulla vastaan uusia haasteita kiireen muodossa. Nyt ei ollut enää merkkiäkään jalkoihin juoksemisesta, vaan Tikru haki jokaiselle hypylle keskelle. Jotenkin koira on nyt viikon aikana syttynyt lajiin.

Tehtiin myös pujottelua, edelleen ihan alkeita. Tällä kertaa saatiin kuitenkin Tikrulle vaikeasta lähetyskulmasta kaksi onnistumista eikä sitten enempää tehtykään. Nyt on lähetyksiä yhdelle portille tehty klo 6-9 kulmista. Ei voi sanoa että edistyminen on ollut nopeaa, mutta eipä niitä toistokertojakaan edelleenkään kovinkaan montaa kymmentä ole. Tavoitteena saada Tikrulle kuitenkin sisäänmenot kuntoon lokakuun aikana ja mieluusti vielä keretä kasvattaa pujottelua yhdestä porttiparista puolikkaaseen pujotteluun. Siitä olisi sitten hyvä rakentaa pujottelu valmiiksi hallikaudella.

Luulen että vaihdan prioriteettia juoksupuomista enemmän pujotteluun, Tikrua kun on mukavampi palkata lelulla ulkona. Kyllä se lelulla hallissakin palkkaantuu, mutta selkeästi fiilis putoaa kun tulee hiekkaa suuhun.

Treenaamisen helppous!

Treenaaminen on helppoa, kun kaikki sujuu. Eikös? Ja niin tolkuttoman vaikeaa kun ei sujukaan... tämäkin koettu tällä viikolla. Maanantaisen notkahduksen jälkeen on ollut paljon ilonaihetta tällä viikolla :)

Keskiviikkona Mörkön viikkotreeneissä oli meidän treeniläisten vetämät treenit. Treenin teemaksi valiutui valssi, pakkovalssi ja sylkkäri. Mikäs sen parempaa, varsinkin kun jostain syystä pakkovalssi vasemmalta on Mörkölle vaikea. Näissä treeneissä ei ongelma tullut kuitenkaan kuin kerran esille (1/5), mutta tapahtuessaan ei saatu kiinni miksi niin kävi. Mörkö siis livahtaa selän takaa esteen yli. Valssit ja varsinkin meille vieraammat sylkkärit taas onnistuivat todella hyvin! En ollut uskoa korviani kun sain kanssatreenaajalta palautteena että miksen lähetä Mörköä kauempaa, se kun on on irtoava koira. Irtoava? Mörkö? Kaipa aliarvioin koiraani jos muut näkevät Mörkön irtoavana. Itse asiassa irtosihan se, ja pitkälle, kun annoin vain mahdollisuuden.

Torstaina kävin Tikrun kanssa treenaamassa itsekseni pujottelun alkeita ja puomia. Pujottelu ei tunnu etenevän alkeista, mutta ei se oikein voi edetäkään kun teen maksimissaan kuusi toistoa ja loput ajasta keskityn puomiin. Puomi taas on edistynyt entisestään. Nykyään puomi vetää Tikrua puoleensa ja Tikru on alkanut tarjoamaan laukkaa koko puomin matkalta. Näissä treeneissä keskityttiin erityisesti siihen että olen Tikrun edellä ja hyvin koira malttoi silti ottaa kontaktin.

Tänään otin poikkeuksellisesti molemmat koirat mukaan. Tikru aloitti jälleen pujottelulla, alkeisvaihe etenee hitaasti mutta etenee. Puomin kanssa monta hyvää suoritusta, tosin minun pitää olla tarkkana etten palkkaa kontaktilta lähtevää loikkaa. Pienen koiran ollessa kyseessä on vain niin älyttömän vaikea nähdä ja reagoida tarpeeksi nopeasti että loikkaako koira vai juokseeko alas. Käytännössä takajalkojen kosketuspaikka on kontaktilla sama, kontaktilta lähtökulma eri. Tarkkuuta siis. Tikrulla on alkanut tulla kivasti vetoa myös hyppyihin, kertaalleen kokeilin ja palkkasin kahden hypyn suoraa kun Tikru lähti pyynnöstä tarjoamaan hyppyjä ja irtosi tosi kivasti. Kiitin hiljaa mielessäni miten näppärää on kun on lelulla palkkautuva koira!

Mörkö teki alkuun muutaman toiston keinua, ei mitään ongelmaa. Otin lähestymisiä takaakierron kautta ja tein välillä persjätön mukaan. Olen tainnut ratkaista takaakierto-persjättö ongelmani, tai ainakin tuntuu nyt paljon helpommalta yksittäisillä esteillä. Olen vienyt Mörkön liian pitkälle esteen taakse ja koska en kerkeä pois alta niin Mörkö kieltää. Ihan loogista. Valitettavaa ettei näinkin yksinkertaista asiaa ole kukaan minulle sanonut. Joten vahvistin muutaman kerran takaa-käskyä. Mielenkiinnosta voisi tehdä joku kerta testin että erotteleeko Mörkö oikeasti hyppy- ja takaa-käskyt vai erotteleeko vain ohjauksesta. Puomia tehtiin muutaman kerran. Hienoja osumia eikä onneksi näkynyt ylösmenolla hidastelua niin kuin viimeisimmissä kisoissa.

Kun kaikki onnistuu treenit eivät onnistu

En pahemmin välitä nollaratatreenistä. Varmasti hyvä treenimuoto joillekin, mutta itse en ole kokenut valtavia ahaa-elämyksiä tai onnistumisen tunteita tällaisissa treeneissä. Treeniryhmän sisäiset kisamaiset treenit ajavat varmasti myös asiansa, joskaan harvoin näistäkään lähden tyytyväisyyttä puhkuen. Jos haluan kisata menen kisaamaan. Kun treenataan niin treenataan. Tämä "kaikki onnistuu" -treenit menevät valitettavasti samaan kastiin, eli sopivat varmasti joillekin hyvin. Näinhän itse omin silmin miten osa treeniryhmäläisistä ylitti kierros toisensa jälkeen itsensä ja lopulta tekivät hurjia ratasuorituksia. Mutta näin myös miten turhauman sattuessa eniten vituttaa kaikki. Ja näin kävi myös itselle.

Menin treeneihin tietäen että on kaikki onnistuu -treenit. Olin suunnitellut etukäteen sopivat pätkät, ei liian haastavat mutta ei liian helpotkaan. Kaikesta uskosta, uhosta, itsevarmuudesta, toivosta ja huolellisuudesta huolimatta kävi niin ettei kaikki onnistunutkaan. Mitä siis tulisi tehdä tämän luonteisissa treeneissä? Valita seuraavaksi pätkäksi vielä helpompi, että varmasti onnistuu. Tämähän sai taas tunteeni kuohahtamaan. Mitä ihmettä kulutan aikaani ohjatuissa treeneissä, jos teen treeniä meidän osaamisalueella ja mukavuusalueella? Voin aivan hyvin tehdä vastaavan treenin itsenäisissä treeneissä, tiesinhän  mitä olen tekemässä ja miten haluan palkata. Sen sijaan olisin halunnut pureutua tähän mielenkiintoiseen kohtaan, missä ei onnistumista tullutkaan suurista ajatuksista huolimatta. Olisin halunnut oppia uutta, tutustua mielenkiintoiseen maailmaan! Mutta treenin teeman mukaisesti valitsin viimeiselle kierrokselle sellaisen pätkän että tiesin onnistumisen tulevan. Tulikin, ja palkkasin koiran - mutta en täysin sydämestäni. Kyllä koira sen aistii, vaikka kovasti reipas palkkaaja koitinkin olla.

Treeneistä jäi siis käteen pettymys, turhauma ja paha mieli päälimmäisenä vaikka olis siellä hyvääkin. Tikru pysyi lähdössä tosi hyvin. Sillä oli fokus suoritettavaan esteeseen alusta alkaen. Tikru on alkanut etenemään suoraviivaisemmin, joten minun ei tarvitse koko aikaa pelätä juoksevani pienen koiran päälle. Tikru lähti takaakiertoon törkeän hienosti, kokemattomuuttamme ei vain ohjaus ensimmäisellä kerralla onnistunut. Eniten olen yllättynyt siitä että Tikru pystyi odottamaan omaa vuoroaan houkkumatta muille koirille! Hurjasti hyvää siis.

Onneksi pääsin heti treenin perään koirien kanssa pitkälle lenkille ja lenkin tuoma hyvä mieli poisti tehokkaasti treenin nostaneen pahan mielen. Jatkossa harkitsevan vakavasti osallistumistani kaikki onnistuu -treeneihin. Lähden mieluummin vaikka koirien kanssa parin tunnin lenkille.

Rally-kisoissa kaatosateessa

Mörkön kanssa kokeilemassa tänään miten taidot ovat kehittyneet. Kylttejä Mörkö ei ole nähnyt sitten elokuun ja harjoittelu on tapahtunut ainoastaan keittiössä.... Keittiötreenit ovat sisältäneet melkein päivittäin istu-seiso, puolenvaihto jalkojen välistä sekä oikealle ja vasemmalle pelkällä käskyllä kääntymistä. Muutaman kerran ollaan tehty puolenvaihtoa takaa, sivulla peruuttamista sekä takapään käyttöä oikealla seuratessa. Jälkimmäiset ovat vielä niin hurjasti kesken että pieni ihme olisi saanut tapahtua jotta nämä kokeessa onnistuisivat, joten en edes ottanut stressiä kun huomasin sekä peruutuksen että puolenvaihdon takaa olevan radalla.

Meidän teemana ei muutenkaan ollut tuloksen tavoittelu, vaan mukavassa ja luottavaisessa mielentilassa pysyminen. Niin että meillä on kivaa koko ajan. Henkilökohtaisena tavoitteena oli antaa koiralle tarpeeksi tilaa kylteillä, minulla kun on paha tapa mennä liian lähelle kylttejä. Valitettavasti päivän lähtökohdat eivät olleet kaikkein otollisimmat taivaalta tullessa kaatamalla vettä. Jopa niin paljon että mietin rataan tutustumisessa että pitäisikö jättää suosiolla Mörkön kanssa suoritus väliin. Sisu ei antanut periksi kuitenkaan.

Ennen kehäänmenoa tein normaalit virittelyt Mörkölle, jotka alkavat nyt kantaa hedelmää. Hieman kontaktin pitotreeniä sekä käsikosketusta. Mörkö tuli mukavan rentona hommiin, kunnes tajusi että kenttä ui vedessä. Hieman Mörkö oli sitä mieltä ettei kyllä istu kun peppu kastuu, mutta lopulta reipas koira teki kaikki istumiset radalla ensimmäisestä käskystä. Onneksi ei ollut yhtään maahanmenoa radalla... käytösruudussa Mörkö istui ja tärisi kylmästä puolisen minuuttia kunnes nousi. Olin laskeskellut ettei meillä ole tulosta (kuten en odottanutkaan) joten en vaatinut Mörköltä enää istumista joten tästä seurasi hylkäys. Kehästä pois lähdettäessä pyysin koiran kuitenkin virlä sivulle ja seuruutin kehästä ulos, ja pääsin tästä palkkaamaan mukavasti.

Kehässä siis kanssani Mörkö, jonka häntä oli koko ajan pystyssä. SuperJee!!! Muutamissa yksittäisissä tehtävissä näkyi pientä epävarmuutta, mutta suurimmaksi osaksi Mörkö vaikutti niin tyytyväiseltä kuin koira nyt voi vaikuttaa kaatosateessa. Itse pystyin olemaan rauhallinen ja jännittämättä, sekä onnistuin pitämään kyltteihin tarpeeksi välimatkaa yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Radalta tuli -10TVÄ puolenvaihto takaa, peruutus sivulla, istu-askel sivulle-istu sekä molemmat oikealle. Kahta ensimmäistä ei oikeasti osata, kolmas vaatii vahvistusta ja viimeinen oli minun epäonnistuminen kun mentiin liian lähelle kylttiä. Joukkoon mahtui 3 x -3 tehtävistä 270 vasemmalle, houkutus ja eteen-vasemmalta oikealle. Täytyy tulevaisuudessa kysyä tuomarilta että mitä hassua radalla teen, nyt kaatosateessa ei tehnyt mieli ylimääräisiä seisoa. Luultavasti tein käännöksen liikkuen, houkutus meni hässäkäksi kun Mörkö yritti pallolle kahteen (!!!) kertaan ja luulen että eteen vasemmalta oikealle liikkeessä kumarruin huomaamatta. Näiden lisäksi 5 x -1 joissa vino 270 vasemmalle, OV ja vino houkutuksessa, AS spiraalissa ja TVÄ liikkeestä seiso kierrä koira kun Mörkö aivan lopussa liikkui. Pikkuvikoja sanoisin, eniten näkyy kilpailemisen vähyys.

Ensimmäistä kertaa kun arvostelussa ei ole joka rivillä merkintää. Ensimmäinen kerta kun saatiin näin paljon pisteitä eli 47. Uusinnalla olisi mahdollisesti tulllut 7p lisää, mutta koska itse kämmäsin ko kyltillä en halunnut pyytää Mörköä tekemään uudestaan ettei mielentila turhaa kärsi. Heti radan jälkeen harmitti kurja sää ja sätin itseäni että miksi piti koira viedä kiusattavaksi. Päätin myös etten ihan heti ulkokisoja valitse kun on mahdollisuus valita myös hallikisoja. Illemmalla olin kuitenkin tyytyväinen että meidän tekeminen kokonaisuutena sekä Mörkön itsetunto on mennyt eteen päin roimasti. Toki olisin mieluusti tämän todennut kuivemmin varpain :)

Tuomarina Kirsi Petäjä, joka oli suunnitellut oikein mukavan radan.

Ratatreenit joissa potkua

Pitkästä, pitkästä aikaa oli hyödylliset ratatreenit. Tehtiin Jari Suomalaisen rataa, missä oli minulle mietinnän paikka heti toisella esteell, pujottelun jälkeen ja ah niin minulle hankala takaa-persjättö. Jokaisella oli 8min aikaa, ja sinä aikana juostiin. Mukava huomata että vaikka hiki irtosi, niin jalat eivät painaneet. Hyvin Mörkökin pinkoi HAUn hallin uudistetulla pohjalla. Edelleen tykkään pohjasta, vaikkei kaikkien lemppari olekaan.

 Havaintoja radalta
- minun on pyrittävä löytämään sellaiset ohjauskuviot missä itse pysyn liikkeessä. Lyhin ei ole Mörkölle aina se paras. Mörkö lähtee kyllä hyvin ohjauksiinja kiihdyttää suorien lisäksi mutkissakin kun vain tietää minne mennä (yllättävää...)
- Ehkä minun pitäisi rohkeammin käyttää persjättöä. Ainakin se on siinä mielessä valssia parempi ohjaus että minun oma liike säilyy paremmin. Toisaalta, tiedän menneisyydestä että jos alan suosimaan runsaasti persjättöä niin Mörkö ei edes yritä kiriä rinnalle/ohi. Sopivan tasapainon löytäminen siis hakusessa. Treenien jälkeen jäin pohtimaan auttaisiko se pitämään tasapainoa että treeneissä tekisin takaaleikkauksia satunnaisesti?
- Pujottelun jälkeen opettelun kohteeksi persjättö. Ei Mörkö rikkonut pujottelussa, mutta itse olen niin epävarma ohjauksessa ettei ohjaus ollut kovinkaan selkeä ja yksiselitteinen. Ei millään toistolla, vaikka koko ajan parani.
- Takaakierto-persjättö onnistui aivan kympillä eikä edes tuntunut pahalla! Tuuriako, jää nähtäväksi.

Itse en niin nosta ratatreeniä tärkeäksi, kun yleensä muutamallakin esteellä saa aivan tarpeeksi hankalan ongelman ratkottavaksi. Tällä kertaa ratatreeni oli sopiva ja tuli hyvään saumaan. Ei Mörkön kanssa edelleenkään tunnu tulevan kiire, mutta siihen olen jo tottunut että me pingotaan Mörkön kanssa samaa matkaa. Kyse onkin siitä miten omat linjani löydän eri radoilla.

Tikrusta FI & SE MVA

Tikru käy näyttelyissä harvakseltaan, aivan liian harvakseltaan. Nyt olin poikkeuksellisesti ilmoittanut Tikrun kahteen näyttelyyn peräkkäisinä viikonloppuina. 27.8. Tervakoski toi Tarjo Löfmanin arvostelemana viimeisen sertin, joten Tikru valioitui sekä Suomen että Ruotsin valioksi ollen samalla VSP. Valioitumisesta ei edes jääty ottamaan kuvaa, kun Tervakoski tarjosi vettä, tuulta ja räntää koko rahan edestä.

2.9. olikin vuorostaan kotinäyttely vinttikoiraradalla ja tuomarin Kaisa Metteri-Gold. Tällä kertaa Tikrun pikkuvelipuoli vei pidemmän korren ollen ROP Tikrun ollessa heti kintereillä PU2. Tästäkään näyttelystä ei saatu kuvaa, vaikka olosuhteet olivatkin enemmän kuin otolliset...

... joten eilen kävin ystävän avustuksella kuvaamassa Tikrua ja melkein ensimmäisistä kuvista löytyi seuraaava otos <3

Puomisulkeiset

Molempien koirien viikkotreenien aiheena oli puomi. Ja sehän passaa!

Tikru teki puomia namikupille. Jotenkin se lähtee rennommin kun on apukädet palkkaamassa. Puomin alla oli putki. Tehtiin totutusti alkuun alastulon juoksuja, sitten kokonaista puomia muutaman kerran. Ensimmäinen kokonaisen puomin suoritus tuotti loikan, mutta seuraaville toistoille Tikru korjasi suoritustaan tosi hyvin. Ensimmäistä kertaaTikru suoritti puomin myös laukassa/reippaassa ravissa ja vaikutti olevan erittäin innostunut tehtävästä. Ehkä vauhti tulee kuitenkin kokemuksen myötä, niin kuin minulle on tiukasti vakuuteltu.

Mörkö teki ihan perustreeniä. Muut treenasivat pysäytyksiä ja minä hyödynsin apukädet juoksareissa. Hieman alemmaksi toivoisin osumat, mutta pääasia että Mörkö suorittaa puomia rennosti aiemmin tapahtuneen säikähdyksen jälkeen.

PMissä tulos valui ohi viimeisellä esteellä

Erittäin huonosti nukutun yön jäljiltä piirimestaruuskisohin. Miksei, vaikkei kyllä mitenkään ollut optimi. Pää oli höttöä ja jalat painoi.

Sari Mikkelä oli suunnitellut mukavan agilityradan ja totesi puhuttelussa että kovaa saa mennä. Löysin mielestäni hyvät linjat ja reippaasti mentiinkin, mutta valitettavasti keskiviikon treeneissä tapahtunut mun moka aiheutti sen että ensimmäiseltä radalta tulokseksi +0,1. Keskiviikkona Mörkö pääsi suunnittelematta keinulle ja kun luuli menevänsä puomia niin koirahan säikähti. Tein kyllä keinun pariin kertaan, mutta en tajunnut tehdä kokonaista puomia... keinun Mörkö suoritti ihan ok, mutta puomilla pysähtyi ylösmenokontaktille täysin. Jarrutuksesta, pysähdyksestä ja kiihdytyksestä huolimatta päästiin etenemällä 3.7 maaliin, joten matkalla ollaan menty reippaamminkin.

Jari Suomalaisen hypärillä päänvaivaa aiheutti radan loppu 17-19. Takaakierto-persjättö on vain minulle vaikea. En oikein keksinyt muutakaan tapaa suorittaa loppua, joten päätin keskittyä kunnolla...  Takaakierto-persjättö onnistui, mutta seuraavalle hypylle olinkin sitten myöhässä jolloin hyppyjen 18-19 väliin suunnittelemani persjättö muuttuikin takaaleikkaukseksi ja Mörkö valui viimeisenhypyn ohitse lopulta hypäten sen väärään suuntaan. JOS radalta oltaisiin saatu tulos emme kuitenkaan olisi mahtuneet TOP10n joukkoon.

Hirmu hienosti ja sujuvasti nopeideinkin koirien ohjaajat ohjasivat lopun kuten itsekin olisin suunnitellut, joten tietää mitä harjoitella tulevaisuudessa. Pitäähän sitä nyt ostata takaakierto-persjättö jotta voi radalla valita ilmeisimmän ohjauksen eikä tyytyä siihen minkä osaa!

Koirien tekniikkapäivä

Tänään molemmat koirat pääsivät touhuamaan tahoillaan. Mörkö rally-tokoa ja Tikru agilityä.

Mörkön kanssa keskityttiin lähinnä kehon hallintaan samalla kun tehtiin rally-tokon liikkeeitä. Aloitettiin askel oikealle ja tämän jälkeen askel vasemmalle. Askel oikealle menee sujuvasti, askel vasemmalle vaatii paljon toistoa jotta saadaan apuja vähennettyä. Kivasti alkoi oikea takajalka kuitenkin tekemään vaadittavaa sivuttaisliikettä niin että rintamasuunta pysyi koko ajan samana. Vasen ja oikea- käännöksiä tehtiin myös. Mörkö taipuu paremmin vasemmalle kuin oikealle. Pitää kysyä seuraavan kerran kehonhuollossa onko kropassa jokin jumi vai onko vain tarve treenata oikealle taipumista enemmän. Kun oikein innostuin niin vielä treenattiin puolen vaihtoa jalkojen välistä ja alettiin tekemään ihan perusteita puolen vaihto takaa- liikkeelle. Mörkö oli ihanan tohkeissaan jumppahetkestään.

Tikrun kanssa tehtiin ensimmäistä kertaa puomia ulkona. Ei ollut minkäänlaista merkitystä suoritukselle. Puomin alla oli myös putkia, nämäkään eivät aiheuttaneet mitään häiriötä. Alkuun totutusti laskevan osan juoksutusta muutaman kerran ja palkkaus namimaatilla. Seuraavaksi tein hypyn, putken tai hypyn ja putken ja palkkasin. Tästä hallittu siirtymä puomin alkuun niin että puomille vapautus ilman alkuvauhtia. Ensimmäinen toisto normaali kävelyä/ravia. Toinen toisto niin että tasainen osuus kävellen, viistot ripeämmällä askellajilla. Kolmas toisto niin että viistot laukalla, tasaisin ravilla, ehkä muutama laukkakin. Ensimmäistä kertaa Tikru tarjosi siis kovempaa suoritusvauhtia puomille.

Eli seuraan nyt kuinka vauhti alkaa kehittymään. Ilolla huomasin että halilla on uusi laskettava puomi ja hetken jo mietinkin että laskisinko... mutta päädyin etten ehkä ala vauvan kanssa kahdestaan ollessani liikkeellä kokeilemaan onnistuuko puomin lasku ja ennen kaikkea nosto yksin. Pidän kuitenkin mielessä että jos Tikru ei ala itse tarjoamaan laukkaa koko puomille, niin ehkä voisi kokeilla hakea vauhtia madalletulla puomilla.

Tehtiin myös kahdeksan toistoa pujottelun perusteita. Pujotteluportti oli alkuun klo 1-7 asennossa ja tästä pari väärää ja pari onnistunutta suoritusta. Pistin enemmän kiinni ja pari väärää ja pari onnistunutta suoritusta. Tikru hahmottaa kaksi keppiä jotenkin tosi hassusti, kiertää toisen kepin ympäri vastapäivään ja sitten keppien läpi... jep. Ihan kokeilemisen ilosta laitoin portin kiinni ja johan alkoikin homma sujumaan! Neljä onnistunutta suoritusta.

Viimeinkin Saviojalta nolla

Perjantaina oli minulle jännä kisa. Lähdin ensimmäistä kertaa yksin agility-kisoihin tällä vuosikymmenellä, vieläpä niin että isimies jäi kipeän pojan kanssa kotio. Onneksi kisat olivat Kirkkonummella ja onneksi olin ilmoittautunut vain yhteen starttiin niin poissaolo ei venynyt kolmea tuntia pidemmäksi. Hyvin sain ajatukset kuitenkin suunnattua rataan, mutta harmittaa etten lopulta pyytänyt keneltäkään videointiapua kun näemmä haluan analysoida varsinkin kontaktit videolta jälkikäteen.

Miksi vain yksi startti kun useampi oli tarjolla? Siitä syystä että olen saanut Saviojan radoilta vaikka kuinka monta yliaikanollaa niin että yliaikaa on 0.01, 0.03, 0.07... T o d e l l a ärsyttävää. Niinpä ajattelin nyt keskittyä vain yhteen kisaan, ja tehdä viimeinkin rata ihanneaikaan. Ja niinhän me tehtiin! Vaikka rata oli aika mutkainen ja vaikka siinä oli parikin sellaista kohtaa joissa tiedän Mörkön vauhdin pysähtyvän. Ja vaikka teinkin kaksikin takaaleikkausta, mitkä luonnollisesti hidastavat Mörköä entisestään. Mörkö teki kyllä hyvin hommia muuten, ja hoiti varsinkin pujottelun tosi mallikkaasti kotiin. Lopputulos -0.85 eikä oltu edes viimeinen nolla :) Eihän tulos edelleenkään hurraa huutoja suurimmassa osassa agilityharrastajia saa aikaiseksi mutta minä olen tällä hetkellä, tässä vaiheessa kautta ja nykytavoitteeni kanssa kyllä tyytyväinen.

Päivi Nummen rally-tokokoulutuksessa

En ole pitkiin aikoihin osallistunut rally-tokokoulutukseen, koska niihin harvoihin joihin olen osallistunut en ole kokenut antaneen oikein mitään. En halua ratatreeniä maksullisessa koulutuksessa, rataa voi treenata itsekseenkin. Toisaalta taas pelkän tekniikan hiemoinenkin on turhauttavaa, sitäkin voin tehdä itse niissä asioissa joissa tiedän olevan puutteita. Ihan viimeiseksi haluan kuulla ympäripyöreän "sehän meni hyvin"- palautteen.

Päivin tunnen partisten kautta ja koska hän en tehnyt valtavan hienoa työtä omien partisten kanssa (mm. Suomen ensimmäinen rally-tokovalio, eikä toinenkaan ole kuin yhden tuloksen päässä) halusin päästä itse kokemaan minkälainen hänen koulutuksensa on.

Joten sunnuntaina kävelin reippaana lähikentälle treenaamaan. Mörkö oli aivan intopiukassa :) Oli ilo huomata, että jaamme saman suuntaisen käsityksen rally-tokosta. Ensin treenataan tekniikat, rataa vasta sitten. Rataan tutustuminen on todella tärkeää ja olennainen osa suorituksen onnistumisessa. Ei voi vaatia koiralta enempää kuin mitä itseltään vaatii. Eli kun tehdään keskitytään vain koiraan.

Mörkön kansas tehtiin treeni kahdessa osassa ja kumpikin aloitetiin kisamaisella lähdöllä. Ihan ensimmäisessä lähdössä Mörkö meinasi hyytyä mutta lähti kuitenkin mukaan. Toisella kertaa oli jo täysiä mukana. Katsottiin Mörkön seisomista, ja Päivin ideasta pidettiin kriteerinä sitä että palkkaan (hillitysti sosiaalisesti) mistä tahansa aktiviteetista paitsi passivoitumisesta. Aika nopeasti muutamalla testillä selvisi ettei Mörkö kuitenkaan ymmärrä asennonvaihdon kautta tapahtuvaa seisomista. Mukava oli huomata että Mörkö pysyi kuitenkin aktiivisena, vaikka tekikin "väärin". Joten jätettiin istu-seiso jumppaaninen, sitä voin treenata kotona. Liikkeestä seisominen onnistui sitäkin paremmin, tosin yllätyksekseni Mörkö seisoo rennommin ja itsevarmemmin jos en katso sitä laisinkaan.

Seuraavassa osiossa ei minulla ollut suurta johtoajatusta, joten ajattelin kokeilla rakennettua suoraa lähtö - puolenvaihto jalkojen välistä - pyörähdys - tuplasakaslainen. Ja miten hyvän treenin valitsinkaan - itselleni! Olen tiedostanut jo aikaisemmin että menen liian lähellä kylttejä, mutta että minun pitää oikeasti aikaistaa suorituksiani melkein metrillä kyllä hämmensi. Miksei kukaan ole sanonut tästä rataa treenatessamme tai edes kisoissa? Puolenvaihto jalkojen välistä alkoi sujumaan ilman ongelmia kun ajoitin vaihdon aikaisemmaksi niin että Mörköllä oli tilaa tehdä vaihdos. Pyörähdys onnistuu kyllä kyltin lähelläkin, mutta miksi tehdä niin liki kun voi aloittaa muutama askel aikaisemminkin. Tuplasaksalainenkin onnistui paljon vähemmillä avuilla kun vain annoin enemmän tilaa suorittaa.

Eli seuraavan kisan kisatavoite on että keskityn siihen että jätän tarpeeksi tilaa suorittaa.

Mörkö oli tosi kivalla asenteella hommissa koko koulutuksen. Kävin jo hieman katsomassa kisatarjontaa, sillä oikeasti on mielenkiintoista nähdä millä tasolla nyt ollaan henkisen tekemisen kanssa. Ennen seuraavaa kisaa aion kyllä hioa myös istu-seiso osaamisen teknisesti sillä tasolle missä sen kuuluisikin olla. Miljoona muutakin teknistä asiaa on toki opetettavana vielä, mutta koska minua kiinnostaa eniten juuri nyt se miten meidän kisakupla kestää niin haluaisin mennä katsomaan tasomme vaikkei kaikki tekniset asiat olekaan vielä kunnossa.

Oli kylllä hyvä koulutus :) Positiivinen, opastava, ja ennen kaikkea minulle jäi koulutuksesta itselleni into ja monia ideoita.

Se on siinä - tuplanolla!

Mörkön talvikausi alkoi lauantaina Lohjalla. Olin alunperin ilmoittautunut poikkeuksellisesti kolmeen starttiin, sillä uskoin koiralla kunnon kyllä kesän jäljiltä riittävän. Enpä sitten ottanut huomioon itseäni laisinkaan...

Onneksi Lohjan kisat alkavat vasta 10.00 joten ei tarvitse herätä törkeän aikaisin. Aikaisin oltiin kuitenkin liikenteessä, sillä olin epäonnekseni saanut lähtönumeroksi numeron 1. Joten leiri pystyy, koiraa lämmittelemään, katsomaan radan rakentamista, rataan tutustuminen, koiran nopea virittely ja radalla. En kyllä tykkää yhtään, mutta tulipahan taas todistettua että paineensietokykyä on, koska epämukava tilanne ei vaikuttanut tuloksiin mitenkään.

Ensimmäisellä radalla Mörköllä oli intoa yllättävänkin paljon ja Mörkö irtosi tosi kivatsi putkiin. Irtosipa jopa niin kivasti että jouduin käyttämään TÄÄLLÄ!!!!!-kortin radan puolivälissä. Hyvä pujottelu, erinomaiset kontaktit ja vaikka tuntui kuin ajaisi autoa pelkällä käsijarrulla niin päästiin puhtaasti maaliin (etenemä 3,69m/s).

Sitten ihmettelinkin jalkojani, jotka menivät aivan hapoille ekasta radasta. Kävin startin jälkeen tekemässä pitkän kävelylenkin rattaiden ja koiran kanssa, ja se helpotti jalkojen oloa. Lämmitellessä vain en mitenkään meinannut saada kinttuja hereille ja vaikka rata meni puhtaasti (etenemä 3,69m/s) niin oma liikkuminen ei missään vaiheessa tuntunut helpolta. Lopussa olisin ihan hirveästi halunnut tehdä saksalaisen, mutta koska nuo on ohjauksena minulle vaikeita niin tein tylsän tolpan ympäri pyöräytyksen koska halusin varmistella tulosta.

Joten, jos SM-kriteerit eivät tälle vuotta muutu tarvittava tuplanolla on nyt kasassa :) Tämä alkaa näemmä olla tapa, että kesän jälkeen ensimmäiset kisat tuottavat tuplan.

Kolmanteen kisaan ei sitten jäätykään. Ei minun jaloista olisi enää ollut hyppyradalle. Mitä sitä turhaan koiraakaan kuormittamaan kun ei ole pakko. Jomman kumman loukkaantumisriski pieneni heti. Kaiken lisäksi pääsin vanhempieni luokse syömään, päiväunille ja saunomaan. Ihan parhautta, elämän pientä luksusta.

Tikrun juoksupuomi etenee ja pujottelu aloitettu

Torstaina oli Tikrun vuoro käydä hallilla muistelemassa kuukauden takaisia harjoituksia, koska tänään oli vuorossa Senni Huotarin juoksukontaktitreeni. Olin todella positiivisesti yllättynyt että Tikru jatkoi suoraan siitä mihin viimeksi jäätiin. Hiukean mietityttää Tikrun puomin suoritusvauhti... se kun tekee kaiken ravilla. Mörkön kanssa piti aina mennä vauhti ensin jos aikoi saada vauhtia niin selkeästi hälytyskellot nyt soivat Tikrun kanssa. Namilla ravaa, lelulla menee kierrokset niin yli ettei voi keskittyä. Mietin pitäisikö sitä vaan nöyrtyä ja lähteä tekemään treeniä alusta lelun kanssa?

Tänään Sennin valvovan silmän alla tuli käsky alkaa tekemään kokonaista puomia ilman alkuvauhtia. Tämä lisäsi heti vauhtia Tikrulla, mutta vain laskevalle osuudelle minkä nyt suoritti laukalla. Senni koitti vakuuttaa minua että kokemuksen myötä myös tasainen osuus muuttuu laukalle. Annan tälle ajatukselle hetken mahdollisuuden, mutta jos ei parissa viikossa selkäesti askellaji vaihdu (edes hitaalle) laukalle niin pitää miettiä muita ratkaisuja.

On kiva huomata miten tunnollisesti Tikru suorittaa kontaktia, onnistumis% on huikean hyvä. Tikru kestää jonkin verran liikehäiriöätkin ja sivuuttaisetäisyys ei vaikuta mitenkään. Tuli kiitosta kouluttajalta.

Samoin eilen aloitin viimein pujottelun kanssa kun se on syyhyttänyt sormia jo kauan. Lopulta päädyin aloittamaan tekemisen 2x2, mutta soveltaen. Ainoa hyödyntää Susan Garretin ajatuksia, mutta pääpiirteittäin etenen tämän ajatuksen mukaisesti: https://www.cleanrun.com/index.cfm?fuseaction=feature.display&feature_ID=157&ParentCat=457

Eilen tehtiin portin edes takaisin juoksemista kuuden nakin verran. Tämän jälkeen kokeilin lähtisikö Tikru tarjoamaan portin läpi juoksemista minusta pois päin ja kun lähti heitin lelun palkkalinjalle. Näitä toistoja kolme.

Tänään  kävin testaamassa että ymmärsikö Tikru oikeasti mitä siltä halutaan ja Susanin opin mukaan laitoin portin vinottain (klo 2-8) ja lähetin klo 6, klo 9, klo 3 ja klo 1. Kolme ensimmäistä parin metrin etäisyydeltä ja viimeinen noin metrin päästä. Joka kerta Tikru lähti heti tarjoamaan portin läpi juoksemista riippumatta lähetyspaikasta. Testi läpäisty, Tikru on ymmärtänyt jutun juonen.

Mörkölle aivojumppaa ennen kisoja

Kolmen viikon tauko on Mörkön kanssa ohitse kun kävimme hiukan muistelemassa kontakteja hallilla lauantain kisoja silmällä pitäen.

Puomi: vaikka Mörkö kävi ihan törkeillä kierroksilla, niin puomin osumat olivat kaikissa neljässä toistossa aivan täydelliset! Oikeastaan Mörkön osumat vaan paranee kun kierrokset nousee :)

Keinu: aloitettiin paukuttelemalla keinua, tarkoituksena alleviivata että vaihdettiin kontaktia. Toki esteet olivat aivan eri laidalla kenttää ja lähestyminen tehtiin eri tavoin... mutta niin vaan Mörkö teki pelottavan lentokeinun ensimmäisellä kerralla. Keinu ei edes liikahtanut! Edellisen kerran kun Mörkö teki vuosia sitten vastaavan lentokeinun saatiin aloittaa keinun opettaminen aivan alusta :| Joten hiukan huolissani lähetin Mörkön uudestaan keinulle, ja taas lentokeinu sillä erolla että tällä kertaa keinu kerkesi laskea osan matkaa. Kolmannella kerralla Mörkö sitten jarruttelikin todella aikaisin, mutta päätin jättää keinun tällä erää tähän.

Nähtäväksi jää kisoissa että miten keinu suoriutuu. Keväällä Mörkö tekikin todella kivasti keinua, joten nyt olen varovaisen skeptinen että pääsen hinkuttamaan keinuun itsetuntoa taas kohdilleen. Toivottavasti kisat todistavat ettei ongelmaa ole.

ALO1 163p

Tokokokeessa siis käytiin, vaikka ihan viime päiviin saakka mietin teenkö osallistumalla vain suurempaa haittaa. Ihan joka päivä kävin läpi omaa päätäni, niin että sain rakennettua itselleni sellaisen varman olon että tapahtuu mitä vaan niin en hermostu tai ala jännittämään. Mörkön kanssa menin (tavoilleni vastaisesti) todella aikaisin kisapaikalle ja palkkasin koiraa aina kun hakeutui seuraamaan. Tutustuttiin kisaympäristöön ja kisakehään siinä määrin kuin se vain oli mahdollista. Kaikki tämä tuotti ALO1sen pistein 163 :) Kiva ylläri oli kun jokainen ykköstuloksen tehnyt sai pienen pokaalin. Poikkeuksellisesti tämä päätyy kaapin päälle muistoksi.

Paikalla oloon mennessä tajusin että minulla on mitä mainioin hetki seurauttaa koiraa ja palkata seuraamisesta sosiaalisesti. Niinpä mentiin nätissä seuraamisesta paikalla olopaikalle, missä kehuin koiraa. Mörkö malttoi odottaa hyvin rivin viimeisenä omaa vuoroaan, toki uusi tilanne näkyi hitaana maahan menona. Mörkö oli siististi maassa ja nousi ekalla ylös. Tästä 10 (vain 3 koirakkoa 12 sai täydet pisteet :o )

Seuraamisessa mukana oli mukava rento koira. Ensimmäinen istuminen todella hyvä, hidas kävely myös. Itse tein jotenkin tökerön täyskäännöksen, tässä koira jäi hieman mutta palasi ilman lisäkäskyä seuraamaan. Juoksuosuus hyvä. Toinenkin täyskäännös minulta jotenkin töksähtävä, tämän jälkeen tarviittiin lisäkäsky mutta Mörkö palasi seuraamiseen eikä vajonnut passiivisuuteen. 8

Liikkeestä maahan meno kaiken kaikkiaan meidän osaamista. En tiedä mistä piste lähti, liekö hidas maahan meno. 9

Luoksetulossa Mörkö odotti nätisti ja tuli luokse laukalla, joskin ei niin lujaa kuin yleensä. 10

Tässä kohtaa palkkasin Mörkön sosiaalisesti aivan yliöveristi ja yhtäkkiä muistin olevani kisoissa :D

Pito, liikkeistä meille vierain. Lykkäsin kapulan Mörkölle suuhun käskyllä hyvä. Siinä se koiruus tapitti ja piti kapulaa pyörittelemättä. Olisin voinut pyörtyä, tämä haastain liike onnistui. 10

Samasta kohtaa kaukokäskyt. Olisin voinut palkata Mörkön paremmin pidon jälkeen ja nollata jännitystä. Sama suorituspaikka oli omiaan nostamaan painetta. Mörkö tarvitsi kaksi käskyä maahan menoon, teki kaukot nätisti ja taas tuplakäskyt sivulla istumaan nousuun. 7

Hyppy. En ollut ikinä nähnyt avohyppyä ja aika virityshän se oli. Hypyn korkeus oli myös selvästi Mörkön korkeutta korkeammalla. Liike oli jo alkanut ja seisoin toisella puolella hyppyä kun aloin miettimään olisinko voinut kutsua koiraa nimellä. Samoin arvoin pyydänkö sivulle (niin kuin olen tehnyt umpihypyllä) vai käytänkö hyppy-käskyä... Päädyin olla käyttämättä nimeä ja kutsua normaalisti. Mörkö lähti hitaasti, käveli hypyn eteen, empi, kiersi hypyn kävellen ja tuli sivulle. 0

Kokonaisvaikutus "kivaa tekemistä" 8.5

Kokeen jälkeen kävin hyppyyttämässä vauhdilla Mörkön hypyn yli ja tein liikkuroidusti kokeenomaisesti. Ei mitään ongelmaa. Aikaisempien liikkeiden paine + täysin uuden näköinen hyppy ahdisti liikaa Mörköä siinä hetkessä.

Vihdoinkin alan uskomaan että pahin ahdistuminen on takana. Tai ei takana, vaan osaan viedä Mörköä eteen päin ahdistumisesta huolimatta. Mörkön pehmeys haittaa tokossa (ja rallyssa) mutta voi että kun olen oppinut tuon koiran kanssa oman pään hallintaa <3

Voihan toko-koeilmo

Näitä "hyviä ideoita" taas. Kun ei tunnu kesällä muuten olevan tarpeeksi tekemistä (tämä siis sarkasmilla) niin sain päähäni vilkaista olisiko toko-kokeita mitenkään järkevästi. Huomasin elokuun olevan jo täynnä ja jos yhtään vanhat merkit pitää paikkansa niin syyskuu ja ehkä lokakuukin pitää vielä kiirettä. Joukkoon saattaisi mahtua pari rally-tokoa, mutta jos tokolle haluan suoda mahdollisuuden niin se on käytettävä nyt.

Hieman treenailtiin kotona ja kaikki tuntui olevan mallillaan. Mörkö osaa teknisesti alokas-luokan asiat, tietenkään muiden häiriössä tai liikkurin kanssa ei olla päästy harjoittelemaan. Keittiötreeniä päivittäin jonkin pienen asian kanssa ja pari kertaa kävin taloyhtiön parkkipaikalla kokeilemassa yksittäisiä liikkeitä ja useamman liikkeen palkattomasti. Yhteistyö sujui, Mörkö oli tyytyväinen pieni koira - ja minä ilmoitin meidät kokeeseen.

Mutta voi miksi voi miksi niin tein? Tänään kävin vieraalla parkkipaikalla tekemässä seuraamista, ja valitettavasti innostunut koira sulkeutui. Seurasi sopivan välimatkan päässä jos laisinkaan. Vaikka koitin alkuun viritellä tavalliseen tapaan ja tehdä seuraamista yhtä huolettamasti kuin kotonakin. Mikä ihme saa Mörkön ahdistumaan?

Nyt sitten ahdistun minäkin. Mennäkö kokeeseen laisinkaan? En minä tee sinne päin tuloksella yhtään mitään. Enkä usko että kokeessa käyminen ainakaan olisi mieltä nostattavaa Mörkölle. Jos taas jäädään mielentilaa hinkuttamaan kotio ja vieraille kentille niin sitten kyllä jää hinkkuttamatta... tunnen itseni ja jos ei ole koevalmius edes pitkän matkan päästä näkyvillä niin sitten ennemmin suuntaan rajoitetun aikani agilityyn. Voi miksi en ymmärrä mikä Mörköllä on. Suuntahan on ollut koko ajan parempi vuoden takaisesta, ja varmasti olisi vieläkin parempi jos olisin enemmän panostanut tekemiseen. Mutta jaksaako se kuitenkaan kantaa kokeessa.

Jos nyt kuitenkin päätän mennä kisaamaan, niin minun pitää saada oma mielentilani viritettyä täysin oikealle taajuudelle. Ei mennä tekemään tulosta saati jännitetä pisteitä. Mennään viettämään yhdessä mukava viisiminuuttinen. Se on vaan niin kovin helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Rally-tokoon verrattuna tokossa on vielä hiljaisuus vaatimuksena, ei pysty kannustamaan ja kiittämään hyvistä suorituksista mikä auttaa Mörköä vapautumaan kehässä. Ehkä.

Onko väärin mennä kokeeseen, jos on valmiiksi epävarma?

Tikrun puomi etenee

Kesäkuussa yritin käydä 2-3 kertaa viikossa treenaamassa ja ensimmäiset viikot olin repiä hiukset päästäni kun homma ei tuntunut etenevän laisinkaan. Tikrull ei tuntunut olevan mitään hajua tekemisestä, saati kiinnostutsta tekemiseen. Sitkeästi jatkoin namiautomaatilla palkkaamista ja naksuttelua todella helpoilla harjoituksilla. Juoksutin Tikrua lähes kontaktin yläpuolelta laskevaa osaa alas kerta toisensa jälkeen.

Niin vain (laadukkaat) toistot tuottavat tulosta ja eilen päästin nauttimaan selkeästäi edistyneemmistä suorituksista. Pystyin päästämään Tikrun suorittamaan kontaktia minun edessä, niin että itse otin reilusti sivuttaissuunnassa välimatkaa tai että kävelin Tikrun edessä (eli "vedättäen"). Pystyin lähettämään Tikrua noin puolesta välistä laskevaa osaa parhaimmillaan.

Tänään kävin jälleen kokeilemassa puomia ja ei se eilinen ollut vain sattumaa, sillä suoritus on lähes vakioitunut mieleisekseni! Olisikohan ollut vain kerran kun en naksuttanut. Pystyin lähettämään Tikrua myös ylempää, melkein laskevan osan alusta saakka muutaman toiston verran.

Tehtiin myös vaihtelun vuoksi hypyn ja suoran putken kanssa pientä leikkimistä takaakiertojen ja valssien kanssa. Tikru painaa eteen päin kuin pieni orava :)

Kesätauolla

On jännä miten joka kesä olen pitänyt ehdottoman tärkeänä sitä että heinäkuu on "koiraton", ei kilpailla eikä treenata. Tänä vuonna kun kesä on muutenkin poikkeuksellinen ajattelin että miksi en kisaisi Mörkön kanssa kun koiralla kulkee. No en kisaa kun lähettyvillä järjestetään tasan yhdet kisat ja silloin olen itse taas toisaalla. Eli me ollaan kuitenkin tauolla, kisoista.

Mörkö taukoilee kokonaisvaltaisemmin ja nauttii pitkistä lenkeistä joita olenkin nyt saanut kivasti tehtyä vaihtelevilla alustoilla. Ajatuksena on vähintään ylläpitää nykyistä kuntoa ellei jopa parantaa niin että elokuussa Mörkö on valmis kisaradoille. Mörkö on pysynyt kropaltaan tosi hyvässä kunnossa, pääsinpä ensimmäistä kertaa ikinä viemään Mörkön hoitoon vain tarkistettavaksi. Aikaisemmin olen aina tiennyt jumeja olevan. Muutenkin Mörkö on ollut todella hyvällä tuulella, ja poikkeuksellisesti paininut Tikrunkin kanssa aika ajoin.

Tikru lenkkeilee kuten Mörkökin, mutta yritän käydän sen lisäksi 2-3 kertaa viikossa harjoittelemasas puomia. Alkuun olin ajatellut että puomi olisi "valmis" heinäkuun aikana, mutta vielä ollaan kyllä kovin kaukana tavoitteesta. Voihan se toisaalta olla että kun alun perusteet on työstetty kunnolla niin kokonainen puomi tulee sitten vauhdilla. Tällä hetkellä juoksutan Tikrua täyskorkean puomin laskevalta osalta namimaatille. Osumat ovat aika tarkasti keskelle kontaktialuetta, mutta hieman pohdin pitäisikö osumaa koittaa saada vielä alemmas. Nykyiset suoritukset Tikru tekee kyllä motivoituneesti mutta matalalla vireellä, eli pään vaivaa aiheuttaa myös se että mten saisin Tikrun suorittamaan puomia laukalla niin ettei homma keitä heti yli ja ettei Tikru loiki kontaktia. Aika on kullannut muistot kun muistelen Mörkön juoksupuomin opettamista. Aikaa kului nelisen kuukautta, mutta toistojen määrä on ihan jotain muuta kuin mitä Tikrun kanssa ollaan päästy tekemään (tämän paljasti blogi kun menneitä kaivelin). Nöyrästi siis vain tekemään laadullisia toistoja niin usein kuin mahdollista.

Suomen 56. paras - SM-2017

Kyllä se vaan on nain, että SM-kisat on kokemu ja elämys vaikka välillä tuntuukin ettei ole mikään järki matkustaa toiselle puolelle Suomea. Varsinkaan kun ei ole voinut harjoitella aivan niin monipuolisesti kuin olisin halunnut. Mörkön tekniseen osaamiseen luotin täysin, mutta itse en kerennyt käydä juoksulenkillä kertaakaan ja ketteryysharjoituksia tein yhden käden sormien verran. Muutenkin raskaudesta palautuva kroppa venkoilu ja aiheutti ylimääräistä päänvaivaa muun muassa kipeyttämällä selän perjantaina siihen kuntoon että hyvä kun pystyin kävelemään... Selkäkivusta huolimatta pakkasin koko perheen tavarat ja vaan toivoin että kyllä kipu rauhoittuu.

Rauhoittuihan selkä melkein. Ennen starttia lämmittelyssä en pystynyt juoksemaan laisinkaan, joten viritin rataan tutustumisen ajaksi SI-nivelien tukivyön. Lopulta kisasinkin tukivyön kanssa, sillä pystyin jopa juoksemaan. Tosin ei juoksu ollut kovinkaan rullaavaa tahi rentoa. Petteri Kerminen oli taiteillut haastavan radan, missä sai olla tarkkana oikeastaan alusta loppuun. Jopa kuumaryhmä sortui mitä erilaisimpiin virheisiin eri kohdissa rataa. Helppoa ei siis ollut. Päätin Mörkön kanssa tehdä varman virheettömän radan ja toivoa että se riittää... Lopulta tultiinkin maaliin virheettömästi, mutta valitettavasti yliaikaa oli 5,43s (tavoite-etenemä 4,3m/s, Mörköllä 3,7m/s). Omaa vuoroa odotellessa sanoin Mörkölle, että hoida sinä pujottelu niin minä vastaan lopusta. Meille vaikeasta pujottelukulmasta Mörkö haki hienosti sisään ja pujotteli reippaasti loppuun saakka. Mörkö on vain <3

Suoritukseeni tyytyväisenä palattiin takaisin hotellille syömään kunnon aamupala. Mörkön startti oli 8.30 joten sitä ennen en halunnut syödä hotelliaamiasta. Aamiaisella aloin seuraamaan netistä tuloksia - ja mitä ihmettä! Mörkö oli ja pysyi vankasti 50 parhaan joukossa suorituksesta toiseen. Niinpä pakattiin auto, luovutettiin huone ja mentiin takaisin kisapuistoon jännittämään voisiko suorituksella oikeasti päästä finaaliin. Valitettavasti finaalipaikka jäi lopulta 0,44s päähän... Samalla kun olin hirmu tyytyväinen suoritukseemme, niin kyllä kieltämättä harmitti että meille harvinainen filaanlipaikka jäi lopulta niin vähästä kiinni. Kunpa selkä ei olisi vihoitellut juuri kisa-aamuna. Turha liene sanoa että illalla selän kipu oli muisto vain ;)

Mitä SM-kisoista jäi käteen? Vieläkin suurempi into parantaa ensi vuoden SMiin. Suunnitelma on hyvinkin simppeli: ylläpitää Mörkön nykyistä teknistä osaamista mutta parantaa minun liikkumista ja ketteryyttä. Pitkän ajan tavoiteena saada agilityratojen etenemät 3,8m/s+ ja hyppyratojen etenemät 4.0m/s+. Hyppyratojen kanssa olen jotenkin varovaisempi ja nöyrempi kuin agilityratojen kanssa, mikä näkyy etenemässä. Joten nyt panostetaan hetken kisoissakin enemmän hyppyratoihin.