sunnuntai 8. lokakuuta 2017

3 x kisat Lohjalla

Päivä alkoi Kermisen hyppyradalla. Ei mitenkään vaikea rata, mutta yllätyksekseni kuitenkin HYL. Vieläpä kahdessa kohtaa. Kummallakin kerralla putkella. Aika hyvin koiralta joka ei niin tykkää putkista. Pakko olla siis tyytyväinen että Mörkön asenne putkia kohtaan on parantunut ja että sillä on tarpeeksi hyvä itseluottamus että alkaa tekemään omiakin valintoja.


Ensimmäinen yllätys tuli pujottelun jälkeen. Mörkö valitsi ampua suoraan putkeen. Toinen yllätys tuli 14 putken jälkeen. Ei koira kääntynyt tiukasti, vaan pujahti 15 putken väärään päähän. Muuten mallikasta menoa.

Seuraavana Mujusen kaksi agilityrataa. Oliko pikkuinen yllätys, kun radalta löytyi sama 14-15 putkikuvio. Miten hyvä juttu olikaan että olin aikaisemmalla radalla todennut ettei Mörkö käänny tarpeeksi tiukasti. Joten heti alkuun suunnittelin ohjauskuvion uusiksi.


Luotin että Mörkö irtoaa hypylle 10 ja suoritin putken 11 hypyn puolelta tehden loppuun päälle juoksun. Kyllähän se yllätti kuinka lujaa Mörkö putkesta ampui... mutta ei kuitenkaan ollut minkäänlaista törmäysriskiä, eli ohajus onnistui. Virheettä maaliin.

Seuraavaa rataa katsoessa olin epäuskoinen. Rataan tutustumisen jälkeen lähinnä v***utti. Mutta yllätyksekseni rata oli keinulta poistumista lukuunottamatta todella kiva!


Useat yrittivät keretä tekemään persjätön 5-6 väliin mutta ohjaajan spurtti auheutti vain sen että koira ampui ympyrän keskelle. Samoin ympyrästä poistulo aiheutti monille päänvaivaa. Keksin mielestäni hyvät ohjauslinjat kun tein 5 hypylle takaaleikkauksen, samoin 6 hypylle. 10 hypyn jälkeen siirryin persjätöllä ympyrästä ulos jolloin 11-13 tuli kiva looginen linja kun kierrätti 13 hypyn alakautta. Hyvin suunniteltu ja melkein puoliksi tehty... sillä ekaa kertaa ikinä hukkasin koiran radalla. Seisoin 13 hypyn edessä enkä nähnyt koira en edessä, en vasemmalla taikka oikealla. Sitten Mörkö olikin yhtäkkiä esteen toisella puolella. Sydän pysähtyi! Onneksi treenikaveri huusi radan reunalta "jatka, jatka" ja sain jalkani liikkeelle ja nollalla maaliin.

En ole vielä kerennyt katsoa (tai siirtää) videoita, mielenkiintoista kyllä nähdä mihin ihmeeseen Mörkö katosi ja miksi näin tapahtui.

Pitkästä pitkästä aikaa pystyin tekemään kisasuoritukset, joiden jälkeen pystyin aidosti ja oikeasti palkkaamaan Mörkön. Tietoisesti vähensin omaa kuormaa viikolla, nukuin päiväunet päivittäin ja sovin vähemmän menoja päivisin. Annoin itselle omaa aikaa ja otin ylipäätänsä mahdollisimman rennosti. En olisi uskonut että vauvan kanssa arki kuormittaisi niin paljon, mutta pakko se on uskoa nyt kun itse näin ja koin miten erillainen fiilis oli kisata. Ei tuntunut siltä että se oli suorittamista, vaan aitoa nautintoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti