Tänään oli sinänsä suuri päivä että Tikru teki ensimmäisen kerran puolikaan pujottelun, kuusi keppiä. En tänään tehnyt kuin helppoja sisäänmenoja, mutta mielenkiintoinen virstanpylväs tämäkin! Eikä tule yhtään liian aikaisin, sillä 2x2-portteja käyttäessä treenaan mieluummin (tasaisella) ulkokentällä kuin (pehmeällä) sisäkentällä. Viime viikkojen treenisää on ollut joko märkää tai lunta ja märkää, joten mieluusti sitä siirtyy sisälle.
Ihan heti se ei tule tapahtumaan, sillä kuutta keppiä portteja käyttäen on syytä vahvistaa vielä reilusti. Nähtäväksi jää myös siirtyykö Tikru suoraan porttipujottelusta tavalliseen pujotteluun, vai tarvitseeko siinä kohtaa miettiä kikka kolmosia.
Viikkotreeneissä jatkettiin viime viikon teemalla eli vauhdin treenaaminen, lisättynä haltuunotolla. Tekniikkaosuudessa tutustuttiin saksalaiseen. Hieman mietn tuleeko siitä Tikrun kanssa mitään, kun jostain syystä saksalainen on itselleni vaikea. Mutta niin vain tehtiin monta toistoa joka kerta onnistuen! Ensin ilman vauhtia ja lopulta viiden esteen luukutuksen jälkeen onnistunut saksalainen. Ei että tuntui hyvältä, vaikka jännityksestä olikin kylmähiki ja syke pitkälti toista sataa. (Nyt pitääkin kokeilla Mörkön kanssa josko saksalaiset onnistuisivat samoilla vauhdeilla.)
Hieman vahingossa treenin osaksi nousi myös meidän kohdalla omien vanhojen tapojen muuttaminen. Olen tottunut viemään koiran esteelle saakka. Joko siitä syystä ettei koira irtoa tai sitten se ei osaa tarpeeksi vahvasti asiaa. Tikrun kohdalla irtoaminen ei ole ongelma, mutta esimerkiksi täydestä vauhdista kauempaa takaakiertoon irtomista ei koira voi oppia ellei asiaa sille opeteta. Onneksi on välkyt kouluttajat, ja puuttuivat tähän minun esteelle saakka pinkomiseen. Useamman toiston se vaati ennen kuin minä maltoin pysyä kauempana ohjaamassa. Tikru kyllä osasi, ja jatkossa osaan minäkin kunhan vielä harjoittelen lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti