Viimeinkin osui sellainen hyppytekniikkakurssi kohdalle joka sopi tähän elämäntilanteeseen. Kyllä siä on odotettukin! Tikrun koko 2,5 vuotisen elämän aikana ei ole koira hyppytekniikkaa tehnyt kahta itsenäistä kertaa enempää. Viime keväänä hieman huolestuin kun havaitsin Tikrun ponnistavan aivan liian aikaisin ja näytti (myös videolla) kuin selkä retkahtaisi.
Tänään Vappu Alatalon silmien alla katsottiin missä mennään. Perussarjassa Tikru teki tosi kivasti hommia. Painon siirto tapahtui kuten pitääkin, samoin kokoaminen. Selkä ei retkahtanut, vaan pyöristyi asiaan kuuluvasti. Ensimmäisellä kerralla koira hieman eteni vinosti vasemmalle, mutta tätä ei näkynyt enää kahdessa seuraavassa sarjassa. Ei mitään huomauttamista. Pieni yksityiskohta on se, että Tikru pystyi tekemään hyvin mini-väleillä tehtävää, siinä missä Tikrua isommalle Mörkölle joudutaan ainan lyhentämäänn välejä 1-1.5 jalkaa.
Setpointissa sitten näkyikin kaikenlaista. Tikru näytti aina menevän vasenta laukkaa, eli ponnisti oikealla jalalla. Jostain syystä lantio menee vinoksi vasemmalle (vasen ylempänä) ponnistuksen jälkeen. Oireena tai seurauksena sellainen havainto että selkä väsyy vauhdittomissa hypyissä. Vauhdin kanssa oikein nätti suoritus.
Vaikeaa tuntui olevan Tikrulle. Siitä huolimatta teki hyvin motivoituneesti hommia. Olen huomannut aikaisemmin lenkeillä, ettei Tikru näytä menevän muuta kuin vasenta laukkaa ja nyt tämä epäilys vahvistui kovasti. Fyssarille siis matka käy... jotta saadaan takapää tasapainoiseksi.
Oli jostain syystä todella mukavaa olla hyppytekniikassa pitkästä aikaa. Muistui taas mieleen miksi agilitystä tykkään ja mikä tekemisessä motivoi. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti