Tänään kotihallissa omat kisat. Päänvaivaa aiheutti ehkä eniten valmistautuminen, sillä en ole kisannut pariin talveen. Ei siis ollut mitään mielikuvaa miten olen aikaisemmin pukeutunut kylmemmällä säällä. Eikä asiaa helpottanut se, että kaikki lämpimämmät vaatteet ja kengät ovat edelleen varastoituna. Aamulla sentään löysin toppatakin, ja oli kyllä enemmän kuin tarpeeseen.
Tänään olin myös koko kisapäivän itsekseni liikenteessä. Ei olisi ollut mitään järkeä raahata vauvaa ja miestä kylmyyteen ja kosteuteen. Ei olisi ollut mitään saumaa pitää porukkaa kuivana. Vakiporukan puuttuminen ei vaikuttanut omaan tekemiseeni muuten kuin että jouduin kiireellä hakemaan koiraa autosta rataan tutustumisen jälkeen ja se tärkein - ei ole videota. Juuri kun olisi ollut tosi kiva nähdä miten nopeasti kontaktit sujuivat, kun pitkästä aikaan sujuivat.
Päätin ottaa kisat jo ilmoittautuessa treenaamisen kannalta. Olen nyt ollut oman tekemisen suhteen samalla tasolla melkein pari vuotta, joten on aika tuoda uusia treeneissä toimivia ohjauskuvioita kisatilanteisiin. Päätin, että kummallakin radalla valitsen yhden minulle vaikean kohdan ja keskityn sen kohdan suorittamiseen. Toteutus? Ensimmäisellä radalla valitsemani kohta ei onnistunut ja toisella radalla ei ollut mitään vaikeata.
Ensimmäisellä radalla ei mitään ihmeellistä muuten kuin pujotteluun vienti tai poislähtö. Mahdollisuus tehdä takaaleikkaus joko ennen pujottelua tai persjättö pujottelun jälkeen. (Jos olisin lähtenyt tekemään varmaa rataa olisin tehnyt valssin pujottelun jälkeen.) Päädyin kokeilemaan persjättöä, ja hyvä niin koska toisella radalla piti tehdä takaaleikkaus. Mutta se persjättö... myöhässä. Enkä ole aikoihin tuntenut itseänin niin hukassa olevalta kuin nyt. Miten ohjaus onkin niin vaikea minulle? Joten lisää treeniä erilaisten pujottelusta poistumisten kanssa. Vaikka Mörkön kanssa ehkä selviäisinkin nykyisellä ohjauspaletilla, haluan oppia enemmän ohjauksia jotta Tikrun kanssa ohjaukset ovat minulle tuttuja. Ekalta radalat pujottelun jälkeiseltä hypyltä kielto ja tilannetta ihmetellä 5s yliaikaa. Muutoin kivaa menoa. Vihdoinkin puomi meni kuten kuuluukin, ilman jarrutteluja ylösnousulla. Kaksi kuukautta meni korjata pieni treeneissä sattunut lapsus keinun kanssa... ei näitä enää.
Toinen rata oli kinkkinen, mutta siitä ei löytynyt mitään yksittäistä kohtaa missä treenata jotain tiettyä ohjauskuviota. Niinpä ohjaustekninen treenaaminen vaihtui nollaratatreeniksi. Kolmannella esteellä piti spurtata ja voimaa löytyi yllättäen niinkin paljon kintuista että meinasin kaatua nenälle jalkojen ruopiessa tyhjää. Putki-hyppy-pujottelun takaaleikkaus kummitteli kuitenkin mielessä, sillä jostain syystä hipsuttelin kyseisen pätkän. Mikä siinä on niin vaikeaa liikkua vaikka edessä onkin tulossa hieman hirvittävä/vaikea asia? Loppurata sujui hyvin, ja Mörkö teki erinomaisen puomin. Maalissa nollalla -> SM-nollat kasassa!!! :) :) :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti