Mörkö jo 7v!

Niin se vain aika rientää uskomatonta tahtia. Mörkö, jonka kanssa vasta alettiin treenaamaan, jonka kanssa ollaan seätetty suuria haasteita ja jonka kanssa ollaan koettu huikeita asoita, täyttää 7v. Kultaisin setämies, jonka kanssa elämän huipuuhetket on nautittu metsässä, lenkeillä ja yhdessä aikaa viettäen, Eiköhän jatketa tulevaisuudessa samaan malliin, elämästä riemuiten ja hetkestä nauttien ;)

Kesämies mökillä

Oikea perusasento työnalle

Nyt kun olen tarpeeksi tyytväinen Mörkön vasemmalle sivulle tuloon, päätin aloittaa oikean perusasennon työstämisen. Tein samalla hyväksi havaitulla tavalla kuin vasemman perusasennonkin kanssa, eli kuppi maahan minne palkka ja vaihdoin itse omaa rintamasuuntaa suhteessa kuppiin. Ei tullut mitenkään yllätyksenä että oikealle puolelle tuleminen on jokaisesta kulmasta huomattavasti vaikeampaa kuin vasemmalla ja takaa tai vasemmalta sivulle tuleminen suorastaan mahdotonta. Ylipäätänsä Mörkö joutui työstämään pieniä aivojaan hirmuisasti että osasi kääntää pepun oikeata kautta.

Itselläni myös paha tapa käsimerkin käytölle. Koitan päästä tästä eroon vaikkei olekaan virhe rally-tokossa. Kun kuitenkin käytän käsimerkkejä muihin liikkeisiin niin ehkä on loogisempaa ettei vahingossakaan samalla käsimerkillä ole useita merkityksiä, enkä voi olla satavarma etteikö näin olisi tällä hetkellä. Muutenkin kummankin puolen perusasennot pitää olla varmoja pelkillä suullisilla käskyillä. Koska tahdon niin :)

Liki-käskyn kanssa tullee menemään pieni hetki ennen uin suoritusvarmuus on halutulla tasolla. "Loppukoetta" odotan mielenkiinnolla, eli miten hyvin Mörkö erottelee sivu- ja liki-käskyt kun käskyjäj tuleekin sekaisin ja mun Mörkön lähestyminen tapahtuu eri kulmista. Tämän aika ei ole kuitenkaan vielä.

Tikrun kanssa muutaman toiston verran istumista ja varsinkin istumisen malttia, että peppu pysyy penkissä eri häiriöissä. Ihan kivasti alkoi malttia löytyäkin ja pystyin kasvattamaan etäisyyttäkin reilun metrin.

Pikkupuuhastelua

Pitkästä aikaa kotitouhuamista :)

Tikrulle muistuttelin takajalka-targettia ja peruuttamista targetille. Ahnehdin hieman liikaa välimatkan kanssa kun onnistumiset jäivät liian pieneksi pidemmällä matkalla (noin 1m). Täytyy helpottaa seuraavilla kerroilla, ja voisinpa nyt ottaa peruuttamisen kanssa tavoitteeksi että häivyttäisin itseni seisovaan asentoon (nyt istun lattialla) ja nimeäisin toiminnon. Kun saisi tarpeeksi kasvatettua matkaa niin olisi näppärästi rally-tokon peruuta edessä taito olemassa :) Voisi alkaa sitten yleistämäänkin eri paikoissa, kun tähän mennessä edessä peruuttaminen on ollut selkeästi eniten yleistämistä tarvittava temppu muiden koirien kohdalla. Tehtiin myös kevyesti tasapainotyynyllä treeniä (tönimisiä, jalkojen nostelua).

Mörkö pääsi työstämään eilisestä taitotaulukosta innostuneena sivu-käskyä. Tein niin, että lattialla oli samassa paikassa kuppi minne heitin palkkanamit. Koiran hakiessa namia vaihdoin omaa rintamasuuntaa suhteessa kuppiin, joten Mörkö joutui hakeutumaan sivulle kaikista mahdollisista kulmista. Tällä kertaa en käyttänyt käskyä, pitää miettiä miten jatkossa kannattaa toimia... Edestä, etuviistoista suunnista sekä suoraan vasemmalta sivulle tulo ei ollut mikään juttu Mörkölle, mutta takaa, takaviistosta ja oikealta sivulle tulot olivat selkeästi haastavia (näkyi sivulle tulo paikan liiasta väljyydestä). Olin todella yllättynyt, sillä jotenkin ajattelin Mörkön osaavan sivulle tulon. Mutta enpä ole tainnut noita harvinaisempia ja ehkä jopa "turhia" kulmia treenatakaan laisinkaan. 

Joten, riippumatta siitä onko nuo lähestymiskulmat edes tarpeellisiä rally-tokossa tai tokossa treenailin niitä helpotettuna. Uskon vähintään että Mörkön itseluottamus paranee kun tekninen osaaminen paranee. Onhan rally-tokossa myös kyltti missä kutsutaan koira takaata sivulle (AVO) ja kaikki ne kyltit missä koiran pitää kiertää oikealta vasemmalle sivulle (kaikki luokat), joten ei varmasti taitonakaan ole turha (vaikkakin ko kylteistä selviää myös vähemmällä sivulle tulo -taidolla, kuten mekin olemme selvinneet tähän saakka). Haluan kuitenkin nämäkin sivulle tulot kuntoon, olemme siten valmiimpia kohtaamaan mahdollisia yllätyksiä ja muita haasteita tai häiriöitä kisoissa.

Eli vastoin odotuksia, perusasian kohdalle ei tullut OKta taitotaulukkoon. Todella hyvä herätys itselleni, että näennäisesti osattu liike ei välttämättä olekaan oikeasti osattu kun harjoitusta varioidaan tarpeeksi.

Mörkön rally-tokon taitotaulukko

Mielenkiinnosta purin jokaisen kyltin mahdollisimman pieniin osiin kaikkien luokkien osalta (kts http://www.rally-toko.fi/sivusto/rally-toko/kyltit-2013.html). Tämä siitä syystä, että ihminenkin erehtyvänä olentona voi jäädä olettamusten ja unohdusten vangiksi. Ainakin itse huomaan tuudittautuvani liian usein "kyllä se osaa" -ajatukseen, vaikkei ajatukselleni varsinaisesti olekaan totuuspohjaa kun asiaa tarkemmin tutkii.

Haluan varmistaa että Mörkön osaamistaso teknisesti on yksittäisten osa-alueiden suhteen tarvittavalla tasolla, ennen kuin vaadin kokonaisia kylttisuorituksia tai kisasuorituksissa onnistumista. Mielestäni tämä on ennen kaikkea reilua. Kisaamsita saatan treenata kuitenkin vaikkei kaikki osaset olisikaan kunnossa - tällöin vain en pyydä radalla jotain sellaista taitoa mitä koiralla ei ole. Kummallakin säilyy itsetunto ja mieli hyvänä.

Alla oleva jaottelu auttaa treenaamaan yksittäisen tehtävän eri osa-alueet. Silti pitää muistaa treenata myös kokonaisuudet, eli ns kyltit! Itse aion viedä vahvistamisen myös hieman pidemmälle tasolle, eli tehdä sivulla olojen, takaakiertojen ja seuraamiskäskyjen osalta vahvan vihje-erottelun sillä haluan koiran tietävän mitä ko käskyt tarkoittavat ilman käsieleitä. Samoin sivulle tulemiset tulen haroittelemaan kaikista lähestymiskulmista, peruuttamiset pidempinä pätkinä kuin kisoissa vaaditaan jne.

Koska tavoitteenani on olla rehellinen osaamistasosta, lähden siitä olettamuksesta että mitään ei osata. Kun olen tarpeeksi monella tapaa todistanut kotona että koiran osaamistaso on omien kriteerien mukainen, niin vasta sitten merkitsen osa-alueen OK:ksi. Ehkä mielenkiintoisena datana voisi käyttää myös päivämääriä, näkisi hieman minkälaisesta ajasta puhutaan kotoota kisoihin haroittelussa per taito. Huomiona (itselleni) myös se, että esimerkiksi 90 asteen käännös vasemmalle sisältää myös variaatiot 1) istu-käännös-istu 2) käännös-istu 3) istu-käännös.

Aloitin testaamalla sivu- ja liki-käskyjen vihje-erottelua. Mörköllä raksutti kyllä kovin päässä kun mietti kummalle puolelle peppu pitikään tällä käskyllä laittaa, mutta (oikean!) ajattelutyön kustannuksella kärsi sivulle tulon paikka. Joten näitä harjoitellaan vielä lisää yksittäin. Pääsenpähän itsekin jumppaamaan omia aivosoluja miten tehdä harjoituksista monipuolisia, mielenkiintoisia ja ennen kaikkea eteen päin vieviä.

Taito	”osaa kotona”	yleistetty treeneissä	onnistunut kisoissa x3
sivu (vasen)	14.11.2016
liki (oikea)
eteen
rundi (oik takaa vas)
gogo (vas takaa oik)
saksalainen
oikea saksalainen
90 vasempaan
180 vasempaan
270 vasempaan
360 vasempaan
90 oikeaan
180 oikeaan
270 oikeaan
360 oikeaan
90 vasempaan oikealla
180 vasempaan oikealla
270 vasempaan oikealla
360 vasempaan oikealla
90 oikeaan oikealla
180 oikeaan oikealla
270 oikeaan oikealla
360 oikeaan oikealla
askel oikealle	istu-askel-istu OK, seuraamisen yhteydessä ?
askel vasemmalle
seuraa
vieressä
peruuttaen vasemmalla
peruuttaen oikealla
istu-seiso vasemmalla kierrä koira
istu-seiso-maahan vasemmalla
istu-seiso-istu vasemmalla
istu-maahan vasemmalla
istu-maahan vasemmalla kierrä koira
istu-maahan-istu vasemmalla
istu-seiso oikealla kierrä koira
istu-seiso-maahan oikealla
istu-seiso-istu oikealla
istu-maahan oikealla
istu-maahan oikealla kierrä koira
istu-maahan-istu oikealla
liikkeestä istu vasemmalla
liikkeesetä istu kierrä koira vasemmalla
liikkeesetä seiso kierrä koira vasemmalla
liikkeestä maahan vasemmalla
liikkeesetä maahan kierrä koira vasemmalla
liikkeestä istu oikealla
liikkeesetä istu kierrä koira oikealla
liikkeesetä seiso kierrä koira oikealla
liikkeestä maahan oikealla
liikkeesetä maahan kierrä koira oikealla
pyörähdys vasemmalla
pyörähdys oikealla
molemmat vasempaan ohj vasemmalla
molemmat oikeaan ohj vasemmalla
tulppaani ohj vasemmalla
valkovuokko ohj vasemmalla
molemmat vasempaan ohj oikealla
molemmat oikeaan ohj oikealla
tulppaani ohj oikealla
valkovuokko ohj oikealla
puolenvaihto jalkojen välistä vasemmalta
puolenvaihto takaa vasemmalta
puolenvaihto edessä vasemmalta
puolenvaihto jalkojen välistä oikealta
puolenvaihto takaa oikealta
puolenvaihto edessä oikealta
peruutus edessä	OK
merkille lähetys
liikkeessä kutsu
hyppy	OK	OK	1
sarjahyppy	OK	OK	1
putki	OK	OK
käytösruutu
- seisten vasemmalla
- seisten edessä
- seisten oikealla
- istuen vasemmalla			1
- istuen edessä
- istuen oikealla
- maaten vasemmalla
- maaten edessä			1
- maaten oikealla

Mörkön kanssa rally-kisoissa tilannekatsauksessa

Olen käynyt kohtuullisen monta keskustelua siitä, kannattaako Mörkön kanssa kisata nyt laisinkaan kun treenit ovat lähinnä menneet yhteistyön palauttamiseen ja arki stressin hallintaan. Tätä mietin itsekin, lähinnä että mikä on reilua koiran kannalta. Kun Mörköllä on mitä ilmeisemmin pitkittynyt stressi kannattaako stressikuormaa lisätä kisaamalla? Koska suurin osa ajasta on mennyt yhteistyön ja itsetunnon kohottamiseen tiesin ettei meillä ole teknisesti mahdollisuutta saada tulosta, joten kannattaako kisata? Toisaalta, kun saan itseni psyykattua avoimeen ja rentoon mielentilaan niin kisaympäristä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden katsastaa missä mennään yhteistyö ja itsetunnon kannalta.

Joten, ilmoitin Mörkön EKKn kisoihin lauantaina. Tavoitteena ei todellakaan ollut tulos, vaan ainokaisena tavoitteena oli saada vietyä Mörkö häntä ylhäällä kehään, tehtyä yhdessä temppuja häntä pystyssä ja tulla kehästä itseemme tyytyväisenä pois. Mörkön häntä toimii todella hyvänä mielialamittarina, sen takia tarkkailin häntää. Olin etukäteen valmistautunut myös että miten toimin jos Mörkö alkaakin paineistumisen takia kuplaantumaan omaan maailmaansa, mikä näkyy pienen koiran tärinänä. Tällaista ei kuitenkaan näkynyt koko kisapäivänä.

Kisapaikalle menin tapojeni vastaisesti reilu tunti ennen kisan alkua. Hyvä niin, sillä kisat alkoivat puoli tuntia etuajassa. Puolen tunnin aikana käveltiin Mörkön kanssa ympäri kisa-aluetta ja tein kerran kontaktiharjoituksen (en kellottanut mutt luulen että treeni kesti 45-60s). Radan tutustumisen alkamista odotellessa hymyilytti kun monet parit hinkkasivat radalla olevia tehtäviä, me Mörkön kanssa makoiltiin maassa ja seurattiin muiden tekemistä. Rataan tutustumisen ajan Mörkö odottti boksissa ja ennen omaa vuoroamme (starttasimme toisina) tehtiin käsikosketusta kymmenisen kertaa.

Hannele Pirttimaa oli suunnitellut kivan radan, enkä käsitä miten kukaan VOI-luokkaan osallistuneista ei saanut tulosta. Olin päättänyt etukäteen etten uusi mitään tehtävää, ja etten tee peruutusta laisinkaan (pyysin Mörkön maahan). Kaiken kaikkiaan saatiin 16 pistettä, eli kolme pistettä enemmän kuin syyskuun kisoista :) Tulosta tiputti 16 pisteen verran omia mokia. Pujottelussa menin liian läheltä kartiota ja Mörkö päätti kiertää sen toiselta puolelta ja kahdelta kyltiltä sain -3 OV. Mietin tätä pitkään että mitäköhän tyhmää olen tehnyt, mutta toisen blogin kommenttia lukiessa selvisi että ilmeisesti olen kumartunut Mörköä auttaessa. Hyvä tietää, että jatkossa osaan keskittyä ruotoni suorassa pysymiseen.

Mörkölle oli jostain syystä tällä kertaa vaikeaa tehdä oikealla perusasentoa, ja sen piti kiertää kyltti aina ennen sivulle tuloa. En tähän puuttunut sen kummemmin, kun halusin tsempata Mörkön hyvä mieltä ja kiittää sitä aktiivisesta yrittämisestä. Liikkeestä seiso oli todella hieno liikkeestä maahan, tässäkin näkyy itseluottamuksen puute. Samoin molemmat oikeaan päätyin kyltin kiertoon. Seuraaminen ei teknisesti ole edelleenkään niin nättiä kuin Mörkö osaa, mutta ei se myöskään väistänyt minua kuten edellisissä kisoissa. Tehtiin jopa todella kauniit istu-käännös vasempaan-istu ja istu-täyskäännös vasempaan. 270 käännös vasempaan heti istu-täyskäännös vasempaan kyltin jälkeen oli jo liian hankala, mutta olin tosi tyytyväinen että Mörkö pystyi seuraavalla kyltillä toimimaan kohtuu rennosti (tupla saksalainen) ja sitä seuraavalle kyltille mennessä Mörkö tarjosi tosi nättiä seuraamista.

Maalissa kunnon sosiaalinen palkka, olin tyytyväinen Mörköön, itseeni ja meihin kumpaankin. Hyvällä mielellä häntä ylhäällä radan läpi oli toteutunut. Käytösruudussa asentona maaten edessä. Tässä ei ihmeempää, vaikka Mörköä selkeästi jännitti rataa suorittavan koiran haukkuminen. Jälleen kunnon sosiaalinen palkkaus ennen kuin lähdettiin herkuttelemaan radan ulkopuolelle.

Voi miten sitä voikaan olla pienestä niin älyttömän onnellinen! Ensinnäkin olen saanut itseni jo toiseen kertaan sellaiseen rauhalliseen mielentilaan. Näissä kisoissa meinasi ihan pikkaisen alkaa jostain syystä jännittämäänkin, mutta siitä huolimatta pystyin keskittymään täysin radalla tekemiseen ja Mörköön. Mörkö oli paljon paremmin mukana ja vaikka välillä näki että pikku-ukko hieman paineistuikin niin siitä huolimatta Mörkö kuitenkin yritti aktiivisesti ja ennen kaikkea ei alkanut väistämään minua (tai pyrkimään kokonaan pois kehästä). Meillä oli oikeastaan aika kivaa radalla, saman suuntaista fiilistä kuin mitä agilitykisoissa nykyään oikeastaan aina on. Erityisen hyvää treeniä siis minulle oman mielenhallinnan kannalta ja Mörkölle positiivinen kokemus kisoista. Tämä olikin parhain kisafiilis mitä olen koskaan saanut Mörkölle luotua rally-tokossa (tai tokossa).

Kaikista tärkeimpänä kisa todisti että se mitä olen tehnyt on ollut ainakin tähän kohtaan oikeaa asiaa. Mörkön itsetunto on melkein normaalilla tasolla ja meidän yhteistyö parempaa kuin aikoihin. Edelleen matkaa ja tehtävää on, mutta suunta on oikea. Perusasioiden lisäksi voidaan varmasti pikkuhiljaa alkaa ottamaan teknisempääkin harjoitusta mukaan, mutta minun pitää osata pitää suhde 80-20 niin että enemmän tehdään edelleen perusasioita. Kisa antoi ennen kaikkea minulle uskoa että vanha Mörkö ja Mörkön osaamistaso palautuu kyllä, ja että päästään vielä joskus tokossakin starttaamaan. Oikein sellainen hyvän mielen kisa kaiken kaikkiaan :) Kisoista ei valitettavasti ole videota.

Tämä oli nyt tämän vuoden viimeinen virallinen koirakisa. Mörkön kanssa voidaan nyt rauhakseen treenailla ja keskittyä VOI-luokan asioihin (ja tokon noutoon) niin että seuraavissa kisoissa meillä on toivottavasti vaadittava tekninen osaamistaso oikeasti tuloksen saamiseen VOIssa. Äärimmäisen turhauttava kaksi kuukautta on takana, mutta samalla ehkä myös opettavaisimmat kaksi kuukautta. Toivon ettei meidän tarvitse ikinä Mörkön kanssa käydä samankaltaista montunpohjaa enää läpi, mutta uskon myös vahvasti että tämän kokemuksen jälkeen olemme vieläkin vahvempi koirakkona.

Tikrun viimeinen junnu-esiintyminen

Voi Tikrun poikasta kun sekin on kerennyt melkein kasvaa jo nuoreksi. Onneksi vielä kuukauden voin lulluttaa junnua. Äkkiä aika vaan menee, tahtoi tai ei.

Sunnuntaina oli Tikrun viimeinen junnu-esiintyminen Lahdessa. Ilokseni näyttelyyn oli ilmoitettu peräti 19 leijonaa ja näyttelypaikalla selvisi että junnu-uroksissa oli tulossa ihan kunnon kisa viiden junnun kesken. Tikru liikkui pääsääntöisesti erinomaisesti (unohtamatta kuitenkaan satunnaisia riehumisia), esiintyi vapaasti tosi hyvin mutta seisottaminen niin pöydällä kuin maassakin tarvitsee vielä paaaaljon treeniä.

Tuomari Juha Puttkonen mittasi Tikrun 32cm korkeaksi ja kirjaili arvosteluun seuraavasti:
Mittasuhteiltaan oikea. Sopiva luuston vahvuus. Urosmainen pää jossa hyvä kallo-osa ja kuono. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hienolaatuinen karvapeite. Erinomainen häntä.Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu riittävällä askelpituudella.

Olin kieltämättä yllättynyt että hienojen junnu-urosten joukosta Tikru päätyi lopulta ensimmäiseksi, ja PU-kisassa vielä nousi PU3ksi saaden SERTin. Ainahan se on mukavaa, kun vielä keskenkasvuinen junnu kiilaa valioiden väliin :) Loppuhuipennuksena Tikru voitti vielä royal canin-juniorikisan, mutta BIS-junnussa ei tullut muuta kuin kokemusta. Pitkän päivän väsymys alkoi näkymään Tikrussa ja koiraa muun muassa harmitti peppuun osuvat (omat) häntäkarvat. Sallitaan junnulle väsymyskiukuttelu, kuin kuitenkin liikkui lopulta isossa kehässä oikein mukavasti ja seisoikin vielä nätisti :)

Treeninamitehdas

Olen jo pitkään miettinyt että pitäisi tehdä itse treeninameja. Joskus olen keittänyt ja kuivattanut maksaa, mutta kun maksaakaan ei pitäisi määräänsä enempää syöttää niin tuonkin tekeminen on jäänyt. Murren murkinan treeninamit (kanapiiraa ja kanan sydäntä) on toiminut hyvinä extra-herkkuina, mutta liian usein (eli melkeinpä aina) sorrun käyttämään nakkia. Koirat tykkää, mutta minä en kun ovat niin suolaisia ja lisäaineita täynnä.

Joten... äsken laitoin kokeiluun viime viikolla löytämäni ohjeen: https://www.youtube.com/watch?v=viHgxK5wYVU&feature=youtu.be . Jauhelihaa käytin 700g ja siihen laitoin viisi kananmunaa. En tiedä olisiko kuitenkin pitänyt laittaa yksi muna lisää vai paistaa 5min kauemmin... hieman kiinteämpää olisi lätty saanut keskeltä olla. Joka tapauksessa pilkkominen onnistui hyvin tälläkin kiinteydellä ja mukana oli kolme kirsua erittäin liki laatua valvomassa :) Nyt namit ovat kuivumassa uunissa. Kiva päästä kokeilemaan huomenna Mörkön kanssa treeneissä miten namit vievät miestä.

Tikru oli tänään fyssarilla ja saatiin häneltäkin lupa lisätä maltillisesti liikuntaa. Huomenna vielä palaudutaan hoidosta mutta sitten aletaan hommiin! Kotijumppaa jatketaan lääkäriltä saatujen ohjeiden mukaisesti. Lekuri oli sitä mieltä että Tikru voisi palata kevyesti agilityn pariin jo kahden kuukauden päästä, mutta itse pidän realistisempana helmikuuta. En usko että kahdessa kuukaudessa saan Tikrun yleiskunnon ja kehonhallinnan sille tasolle että uskaltaisin viedä koiraa treeneihin. Varsinkin kun Tikru on sellainen joka palkkaantuu parhaiten lelulla ja lelusta taistellaan taas täysillä.

Nyt on Tikru todella väsynyt. Hyvä että antaa keholle mahdollisuuden toipua ja palautua. Kerkeää sitä riehua myöhemminkin. Onhan tässä vielä mahdollisuus takapakkeihin, mutta toistaiseksi suunta näyttää hyvältä ja todella toivon ettei takapakkeja tule.

Perusasioiden ääressä

Olen seurannut Mörkön käytösä useamman viikon ajan jopa tarkemmin kuin aikaisemmin. Olen entistä enemmän vakuuttunut ettei Mörkön "paineistuminen" ole niinkään teknisens taidon puutetta vaan väärää mielentilaa ja todennäköisesti stressistä johtuvaa. Tietty pehmeän koiran varpaille astuminen ei helpota yhtään tilannetta, mutta en usko että se pelkästään myöskään aiheuttaa koiralle näin käsittämättömän ison lukon.

Mörkön stressin takana on taatusti useita syitä ja mielessäni on varmasti pyörinyt vasta murto-osa niistä. On kuitenkin hyvä että on jotain ajatuksia, niin voi jostain aloittaa. Aivan kaikki eivät ole omissa käsissäni, mutta ne mitkä ovat on jo todettu parantavan Mörkön oloa ja vähentävän siten myös stressiä.

1. Yhdessä tekeminen. Vielä elokuussa Mörkön viikkorytmi muodostui keskimäärin 1-2 agilitytreenistä ja 3-4 kunnon lenkistä. Satunnaiset kisat ja "keittiötreenit" päälle. Syyskuussa kaikki kääntyi päälaelleen treenimäärien jäädessä nollaan ja lenkkeilykin oli valitettavan satunnaista. Keittiötreeniä en oikein saanut aikaiseksi kun ei ollut tavoitteita ja varsnkin kun Mörkö tuntui ahdistuvan tekemisestä niin pahasti.

Tänään lenkillä oli seuranani onnellinen ja "hymyilevä" koira. En usko että pelkästään se on Mörkölle tärkein juttu että pääsee ainoana koirana lenkille, vaan että ylipäätänäsä pääsee tuulettamaan itseään. Metsässä Mörkö paineli omia polkujaan ja remmissä ollessaan kävi moikkaamassa kaikki vastaan tulevat koirat. Meillä ei yleensä treffata koiria remmissä ollessa... Lenkillä tuli mieleen, että voisiko olla niin että treeneissä Mörkö on päässyt varsinkin treenien jälkeen omien kavereiden kanssa lenkille ja nyt kun sosiaalisia kontakteja ei oman lauman lisäksi käytännössä ole niin sekään ei ole ihan optimaalista?

2. Treenit. Ollaan käyty Mörkön kanssa sitkeästi kerta viikkon rally-tokotreeneissä, vaikkei treenit yhtä juhlaa koiralle ole ollutkaan. Itselleni on ollut vaikea nähdä ennen niin iloisesti yhteistyössä työskennelleen koiran nyt kulkemassa paineistuneena häntä puolitangossa. Toisaalta, joka ikinen treeni Mörkö on ollut parempi niin teknisesti kuin mielentilaltaan - usein jopa niin että olemme lähteneet treeneistä paremmalla fiiliksellä kuin mitä treenihin mentiin.

Viikottaisen treenin lisäksi olen alkanut tekemään keittiötreeniä. Rauhallisessa tilassa olen lähinnä naksutellut Mörkön hakeutumista sivulle ja mini aseklin paikallaan vasemmalle kääntymistä. En tiedä onko ajatus oikea, mutta haluaisin takaisin Mörkön aktiivisen yrittämisen pitää oikean paikkansa sivulla ollessaan tai seuratessa. Tämän lisäksi Mörkö on joutunut hommiin saadakseen iltaruokansa. Eilen oikein nauratti kun istu -seiso sivulla suoritettuna ei ollutkaan teknsiesti mikään juttu kun mielentila oli oikea. Palkkioksi iltaruoka. Samoin olen tehnyt lenkeillä häiriön kestoa perusasennossa. Tällä hetkellä pystyn vaatimaan Mörköltä katkeamatonta kontaktia 80s ajan. Se on paljon se kun kaksi viikkoa sitten Mörkö pystyi 10s suorituksiin. Olen miettinyt tosin sitä onko järkeä yhdistää treenaus lenkkeihin... mutta toistaiseksi näyttää siltä että "töihin" virittely saa Mörkön oikeaan mielentilaan ja kunnon sosiaalisen palkkauksen jälkeen Mörkö jatkaa lenkkiä odottamatta nameja/leluja.

3. Tikrun kuntoutuminen. Asia mikä on ehkä yllättänyt kaikkein eniten. Tikru valitettavasti satutti itsensä elokuun alusta ja on siitä saakka ollut enemmän ja vähemmän kipeä. Jälkiviisas on helppo olla, ja nyt tiedän että kun Tikru oli kipeimmillään Mörkö pissasi sisälle öisin. Tikrun operaation jälkeen taas yöpissit ovat jääneet tyystin ja Mörkön ja Tikrun suhde on muuttunut tosi paljon - koirat ovat ystävystyneet ihan uudella tavalla.Kaverukset mahtuu henkisesti juomaan samasta kupista, ne nukkuu paljon lähempänä toisiaan ja ennen kaikkia nujaavat/painivat ystävällisesti. Aikaisemmin painiminen melkeinpä aina päättyi jomman kumman koiran hermojen menemiseen.

Toki pyrin jo Tikrun itsensä takia mahdollisimman hyvään kuntoutumiseen, jotta päästäisiin takaisin nuoren koiran arkeen ja pystyttäisiin treenaamaan agilityä. Yllättävää on ollut se, että Tikrun kuntoutuminen näkyy näinkin positiivisesti myös Mörkössä.

4. Muut stressin oireet. Asiat joille ei voi oikein muuta kuin poistaa stressin syy/t, joita en siis täysin tiedä. Paineistuminen (tai oppimiskyvyttömyys tai toimintakyvyttömyys kuten asiaa myös kutsutaan) on ehkä se kaikkein inhottavin oire. Nettiartikkeleiden mukaan myös astuminen on stressin oire, ja tätä on kyllä tapahtunut viimeisten viikkojen aikana paljon. Kohteena olen ollut minä ja myös Tikru on saanut osansa. Olen tämän(kin) oireen laittanut lähistöllä olevien juoksuisten narttujen piikkiin, mutta aika monessa artikkelissa on mainittu astumisen liittyvän stressiin. Tiedä häntä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa stressin vähetessä astuminenkin poistuu. Astuminen ei ole kuulunut aikaisemmin Mörkön tapoihin, enkä oikeastaan toivo että kuuluu nytkään. Klassisesti Mörkön kroppa on myös tolkuttoman jumissa, varsinkin kun ottaa huomioon miten vähällä käytöllä kroppa on ollut viime aikoina. Jumeja on hoidettu fyssarilla, ja kropan tila on jatkuvassa seurannassa.

Oletettavasti Mörkön stressitila on jatkunut viikkoja ellei kuukausia, joten en odotakaan että koira olisi normaalitilassa nopeasti. Eikä varmasti olekaan, sillä lähitulevaisuudessa tulee vielä muita muutoksia jotka saattavat vaikuttaa stressiin. Tai sitten ei. (Vaikka välillä minua turhauttaa,) niin suunta on koko ajan ollut parempi ja tästä on pidettävä kiinni. Onneksi minulla on hetken aikaa hyvät mahdollisuudet paneutua Mörkön kanssa lenkkeilyyn ja touhuiluun ihan kahdestaan. Sitten kun Tikru saa luvan liikkua enemmän niin tilanne toki muuttuu hieman, mutta en usko että Tikrun lenkeille mukaan tuleminen kuitenkaan on juurisyy stressille.

Kohti Mörkölle stressittömämpää arkea siis! Vaikka tilanne itsessään on varsin surkea, niin tämä on taas oiva oppimistilanne itselleni. En ole osannut lukea stressioireita, vasta jälkikäteen on pystynyt yhdistelemään (osan) asioista. En voi olla varma että jatkossakaan pystyn tilanteen päällä ollessa tekemään oikeita liikkuja, mutta toivon että tästä kokemuksesta jää oppia sen verran että osaan reagoida tilanteeseen nopeammin.

Oma motivaatio koetuksella

Tiistaina jälleen rally-tokotreeneissä. Olin suunnitellut mielestäni helpot, mukavat ja ennen kaikkea reilut treenit. Tarkoitus oli harjoitella häiriössä kontaktin pitoa (tavoitteena 70s kesto), istu-seiso liikerataa naksuttelemalla takajalkoja korokkeelle ja sen jälkeen rentoa kävelyä kylttien keskellä niin että palkkaan aina oikeasta seuraamispaikasta.

Treenien jälkeen en ollut varma olinko onnistunut treenien suunnitelussa ja saavutettiinko tavoite vaiko ei. Mörkö piti kyllä kontaktia todella hyvin. Ensimmäisessä setissä jouduttiin aloittamaan kerran alusta kun Mörkö alkoi katsella muiden tekemisiä. Tämän jälkeen seuraava setti menikin todalla hyvin Mörkön fokusoituessa täysin minuun. Takajalkojen naksuttelu korokkeelle eteni, mutta yllättävän hitaasti ottaen huomioon ettei tehtävä ollut Mörkölle uusi. Kylttien joukossa kävely taas oli väkisnäistä haahuilua häntä puolitangossa.

Mörkö yritti koko ajan ja ennen kaikkea oli aktiivinen, vaikka kehonkielellä selkeästi kertoi että jännitti ja mieluummin Mörkö olisi tehnyt jotain muuta. Eli vaikkei tavoitteita saavutettu täydellisesti, niin jäätiinköhän kuitenkin plussan puolelle? Treenien jälkeen olin aivan suru puserossa. Entä jos en saa/osaa avata lukkoa mikä on syntynyt kun astuin vahingossa syyskuun alussa Mörkön varpaille? Entä jos Mörkö mieluummin olisi ihan tavallinen kotikoira? Päivää myöhemmin olin vakuuttunut että vaikkei treenitavoitteet täysin toteutunutkaan, niin Mörkön aktiivisena pysyminen oli kuitenkin todella suuri saavutus. Eihän treenit voi aina vain mennä paremmin lineaarisesti, jossain vaiheessa on pakko tulla notkahdus ellei takapakkiakin.

Joten, keskiviikkona päätin että teen keittiötreeninä kaikki mahdolliset seuraamisen palaset varmoiksi. Valitettavsti Mörkö ei oikein pysty kotonakaan olemaan rento, avoin ja reipas. Sivulla olo on hyvällä mallilla, ja Mörkö pystyy pitämäään kontaktia jo ihan mukavia aikoja pysyen rentona. Koska Mörkö väistää minua nyt aika lailla, niin otin hiukan uhkarohkeasti seuraavaksi työstettäväksi asiaksi Mörkön aktiivisen perusasennon tarjoamisen. Eli Mörkön ollessa sivulla otin pienen askeleen vasemmalle kääntyen ja palkkasin jos Mörkö ei lähde minusta pois päin. Kuutisen toistoa ja kanssani oli iloinen Mörkö joka aktiivisesti tuli perusasentoon, pystyin jopa tekemään kerran normaalin käännöksen vasemmalle paikallani!

Kunpa ymmärtäisin Mörköä ja sen mielenliikkkuja! Miten yhtäkkiä ällöttävä ellei inhottava asia olikin Mörköstä ihan siistii ja mukavaa? Tämä viimeistään vahvisti omat ajatukseni ettei Mörkön lukossa ole kyse seuraamisen tekniikan huonoudesta, vaan väärästä mielentilasta. Vielä kun keksisin / oppisin miten pystyn auttamaan Mörköä pääsemään oikeaan mielentilaan. Helppoa? Not. Mutta ehkä me opitaan, Mörkön kanssa yhdessä.

Teemana häiriöt

Tänään rally-treeneissä oli niin meille tehty teema ettei mitään rajaa. Olin alkuun päättänyt että teen sivulla ollessa kontaktin pitoa kolme sarjaa, 30s, 40s ja 20s. Kotona meni kerran (vahingossa) 3min, mutta en halunnut vaikeassa ja paljon häiriötä sisältävässä paikassa edetä liian suurin askelin. Kontaktin lisäksi ajattelin treenata Mörkön tarjoamana sivulle tuloa.

Mutta kuinkas sitten kävikään... oli pakko vaihtaa lennosta suunnitelmat kun treenin teemana oli meille sopivasti häiriöt. Aloitin kuitenkin 20s kontaktilla, ihan vain lämmitelläkseni koiran. Tämän jälkeen tehtiin puolisen tuntia erilaisia häiriötreenejä ja Mörkö ei haksahtanut häiriöihin yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Ja Mörkön ilme - olin ihan sulaa vahaa kun nauravat silmät tuijottivat minua harjoituksia tehdessämme. Me olimme niin yhdessä, luottavaisin mielin.

Tämän jälkeen tehtiin lähtöä. Tultiin lähtökyltille ja välillä lähdin lähes suoraan liikkeelle ja välillä odotin hyvän tovin. Välillä piti huitoa kuvitteellisia ampiaisia ja välillä taas tehtiin travolta-liikkeitä. Tämäkin erittäin hyvää häiriötä, jo ihan niinkin perusteista kuin että on kylttiteline edessä. Mörkö pystyi pitämään kontaktin todella hyvin muiden koirien aiheuttaessa suurta häiriötä. Liikkeelle lähdöt (seurautin vain pari askelta) olivat alkuun tahmeita, mutta nekin paranivat toisto toistolta.

Muiden tehdessä vielä muutamat tekniikkaasiat me huilattiin. Mörköstä alkoi näkyä väsymys. Ihan loppuun tein vielä yhden 40s kontaktitreenin ja tämän jälkeen superpalkkaus ja kotio.

Miten voi koira olla niin erilainen eri treeneissä! Huippua tietty se, että jokainen treeni on ollut edellistä parempi. Hieman mietityttää että voiko pelkkä kontaktin keston treenaus rentouttaa Mörköä näin paljon ja näin nopeasti... mutta toisaalta ei sillä ole juuri nyt väliä mikä on syy jos seurauksena on selkeästi rennompi Mörkö treeneissä :)

Mikä Mörköä paineistaa? - ajatuksia sinne ja (ehkä?) takaisin

Mörköä ahdistaa, tai paineistaa. Mutta mikä? Syyskuun alussa treeneissä 6.9. innostunut koira muuttui yhtäkkiä pakoievaksi ja ahdistuneeksi. Ei auttanut houkuttelu, ei pyytäminen eikä varsinkaan käskeminen. Varmuuden vuoksi Mörkö kävi lääkärillä, ei löytynyt mitään niin pissanäytteestä kuin verikokeistakaan. Kivun poissulkemiseksi Mörkö söi kipulääkekuurin ilman mainittavaa muutosta. Fyssarillakin käytiin. Lievää kalvojen kireyttä, mutta ei mitään tavanomaisista löydöksistä poikkeavaa.

Itselläni oli paha mieli kun en ymmärtänyt mistä moinen äkillinen muutos oikein voi johtua. Voiko agilityn tauolla olo vaikuttaa näin? Kaipaako Mörkö säännöllisiä treenejä, lenkkejä ja kehonhallinnan treenaamista? Totta kai Mörkö käy lenkillä, mutta ei missään nimessä niin suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti kuin aktiivisesti agilityä tehdessämme. Lenkeillä havaitsin Mörkön olevan enemmän perässä vedettävä malli kuin että Mörkö olisi varsinaisesti nauttinut ulkoilusta. Tikrun kanssa Mörköllä oli kinaa oikeastaan vähän kaikesta. Kaiken lisäksi joku koirista pissi öisin sisälle. Seuraamuksia kyllä riitti, mutta syytä näiden takana en keksinyt.

Seuraavissa treeneissä 13.9. käytiin tekemässä vain kehään meno. Mörkö paineistui valtavasti, joten palkkasin perusasennosta lähtökyltillä ja lähdettiin kotiin. Mörkö selkeästi ilahtui kun osasi ja oli pätevä. Ennen niin iloisasti kanssani työskennellyt koira oli nyt surullista katseltavaa kun silmistä loisti epävarmus, Mörkö pälyili ympäriinsä häntä matalana.

Kotona tein ihan perustreeniä. Mörkö sai itse tarjota perusasentoa, mistä palkka. Jos jätin yhdenkin toiston palkkaamatta Mörkö paineistui heti ja muuttui passiiviseksi. Näinpä olin pakotettu palkkaamaan kaiksesta aktiivisuudesta. Mörkö laittoi minut kouluttajana haasteelliseen paikkaan: toisaalta en halunnut olla namiautomaatti, mutta en myöskään halunnut mitenkään vähentään Mörkön aktiivisuutta (ja mahdollistaa pakenemista passiivisuuteen).

25.9. olin ilmoittautunut Hyvinkäälle ensimmäisiin VOI-luokan kisaan. Voitte arvata että mietin pitkään menenkö kisaamaan.... Päätin kuitenkin mennä, sillä ehdolla että minun on itse hanskattava pääni ja pystyä olemaan jännittämättä ja auttaa Mörkö radasta läpi. Sinällään helppo tavoite kun tiesin ettei tulosta tule. Oman päätöksen järkevyyteni joutui kyllä pahasti koetukselle, kun autosta Mörkön haettuani kanssani oli jälleen koira joka halusi vaan pois. Tunnin ajan omaa vuoroa odotellessa palkkailin Mörköä kaikesta aktiivisuudesta ja radalle lähti kanssani huomattavasti rennommassa tilassa oleva koira. Rata itsessään oli teknisesti kaameaa, mutta se ei haitannut sillä olin päättänyt että auton enemmänkin kuin normaalisti ja ainoa kriteeri oli että riittää että yrittää. Välillä yritys johti siihen että Mörkö istui kyllä sivulla mutta nenä väärään suuntaan. En näistäkään hätkähtänyt vaan rauhalisesti jatkettiin seuraavalle kyltille. Rata alla videoituna, ihan vain esimerkkinä miltä Mörkö näyttää kun sitä ahdistaa/paineistaa. Poikkeuksellisen hienoa oli se, että Mörkö palkkautui maalissa sosiaalisella palkalla tosi hyvin. Käytösruutu meni levollisesti ja senkin jälkeen Mörkö vastasi sosiaaliseen palkkaan todella kivasti. Suorituksen jälkeen kanssani oli huomattavasti levollisempi Mörkö, joskaan ei edelleenkään oma itsensä.

Kotona jatkettiin tarjoamisen linjalla niin että Mörkö sai palkan aina kun tuli sivulle. Edelleen piti palkata jokaisesta Mörkön sivulle tulosta (myös ne huonot...), muttoin Mörkö muuttui jälleen häntä maassa ympäristöään pälyileväksi. 

4.10. treeneissä totesin ettei todellakaan voida treenata mitään ihmeempää, joten jatkoin sivulle tulojen naksuttelua. Samoin naksuttelin liikkeesstä siitä kun Mörkö oli seuraamispaikalla. Teknisesti ei varsinaisesti menty eteen päin, mutta jälleen treeneistä lähti paremman tuntuinen koira kuin sinne mennessä. Mörkö oli selkeästi ilahtunut treenin päättäneestä palkasta. 

Tällä viikolla havaitisin myös että Mörkö ja Tikru ovat kaveraantuneet. Ne mahtuivat henkisesti jopa juomaan samaan aikaan vesikupista ja yöllä sängystä löytyi kaksi leijonaa. Aikaisemmin Mörkö joko antoi Tikrulle lähdöt tai siirtyi itse sängyn alle nukkumaan. Lenkkeilessä yksin tai yhdessä Mörkö eteni aktiivisesti, välillä jopa vetäen. Yölliset pissit olivat jääneet pois (onneksi!). Mikä ikinä taustalla olikaan, niin selkeästi Mörkön stressitaso oli huomattavasti matalampi ja Mörköllä rennompi olla.

8.10. oli RTExpo mihin olin ilmoittautunut Mika Jalosen motivaatiokoulutukseen. Odotin koulutukselta paljon, ja pelkäsin pettyväni vielä enemmän. Pyrin kuitenkin menemään paikalle avoimin mielin. Paikalle saapuessani Mörkö aloitti jo tyypillisen häntä maassa pälyilyn. Mika halusi nähdä ihan alkuun jotain helppoa ja toistettavaa - päätin tehdä käsikosketusta. Mörkö teki hyvällä sykkeellä ja vaikutti hieman rentoutuneemmalta. Seuraavaksi testattiin sivulle tuloa ja kontaktia. Mörkön kontaktin kesto oli 11,5s. Välissä paljon puhetta ja suuntaviivoja, minkä aikana Mörkö sai vain olla (kunhan pysyi lähellä). Aiva lopussa Mörkö alkoi yhtäkkiä itse tarjoamaan sivulle tuloja, näistä jokaisesta superpalkka ja pois. Taas kerran Mörkö lähti rennompana kuin oli treeneihin tullut.

Mikalta sain seuraavia ajatuksia:

- ei varsinaisesti ole väliä mikä muutoksen on aiheuttanut kun kiputila on kuitenkin suljettu pois. Nykyinen käytös on se mitä voidaan muuttaa, joten keskitytään siihen.

- Mörkö on hirveän häiriöherkkä. Joka kerta kun koira tiputtaa katsekontaktin ja havaitsee ettei olekaan hätää, se palkkaa itse itsensä. 

- Tällä hetkellä Mörkön mielestä on turvallisinta kun itse seuraa ympäristöä, pitää saada käännettyä niin että turvallisinta on pitää kontakti ohjaajaan

- Mörkö tarvitsee siis "turvamuurin" meidän suojaksi. Agilityssä turvamuurina toimii vauhti (mitä kovempaa menee ,sen vähemmän huomaa häiriöitä). Tokossa ja rallyssa tämä ei toimi, joten pitää rakentaa uusi toimintatapa, turvamuuri, näihin lajeihin.

- Kun turvamuuri on olemassa koiran stressitaso laskee ja yleinen hyvinvointi paranee

Mikan mielestä käsikosketustemppu todisti ettei meillä ole motivaatio-ongelmaa (mistä olen samaa mieltä) ja että Mörkö palkkaantuu parhaiten niin kuin palkkaan. Sen sijaan Mörkön asenteeseen ja varsinkin itseluottamukseen pitää tehdä uudelleen ohjelmointi niin, että sivulla olemisesta tulee se turvallisin asia maailmassa. Paikka missä voi sulkea muun maailman (häiriöt) pois mielestä ja keskittyä vain minun kanssa yhdessä kuplassa olemiseen. Tämä tehdään käytännössä opettamalla katkeamaton kontaktin pito niin että kontakti säilyy "missä vaan" kolmen minuutin ajan. 

Olen niin huojentunut, joskaan en helpottunut. En voi mitenkään tietää, poistaako tämä nykyisen ongelman mutta nyt on ainakin ajatuksia ja ideoita kuinka mennä eteen päin. Olen tyytyväinen että kävin näyttäytymässä Mikalle, sillä häneltä sain ensimmäisenä ihmisenä ajatuksia ja ohjeita miten lähteä työstämään Mörkön mielentilaa sen iänikuisen ohjeen "opeta tekniikka paremmaksi" sijaan. Toki tekniikkaa pitää myös hinkata, mutta tekniikkaa hinkkaamalla me ei päästä nykytilanteesta mihinkään.

Eilen ja tänään on tehty muutamat harjoitukset. Kymmenen namia ja kello. Koira sivulle ja katsekontakti. Jos kontakti tippuu harjoitus keskeytyy. Kun sama kesto on saavutettu kolmessa eri ympäristössä tavoitetta nostatetaan 10s. Havaintona: ulkona häiriössä Mörkön kontakti kestää 40s, kotona häiriöttömässä tilassa 70s. Näistä arvoista lähdetään hakemaan rentoa yhteistyötä.

Ozzyn hammashuoltoa

Viikko sitten oli Ozzyn vuoro käydä näytillä lääkärissä kun epäilin että koiralla on korvatulehdus ja öinen yskiminen huolestutti että onko sydänkään kunnossa. Tehtiin perustutkimus missä löytyi kyllä korvatulehdus ja ärtynyt kurkunpää, mutta syyllinen löytyikin suusta. Olin kyllä tiennyt että Ozzylla on hammaskiveä, mutta en halunnut turhaan alkaa rauhoittamaan koiraa kun hammaskiveä ei kuitenkaan ollut vallan mahdottomasti. Mutta enhän minä ollut katsonut viimeistä kulmahammasta! Sen verran piilossa hammas, että pitää ihan katsomalla katsoa ja lääkärin kanssa todettiin yhdessä että näyttää kyllä tulehtuneelta :(

Niin torstaina oli vuorossa Ozzyn hampaiden puhdistus. Luonnollisesti rauhoitus jännitti, mutta ei koiraa voinut jättää hoitamattakaan. Onneksi Ozzyn sydän löi tasaisesti ilman ylimääräisiä sivuääniä niin hieman rauhoitti minua. Rauhoitus oli sujunut hyvin ja rauhoituksen aikana saivat poistettua tulehtuneen hampaan, putsattua hammaskiven ja poistettua vielä oikeassa poskessa olleen kasvaimen. Kaikki muut hampaat olivat tiukasti kiinni, joten muita hampaita ei poistettu.

Ilta meni rauhallisesti rauhoituksesta selviten, mutta jo perjantaina kotona on ollut varsin sosiaalinen koira :) Korva rauhoittui heti ja yölliset yskimiset ovat jääneet täysin. Samoin aamuyön tunteina tapahtunut levoton vaeltelu on jäänyt täysin. Ressukka, on Ozzyn pitänyt olla kyllä kipeä.

Toivottavasti Ozzy sai nyt lisäkuukausia elämäänsä. Vuosista en uskalla edes unelmoida, onhan Ozzylla ikää jo 14,5v! Olen kyllä tyytyväinen että nyt on hoidettu suu kuntoon.

Syyskauden mökkeilyä

Koska kisa- ja treenirintamalla on ollut hiljaisempaa, on ollut mahdollista käyttää viikonloppuja toisenlaiseen olemiseen. Koska syyskuu on ollut mukavan kaunista säätä niin päätettiin lähteä vielä mökkeilemään. Vaikka säät ei lopulta niin kovin aurinkoiset olleetkaan, niin kyllä mökillä vain jotenkin on se oma kiireettömyys, hiljaisuus unohtamatta hyviä unia ja muiden kanssa läsnäollessa.

Sunnuntaina käytiin puolukkkametsässä. Koirat lähtivät mukaan - ja osallistuivat omalla tavallaan järven takana meneillä olleeseen metsäjäniksen metsästykseen. Tiedä sitten oliko se hyvä vai huono juttu että koirat vastasivat ajossa olevan koiran haukkuun.

Valmiina! Tässähän näitä marjoja on!

Tikru vahtaa poimijoita, Mörkö seuraa metsästystä.

Laadun valvoja työssään

Väsymys iski :D

Eikä puolukat koskaan lopu?

Veneilemään oli pakko päästä, Tikru olisi muuten uinut veneen perään.

Ensimmäinen ulkomaanreissu Tikrun kanssa

En edes muista mistä se ajatus lähti... mutta jostain sain päähäni lähteä käymään Ruotsissa näyttelyissä kun Tikru on täyttänyt 15kk. Ja niinhän sitä piti mennä heti, ja ilmoittaa suurin toivein nuorten luokkaan :D

Reissuun lähdettiin Turusta perjantaina ja en vieläkään ole kyllästynyt ihmettelemästä kuinka fiksu ensikertalainen olikaan! Ei yhtään hytin ulkopuolisten äänien haukkumista. Käytävillä ja kannella Tikru liikkui varmoin tassuin. Rappuset olisivat menneet kuin vettä vaan, mutta halusin siitä huolimatta olla ylivarovainen ja kannoin koiran rapussa. Fiksu Tikru!

Lauantaina auton keula kohti Sandvikenia, ja sopivasti noin 10km ennen näyttelypaikkaa alkoi sataa. Onneksi olin tajunnut pyytää telttaa lainaksi, sillä muuten olisi kyllä tullut kastutta ja pahasti. Sade aiheutti tietty päänvaivaa, sillä en voinut liikuttaa Tikrua ennen kehää joten hieman aavistelin mitä tuleman pitää... Toki olisin voinut liikuttaa Tikrua ja saada sen esiintymään hieman rauhallisemmin, mutten toisaalta myöskään halunnut kastella koiraa. Joten kehän mentiin aika vauhdikkaasti. Junnuissa ei tullut yhtään eriä, Tikru voitti nuorten luokan ja lopulta kilpailuluokassa oli PU2. Matkatulijaisina siis Ruotsin sert ja VACA :)

Tuomarina Torbjörn Skaar: Mycket bra huvud, maskulint utryck. Bra hals. Välvinklad fram. Mycket bra kropp. Rör sig med bra steg. Väl presenterad.

En kyllä tiedä missä kohtaa Tikrun liikkeet näki kun ei kovinkaan montaa askelta maltettu mennä ravissa. Puolessa kierroksessa, Tikrun taas riehuessa johonkin suuntaan, sekä tuomari että harjoitusarvostelija röhähtivät kunnon röhönauruun. Minkäs sitä pieni poika energialleen ja innolleen voi :)

Astetta suurempi sert-ruusuke

Jäätiin vielä sunnuntaiksi turisteeraamaan Tukholmaan. Oli aika kiva juttu, sillä olen viimeksi olltu Tukholmassa viime vuosituhannella. Vietettiin koko päivä vanhassa kaupungissa ja pitihän sitä vahdin vaihto käydä katsomassa. En tiennytkään että kuninkaan linnaan pääsee sisälle ja täytyy kyllä sanoa että oli näkemisen arvoinen paikka. Ennen laivan lähtöä käytiin vielä valokuvanäyttelyn kautta, missä oli näyttely "Inherit from dust" - suosittelen jos tulee vastaan.

Ruokasali 170 henkilölle

Ruotsin kapein osoitteellinen katu?

Pitkästä aikaa rally-tokotreeneissä

Parin kuukauden tauon jälkeen jälleen rally-tokoa. Mörkö oli innoissan! Ja valitettavasti omakin into meni hieman yli... koska en ollut pahemmin suunnitellut tekemisiä niin tein sitten vähän kaikkea - ja ennen kaikkea liikaa. Mörkö kyllä jaksoi olla innostunut ja tekevä, mutta ei se silti ole hyvä syy ylitreenaamiseen. Pöh, minun pitäisi osata olla parempi.

Kokeilin VOI-luokan liikkeitä ja seuraamista oikealla. Oikealla tekeminen on oikeastaan paljon paremmalla pohjalla kuin oletinkaan, mutta on tekemisessä vielä tietenkin paljon puutteita. Perusasennon paikka ja oikealle kääntymisen tekniikka nyt suurempina ongelmina. Käytösruutuakin pitäisi ihan järjestelmällisesti käydä läpi ja katsoa mitkä asennot ja paikat ovat vaikeita. Takaa puolenvaihto on täysin utopiaa Mörkölle ja jalkojen välistä menoa pitää vielä vahvastaa reilusti. Toisaalta seuraamisen paikka oikealla oli oikein kivaa ja ennen kaikkea Mörkön asenne on ihan huippua :)

Käveltiin pidemäpä reittiä kotiin metsän kautta kun Mörkö ehdotteli pariinkin otteeseen metsään menoa. On niin ihana nähdä pienen koiran onni! Ensinnäkin Mörkö oli yksin lenkillä minun kanssa, toisekseen pääsi pitkästä aikaan metsään. Kaipa koirakin nollaa metsässä yhtälailla paremmin kuin muualla, ainakin itselleni metsässä lenkkeily on tärkeää. Minun kävellessä poluilla Mörkö paineli pitkin metsää ihan omia polkujaan. Tämä ei ole mitenkään tavallista Mörköä, kuten ei sekään että Mörkö painoi menemään lähes koko ajan edelläni. Ihanaa nähdä koiran nauttivan ja uhkuvan itsetunnossaan.

Löwchen-erkkari Kaivarissa

Sunnuntaina oli Tikrun vuoro päästä maailmalle ja pitkästä aikaa kehään kääntymään. Leijonia oli ilmoitettu 10 koiraa, ja tästä joukosta Tikru oli "PU5" saaden sertin :) Tikru malttoi suurimman osan ajasta liikkua neljällä tassulla, joskin seisotus oli sitten enemmänkin hakusessa. Noh, tietääpähän mitä harjoitella ennen seuraavaa koitosta.

Tikru 14kk profiili

... ja nassu :)

Helsingin PM

Lauantaina oli Mörkön ja minun tämän kauden päättäjäiskisat, eli Helsingin piirimestaruus. Viime vuonna olimme yhteistuloksissa 22. ja varovasti asetin tavoitteeksi parantaa tulosta puolella. Tiesin kyllä että Mörkön vahvuus on huolellisuus, me ei pahemmin olla hylkyjä radoilta otettu. Toisaalta meidän ikuinen heikkous on vauhti, ja varsinkin nyt kun oma kunto ei anna myöten normaliin liikkumiseen.

Lyhyesti: hyppyradalta 0,70 ja agilityradalta 0,62. Yhteistulos siis 1,33 ja tällä oltiin lopulta 7/47. Tavoite toteutui siis reilusti! Hieman hirvittää miettiä ensi vuoden tavoitetta, mutta onneksi sitä ei edes tarvitse miettiä nyt. Toki hieman harmittaa ettei SM-nollia saatu samalla, mutta eiköhän puuttuvat SM-nollat tule sitten kun taas palataan reilun tauon jälkeen takaisin kisakentille.

Mörkö on kyllä sellainen luottokaveri ettei tosikaan. Kisaaminen on oikeasti todella kivaa, ja tietty myös treenaaminen. On ihanaa kun Mörkö tekee asiat juuri niin kuin opetettu ja ylipääätänsä minusta tuntuu että perustat on nyt valettu niin huolella ettei ne helpolla murene (pois lukien keinu ja juoksupuomi jotka vielä kaipaavat vahvistusta että olisisvat samalla tasolla kuin muut esteet teknisesti).

Erinomainen kenraali - enteileekö hyvää vai huonoa kisaa?

Eilen Mörkön kanssa tämän syksyn ensimmäisissä treeneissä. Kyllä meillä vaan oli mukavaa :) Mörkö alkaa olla sellaisella osaamistasolla, että asiat vain sujuu. Keinu ja puomi vaatii molemmat vielä jatkuvaa työstämistä, mutta muutoin Mörkön kanssa on tosi kiva tehdä ja treenata.

Ennen omaa vuoroamme muistuttelin yhden kerran puomin alastulon, onneksi ei mitään ongelmaa. Tehtiin jokunen esteen tarjoaminen ja näitä on hyvä tehdä kyllä säännöllisesti. Jostain syystä Mörköllä on vahvasti ajatus minussa joten lähtee kyllä hypylle mutta kääntyy heti takaisin. Tästä syystä taas Mörkö ei näe esteen taakse heitettyä palloa... täytyy tätä nyt työstää aktiivisemmin, niin saadaan tarjoamisen lisäksi fokus eteen.

Tehtiin todella pitkää rataa pätkissä ja vain osittain. Alkuun kaksi eri versiota keinulle ja keinulla palkka. Mörkö meni keinun kivasti, ei näyttänyt viikonlopun kisat rasittavan suoritusta. Seuraava pätkä puomille, mistä todella hyvä kontaktille osuma ja palkka. Loppuun rallattelin suoraa ja helppoa ja hyvästä etenemisestä ja estefokuksesta palkka eteen. Tämä riittikin meille, jäi kummallekin hyvä  mieli.

Kotiin ajellessa jäin miettimään oliko tällainen "kaikki onnistuu" treenit hyvä vai huono juttu viikonlopun PMien kannalta. Päätin olla olematta taikauskoinen, täysillä tehdään niillä taidoilla mitkä meillä on.

Tänään Mörköllä oli kylpypäivä niin saatiin turkki takuttomaksi ja peppu ajeltua. Nyt kehtaa mennä kisoihin siistinä miehenä.

Tikru kävi elämänsä ensimmäisen kerran fyssarilla eilen ja en ollut yhtään yllättynyt että lantion seudulla oli vinoutta ja jumia. Tikru ei pystynyt makaamaan kyljellään, mutta onneksi taita fyssari hoiti Tikrun istualteeen. Jo nyt näkyy takaosassa positiivista muutosta, mutta taisi kroppaan jäädä vielä toisenkin hoitokerran verran hoidettavaa. Niin jumissa oli kuitenkin. Hieman harmittaa että kaivarin näyttely on tulevana viikonloppuna ja Tikru ei pääse siellä näyttämään hyvää takaliikettään mutta minkäs teet. Ollaan tehty se mikä tässä ajassa oli mahdollista, jatkohoidot on varattu tulevaisuuteen.

Väsynyt Tikrulainen

Maanatai on kiva päivä, on Tikrun treenit :) Meitä oli vielä tosi vähän paikalla joten saatiin ikään kuin yksityisopetusta.

Aloitin tekemällä mattoa. Tikru kävi alkuun ihan älyttömillä kierroksilla kun autolta lähdettiin, mutta tosi kivasti Tikru keskittyi mattoon ja malttoi mennä maahankin. Erittäin hyvää vireen hallinnan treeniä siis. 

Tästä siirryttiin harjoittelemalla estefokusta. Otin hyppy-käskyn mukaan ja kouluttaja palkkasi heittämällä lelun hypyn taakse kun Tikru oli ensin lähtenyt itse tarjoamaan hyppyä. Tätä ehkä 4-5 toistoa Simppeliä treeniä, mutta todellakin sellaista mitä pitää tehdä vielä paljon. 

Tämän jälkeen tehtiin ilman koiraa ja koiran kanssa ilman esteitä persjättöä ja valssin perusteita. Tykkään kyllä että ohjaajille annetaan mahdollisuus ensin miettiä omaa tekemistä ilman muita häiriöitä ja koiralle annetaan mahdollisuus olla tekemättä virheitä hypyillä. Tuttuja juttuja minulle, mutta ei tee pahaa miettiä ajan kanssa omaakin tekemistä - ja kyllähän tekemistä voi aina parantaa! Vaikka olenkin Mörkön kanssa kohtuu hyvin oppinut kulkemaan ruoto suorassa, niin huomasin nyt että edelleen voin tehdä ohjauksia suoremmassa. 

Treenien jälkeen tulin suoraan kotiin, otin Mörkön mukaan ja käytiin tekemässä rauhallinen tunnin remmilenkki tasaisessa maastossa. Eniten tämä palauttelu oli varmaankin minua varten, kun jostain syystä treenit kipeyttivät kroppaa kohtuuttoman paljon. Ei se Tikrullekaan kunnon loppuverryttely pahaa tee ja Mörkölle teki tunnin lenkki yleiskunnon kannalta varmasti hyvää.

Jännä kyllä miten "vähästä" Tikru väsähtää täysin. Toki Tikru tekee niin 110 lasissa kaiken, mutta ilmeisesti ajattelutyötäkin tapahtuu enemmän kuin mitä itse osaan edes kuvitella. Pieni onnellinen Tikrulainen nukkuu nyt punkassaan lempilelunsa kanssa levollista unta.

Luottomies-Mörkön kanssa kisoissa

Tänään vuorossa Lohjalla kaksi agility-starttia Nybergin tuomaroimana. Hieman mietin ennakkoon, että onko meistä kisaamaan kun ollaan kaksi kertaa käyty tekemässä pikaisesti puomia eikä mitään muuta. Mietitytti myös Lägin hallin uusi matto, missä täytteenä luonnon korkkia. Ei mitään käsitystä tuollaisesta alustasta, ja oikeastaan hieman harmitti etti harvoista hiekkapohjaisista halleista jälleen yksi on matettu. Varovaisesti asetin kuitenkin tavoitteeksi yhden nollan kisapaikalle ajaessa.

Yllätyksekseni ensimmäisellä radalla ei ollut ollenkaan puomia. Nybergin rataprofiilit ovat kyllä kivan juoksevia. Ohjattavaa on, mutta koko rata ei perustu mihinkään kieputukseen. Ensimmäiselle radalla lähtiessä hieman mietitytti miten Mörkö suhtautuu alustaan... ja suhtautuihan se erittäin positiivisesti. Mörkö tuntui tykkäävän alustasta, ja ilmeisesti alusta on mukavan kevyt sillä 35cm hypytkin meni ihan tuosta noin vain. Mikä ei ole ollut aina itsestään selvyys Mörkölle. Radalla oli yksi ainoa valssi ja sen sitten onnistuin ohjaamaan reilusti myöhässä joten Mörkön kaarre meni reippaasti pitkäksi. Tämä maksoi meille sen että tulokseksi kirjattiin lievä yliaikanolla (+0,14).

Toiselle radalla lähtiessä omat reiteni olivat jotenkin maitohappojen hyydyttämät. Ei auttanut lämmittelyt eikä herättelyt, joten pientä epätoivoa oli mielessä. Eihän sitä voi muuta kuitenkaan kuin mennä täysillä yrittämään ja niin teinkin. Itselleni toinen rata oli profiililtaan haastavampi, mutta mukava kyllä tämäkin. Yllätyksekseni tehtiin tämä rata reiluna nollana tuloksen ollessa -3,xx. Oli kolmas SM-nolla :)

Mörkön kanssa kisaaminen on kyllä niin kivaa! Se on sellainen luottomies. Tekee asiat niin hyvin kuin osaa, aina. Ja hyvinhän Mörkö osaa teknisesti esteet suorittaa, heikoimpana lenkkinä on puomi tällä hetkellä. Toki vauhtia voisi olla enemmänäkin, mutta tiedostan vahvasti tämän "heikkouden" Mörkössä. Tänään Mörkö kulki tosi kivasti. Johtuiko sitten alustasta vaiko kuukauden kisatauosta vaiko ihan siitä että Mörkö pääsi pitkästä aikaa yksin matkaan. En voi tietää, mutta Mörkön kanssa kisaaminen on kyllä niin kivaa ja varsin rentoa hommaa :)

Tikrua Mörköä tuuraamassa

Olin varannut Mörkölle osteopaatin yhtään ajattelematta keskiviikoksi, joten Mörkön treenithän jäivät luonnollisesti väliin. Mörköllä oli pientä jumia oikeassa lavassa, johtuen luultavasti siitä että pieni silkkiterrieri onnistui mökillä jotenkin juoksemaan Mörköä päin niin että Mörkö teki kunnon ilmavoltin. Muuta jumia ei ollut ja seuraavan kerran sitten vuoden vaihteessa näytille. Mörkön meno oli omaankin silmiin näyttänyt hyvältä, kiva ettei oma mutu valehdellut.

Joten, koska Mörkö huilaili niin Tikru pääsi "tosi toimiin". Eihän Tikru vielä osaa siinä määrin että olisi voinut varsinaisesti koulutukseen osallistua, mutta kiva että on toinenkin koira minkä kanssa tarvittaessa tuurata Mörkön treeneissä.

Muiden treenatessa me treenattiin mattoa ja matolla maahan menoa. Hyvin pystyi Tikru keskittymään tehtäväänsä, vaikka radalla meni haukkuva koirakin. Muiden tehtyään vuoronsa ja kentän vapauduttua tehtiin pari kierrosta rengasta. Ei renkaan idea ihan vielä ole Tikrulle selvinnyt, muttta kovasti aivot työskenteli. Toisena asiana kokeiltiin ensimmäistä kertaa puomin laskevan osan juoksuttamista puomin palan ollessa maassa. Hyvin Tikru meni namikupille joka kerran juosten koko puomin pätkän. Ainakin nyt Tikru teki tosi kivalla tekniikalla kontaktia, ottaen viimeisen kosketuksen ensimmäisen poikkipuun alle. Paremmin Tikru toki saisi laukata, mutta ei sitä ensimmäisellä kerralla voi kaikkea saada.

Pientä aivopähkinää leijonille

Koska Tikru oli suorastaan ärsyttävän energinen tänään, niin kaivoin "lätkän" esille. Eli pitkän tauon jälkeen vahvistin korokkeella pyörimistä (takajalat maassa). Tikru muisti tehtävän tosi hyvin ja muutaman kerran astuin pyörimisen tielle jolloin pääsin palkkaamaan oikeasta seuraamispaikasta. Kerran kokeilin jopa niin että Tikrun ollessa vieressä otinkin 10cm askeleen pois päin. Tikru hakeutui heti jalan viereen. Fiksu poika! Loppuun vielä muutama helppo pyörähdys.

Mörkö sai vastapainoksi treenata kapulan pitoa. Ensin annoin lelun suuhun, käskystä irti ja palkka. Sama kapulalla. Ja loppuun vielä lelulla. Mörkö piti ehkä parhaiten ikinä kapulaa sen pari sekunttia mitä maltoin odottaa ennen irroittamis-käskyn antamista. Hieno homma että pureskelu oli nyt poissa. Minun pitäisi malttaa mieleni ja kasvattaa maltillisesti pitoaikaa parista sekunnista kunnon pitoon... mutta kun on niin vaikeaa, minulle.

Illalla kävin vielä hallilla tekemässä Mörkön kanssa puomin alastuloa niin että olen itse oikealla puolella. Tehtiin tätä myös pikaisesti sunnuntaina ja voi että kun oli vaikeaa. Minun ollessa toisella puolella niin ei mitään ongelmaa. Tänään tavoitteena hyvän mielen treenit ja onnistumisia. Mörkö oli niiiiin innoissaan kun pääsi treenaamaan :) Alkuun muutama pelkkä alastulo, yksi loikka muut hyviä. Pari kokonaista puomia ja loppuun vielä pari pelkkää alastuloa. Jostain syystä Mörkö kyttäs mun käsiä, vaikka etupalkka olikin käytössä. Tehtiin vielä yksi pujottelua mistä palkkaus ja hetken mietinnän jälkeen yksi puomin alastulo.

Sinällään harmi ettei yksikään osuma ollut täydellinen, mutta kuten treeniä ennen oli päättänyt olla nillittämästä ja koittaa kasvattaa Mörkön hieman kadonnutta itseluottamusta. Toki en loikasta palkannut, mutta en mitenkään muuten sanonut Mörkölle etten tällaisesta tykkää. Iloisesti Mörkö tarjosi uutta toistoa paremmalla osumalla.

Tikrun alaluokat alkoivat

Viimein Tikrulla alkoi säännölliset treenit! Ja varsin mukavan oloisella ohjelmalla mennään jouluun saakka. Toivon että edes kerran tai kaksi pääsisi itsekseenkin treenaamaan, mutta jäänee nähtäväksi. Vapaavuoro-oikeuden kuitenkin ostin halliin, niin ei jää siitä kiinni. Omalla ajalla olisi kiva aloittaa puomia, kun en nyt kesällä saanut kuitenkaan aikaiseksi aloitettua puomin treeniä.

Ihan alkuun tehtiin matolle rauhoittumisen alkeita, tarkoitusena rakentaa matosta "lataamo". Viikon verran mietin että onko tuossa mitään järkeä, mutta eiköhän siitä ole kun Tikru on niin hirveän kierroksilla käyvä. Aikaisempien kohdetyöskentelyjen tausta näkyi siinä että Tikru hakeutui matolle koko ajan ja jopa meni käden perässä maahan - vaikka ympärillä oli muita koiria ja ihmisiä häiriönä. Olen yllättynyt.

Näytettiin meidän leikkiä, mutta ei kovinkaan pitkään vaan leikitty sillä Tikru väsyy leikkiessään nopeasti. Otettiin mukaan hypyn tarjoamista ja Tikruhan tarjosi. Pienen tauon jälkeen tehtiin vielä muutama toisto hypyn tarjoamista.

Vaikka tuntui ettei tehty pahemmin mitään, niin voi ihmettä miten väsynyt pieni oppilas kotona illalla olikaan. Hyvä muistutus meille jokaiselle, että pelkästään aivotyö väsyttää. Tikruhan ei varsinaisesti tehnyt mitään uutta (paitsi maahanmeno), ihan vain ympäristöön häiriön lisääminen näemmä oli kuormittanut koiraa. Muuten Tikrun tekemisessä ei näkynyt laisinkaan häiriöiden olemass olo joten tästä on kyllä tosi kiva jatkaa Tikrun alaluokkien suorittamista.

Mökkeilyä

Onneksi pääsin viettämään lomastani kaksi reilun viikon mittaista pätkää mökillä. Luonnon keskellä, ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Ei ole vaikeuksia irrottautua arjesta :) Mökillä koiratkin saavat viettää laatuaikaa ja kuntokuuria kun juoksevat mökin ja rantasaunan väliä noin 100m pitkää mäkeä jossa korkeuseroa about 20m. Äkkiseltään kuulostaa lällyltä, mutta kyllä omissa jaloissakin tuntuu kun monetta kymmenettä kertaa taapertaa matkaa edes takaisin.

Tulevan talven polttopuut tehty!

Pientä pintaremonttia.

Uuden muurikan koekäyttöä, täytetyt letut onnistuivat hyvin.

Kalastusta - ja monta haukea.

Rantaleijonat

Vielä valoisat yöt

Aina ei voi olla tukka hyvin - mökilläkään.

Ulkona olon vastapaino, kaverin kanssa nukkuminen.

Kolmen kopla

Ozzy tutkismusmatkailija

Tikrun seikkailuja ei epävakaat tai liukkaat alustat haitannut.

Viimeisen illan väriloistoa

Kerkesin myös tehdä kaksi verijälkeä. Mörkölle suoraan 20 askelta ja Tikrulle ensimmäinen 60 askelta kahdella kulmalla ja toinen 80 askelta kahdella kulmalla. Ensimmäiset jäljet vanheneviat kaksi tuntia ja koko ajan satoi, toiset jäljet vanhenivat kuusi tuntia ja ilma oli puolipilvinen. Pitäisi jossain vaiheessa perehtyä että miten jälkiä kannattaa vanhentaa... Mörkö alkoi pääsemään jyvälle mikä on tässä tehtävässä homman nimi ja Tikru oli niin innoissaan kuin aikaisemminkin. Ensimmäinen jälki meni tosi hyvin, mutta toisella jäljellä en ollutkaan enää varma jäljestikö Tikru minun jälkiä vaiko verta. Olisi ollut kiva saada "ehjä" jälkitreeni mahdollisesti vuoden viimeiseksi treeniksi, mutta aina ei voi onnistua... oppimistahan tämäkin edisti, vaikka menikin huomattavasti enemmän "haahuiluksi" kuin aikaisemmin.

Koulutukset ovat alkaneet ja tällä viikolla, me aloitetaan ensi viikolla. Odotan Tikrun treenejä tosi kovasti, samoin kuin odotan mielenkiinnolla mitä osteopaatti ja fyssari sanovat Mörkön ja Tikrun kroppien tilasta. Ensi viikolla on myös kaksi kisastarttiakin, päästään testaamaan Lohjan uusi keinonurmi (vaikken olekaan yhtään innostunut siitä että harvoista maapohjaisista halleista yksi on vaihtanut tekonurmeen).

Tikru treenaa - pussi!

Sainpas ostettua Tikrulle alkeistunnin! En tiedä kumpi meistä oli enemmän into piukassa, minä vai Tikru :) On se vaan hauska otus, niin erilainen kuin Mörkö. Oikea räyhä-Petteri mutta kuitenkin rakastettava kainaloeläin.

Aloitettiin treenit tutustumalla ensimmäistä kertaa pussiin. Yleensä opetan tekniset ja uudet asiat Tikrulle nameilla, mutta nyt päätin käyttää suoraan lelua. Kolme toistoa helpotetusta, neljäs ilman apuja. Jokainen kerta kouluttaja antoi lelun Tikrulle pussin jälkeen.

Pieni tauko, sillä Tikru taistelee lelusta niin tosissaan että olisi otukselle käynyt kalpaten muutenkin kuumassa säässä. Kouluttaja ihasteli Tikrun leikkimistä. Se on niin tosissaan, mutta kuitenkin tuo lelun kun vaihdetaan lelua.

Seuraavaksi tehtiin ihan perus fokuksen suuntausta hyppy - mutka putki - hyppy sarjoilla. Hieman Tikru tarvitsi putken jälkeen jeesiä lelullla että lähti irtoamaan hypylle. Toisaalta, ihmekkös tuo kun ei olla vastaavaa treenattu yhtään. Muutama toisto kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen lisättiin putken jälkeen vielä toinen hyppy. Hyvin Tikru lähti pidemmällekin minusta.

Kotona on taas väsynyt mutta onnellinen pikkumies. Vitsit tuo on niin hauska, niin erilainen kuin Mörkö, niin opettavainen tapaus. Toivon meille paljon hyviä yhteisiä treenejä.

Kisojen jälkeinen korjaussarja

Mörköhän on koira, joka jostain syystä tekee keinun nätisti kunhan vaan helppojen keinujen ja kisakeinujen suhde on oikea. Mörkön tapauksessa tarkoittaa noin 1/20, eli ehdottomasti suurin osa toistoista on oltava helppoja tai ainakin yksittäisenä esteenä tehtynä. Olen myös havainnut että mitä nopeammin kisojen jälkeen pääsee tekemään "korjaussarjaa" niin sitä vähemmillä toistoilla pääsee. Joten tänään hallille tekemään kaksi yksittäistä keinua, jotka onnistuivat erinomaisesti :)

Ai että niin rakastan Mörkön ilmettä kun se innoissaan "hymyilee" ja katsoo silmiin. Koko koira näyttää niin onnelliselta. Pienen onnellisen koiran kanssa treenaaminen on vain niin palkitsevaa :)

Ja sitten mokasin... päätin tehdä puomin. Ja jouduinkin tekemään aivan liian monta kertaa ennen kuin tuli edes siedettävä osuma. Turhauduin kun Mörkö ei tehnyt hyviä osumia ja turhautumiseni taas heijastui Mörköön epävarmuutena ja vauhdin hiljentymisenä. Tämä taas harmitti minua paljon, siis se että edes lähdin tekemään huolettomasti poimia eikä ollut mitään suunnitelmaa jos hyvää osumaa ei tulekaan. Muistutus jälleen itselleni, että suunnittele treenit!!

Onneksi koirat elävät hetkessä, tästä pitäisi kyllä ottaa itsekin oppia. Kotona autosta tuli jälleen se pieni onnellinen koira, jonka onnellisuus ja into kantoivat vielä iltalenkinkin. Mörkö oli eloisa ja tavanomaistakin pirteämpi. Miksi murehtia menneistä kun voi nauttia hetkestä, sanoisi Mörkö varmaankin. Niinpä, mutta siltikin vastaisuudessa suunnittelen treenit paremmin niin kuin tapoihini yleensä kuuluukin.