Olen käynyt kohtuullisen monta keskustelua siitä, kannattaako Mörkön kanssa kisata nyt laisinkaan kun treenit ovat lähinnä menneet yhteistyön palauttamiseen ja arki stressin hallintaan. Tätä mietin itsekin, lähinnä että mikä on reilua koiran kannalta. Kun Mörköllä on mitä ilmeisemmin pitkittynyt stressi kannattaako stressikuormaa lisätä kisaamalla? Koska suurin osa ajasta on mennyt yhteistyön ja itsetunnon kohottamiseen tiesin ettei meillä ole teknisesti mahdollisuutta saada tulosta, joten kannattaako kisata? Toisaalta, kun saan itseni psyykattua avoimeen ja rentoon mielentilaan niin kisaympäristä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden katsastaa missä mennään yhteistyö ja itsetunnon kannalta.
Joten, ilmoitin Mörkön EKKn kisoihin lauantaina. Tavoitteena ei todellakaan ollut tulos, vaan ainokaisena tavoitteena oli saada vietyä Mörkö häntä ylhäällä kehään, tehtyä yhdessä temppuja häntä pystyssä ja tulla kehästä itseemme tyytyväisenä pois. Mörkön häntä toimii todella hyvänä mielialamittarina, sen takia tarkkailin häntää. Olin etukäteen valmistautunut myös että miten toimin jos Mörkö alkaakin paineistumisen takia kuplaantumaan omaan maailmaansa, mikä näkyy pienen koiran tärinänä. Tällaista ei kuitenkaan näkynyt koko kisapäivänä.
Kisapaikalle menin tapojeni vastaisesti reilu tunti ennen kisan alkua. Hyvä niin, sillä kisat alkoivat puoli tuntia etuajassa. Puolen tunnin aikana käveltiin Mörkön kanssa ympäri kisa-aluetta ja tein kerran kontaktiharjoituksen (en kellottanut mutt luulen että treeni kesti 45-60s). Radan tutustumisen alkamista odotellessa hymyilytti kun monet parit hinkkasivat radalla olevia tehtäviä, me Mörkön kanssa makoiltiin maassa ja seurattiin muiden tekemistä. Rataan tutustumisen ajan Mörkö odottti boksissa ja ennen omaa vuoroamme (starttasimme toisina) tehtiin käsikosketusta kymmenisen kertaa.
Hannele Pirttimaa oli suunnitellut kivan radan, enkä käsitä miten kukaan VOI-luokkaan osallistuneista ei saanut tulosta. Olin päättänyt etukäteen etten uusi mitään tehtävää, ja etten tee peruutusta laisinkaan (pyysin Mörkön maahan). Kaiken kaikkiaan saatiin 16 pistettä, eli kolme pistettä enemmän kuin syyskuun kisoista :) Tulosta tiputti 16 pisteen verran omia mokia. Pujottelussa menin liian läheltä kartiota ja Mörkö päätti kiertää sen toiselta puolelta ja kahdelta kyltiltä sain -3 OV. Mietin tätä pitkään että mitäköhän tyhmää olen tehnyt, mutta toisen blogin kommenttia lukiessa selvisi että ilmeisesti olen kumartunut Mörköä auttaessa. Hyvä tietää, että jatkossa osaan keskittyä ruotoni suorassa pysymiseen.
Mörkölle oli jostain syystä tällä kertaa vaikeaa tehdä oikealla perusasentoa, ja sen piti kiertää kyltti aina ennen sivulle tuloa. En tähän puuttunut sen kummemmin, kun halusin tsempata Mörkön hyvä mieltä ja kiittää sitä aktiivisesta yrittämisestä. Liikkeestä seiso oli todella hieno liikkeestä maahan, tässäkin näkyy itseluottamuksen puute. Samoin molemmat oikeaan päätyin kyltin kiertoon. Seuraaminen ei teknisesti ole edelleenkään niin nättiä kuin Mörkö osaa, mutta ei se myöskään väistänyt minua kuten edellisissä kisoissa. Tehtiin jopa todella kauniit istu-käännös vasempaan-istu ja istu-täyskäännös vasempaan. 270 käännös vasempaan heti istu-täyskäännös vasempaan kyltin jälkeen oli jo liian hankala, mutta olin tosi tyytyväinen että Mörkö pystyi seuraavalla kyltillä toimimaan kohtuu rennosti (tupla saksalainen) ja sitä seuraavalle kyltille mennessä Mörkö tarjosi tosi nättiä seuraamista.
Maalissa kunnon sosiaalinen palkka, olin tyytyväinen Mörköön, itseeni ja meihin kumpaankin. Hyvällä mielellä häntä ylhäällä radan läpi oli toteutunut. Käytösruudussa asentona maaten edessä. Tässä ei ihmeempää, vaikka Mörköä selkeästi jännitti rataa suorittavan koiran haukkuminen. Jälleen kunnon sosiaalinen palkkaus ennen kuin lähdettiin herkuttelemaan radan ulkopuolelle.
Voi miten sitä voikaan olla pienestä niin älyttömän onnellinen! Ensinnäkin olen saanut itseni jo toiseen kertaan sellaiseen rauhalliseen mielentilaan. Näissä kisoissa meinasi ihan pikkaisen alkaa jostain syystä jännittämäänkin, mutta siitä huolimatta pystyin keskittymään täysin radalla tekemiseen ja Mörköön. Mörkö oli paljon paremmin mukana ja vaikka välillä näki että pikku-ukko hieman paineistuikin niin siitä huolimatta Mörkö kuitenkin yritti aktiivisesti ja ennen kaikkea ei alkanut väistämään minua (tai pyrkimään kokonaan pois kehästä). Meillä oli oikeastaan aika kivaa radalla, saman suuntaista fiilistä kuin mitä agilitykisoissa nykyään oikeastaan aina on. Erityisen hyvää treeniä siis minulle oman mielenhallinnan kannalta ja Mörkölle positiivinen kokemus kisoista. Tämä olikin parhain kisafiilis mitä olen koskaan saanut Mörkölle luotua rally-tokossa (tai tokossa).
Kaikista tärkeimpänä kisa todisti että se mitä olen tehnyt on ollut ainakin tähän kohtaan oikeaa asiaa. Mörkön itsetunto on melkein normaalilla tasolla ja meidän yhteistyö parempaa kuin aikoihin. Edelleen matkaa ja tehtävää on, mutta suunta on oikea. Perusasioiden lisäksi voidaan varmasti pikkuhiljaa alkaa ottamaan teknisempääkin harjoitusta mukaan, mutta minun pitää osata pitää suhde 80-20 niin että enemmän tehdään edelleen perusasioita. Kisa antoi ennen kaikkea minulle uskoa että vanha Mörkö ja Mörkön osaamistaso palautuu kyllä, ja että päästään vielä joskus tokossakin starttaamaan. Oikein sellainen hyvän mielen kisa kaiken kaikkiaan :) Kisoista ei valitettavasti ole videota.
Tämä oli nyt tämän vuoden viimeinen virallinen koirakisa. Mörkön kanssa voidaan nyt rauhakseen treenailla ja keskittyä VOI-luokan asioihin (ja tokon noutoon) niin että seuraavissa kisoissa meillä on toivottavasti vaadittava tekninen osaamistaso oikeasti tuloksen saamiseen VOIssa. Äärimmäisen turhauttava kaksi kuukautta on takana, mutta samalla ehkä myös opettavaisimmat kaksi kuukautta. Toivon ettei meidän tarvitse ikinä Mörkön kanssa käydä samankaltaista montunpohjaa enää läpi, mutta uskon myös vahvasti että tämän kokemuksen jälkeen olemme vieläkin vahvempi koirakkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti