Tiistaina jälleen rally-tokotreeneissä. Olin suunnitellut mielestäni helpot, mukavat ja ennen kaikkea reilut treenit. Tarkoitus oli harjoitella häiriössä kontaktin pitoa (tavoitteena 70s kesto), istu-seiso liikerataa naksuttelemalla takajalkoja korokkeelle ja sen jälkeen rentoa kävelyä kylttien keskellä niin että palkkaan aina oikeasta seuraamispaikasta.
Treenien jälkeen en ollut varma olinko onnistunut treenien suunnitelussa ja saavutettiinko tavoite vaiko ei. Mörkö piti kyllä kontaktia todella hyvin. Ensimmäisessä setissä jouduttiin aloittamaan kerran alusta kun Mörkö alkoi katsella muiden tekemisiä. Tämän jälkeen seuraava setti menikin todalla hyvin Mörkön fokusoituessa täysin minuun. Takajalkojen naksuttelu korokkeelle eteni, mutta yllättävän hitaasti ottaen huomioon ettei tehtävä ollut Mörkölle uusi. Kylttien joukossa kävely taas oli väkisnäistä haahuilua häntä puolitangossa.
Mörkö yritti koko ajan ja ennen kaikkea oli aktiivinen, vaikka kehonkielellä selkeästi kertoi että jännitti ja mieluummin Mörkö olisi tehnyt jotain muuta. Eli vaikkei tavoitteita saavutettu täydellisesti, niin jäätiinköhän kuitenkin plussan puolelle? Treenien jälkeen olin aivan suru puserossa. Entä jos en saa/osaa avata lukkoa mikä on syntynyt kun astuin vahingossa syyskuun alussa Mörkön varpaille? Entä jos Mörkö mieluummin olisi ihan tavallinen kotikoira? Päivää myöhemmin olin vakuuttunut että vaikkei treenitavoitteet täysin toteutunutkaan, niin Mörkön aktiivisena pysyminen oli kuitenkin todella suuri saavutus. Eihän treenit voi aina vain mennä paremmin lineaarisesti, jossain vaiheessa on pakko tulla notkahdus ellei takapakkiakin.
Joten, keskiviikkona päätin että teen keittiötreeninä kaikki mahdolliset seuraamisen palaset varmoiksi. Valitettavsti Mörkö ei oikein pysty kotonakaan olemaan rento, avoin ja reipas. Sivulla olo on hyvällä mallilla, ja Mörkö pystyy pitämäään kontaktia jo ihan mukavia aikoja pysyen rentona. Koska Mörkö väistää minua nyt aika lailla, niin otin hiukan uhkarohkeasti seuraavaksi työstettäväksi asiaksi Mörkön aktiivisen perusasennon tarjoamisen. Eli Mörkön ollessa sivulla otin pienen askeleen vasemmalle kääntyen ja palkkasin jos Mörkö ei lähde minusta pois päin. Kuutisen toistoa ja kanssani oli iloinen Mörkö joka aktiivisesti tuli perusasentoon, pystyin jopa tekemään kerran normaalin käännöksen vasemmalle paikallani!
Kunpa ymmärtäisin Mörköä ja sen mielenliikkkuja! Miten yhtäkkiä ällöttävä ellei inhottava asia olikin Mörköstä ihan siistii ja mukavaa? Tämä viimeistään vahvisti omat ajatukseni ettei Mörkön lukossa ole kyse seuraamisen tekniikan huonoudesta, vaan väärästä mielentilasta. Vielä kun keksisin / oppisin miten pystyn auttamaan Mörköä pääsemään oikeaan mielentilaan. Helppoa? Not. Mutta ehkä me opitaan, Mörkön kanssa yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti