Mikä Mörköä paineistaa? - ajatuksia sinne ja (ehkä?) takaisin

Mörköä ahdistaa, tai paineistaa. Mutta mikä? Syyskuun alussa treeneissä 6.9. innostunut koira muuttui yhtäkkiä pakoievaksi ja ahdistuneeksi. Ei auttanut houkuttelu, ei pyytäminen eikä varsinkaan käskeminen. Varmuuden vuoksi Mörkö kävi lääkärillä, ei löytynyt mitään niin pissanäytteestä kuin verikokeistakaan. Kivun poissulkemiseksi Mörkö söi kipulääkekuurin ilman mainittavaa muutosta. Fyssarillakin käytiin. Lievää kalvojen kireyttä, mutta ei mitään tavanomaisista löydöksistä poikkeavaa.

Itselläni oli paha mieli kun en ymmärtänyt mistä moinen äkillinen muutos oikein voi johtua. Voiko agilityn tauolla olo vaikuttaa näin? Kaipaako Mörkö säännöllisiä treenejä, lenkkejä ja kehonhallinnan treenaamista? Totta kai Mörkö käy lenkillä, mutta ei missään nimessä niin suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti kuin aktiivisesti agilityä tehdessämme. Lenkeillä havaitsin Mörkön olevan enemmän perässä vedettävä malli kuin että Mörkö olisi varsinaisesti nauttinut ulkoilusta. Tikrun kanssa Mörköllä oli kinaa oikeastaan vähän kaikesta. Kaiken lisäksi joku koirista pissi öisin sisälle. Seuraamuksia kyllä riitti, mutta syytä näiden takana en keksinyt.

Seuraavissa treeneissä 13.9. käytiin tekemässä vain kehään meno. Mörkö paineistui valtavasti, joten palkkasin perusasennosta lähtökyltillä ja lähdettiin kotiin. Mörkö selkeästi ilahtui kun osasi ja oli pätevä. Ennen niin iloisasti kanssani työskennellyt koira oli nyt surullista katseltavaa kun silmistä loisti epävarmus, Mörkö pälyili ympäriinsä häntä matalana.

Kotona tein ihan perustreeniä. Mörkö sai itse tarjota perusasentoa, mistä palkka. Jos jätin yhdenkin toiston palkkaamatta Mörkö paineistui heti ja muuttui passiiviseksi. Näinpä olin pakotettu palkkaamaan kaiksesta aktiivisuudesta. Mörkö laittoi minut kouluttajana haasteelliseen paikkaan: toisaalta en halunnut olla namiautomaatti, mutta en myöskään halunnut mitenkään vähentään Mörkön aktiivisuutta (ja mahdollistaa pakenemista passiivisuuteen).

25.9. olin ilmoittautunut Hyvinkäälle ensimmäisiin VOI-luokan kisaan. Voitte arvata että mietin pitkään menenkö kisaamaan.... Päätin kuitenkin mennä, sillä ehdolla että minun on itse hanskattava pääni ja pystyä olemaan jännittämättä ja auttaa Mörkö radasta läpi. Sinällään helppo tavoite kun tiesin ettei tulosta tule. Oman päätöksen järkevyyteni joutui kyllä pahasti koetukselle, kun autosta Mörkön haettuani kanssani oli jälleen koira joka halusi vaan pois. Tunnin ajan omaa vuoroa odotellessa palkkailin Mörköä kaikesta aktiivisuudesta ja radalle lähti kanssani huomattavasti rennommassa tilassa oleva koira. Rata itsessään oli teknisesti kaameaa, mutta se ei haitannut sillä olin päättänyt että auton enemmänkin kuin normaalisti ja ainoa kriteeri oli että riittää että yrittää. Välillä yritys johti siihen että Mörkö istui kyllä sivulla mutta nenä väärään suuntaan. En näistäkään hätkähtänyt vaan rauhalisesti jatkettiin seuraavalle kyltille. Rata alla videoituna, ihan vain esimerkkinä miltä Mörkö näyttää kun sitä ahdistaa/paineistaa. Poikkeuksellisen hienoa oli se, että Mörkö palkkautui maalissa sosiaalisella palkalla tosi hyvin. Käytösruutu meni levollisesti ja senkin jälkeen Mörkö vastasi sosiaaliseen palkkaan todella kivasti. Suorituksen jälkeen kanssani oli huomattavasti levollisempi Mörkö, joskaan ei edelleenkään oma itsensä.

Kotona jatkettiin tarjoamisen linjalla niin että Mörkö sai palkan aina kun tuli sivulle. Edelleen piti palkata jokaisesta Mörkön sivulle tulosta (myös ne huonot...), muttoin Mörkö muuttui jälleen häntä maassa ympäristöään pälyileväksi. 

4.10. treeneissä totesin ettei todellakaan voida treenata mitään ihmeempää, joten jatkoin sivulle tulojen naksuttelua. Samoin naksuttelin liikkeesstä siitä kun Mörkö oli seuraamispaikalla. Teknisesti ei varsinaisesti menty eteen päin, mutta jälleen treeneistä lähti paremman tuntuinen koira kuin sinne mennessä. Mörkö oli selkeästi ilahtunut treenin päättäneestä palkasta. 

Tällä viikolla havaitisin myös että Mörkö ja Tikru ovat kaveraantuneet. Ne mahtuivat henkisesti jopa juomaan samaan aikaan vesikupista ja yöllä sängystä löytyi kaksi leijonaa. Aikaisemmin Mörkö joko antoi Tikrulle lähdöt tai siirtyi itse sängyn alle nukkumaan. Lenkkeilessä yksin tai yhdessä Mörkö eteni aktiivisesti, välillä jopa vetäen. Yölliset pissit olivat jääneet pois (onneksi!). Mikä ikinä taustalla olikaan, niin selkeästi Mörkön stressitaso oli huomattavasti matalampi ja Mörköllä rennompi olla.

8.10. oli RTExpo mihin olin ilmoittautunut Mika Jalosen motivaatiokoulutukseen. Odotin koulutukselta paljon, ja pelkäsin pettyväni vielä enemmän. Pyrin kuitenkin menemään paikalle avoimin mielin. Paikalle saapuessani Mörkö aloitti jo tyypillisen häntä maassa pälyilyn. Mika halusi nähdä ihan alkuun jotain helppoa ja toistettavaa - päätin tehdä käsikosketusta. Mörkö teki hyvällä sykkeellä ja vaikutti hieman rentoutuneemmalta. Seuraavaksi testattiin sivulle tuloa ja kontaktia. Mörkön kontaktin kesto oli 11,5s. Välissä paljon puhetta ja suuntaviivoja, minkä aikana Mörkö sai vain olla (kunhan pysyi lähellä). Aiva lopussa Mörkö alkoi yhtäkkiä itse tarjoamaan sivulle tuloja, näistä jokaisesta superpalkka ja pois. Taas kerran Mörkö lähti rennompana kuin oli treeneihin tullut.

Mikalta sain seuraavia ajatuksia:

- ei varsinaisesti ole väliä mikä muutoksen on aiheuttanut kun kiputila on kuitenkin suljettu pois. Nykyinen käytös on se mitä voidaan muuttaa, joten keskitytään siihen.

- Mörkö on hirveän häiriöherkkä. Joka kerta kun koira tiputtaa katsekontaktin ja havaitsee ettei olekaan hätää, se palkkaa itse itsensä. 

- Tällä hetkellä Mörkön mielestä on turvallisinta kun itse seuraa ympäristöä, pitää saada käännettyä niin että turvallisinta on pitää kontakti ohjaajaan

- Mörkö tarvitsee siis "turvamuurin" meidän suojaksi. Agilityssä turvamuurina toimii vauhti (mitä kovempaa menee ,sen vähemmän huomaa häiriöitä). Tokossa ja rallyssa tämä ei toimi, joten pitää rakentaa uusi toimintatapa, turvamuuri, näihin lajeihin.

- Kun turvamuuri on olemassa koiran stressitaso laskee ja yleinen hyvinvointi paranee

Mikan mielestä käsikosketustemppu todisti ettei meillä ole motivaatio-ongelmaa (mistä olen samaa mieltä) ja että Mörkö palkkaantuu parhaiten niin kuin palkkaan. Sen sijaan Mörkön asenteeseen ja varsinkin itseluottamukseen pitää tehdä uudelleen ohjelmointi niin, että sivulla olemisesta tulee se turvallisin asia maailmassa. Paikka missä voi sulkea muun maailman (häiriöt) pois mielestä ja keskittyä vain minun kanssa yhdessä kuplassa olemiseen. Tämä tehdään käytännössä opettamalla katkeamaton kontaktin pito niin että kontakti säilyy "missä vaan" kolmen minuutin ajan. 

Olen niin huojentunut, joskaan en helpottunut. En voi mitenkään tietää, poistaako tämä nykyisen ongelman mutta nyt on ainakin ajatuksia ja ideoita kuinka mennä eteen päin. Olen tyytyväinen että kävin näyttäytymässä Mikalle, sillä häneltä sain ensimmäisenä ihmisenä ajatuksia ja ohjeita miten lähteä työstämään Mörkön mielentilaa sen iänikuisen ohjeen "opeta tekniikka paremmaksi" sijaan. Toki tekniikkaa pitää myös hinkata, mutta tekniikkaa hinkkaamalla me ei päästä nykytilanteesta mihinkään.

Eilen ja tänään on tehty muutamat harjoitukset. Kymmenen namia ja kello. Koira sivulle ja katsekontakti. Jos kontakti tippuu harjoitus keskeytyy. Kun sama kesto on saavutettu kolmessa eri ympäristössä tavoitetta nostatetaan 10s. Havaintona: ulkona häiriössä Mörkön kontakti kestää 40s, kotona häiriöttömässä tilassa 70s. Näistä arvoista lähdetään hakemaan rentoa yhteistyötä.