Vuosi 2022 ja suunnitelmat 2023

Niin se meidänkin arki alkoi pyörimään töiden ja päivähoidon ympärillä. Vaikka etätyö mahdollisti paljon asioita (mm pyykinpesun päivällä) niin silti kestokipuilen sen suhteen että haluaisin lenkkeillä koirien kanssa enemmän. Pyrinkin löytämään aktiivisesti mahdollisuuksia aamuisin lenkkeilyyn, kun viimeistään kesällä hyväksyin sen ettei illalla ole kuitenkaan aikaa. Syksyllä tajusin myös sen, että en voi mennä pelkästään koirien yhteislenkeillä enää. Mörkölle on aivan liikaa rasitusta tehdä tunnin lenkkejä tai että pitkiä lenkkejä olisi viikossa kovin montaa. Niinpä olen koittanut tehdä Tikrun kanssa 1-2 pidempää lenkkiä keskenämme Mörkön huilatessa ja muut lenkit yhdessä.

Tammikuussa kelkkailtiin

Helmikuussa Heurekassa

Maaliskuun taito 1.

Maaliskuun taito 2.

Huhtikuussa pilkillä

Toukokuussa retkellä

Kesän kestoharrastus

Mökin iloja

Elokuussa uimassa

Syyskussa Mörkö <3

Lokakuussa etsittiin kummituksia

Marraskuussa lumitöissä

Joulukuussa lumi-iloja

Mörkön tavoitteet vuodelle 2022 olivat:

• terveyttä toivon edelleen
• ehkä kokeillaan osaamistasoamme tokon AVOssa, mutta vain jos Mörkön fyysinen kunto ja henkinen vointi sen sallii
• lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
• kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3

Mörkö on saanut nauttia terveen koiran elämää. Vanhan koiran hammastarkastus tehtiin alkuvuodesta ja siinä poistettiin muutama hammas. Muutoin Mörkö on edelleen oma reipas itsensä. Jalka nousee lenkilläkin mukavasti ja teemme usein reilun 3km lenkin. Vapaana en enää uskalla Mörköä pitää, sillä en ole aivan varma kuinka hyvin Mörkö oikeasti kuulee. Parempi olla varovainen.

Mörkön kanssa on koko vuosi työstetty tokon AVOn liikkeitä. Alkuvuosi meni pitkälti ruudun opettamisena. Kesäkuussa startattiin tokossa, ja tämä oli varsinkin minulle iso juttu että uskalsin mennä katsomaan missä meidän taidot mene. Loppuvuotta kohden tiivistyi niin treeni- kuin kisatahtikin, sillä toiveissa oli TK2. Loppuvuodesta investoin ajan lisäksi myös rahaa kun kävin muutamalla yksärillä. Näistä olikin aivan valtava apu! Marraskuussa Lahden kisoista tuli ensimmäinen AVOn ykköstulos ja teimme samalla niin rodun kuin henkilökohtaista historiaa.  En ole koskaan aikaisemmin päässyt itsekään nauttimaan ykkösestä AVOssa. Vaikka olen kiitollinen jo tästä, niin silti mielessä on edeleen TK2 joten tokomatkamme jatkuu vielä ensi vuonna.

Mörkön tavoitteet vuodelle 2023:

• terveyttä edelleen
• muutama AVOn koe
• lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
• kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3

Tikrun tavoitteet vuodelle 2022 olivat:

• Terveyttä vaalitaan ja ylläpidetään
• Juoksupuomin jatkaminen "kisavalmiimmaksi"
• Agilityssä kolmosiin
• SM-kisat, ehkä kun ovat niin kaukana
• Jossakin ulkomailla näyttelyissä viimeistä cacibia metsästämässä
• Tokon alkeiden treenaamista
• Hassuttelua, sylittelyä, metsässä juoksemista sopivassa määrin

Tikru on ollut terve ja voinut fyysisesti hyvin. Viime vuoden puolella aloitettu kokonaisvaltainen lihaskunnon kasvatus on tuottanut tasapainoisemman koiran, joka ei mene läheskään niin paljon jumiin kuin aikaisemmin. Tämä on vaikuttanut myös henkiseen hyvinvointiin ja Tikrusta on kuoriutunut aivan uusi puoli esiin. Nykyään koira hakeutuu paljon syliin ja lähelle ja ylipäätänsä Tikru on aikamoinen halinalle. Lihaskunnon lisäksi on panostettu monipuoliseen lenkkeilyyn ja tämä näkyykin koiran reippaampana ravina ja yleisesti parempana jaksamisena.

Agilityssä nousimme viimein kolmosiin helmikuussa. Tämän jälkeen olikin pitkä tauko jonka aikan työstin juoksaria paremmaksi. Kyllästyin olemattomaan naksu-käteeni ja investoin piippaavaan mattoon mikä on yhteydessä namimaattiin - johan treeneihin tuli tehoa! Sain juoksupuomin toimimaan upeasti ulkona, mutta sisälle siirryttäessä vanhat asiat nousivat esiin. Syksyllä kilpailimme jonkin verran ja saimme muutaman nollan. Näillä saavutuksilla meillä ei ollut asiaa SMiin, joten ne jäävät tulevaisuuden haaveeksi. Loppuvuodesta jäi kisaaminen ja treenaaminen. En tiedä onko hieman agilitykrapulaa vai veikö Mörkö niin paljon aikaa, mutta jotenkaan agility ei antanut samaa iloa kuin aikaisemmin. Tähän tosin on tulossa muutos kun monen vuoden jälkeen olen lunastanut itselleni paikan Niinun valmennuksesta. Satunnaiset treenit Niinulla loppuvuodesta olivat kovasti motivoivia, niin halusin samaa säännöllisemmin tulevaisuudessa.

Luovuin vuoden aikana lopullisesti haaveesta tehdä itse koirasta kansainvälinen muotovalio, kun aikaa on niin vähän ja kaikkea muuta kivaa on niin paljon. Onneksi Outi vei koiraa Viroon ja viimeisteli Tikrun C.I.Bn! Muutenkin Tikrun näyttelykäynnit olivat kyllä naurettavan vähäiset, käytiin Kaivarissa ja kaksi kertaa messarissa. Poden jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, kun koiralla olisi rahkeita pärjätä näyttelyissä ja en vain löydä motivaatiota käyttää koiraa niissä....

Tikru vaan paranee vanhetessaan! Nykyään koira on sellainen puspus ja halihali etten olisi ikinä voinut uskoa että koirassa tuollaista hönöyttä onkaan <3

Tikrun tavoitteet vuodelle 2023:

• treenata ja kisata agilityssä, agilityn ilo minulle takaisin
• koska hankin Mörkön kisojen myötä pk-lisenssin, niin noudon pito pitää ainakin saada talven aikana haltuun. Iso ehkä rally-tokon startille.
• kait sitä veteraanina olisi hyvä joskus kehässäkin käydä
• muutoin toivon helppoa arkea, terveyttä ja iloa

Vuoden vika toko - AVO0

 Vuoden vika tokokoe ei valitettavasti tuonut toivottua tulosta. Olin aluperin ajatellut että kisaan Mörkön kanssa vain tämän vuoden, mutta vaikkei se tuloksissa näkynytkään niin uskon osaamista kyllä riittävän ja koska Mörkö on edelleen hyväkuntoinen veteraani jatketaan vielä hetki ensi vuoden puolella. Olen tosin alkanut epäilemään Mörkön kuuloa, ja jos tosiaan on niin että kuulo alkaa koiralta mennä niin sitten on aika jäädä kisoista pois. 

Uusi halli, ja Mörkölle pitkästä aikaa hieman henkisesti haasteellinen kisa. Vaikka Mörkö paineistui (minulle tuntemattomasta syystä) niin saatiin kuitenkin paketti kivasti kasaan ja Mörkö lopetti oman vuoronsa ehkä parhaaseen seuraamiseen ikinä. Oli tosi kiva poistua kehästä kun oli niin nappisuoritus! Tässä kisassa oli myös paikallaolo viimeisenä, oli ihan hauska kokeilla näinkin päin hommaa. En vienyt Mörköä autoon tai häkkiin suoritusten välissä (koska ei ollut mahdollisuutta enää tulokseen) vaan halusin kokeilla miten Mörkö lähtee uudestaan töihin sylistä nukkuvana. Ja hyvin lähti, jatkossa voisi ehkä miettiä tällaista tapaa toimia kisoissa muutenkin.

Olen tehnyt Mörkön kanssa onneksi oikeita asioita kokeiden välissä. Nyt monet asiat kuten kaukojen maahan meno toimi tosi kivasti. 

Noutohyppy 0: tällä kertaa muistin itse sanoa "odota" mutta koira karkasti silti suorittamaan ennen käskyä. Mörkö ei siis lähde kapulan perään, mutta ei malta odottaa myöskään liikkuria. Ehkä sanoin odota liian hiljaa tai sitten en. Seuraavassa kisassa pitää itse valmistautua olemaan nopea ja kutsua koira takaisin. Eihän tästä mitään tule jos joka kokeessa nollataan Mörkön lempiliike.

Luoksetulo 10: vihdoinkin! Ensimmäisellä käskyllä maahan (ja vielä suorana!), luvalla luoksetulo. Mörkö tuli suoraan luokse eikä käynyt matkalla tsekkaamassa kartioita ja teippejä matossa.

Kaukokäskyt 7: Ensimmmäisellä maahan, mutta vaati ensimmäiseen istumiseen kaksi käskyä ja sivulla istumiseen kaksi käskyä. Sen siitä saa kun nyt olen painottanut maahan menoa, toisaalta sitten falskaa...

Ruutu 8,5: Mörkö merkkasi ruudun kivasti, mutta vaati kaksi käskyä ennen kuin lähti ruutuun. Veikkaan että kaukojen säätäminen oli vielä mielessä. Muuten ruutu kympin suoritus :)

Liikkeestä maahan 0: Pitkästä aikaa liikkeestä maahan, ja ehdin jo ajatella että nyt tämä onnistuu. Mutta ei, en muista mihin asentoon Mörkö jäi. Päätin että käskytän kuitenkin maahan että saadaan edes joskus kisoissa onnistuminen ja vaati lopulta kaksi lisäkäskyä ennen kuin meni maahan. En tieä yllättikö tässä Mörkön nyt se että maahankin voi mennä, kun on tullut treenattua enemmän muita asentoja... Loppuliike hyvä.

Merkin kierto 0: Mörkö merkkasi merkin mutta näin heti että nyt ahdistaa (ehkä edellinen liike). Ensimmäisellä käskyllä Mörkö ei tehnyt mitään, toisella lähti häntä puolitangossa poistumaan kehästä. Tuli kuitenkin iloisesti luokse käskystä. Olikin ensimmäinen merkin kierto mikä ei kisoissa onnistunut.

Seuraaminen 7,5: Alkuun Mörkö koitti karata merkille (mikä rantanplan...) ja noin kolmasosa seuraamisesta meni aika säätämiseksi. Mutta sitten Mörkö ryhdistäytyi ja tarjosi ihan parasta seuraamistaa loppuajan! Oli niin ihanaa päästä palkkaamaan koira hienosta suorituksesta.

Paikalla istuminen 10: tässä ei mitään erikoista

Kokonaisvaikutus 9,5: kokonaisvaikutukseen vaikutti kuulemma minun kaunis suhtautuminen koiraan, etten motkota virheistä. Mitäpä se auttaisi, joten mieluummin keskityn onnistumisiin. Tuli hyvä mieli kun sai hyvää palautetta omasta toiminnasta.

Yhteensä 181 pistettä, AVO0

Sirke Viitasen opissa sekä omatoimitreenejä

 Tajusin marraskuussa, etten osaa viedä Mörköä enää omin neuvoin pidemmälle. Mörkö irtoaa ruutuun, jos irtoaa, mutta ei ainakaan pysty pysymään siellä. Olin jo aikaisemmin syksyllä koittanut etsiä jotakuta yksäriä antamaan, mutta kovasti on haasteellista kun omat treeniaikani ovat kovasti rajalliset. Sitten törmäsin Sirke Viitasen sivuille ja selvisi että hän pitää juuri sopivasti neljn kerran kurssia. Mutta voi ahdistus kun tajusin että kurssin viimeinen paikka menikin nenän edestä! Hetken asiaa surtuani päätin kysäistä yksäriä ja lopulta sain oman viiden kerran kyrssin yksärinä toteutettuna. 

En ole yhtään yllättynyt että kaiken ytimessä on lopulta palkkaus. Olisi kannattava opettaa koiralle käsky palkalle vapautumisesta, mutta Mörkön tapauksessa en ala asian kanssa enää säätämään. Tehtiin kuitenkin ruutua niin, että Sirke oli namikupilla vahtina. Ja voi pojat miten pienellä Mörkön ruutu saatiin toimivaksi! Kun Mörkön motivaattorit eli minä ja palkka eivät tulleet enää samasta suunnasta niin Mörkön ruudussa pysyminen ei ollut ongelma enää laisinkaan. Nyt onnistuneita ruutuja on tehtyä kolmessa eri kisassa ja kolmessa eri tilassa joten onnistumisprosentti on ollut mainio!

Ruudun lisäksi puhuttiin paljon muutenkin palkkauksesta. Olen joko oppinut menneisyydessä tai omaksunut jossain vaiheessa pahan tavan palkkaamiseen namittamalla monta kertaa yhden liikkeen aikana koiraa. Esimerkiksi kun koira lähtee seuraamaan *nami*, perusasento *nami*, pitempi seuruu *nami*. En tiedä lopulta kuin motivoivaa tuo edes koiralle edes on, mutta Sirke muistutti että koska koira on loppujen lopuksi opportunisti niin koirat helposti oppivat tekemään väärin jotta voivat taas saada palkkaa. Esimerkkinä koira tiputtaa kontaktin ja kun ottaa uudestaan kontaktin niin saa palkan. Tunnistan itsessäni tämän toimintamallin, valitettavasti.

Keskityin (ja tule keskittymään jatkossakin) palkkaamisessa siihen, että palkan jälkeen harjoitus loppuu. Tämä pakottaa minut suunnittelemaan harjoittelun paljon paremmin. Käytännössä tiedän jo heti kun lähen koiran kanssa tekemään yhtään mitään että mikä on seuraava tavoitteeni. Jos haluan vahvistaa perusasentoa, palkkaan perusasennosta ja vapautus. Ylipäätänsä oli tosi hyvä jäädä miettimään mikä on se asia mitä edes haluan vahvistaa. Usein seuraamisessa esimerkiksi palkkasin kaikesta hyvästä sen enempää ajattelematta että mitä oikeasti haluan vahvistaa. Nyt kun olen ensin miettinyt mitä haluan vahvistaa ja sitten tehnyt treenin niin paljon pienemmällä treenimäärällä on tullut paljon parempi tuloksia. Kumma juttu, eikös :)

Käytiin läpi myös sitä miten olisi tärkeä taito koiran osata ottaa kontakti ja tiputtaa kontakti eli katsoa eteen, varsinkin ylemmissä luokissa. Tätä(kään) taitoa en ala enää Mörkölle opettamaan, toki koitan vahvissaa vihjeestä ruudun tai merkin katseella kohdentamista. Aika usein Mörkö merkkaa katseella, joskun ei ollenkaan. Onneksi Mörkö nykyään usein lähtee kuitenkin suorittamaan ruutua tai merkkiä.

On ollut antoisaa treenata osaavan kouluttajan opissa. En ole koskaan miettinyt miten omalla katseella, hymyllä tai pään asennolla pystyn auttamaan koiraa. Tai miten omien jalkojen asettelulla voin auttaa koiraa menemään sivulta suoraan maahan. Ja ylipäätänsä miten kaikilla eri tavoin voi luvallisesti kommunikoida koiran kanssa kisoissa. 

Minä sain käytännössäpäivityksen nykytokoon, aikasemmat opit olivatkin lähes kymmenen vuoden takaa. Sirke jaksoi ihanasta valaa uskoa ja itseluottamusta myös minuun. Aina kouluttajat eivät muista että myös ohjaaja saattaa kaivata tsemppiä. Kiitos Sirke! Tähän mennessä vuoden taipaleeni on realisoitunut yhteen AVO1seen ja toiveTK2sta säilyy edellee vaikken olekaan ihan varma miten hyvin Mörkö enää kuulee <3

Samaan aikaan yksäreiden kanssa tuli viileämmät ilmat ja lumi. Tämä pakotti miettimään treenipaikkoja sisätiloissa ja löystinkin oikein kivan paikan Koirakeitaalta. Ehdottomasti isoin plussa tilan lisäksi on sähköinen ajavaraus! Olen käynyt nyt lähes viikottain omatoimitreenaamssa Mörkön kanssa. On ihanaa nähdä miten Mörkö tykkää ja aina jaksan hämmästellä miten osaava koirasta on tullutkaan. Täytyy muistaa että vuosi sitten pidin mahdottomuutena ruutua tai merkin kiertoa ja nyt koira suorittaa nuo melko itsevarmasti. 

AVO2 ja AVO3, kun vaikeat liikkeet sujuu mutta...

Itsenäisyyspäivänä meidät kutsuttiin varapaikalta mukaan lyhyellä varoitusajalla Laisin tuomaroitavaksi. En siis kerennyt tehdä meille tavanomaista valmistelevaa hyvän mielen treeniä. Itseluottamusta keräillen menin kokeeseen, josta lopulta saatiin 246p ja AVO2. Positiivista oli onnistunut ruutu ja merkin kierto. Päänvaivaa taas nheutti liikkeestä istuminen ja yllättäen seuraaminen oli todella vaikeaa.

Paikalla istuminen: 10, mallisuoritus

Hyppynouto: 9,5 Mörkö joutui hyppäämään 25cm tavanomaisen 20cm sijaan ja oli selkeästi vaikeaa. Kuitenkin muuten hyvä suoritus, mutta lopussa Mörkön tyyppivikaa eli kapulan pyörittelyä

Liikkeestä istu: 0, liike ei ole vielä(kään) tarpeeksi vahva kokeessa onnistuakseen. Oikein klassinen "kyllä se kotona osaa", ja vähän ärsyttää kun en saa treeneissä virhettä aikaiseksi

Ruutu: 9 lähestymiseen ei oltu varattu paljoa tilaa, silti sain kerrottua Mörkölle mitä seuraavaksi. Fokusoi hyvin ruutuun, lähti käskystä, pysähtyi itsevarmana ja loppu hyvin. En tiedä mistä lähti piste.

Luoksetulo: 8,5 alkuun tarvittiin kaksi maahan -käskyä. Mörkö kävi lähdettyään haistelemassa parit teipit maassa ja vielä minun lähellä tökkäämässä kartion ennen kuin tuli vierelle

Kaukokäskyt: 9 kaksi käskyä alussa sivulla ollessa maahan, muutoin siistit

Seuraaminen: 5 todella vaikeaa. Välillä hyvää seuraamista, yhdessä täyskäännöksessä jäi haistelemaan, peruutuskaan ei oikein onnistunut ja yksi ylimääräinen maahan menokin mahtui kaavioon. Tässä säätämisessä valui ykkönen käsistä.

Merkin kierto: 9 vaikeasta seuraamisesta kuitenkin mukava mielentilan vaihto ja onnistunut merkin kierto

Kokonaisvaikutus 8

Että silleen. Ruutu ja merkki onnistui, mutta sitten muualla tapahtui liikaa säätöä. Olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseemme, ei se ykkönen kaukana ole!

Kävin tekemässä välissä pari treeniä, missä keskityin palkkaamisen laatuun. Ja mietin valmiiksi mitänyt oikeasti haluankaan vahvistaa. Sivulla maahan meno sujui tietenkin treeneissä ja seuraamista tehtiin oikein ajatuksella. Mukana toki myös ruutu ja merkki, en uskalla vieläkään luottaa että nämä toimivat.

Sunnuntain Väänäsen Marin tuomaroimana Vihdissä. Mörkö oli koko ison luokan viimeinen koira. Osallistujia oli 11 joten paikallaolon ja oman vuoron väliin tuli parin tunnin tauko. Tällaisessakaan tilanteessa en ole aikaisemmin ollut, ja jotenkin jäi tunne etten saanut Mörkö ihan työmoodiin vaikka parhaani yritin. Tuloksena 197p ja AVO3.

Paikalla olo: 10, ei mitään ihmeellistä mutta Mörkö vaikutti hieman huolestuneelta joten pitää muistaa tehdä treeneissä taas paikalla oloakin

Hyppynouto: 0 En muistanut sanoa Mörkölle odota ennen kuin liike alkoi. Kerkesin heittää kapulan mutta en reagoimaan muuten kun Mörkö jo haki kapulan. Mukavaa tietty että liike on koirasta kiva, ja erinomaista että Mörkö näyttää hakeutuvan hypylle kivasti myös palatessa mutta kaikkein kivointa olisi tietty suorittaa liike käskystä.

Kaukokäskyt: 7 alussa jo vakioksi muodostunut tuplakäsky (nyt kolmas kisa) ja kaksi käskyä myös ekaan istumiseen

Luoksetulo: 0 alussa jo vakioksi muodostunut tuplakäsky (nyt kolmas kisa) ja liikkeen suoritus ilman käskyä. Positiivista oli että nyt Mörkö ei tehnyt muuta ylimääräistä.

Liikkeestä seiso: 7 jälleen sama juttu kuin toissakisassa, pysähtyy hyvin mutta kääntyy taakse kävellessä. Tätäkään ei saa toistumaan treeneissä...

Seuraaminen: 7 Hyvää seuraamista suurimman osan, peruutuskin meni nappiin. Yhdessä täyskäännöksessä jäi haistelemaan mistä jouduin käskyttämään mukaani aika reippaasti

Merkinkierto: 9 Hyvä valmistautuminen, hyvä fokusointi. Mörkö lähti ravilla ja palasi laukalla, tästä varmaankin pisteen menetys

Ruutu: 9 Mörkö alkoi keulimaan tässä kohtaa ja jouduin tekemään valmistelun kahdesti. Fokusoi hyvin ruutuun ja laukkasi ruutuun oudosti mutkitellen. Hyvä seis ruudussa, mutta ekasta maahan käskystä istui. Loppu OK. Kolmas kisa kun tuli onnistuminen!

Kokonaisvaikutus 9

Tämän kisan jälkeen harmitti aikasta paljon, että ykkönen valui käsistä meille helpoissa liikkeissä. Totta kai olin myös tyytyväinen että ruutu ja merkki ovat toimineet nyt monessa kisassa. Olen onnistunut tekemään oikeita asioita ja ennen kaikkea olen osannut kouluttaa Mörkölle ruudun! Se on iso saavutus se tuo koiran kanssa. Jälkeen päin myös hymyilytti, että ei se nyt niin huono juttu ole että koiralla riittää vauhtia ja että sillä on niin haustaa että pitää varastaa hyppynoudossa ja luoksetulossa. Pitää siltikin nyt miettiä suunitelmaa ensi vuodelle, että jatkanko vielä Mörkön kanssa tokoilua ja jos jatkan niin miten jatkan treenaamista että näiltä helpoilta lapsuksilta jatkossa vältyttäisiin (ja saavutettaisiin TK2). Aloin myös miettimään että jos minun pitää ostaa lisenssi ensi vuodellekin, niin kait sitä pitäs yrittää sitten miettiä miten sitä voisi Tikrunkin kanssa hyödyntää... Suuria linjauksia siis ensi vuoden tavoitteisiin tehtävä. 

Mutta kyllä toko vaan on kivaa! Melkein hävettää miten agility on nyt jäänyt jalkoihin. Tikrulle osui luontevasti reilun kuukauden tauko agilitystä ja tämä vapautunut aika on kyllä mennyt täysin tokoon. Jatkossa tokoon panostaminen näin paljon ei ole mahdollista, sillä Tikrulla alkaa pyörimään taas agilitytreenit ja kyllä oikeasti toivon että oma innostus agilityyn taas löytyy.

Mörkö AVO1!

 Tänään on se suuri hetki kun saan ohjata ensimmäisen AVO1sen. Mörkö saa olla se merkityksellinen koira joka rodussaan tekee tämän saavutuksen. Saatiin aikainen joululahja <3 Ja minun unelma TK2sta uutta tuulta purjeisiin. 

Ei tämä kisa mikään kaunis paketti ollut. Oli kuitenkin ensimmäinen kisa missä arvostelulomakkeella oli nollien ja kymppien sijaan muuta kuin nollia ja kymppejä. Saatiin jokaisesta suorituksesta pisteitä, joskin jokaisessa suorituksessa oli jotain pientä alusa tai lopussa.

Paikalla olo 9. Jostain ihme aivopierusta Mörkö siirtyi sivulta eteen liikkurin sanoessa "liike alkaa". Pikainen käskytys takaisin sivulle ja muuten siistä suoritus

Kaukokäskyt 9,5. Puolikas piste lähti siitä että Mörkö oli aika vinossa kun tulin takaisin. En tiedä jätinkö jo vinosti perusasentoon. Pitää itse olla tarkempi tämän suhteen.

Luoksetulo 8,5. Jotenkin Mörkö hämmentyi kun olikin kaksi liikettä peräkkäin mikä alkaa maahan menolla. Tarvitsi maahan menoon siis kaksi käskyä ja puolikas lähti vielä siitä kun Mörköä kovasti kiinnosti käydä ennen sivulletuloa nuuhkaisemassa läheistä tötteröä.

Liikkeestä seiso 7. Siis seuruu, siisti pysähdy. Jostain syystä Mörkö kääntyi minun perään kun siirryin taakse.

Ruutuu lähetys 7. Hyvä sivulletulo ennen liikettä, tässä on ollut keulimista. Mörkö ei kuitenkaan fokusoinut ruutuun "missä" vihjeellä. Varma käskytys ja sinne Mörkö meni - ja vielä pysähtyikin! Ensimmäistä kertaa kisoissa. Joskin Mörkö istui pysähtyessään, mutta selkeästi treenit ovat vieneet eteen päin kun pystyi jäämään ruutuun.

Merkin kierto 8. Ruutu aiheutti silti painetta, sillä Mörkö yritti koko ajan mennä maahan perusasennossa. Jouduin uusimaan valmistelun ja lähetyspaikalle tulon kertaalleen. Mörkö ei ottanut merkkiin mitään katsekontaktia. Käsky minula ja usean sekunnin odotus. Lopulta Mörkö päätti suorittaa merkin kierron ravilla, häntä kuitenkin ylhäällä.

Seuraaminen 8. Kerrankin todella kiva seuruu -kaavio! Mörkö teki hyvää suoritusta. Täyskäännös on liian väljä ja peruutus voisi olla tiiviimpi, mutta ylipäätänsä Mörkön peruutus onnistui. Jostain syystä viimeinen perusasento meni haahuiluksi ja vaati ylimääräisen käskyn.

Noutohyppy 9. Mörkö malttoi odottaa hvyin. Lähti hyvin, nosti hyvin ja meinasi tulla ohitse. Viime hetkellä päätti tullakin hypyn kautta! Tuomarin sanoin "suloinen korjausliike". Sivulla Mörkölle tyypillistä kapulan pyörittelyä, mihin en ajatellut puuttua tulevaisuudessakaan.

Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 264, 1. palkinto ja sijoitus 2/8

Mari Väänänen oli tuomarina uusi tuttavuus, mutta varsin mukava sellainen. Pisteytys oli selkeää, toimnta ripeää harjoitusarvostelijasta huolimatta. 

Mörkö pysyi melko hyvässä vireessä koko suorituksen ajan. Paineistui ruudusta, mutta pystyi sen lopulta unohtamaan. On ihanaa mennä koiran kanssa joka nauraa kehässä. On ihan älytön etuoikeus saada omistaa melkein 13v koira jonka kanssa voi harrastaa tokoa ihan täysillä. Tiedostan, että tämä voi loppua milloin vain ja koitan nauttia jokaisesta treenistä ja jokaisesta kokeesta. Kiitos Mörkö että olet Mörkö, olen oppinut viime aikoina valtavasti.

Me <3

Hyvä treeni, parempi mieli

 Tällä viikolla taas Niinulla. Nyt kun käyn noin kaksi kertaa kuussa Niinulla, niin toivon jälleen saavani koulutuksista arvoa. Kerroin Niinullekin että nyt lopetetaan juokseminen ja ryhdytään treenaamaan! (Aivoton) radan suorittaminen on mahdollista omallakin hallilla, mutta niiden arvokkaiden kommenttien, ohjeiden ja kouluttamisen mahdollisuuta minulla harvoin on. Joten hommaan ryhdyttiin.

Oli ihanaa kun itse on innostunut, koira on innostunut ja selkeästi näki että kouluttajakin on innostunut. Jäätiin hinkkaamaan kolmantena ollutta takaakierto-persjättöä, ja tätä juuri kaipaan. Selkeää ohjausta ja tiukkaa vaatimusta. Että tehdään (koiran ehdoilla tietenkin) niin monta toistoa että perusteet uppoavat ohjaajan kaaliin. Saatiin hyvää settiä, ja hiki pintaan.

Päästiin lopulta siirtymään pujotteluun saakka, missä tulikin esille aika tyypillinen virhe Tikrulta että jättää kaksi viimeistä väliä pujottelematta. Tätä tapahtuu varsinkin kisoissa, mutta myös treeneissä. En ole oikein osannut tehdä asialle mitään, ja toisaalta en ehkä ole antanut myöskään asialle painoarvoa kun virhe tapahtuu oikeastaan aina ensimmäisellä toistolla. Tällä kertaa Niinu pisti Tikrun perusasioiden äärelle, ja minä sain hyvän muistutuksen että jos haluaa eteen päin on välillä mentävä taakse päin. Ja toisaalta, ettei muutosta tule jos mitään ei tee. Itsestään selviä asioita, jotenkin vain agilityn loputtoman taitojen treenilistan ääressä tulee välillä tehtyä vääriä priorisointeja. Ja on totta, että kyllähän pujottelutaito kuten mikä tahansa muukin estetaito pitää olla kunnossa kun kisoihin menee. Vahvistettiin siis pujottelun loppua Tikrulle.

Loppuun emmin että kokeilenko puomia. Itseäni halutti nähdä miten puomi menee ja toisaalta koira oli koko treenin ajan pyrkinyt puomille. Ehkä tehty treeni painoi jo tassuissa ja aivoissa ja hankalaa oli. Niinulla oli jälleen pari ajatusta miten kokeillaan ja annoin lopulta Tikrun "karata" puomille jolloin tuli kaksi hyvää toistoa Niinun palkatessa. Erittäin mainio asia nämä onnistumiset myös vieraammassa paikassa.

Mutta voi että kun tuntui treenin jälkeen että nyt olen asian ytimessä, tekemässä oikeita asioita ja saan vielä tukeakin tekemisessä! Tätä tunnetta ei olekaan hetkeen/vuosiin ollut, miten hyvältä tuntuu että nyt voin näin tuntea.

Tästä intoutuneena järjestelin Mörkönkin päänmenoksi loppuvuodeksi säännöllistä koulutusta. Jos tämä satsaus ei näy toivottuina ykkösinä kisoissa, niin sitten Mörkön tavoittelliinen harrastusura taitanee olla aika laittaa pakettiin ja tehdä jatkossa lähinnä veteraania aktivoivia juttuja.

Treeniviikko: ratatreenejä ja juoksaria

 Ryhdistäydyin tällä viikolla ja aloin toteuttaman kisoissa huomaamiani treenikohteita. Lähdössä istuminen niin ettei tarvitse painostua, uusia paikkoja sekä ennen kaikkea tilavia ratatreenejä. Kun liian herkästi jää tekemään pienessä tilassa tekniikkaa ja sitten kisoissa huomaakin ettei ratakuntoa ole ohjaajalla eikä koirallakaan. Vaikka Tikrun lenkkimäärät viikossa ovat nyt jotain 15km ja osa lenkeistä tehdään mäkisessä maastossa ja juoksupurtteja ottaen niin ei nuo mitenkään ole samanlaista liikuntaa kuin mitä (kisa)radalla on. Joten...

... maanantaina sain ostettua treenivuoron 4S hallilla Maijun/Ikitempo treeniin. Aloitin kisamaisella valmistautumisella, ja palkkasin ekan esteen jälkeen. Tässä ei näkynyt ahdistumista, mutta en halunnut kokeilla pidemmältä matkalta kutsua vaan halusin säilyttää hyvän fiiliksen ja siirryttiin rataan. Radalla oli muutama takaakierto-persjättö ja voi että kun tuntuu hyvältä kun nuo ohjauskuviot alkavat tuntumaan sujuvilta, paikoittain jopa helpoilta! Koska takaakierto-persjättöjä on tullut tehtyä varmasti ohjauskuvioista vähiten, niin Tikrukin tarvitsee vielä vahvistusta sille että takaa hypätään aina eikä koskaan kierretä. Tosi hyviä toistoja tuli useita. Uutena tuttavuutena Galicanin soft puomi, joka aiheutti sen verran pään vaivaa Tikrulle ettei osumat tulleet kontaktin yläreunaa alemmaksi vaikka koira koitti kovasti venyttää askeltaan. Palkkasin kuitenkin reilusti yrittämisestä, ja koska kyseessä oli kuitenkin aivan uusi kontakti sekä suoritus oli vielä seinään päin. Monta vaikeaa elementtiä ja silti itsevarma suoritus.

Uusia reittejä katsastamassa.

... torstaina oli treenivuoro Niinulla. Jälleen radalla kuten kisoissa. Etenin itse pidemmälle, ehkä nelisen metriä ennen kuin kutsuin ja palkkasin. Tikru ei vaikuttanut ahdistuneelta. Jätin Tikrun uudestaan istumaan alkuun ja menin samaan paikkaan kustumaan ja jatkettiin rataa - ilman ahdistuneisuutta. Hyvä, tällaisia nyt vaan lisää mahdollisimman paljon varioiden niin kisaradalla lähtöön jääminen luultavasti muuttuu vähemmän jännittäväksi. Jännä juttu, että koira oppii sitä asiaa mitä opetetaan ;) Radalla oli monta takaakierto-persjättöä jotka alkuun ratapiirrosta katsoessa mietitytti, mutta rataan tutustuessa tuntuivat luontevilta. Ja hyvin ne onnistuikin! Tälläkin radalla Galicanin soft puomi, ja vaikkei nyt tullutkaan seinä vastaan niin ei kyllä hyviä osumiakaan. Osumat olivat aivan kontakin yläreunassa, kaksi kertaa kokeilin. Jälleen kuitenkin itsevarma ja nopea puomi! On hyvä muistaa, ettei Tikru ole koskaan kyennyt jostain syystä tekemään puomia Niinulassa itsevarmasti. En koskaan ole keksinyt että mistä se johtuu, mutta näemmä muualla hankittu itsevarmuus kantaa hankalimmisskin paikoissa.

Muutenin hyvä treeni, sillä sain sattumalta tietää vapautuvasta joka toinen viikko -treenipaikasta ja nappasin sen itselleni. Vuoden vaihteen jälkeen siis säännöllistä ratatreeniä tiedossa.

... lauantaina työstettiin juoksupuomia Juulia Savolaisen kanssa. Juulia tuli meidän hallille päiväksi ja oli aivan parasta kun kentällä oli sekä Smartin puomi että Galican. Näytin Smartilla miten homma nykyään näyttää parhaimmillaan ja heti perään Galicanilla että miten homma kusee. Kisamielessä ei Tikrun puomi virheellinen ole, mutta itse haluaisin osumaa kuitenkin hieman alaspäin. Ja sainkin osumaa tosi kivasti alemmas kesällä, mutta kisaaminen tai halliin sisälle siirtyminen nosti vanhan kaavan esille. Edellisen kerran Tikru on ollut Juulialla noin 1,5v sitten ja saatiin kovasti kiitosta itsevarmuudesta, vauhdista ja kropan hallinnasta. Monessa asiassa menty kuitenkin eteen päin, jotka myös oleellisia juoksupuomissa. Toivoin saavani treenistä näkemystä miten jatkan eteen päin vauhtia hukkaamatta, ja saatiin neuvoksi jatkojalostaa jo käyttämääni puomille peruuttamista itsenäisemmäksi sekä ottamaan käännösten treenaminen taas mukaan. En ole käännöksiin antanut ollenkaan painoarvoa kuukausiin, joten voihan sitä taas kokeilla että jos käännöksiä treenaamalla saisi lempeästi alleviivattua Tikrulle että koiran halutaan menevän alas saakka.

Bonuksena innostuin viikolla opettamaan Tikrulle eteen istumisen sekä ohjaajan ympäri pyörimisen myötäpäivään. Hyödyllisiä taitoja :D Ihan, ihan vähän olen alkanut elättelemään ajatusta josko Tikrunkin kanssa joskus rally-tokoon menis. Ja jottei vain olisi Tikrulla kaikkea, niin Mörkö on opetellut liikkeestä istumista olohuoneessa. Tajusin tässä äskettäin ettei Mörkö edes osaa istua liikkeestä, joten ei mikään jännä että kokeessa nollaa tuon aina. Liikkeestä istuminen ja maahan meno on tosi vahvoja.

Hyppytekniikkaa sekä puomia

Tänään omatoimitreeni ajatuksena työstää puomia. Salaa toivoin että joku olisi jaksanut rakennella hyppytekniikkaharjoituksen hallille, tulisi tehtyä hyppytekniikkaakin välillä. Jotenkin koen harjoitusten rakentamisen kauhean aikaa vieväksi kun pitää hypyt kerätä ympäri kenttää, vaikka eihän työläys saisi olla syynä näin tärkeän asian tekemättä jättämisessä. Kävi tuuri, ulkokentällä oli perussarja.

Joten aloitin Tikrun kanssa perussarjalla. Tikru jostain syystä ahdistuu paikallaan lähdöissä ja koska en jaksa työstää asiaa niin teen lentäviä lähtöjä. Näin saan Tikrulla paljon paremman viraan ja paremman draivin tekemiseen, joten tuskin kovin suuresta synnistä on kyse. Ekalla toistolla Tikrulle tuli hiukan kiire (neljän jalan välit, viisi hyppyä). Toisella toistolla Tikru venytti yhdellä loikalla kahden viimeisen hypyn ylitse, mutta kolmannella toistolla askelkuviot olivat selvät ja rytmi hyvä.

Sisälle halliin mennessä yllätyin vielä enemmän, sillä siellä oli rakennettu jopa hyppytekniikkaa radan mutooon. Kuinka huikeaa! Taipumista molempiin suuntiin kasikkona, välissä muuri. Tein pari kierrosta, oikealle taipuu paremmin ja vasemmalle hankalampaa. Piti käydä vielä kerran tekemässä perussarjaa suoristukseksi.

Viimein pääsin itse asiaan eli juoksupuomiin Galicanilla. Halusin kokeilla onko sillä mitään merkitystä suoritukseen että missä itse olen, joten lähetin Tikrun yksin puomille, juoksin vierellä, juoksin edessä ja kutsuin edestä. Hyvä juttu oli se ettei minun sijainnilla ole merkitystä suoritukseen, huono juttu on se että osumat ovat nousseet nyt vaarallisen ylös. Tätä pitää työstää seuraavaksi, mutta en oikein tiedä että miten. Onneksi parin viikon päästä on Juulia Savolaisen juoksarikoulutus, mistä odotan suuntaviivoja tulevaisuuden treeneihin.

Lokakuun agilitykista

 Lokakuuhun mahtui kaksi settiä kisoja. Ensimmäinen 9.10. Kirkkonummella ja toinen 16.10. Lohjalla.

Kirkkonummen kisat olivat kokonaisuudessaan tahmaiset. Tein (viimein!) havainnon että jos jtään Tikrun lähdössä niin koira paineistuu jostain syystä ja alkurata menee sen takia aina harakoille. Tosin aloinpa pohtimaan että todella harvoin jätän koiraa myöskään treeneissä, eli nyt pitää ottaa kisamainen rutiini osaksi treeniäkin. Hyppyradalla hinkattiin Tikrun kanssa pujottelua, kun ei olisi millään koira malttanut pujotella loppuun. Onneksi, sillä seuraavalla radalla pujottelu menikin sitten sujuvasti. Agility-rata oli muuten vaivaton mutta jostain syystä Tikru teki törkeän lentokeinun - luuli siis suorittavansa puomia.

Kisojen välissä kävin kertaalleen treenaamassa puomia ja keinua. Onneksi vaikutti siltä ettei lentokeinu pahemmin vaikuttanut kummankaan esteen suorituksiin.

Lohjalla hyppyrata (Seppo Savikko) sai pyörittelemään silmiä, sillä radalla oli pakko tehdä monta takaakierto-persjättöä. Tikru teki yhden takaakierron liikaa, joten sitä myöten HYL, mutta ehdottoman ylpeä olen omasta suorituksesta kun tein varmaan elämäni ensimmäisen onnistuneen takaakierto-persjätön, eikä se edes tuntunut vaikealta tai kankealta! Agilityrata (Stefanie Semkat) oli suoraviivaisempi, mutta haastava sekin. Jostain syystä Tikru jätti tälläkin radalla pujottelu kesken ja uusinnan jälkeen siististi loppuun. Radan huippuhetkiin kuului pari helpolta tuntunutta persjättöä sekä todella hieno puomi! Keinua Tikru hiukan jännitti, sen verran lentokeinu jäi sitten kuitenkin ajatuksiin mutta onneksi puomin suorittamiseen tuolla ei ole ollut vaikutusta. Lohjalla tein yhteislähdöt koiran kanssa ja Tikru oli kisoissa rento oma itsensä.

Yhteenvetona kisoista jäi seuraava

- pujottelutreenille on selkeästi nyt tilausta

- puomin kanssa olen tehnyt oikeita asioita, jatka näin

- yhteislähtö on tässä kohtaa Tikrulle hyväksi

- se suurin oivallus, minun on pakko saada (säännöllistä) ratatreeniä jatkossa jotta saadaan rutiinia, kokemusta ja suoritusvarmuutta. Agilitykenttä tuntui aavikolta, kun on tullut näemmä piperrettyä pienemmässä tilassa yksittäisen esteen tekniikkaa

- sitkeästi kun haastaa itseään niin ihme ja kumma kehitystäkin tapahtuu - nimittäin takaakierto-persjättöjen suhteen. 

Haastavassa kisassa AVO3

 Perjantaina Veikkolassa jälleen kokeessa. Yllätyksekseni mukana oli myös tuomariharjoittelija, mikä sinällään ei ole mikään juttu mutta Mörkön kanssa ei ole eduksi odotella pitkiä aikoja liikkeiden välissä. Ja tässä kisassa tuomari ja tuomariharjoittelija jakoivat näkemyksiään keskenään todella kauan jokaisen liikkeen välissä. Tämän lisäksi irvistelin heti nähdessäni "jääkiekkokaukalon", kun ei kaukalosta ollut kuin satunnaisia paloja jäljellä. Tämä ei nyt varsinaisesti ole mikään ongelma, mutta kun näin vielä ruudun sijoittelun niin tiesin että vaikeaksi menee, ei edelleenkään olla harjoiteltu ruutua niin että ihmisiä seisoo lähettyvillä. Juuri tämän takia ilmoitinkin Mörkön Veikkolaan, kun oletin että kehän ja ihmisten välissä on kaukalon seinä.

Käsittämätöntä kyllä, seuraavilla pisteillä sijoituttiin 3/7! Yhtään ykkösen tai kakkosen tulosta ei tullut, taisi olla muillakin haastavaa. Tuomarina Carina Savander-Ranne, ja hän arvioi näin

Paikallaolo: 9, sain palautetta siitä että koira katsoi perääni koiran taakse palatessani. Hyvä havainto kiinnittää tähän huomiota että palkkaan eteen taakse kävelyä treenatessani

Merkin kierto: 9,5 sain hyvän valmistelun liikkeeseen. Mörkö odotti jälleen hetken ennen kuin lähti suorittamaan tehtävää käskyn jälkeen, mutta lähti huomattavasti nopeammin kuin edellisessä kisassa. Mörkö ravasi merkille, sääti jotain merkin takana (yrittiköhän tulla läpi?) ja lopulta ratkaisi asian laukkaamalla takaisin. Kaiken kaikkiaan itsevarmempi suoritus kuin edellisessä kisassa, mutta ei vielä sitä mitä toivon kokeessa näkeväni.

Liikkeestä maahan: 9 Siirtymän aikana lähellä olevalla tiellä ajoi rekka ja jostain syystä se painoi torvea. Vaikkei Mörkö varsinaisesti ääniä pelkää, niin kyllä selkeästi ääni paineisti. Ehkä tästä johtuen annoin itse aika runsaan vartaloavun jäävässä? Sinänsä ihan turhaa, pitäisi luottaa että Mörkö osaa kun se kerran osaa.

Kaukokäskyt: 7, Mörkö meni hyvin maahan, mutta nousi ennen aikojaan istumaan. Harvinaista ennakointia! Treenilistalle siis. Käskin uudestaan maahan, nousi istumaan ekalla ja ja meni maahan hyvin. Tässä kohtaa samaisella tuolla kiihdytteli moottoripyörä ja kiihdyttäessä pakoputki paukkui niin että Mörkö säikähti ja nousi seisomaan, meni kuitenkin hetken tilannetta katsottuaan takaisin maahan. Näin Mörkön ilmeestä että nyt alkaa olla vaikeaa, eikä pitkät odottelut liikkeiden välissä auttanut asiaa yhtään. En suostunut viemään koiraa seuraavan liikkeen alkuun kun liikkuri ohjeisti, vaan odotin että tuomarit saavat keskustelunsa valmiiksi ennen kuin menin lähtöön.

Seuraaminen: 7,5, seuaamisessa oli todella paljon hyvää, vaikka välillä näki että Mörkö meinasi tippua omaan kuplaansa. Peruutusta Mörkö ei tehnyt lainkaan, ja jostain syystä yhdessä perusasennossa Mörkö tarjosi maahan menoa. Sinällään parempi että paineessa muuttuu ennenmmin aktiiviseksi kuin että vaipuisi passiivisuuteen.

Hyppy: 9, tämän parempaa me ei pystytä, meidän henkinen 10. Kapula pyöri aika kauas ja mietin jo että hakeekohan Mörkö sen. Mörkö odotti, lähti käskysti, nosti kapulan ja hetken arvottuaan palasi hypyn kautta takaisin. Nätti perusasento mutta kapulasta ote löysä.

Luoksetulo: 0, Mörkö lähti liikkurin käskystä luokse. Muutoin liike taattua Mörköä.

Ruutu: 0, jos edellisessä kokeessa minusta tuntui ettei Mörkö koskaan fokusoinut ruutuun, niin tässä kokeessa sain mielestäni Mörkön hyvin fokusoimaan ruutuun. Oli niin paljon aikaa liikkeen välissä. Silti en tiedä miksi itse unohdin meidän alkuvalmisteluista osan. Ei sillä varmaan ollut merkitystä, sillä heti ruutuun lähettäessä Mörkön häntä meni alas ja se lähti juoksemaan viistoon vasemmalle ja pyrki pois kehästä. Vaikeaa oli ruutuun meno vaikka helpotin heti menemällä aivan ruudun viereen, Mörköä ahdisti kovasti.

Yhteensä 204 pistettä.

Jäin kisan jälkeen ristiriitaisissa tunteissa miettimään että mitäs nyt tulevaisuudessa. Kokeiden määrä vähenee vuoden loppua kohden. Haave TK2sta taitaa kyllä jäädä, mutta jos sentään ykköst-tuloksesta pidän kiinni. Tiedostan myös että yksi treenaamalla ykköstä ei tule, on ihan pakko saada liikkurointia ja sitä myöten näitä ennakointeja treenattua pois (kaukot, seuraaminen, luoksetulo). Ihan tyhmiä pistemenetyksiä näissä, mutta onneksi helppo korjata. Ruutu on edelleen kesken, pahemmin kuin tiesinkään. Neljästä kokeesta Mörkö on vain kerran irronnut ruutuun. Jotain pitäis tehdä mutta en oikein tiedä mitä. Onneksi on google ja sitä kautta keksin erään kouluttajan jolta toivon nyt apua tulevaan. Että saisi vähistä kisoista realisoitua mahdollisimman paljon.

AVO2

 Me parannetaan Mörkön kanssa suoritustamme kisa kisalta :D Tällä kertaa tehtiin lähes oman osaamisemme huipulla hommia, valitettavasti se ei riittänyt edelleenkään ykkös-tulokseen. Paljon ei jääty ykkösestä, sillä saimme 251 pistettä (ykköseen vaaditaan 256 pistettä). Myönnän että hiukan harmitti, koska suoritus oli selkeästi ylätasolla. Toisaalta tiedostan myös että meillä on vielä opeteltavaa. 

Pieksämäellä Harri Laisi tuomaroi meidät seuraavasti

Paikalla istuminen: 10. Mörkö vinkui hieman ennen liikkeen alkua ja jännitin että näinköhän malttaa olla paikoillaan kun selkeästi oli valmistautunut tekemään jotain muuta. 

Liikkeestä seiso: 9. En tiedä mistä lähti piste, mutta olen erittäin tyytyväine että Mörkö otti oikean asennon eikä edes kääntynyt minun kävellessä koiran taakse. Alussa oli vielä pientä säätöä kun edellien koira oli pissannut kehään niin piti vielä päästä häiriöstä ohitse.

Merkki: 8. Mörkö merkkasi merkin hyvin, mutta kun annoin käskyn ei tapahtunut mitään. Useamman sekunnin mietin että miten toimin, sillä en uskonut että lisäkäsky olisi muuttanut asiaa muuten kuin paineistamalla koiraa ja koko kisa olisi voinut mennä siinä. Yhtäkkiä Mörkö kasasi itsensä ja lähti suorittamaan merkkiä! Meni ravilla, mutta häntä lähes ylhäällä joten ihan kamalan paineistunut koira ei lopulta ollut.

Seuraaminen: 8 Hiukan liian väljää seuraamista minun makuun, mutta näkyi myös Mörkön kaunista seuraamista. Kahden askeleen peruutus ei onnistunut, edelleen kisatilanne on liian jännä.

Ruutu: 0 Mörkö ei merkannut ruutua ollenkaan, katseli vain jonnekin etuoikealle missä oli agility-esteitä. Onneksi kysyin saanko tehdä uuden lähestymisen, ja sain koska liike ei ollut vielä alkanut. Tämä muistutti siitä että aika paljon kehässä saa myös tehdä "ylimääräistä" ennen kuin siitä sakoitetaan. Toisella lähestymisellä Mörkö kyllä merkkasi ruudun, mutta lähti silti juoksemaan etuoikealle. Pyysin saada tehdä ruudun treenimielessä, ja lähetin koiran ruutuun noin 10m päästä. Tässä kohtaa näkyi oma jännittäminen sillä jäädyin täysin ja unohdin laittaa koiran maahan! Hyvää oppia siitä että maahan käskytetään itsenäisesti. Kisan kannalta oli ehkä hyvä etten pyytänyt maahan, niin ei lisännyt enää Mörkön paineistumista.

Kaukot: 9 Mörkö teki muuten omalla tasollaan eli erinomaisesti kaukot, mutta jostain syystä Mörkö ei lopussa sivulla noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan.

Hyppynouto: 8 Aina hiukan jännitävä hyppy meni hyvin. Mörkö lähti määrätietoisesti käskystä ja nouti kapulan hienosti hypyn kautta. Jostain syystä Mörkö meni noin 30cm liian taakse perusasentoon. Tästä pistemenetys ja toinen luultavasti löysästä otteesta.

Kokonaisvaikutus: 9

Pisteitä siis 251/320, kakkos-tulos

Ykkös-tulos on mahdollinen, mutta kyllähän se vaatii niin sanotusti pöljän päivän että kaikki onnistuu. Toki toivon että ruutu kehittyisi sille tasolle, että kisoissakin onnistuisi. Minusta vain tuntuu, että siihen on vielä pitkä matka ja Mörköllä taas on enää rajallinen aika tokoilla. Totta kai jatketaan treenaamista, mutta ehkä realistinen tulostavoite on tavoitella yhtä ykköstä koulutustunnuksen sijaan. Aika näyttää miten unelma toteutuu.

Seuraava kisa onkin jo perjantaina. Jännä nähdä miten Mörkö suhtautuu siihen että kisat ovat näin lähekkäin toisiaan ja kerkeän vaikn kerran treenaamaan kunnolla tässä välissä. Kaikkea ei voi kerralla treenata, joten koitan poimia ne oleellisimmat asiat. Perjantaina sitten nähdäänmiten hyvin onnistuin.

Edelleen se tärkein, Mörkön kanssa on vain niin ihanaa touhuta, treenata ja kisata <3 Mikä valtava etuoikeus että koira on edelleen virkeä, vetreä ja terve!

Takaakierron verran tuplanollasta

 Tikrun kanssa monen kuukauden tauon jälkeen taas kisoissa. Tuomarina Miia Laamanen. 

Ensimmäinen agilityrata oli mukava ja oli ihanaa tajuta että Tikrun kanssa voi huoletta tehdä takaaleikkauksen putkeen lähettimsessä. Helpottaa kummasti radalla liikkumista kun ei tarvitse väkisin vääntää itseään putken sisämutkaan. Tikru haki myös kohtuullisen haastavasta kulmasta hienosti pujottelun. Puomi oli lähes erinomainen, itse juoksin vasemmalla.Tuloksena 0, etenemä 4,1m/s.

Toinen agilityrata oli hiukan haastavampi ja osasinkin löytää meille vaikeimman kohdan. En valitettavasti vain löytänyt siihen toimivaa ratkaisua. Valitsin takaakierron ja valitettavasti olin itse niin pahasti hyppylinjalla että Tikru kielsi hypyn. Harmitti ihan hirveästi, sillä tilaa olisi ollut vaikka kuinka eikä lopulta ajankaan kanssa tullut tiukkaa. Tälläkin radalla haastava pujottelun sisäänmeno. Puomi suoritus oli "ihan OK" , juoksin oikealla. Tuloksena 5 etenemällä 3,6m/s.

Oli mukava taas huomata miten Tikrusta on kehkeytymässä oikein pätevä ja osaaava agilitykoira. Monessa kohtaa hoiti tonttinsa erinomaisesti ja varsinkin ensimmäisellä radalla liikkui melkeinpä minun edellä. Olin hieman jo pohtinut onko puomissa eroa riippuen suorituspuolesta, ja nämä radat vahvisti epäilykseni oikeaksi. Taas oikein hyvää informaatiota tulevia treenejä suunnitellessa.

AVO3

 27.8. käytiin Mörkön kanssa toko-kokeessa Lohjalla. Erittäin onnistunut koe vaikka tuloksessa näkyykin pistemenetyksinä. Itse näen ja koen että olen onnnistunut viemään Mörköä oikeaan suuntaan. Kesällä tuli treenattu vähän mutta se vähän tehtiin ajatuksella, ja ilmeisesti ajatuskin on ollut oikean suuntainen.

Paikallaolo 0: ei olla tätä treenattu, koska oletin että helppo homma. Mörkö istui noin 45s ja meni maahan. En antanut harmistuksen vallata kuitenkaan mielialaa, sillä näin kokeen erinomaisena treeninä. 

Nouto+hyppy 9: Hieman jännitti kapulan heitto kun lattia kimmotti kapulaa herkästi. Onneksi heitto oli onnistunut, joskin en malttanut odottaa liikkeenohjaajan "saa heittää" lupaa kun jo heitin kapulan. Mörkö meni innolla, nosti kapulan, arpoi hetken paluuhypyn kanssa ja päätyi palamaan hypyn kautta. Perusasento hieman takana. Oikein hyvällä asenteella suoritettu.

Merkin kierto 10: Mörköllä oli todella vaikea löytää kierrettävää kohdetta katseellaan, ajatukset harhailivat jossain muualla. Ensimmäinen lähetys päätyi noin metrin päähän edellisen koirakin pissavahinkotuoksuihin. Vaihdettiin lähestyspaikkaa, Mörkö fokusoi kivasti ja suoritti merkin kierron ravilla. Olen todella iloinen ettei alun säätö painostanut koiraa enempää, ja että pystyi suorittamaan tehtävän. Epävarmuus näkyi vauhdissa kylläkin.

Kaukot 10: Ei mitään mainittavaa. Mörkö osaa tämän homman!

Liikkeestä istu 0: Mörkö jäi seisomaan. Siinä liikettä suorittaessa muistin etten ole treenannut jääviä ollenkaan. Pitääkin ottaa työlistalle myös nämä.

Ruutu 0: Tsemppasin koiraa edellisen liikkeen jälkeen reippaasti, ettei ruutu jää siihen että koiran fiilikset olivat huonot. Ei jäänyt fiilikseen, mutta ruudun asemointi osoittautui liian vaikeaksi. Ruutuun piti lähettää niin että koira juoksi kahden tolpan välistä. Ensimmäisellä käksyllä Mörkö suoritti oikean tolpan kierron ja oli oikein tyytyväinen itseensä. Toisella käskyllä Mörkö suoritti vasemman tolpan kierron ja oli oikein tyytyväinen jälleen. Tässä vaiheessa siirryin tolppien väliin ja tästä onnistunut lähetys ruutuun (noin 10m päästä). Mörkö pysähtyi aivan ruudun etureunaan ja meni maahan käskystä. Nousi istumaan kun tulin vierelle. Kaikesta säätämisestä huolimatta olen tyytyväinen, koska ruutuun irtoaminen, pysähtyminen ja maahan meno onnistuivat.

Seuraaminen 7: Nyt kun Mörkö löysi ruudun niin ensimmäinen suora meni Mörköllä ruutuun pyrkiessä. Lopulta oikein nättiä seuraamista, joskin peruutus ei onnistunut.

Luoksetulo 9: Jostain syystä sanoin odota ennen kuin liike alkoi, niin Mörkö tarvitsi kaksi käskyä ennen maahanmenoa. Muuten vauhdikas luoksetulo

Kokonaisvaikutus 9

Tällä suorituksella 198 pistettä ja kolmostulos. Olen niin etuoikeutettu kun saan kisata vielä Mörkön kanssa, joka on nyt 12v8kk. Monessa haastavassa asiassa olen saanut vietyä Mörköä eteen päin, niin teknisesti kuin henkisesti. Kehässä oli jälleen oikein mukavaa, ja toivottavasti saadaan näitä käyntejä vielä lisää sillä kakkostulos on aivan tehtävissä ja ykkönenkin pienoisella tuurilla saavutettavissa.

Mörkön nautiskelua lenkillä <3 On kyllä aikamoinen etuoikeus kun kaverina on virkeä veteraani.

Kaivari 2022

 Tikrun näyttelyvuosi on ollut hämmästyttävän surkea - ei yhtään näyttelyä! Tätä tilannetta korjatakseni ilmoitin Tikrun Kaivariin ja koitin löytää toisenkin näyttelyn vielä syksyllä, mutta kovasti vaikuttaa että Tikrun näyttelykäynneissä tulee todella pieni saldo. 

Oli kiva pyörähtää kehässä, ilma suosi ja seura oli mainio. Tikru oli lopulta PU3 mukavalla arvostelulla. 

Mörkön tokokuulumisia

 Olemme jatkaneet tokoilua Mörkön kanssa pienimuotoisesti AVOn kisojen jälkeen. Pohdiskelin viikon ajan että mitä ihmettä kisoissa tapahtui ja tuli siihen tulokseen että 

1. Olin keskittynyt kaikessa merkin kierron ja ruutuun lähettämisen opettamisessa poispäin lähtemiseen. Luulin opettaneeni myös ruudussa odottamista ja maahan menoa, mutta käytännössä Mörkö teki kisatilanteessa juuri sen mihin oli keskittynyt ,eli juoksi ruutuun.
2. En ollut ollenkaan tehnyt kokeenomaista treeniä, tai edes treeniä missä olisi useampi liike peräkkäin. 
3. Kehän ulkopuoliset häiriöiden treenaaminen jäänyt täysin. Olen tehnyt ruutua vain seinää vasten tai tyhjällä kentällä. Ei ole ollut ihmisiä tai koiria seisomassa ruudun takana. Yleistäminen siis pahasti vielä vaiheessa.

Näiden ajatusten kanssa sisuunnuin ja päätin hakea kokeneempaa mielipidettä. Onko ajatukseni edes yhtään oikeat ja mitä tehdä seuraavaksi. Onnekseni sain Pekka Korrilta yksärin kesäkuun alussa ja enemmän kuin innoissani ajoin hänen oppiin.

Pekka jakoi ajatukseni, en ainakaan pahemmin ole analysointi metsään. Puhuttiin paljon luottamuksesta, ja Pekka muisuttti sitä että luottamusta on kahdenlaista. Koiran itseensä luottaminen sekä ohjaajaan luottaminen, ja kumpaakin olisi hyvä treenata. Mörkön kahdella koiran itseluottamusta on helppo treenata niin että toinen ihminen seisoo esimerkiksi aivan koiran vieressä kun koira on perusasennossa. Kun koira ottaa kontaktin ja lähtee seuraamaan häiriöihminen alkaa siirtymään kauemmaksi. Tai luokstulossa koiran juostessa toinen ihminen siirtyy juoksulinjalta pois päin. Ideana on siis vahvistaa koiralle ajatusta että koiran aktiivisuudella se pystyy vaikuttamaan ympäristöönsä positiivisesti. 

Ohjaajaan luottamista pystyy taas treenaamaan rikkomalla treenikaavaa esimerkiksi laittamalla merkin kaatuneen puunrungon taakse. Koira jätetään istumaan paikalle ja ohjaaja menee merkin luokse kutsuman koiraa ja auttamaan koiraa onnistumaan annetussa tehtävässä. Mörköstä näki miten se yritti katsella alkuun taivaalle kun koki tehtävän haastavaksi vieressä istuessaan, mutta se ilo ja riemu oli sitäkin suurempi kun yhdessä selvittiin tehtävästä oikein. (Jälkeen päin olen havainnut että tämän tyyppisiä treenejä pitää tehdä tarpeeksi vähän sillä Mörkö kokee nuo vaikemmaksi kuin antaa käytöksellään ymmärtää ja tarkoitushan ei ole aiheuttaa painetta koiralle vaan onnistumisen kokemuksia.)

Luottamuksen lisäksi pitää harjoitella tekniikkaa, tämä nyt itsestään selvääkin. Myönnän, en nyt ihan sisäistänyt asian ydintä mutta homma näyttää toimivan juurikin niin kuin Pekka sen minulle kertoikin. Olen opettanut ruutuun menemisen Mörkölle käyttäen targettia. Kisoissahan Mörkö menikin ruutuun, ahdistui ja lähti pois. Pekka pohti miettimäään olisiko syytä opettaa pysähtymiseen jokin uusi käsky niin että vanha "odota" tarkoittaisikin "hakeudu targetille ja pysähdy seisomaan" ja uusi käsky tarkoittaisi "pysähdy odottamaan". 

En ole ikinä edes ajatellut että erillisistä käskyistä voisi olla hyötyä, jotenkin olin ajallut että kyllä se koira ymmärtää tehtävän oli targettia tai ei. Mutta kun ei näytä ymmärtävän. Joten otin uuden käskyn käyttöön ja onhan siitä ollut paljon hyötyä. Aloitin ihan sillä että vein koiran ruutuun haluttuun paikkaan seisomaan, annaoin käskyn ja kävelin itse parin metrin päähän. Tällainen oikean toiminnan treeni (eli seiso paikoillasi ruudun keskellä) on ollut todella tehokas, Mörkön itseluottamus on kasvanut aivan valtavasti. Aikaisemmin epävarmanoloinen koira seisoo ruudussa rennosti häntä pystyssä. Ihan muutaman treenikerran jälkeen aloin tekemään myös niin että muutaman metrin päästä ruudusta koiran kanssa ollessani annoin tämän saman käskyn ja kappas kummaa, sinne se koira meni, keskelle ruutua seisomaan. En tiedä olisiko tämän saman saavuttanut käyttäen target-käskyä, ainakaan en ole itse siinä onnistunut vaikka olenkin tehnyt samanlaista treeniä. Mörkö vaikutti aina aikaisemmin hiukan epävarmalta toisin kuin nyt. Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa pysäytystä uudella käskyllä täydeltä matkalta ja koira teki just niin kuin on opetettukin ja oli koko ajan itsevarman näköinen.

Ja sitten viimeisenä käytiin läpi eri tehtävien yhdistämistä, ns ratatreeniä. Onhan se totta ettei agilityssäkään oleteta että koira osaa kun se osaa yksittäiset esteet, se mitä esteiden välissä tapahtuu on oleellista myöskin. Sama homma myös tokossa, että tehtäviä pitää treenata eri järjestyksissä ja erilaisen mittaisina. Välillä kolme liikettä, välillä enemmän, joskus kaikki. Itselleni jotenkin suuri oivallus oli, ettei näissä treeneissä tarvitse tehdä liikkeitä kokeenomaisesti eli luoksetulon matka voi olla lyhyempi, kaukokäskyissä vähemmän asennonvaihtoja, seuraaminen lyhyempää jne. Itse olen treenannut aivan liian kaavamaisesti, aivan liian tylsästi.

Näiden ajatusten kanssa olen käynyt tekemässä kesäkuun aikana kymmenkunta treeniä. Yllättävää on ollut se, että siinä missä ruudusta on tullut koko ajan vahvempi ja helpompi tehtävä niin (minun mielestäni helpompi) merkin kierto on muuttunut Mörkölle vaikeammaksi ja hiukan ahdistavaksikin. Tässä ehkä näkyy oma tietämättömyyteni Mörkölle merkkiä opettaessa. Jos ikinä tulee seuraavaa AVOssa kisaavaa koiraa niin tiedän käyttää parempia tapoja. Olen kuitenkin itselleni armollinen, sillä olen onnistunut kouluttamaan koiralle mahdottomana pitämäni ruudun, edes jollain tasolla. Merkkikin onnistuu, joskin pitää vielä miettiä miten saisi vähennettyä Mörkön ahdistusta. Ja onhan vielä kaikki ne muutkin osa-alueet mitä pitäisi vahvistaa, kaukokäskyt ja seuraaminen nyt ainakin, mutta aikaa on kovin rajallisesti. Näistä puutteista huolimatta olen alkanut taas vilkuilemaan Virkkua sillä silmällä, josko helteet jossain vaiheessa hiukan hellittäisivät ja päästäisiin Mörkön kanssa taas nauttimaan kisaamisesta ja katsoa mikä meidän tämän hetkinen taso onkaan.

Sadekisoissa

 Lauantaina oli pitkästä aikaa Tikrun kanssa kisat. Viikolla vielä mietin että mitenkä ihmeessä Tikru selviää lämmön kanssa, mutta kisapäivänä ei tätä ongelmaa ollut. Koko päivän satoi vettä, välillä tihkuttamalla ja välillä saavista kaatamalla. Oli mukava huomata ettei sade haitannut Tikrua mitenkään. Eikä ulkona kisaaminenkaan enää kummastuttanut koiraa.

Riikka Kankainen juoksutti meitä kahden radan verran. Tuloksilla ei varsinaisesti juhlittu, mutta hylkäyksetkin vältyttiin. Agilityradalla puomilta vitonen, mikä ei yllättänyt kun nyt on Galicanin puomin suoritus rikki. Smartilla menee täydellisesti. Valkoinen rengas ihmetytti kiellon verran. Itse olen tyytyväinen rohkeaan ohjaamiseen muutamilla persjätöilläkin. Olihan se vielä mukava yllätys kun kiellonkin kanssa päästiin ihanneaikaan kun etenemä oli kuitenkin 3,8m/s. Hyvä että tässäkin olemme menneet eteen päin, enää ei ala itseä hirvittämään kun etenemä nousee lähemmäs neljää. Rentoa menoa.

Hypäri ei ollut yhtään profiililtaan minun ratani takaakiertoineen. Lähtö oli keskellä rataa, ja jotta remmin sai järkevästi syrjään niin päätin kantaa Tikrun lähtöön. Virhe! Älä muuta rutiineja siis. Alun kolme estettä Tikru vain isotteli aidan takana oleville koirille, mutta sitten kun rata lähti sujumaan niin sujuikin oikein mallikkaasti. Käännöskäskyissä voisi olla tiukemmat käännökset, näitä ei olekaan harjoiteltu aikoihin joten pitää ottaa työn alle. Erityisen tyytyväinen olin omasta oivalluksesta persjätön sijoittumisen suhteen, Kariniemen opista jotain siirtyi heti radallekin. 

Sanni Kariniemen opissa

 Perjantaina pitkästä aikaa treeneissä. Tikru on taukoillut kuukauden verran, toki lenkkiä ja jumppaa olen tänä aikana tehnyt. Päätin ottaa kevyesti treeneissä. Hypyt matalalla, enkä halunnut tehdä kontakteja tai pujottelua. Tavoitteena saada minulle treeniä persjättöihin ja innareihin. Ja nämähän onnistuivat mainiosti! Antoi ymmärtää että osaisin asian, mutta ehkä totuus ei ole ihan näin mainio.

Ensimmäinen pätkä 1-12 meni oikein mainiosta. Hyppyjen 6-7 väliin persjättö, mikä sujui kyllä hyvin mutta ei tuntunut kovinkaan hyvältä. 12 putki löytyi todella hyvin. 25-29 jouduttiin pariin kertaan uusimaan kun hätäilin innarin kanssa hypyllä 29 ja siten jätin koiralle aivan liian vhän tilaa. 30-37 sai hymyn kasvoille onnistuneen persjätön kanssa putken sekä hypyn 36 jälkeen ja persjätön perään vieä todella hyvältä tuntunut innari hypylle 37. 

Kesän ensimmäinen kuuma päivä meinasi hyydyttää Tikrun. Onneksi koko ryhmä halusi tehdä kahdessa osassa, niin saatiin pidettyä kummatkin treenipätkät 6min pituisena. Oli kiva havaita että Tikru on alkanut myös itse hakeutumaan esteille, pariinkin kertaan korjasi oman tiensä hypylle (aikaisemmin olisi vastaavissa tilanteissa mennyt ohitse). Meidän tiimityö alkaa hioitumaan oikealle tasolle, tehdään yhdessä toisia tukien ja toisen mokia korjaillen.

Mörkön ensimmäinen AVO

 Pienten mutkien jälkeen olimme viimein kisoissa. Ensimmäisen osallistumisen jouduin perumaan oman sairastelun vuoksi, onneksi löytyi toinen koe missä oli tilaa. Huonoksi onneksi olin AVOimen luokan ensimmäinen koirakko, joten toiveet siitä että olisin voinut katsoa muiden suoritukset karisivat. En ole ikinä nähnyt AVOinta, joten niinkin vahvoilla pohjilla kuin muutamalla youtube-videolla mentiin. Sää oli onneksi suosiollinen, kuivaa ja puolipilvistä. 

Koe alkoi kaukokäskyillä. Hiukan jännitti, sillä kaukot olivat hieman ahistavia Mörkölle ALOssakin. Kaiken lisäksi ALOssa Mörkö nollasi ensimmäisen liikkeen jotenkin, joten oli todella iloisesti yllättynyt kun kaukokäskyistä tuli täysi 10!

Seuraavana hyppynouto, tästä 5. Olin tiistaina käynyt tekemässä vauhtinoudon, kun viimeisimmässä treenissä Mörkö oli jotenkin haluton tekemään hyppynoutoa ja nimeen omaan poimimaan kapulaa. Noh, nyt ei ollut motivaatiosta ongelmaa, koira kun lähti heti kapulan perään kun kapula vain kolahti maahan. Ikinä ei ole tällaistakaan tapahtunut, mutta eihän tällä voinut kuin nauraa kun koira on on niin tohkeissaan.

Luoksetulo 10. Ei mitään ihmeellistä, vaikka jouduimmekin odottamaan suorituksen alkua kaaauuuuan kun tuomari tarkisti säännöistä edellisen kohdan pisteytystä. Hyvin maahan, lujaa sivulle.

Jäävissä oli liikkeestä maahan 9. Jostain syystä minun piti hieman kurkata että menihän se maahan, kurkkaamisesta pistevähennys.

Ruutu 0. Mörkön valmistelu ruutuun sujui todella hyvin ja kun kysyin missä ruutu niin Mörkö selkeästi merkkasi ruudun katsellaan. Olin positiivisesti yllättynyt kun Mörkö lähti ruutuun laukalla, pysähtyi oikeaan paikkaan - ja palasi erittäin huolestuneen näköisenä minun luokse. Olen koittanut analysoida tätä paljon, jotta tietäisin miten lähteä työstämään asiaa eteen päin. Ensimmäinen ja helpoin on toki se, etten ole ikinä tehnyt muita liikkeitä alle ja sitten ruutua. Kokeenomaista treeniä siis lisää. Toinen asia onkin hieman mutkikkaampi toteuttaa, sillä tarvitsen ihmisen/ihmisiä. Pari katsojaa seisoi kehän reunalla ruudun takana, ja vaikka Mörkö ei ihmisiä jännitäkään niin mistä voin tietää oliko tällä kertaa ihmisten lähellä oleminen liikaa. Joka tapauksessa työvoitto että Mörkö fokusoi ruutuun ja lähti ruutuun.

Onneksi kuva todistaa, häntä pystyssä ruutuun.

Seuraaminen 0. Edellisen liikkeen paineistuminen näkyi, vaikka koitin purkaa paineistumista. Lopulta Mörkö seurasi oikein mallikkaasti kun kehuin runsaasti. 

Merkin kierto 0. Tässäkin liikkeessä hyvää oli se että Mörkö fokusoi merkit pyydettäessä sekä lähti ravilla häntä puolitangossa kiertämään merkkiä. Koska kummoista tulosta ei enää ollut tulossa ja koska halusin Mörkölle paremman mielentilan kutsuin koiraa palatessa ja pinkaisin vielä karkuunkin. Koira reipastui heti (ja myöhemmin tajusin että tähän meni mahdollisuus 3. tulokseen, mutta sillä ei nyt ole merkitystä kun lähdettiin ihan voittajina pois kehästä).

Yhteisvaikutus 8.

Yhteensä siis 173p / ei tulosta.

Ihan hirveä into taas treenaamaan ja kisaamaan :D Tässä olen hieman etsiskellyt tukea treenaamiseen ja on kyllä vaikeaa nykyään löytää AVOn liikkeitä tarjoavaa koirakoulua tai treeniryhmää. En aio lannistua tästäkään, vaan nyt on jo pari ideaa mitä ja miten treenata. Voi kun Mörkön terveys kestäisi ja sallisi vielä kisaamisen. Oli niin ihana nähdä Mörkön "hymyilevän", koira oli hyvin onnellinen pieni koira <3

Seitsemän poikkeuksellista vuotta Tikrun kanssa

Tikrukin täytti varkain 7v. Onnea sylihalinen <3 Kerkesin jo kertomaan lapsille että Tikru täytti 6v ennen kuin aloin miettimään ettei nyt pidä paikkaansa. Eikä pitänytkään, mihin ihmeeseen kaikki vuodet ovat menneet?

Poikkeuksellisen halittava koira ja kaikki ihanat vuodet poikkeuksellista koiraa. Vuosiin mahtuu niin minun kaksi raskautta kuin kaksi vauva-aikaa, pari isompaa tapaturmaa Tikrulla sekä yhteiskunnan pysäyttänyt korona. Joko koira on ollut toipilaana, omistajalla on ollut muita prioriteetteja tai yhteiskunta on asettanut omia rajoitteitaan. Oikeastaan vasta vuoden verran olemme treenaanneet normaalisti, joten pitäisi olla itselleen armollinen että on ihan OK että Tikru on vasta agilityssä kolmosiin noussut. Toisaalta tuntuu niin turhauttavalta, että kaikki nämä hukatut vuodet ovat valuneet sormien läpi.

Eikä me tänäkään vuotena päästä agilityn SM-kisoihin, ja hiukan katkerana päätin myös jättää piirimestaruuden väliin. Huhti-toukokuun vaihteessa huomasin ettei Tikru ollut ihan kunnossa, ja huolesta mykkyrällä vein koiran lääkäriin. Olin jo nähnyt silmissäni polvivamman tai jännevamman joten olin todella helpottunut kun kyseessä olikin "vain" varvasvamma. Joskin sekin on ikävän hidas parantumaan ja vaatii pitkää kuntoutusta. Vamma on aika tyypillinen agilityvamma, mutta en pysty sanomaan missä vaiheessa vamma on tapahtunut. Niin hyvin koira kompensoi kipeää jalkaa muilla jaloilla, vasta kun selkä alkoi mennä jumiin huomasin ettei kaikki ole kunnossa. Nyt takana on pitkä lääkekuuri ja kolme viikkoa kevyttä hihnaliikuntaa. Tästä aletaan pikkuhiljaa kasvattamaan liikunnan määrää ja jos kaikki menee hyvin niin agilityn pariin päästään joidenkin viikkojen kuluttua. Tärkeintä nyt tietenkin on saada koira kuntoon! Samalla kun kivun lähdettä etsittiin niin kuvatiin Tikrun lonkat, selkä, varpaat ja olat. Kaikki priimaa ilman nivelrikkoja. Selän spondyloosi puuttui virallisena ja nyt sekin on hoidettu ja koiranetissä näkyvissä.

Viikko sitten tuli myös mieluisaa postia Tikrun kansainvälisen muotovalion arvon vahvistamisesta. Nyt Tikru on siis virallisesti CIB, Pohj MVA ja liuta kansallisia muotovalion arvoja. Kovasti toivon saavani listaan myös agilityn valionarvoja, mutta sen tietää myöhemmin miten tämän haaveen kanssa käy.

Tikrun rennompi synttäriposeeraus

Minun haliainen, toivottavasti meillä on vielä saman verran terveitä ja aktiivisia vuosia edessä. 

Hui! Mörkö ilmoitettu AVOon

 Puoli vuotta on mennyt Mörkön kanssa epäsäännöllisen säännöllisesti tokon parissa. Viime vuoden puolella treenasimme pääsääntöisesti merkin kiertoa ja tämän vuoden puolella on työnalla ollut ruutu sekä hyppy. Yllätyksekseni vanha koira on oppinut ja paljon. Suurin kipupiste olikin merkin kierto ja siinä etäisyyden kasvattaminen. En oikeastaan tiedä miksi ruutu on ollut aikoinaan niin tuskainen, nyt ruutu on rakentunut pikku hiljaa koko ajan edeten. Tällä hetkellä treenataan näitä kahta liikettä sekaisin. Yllättävän vaikeaa on, en ollut ollenkaan ajatellut että Mörkö jäisi näihin liikkeisiin niin pahasti kiinni kuin nyt jää. 

Yllättäen suurin työ on tehty hyppynoudon kanssa. Tämä siitä syystä että Mörköltä jouduttiin tapaturman seurauksena poistamaan toinen yläkulmahammas alkuvuodesta, ja tämä vaikutti oleellisesti otteeseen kapulasta. Piti aloittaa aivan alusta, etsiä uusi mukava tapa pitää kapulasta kiinni. Vanhalle koiralle myös hyppy itsessään on haastavaa, ja kapula suussa Mörkö alkuun kiersi hypyn kokonaan. Mietinkin pitkään että toimikoot koira miten parhaimmaksi näkee, mutta sitten kuitenkin halusin kokeilla josko kyseessä olisi vain itseluottamuksen puute. Ollaan nyt tehty hyppynoudon eri osa-alueita erikseen ja eilen kokeilin yhdistää kaikki palaset. Mörkö meni hyppynoudon yhtään empimättä. 

Kotona on treenattu peruuttamisen askeleita, sekä jäävien perusteita. Kaukoja olen koittanut muistutuella niissä rajoissa kun sisällä voi. Seuraamisen täyskäännöstä tehty täsmäiskuina. Pitäisi päästä tekemään kokonaisia liikkeitä ja kokonaisuuksia. Treenilista tuntuu aivan liian pitkältä, mutta silti ilmoitin Mörkön AVOon. Koskaan ei voi tietää milloin Mörkö sanoo "ei kiitos" ja tehdään ja ennen kaikkea nautitaan yhdessä tekemisestä vielä kun voidaan ja se on koirastakin hauskaa. Mukava saada koiranettiin osallistumisesta merkintä.

Sen kummempia tavoitteita ei ole. Säännöt voisin lukea muutamaan kertaan. Jos osaisi välttäää näint turhat pisteväehnnykset, kun AVO on itselleni ihan uusi tuttavuus.

Ensimmäinen kolmosten startti, ensimmäinen nolla!

 Venyi hiukan pitkäksi suunnittelematon kisatauko. Tiesin kyllä jo helmikuun puolella että pakollista taukoa tulee kun itsellä oli muita menoja monena peräkkäisenä viikonloppuna. Mutta enpä arvannut että omien menojen lisäksi Tikrua vaivasivat anaalit kohtuuttoman pitkään ja lopulta vielä itsekin olin kipeänä. Se siitä peruskuntokaudesta sekä perustaitojen treenaamisesta.

Jostain syystä muutenkin ajatus kolmosista kisaamisesta jännitti. Onko meistä siihen, osataanko me tarpeeksi, nauretaanko meidän pihalle, ollaanko liian hitaita. Tällaiset kysymykset olivat viime aikoihna pyörineet usein päässä ja lopulta kun kisapäivä koitti olo oli jo valmiiksi hieman luovuttanut. Tein kovasti itseni kanssa töitä, että sain asenteeseen taistelutahtoa sekä itseensä luottamista. Onneksi päivän radat olivat kummatkin varsin jouhevia, joskin ensimmäisellä radalla jouduin suunnittelemaan tarkasti kohdat joissa vedän täysillä. 

Tikru istui lähdössä, mutta lähti kutsusta hieman tahmeasti liikkeelle. Itse ohjasin tarkkaan pujottelulle ja siitä rento puomin suoritus. Muuten en tiedä mitä puomilla tapahtui, mutta virhettä ei tullut ja Tikru meni ainakin nousevan osan rennosti. Ehdottomasti parhain puomi kisoissa tähän saakka. Loppuun tein vielä suunnittelemani persjätönkin siinä hyvin onnistuen. Maalissa nollalla, mutta luulin alkuun että oli yliaikanolla kunnes selvisi että se olikin NOLLA! Ei mikään hurja ihanneajan alitus, mutta 3,89m/s etenemällä kuitenkin.

Toinen rata oli ensimmäistä parempi, mutta tässä suoraan pujotteluun lähestyminen aiheutti Tikrulle päänvaivaa. En tiedä oliko kovavauhtinen lähestyminen vain vaikeaa suoraan tehtynä, vai hämäsikö eri väriset pujottelutkepit (joka toinen oranssi, joka toinen sinenen). Tiedä häntä, mutta koska alla oli jo virhe päätin kokeilla takaakierto-persjättöä radan loppupuolella. Eihän se edelleenkään mikään kympin suoritus ollut, mutta ensinnäkin yritin ja toisekseen annoin ensimmäistä kertaa koiralle tilaa hypätä esteen yli. Haltuunotto jäi puolitiehen ja jouduin kalastelemaan Tikrun vielä halutulle puolelle. Videolta katsottuna jos korjaamisen menevän ajan jättää pois olisi ollut nippanappa ihanneaikaan suoritus, eli etenemä tällä radalla noin 4,1m/s. 

Kaiken kaikkiaan teki todella hyvää itsetunnolle saada palautetta että me osataan, ollaan kohtuullisen nopeita ja olemme ihan oikeutetusti kolmosissa. Tuli jotenkin tosi hyvä mieli ja sellainen todella vahva tunne siitä että agility on todella kivaa. Motivaatio nousi reippaasti ja halu suunnitella tulevaa sen myötä. 

OIVA, me ollaan kolmosissa!!!

 Epätavalliseen tapaan olin kolmantena viikonloppuna peräkkäin kisoissa. Yleensä koitan välttää peräkkäisiä kisoja, sille en koe mitään tarvetta kuormittaa koiraa jatkuvalla kisaamisella. Nyt mahdolliset kisat olivat kaikki kuun alussa, joten päätin tehdä poikkeuksen asian suhteen.

Lauantaina siis suuntasiin Sipooseen Johanna Nybergin tuomaroitavaksi. Kerrankin oli niin hyvä lähtöpaikka, että kerkesin hakea koiran rauhassa sisälle hyvän aikaa ennen omaa suoritusta. Siitäkin huolimatta ensimmäinen agilitystartti meni aivan kuutamolla juoksemiseksi. Tikru kyllä istuutui itsenäisesti lähtöön, mutta katseli taivaalle ja oli poissaoleva. Lähti kuitenkin pyynnöstä radalle, mutta kielsi toisena olleen putken ja lopulta otti väärän radan heti alussa. Toki väärä rata olisi voinut tulla muutenkin (putkin A-esteen alla, putki olisi pitänyt ottaa), mutta nyt kun koira oli jotenkin "jäässä" niin ei se edes irronnut tavanomaisesti esteelle. Toki kun alla oli jo hylkäys, niin pääsin kokeilemaan juoksupuomin kääntyy-käskyä. En ole treenannut kääntymistä ainakaan vuoteen ja hiukan epäilin että miten toimii. Selkeästi Tikru kuitenkin eteni kootumpaa laukkaa puomilla ja teki oikein mainion puomin. Pujottelun suunnassa oli ratatyöntekijä ja jostain syystä Tikru jätti pujottelun kesken ja meni moikkaamaan henkilöä. Tämänkin laitan paineistumisen piikkiin. Kaiken kaikkiaan päällimäisenä tunteena ihmetys, että mikä Tikrua ahdistaa.

Toiselle agilityradalle hain Tikrun autosta samalla tavalla aikaisin sisälle. Tällä kertaa koko koiran olemus oli rennompi, Tikru hakeutui aktiivisesti kontaktiin ja oli välittämättä (ja haukkumatta) toisille koirille. Tehtiin lämmittelyt selkeästi yhdessä, samassa kuplassa. Omaa vuoroa odotellessa Tikru alkoi jopa vetämään lähdön suuntaan. Siitäkin huolimatta ensimmäiset viisi estettä meni taas hiukan tervassa. En riskeerannut toisena ollutta takaakierto-persjättöä, vaan tein varman takaakierto-valssin. Pujottelu oli hidas, samoin keinu. Mutta siitä eteen päin sitten mentiinkin tyylikkääsi. Aina niin tyylikkäästi että oltiin nollalla maalissa 3,65m/s etenemällä! Hetki piti vielä jännittää että riittääkö sijoitus ja riittihän se kun olimme 2/14 :)

Johan tuntuukin mahtavalta! Viimein kolmosissa! Ensimmäisen kakkosen LUVAN jälkeen kisasin kaikkiaan kahdeksan kertaa joista kuusi nollaa. Aika huikea nolla% (67,7%) kaiken lisäksi! Odotan innolla tulevia koitoksia kolmosissa, ja sitä että päästään vihdoinkin toteuttamaan meidän tavoitteita ja unelmia. Mutta siten ennen huilataan kisoista, useampi viikko. Lenkkeillään nykyistä enemmän ja minä treenaan persjättöjä, pitäähän ne nyt osata kolmosissa.

Persjättöjä

 Viikkotreenissä oli valikoitunut juuri sopivasti Oreniuksen suunnittelema treeni, missä pääsin treenaamaan persjättöjä. Hypyillä 3 ja 13 sai näppärästi takaakierto-persjätön ja hyppyjen 4, 5, 9, 14 ja 15 jälkeen persjätöt. Vaikeaa oli, minulle. Kaksi peräkkäistä persjättöä onnistui, kolmeen peräkkäiseen persjättöön ei aivot mitenkään taipuneet. Jalat kyllä vie tarpeeksi pitkälle, eli siitä ei ongelma johdu, mutta kun kroppa ei tarpeeksi ajoissa niin eihän Tikru pysty ohjaukseen tulemaan.

Tätä pitää treenata kyllä nyt niin että ohjauksesta tulee sujuva. Kun ohjaukset onnistuvat sujuvasti treeneissä, niin sitten pitää vielä saada siirrettyä osaaminen kisoihin. Se kieltämättä hiukan hirvittää, sillä minulla on jo usean vuoden epäonnistumisen kokemus persjätöistä kisatilanteissa. Voi olla hankalaa saada siirrettyä onnistumiset kisoihin, tai sitten ei. Sen  näkee sitten.

Tuplanolla, joista toinen LUVA

 Ollut niin kiire viikko Mörkön terveyshuolineen (alempana) ettei ole kerennyt edes kirjata viime lauantain kisoista riviäkään. Käytiin Tikrun kanssa ensimmäistä kertaa Ojangossa, ja oli mukava huomata ettei Tikru välittänyt uudesta paikasta pahemmin. Edellisestä kerrasta onkin jo vuosia, ja täytyy kyllä sanoa ettei Ojangosta tullut edelleenkään omaa lempipaikkaa. Jotenkin ahdas, pohja "kova" ja ylipäätänsä jotenkin turhan kaoottinen ja ahdas tunnelma. Tikru kulki ahtaissa paikoissa hyvin ja rauhoittui myös tekemään omia tehtäviä toisista koirista välittämättä. Molempien starttien alussa Tikru oli jostain syystä jännittynyt, enkä lopulta pyytänyt koiraa edes istumaan kun se selkeästi ahdistaa koiraa tällä hetkellä. 

Tuomarina oli Timo Teileri, uusi tuttavuus. En ollut ihan kauhean ilahtunut hänen radoilla olleista hieman tiukoista linjoista, mutta toisaalta radoilla sai myös sellaisia haasteita joita ei ole ollut kovinkaan paljoon. Muun muassa pujotteluun menot olivat kummallakin radalla vaikeahkot ja käännöskäskyistä olisi ollut hyötyä.

Tikrun ensimmäinen rata oli agilityrata, mikä selvittiin nollalla maaliin 3,58m/s etenemällä. Tällä suorituksella tulimme toisiksi ja nousunolla jäi siis haaveeksi. Puomi oli neljäntenä esteenä radalla, ja jos edellisissä kisoissa Tikru tekin aivan super puomin (radan lopussa) niin nyt oli todella jännittynyt suoritus ja osumakin ihan kontaktin yläreunassa. Radan edetessä Tikrukin rentoutui ja meno parani.

Hyppyradalle lähdettäessä Tikru oli taas hieman jännittynyt, mutta ensimmäisten esteiden jälkeen meno rentoutui. Pujotteluun tultiin klo 3 niin että itse olin vielä vasemmalla puolella. Ei mitään ongelmaa, vaikka lähestyminen oli vielä kovasta vauhdista! Muutoin oikein siistiä tekemistä ja nolla 3,82m/s etenemällä. Tällä suorituksella tuli voitti ja se himoittu LUVA! Nyt on kaksi kolmesta koossa.

Mörkö... Mörköllä ilmeni viime viikolla tarve hammashoitoon ja se hiukan pisti jännittämään kun koira on kuitenkin jo 12v. Verikokeet olivat kuitenkin oikein siistit ja kun sydänkin kuullostaa siltä miltä pitääkin niin suu hoidettiin kuntoon. Kotiin tultiin kolme hammasta köyhempänä ja hiukan yllättäen eturauhasen tulehduslääkkeiden kanssa. Mörkö ei ollut oireillut tulehdusta mitenkään, joten sinänsä hyvä että rauhoituksen aikana otettiin virtanäyte ennemminkin varotoimenpiteenä - mikä paljastikin aika pahankin tulehduksen. Nyt Mörkö ottaa rauhallisemmin useamman päivän ennen kuin aletaan taas touhuilemaan omia juttujamme.