Lokakuuhun mahtui kaksi settiä kisoja. Ensimmäinen 9.10. Kirkkonummella ja toinen 16.10. Lohjalla.
Kirkkonummen kisat olivat kokonaisuudessaan tahmaiset. Tein (viimein!) havainnon että jos jtään Tikrun lähdössä niin koira paineistuu jostain syystä ja alkurata menee sen takia aina harakoille. Tosin aloinpa pohtimaan että todella harvoin jätän koiraa myöskään treeneissä, eli nyt pitää ottaa kisamainen rutiini osaksi treeniäkin. Hyppyradalla hinkattiin Tikrun kanssa pujottelua, kun ei olisi millään koira malttanut pujotella loppuun. Onneksi, sillä seuraavalla radalla pujottelu menikin sitten sujuvasti. Agility-rata oli muuten vaivaton mutta jostain syystä Tikru teki törkeän lentokeinun - luuli siis suorittavansa puomia.
Kisojen välissä kävin kertaalleen treenaamassa puomia ja keinua. Onneksi vaikutti siltä ettei lentokeinu pahemmin vaikuttanut kummankaan esteen suorituksiin.
Lohjalla hyppyrata (Seppo Savikko) sai pyörittelemään silmiä, sillä radalla oli pakko tehdä monta takaakierto-persjättöä. Tikru teki yhden takaakierron liikaa, joten sitä myöten HYL, mutta ehdottoman ylpeä olen omasta suorituksesta kun tein varmaan elämäni ensimmäisen onnistuneen takaakierto-persjätön, eikä se edes tuntunut vaikealta tai kankealta! Agilityrata (Stefanie Semkat) oli suoraviivaisempi, mutta haastava sekin. Jostain syystä Tikru jätti tälläkin radalla pujottelu kesken ja uusinnan jälkeen siististi loppuun. Radan huippuhetkiin kuului pari helpolta tuntunutta persjättöä sekä todella hieno puomi! Keinua Tikru hiukan jännitti, sen verran lentokeinu jäi sitten kuitenkin ajatuksiin mutta onneksi puomin suorittamiseen tuolla ei ole ollut vaikutusta. Lohjalla tein yhteislähdöt koiran kanssa ja Tikru oli kisoissa rento oma itsensä.
Yhteenvetona kisoista jäi seuraava
- pujottelutreenille on selkeästi nyt tilausta
- puomin kanssa olen tehnyt oikeita asioita, jatka näin
- yhteislähtö on tässä kohtaa Tikrulle hyväksi
- se suurin oivallus, minun on pakko saada (säännöllistä) ratatreeniä jatkossa jotta saadaan rutiinia, kokemusta ja suoritusvarmuutta. Agilitykenttä tuntui aavikolta, kun on tullut näemmä piperrettyä pienemmässä tilassa yksittäisen esteen tekniikkaa
- sitkeästi kun haastaa itseään niin ihme ja kumma kehitystäkin tapahtuu - nimittäin takaakierto-persjättöjen suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti