Tajusin marraskuussa, etten osaa viedä Mörköä enää omin neuvoin pidemmälle. Mörkö irtoaa ruutuun, jos irtoaa, mutta ei ainakaan pysty pysymään siellä. Olin jo aikaisemmin syksyllä koittanut etsiä jotakuta yksäriä antamaan, mutta kovasti on haasteellista kun omat treeniaikani ovat kovasti rajalliset. Sitten törmäsin Sirke Viitasen sivuille ja selvisi että hän pitää juuri sopivasti neljn kerran kurssia. Mutta voi ahdistus kun tajusin että kurssin viimeinen paikka menikin nenän edestä! Hetken asiaa surtuani päätin kysäistä yksäriä ja lopulta sain oman viiden kerran kyrssin yksärinä toteutettuna.
En ole yhtään yllättynyt että kaiken ytimessä on lopulta palkkaus. Olisi kannattava opettaa koiralle käsky palkalle vapautumisesta, mutta Mörkön tapauksessa en ala asian kanssa enää säätämään. Tehtiin kuitenkin ruutua niin, että Sirke oli namikupilla vahtina. Ja voi pojat miten pienellä Mörkön ruutu saatiin toimivaksi! Kun Mörkön motivaattorit eli minä ja palkka eivät tulleet enää samasta suunnasta niin Mörkön ruudussa pysyminen ei ollut ongelma enää laisinkaan. Nyt onnistuneita ruutuja on tehtyä kolmessa eri kisassa ja kolmessa eri tilassa joten onnistumisprosentti on ollut mainio!
Ruudun lisäksi puhuttiin paljon muutenkin palkkauksesta. Olen joko oppinut menneisyydessä tai omaksunut jossain vaiheessa pahan tavan palkkaamiseen namittamalla monta kertaa yhden liikkeen aikana koiraa. Esimerkiksi kun koira lähtee seuraamaan *nami*, perusasento *nami*, pitempi seuruu *nami*. En tiedä lopulta kuin motivoivaa tuo edes koiralle edes on, mutta Sirke muistutti että koska koira on loppujen lopuksi opportunisti niin koirat helposti oppivat tekemään väärin jotta voivat taas saada palkkaa. Esimerkkinä koira tiputtaa kontaktin ja kun ottaa uudestaan kontaktin niin saa palkan. Tunnistan itsessäni tämän toimintamallin, valitettavasti.
Keskityin (ja tule keskittymään jatkossakin) palkkaamisessa siihen, että palkan jälkeen harjoitus loppuu. Tämä pakottaa minut suunnittelemaan harjoittelun paljon paremmin. Käytännössä tiedän jo heti kun lähen koiran kanssa tekemään yhtään mitään että mikä on seuraava tavoitteeni. Jos haluan vahvistaa perusasentoa, palkkaan perusasennosta ja vapautus. Ylipäätänsä oli tosi hyvä jäädä miettimään mikä on se asia mitä edes haluan vahvistaa. Usein seuraamisessa esimerkiksi palkkasin kaikesta hyvästä sen enempää ajattelematta että mitä oikeasti haluan vahvistaa. Nyt kun olen ensin miettinyt mitä haluan vahvistaa ja sitten tehnyt treenin niin paljon pienemmällä treenimäärällä on tullut paljon parempi tuloksia. Kumma juttu, eikös :)
Käytiin läpi myös sitä miten olisi tärkeä taito koiran osata ottaa kontakti ja tiputtaa kontakti eli katsoa eteen, varsinkin ylemmissä luokissa. Tätä(kään) taitoa en ala enää Mörkölle opettamaan, toki koitan vahvissaa vihjeestä ruudun tai merkin katseella kohdentamista. Aika usein Mörkö merkkaa katseella, joskun ei ollenkaan. Onneksi Mörkö nykyään usein lähtee kuitenkin suorittamaan ruutua tai merkkiä.
On ollut antoisaa treenata osaavan kouluttajan opissa. En ole koskaan miettinyt miten omalla katseella, hymyllä tai pään asennolla pystyn auttamaan koiraa. Tai miten omien jalkojen asettelulla voin auttaa koiraa menemään sivulta suoraan maahan. Ja ylipäätänsä miten kaikilla eri tavoin voi luvallisesti kommunikoida koiran kanssa kisoissa.
Minä sain käytännössäpäivityksen nykytokoon, aikasemmat opit olivatkin lähes kymmenen vuoden takaa. Sirke jaksoi ihanasta valaa uskoa ja itseluottamusta myös minuun. Aina kouluttajat eivät muista että myös ohjaaja saattaa kaivata tsemppiä. Kiitos Sirke! Tähän mennessä vuoden taipaleeni on realisoitunut yhteen AVO1seen ja toiveTK2sta säilyy edellee vaikken olekaan ihan varma miten hyvin Mörkö enää kuulee <3
Samaan aikaan yksäreiden kanssa tuli viileämmät ilmat ja lumi. Tämä pakotti miettimään treenipaikkoja sisätiloissa ja löystinkin oikein kivan paikan Koirakeitaalta. Ehdottomasti isoin plussa tilan lisäksi on sähköinen ajavaraus! Olen käynyt nyt lähes viikottain omatoimitreenaamssa Mörkön kanssa. On ihanaa nähdä miten Mörkö tykkää ja aina jaksan hämmästellä miten osaava koirasta on tullutkaan. Täytyy muistaa että vuosi sitten pidin mahdottomuutena ruutua tai merkin kiertoa ja nyt koira suorittaa nuo melko itsevarmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti