Tällä viikolla taas Niinulla. Nyt kun käyn noin kaksi kertaa kuussa Niinulla, niin toivon jälleen saavani koulutuksista arvoa. Kerroin Niinullekin että nyt lopetetaan juokseminen ja ryhdytään treenaamaan! (Aivoton) radan suorittaminen on mahdollista omallakin hallilla, mutta niiden arvokkaiden kommenttien, ohjeiden ja kouluttamisen mahdollisuuta minulla harvoin on. Joten hommaan ryhdyttiin.
Oli ihanaa kun itse on innostunut, koira on innostunut ja selkeästi näki että kouluttajakin on innostunut. Jäätiin hinkkaamaan kolmantena ollutta takaakierto-persjättöä, ja tätä juuri kaipaan. Selkeää ohjausta ja tiukkaa vaatimusta. Että tehdään (koiran ehdoilla tietenkin) niin monta toistoa että perusteet uppoavat ohjaajan kaaliin. Saatiin hyvää settiä, ja hiki pintaan.
Päästiin lopulta siirtymään pujotteluun saakka, missä tulikin esille aika tyypillinen virhe Tikrulta että jättää kaksi viimeistä väliä pujottelematta. Tätä tapahtuu varsinkin kisoissa, mutta myös treeneissä. En ole oikein osannut tehdä asialle mitään, ja toisaalta en ehkä ole antanut myöskään asialle painoarvoa kun virhe tapahtuu oikeastaan aina ensimmäisellä toistolla. Tällä kertaa Niinu pisti Tikrun perusasioiden äärelle, ja minä sain hyvän muistutuksen että jos haluaa eteen päin on välillä mentävä taakse päin. Ja toisaalta, ettei muutosta tule jos mitään ei tee. Itsestään selviä asioita, jotenkin vain agilityn loputtoman taitojen treenilistan ääressä tulee välillä tehtyä vääriä priorisointeja. Ja on totta, että kyllähän pujottelutaito kuten mikä tahansa muukin estetaito pitää olla kunnossa kun kisoihin menee. Vahvistettiin siis pujottelun loppua Tikrulle.
Loppuun emmin että kokeilenko puomia. Itseäni halutti nähdä miten puomi menee ja toisaalta koira oli koko treenin ajan pyrkinyt puomille. Ehkä tehty treeni painoi jo tassuissa ja aivoissa ja hankalaa oli. Niinulla oli jälleen pari ajatusta miten kokeillaan ja annoin lopulta Tikrun "karata" puomille jolloin tuli kaksi hyvää toistoa Niinun palkatessa. Erittäin mainio asia nämä onnistumiset myös vieraammassa paikassa.
Mutta voi että kun tuntui treenin jälkeen että nyt olen asian ytimessä, tekemässä oikeita asioita ja saan vielä tukeakin tekemisessä! Tätä tunnetta ei olekaan hetkeen/vuosiin ollut, miten hyvältä tuntuu että nyt voin näin tuntea.
Tästä intoutuneena järjestelin Mörkönkin päänmenoksi loppuvuodeksi säännöllistä koulutusta. Jos tämä satsaus ei näy toivottuina ykkösinä kisoissa, niin sitten Mörkön tavoittelliinen harrastusura taitanee olla aika laittaa pakettiin ja tehdä jatkossa lähinnä veteraania aktivoivia juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti