Mörkön tokokuulumisia

 Olemme jatkaneet tokoilua Mörkön kanssa pienimuotoisesti AVOn kisojen jälkeen. Pohdiskelin viikon ajan että mitä ihmettä kisoissa tapahtui ja tuli siihen tulokseen että 

1. Olin keskittynyt kaikessa merkin kierron ja ruutuun lähettämisen opettamisessa poispäin lähtemiseen. Luulin opettaneeni myös ruudussa odottamista ja maahan menoa, mutta käytännössä Mörkö teki kisatilanteessa juuri sen mihin oli keskittynyt ,eli juoksi ruutuun.
2. En ollut ollenkaan tehnyt kokeenomaista treeniä, tai edes treeniä missä olisi useampi liike peräkkäin. 
3. Kehän ulkopuoliset häiriöiden treenaaminen jäänyt täysin. Olen tehnyt ruutua vain seinää vasten tai tyhjällä kentällä. Ei ole ollut ihmisiä tai koiria seisomassa ruudun takana. Yleistäminen siis pahasti vielä vaiheessa.

Näiden ajatusten kanssa sisuunnuin ja päätin hakea kokeneempaa mielipidettä. Onko ajatukseni edes yhtään oikeat ja mitä tehdä seuraavaksi. Onnekseni sain Pekka Korrilta yksärin kesäkuun alussa ja enemmän kuin innoissani ajoin hänen oppiin.

Pekka jakoi ajatukseni, en ainakaan pahemmin ole analysointi metsään. Puhuttiin paljon luottamuksesta, ja Pekka muisuttti sitä että luottamusta on kahdenlaista. Koiran itseensä luottaminen sekä ohjaajaan luottaminen, ja kumpaakin olisi hyvä treenata. Mörkön kahdella koiran itseluottamusta on helppo treenata niin että toinen ihminen seisoo esimerkiksi aivan koiran vieressä kun koira on perusasennossa. Kun koira ottaa kontaktin ja lähtee seuraamaan häiriöihminen alkaa siirtymään kauemmaksi. Tai luokstulossa koiran juostessa toinen ihminen siirtyy juoksulinjalta pois päin. Ideana on siis vahvistaa koiralle ajatusta että koiran aktiivisuudella se pystyy vaikuttamaan ympäristöönsä positiivisesti. 

Ohjaajaan luottamista pystyy taas treenaamaan rikkomalla treenikaavaa esimerkiksi laittamalla merkin kaatuneen puunrungon taakse. Koira jätetään istumaan paikalle ja ohjaaja menee merkin luokse kutsuman koiraa ja auttamaan koiraa onnistumaan annetussa tehtävässä. Mörköstä näki miten se yritti katsella alkuun taivaalle kun koki tehtävän haastavaksi vieressä istuessaan, mutta se ilo ja riemu oli sitäkin suurempi kun yhdessä selvittiin tehtävästä oikein. (Jälkeen päin olen havainnut että tämän tyyppisiä treenejä pitää tehdä tarpeeksi vähän sillä Mörkö kokee nuo vaikemmaksi kuin antaa käytöksellään ymmärtää ja tarkoitushan ei ole aiheuttaa painetta koiralle vaan onnistumisen kokemuksia.)

Luottamuksen lisäksi pitää harjoitella tekniikkaa, tämä nyt itsestään selvääkin. Myönnän, en nyt ihan sisäistänyt asian ydintä mutta homma näyttää toimivan juurikin niin kuin Pekka sen minulle kertoikin. Olen opettanut ruutuun menemisen Mörkölle käyttäen targettia. Kisoissahan Mörkö menikin ruutuun, ahdistui ja lähti pois. Pekka pohti miettimäään olisiko syytä opettaa pysähtymiseen jokin uusi käsky niin että vanha "odota" tarkoittaisikin "hakeudu targetille ja pysähdy seisomaan" ja uusi käsky tarkoittaisi "pysähdy odottamaan". 

En ole ikinä edes ajatellut että erillisistä käskyistä voisi olla hyötyä, jotenkin olin ajallut että kyllä se koira ymmärtää tehtävän oli targettia tai ei. Mutta kun ei näytä ymmärtävän. Joten otin uuden käskyn käyttöön ja onhan siitä ollut paljon hyötyä. Aloitin ihan sillä että vein koiran ruutuun haluttuun paikkaan seisomaan, annaoin käskyn ja kävelin itse parin metrin päähän. Tällainen oikean toiminnan treeni (eli seiso paikoillasi ruudun keskellä) on ollut todella tehokas, Mörkön itseluottamus on kasvanut aivan valtavasti. Aikaisemmin epävarmanoloinen koira seisoo ruudussa rennosti häntä pystyssä. Ihan muutaman treenikerran jälkeen aloin tekemään myös niin että muutaman metrin päästä ruudusta koiran kanssa ollessani annoin tämän saman käskyn ja kappas kummaa, sinne se koira meni, keskelle ruutua seisomaan. En tiedä olisiko tämän saman saavuttanut käyttäen target-käskyä, ainakaan en ole itse siinä onnistunut vaikka olenkin tehnyt samanlaista treeniä. Mörkö vaikutti aina aikaisemmin hiukan epävarmalta toisin kuin nyt. Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa pysäytystä uudella käskyllä täydeltä matkalta ja koira teki just niin kuin on opetettukin ja oli koko ajan itsevarman näköinen.

Ja sitten viimeisenä käytiin läpi eri tehtävien yhdistämistä, ns ratatreeniä. Onhan se totta ettei agilityssäkään oleteta että koira osaa kun se osaa yksittäiset esteet, se mitä esteiden välissä tapahtuu on oleellista myöskin. Sama homma myös tokossa, että tehtäviä pitää treenata eri järjestyksissä ja erilaisen mittaisina. Välillä kolme liikettä, välillä enemmän, joskus kaikki. Itselleni jotenkin suuri oivallus oli, ettei näissä treeneissä tarvitse tehdä liikkeitä kokeenomaisesti eli luoksetulon matka voi olla lyhyempi, kaukokäskyissä vähemmän asennonvaihtoja, seuraaminen lyhyempää jne. Itse olen treenannut aivan liian kaavamaisesti, aivan liian tylsästi.

Näiden ajatusten kanssa olen käynyt tekemässä kesäkuun aikana kymmenkunta treeniä. Yllättävää on ollut se, että siinä missä ruudusta on tullut koko ajan vahvempi ja helpompi tehtävä niin (minun mielestäni helpompi) merkin kierto on muuttunut Mörkölle vaikeammaksi ja hiukan ahdistavaksikin. Tässä ehkä näkyy oma tietämättömyyteni Mörkölle merkkiä opettaessa. Jos ikinä tulee seuraavaa AVOssa kisaavaa koiraa niin tiedän käyttää parempia tapoja. Olen kuitenkin itselleni armollinen, sillä olen onnistunut kouluttamaan koiralle mahdottomana pitämäni ruudun, edes jollain tasolla. Merkkikin onnistuu, joskin pitää vielä miettiä miten saisi vähennettyä Mörkön ahdistusta. Ja onhan vielä kaikki ne muutkin osa-alueet mitä pitäisi vahvistaa, kaukokäskyt ja seuraaminen nyt ainakin, mutta aikaa on kovin rajallisesti. Näistä puutteista huolimatta olen alkanut taas vilkuilemaan Virkkua sillä silmällä, josko helteet jossain vaiheessa hiukan hellittäisivät ja päästäisiin Mörkön kanssa taas nauttimaan kisaamisesta ja katsoa mikä meidän tämän hetkinen taso onkaan.