Mörkö 9v

On se vain käsittämätöntä, että taas tulee vuosi täyteen. Toivottavasti alkava vuosi on ennen kaikkea terveyttä täynnä ja onnekas harrastamisen suhteen!

Syksyllä 2018

Koirien aikainen talvitauko

Pidän tavallisesti koirilla reilun kuukauden talvitauon harrastuksista tammikuussa. Tämä ihan itsekkäistä syistä, eli joulukiireiden jälkeen en halua hetkeen täyttää kalenteria oikeastaan minkäänlaisilla pakollisilla menoilla. Usein tauko ajoittuu myös kovien pakkasten ajalle, milloin ei muutenkaan pystyisi treenaamaan agilityä. Tänä vuonna koirat saivat taukonsa marras-joulukuussa, kun omistaja lähti perheineen reissulle maapallon toiselle puolelle. Kolme viikkoa Australiassa ja viikko Singaporessa oli kyllä mahtava katkos arkeen. Säiden puolesta ei ollut aivan onnistuinein ajankohta, sillä Ausseissa oli historian kylmintä, tuulisinta ja sateisinta. Säitähän ei voi valita ja näilläkin säillä saatiin hyvä loma aikaiseksi.

Kummatkin koirat olivat omissa hoitoperheissään (liiankin) lellittyjä, rakastettuja ja äärimmäisen hyvin lenkitettyjä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kummankin koiran kunto vaan parani hoidossa. Takaisin kotiin tullessa molemmat näyttivät hieman nyrpeää naamaa kun joutuivat luopumaan ainoan koiran paikastaan, eikä ikävä kyllä yhteenotoiltakaan vältytty. Tiedä sitten oliko yhteenotto (osa)syynä siihen, että Mörkö valitettavasti aloitti arjen sairaslomalla kun onnistui satuttamaan selkänsä lihaksiston.  Mörkön kanssa ollaan otettu nyt rauhallisesti ja kisasuunnitelmat on siirretty jonnekin tulevaisuuteen. Samalla tämä oli ikävä mutta hyvä muistutus siitä, ettei Mörköllä ole enää kovinkaan paljon kisauraa jäljellä. Terve vanhuus on kuitenkin ehdottomasti se tärkein tavoite.

Tikru pääsi heti koituduttuaan messariin sunnuntaina Hans Boelaarsin arvosteltavaksi. Valloittava herrasmies, joka ei jakanut missään rodussa SAta muille kuin luokkavoittajille. Tikru oli yllätyksekseni valioiden kolmas, taakse jäi hienoja koiria. Meillä oli ihan älyttömän hauskaa kehässä :) Heti seuraavana päivänä oli Mörkölle tarkoitettu Mari Mäkelän yksäri, johon oppilaaksi pääsi Mörkön saikun takia Tikru. Oli tosi kannustavaa huomata, että Tikrulla on paljon taitoa pieninä palasina. Nyt vaan yhdistelemään palasia ja painopistettä siirtämään enemmän ratatreeniin.

Australian reissu harvinainen lämmin päivä. 

Etsi kenguru.

Sateen ei annettu lannistaa.

Ensimmäinen bongaamani villikoala.

Singaporen Gardens by the Bay

Saatiin mahdollisuus ruokkia norsua!

Lentotunteja tuli paljon. Lentoja 5kpl.

Mörkön kanssa "ulkomailla"

Viime lauantaina oli erinomainen mahdollisuus päästä kahden eri ulkomaisen tuomarin tuomaroitavaksi. Toisen tuomaroi Gabi Stebben Itävallasta ja toisen tanskalainen herrasmies jonka nimeä en nyt muista. Kummankin tuomarin radoissa näkyi "eurooppalainen leima", eivät olleet ihan tutuimpia mihin kotimaassa on tottunut mutta eivät missään nimessä olleet tekemättömiä paikkoja. Molempien radoissa korostui pujottelun sisäänmenojen itsenäinen osaaminen. Olinkin iloinen että sain erinomaista treeniä haastavista sisäänmenoista. Kummallakin radalla oli myös tiukka ihanneaika 3,9m/s etenemällä.

Kisapäivänä hieman ihmettelin kun oma olo oli jaloissa tukkoinen ja raskas. Jälkeen päin voin kertoa että olin jo siinä vaiheessa kipeä ja nyt sairastanut kohta viikon kotona... Jos olisin tiennyt olisin jäänyt kotiin. Ensimmäinen rata meni omalta osin tahmeasti ja jostain syystä Mörkö jännitti ihan hirveästi keinua. Hetken aikaa näytti että koiraa hyppää pois keinulta, mutta päätti sitten kuitenkin suorittaa esteen. Yliaikaa olisi tullut reilusti, joten ei harmittanut että Mörkö suoritti A-estettä ennen olevan hypyn väärin päin.

Toisella radalla pääsin jälleen todistamaan että liian ahtaaseen paikkaa tungettu valssi on riskialtis kun marginaalit on niin pieniä. Harmillinen hylkäys, mutta toisaalta tämä mahdollisti (vahingossa) hienoimman puomin ikinä. Mörkön on pakko osata puomi hyvin kun suorittaa esteen vaikka olen toisella puolella hallia! Jälkimmäinen rata kulki paljon paremmin. Onnistuin lämmittelyssä avaamaan jalat ja Mörkö suoritti keinun mallikkaasti. Ainoastaan se valssi... jos nyt uskoisi että joihinkin kohtiin se ei vain sovi. Vastahan olen hyllyttänyt radan SM-karsinnassa ja PM-mestaruuden jälkimmäisellä radalla tämän rada lisäksi.

Tikrun hypptekniikkakatsaus

Ilokseni ja onnekseni omassa seurassa järjestettiin kolmen kerran hyppytekniikka-kurssi. Oli myös onni että mahduttiin Tikrun kanssa tähän mukaan. Käytännössä kerta kuukauteen oli treenit.

Ensimmäisellä kerralla aloitettiin ihan perusjutuista, eli perussarjasta ja setpointista. Oli mukava huomata että vuosi sitten havaittu ja keväällä työstetty lihaspuutos oli pysynyt poissa. Tikru suoritti perussarjaa suorana ja pystyi set pointillakin työskentelemään normaalisti. Hieman haettiin parasta palkkausta Tikrulle, ja todettiin että paikalla lähdettäessä parhaiten toimii se että itse olen sarjan päässä lelun kanssa. Tämä on vain hiukan hankalaa yksin treenatessa, sillä Tikru ei malta vielä pysyä perussarjan alussa odottamassa lähtölupaa... mutta tämähän on treenattavissa oleva asia. On mukava myös havaita että Tikrulle voi tehdä tavanomaisin välein (4 askelta) harjoitteet, kun Mörkön kanssa piti tehdä aina lyhennetyillä väleillä.

Toisella kertaa tehtiin kasvavaa sarjaa sekä etäisyyden arviointia. Kummassakaan ei ollut mitään ihmeellistä ja varsinkin etäisyyden arviointi oli sujuvaa. Etäisyyksillä 6 ja 7 jalkaa Tikru suoritti välit ilman välilaukkaa ja etäisyyksillä 8-11 teki yhden laukka-askeleen väliiin. Olisi ollut hurjan mielenkiintoista nähdä olisiko toinen laukka-askel tullut 12 jalan etäisyydellä. Toistoja oli tässä vaiheessa alla jo niin monta että päätettiin tällä kertaa palata takaisin lyhyempiin väleihin ennen kuin koira on ihan väsy. Tästä saa oivan treenin kun seuraavan kerran teen etäisyyden arviointia.

Kolmannella kerralla työstettiin taipumista. Tämän kanssa Tikrulla oli hieman haasteita keväällä, joten olin todella iloinen kun Tikrun tekeminen oli nyt tosi sujuvaa. Tikrun suorituksessa ei ollut erityisiä puolieroja myötäpäivään ja vastapäivään mentäessä. Tikru oli koko ajan hyvin sisäkaarteessa ja kroppa pysyi hyvin hallinnassa koko kaaren ajan. On kiva huomata, että koiran kropan hallinta on kehittynyt huimasti. Oikeastaan peruslenkeillä kun kesän jälkeen olen jumpannut koirien kanssa aivan liian vähän. Loppuun tehtiin suoristavan harjoituksena kaksi kertaa perussarja niin että lähetin koiran takaakiertoon. Hyvin Tikru kesti myös minun liikkeen ja tällä tavoin pystyn helpommin treenaamaan myös itsenäisesti hyppytekniikkaa.

Harmillisesti korkeuden arvioiminen ja lasekutuminen jäivät pois kurssin agendalta. En usko että korkeuden arvioinnissa on mitään "vikaa", mutta olisi se kiva todistaa kun en ole ikinä korkeudenarviointia tehnyt Tikrun kanssa. Laskeutumista treenattiin kyllä keväällä, mutta en nyt ollenkaan muista oliko siinä mitään juttua vai oliko juttu nimenomaan siinä ettei Tikrulla silloin ollut tarvittavaa lihaskuntoa suoriutumaan tehtävästä. Jos pääsisi jossain vaiheessa hyppytekniikan jatkokurssille, niin tässä onkin heti kaksi toivetta.

Summa summarum: on ilo tehdä agilityä koiran kanssa, jolla on peruspalaset hyppäämisen suhteen kunnossa. Tekniikka, kropan hallinta, lihaskunto ja itseluottamus. On mahtavaa suunnata aikaa ja energiaa muiden asioiden hinkkaamiseen kun hyppytekniikkaan ei tarvitse varsinaisesti panostaa ylläpitoa enempää.

Kisoissa pahasti epämukavuus alueella

Lauantaina oli Lohjalla tarjolla Reetta Pirttikosken ratoja, ja päätin osallistua kahteen agilityrataan. Tykästyin tämän tuomarin rataprofiileihin SM-kisoissa, ja itselleni olikin yllätys miten epämukavuusalueelle tämän kertaiset radat minut veivät. Muistan kyllä kesän SMistä ettei Pirttikosken rata sielläkään ollut ihan läpihuutoa, piti kehitellä muutamiin kohtiin toimivat ohjaukset. Eiliset radat olivat profiililtaan taas sellaisia, että melkeinpä piti loppuun saakka jännittää (omalla kohdallani) että selviänkö radoista. Hyvät ja miellyttävät radat kuitenkin, ehdottomasti hänen radoilleen on päästävä uudestaan.

Ensimmäiseen starttiin mennessä havaitsin itsessäni viime aikoina turhan usein esille tulleen tunteen, eli yliviririttyneisyyden/yliyrittämisen. Tämä tunne on tullut vastaan "isoissa kisoissa" ja estänyt onnistumiset. Vaikka en tiedä mistä tunne tuli, niin oikeastaan on tosi hyvä että tuli. Sain erinomaisen harjoituksen tunteen kanssa kisaamisesta. Rata itsessään meni hyvin yhtä pientä sekoilua ennen putkea lukuun ottamatta, mistä seurasi 0,22 yliaikaa. Näin suoritukseni videolta (koitan saada videon itselleni), niin olin aika järkyttynyt siitä miten Mörkö eteni reilusti yli puolet radasta sellaista pomppivaa laukkaa. Olisi siis päässyt kovempaankin, jos olisin uskaltanut antaa tilaa. Itselläni oli tavoitteena tehdä 5-7 kiihdytystä radalla ja totuuden nimissä näitä kaikkia ei tapahtunut. Yliyrittäminen vei siis terän uskalluksesta ja vauhdista.

Seuraavaan starttiin menin iloisen koiran kanssa. Mörkö haukkui ja repi hihnaa. Rata alkoi haastavalla ohjauksella (esteen 1-3) ja kuudentenä oli pujottelu mihin ei ollut mitään mahdollisuutta päästä ohjaamaan sisäpuolelta. Heti perään minulle haastava kolmen hypyn sarja, joista kahteen ensimmäiseen piti tehdä persjätöt. Hetken hieman helpompaa, kunnes puomin jälkeen taas takaakierto-persjättö veivausta ennen kuin loppusuora maaliin. Olin niin epämukavuusalueella oikeastaan koko radan. Poikkeuksellisesti aika loppui kesken rataan  tutustumisessa ja minun piti tehdä viimeiset ohjausvalinnat mielikuvien perusteella. Koska pujotteluun oli pakko mennä luottaen että koira kyllä osaa, niin päätin ottaa riskiä myös muihin ohjauksiin. Etukäteen päätökseni siitä että kiihdytykset ovat kisojen kisatavoite kariutui siihen, ettei radalla oikein ollut selkeitä kiihdytyspaikkoja. Joten päätin keskittyä ohjaamiseen. Heti alussa toisella esteellä Mörkö hieman arpoi mitä tehdä, mutta tämän jälkeen homma meni kuin leffoissa. Huikealla fiiliksellä nollalla maaliin etenemällä 3,86! Yksi SM-aginolla puuttuu enää.

Monella tapaa opettavainen kisapäivä. Ensinnäkin minun pitää selkeästi rataan tutustuessa miettiä erikseen kohtia missä kiihdytän. Muuten jää otolliset sekunnin kymmenykset pois loppuajasta. Toisekseen treeneissä onnistuvat haastavat pujottelukulmat ansaitsevat tulla kisasuorituksiin mukaan.  En tiedä miksen uskalla kisoissa käyttää haastavampia pujottelun sisäänmenoja, kun ne kuitenkin treeneissä pääsääntöisesti onnistuvat. Kolmanneksi huomasin, että takaakierto-persjättö oikealta vasemmalle tuntuu jo melko luontevalle, mutta vasemmalta oikealle ei sitten yhtään. Väkinäistä vääntämistä, mikä useimmiten vaihtuu valssiin. Neljänneksi se tärkein - Mörkö nauttii! Älyttömän kiva kisata osaavan koiran kanssa, joka antaa minulle mahdollisuuden onnistua myös haasteellisimmissa ohjaustilanteissa. Kiitos Mörkö että olet Mörkö!

Tikrun kisadebyytti

Tätä päivää on odotettu! Alun perin oli tarkoitus aloittaa kisaaminen Tikrun kanssa kesäkuussa, mutta lopulta pujottelu ja keinu eivät olleet sillä tasolla kuin halusin. Oli järkipäätös siirtää kisojen ajakohtaa, mihinkäs tääs on kiire. Vaikka kyllä se silloin kesäkuussa harmitti.

Kisapaikalle allessa mietin, että on hiukan hassua etten jännitä kisoja oikeastaan ollenkaan. Oli mielenkiintoista päästä vihdoinkin testaamaan millä tasolla oikeasti ollaan ja kannattaako lähikuukauisien treenisuunnitelmaa muuttaa jotenkin. Uskoin vakaasti, että Tiktun taidot riittävät puomia lukuunottamatta. Aikaisemmin tällä viikolla havaitsin ettei Tikru pysty enää suorittamaan juoksupuomia nykyisellä, korkeammalla vireellä. Joten puomista en turhia stressannut.

Päivä alkoi agilityradalla. Omaa lähtövuoroa odotellessa Tikru sinkoili joka suuntaan ja haukkui kierroksilla. Yllättäen Tikru pystyi istumaan ja pysymään hyvin lähdössä. Keinulle koitin jarrutella hieman koiran menoa, mutta Tikru teki elämänsä ensimmäisen lentokeinun... ensimmäinen asia treenilistalle lisättäväksi. Lisää rutiinia keinun kanssa. Pujottelu seinää kohden sujui mallikkaasti, samoin puomi joskaan suoritusvauhti ei ollut (tulevaisuudessa) toivotunlainen. Tänään asia ei haitannut, sillä halusin varmistaa turvallisen puomin suorituksen. Jostain syystä kielto putkelta ja ihanneajassa maalliin. Ensimmäinen tulos, ja sijoituksena 1. :)

Hyppyradalle odoteltiin huomattavasti tasaisemmalla mielellä. Koiraa lähtöön jättäessä havaitsin olevani rutiinien orja ja olen tainnut jättää koiran jos ei nyt aina niin tosi usin istumaan niin että kierrän ensimmäisen esteen oikealta puolelta. Nyt kiersinkin vasemmalta puolelta ja eihän Tikru osannut odottaa paikoillaan vapautukseen saakka. Toinen asia treenilistalle lisättäväksi. Lähdöstä karkaamisen takia alun hypyt olivat hieman hakemista, mutta loppu menikin sitten just eikä melkein. Tällä radalla etenemä oli jopa 3,99m/s! Tuloksena ihka ensimmäinen nolla ja luokkavoitto :)

Tikru oli kisaradalla jopa himpun parempi kuin odotin. Liikkui itsenäisemmin, haki esteitä kauempaa ja oli todella motivoitunut. Palkkaaminen radan jälkeen jäi hieman mysteeriksi kun ei kelvannut lelu eikä nami, mutta koira vaikutti kuitenkin oikein itseensä tyytyväiseltä suullisella kehullakin. Ne asiat pääsääntöisesti toimi mitkä oletinkin toimivan (kuten pujottelu), keinun ja lähtöjen kanssa pitää tehdä hiukan lisäläksyjä ja lähitulevaisuuden suurin yksittäinen asia on puomin viimeistely oikeasti kisakuntoon. Jäi todella hyvä fiilis päivän suorituksista!

Syksyn kuvia

Syksy on ihanaa aikaa, kunhan vain on kohtuullisen kuivaa. Onneksi tämän vuoden syksy on tarjonnut myös niitä kuivia ja aurinkoisiakin päiviä :)

Tikru

Mörkö

Tammleassa

Tämä matka

Julkaisen harvoin facebookiin mitään, mutta on kieltämättä mukavaa kun facebook-muistoja tulee vastaan.

October 4, 2011  Mörkö aloitti eilen agility-opinnot ohjatuissa treeneissä. Poitsu oli erittäin taitava ja hyvin motivoitunut oppilas!  :)

On hurjaa ajatella, että Mörkön kanssa on jo seitsemän vuoden agilitymatka takana. Tällä reitillä on opeteltu hyppytekniikkaa, koettu hurjaa tuskaa pujottelun kanssa, saatu ahaa-elämyksiä keinun opettamismedeissa, tutustuttu juoksukontakteihin ja palkattu vauhdista. Kaiken tämän työn jälkeen, vastoin omia odotuksia, Mörkö on noussut kolmosiin ja osallistunut kolmena vuotena SM-kisoihin. Tuleviinkin SM-kisoihin on nollat kahta vaille kasassa.  Tämä on hurja saavutus kun ottaa huomioon, etten ikinä uskonut meillä olevan realistisia mahdollisuuksia kuin satunnaisiin nolliin kolmosissa. Niin suuri ongelma oli meidän etenemät. Kun hyvänä päivänä meni 3,0m/s rikki.

Näihin vuosiin mahtuu satoja tunteja tekniikan hiomista. On treenattu hyppytekniikkaa ei niinkään itse hyppytekniikan takia, vaan jotta saadaan kasvatettu itsevarmuutta (ja vauhtia) hyppyjen välissä. On treenattu pujottelua kokonaisuutena ja hinkattu sisäänmenoja pitäen koko ajan mielessä kriteeri että pujottelun pitää saada suoritettua kolmen sekunnin ajassa. Mörkö ei ole kauhean hyvin sinut liikkuvien ja äänekkäiden asioiden kanssa, joten keinun piti opettaa kahteen kertaan ensin itse yrittäen ja lopulta Inkilän Leenan neuvoin takaperin ketjuttamalla. Puomin alkutaipaleen seitsämän sekunnin suoritusajat on saatu juoksupuomin myötä tiputettua noin kolmeen sekuntiin.

Näihin vuosiin on mahtunut rutiininomaisesti satoja tunteja pitkiä lenkkejä, lenkkejä metsässä ja metsässä tehtyjä tasapaino- ja ketteryysharjoituksia. Kotona on myös jumpattu säännöllisen epäsäännöllisesti. Mörkön neliömäinen rakenne ei ole ihan parasta agilityn kannalta, joten säännöllinen kropan huolto on kuulunut olennaisena osana arkeen. Onneksi olen löytänyt Mörkölle hyvin sopivat sormet, ja koira on pysynyt hyvässä kunnossa. Olen treenannut myös omaa koordinaatiota, ketteryyttä ja nopeutta.

Näihin vuosiin on mahtunut myös pitkiä taukoja. Ensin treenihalli meni käyttökieltoon. Sitten Mörkön selkä kipuili (koska en ollut vielä löytänyt Mörkölle sopivia sormia). Isoin vahinko oli hauisjänteen revähdys. Tätä vammaa kuntoutettiin kauan ja huolella kahdeksan kuukauden ajan, ja olen onnekas ettei asia ole vaivannut koiraa sen jälkeen. Toivottavasti Mörkö pysyy terveenä myös jatkossa. Taukoja on tullut myös pakkasen takia, sekä ihan omasta päätöksestäni. En esimerkiksi treenaa tai kilpaile heinäkuussa laisinkaan vuoden 2016 poikkeusta lukuun ottamatta. Loppuraskaus ja pikkuvauva-aika meni myös taukoillen.

Näihin vuosiin on kuitenkin ehkä eniten tapahtunut muutosta omien korvien välissä. Olen opetellut omaa vireen hallintaa. Olen tehnyt mielikuvaharjoituksia saavuttaakseni tasapainoisen tilan, jotten esimerkiksi oman jännityksen, stressin tai pelon takia häiritse Mörkön suoritusta. Olen piirrellyt ratapohjiin erilaisia ohjauskuvioita ja analysoinut miksi jokin ohjaus on juuri siinä kohtaa toista parempi. Olen miettinyt treenaamisen ja kisaamisen jaksottamista ja tätä tukevaa ruokintaa. Olen joutunut pyörtämään mielipiteeni joissakin koulutusteknisissä periaatteissa ja olen päässyt pohtimaan miten ja miksi pilkkoa agilityssakin tehtäviä pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Kun tiedostin Mörkön olevan pehmeä koira, avautui harrastusmaailma ihan uudesta näkökulmasta ja aloin ymmärtämään miksi jotkut asiast ovat Mörkölle kovin vaikeita.

Tämä matka on hieno oppimismahdollisuus. Tämä matka jatkuu vielä! Tämän matkan oppimistuloksia olen päässyt hyödyntämään Tikrun kanssa. Tämä matka ei tule unohtumaan koskaan!

Ihan parasta MörköAgilityä

Tänään Jari Suomalaisen hyppyrata ja Nybergin agilityrata Lohjalla. Jos Suomalaisen rata aiheutti "oho!" sen nähtyäni, niin Nybergin rata oli "oh shit!". Molemmat radat teknisiä, Suomalaisen meillä haasteellisen mutkikas. Molemmilla sellaiset ihanneajat että tiesi jo lähtiessä että kovaa saa pinkoa.

Hyppyradalla aloitettiin ja hienosti onnistuin sekä pujotteluun menossa että ulostulossa. Radalla ollut in-in kohtaa mietin rataantutustuessa ohjata varmuuden vuoksi takaakierto-persjättönä, mutta onneksi en vaihtanut varmempaa kun in-inkin toimi erinomaisesti. Myönnän että olin yllättynyt kun oltiin paineltu etenemällä 4,21m/s - ja kerkesin välillä jopa odottelemaan Mörköä. Hieman yllättäen tällä suorituksella 9/18, kun tulokset olivat joko nollia tai hylkyjä.

Nybergin rata oli yksi onnistuneimmista radoista mitä olen nähnyt. Mikään kohta ei ollut liian vaikea, mutta haastavia paikkoja oli useita ja katsojanakin sai jännittää koko radan ajan lopputulosta. Onneksi medit menivät ensin niin minulla oli noin 30 koiraa aikaa miettiä radan luonnetta. Tämä helpottikin rataan tututstumista, kun oli valmiina mietittynä kohdat joita joutuu pohtimaan enemmän. 2/3 valinnasta osui nappiin, valitettavasti varman päälle ohjaus pujottelulle tuotti kuitenkin virheen. Pujottelun alun korjaamisessa paloi hieman aikaa, joten vitosen päälle hieman yliaikaa. Etenemä kuitenkin 3.6m/s. Mörkö teki tällä radalla yhden parhaimmista juoksupuomisuorituksistaan. 

Mörkö on vain niin kiva kisakaveri. Lämmittelyissä näki jo miten innoissaan ja iloinen koira oli. Hallissa repi remmiä ja haukkui. Radalla liikkui hyvin, suoritti oman tonttinsa täydellisesti ja ylipäätänsä pystyn luottamaan Mörköön täysillä. Omat ohjausvalintani pujotteluun vientiä luukuun ottamatta onnistuivat, vaikka kumpainenkin rata oli ainakin minulle vaikeahkoja. Niin hyvä fiilis kisatessa ja kisojen jälkeen! Siitäkin huolimatta että kisoihin lähtö oli hiukan hektinen kun tajusin kisakirjan olevankin hallilla edellisten kisojen jäljiltä... ja ihan pikkaisen nopeasti kävin sen hakemassa sieltä kun muutenkin tiiviistä aikataulusti piti vielä 20min käyttää ajamalla väärään suuntaan.

Tikrun keinu

Jos jonkin olen osannut opettaa Tikrulle hyvin, ellen jopa täydellisyyttä hipoen, niin se on keinu. Tikru on valinnut suoritustavakseen hurjalta näyttävän, mutta erittäin nopean ja kuitenkin turvallisen tavan. Joka kerta olen kuitenkin sydän kurkussa että nyt tulee lentokeinu, mutta aina koira on hoitanut tilanteen asiallisesti :) Tikru juoksee täysiä keinun päähän, niiaa etuosastaan noin kontaktin puolivälissä ja jatkaa matkaa pamauksesta.

Tähän matkaan meni noin kolme kuukautta, mukaan luettuna reilun kuukauden lomatauko. Kesäkuussa aloitettiin paukuttelulla ja takaperin ketjuttamalla, heinäkuun keinu oli käytännössä tauolla ja elokuussa tehtiin lopputyöt. Tänään kokeilin jälleen useamman viikon tauon jälkeen keinua ensin yksittäisenä esteenä (muistutteluksi) ja myös radan osana - ei mitään eroa suorituksessa. Pystyn olemaan reilusti jäljessä tai about koiran tasalla. Vasta kotiin ajaessa tajusin etten kokeillut lainkaan edessä olemista / vedättämstä. Tätä pitää vielä testata jossain vaiheessa.

Mukava bonus keinun treenaamisen kanssa on se, että puomin suorituksesta on tullut entistä parempi. Tikru osuu puomilla minun makuuni hieman liian ylös, mutta keinun mukaan tulon myötä myös puomin osuma on siirtynyt alemmas. En nyt tietenkään luota että tämä pelkästään riittäisi osuman paranemiseen puomilla, kyllä puomin kanssa saa vielä hikoilla jatkossakin. Muun muassa käännökset puuttuvat täysin ja ovatkin ohjelmassa seuraavaksi. Lienee nämäkin alentavat osumaa, joten sopii hyvin ohjelmaan tässä kohtaa.

Sanni Kariniemen treenit

Treenit, joita odotin mielenkiinnolla sillä Sanni on minulle uusi tuttavuus. Ja olen kuullut hänestä paljon hyvää. Halusin kokea itse, että olisiko minun tarpeisiini sopiva kouluttaja. Ennakkoteitojen perusteella odotin juoksuttavaa tiukkista, mutta todellisuus olikin reilu realisti.

Ensinnäkin tykkäsin että kouluttaja itse ehdotti että tehdään pätkissä. Nykyään tuntuu enemmän olevan vallalla yhdessä setissä treenaaminen ja pätkissä tekeminen onnistuu vain jos löydät itse parin joka myös on valmis tekemään pätkissä. Harvemmin pätkissä tekeviä löytyy, vaikka melkein joka kerta kyselen sen tunnin treenikavereilta tätä vaihtoehtoa. Itse saan enemmän pätkissä tehdessä, kun välissä saa minä sekä koira kunnolla vetää henkeä. Vaikka vaihtoihin palaa enemmän aikaa, niin aivan varmasti tänään sai jokainen koirakko tehdä tarpeeksi.

Toisekseen myös itse harjoitus tehtiin Sannin esityksessä lyhyistä pätkissä. Tietty se on kouluttajalle helpompaa kun koulutettava itse sanoo minne saakka yrittää päästä, mutta itse koin Sannin ottavan vastuuta kouluttajana vastuuta meistä kun ehdotti juuri meille sopivia kokonaisuuksia. Toki kuunteli minun ajatuksia ja toiveita, mutta myös kertoi että tehdään seuraavaksi näin.

Perusasioiden äärellä oltiin tänäänkin. Tänään muistin ja maltoin kääntää Mörkön nenän oikeaan suuntaan käännöksissä, mutta kompastuin useamman kerran jarruttamiseen ja kiihdyttämiseen. Oli kohtia missä sain kiihdyttää rohkeammin ja sitten oli kohtia missä piti osata odottaa koiraa. Agilityn peruselementtejä. Hyvää herätystä itselleni jälleen radanlukutaitojen suhteen, jotka ovat selvästi ruostuneet viime kuukausina.

Kiitosta Mörkö sai hyvistä irtoamisista putkiin, sekä hienoista pujottelun avokulman sisäänmenoista kovassa vauhdista ja useammasta metristä lähetettynä. Olin hiukan ymmälläni, kun pujottelun sisäänmeno onnistui Mörköltä niin hyvin, kun monet hyvin kokeneet koirat takkusivat tämän kanssa. En toki ylpisty, mutta tyytyväinen pitää olla. Ja luottaa jatkossa koiran osaamiseen kisoissa.

Viikonlopun annin perusteella innostuin ilmoittamaan Mörkön kisoihin. Viikko otetaan rauhallisesti ja palautellaan rankkojen treenien jälkeen, ehkä käyn kerran tekemässä hyvän mielen puomin ja lenkkeillään rennosti.

Saija Mustosen treenit

Pitkästä aikaa ohjattua treeniä Mörkön kanssa. Edellinen kerta ajoittuukin jonnekin toukokuulle. Huomasi rataan tutustumisessa ja ohjauksia valitessa että sitä kulkee laput silmillä omalla mukavuusalueella. Muutamankin kerran sain vastata kysymykseen "oletko ajatellut...?". No en ollut, mutta kun asiasta kysyttiin niin olihan tilanteissa useita toimivampiakin ohjausvaihtoehtoja kuin mitä olin itse miettinyt. Oli kyllä monta varsin onnistunuttakin valintaa, etten ihan ole tatsia hommaan menettänyt.

Päivän suurin anti oli mutkaputket ja putkea ennen tehty takaaleikkaus. Mörkö ei varsinaisesti ammu putkiin, ja olen vältellyt ulkopuolelta putkeen lähettämistä kun Mörkön vauhti pienenee merkittävästi. Koitan aina päästä mutkaputkissa sisäkaarteeseen, mutta ihan aina se ei onnistu tai vaatii älyttömiä ja usein hitaitakin ohjauksia. Saija katsoi tätä mun venkoilua kerran ja käski viedä putkeen niin että teen takaaleikkauksen. Ja syy hitauteen löytyi kerrasta! Mörkö ohjaajahakuisena lähestyy putkea sen puoleisella laukalla missä olen. Tässä ko radanpätkässä olin vasemmalla puolella, joten Mörkö meni vasenta laukkaa. Kun lähetin koiran putkeen se meni vasemmassa laukassa putkeen, hidasti (ja varmaan pudotti raville), vaihtoi laukan, kiihdytti ja tuli ulos. Sekunteja palaa... Saija käski kokeilemaan että kääntäisin ennen putkea hieman rintamasuuntaa koiraa kohti ja lähetän vastakkaisella kädellä putkeen. Rintamasuunnan käännös herättää koiran (horjuttaa henkistä tasapainoa) ja vastakkainen käsi vaihtaa laukan. Jumpe, enpä olisi uskonut että näin pieni asia voi muuttaa Mörkön putkien suorittamista dramaattisesti. Ei ollut enää hitaudesta tietoakaan!

Kävin kuuntelemassa tunnin verran Vakkurin Iidan luentoa juoksareista, ja oli hyvää antia. Sain taas hyvää potkua jumpata koiria ja oli kiva huomata olevansa oikeilla raiteilla Tikrun puomin kanssa. Pitäisi jaksaa tehdä puomia taas kuurina, niin saisi senkin suorituksellisesti sille tasolle kuin haluan.

Tuen puutteen tuska

Keväästä saakka olen enemmän ja vähemmän repinyt hiuksia, kun tuntuu ettei mistään saa tukea omissa tavoitteissa. Valitettavasti vähiten omasta seurasta. Vaikka muutama kuukausi asia harmitti kovastikin, niin lopulta haasteet kasvattivat ja pakottivat etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja - jälleen kerran. Vaikeudet jalostavat sanotaan, ja uskon lopputuleman olevan lopulta parempi kuin mitä olisin saanut jos olisin tyytynyt keväällä seuran tarjontaan.

Päädyin lopulta siihen ratkaisuun, että jaan koirien kanssa yhden viikkokoulutuspaikan. Alkuun Tikrulle oli viikottainen koulutuspaikka ja Mörkölle viikottainen kimppispaikka. Lopulta luovuin Tikrun koulutuspaikasta johtuen henkilökohtaisista aikatauluhaasteista (ja myös ihmiskemiasyistä) ja Mörkön kohdalla myönsin itselleni ettei minusta ole oikein kimppistreenaajaksi (ainakaan tällä hetkellä). En jaksa olla kiinnostunut muiden tekemisistä ja etenemisistä siinä määrin kuin mielestäni kimppiksissä pitäisi olla, joten mieluummin olen hieman itsekäs ja käytän treeneissä oloaikani (sis lämmittelyt) lähinnä oman parhaan näkemykseni mukaisesti. Nykyisessä ryhmässä treenaa Tikru pääsääntöisesti ja Mörkön kanssa käyn noin kerta kuukauteen.

Eikä siinä vielä kaikki! Koska kesän aikana ymmärsin, että tarvitsen Mörkön kanssa useammin ohjattua treeniä kuin kerran kuussa niin päädyin lopulta suunnittelemaan yksäreiden sarjan kerran kuussa. Yksäreissä pääpaino siis Mörkössä, mutta koska tunnin aikana kerkeäisi kolmekin koirakkoa treenaamaan pääsee myös Tikru mukaan. Alkuun mietin että kysyisin mukaan jotakuta kolmanneksi, mutta hittoako sitä tehdä yksinkertaisesta asiasta vaikeampaa kun ei ole pakko. Nyt ei tarvitse miettiä kenenkään muun aikatauluja tai toiveita. Aivan huippua, mahdollisuuus kehittyä ja haastaa itseään epämukavuusalueelle luotettavan kouluttajan viemänä. Odotan näitä koulutuksia jo nyt - aikaa vain ja ainoastaan minulle :)

Toki näiden lisäksi seurailen muutamankin kouluttajan ryhmiä, jos välillä ostaisi irtotreenejä. Nämä kuitenkin enemmän tarpeen mukaan ja sellaisia täsmäiskuja.

Asioilla on tapana järjestyä. Tällä kertaa siihen meni melkein viisi kuukautta, ennen kuin lähitulevaisuuden suunnitelmat näyttivät järkeviltä ja ennen kaikkea tekemäni ratkaisut tuntuivat hyviltä. Nyt on taas motivaatio kohdillaan ja päässä monia ideoita tulevvaisuuden varalle odottamassa jalostumista todellisuudeksi.

Melkein PM3

Itseäni usein ärsyttää kuunnella jossittelua, kun eihän jossitelu mitään muuta. Jossittelu on taas hyödyllistä, jos sitä käyttää uuden oppimisena. Eilinen Helsingin piirimestaruus aiheutti paljon jossittelua ja oppimiskokemuksen, minkä olisin suonut tapahtuvan ihan tavallisissa kisoissa.

Lähtökohtaisesti olin luottavainen. Mörkö oli iloisella tuulella. Kesän jäljiltä kunto on hyvä. Meillä oli viikolla ollut onnistuneet vauhtiratatreenit sekä puomin muistelua. Toki hieman kummastelin itseäni, kun ensimmäisessä rataan tutustumisessa päätin ohjata Mörkön pujotteluun oikealta puolelta - "varmuuden vuoksi". Tämä vamuus ei kuitenkaan aiheuttanut jatkoradan kannalta kummempia, joten suunnittelin radan ohjaten pujottelun oikealta puolelta ja rata meni loistavasti. Ensimmäisen radan jälkeen olimme kymmenensiä.

Seuraavaa rataa odotellessa sain itseni kiinni miettimästä että meillä olisi Mörkön kanssa mahdollisuus päästä viiden parhaan joukkoon (ensimmäinen virhe). Tai että hyvällä tuurilla voitaisiin päästä palkinnoille (toinen virhe). Ja että miten hienoa olisikaan laittaa löwchenien faceen kuva meistä, kun harvoin sinne mitään laitan (kolmas virhe). Fokus siis aivan muualla! Ei voi odottaa hyvää suoritusta jos yrittää ratsastaa edellisellä suorituksella. Jos hyppyrata oli minusta hieman kinkkinen, niin aglityrata oli taas "helppo" (neljäs virhe). Radan loppu tosin mietitytti, että kummalta puoleta ohjaan puomin. Jostain se tunne taas tuli, etten luottanut puomin onnistumiseen vasemmalta puolelta niin koitin keksiä tapaa ohjata oikealta. Vaikka tiesin ettei ainoa mahdollinen ohjaus olekaan hyvä (viides virhe). Jäin joka tapauksessa jumiin oikealta ohjaamiseen, kun vasemmaltakin ohjattaessa olisi joutunut huonoihin ohjausvalintoihin. Koitin minimoida riskiä. Mutta eihän se näin tietenkään mennyt. Puomi oli tosi hieno, puomin jälkeisestä hypystä vielä selvittiin niukin naukin ja ehkä toiseksi viimeinenkin hyppy olisi onnistunut jos olisin vain painokkaasti lähettänyt hypylle. Jossittelun sijaan tiedän, että valitsemani ohjaus ei toiminut. Niin huuhtoutui siinä lyhyessä hetkessä haaveet tuplanollasta ja PM-menestyksestä.

Harmittiko? No arvatkaa! Toisaalta olin todella tyytyväinen Mörköön. Se hoiti tonttinsa niin kuin kuuluikin, en mitenkään voi syyttää koiraa lopputulokesta. Minä sain oivan oppitunnin ja toivottavasti olen tehnyt kotiläksyni huolella että tällaiselta jatkossa vältytyään.

On tosi sääli että PMn tai SMn tyyppisiä kisoja on kovin vähän. On vaikea päästä treenaamaan tilannetta missä suoritukset vaikuttavat toisiinsa. En olisi uskonut että sillä on näin kovin paljon vaikutusta omaan päähän, mutta on sillä. Ainakin minun nuppiin. Ymmärsin myös, jälleen kerran, että minä tarvitsen ohjattuja treenejä. Tarvitsen treenejä missä on haastavia pujotteluja tai muita ohjauksia. Että voin haastaa itseäni treeneissä, oppia ja luottaa itseeni kisoissa. En halua enää ikinä olla tällä tavoin epävarma vain sen takia että rutiini puuttuu, että treenit ovat liikaa mukavuusalueella. Toki jos kisoissa tulee vastaan vain asia mitä ei yksinkertaisesti osaa, niin sitten on luonnollisesti ok olla epävarma. Harvemmin niitä kuitenkin tulee kuin mitä nyt koin näissä kisoissa, molemmilla radoilla.

Se on tuplanolla!

Eilen oltiin Mörkön kanssa kisaamassa Tuusulassa. Hieman mietitytti että mitenköhän menee, kun ollaan tehty vain yhdet treenit koko kesänä. Viime viikon treenit olivat toki laadukkaat, napakat ja lyhyet ja koira vaikutti toimivan kivasti. Tuusulan kisakenttä on mukava alustaltaan ja esteet hyvät. Hieman harmitti kun oli kaksi agilitystarttia ainoastaan tarjolla, kun en niin kauhean mielelellään tällä treenimäärällä tekisi kontakteja peräkkäisillä radoilla... mutta huoleni osoittautui turhaksi Mörkön tehdessä todella nättejä keinuja ja kelvollisia puomeja.

Oma kehityskohde liityy kisarutiineihin ja oman kunnon parantamiseen. Huomasin ensimmäisen startin ja nollan jälkeen, että kaikki paukut olivat jääneet radalle. Jalat painoi ja päässä humisi tyhjyys. Piti ihan toden toella herätellä kroppaa uuteen suoritukseen ja samalla aivotkin orientoituivat kisatilanteeseen uudestaan. Hieman hassua oli se, että minusta vaikeammalla radalla (ensimmäinen) meillä oli parempi etenemä kuin virtaviivaisemmalla (jälkimmäinen). Tässä näkyy ehkä kisaorientoitumisen vaikeus... ja myös se, etten jostain syystä luottanut Mörköön kovemmassa vauhdissa.

Päällimmäisenä fiiliksenä kuitenkin hauskuus. Onhan se helpottavaa että tupla on kasassa jo nyt ja muutenkin SM-nollia 5/8. Tästä on hyvä jatkaa loppukausi keskittyen oleelliseen, eli Mörkön tapauksessa koitan löytää meille sopivat kouluttajat talvikaudeksi. Kiitollinen olen pienestä leijonasta, ei sitä ihan jokaisella ole tuollaista luottapakkausta.

WDS-18

Ensimmäinen oman koiran kanssa tehty ulkomaan näyttelymatka suuntautui Ticon kanssa Amsterdamin maailman voittajaan 2002. Tuolloin lähdin kaverin kanssa viikon reissulle, ja koiranäyttelyyn pyhitettiin yksi päivä. Kun maailman voittaja- näyttely rantautui taas Amsterdamiin en voinut vastustaa kiusausta olla lähtemättä Tikrun kanssa sinne.

Ihan helpolla en matkaan päässyt, kun varsinkin paluulennon saamisen kansa oli vaikeuksia. Luulin olevani tarpeeksi aikaisessa liikenteessä kun varasin lentoja yli puoli vuotta aikaisemmin, mutta ei se niin helppoa sitten ollutkaan. Kohtuullisen säädön jälkeen oli kuitenkin lennot, Tikrun lentolaukku ja tavarat matkavalmiina. Lähdin lopulta reissuun kaksin Tikrun kanssa muiden jäädessä kotio. Ensimmäinen pitempi poissaolo pojan luota, teki hyvää minulle vaikka olikin haikeaa.

Ensin aloitettiin perjantaina erikoisnäyttelyssä, missä Tikru voitti luokkansa. Maailman voittajassa edustettiin sunnuntaina luokan kolmanneksi saakka. Olen erittäin tyytyväinen Tikruun ja Tikrun esiintymiseen, vaikka tittelit jäivätkin kovatasoisessa kisaassa ja runsaassa osanottajamäärissä (49 leijonaa!) saavuttamatta.

Koiranpesuamme asuntoautossa. Hyvin toimi!

Voittaja-näyttelyyn saatiin lainaksi koirarattaat. Onhan ne ihan kätevät... mutta en heti kuitenkaan näe itselläni tuollaisia :p

Ylipäätänsä olen tyytyväinen Tikruun. Koiraan voi luottaa ettei tuhoa paikkoja, ei pissi sisälle eikä hauku turhia. Lentokentälläkin liukkaalla lattialla liikkui järkevästi vierellä ja vetämättä niin tassutkaan eivät lipsuneet. Matkan edetessä Tikru oppi hyödyntämään rauhalliset hetken nukkumalla.

Tikrun  lepohetki lentokentällä :)

Matkan ainoana välipäivänä näin hollantilaista kaveriani ja hänen kanssaan vietettiin mahdollisimman hollantilainen päivä. Pyöräilykilometreja kertyi lähemmäs 20km, mutta erinomaisessa seurassa ja hyvässä säässä matka taittui nopeasti.

Tikrun pyöräilyvarustus

Volendam

Laivalla Volendamista Markeniin

Pyöräilyä Markinissa...

... ja Markenista

Hollantilaisen lapsen ensisijainen sijoituspaikka pyörässä. Toinen laitetaan tarakalle istuimeen. Kolmas tarvittaessa kantoreppuun...

Puolen välin tankkaus

Monnickendam

Siltä voi nousta näiinkin

Oli pakko maistaa muutamaa valikoiman vohveleista :D

Takaisin Volendamissa

Opintomatkalla Jyväskylässä

Viikko sitten kurvasin mökiltä Jyväskylään kisaamaan, kyseessä kun oli lähikisat. Lämmintä oli ja hallissa käytiin kisan +28 asteen lämmössä. Kisoista itsessään lyhyesti nolla ja hylky, mutta oivallus mistä meillä on Mörkön kanssa kiikastanut jo reilun puolen vuoden ajan. Sanoin jo maaliskuussa että nyt ollaan alamäessä, vaikka tuloksia katsellassa näytti siltä että ollaan aallonharjalla. Oikeassa olin, suorituksen ovat laskeneet koko kevään ja kesän, enkä ole keksinyt miten saisin suunnan käännettyä.

Jyväskylässä tapahtui sitten se oivallus! Viime syksyn meillä oli oman seuran puolesta ohjattua treeniä joka toinen viikko, kevätkaudella ainoastaan kerran kuussa. Kävin kyllä itsenäisesti treenailemassa ja välillä ostin irtotreenejä, mutta pääsääntöisesti tekemisestä puuttui intsensiteetti treeneissä. Kyllähän se pikkuhiljaa alkoi näkymään niin että tuloksien kannalta meillä on monta yliaikanollaa ja tekemisen kannalta kummaltakin puuttuu varmuus. Jyväskylän jälkimmäisellä radalla Mörkö ei vaan pujotellut, jätti kesken puolessa välissä. Aivan sama olinko edessä vaiko jäljessä, ohjasinkon oikealta tai vasemmalta. Todella turhauttavaa, kun Mörkö on varma pujottelija.

Joku voisi sanoa että syynä oli seinään kohti menevä pujottelu, joku toinen keksisi jotain muuta. Tuollaisia pujotteluja ja huomattavasti vaikeampia on Mörkö tehnyt pienen elämänsä, joten todellinen syy on jossain muualla. Uskon sen olevan rutiinin, toiston, tavoittelliisuuden, intensiteetin, varmuuden ja sitä myöten vauhdin puute. Kun kaikki nämä mausteet ovat sopassa niin samaan aikaan agility on muuttunut suorittamiseksi eikä nauttimiseksi. Se ei taas ole ollenkaan hyvä jos tulos on tavoitteena eikä suoritus.

Tämä oivallus mielessäni jätin ilmoittamatta elokuun alun kisoihin. Miksi menisin kisaamaan, jos en kerkeä treenaamaan. Olen hiukan yllättynyt että Mörkön kanssa tarvitaan minimissään kaksi kunnon treeniä kuussa jotta paketti pysyy kasassa, mutta jos näin kerran on niin sitten siihen pitää pyrkiä.

Puuhastelujen edistymisiä

Se on jännä juttu, että kun treenaa niin edistyy. Eikä vain treenaa, vaan tekee valmistelutyöt huolella ja treenit suunnitelmien mukaan. Eilen kuulin paikkaansa pitävän viisauden, eli jokainen treeni vie eteen päin tai taakse päin. Itsestään selvä asia, mutta itse en ainakaan ole viime aikoina käyttänyt paljoakaan ajatuksia sille mitä oikeasti haluan edistää ja miten treenata asiaa jotta edistyminen tapahtuu. Liian helposti alkaa treenaamaan liian laajaa kokonaisuutta, ja osaset jäävät liian vähälle huomiota.

Mörkön kanssa pitoa jälleen. Uskomatonta miten nopeasti pito on parantunut! Kolmas kerta ja tänään Mörkö piti esinettä (sukkamytty) 30s rauahllisesti ja levollisesti paikallaan istuen. Ei tapahtunut etujaloilla steppaamista, saati iäisyysongelma pito-otteen löysyyden kanssa. Kokeilin tehdä myös niin että kun Mörkö on nostanut esineen ja tarjonnut itse istumista siirryn sen viereen seisomaan perusasentoon. Mörkö piti esinettä hyvin 20s mutta seuraavat toistot olivat selkeästi tahmeita eli vaikeaa oli ollut. Pari helpompaa nostoa ja lyhyttä pitoa ja tein 15s pidon tehden käsihäiriöitä joihin Mörkö ei reagoinut mitenkään. Lopulta sivulle tulo, ja tämä sujui esine suussa rennosti ja varmasti. Yhtä hetken epävarmuutta lukuun ottamatta pidot olivat rauahllisia, itsevarmoja ja tiiviillä otteella.

Tikru pääsi hallille tekemään keinua. Päästiin etenemään aina siihen saakka että Tikru lähtee suorittamaan keinua puolesta välistä. Vielä ei keinua tarvitse koiran keinuttaa, joten mielenkiinnolla odotan miten Tikru tulee suhtautumaan siihen. Alas päin menevä liike on tällä hetkellä eteen päin pyrkivä ja itsevarman oloinen, vaikuttaa siltä ettei koiraa häiritse alas päin suuntautuva liike tai keinun maahan osumisesta johtuva ääni.

Itselläni oli niin levollinen olo (etten vahingossakaan itse painostaisi koiraa), että päätin ottaa riskin ja kokeilla pujottelua radalla myös siltä vaikeammalta puolelta. Ei siis etupalkkaa tai mitään etukäteisvinkkejä koiralle että kohta mennään. Parin hypyn kautta pujottelulle ja koirahan pujotteli! Tikru innostui lelupalkasta niin paljon, että taisteluleikissään onnistui repimään karvan kahtia. Taisi palkkaantua hyvin :D Tällä pujottelulla voi jo kisaradoille lähteä. Sisäänmenokulmat vaativat varmasti muistuttelua kun ollaan niin pitkään tehty vain helppoja kulmia, tavoitteena kun on ollut rakentaa itseluottamusta ja vauhtia koko pujottelun tekemiseen. Ulostulot ovat vielä täysin tekemättä, mutta näitä kerkeää opettelemaan kisauran käynnistyttyäkin.

Kaiken näköistä puuhastelua

En tiedä mistä tämä motivaatio ja into nyt kumpuaa, mutta en murehdi sitä vaan nautin tekemisestä. Tottakai treenien tuottama tuloskin on kiva juttu, mutta ennen kaikkea juuri nyt tekeminen motivoi enemmän. Tässä onkin ollut melkein koko alkutalvi hieman hakemista oman motivaation kanssa ja tulostavoittelu ei ainakaan nosta motivaatiota kuin korkeintaan hetkeksi. Vähän sama juttu kuin että palkan korotus on ilo vain hetken, kun taas työn tekeminen on parhaimmillaan (ja tietysti toivotusti) se kiva juttu.

Näillä höyryillä päätin että nyt on aika vaihtaa agilityn esteteknistä painotusta muista asioista keinun opetteluun Tikrun kanssa. Uskon puomin suorituksen kestävän sen, että mukaan tuodaan uusi kontakti. Nyt on käyty paukuttelemassa keinua pari kertaa, eikä Tikrua näytä ollenkaan hetkauttavan ääni, korkeus tai liikkuva alusta. Super! Tästä on hyvä jatkaa pienin askelin kohti kokonaista keinun suoritusta.

Tänään hallilla käydessäni päätin toteuttaa jo useamman viikon päässäni pyörineen ajatuksen. Halusin katsoa miten Tikru suoriutuu pujottelusta radan osana. On Tikru ennenkin tehnyt radan osana pujottelua, mutta ollaan aina tehty ensin pelkkää pujottelua palkalle niin että koiralla on ollut vahva ymmärrys tekemisestä ja focus eteen päin. Tänään siis suoraan halliin tultua kaksi hyppyä, pujottelu ja hyppy ja superpalkkaus lelulla. Toki pujotteluun oli suora sisäänmeno ja tein meille helpommalta puolelta, mutta ei sillä ole merkitystä sillä jostain on aloitettava (ja onnistuttava). Tikru ainakin vaikutti ilahtuneelta kun riekkui lelunsa kansas poikkeuksellisen reippaasti :) Saa nähdä milloin itselläni on jälleen tarpeeksi siviilirohkeutta kokeilla siltä vaikeammalta puolelta samaa. En usko että ihan heti huomenna tapahtuu, ehkä tähän väliin kuitenkin (itselleni) muutama helppo palauttava toisto.

Innostuin eilen kokeilemaan myös reilun vuoden tauolla ollutta seuraamista Tikrun kanssa. Asia tuli mieleen kun luin erästä blogia, missä oli opetettu bortsulle menestyksekkäästi perusasento laatikolla. Näinhän Tikrullekin on pohjat tehty, mutta en ole jaksanut treenata liikettä valmiiksi ajan, motivaation, tilanpuutteen ja ennen kaikkea puuttuvan tavoitteen takia. Voi sitä silmien loistetta ja iloa kun Tikru näki vanhan tutun pyörähdys targetin! Otin kerran Tikrun targetilla sivulle ja sen jälkeen Tikru alkoikin tarjoamaan todella nättejä, tiiviitä ja suoria sivulletuloja missä vaan. Perusasennosta tein parin askeleen seuraamisia joka suuntaan ja tiiviisti pitää paikkansa. Nyt tarvitsisi saada itsensä vielä ulos niin että olisi tilaa ja nimetä toiminnot sivu ja seuraa.... Aloin hieman jopa pohtimaan ensi vuoden tavoitteita, josko Tikrulle miettisi jotain muutakin agilityn rinnalle.

On Mörkökin puuhastellut. Toista blogia (noutajapennun-perustaidot) lukiessani törmäsin varsin yleiseen nouto-ongelmaan ja sen eri ratkaisuihin. Mörkön oma ongelma kapulan pito on aika pitkälti ratkaistu, mutta en ole saanut treenattua noudon eri osioita valmiiksi ja liitettyä niitä yhteen. Noudon palapelistä puuttuu käskystä noutoon lähtö (helppo juttu) sekä sivulletulo kapulan kanssa (vaikeampi asia). Jotenkin hirvittää lähteä tekemään noudon kanssa yhtään mitään, sillä pelkään menettäväni jo saavutetut asiat.

Alunperin opetin Mörkölle kapulan pitoa naksutuksella huonoin tuloksin ja lopulta tein kevyen variaation pakkonoudosta. Lukemassani blogissa oli kuitenkin alettu ratkomaan noutoa naksuttamalla ja ennen kaikkea innostuin asiasta valita kohteeksi jokin aivan neutraali esine. Meidän tapauksessa valitsin sukkamytyn, sitä kohtaan minulla ei ole mitään tunteita tai odotuksia toisin kuin noutokapulaa kohtaan on valitettavasti tullut. Nameja kupillinen ja naksu ja odottelemaan. Olen jotenkin saanut muutoin Mörkölle naksuteltua toiminnaksi edestakaisin steppaamisen ja se on ensinnäkin todella ärsyttävää ja toisekseen steppaamisen joukosta on vaikeaa poimia vahvistettavaa käytöstä. Nyt kun ei ollut muuta odotusta kuin oma mielenkiintoinen kokeilu, maltoin odottaa useita minuutteja niin kauan että steppaaminen loppui ja Mörkö katsoi sukkaa. Sen jälkeen odotin että se koski sukkaa, otti sukan suuhun ja yllätyksekseni Mörkö alkoi heti noston jälkeen tarjoamaan istumista. Varmaankin kapulan pidosta peruja. Ensimmäisellä kerralla kasvatin pitoa kolmeen sekuntiin, sitten loppui itseltä uskallus ja huomasin alkavani jännittämään että pitääkö koira esinettä ja pitääkö tiiviillä otteella. Oli siis aika lopettaa siltä kerralta. Toisella kerralla, eli tänään jatkettiin pitämistä ja pystyin kasvattamaan pitoaikaa helposti kymmeneen sekuntiin! Aika uskomatonta kun kapulan kanssa en ole ikinä luottavainen että Mörkö pitäisi sitä vaaditun viisi sekuntia, vaikka on kyllä aina pitänyt.

Oleellista tässä koko kokeilussa onkin yllättäen treenata minun luottamusta, rentoutta ja uskoa. Etten vahingossakaan painosta itse Mörköä. Sillä kun ei nyt oikeasti ole mitään merkitystä pitääkö Mörkö sukkaa suussa ja kuinka kauan, varsinkaan kun koko toimintoa en aio nimetä mitenkään. Mutta miten mainio tapa päästä treenaamaan omaa päätä! Nyt aion naksutella alkuun maasta nostoa ja pitoa aina minuuttiin saakka. Sitten sama niin että esine otetaan kädestä. Kun pito on vahva niin sitten aion lisätä omat käsihäiriöt, ettei esineestä päästetä käsivihjeestä irti. Tämän jälkeen olenkin taas mystisillä vesilä, sillä minulla ei ole mitään käsitystä miten opettaa loppuasennoksi perusasennon. Ehkä siihenkin tulee vielä idea. Ennen kaikkea olen kuitenkin saavuttanut jo enemmän kuin oletin, kun voin rauhassa ilman omaa paineistumista seurata Mörkön pidon edistymistä.

Jottei Mörkölläkään olisi vain yksi rauta tulessa, niin koko alkuvuoden olen usean kerran viikossa tehnyt pari toistoa joko vierellä peruutusta tai oikealla puolella perusasentoa ja takaosan käyttöä. Vasemmalla peruuttaminen onkin edistynyt hyvin, tarvitsisi seuraavaksi alkaa tekemään liikettä myös kodin ulkopuolella. Mutta oikealla puolella peruuttaminen on oikea kivireki vedettäväksi. Selkeää on että koulutustavassa on jotain vikaa kun homma ei etene. Hieman yllättävää on ehkä se, ettei sama metodi tuota tulosta oikealla kuin mikä toimi vasemmalla. Pidon naksuttelun aikana on Mörköltä jäänyt steppaaminen tyystin pois, joten päätin aloittaa nollatoleranssin myös oikealla puolella tapahtuvissa toiminnoissa. Ehkä steppaaminen on merkki epäselvästä tehtävästä, tavoitteesta tai itseluottamuksesta. En voi tietää varmaksi, mutta nyt kun olen ottanut itselle selvän kriteetin ettei steppaamisen aikana tule palkkaa, mutta ei myöskään itsellä turhautumista tai tahatonta huokailua niin esimerkiksi oikealle sivulletulo on parantunut huimasti. Jos vahvistuneen perusasennon kautta pääsisi treenaamaan myös käännöksiä ja jossain välissä myös oikealla peruuttamista.

On kyllä kiva puuhastella koirien kanssa. Muutaman minuutin juttuja on niin helppo mahduttaa omaan arkeen kotona tehtäessä. Vielä jos näistä muovautuisi jotain hyödyllistä ;) Ehkä jonain päivänä nämäkin opit lopulta ovat hyötykäytössä tokossa ja rally-tokossa. Jos ei muuta niin koirat saavat jumppaa ja kaikkien aivot pieniä ongelmia ratkottavaksi.

Oi, mökkeilyä!

Kesä ja mökkeily - aivan parasta! Toki säällä on iso merkitys mökkeilyn mukavuuteen, kun mökillä ei ole mukavuuksia ja neliöitä on vähän. Vastapainona ihan oma järvi, maailman paras sauna ja ulkoilua mielen määrin.

Paikallinen taksi.

Koirille mökki on varsinainen kuntoleiri. Liikkeessä on oltava koko ajan ja kun ihmisiä on sekä ylhäällä mökillä että alhaalla rantasauanalla, niin koirat juoksee useita vetoja ylä- ja alamäkeen päivän mittaan. Tämän lisäksi vielä kunnon takaa-ajoleikit muutaman kerran päivässä, niin iltaisin on rauhallista väkeä.

Tikru ja Mörkö

Mörkö lentää...

... ja Tikru porukoiden silkin avittamana.

Kolme rinnan.

Tikrua hymyilee...

... ja Mörköä naurattaa.

Mun miehet <3 <3 <3 <3

Juhannusyön värijuhlaa

Tänä vuonna olemme päässeet aloittamaan mökkikauden poikkeuksellisen aikaisin ja mökkiöitä on takana jo kymmenkunta. Toiveissa on että kesästä tulisi oikein mökkeilyn vuosi, ja mökiöitä vielä useita kymmeniä lisää. Ettei vain menisi koirien kuntokuuriksi, niin omasta kunnosta voi aina huolehtia esimerkiksi puutöillä tai minun suosikilla pusikoiden raivaamisella. Onneksi maalaaminen ja pienet remontit eivät ole vielä kertaakaan loppuneet :D

SMissä "kotikisoissa"

Tämän vuoden SMistä jäi käteen Mörkölle harvinainen HYL. Ihan itse ohjasin väärin. Mutta ei koirakaan kymppiä saa suorituksestaan, tosin sillekin syypäänä allekirjoittanut. On haasteellista, että isoja kisoja ei pääse oikein treenaamaan. Näissä kisoissa oli ensimmäistä kertaa käytössä käytäntö että rataantutustumisryhmän viisi viimeistä suorittavat osuutensa seuraavan ratataantutusmisen jälkeen. Varsin hyvä systeemi, näin ei ekoina radalle lähteville ole kiirettä. Tämä käytäntö muodostui kohdallani oletettua suuremmaksi kompastuskiveksi, sillä olimme juuri se viidenneksi vika joka lähtee ekana radalle. Olin alkuun kuvitellut, ettei se olisi iso juttu mutta käytännössä vaikutti yllättävän paljon rutiineihin ja käytäntöihin - ja näkyi suorituksessa.

Ensimmäinen hankaluus oli aikatauluttaa koiran lämmittely oikeaan kohtaan. Autolta koiraa hakiessa Mörkö hakkui ilosta ja veti kuin hullu radalle. Vaikka olin kuinka yrittänyt laskea aikaa paljonko menee rataan tutustumiseen ja siihen että meidän pitää olla valmiina niin ennakoin liikaa ja jouduttiin odottelemaan hieman liian pitkään vuoroamme (1. "virhe"). Mörkön vire laski. Vaikka odottelimme varjossa, niin stadionilla oli mittarin mukaan klo 9.30 jo 28 astetta ja Mörkökin muiden mukana oli kieli pitkällä. Olisi pitänyt ottaa viilennysloimi autolta mukaan (2. "virhe"). Muut odottavat vuoroaan karsinoissa, mutta me jouduttiin väistelemään radalta poistuvia ohjaajia. Tämä ei sinänsä häirinnyt minua, mutta saattoi viedä Mörkön huomiota. Summa summarum, Mörkö oli alkuradan perässä vedettävä. Etenemä oli melko siedettävä 3.8m/s ja meille oikeastaan ihan hyvä, varsinkin kun Mörkö yrittin mennä ensimmäiseen putkeen painon ja putken välisä ja putken suun löytymiseen meni muutama sekuntti. Radan etenemä oli 4.0m/s ja tämä on kyllä meille sen verran kova, että tarkoittaa myös sitä että Mörkön pitää edetä itse - niin kuin tekikin loppuosan radasta. Jotenkaan Mörkö ei kuitenkaan ollut alkuradata "mukana" ja "valmis", johtuen luultavasti omista mokistani ennen ratasuoritusta. Tämän lisäksi tein myös itse aivan typerän ohjausvirheen. En jotenkaan saanut "omaa päätä kasaan" vaan huomiota meni radan sijasta aivan liikaa muihin häiriötekijöihin vuoroani odotellessa. 

Valehtelisin jos sanoisin ettei harmita. Ja nolota. Radan jälkeen tunnelataus purkautui itkuna. Ihan naurettavaa. Itku olisi varmaan päässyt myös onnistuneesta suorituksesta. Tärkeä asia nostaa suuria tunteita. Hyvä niin että on tärkeä. Mörkö on ihan paras agilitykoira minulle <3

Hienot kisapuitteet ja toimivat järjestelyt. Innoissani odotan ensi vuotta!

Reetta Pirttikoski oli tuomarina uusi, mutta mieleinen tuttavuus. Hänen kaikki ratansa olivat mielenkiintoisia, joissa haastettiin sopivassa määrin koiran itsenäistä osaamista ja ennen kaikkea ohjaajan radanlukutaitoa. Erittäin positiivista oli se ettei radalla kikkailtu turhia, vaan sai ja pitikin luukuttaa. Ihanneaika oli laskettu maltillisella etenemällä 4.0m/s ja näin saatiin 32/170 nollaa. Ihan turhaan laittaa etenemä ihan hulluksi kuten esimerkiksi viime vuonna oli, 4.4m/s etenemä raakkaa tosi paljon koiria jo nopeutensa puolesta pois ja näinhän se olikin että viime vuoden finaaliin pääsi vielä viidellä virhepisteellä... ei ehkä ihan tarkoituksen mukaista tuokaan.

SM-areenaan tutustumassa

Tänään ne taas alkoi, joka vuonna odotetut SM-kisat :) Tänä vuonna oman haasteensa tekee yhtenä järjestävänä seurana se että jokainen jäsen on valvoitettu talkoilemaan 8h viikonlopun aikana. Ei sinänsä paha rasti, mutta kun talkoilun ympärille koitetaan mahduttaa vielä perjantain kisa ja sunnuntain yksilökisa niin aika tiivis viikonloppu on luvassa.

Päivä alkoi kohdallani 6.30 iloisella persetreenillä kun kannoimme esteitä ja aitoja kentällä sekä raijattiin neljä lavallista limua kylmiöön. Puoleen päivään mennessä askeleita oli mittarissa jo yli 17000, ja olin hiljaa mielessäni tyytyväinen etten ollut ilmoittautunut kuin yhteen starttiin. Kotiin päästyäni nukuin parin tunnin päikyt ja takaisin kisa-alueelle koiran kanssa seitsemän aikoihin.

Mörkö oli todella iloinen ja haukkui oikeastaan koko ajan vuoroamme odotellessa karsinoissa. Tämä on hyvin epätavallista Mörkölle, mutta olen oppinut että Mörkö haukkuu vain silloin kun se on rentona. Hyvä lähtö startin kannalta. Mörkö tykkäsi alustasta ja liikkui radalla tosi hyvin. Olen onnekas kun tiimikaverina on luottopakki, joka ei rimoja tiputtele tai saa omia aivopieruja. Eihän Mörkö nopein ole... mutta luotettava se on! Pujottelun jälkeen alkoi aamupäivän askeleet painamaan jaloissa ja tuntui että reidet hyytyvät, mutta maaliin päästiin onnellisena. Oli mukava huomata että omat keuhkotkin pelittivät parin kuukauden jälkeen normaalisti.

Olinko ällikällä lyötynä kun selvisi että Mörkön etenemä oli 4,21m/s! Meidän toiseksi paras etenemä ikinä, eli tunne siitä että liikuttiin rivakasti ei ollut väärä. Jäi niin hyvä fiilis startista, että tällä on hyvä mennä sunnuntain radalle.

Mörkön suoritus näkyy kohdassa 13:42 osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=ghNhDKoMgWI

Huomenna olen talkoilemassa vielä aamupäivän, onneksi pöytäkirjanpitäjänä niin ei tarvitse olla jalkeilla pahemmin.

Vauhtia kinttuihin

Tänään viimeiset kisat ennen SMiä. Pitkästä aikaa näki - ja kuuli - että Mörkö on kunnossa kun koira kiljui silmät kiiluen autosta päästyään. Ihanaa, että keväällä vaivanneet jumit on saatu auki ja koira voi silmin nähden hyvin. Oma kunto myös parempi, loppuviikon flunssakin on (toivottavasti) taltutettu. Ei oma tekeminen edelleenkään hyvältä tunnu, mutta etenemät (3,8m/s+ agilityradoilla) kertoo siitä että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Radoilla jouduin pahasti epämukavuusalueelle, kun jouduin tekemään useita variaatiota persjätöistä sekä lähettämään koiraa kaukaakin suorittamaan tehtävää. Nämä kaikki onnistuivat aivan huipusti, mutta valitettavasti kummaltakin radalta tuli Mörkölle harvinainen puomin kontaktivirhe :o Kyseessä caliganin puomi mikä on agimetin puomia ~20cm lyhyempi ja Mörkö ratkaisin ongelman jättämällä viimeisen laukan pois... Tietääpähän mitä kerrataan loppuviikosta!

Nollat antavat nyt kovin odotuttaa itseänsä, mutta onneksi fiilis on oikea.

Vieläkin vajailla tehoilla kisoissa

Sunnuntaina käytiin kokeilemassa Mörkön kanssa joko kevät olisi ohitse, tai olisiko ainakin lääketasapaino saavutettu. Olo on ollut viikon ajan itsellä jo huomattavasti parempi, mutta niin vain erehdyin luulemaan että olisin juoksukunnossa. En ollut. Ainakaan kuivuuttaan pölisevällä kentällä. Ensimmäisellä radalla totaalinen sippaus, etenemäksi 3,45m/s mutta tälläkin neljäs (!!!, käsittämätöntä). Toiselle radalla normaalien valmistelujen lisäksi hieman avaavaa lääkettä ja etenemäksi tempaistiin 3,69m/s (ja tällä kolmas, on se ollut tiukkaa muillakin). Valitettavasti kumpikin rata oli yliaikanolla, mutta muuten olen tyytyväinen Mörkön tekemiseen ja muutamaan erittäin onnistuneeseen ohjaukseeni.

Kuva: Anne Barck

Viikko aikaa saada allergiatilannetta parempaan haltuun, ja sitten taas kisataan. Toivon todella, että viimeinkin kropasta lähtisi tehoja kuten vielä kuukausi ja ei tarvitsisi enää katsella yliaikanollia tuloslistoilla.

Tikrun ensimmäiset möllikisat (nASTacup osa1)

Jo vuosi sitten asetin tavoitteeksi että Tikru on möllikisakuntoinen toukokuussa. Hieman tähän tavoitteeseen pääseminen on nostanut hikeä pintaan, ja aina tuntuu ettei ole tarpeeksi valmis. Edelleen treenilistalla on lähdössä pysymisen vahvistaminen/yleistäminen, putkien nopeuttaminen, A-este ja puomi yleisesti. Jossain vaiheessa vaan pitää uskaltaa astua epämukavuusalueelle ja käydä katsomassa mitä oikeasti osataan.

Tikruhan yllätti todella positiivisesti! Ensinnäkin koira osasi käyttäytyä kisapaikalla ja kisatilanteessa todella järkevästi. Kuulutukset eivät haitanneet ja ratatyöntekijä vei huomion vain hetkeksi mutta siitäkin Tikru osasi luopua tosi nopeasti. Muita koiria Tikru ei edes nähnyt. Lähdössä Tikru istua nakotti rennon valppaana eikä yrittänytkään lähteä ennen aikaisesti. Ei kyllä ole yrittänytkään sitten paikalla pysymisen asentamisen, mutta onhan kisatilanne aina eri kuin treenitilanne. A-esteellä Tikru epäröi hieman, nousi ylös laukalla ja laskeutui ravilla (suoritusaika noin 2s). Kaikki putket menivät ilman jarrutteluja, eikä mutkaputkissakaan kulutettu kuin noin 2s. Hyppy-hyppy-pituus pätkällä koira lähti irtoamaan tosi kivast, sillä on vahva estefokus. Puomin nouseva osuss meni laukalla, kuten myös tasainen osuus. Laskeva ravilla mutta erittäin hyvällä kontaktilla (suoritusaika noin 3s). Maalihypylle jälleen erinomainen estefokus ja maalissa erinomainen palkkaus ulkopuolisen heittämällä lelulla.

Niin paljon parempaa kuin osasin kuvitellakaan. Etenemä tällä virtaviivaisella radalla ja käsiajanotolla 4.06m/s!!

Vahvistellaan vielä A-estettä ja puomin kontaktia, sekä aloitetaan keinun treenaaminen. Pussi pitää vielä muistutella ja pujottelua ei voi treenata liian hyväksi. Kokonaisuus alkaa kuitenkin rakentua palasista. Kyllä tällainen taas antaa motivaatiota treenaamiselle :)

Himoittu CACIB!

Eilen oli mukava päivä Helsingin vinttikoiraradalla. Seura oli mahtavaa, teltta tarjosi varjoa ja menestys tuli kirsikkana kakun päälle. Olin jostain syystä ajatellut että näyttely olisi kaikkien rotujen näyttely, joten paras uros valinnan jälkeen käteeni lykätty CACIB oli enemmän kuin mieluinen yllätys. Tikrun CACIB tili on nyt avattu, ja aika alkoi vihdoinkin juoksemaan. Tikru siis voitti urokset ja valittiin lopulta rotunsa parhaaksi. Pieni mies esiintyi todella pätevästi, unohtamatta kuitenkaan satunnaista ilottelua. Pienet hepulit sallitaan jatkossakin kehässä :)

Tuomari Inga Siil
2 years. Excellent type and size. A bit long in body. Very beautiful head and expression. Excellent next and topline. Correct tail set and tail carriage. Well angulated. Need some forechest and deeper ribcage. Excellent body. Excellent coat quality and condition. A bit loose in elbows. Excellent movement form side. Excellent carriage.

Lämpimän ja aurinkoisen päivän päätteeksi Tikru edusti vielä erittäin hyvin itseään isossa kehässä, mutta tällä kertaa ei nuori mies päässyt jatkoon.