sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Tikrun kisadebyytti

Tätä päivää on odotettu! Alun perin oli tarkoitus aloittaa kisaaminen Tikrun kanssa kesäkuussa, mutta lopulta pujottelu ja keinu eivät olleet sillä tasolla kuin halusin. Oli järkipäätös siirtää kisojen ajakohtaa, mihinkäs tääs on kiire. Vaikka kyllä se silloin kesäkuussa harmitti.

Kisapaikalle allessa mietin, että on hiukan hassua etten jännitä kisoja oikeastaan ollenkaan. Oli mielenkiintoista päästä vihdoinkin testaamaan millä tasolla oikeasti ollaan ja kannattaako lähikuukauisien treenisuunnitelmaa muuttaa jotenkin. Uskoin vakaasti, että Tiktun taidot riittävät puomia lukuunottamatta. Aikaisemmin tällä viikolla havaitsin ettei Tikru pysty enää suorittamaan juoksupuomia nykyisellä, korkeammalla vireellä. Joten puomista en turhia stressannut.

Päivä alkoi agilityradalla. Omaa lähtövuoroa odotellessa Tikru sinkoili joka suuntaan ja haukkui kierroksilla. Yllättäen Tikru pystyi istumaan ja pysymään hyvin lähdössä. Keinulle koitin jarrutella hieman koiran menoa, mutta Tikru teki elämänsä ensimmäisen lentokeinun... ensimmäinen asia treenilistalle lisättäväksi. Lisää rutiinia keinun kanssa. Pujottelu seinää kohden sujui mallikkaasti, samoin puomi joskaan suoritusvauhti ei ollut (tulevaisuudessa) toivotunlainen. Tänään asia ei haitannut, sillä halusin varmistaa turvallisen puomin suorituksen. Jostain syystä kielto putkelta ja ihanneajassa maalliin. Ensimmäinen tulos, ja sijoituksena 1. :)



Hyppyradalle odoteltiin huomattavasti tasaisemmalla mielellä. Koiraa lähtöön jättäessä havaitsin olevani rutiinien orja ja olen tainnut jättää koiran jos ei nyt aina niin tosi usin istumaan niin että kierrän ensimmäisen esteen oikealta puolelta. Nyt kiersinkin vasemmalta puolelta ja eihän Tikru osannut odottaa paikoillaan vapautukseen saakka. Toinen asia treenilistalle lisättäväksi. Lähdöstä karkaamisen takia alun hypyt olivat hieman hakemista, mutta loppu menikin sitten just eikä melkein. Tällä radalla etenemä oli jopa 3,99m/s! Tuloksena ihka ensimmäinen nolla ja luokkavoitto :)



Tikru oli kisaradalla jopa himpun parempi kuin odotin. Liikkui itsenäisemmin, haki esteitä kauempaa ja oli todella motivoitunut. Palkkaaminen radan jälkeen jäi hieman mysteeriksi kun ei kelvannut lelu eikä nami, mutta koira vaikutti kuitenkin oikein itseensä tyytyväiseltä suullisella kehullakin. Ne asiat pääsääntöisesti toimi mitkä oletinkin toimivan (kuten pujottelu), keinun ja lähtöjen kanssa pitää tehdä hiukan lisäläksyjä ja lähitulevaisuuden suurin yksittäinen asia on puomin viimeistely oikeasti kisakuntoon. Jäi todella hyvä fiilis päivän suorituksista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti