SMissä "kotikisoissa"

Tämän vuoden SMistä jäi käteen Mörkölle harvinainen HYL. Ihan itse ohjasin väärin. Mutta ei koirakaan kymppiä saa suorituksestaan, tosin sillekin syypäänä allekirjoittanut. On haasteellista, että isoja kisoja ei pääse oikein treenaamaan. Näissä kisoissa oli ensimmäistä kertaa käytössä käytäntö että rataantutustumisryhmän viisi viimeistä suorittavat osuutensa seuraavan ratataantutusmisen jälkeen. Varsin hyvä systeemi, näin ei ekoina radalle lähteville ole kiirettä. Tämä käytäntö muodostui kohdallani oletettua suuremmaksi kompastuskiveksi, sillä olimme juuri se viidenneksi vika joka lähtee ekana radalle. Olin alkuun kuvitellut, ettei se olisi iso juttu mutta käytännössä vaikutti yllättävän paljon rutiineihin ja käytäntöihin - ja näkyi suorituksessa.

Ensimmäinen hankaluus oli aikatauluttaa koiran lämmittely oikeaan kohtaan. Autolta koiraa hakiessa Mörkö hakkui ilosta ja veti kuin hullu radalle. Vaikka olin kuinka yrittänyt laskea aikaa paljonko menee rataan tutustumiseen ja siihen että meidän pitää olla valmiina niin ennakoin liikaa ja jouduttiin odottelemaan hieman liian pitkään vuoroamme (1. "virhe"). Mörkön vire laski. Vaikka odottelimme varjossa, niin stadionilla oli mittarin mukaan klo 9.30 jo 28 astetta ja Mörkökin muiden mukana oli kieli pitkällä. Olisi pitänyt ottaa viilennysloimi autolta mukaan (2. "virhe"). Muut odottavat vuoroaan karsinoissa, mutta me jouduttiin väistelemään radalta poistuvia ohjaajia. Tämä ei sinänsä häirinnyt minua, mutta saattoi viedä Mörkön huomiota. Summa summarum, Mörkö oli alkuradan perässä vedettävä. Etenemä oli melko siedettävä 3.8m/s ja meille oikeastaan ihan hyvä, varsinkin kun Mörkö yrittin mennä ensimmäiseen putkeen painon ja putken välisä ja putken suun löytymiseen meni muutama sekuntti. Radan etenemä oli 4.0m/s ja tämä on kyllä meille sen verran kova, että tarkoittaa myös sitä että Mörkön pitää edetä itse - niin kuin tekikin loppuosan radasta. Jotenkaan Mörkö ei kuitenkaan ollut alkuradata "mukana" ja "valmis", johtuen luultavasti omista mokistani ennen ratasuoritusta. Tämän lisäksi tein myös itse aivan typerän ohjausvirheen. En jotenkaan saanut "omaa päätä kasaan" vaan huomiota meni radan sijasta aivan liikaa muihin häiriötekijöihin vuoroani odotellessa. 

Valehtelisin jos sanoisin ettei harmita. Ja nolota. Radan jälkeen tunnelataus purkautui itkuna. Ihan naurettavaa. Itku olisi varmaan päässyt myös onnistuneesta suorituksesta. Tärkeä asia nostaa suuria tunteita. Hyvä niin että on tärkeä. Mörkö on ihan paras agilitykoira minulle <3

Hienot kisapuitteet ja toimivat järjestelyt. Innoissani odotan ensi vuotta!

Reetta Pirttikoski oli tuomarina uusi, mutta mieleinen tuttavuus. Hänen kaikki ratansa olivat mielenkiintoisia, joissa haastettiin sopivassa määrin koiran itsenäistä osaamista ja ennen kaikkea ohjaajan radanlukutaitoa. Erittäin positiivista oli se ettei radalla kikkailtu turhia, vaan sai ja pitikin luukuttaa. Ihanneaika oli laskettu maltillisella etenemällä 4.0m/s ja näin saatiin 32/170 nollaa. Ihan turhaan laittaa etenemä ihan hulluksi kuten esimerkiksi viime vuonna oli, 4.4m/s etenemä raakkaa tosi paljon koiria jo nopeutensa puolesta pois ja näinhän se olikin että viime vuoden finaaliin pääsi vielä viidellä virhepisteellä... ei ehkä ihan tarkoituksen mukaista tuokaan.