En tiedä mistä tämä motivaatio ja into nyt kumpuaa, mutta en murehdi sitä vaan nautin tekemisestä. Tottakai treenien tuottama tuloskin on kiva juttu, mutta ennen kaikkea juuri nyt tekeminen motivoi enemmän. Tässä onkin ollut melkein koko alkutalvi hieman hakemista oman motivaation kanssa ja tulostavoittelu ei ainakaan nosta motivaatiota kuin korkeintaan hetkeksi. Vähän sama juttu kuin että palkan korotus on ilo vain hetken, kun taas työn tekeminen on parhaimmillaan (ja tietysti toivotusti) se kiva juttu.
Näillä höyryillä päätin että nyt on aika vaihtaa agilityn esteteknistä painotusta muista asioista keinun opetteluun Tikrun kanssa. Uskon puomin suorituksen kestävän sen, että mukaan tuodaan uusi kontakti. Nyt on käyty paukuttelemassa keinua pari kertaa, eikä Tikrua näytä ollenkaan hetkauttavan ääni, korkeus tai liikkuva alusta. Super! Tästä on hyvä jatkaa pienin askelin kohti kokonaista keinun suoritusta.
Tänään hallilla käydessäni päätin toteuttaa jo useamman viikon päässäni pyörineen ajatuksen. Halusin katsoa miten Tikru suoriutuu pujottelusta radan osana. On Tikru ennenkin tehnyt radan osana pujottelua, mutta ollaan aina tehty ensin pelkkää pujottelua palkalle niin että koiralla on ollut vahva ymmärrys tekemisestä ja focus eteen päin. Tänään siis suoraan halliin tultua kaksi hyppyä, pujottelu ja hyppy ja superpalkkaus lelulla. Toki pujotteluun oli suora sisäänmeno ja tein meille helpommalta puolelta, mutta ei sillä ole merkitystä sillä jostain on aloitettava (ja onnistuttava). Tikru ainakin vaikutti ilahtuneelta kun riekkui lelunsa kansas poikkeuksellisen reippaasti :) Saa nähdä milloin itselläni on jälleen tarpeeksi siviilirohkeutta kokeilla siltä vaikeammalta puolelta samaa. En usko että ihan heti huomenna tapahtuu, ehkä tähän väliin kuitenkin (itselleni) muutama helppo palauttava toisto.
Innostuin eilen kokeilemaan myös reilun vuoden tauolla ollutta seuraamista Tikrun kanssa. Asia tuli mieleen kun luin erästä blogia, missä oli opetettu bortsulle menestyksekkäästi perusasento laatikolla. Näinhän Tikrullekin on pohjat tehty, mutta en ole jaksanut treenata liikettä valmiiksi ajan, motivaation, tilanpuutteen ja ennen kaikkea puuttuvan tavoitteen takia. Voi sitä silmien loistetta ja iloa kun Tikru näki vanhan tutun pyörähdys targetin! Otin kerran Tikrun targetilla sivulle ja sen jälkeen Tikru alkoikin tarjoamaan todella nättejä, tiiviitä ja suoria sivulletuloja missä vaan. Perusasennosta tein parin askeleen seuraamisia joka suuntaan ja tiiviisti pitää paikkansa. Nyt tarvitsisi saada itsensä vielä ulos niin että olisi tilaa ja nimetä toiminnot sivu ja seuraa.... Aloin hieman jopa pohtimaan ensi vuoden tavoitteita, josko Tikrulle miettisi jotain muutakin agilityn rinnalle.
On Mörkökin puuhastellut. Toista blogia (noutajapennun-perustaidot) lukiessani törmäsin varsin yleiseen nouto-ongelmaan ja sen eri ratkaisuihin. Mörkön oma ongelma kapulan pito on aika pitkälti ratkaistu, mutta en ole saanut treenattua noudon eri osioita valmiiksi ja liitettyä niitä yhteen. Noudon palapelistä puuttuu käskystä noutoon lähtö (helppo juttu) sekä sivulletulo kapulan kanssa (vaikeampi asia). Jotenkin hirvittää lähteä tekemään noudon kanssa yhtään mitään, sillä pelkään menettäväni jo saavutetut asiat.
Alunperin opetin Mörkölle kapulan pitoa naksutuksella huonoin tuloksin ja lopulta tein kevyen variaation pakkonoudosta. Lukemassani blogissa oli kuitenkin alettu ratkomaan noutoa naksuttamalla ja ennen kaikkea innostuin asiasta valita kohteeksi jokin aivan neutraali esine. Meidän tapauksessa valitsin sukkamytyn, sitä kohtaan minulla ei ole mitään tunteita tai odotuksia toisin kuin noutokapulaa kohtaan on valitettavasti tullut. Nameja kupillinen ja naksu ja odottelemaan. Olen jotenkin saanut muutoin Mörkölle naksuteltua toiminnaksi edestakaisin steppaamisen ja se on ensinnäkin todella ärsyttävää ja toisekseen steppaamisen joukosta on vaikeaa poimia vahvistettavaa käytöstä. Nyt kun ei ollut muuta odotusta kuin oma mielenkiintoinen kokeilu, maltoin odottaa useita minuutteja niin kauan että steppaaminen loppui ja Mörkö katsoi sukkaa. Sen jälkeen odotin että se koski sukkaa, otti sukan suuhun ja yllätyksekseni Mörkö alkoi heti noston jälkeen tarjoamaan istumista. Varmaankin kapulan pidosta peruja. Ensimmäisellä kerralla kasvatin pitoa kolmeen sekuntiin, sitten loppui itseltä uskallus ja huomasin alkavani jännittämään että pitääkö koira esinettä ja pitääkö tiiviillä otteella. Oli siis aika lopettaa siltä kerralta. Toisella kerralla, eli tänään jatkettiin pitämistä ja pystyin kasvattamaan pitoaikaa helposti kymmeneen sekuntiin! Aika uskomatonta kun kapulan kanssa en ole ikinä luottavainen että Mörkö pitäisi sitä vaaditun viisi sekuntia, vaikka on kyllä aina pitänyt.
Oleellista tässä koko kokeilussa onkin yllättäen treenata minun luottamusta, rentoutta ja uskoa. Etten vahingossakaan painosta itse Mörköä. Sillä kun ei nyt oikeasti ole mitään merkitystä pitääkö Mörkö sukkaa suussa ja kuinka kauan, varsinkaan kun koko toimintoa en aio nimetä mitenkään. Mutta miten mainio tapa päästä treenaamaan omaa päätä! Nyt aion naksutella alkuun maasta nostoa ja pitoa aina minuuttiin saakka. Sitten sama niin että esine otetaan kädestä. Kun pito on vahva niin sitten aion lisätä omat käsihäiriöt, ettei esineestä päästetä käsivihjeestä irti. Tämän jälkeen olenkin taas mystisillä vesilä, sillä minulla ei ole mitään käsitystä miten opettaa loppuasennoksi perusasennon. Ehkä siihenkin tulee vielä idea. Ennen kaikkea olen kuitenkin saavuttanut jo enemmän kuin oletin, kun voin rauhassa ilman omaa paineistumista seurata Mörkön pidon edistymistä.
Jottei Mörkölläkään olisi vain yksi rauta tulessa, niin koko alkuvuoden olen usean kerran viikossa tehnyt pari toistoa joko vierellä peruutusta tai oikealla puolella perusasentoa ja takaosan käyttöä. Vasemmalla peruuttaminen onkin edistynyt hyvin, tarvitsisi seuraavaksi alkaa tekemään liikettä myös kodin ulkopuolella. Mutta oikealla puolella peruuttaminen on oikea kivireki vedettäväksi. Selkeää on että koulutustavassa on jotain vikaa kun homma ei etene. Hieman yllättävää on ehkä se, ettei sama metodi tuota tulosta oikealla kuin mikä toimi vasemmalla. Pidon naksuttelun aikana on Mörköltä jäänyt steppaaminen tyystin pois, joten päätin aloittaa nollatoleranssin myös oikealla puolella tapahtuvissa toiminnoissa. Ehkä steppaaminen on merkki epäselvästä tehtävästä, tavoitteesta tai itseluottamuksesta. En voi tietää varmaksi, mutta nyt kun olen ottanut itselle selvän kriteetin ettei steppaamisen aikana tule palkkaa, mutta ei myöskään itsellä turhautumista tai tahatonta huokailua niin esimerkiksi oikealle sivulletulo on parantunut huimasti. Jos vahvistuneen perusasennon kautta pääsisi treenaamaan myös käännöksiä ja jossain välissä myös oikealla peruuttamista.
On kyllä kiva puuhastella koirien kanssa. Muutaman minuutin juttuja on niin helppo mahduttaa omaan arkeen kotona tehtäessä. Vielä jos näistä muovautuisi jotain hyödyllistä ;) Ehkä jonain päivänä nämäkin opit lopulta ovat hyötykäytössä tokossa ja rally-tokossa. Jos ei muuta niin koirat saavat jumppaa ja kaikkien aivot pieniä ongelmia ratkottavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti