Lähtökohtaisesti olin luottavainen. Mörkö oli iloisella tuulella. Kesän jäljiltä kunto on hyvä. Meillä oli viikolla ollut onnistuneet vauhtiratatreenit sekä puomin muistelua. Toki hieman kummastelin itseäni, kun ensimmäisessä rataan tutustumisessa päätin ohjata Mörkön pujotteluun oikealta puolelta - "varmuuden vuoksi". Tämä vamuus ei kuitenkaan aiheuttanut jatkoradan kannalta kummempia, joten suunnittelin radan ohjaten pujottelun oikealta puolelta ja rata meni loistavasti. Ensimmäisen radan jälkeen olimme kymmenensiä.
Seuraavaa rataa odotellessa sain itseni kiinni miettimästä että meillä olisi Mörkön kanssa mahdollisuus päästä viiden parhaan joukkoon (ensimmäinen virhe). Tai että hyvällä tuurilla voitaisiin päästä palkinnoille (toinen virhe). Ja että miten hienoa olisikaan laittaa löwchenien faceen kuva meistä, kun harvoin sinne mitään laitan (kolmas virhe). Fokus siis aivan muualla! Ei voi odottaa hyvää suoritusta jos yrittää ratsastaa edellisellä suorituksella. Jos hyppyrata oli minusta hieman kinkkinen, niin aglityrata oli taas "helppo" (neljäs virhe). Radan loppu tosin mietitytti, että kummalta puoleta ohjaan puomin. Jostain se tunne taas tuli, etten luottanut puomin onnistumiseen vasemmalta puolelta niin koitin keksiä tapaa ohjata oikealta. Vaikka tiesin ettei ainoa mahdollinen ohjaus olekaan hyvä (viides virhe). Jäin joka tapauksessa jumiin oikealta ohjaamiseen, kun vasemmaltakin ohjattaessa olisi joutunut huonoihin ohjausvalintoihin. Koitin minimoida riskiä. Mutta eihän se näin tietenkään mennyt. Puomi oli tosi hieno, puomin jälkeisestä hypystä vielä selvittiin niukin naukin ja ehkä toiseksi viimeinenkin hyppy olisi onnistunut jos olisin vain painokkaasti lähettänyt hypylle. Jossittelun sijaan tiedän, että valitsemani ohjaus ei toiminut. Niin huuhtoutui siinä lyhyessä hetkessä haaveet tuplanollasta ja PM-menestyksestä.
Harmittiko? No arvatkaa! Toisaalta olin todella tyytyväinen Mörköön. Se hoiti tonttinsa niin kuin kuuluikin, en mitenkään voi syyttää koiraa lopputulokesta. Minä sain oivan oppitunnin ja toivottavasti olen tehnyt kotiläksyni huolella että tällaiselta jatkossa vältytyään.
On tosi sääli että PMn tai SMn tyyppisiä kisoja on kovin vähän. On vaikea päästä treenaamaan tilannetta missä suoritukset vaikuttavat toisiinsa. En olisi uskonut että sillä on näin kovin paljon vaikutusta omaan päähän, mutta on sillä. Ainakin minun nuppiin. Ymmärsin myös, jälleen kerran, että minä tarvitsen ohjattuja treenejä. Tarvitsen treenejä missä on haastavia pujotteluja tai muita ohjauksia. Että voin haastaa itseäni treeneissä, oppia ja luottaa itseeni kisoissa. En halua enää ikinä olla tällä tavoin epävarma vain sen takia että rutiini puuttuu, että treenit ovat liikaa mukavuusalueella. Toki jos kisoissa tulee vastaan vain asia mitä ei yksinkertaisesti osaa, niin sitten on luonnollisesti ok olla epävarma. Harvemmin niitä kuitenkin tulee kuin mitä nyt koin näissä kisoissa, molemmilla radoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti