October 4, 2011 Mörkö aloitti eilen agility-opinnot ohjatuissa treeneissä. Poitsu oli erittäin taitava ja hyvin motivoitunut oppilas! :)On hurjaa ajatella, että Mörkön kanssa on jo seitsemän vuoden agilitymatka takana. Tällä reitillä on opeteltu hyppytekniikkaa, koettu hurjaa tuskaa pujottelun kanssa, saatu ahaa-elämyksiä keinun opettamismedeissa, tutustuttu juoksukontakteihin ja palkattu vauhdista. Kaiken tämän työn jälkeen, vastoin omia odotuksia, Mörkö on noussut kolmosiin ja osallistunut kolmena vuotena SM-kisoihin. Tuleviinkin SM-kisoihin on nollat kahta vaille kasassa. Tämä on hurja saavutus kun ottaa huomioon, etten ikinä uskonut meillä olevan realistisia mahdollisuuksia kuin satunnaisiin nolliin kolmosissa. Niin suuri ongelma oli meidän etenemät. Kun hyvänä päivänä meni 3,0m/s rikki.
Näihin vuosiin mahtuu satoja tunteja tekniikan hiomista. On treenattu hyppytekniikkaa ei niinkään itse hyppytekniikan takia, vaan jotta saadaan kasvatettu itsevarmuutta (ja vauhtia) hyppyjen välissä. On treenattu pujottelua kokonaisuutena ja hinkattu sisäänmenoja pitäen koko ajan mielessä kriteeri että pujottelun pitää saada suoritettua kolmen sekunnin ajassa. Mörkö ei ole kauhean hyvin sinut liikkuvien ja äänekkäiden asioiden kanssa, joten keinun piti opettaa kahteen kertaan ensin itse yrittäen ja lopulta Inkilän Leenan neuvoin takaperin ketjuttamalla. Puomin alkutaipaleen seitsämän sekunnin suoritusajat on saatu juoksupuomin myötä tiputettua noin kolmeen sekuntiin.
Näihin vuosiin on mahtunut rutiininomaisesti satoja tunteja pitkiä lenkkejä, lenkkejä metsässä ja metsässä tehtyjä tasapaino- ja ketteryysharjoituksia. Kotona on myös jumpattu säännöllisen epäsäännöllisesti. Mörkön neliömäinen rakenne ei ole ihan parasta agilityn kannalta, joten säännöllinen kropan huolto on kuulunut olennaisena osana arkeen. Onneksi olen löytänyt Mörkölle hyvin sopivat sormet, ja koira on pysynyt hyvässä kunnossa. Olen treenannut myös omaa koordinaatiota, ketteryyttä ja nopeutta.
Näihin vuosiin on mahtunut myös pitkiä taukoja. Ensin treenihalli meni käyttökieltoon. Sitten Mörkön selkä kipuili (koska en ollut vielä löytänyt Mörkölle sopivia sormia). Isoin vahinko oli hauisjänteen revähdys. Tätä vammaa kuntoutettiin kauan ja huolella kahdeksan kuukauden ajan, ja olen onnekas ettei asia ole vaivannut koiraa sen jälkeen. Toivottavasti Mörkö pysyy terveenä myös jatkossa. Taukoja on tullut myös pakkasen takia, sekä ihan omasta päätöksestäni. En esimerkiksi treenaa tai kilpaile heinäkuussa laisinkaan vuoden 2016 poikkeusta lukuun ottamatta. Loppuraskaus ja pikkuvauva-aika meni myös taukoillen.
Näihin vuosiin on kuitenkin ehkä eniten tapahtunut muutosta omien korvien välissä. Olen opetellut omaa vireen hallintaa. Olen tehnyt mielikuvaharjoituksia saavuttaakseni tasapainoisen tilan, jotten esimerkiksi oman jännityksen, stressin tai pelon takia häiritse Mörkön suoritusta. Olen piirrellyt ratapohjiin erilaisia ohjauskuvioita ja analysoinut miksi jokin ohjaus on juuri siinä kohtaa toista parempi. Olen miettinyt treenaamisen ja kisaamisen jaksottamista ja tätä tukevaa ruokintaa. Olen joutunut pyörtämään mielipiteeni joissakin koulutusteknisissä periaatteissa ja olen päässyt pohtimaan miten ja miksi pilkkoa agilityssakin tehtäviä pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Kun tiedostin Mörkön olevan pehmeä koira, avautui harrastusmaailma ihan uudesta näkökulmasta ja aloin ymmärtämään miksi jotkut asiast ovat Mörkölle kovin vaikeita.
Tämä matka on hieno oppimismahdollisuus. Tämä matka jatkuu vielä! Tämän matkan oppimistuloksia olen päässyt hyödyntämään Tikrun kanssa. Tämä matka ei tule unohtumaan koskaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti