Pitkästä aikaa ohjattua treeniä Mörkön kanssa. Edellinen kerta ajoittuukin jonnekin toukokuulle. Huomasi rataan tutustumisessa ja ohjauksia valitessa että sitä kulkee laput silmillä omalla mukavuusalueella. Muutamankin kerran sain vastata kysymykseen "oletko ajatellut...?". No en ollut, mutta kun asiasta kysyttiin niin olihan tilanteissa useita toimivampiakin ohjausvaihtoehtoja kuin mitä olin itse miettinyt. Oli kyllä monta varsin onnistunuttakin valintaa, etten ihan ole tatsia hommaan menettänyt.
Päivän suurin anti oli mutkaputket ja putkea ennen tehty takaaleikkaus. Mörkö ei varsinaisesti ammu putkiin, ja olen vältellyt ulkopuolelta putkeen lähettämistä kun Mörkön vauhti pienenee merkittävästi. Koitan aina päästä mutkaputkissa sisäkaarteeseen, mutta ihan aina se ei onnistu tai vaatii älyttömiä ja usein hitaitakin ohjauksia. Saija katsoi tätä mun venkoilua kerran ja käski viedä putkeen niin että teen takaaleikkauksen. Ja syy hitauteen löytyi kerrasta! Mörkö ohjaajahakuisena lähestyy putkea sen puoleisella laukalla missä olen. Tässä ko radanpätkässä olin vasemmalla puolella, joten Mörkö meni vasenta laukkaa. Kun lähetin koiran putkeen se meni vasemmassa laukassa putkeen, hidasti (ja varmaan pudotti raville), vaihtoi laukan, kiihdytti ja tuli ulos. Sekunteja palaa... Saija käski kokeilemaan että kääntäisin ennen putkea hieman rintamasuuntaa koiraa kohti ja lähetän vastakkaisella kädellä putkeen. Rintamasuunnan käännös herättää koiran (horjuttaa henkistä tasapainoa) ja vastakkainen käsi vaihtaa laukan. Jumpe, enpä olisi uskonut että näin pieni asia voi muuttaa Mörkön putkien suorittamista dramaattisesti. Ei ollut enää hitaudesta tietoakaan!
Kävin kuuntelemassa tunnin verran Vakkurin Iidan luentoa juoksareista, ja oli hyvää antia. Sain taas hyvää potkua jumpata koiria ja oli kiva huomata olevansa oikeilla raiteilla Tikrun puomin kanssa. Pitäisi jaksaa tehdä puomia taas kuurina, niin saisi senkin suorituksellisesti sille tasolle kuin haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti