Jos jonkin olen osannut opettaa Tikrulle hyvin, ellen jopa täydellisyyttä hipoen, niin se on keinu. Tikru on valinnut suoritustavakseen hurjalta näyttävän, mutta erittäin nopean ja kuitenkin turvallisen tavan. Joka kerta olen kuitenkin sydän kurkussa että nyt tulee lentokeinu, mutta aina koira on hoitanut tilanteen asiallisesti :) Tikru juoksee täysiä keinun päähän, niiaa etuosastaan noin kontaktin puolivälissä ja jatkaa matkaa pamauksesta.
Tähän matkaan meni noin kolme kuukautta, mukaan luettuna reilun kuukauden lomatauko. Kesäkuussa aloitettiin paukuttelulla ja takaperin ketjuttamalla, heinäkuun keinu oli käytännössä tauolla ja elokuussa tehtiin lopputyöt. Tänään kokeilin jälleen useamman viikon tauon jälkeen keinua ensin yksittäisenä esteenä (muistutteluksi) ja myös radan osana - ei mitään eroa suorituksessa. Pystyn olemaan reilusti jäljessä tai about koiran tasalla. Vasta kotiin ajaessa tajusin etten kokeillut lainkaan edessä olemista / vedättämstä. Tätä pitää vielä testata jossain vaiheessa.
Mukava bonus keinun treenaamisen kanssa on se, että puomin suorituksesta on tullut entistä parempi. Tikru osuu puomilla minun makuuni hieman liian ylös, mutta keinun mukaan tulon myötä myös puomin osuma on siirtynyt alemmas. En nyt tietenkään luota että tämä pelkästään riittäisi osuman paranemiseen puomilla, kyllä puomin kanssa saa vielä hikoilla jatkossakin. Muun muassa käännökset puuttuvat täysin ja ovatkin ohjelmassa seuraavaksi. Lienee nämäkin alentavat osumaa, joten sopii hyvin ohjelmaan tässä kohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti