Tänään oli se päivä edessä mitä olin sujuvasti puolen vuoden ajan siirtänyt. Kävin Mörkön kanssa erikseen pitkällä lenkillä ja Ozzyn kanssa lyhyemmällä. Olen viimeiseen saakka koittanut käyttää koirat samoilla lenkeillä, mutta pakko se on vain myöntää ettei Ozzy jaksa rankemmilla lenkeillä ja Mörkölle ei taas pelkkä hihnassa kävely riitä.
Kyseessähän ei ole mikään maailmanloppu, mutta henkisesti tämä on minulle iso asia. Olen myöntänyt että Ozzy on vanhus. Olen myös samalla hyväksynyt sen tosiasian että teen jälleen pääsääntöisesti kaksi eri lenkki päivittäin. Toki aamu- ja iltalenkin menee yhdessä, ja lyhyemmät puolituntiset myös. Varmasti pidän kiinni vielä tunnin hihnalenkeistäkin niin kauan kuin Ozzylla riittää halua tulla mukaan. Mutta pari kertaa viikossa Mörkö pitää viedä erikseen rankemmalle lenkille.
Tänään suuntana siis metsä Mörkön kanssa. Olin valmistautunut siihen että vapaana oleva koira kulkee pelkästään takanani ja saan patistaa sitä suurimman osan matkasta kulkemaan edessäni. Tällaista se olikin ensimmäisen vartin. Iloksi Mörkö kuitenkin ylätti ja suurinman osan lenkeistä juoksenteli itsekseen hajujen perässä, heitteli käpyjä ja kävi kahlaamassa kirkasvetisessä ojassakin. Meillä oli oikeastaan todella kivaa yhdessä. Ei tullut ollenkaan sellaista fiilistä että ulkoilutan enemmän itseäni kuin koiraa, niin kuin hieman uumoilin. Onneksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti