Sunnuntaina käytiin aurinkoisessa Inkoossa rally-tokossa kisaamassa AVOssa. Fiilis oli ihan hyvä, kisapaikka vaikutti rauhalliselta ja tiesin meidän harjoitelleen hieman RTn kuvioita. Lähtöön mennessä ei pahemmin jännittänyt ja koitin olla mahdollsimman rento ja sitä myöten reilu Mörkölle. Tavoite jäi hieman kaukaiseksi, sillä vaikka suoritus kokonaisuutena oli hyvä niin muutaman kerran Mörkö upposi omaan kuplaansa. Positiivista on se, että Mörkö myös tuli takaisin kuulolla kuplastaan. Näiden kuplaan uppoomisten takia esimerkiksi niinkin perusasia kuin liikkeestä maahan vaati kolme käskyä ennen kuin puhuttiin Mörkön kanssa yhteistä kieltä.
Tulokseksi ensimmäin hyväksytty tulos AVOsta, 92 pistettä. Pyörähdyksestä (-3), istu-vasentäyskäännös-istu (-3), pujottelu (-1) ja houkutuksesta (-1).
Näytin tämän kaverille, joka totesin suorituksen nähtyään "Missä on se rento ja taitava Anna, joka ohjasi erästä Ozzy-nimistä partista tannoin?" Niinpä. Se on kyllä aivan syväjäässä. Sanoin heti radalta tultuani ettei kait minkään suorituksen jälkeen tunnu hyvältä, mutta nyt tuntuu sentään vähemän pahalta. Ei sen näin pidä olla! Ozzyn kanssa radalla tuntui pääsääntöisesti hyvältä, eikä Ozzy kupliintunut. Ozzyyn pystyi luottamaan täysillä, ja jos itse koomasin jostain syystä jännityksessäni Ozzy hoiti homman kotiin.
En tiedä miksi en luota Mörköön samalla tavoin. En ole tainnut antaa kyllä mahdollisuuttakaan Mörkölle. Varmasti meidän yhteistyössä näkyy vähäisest harjoitteluminuutit, rally-tokossa on meille molemmille uusia yllättäviä juttuja vielä paljon. Tiedän miten opettaa teknisesti asiat, mutta en pysty muuttumaan kylteiksi, vieraiksi houkutuksiksi, toisiksi kilpailijoiksi, enkä ainakaan rutiinin omaiseksi suoritajaksi näillä lähtökohdilla. Meidän on pakko päästä säännöllisesti ohjattuihin treeneihin jatkossa. Jotta saisin edes mahdollisuuden päästä treeneihin koitan kuitenkin saada RTK2sen aikaiseksi kesän aikana. Joten, voi pieni Mörköläinen, koitetaan yhdessä toinen toiseen luottaen selvitä tästä matkasta. Ensimmäinen etappi RTK2seen on jo saavutettu.
Mukavaa oli se, että melkeinpä luulen Mörkön olleen tyytyväinen suoritukseensa. Ainakin Mörkö oli kovin hellyydenkipeä radan jälkeen ja iloisena seurusteli kanssani. Ehkä onnistuin kuitenkin viestimään koiralle, että se oli hyvä ja se teki oikein.
Illalla oli ylimääräinen kontaktikurssi (ei videoita). Puomi edelleen noin maksipöytien korkeudella mutta lähestymismatkaa oli molemmin puolin puomia ruhtinaallisesti. Pystyi lähestymään jopa hypyn kautta. Tehtiin alkuun muutama kokonainen puomi, sitten useita toistoja vain alasosaa boksia häivytellen. Loppuun vielä kaksi kokonaista puomia, joista viimein toisto aivan super!
Kerkesin harmitella vuorokauden kontaktikurssin loppumista. Olihan tarjolla koko kesän kurssi, mutta toivon että olemme kisakuntoisia elokuussa. En siis paikkaa ottanut. Eilen tuli kuitenkin peruutuspaikka, ja kävipä vielä niin hyvin että ilmeni myös että eräälle toiselle kelpaisi paikasta elokuun treenit kun taas itse hamusin kesäkuun paikkoja. Niinpä varattiin paikka puoliksi, ja näin päästään vielä kuukauden ajan treenaamaan puomia ohjatusti. Täytyy ehdottomasti tehdä myös itsenäisiä treenejä, jotta saataisiin puomia ainakin täyskorkeaksi jos ei jopa "valmiiksi".
Sunnuntaina käytiin vielä pitkällä palauttavalla lenkillä Ozzyn ja Mörkön kanssa. Eilen taas Mörkön kanssa pitkälle lenkille, Ozzyn jäädessä kotio. Kyllä teki taas pahaa jättää Ozzy kotiin! Lenkillä mietin että Mörkö tarvitsisi todella koirakaveria... kun vaan nyt tietäisi onko tulossa lupaavia partispentuja, vai ottaisiko lupaavan löwchenin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti