Joulu meni perinteisin menoin. Perheen keskeen, kaikkien koirat mukana pyörien. Pitää kyllä kerta toisensa jälkeen ihmetellä miten sopuisasti neljän talouden urokset tulevat keskenään toimeen vaikka joutuvatkin jakamaan kohtuullisen pienen tilan. Fiksut pojat <3
Jouluna oli hyvä hetki pestä kotiin jäävät lelut. Onhan niitä muutama kertynyt...
Tikru-tonttu
Ozzy-tonttu
Mörkön tonttuilu
Joulupotretti vähemmän jouluisessa maisemassa.
Ulkoilun riemua.
Tapaninpäivänä saatiin vihdoin pientä pakkasta, aavistus lunta sekä päästiin nauttimaan auringosta. Eilen viihdyin Nummelan maisemissa, mutta tänään lähdettiin Mörkön kanssa Nuuksioon Korpinkierrosta kiertämään. Kaikkinensa 8.7km ja hieman reilu 2h mahtavasta kelistä nauttien. Eikä tällainen lenkki tee huonoa minun tai Mörkön kunnollekaan :) Onneksi ei ollut liukasta, vaan kivien ja juurien ylittämiset sujuivat ongelmitta.
Poikkeuksellisesti otettiin (nauta)makkaraa Eetvartia mukaan, yleensä kun en jaksa tulien kanssa leikkiä. Ylimääräinen vaatekerros päällä oli hyvä hiillostaa makkaraa, liekö lisämausteen antanut mukava ulkoilusää.
Seuraava valmennus pääsi tulemaan kuin varkain. Eihän edelliseen kyllä ollutkaan kuin kuukausi. Tuona kuukautena ei sitten tehtykään oikein mitään. Hiukan koitettiin treenailla kontakteja, hieman käytiin heiluttelemassa käsiä viikkotreeneissä ja yrittelin saavuttaa suunnitelmallisuutta ja tavoittaa tavoitteellisuutta. Rehellisesti sanottuna olen edelleen hieman hukassa. Päätavoite on selkeä, ja oikeastaan kirkastunut syksyn aikana. Välietapit ovat vain pahasti määrittelemättä ja hukassa.
Joten ei ollut suuria odotuksia kun valmennuspilottiin kotoa läksin. Ajellessa mietin omaa motivaatiota ja pikemminkin kuinka sitä kerään ja tein samalla kartoitusta missä mennään. Paremminkin yritin olla mahdollisimman rehellinen, sillä enhän huijaa kuin itseäni totuutta kaunistellessani.
Päivä alkoi esteklinikalla, missä valitsin aiheeksi puomin. Kerroin, että joko minulle tai Mörkölle, tai kummallekin, on muovautunut "helppuden kaava" eli ensin kokeillaan onnistuuko juoksupuomi (vaikka silmät kiinni) ja (kun) ei onnistunut niin sitten tehdään helpompaa harjoitusta alastulolla. En kuitenkaan halua opettaa kumaakaan meistä siihen että ensimmäisen kerran voi roiskia sinne päin ja sitten saa palkaksi helpomman tehtävän. Olin siis hetkellisesti päättänyt että tehdään vain ja ainoastaan kokonaisia puomia ja näin toiminkin jo muutaman harvan kerran treenatessa. Näin aloitimme myös Leenan kanssa puomin tekemisen. Ensimmäinen toisto sujui hyvin, toinen ja kolmaskin. Seuraavaksi kokeiltiin niin että vedätänkin koiraa - yllätykseksemme kontaktit huonoutuivat!
Tilanne on parissa kuukaudessa kääntynyt päälleen. Jos muutama kuukausi sitten Mörkön oli helpompi suoriutua kontaktista kun olen edellä, niin nyt se olikin kovin vaikeaa. Toisaalta, eihän tuo ihme ole kun olen yksin treenannut joten en oikein pysty ottamaan etumatkaa. Ainakaan niin hyvin kuin jos joku muu vapauttaa Mörkön alastulolla. Kotiläksyinä helottavalta tuntuva suoran puomin treenaus niin että olen koiran edessä, koiran tasalla sekä koiran takana. Sama vielä sivuuttaisetäisyyttä kasvattaen. Kuullostaa ilmiselvältä, mutta näemmä sitä turtuu nopeasti omiin kaavoihin ja jokin osa jää treenamatta. Koin helpottavana, että suorassa juoksupuomissakin on tarpeeksi vielä treenattavaa ja alleviivattavaa. Annoin itselleni luvan olla hetkeen murehtimatta puomin käännöksistä. Jostain syystä koen käännökset tylsiksi opettaa, varmaankin siksi kun aihe on hieman hanakala.
Hyppytekniikassa tehtiin set pointia ja laskeutumisharjoitusta. Mörkö lähtee minusta pois päin edelleen hieman laiskasti (set point), mutta tekeminen oli asenteeltaan aivan toisenlaista kun otin oman liikkeen mukaan (laskeutumisharjoitus). Erittäin hyvä oli kuulla, että tehtäväsarjalla Mörkö ei vilkuile minuun hyppyjen välillä. Estefokuksen treenaaminen tuottaa tulosta.
Ratatreeninä oli vauhdikas rata, mitä en varsinaisesti kokenut vaikeaksi mutta juurikin oikeaksi meille. Sai mennä kovaa, välillä piti ottaa koiraa haltuun ja taas luukutettiin täysiä. Tämä on hyväksi Mörkölle. Mutkaputket sujuivat vauhdikkaasti. Seinään päättyvä pujottelu harhautti kerran Mörkön, muissa toistoissa ei ongelmia. Tehtiin radalla ehkä hienoin juoksupuomi ikinä, ja parhautta ole se että Niinu pääsi vielä Mörkön yllätykseksi palkkaamaan suortituksen. Samoin iloa itselleni toi varsin onnistunut sakasalainen - nämä hypyn takaa lähtevät ohjauskivot ovat jostain syystä itselleni kovin vaikeita... Iloa tuotti myös älyttömän hyvin onnistunut takaaleikkaus ja siitä putkelle lähetys. Alan itsekin uskoa viimein että Mörkön napanuora on venynyt kahdesta metristä (2m), nykyisin ollessa melkein tuplat. Loppusuoralla pääsi lukuttamaan oikein kunnolla. Vaikka menin itse niin lujaa kuin kintuista lähti niin Mörkö pysyi sitkeästi rinnalla! Mörköllekin on tullut lisää "sitkeyttä" eikä niin helposti tyydy laukkailemaan minun perässä.
Päivä toimi täsmäiskuna omaan motivaatioon. On hienoa viettää päivä samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten parissa, ja on antoisaa iloita muiden innostuksen mukana. Ei päivän aikana suuria linjoja edelleenkään piirrelty, mutta uskon että varsinkin puomin treenaamisen suhteen on tulevaisuudesa suurempi motivaatio. Keskitytään nyt hetken viimeistelemään estetekniikoita (puomi, koivu, pujottelun sisäänmenot) ja mietitään suurempia kokonaisuuksia seuraavan leirin jälkeen. Vapaa-aikoina nautitaan lenkkeilystä ja yhdessä löhöilemisestä.
Tänään pienen Tikrun suuri päivä - otsatukka laitettiin pimpulalla kiinni :)
Ranskalainen pimpula
Tikru täytti reilu viikko sitten 6kk. Tuona aikana Tikru on löytänyt paikkansa laumasta, siitä on kasvamassa mitä ihastuttavin (treeni)kaveri ja ennen kaikkea Tikru on omanlaisensa persoona. Kekseliäisyyttä ja oma-aloitteisuuttakin tuntuu löytyvän, nyt kun ollaan aloitettu naksuttelu ja sitä myöten "koulutus".
Esimerkkinä toimii erinomasiesti (huonolaatuinen) video siitä kun Tikrulle ensi kertaa esiteltiin temppu nimeltä "4in". Ideana saada naksuttelemalla koiran kaikki tassut laatikkoon. Olisihan tehtävä ollut hieman helpompi jos olisi käyttänyt isompa laatikkoa, mutta kun ei isompaa laatikkoa ollut saatavilla niin piti selvitä tälläkin. Fiksu Tikru hetken pähkäiltyään keksi että laatikkoon pitää mennä :) Joskin itse olin kysymysmerkkinä että mitenkä onnistuin naksuttelemaan ensin laatikon läpi kävelyn... hyvää oppimista siis itsellekin.
Tänään käytiin hallillakin. Tikru alkoi haukkumaan hallin pihassa ja veti hirveästi halliin. Ollaanhan me tuolla kolme kertaa käyty leikkimästä ja edellisestä kerrasta on jo kaksi kuukautta... Tikru kuitenkin selkeästi muisti paikan. Leikittiin kaksi settiä, ensin yhdessä. Seuraavaksi vietiin lelu yhdessä maahan odottelemaan ja noin 10m päästä lähetin Tikrun kuolleelle lelulle. Sinne se män ja lähdetiin leikkimällä pois hallista. Hauska kaveri.
Mörköllä oli liki kuuden viikon tauko agilitykisoista. Tauko minkä aikani piti treenata kontaktit kuntoon. Tauko minkä aikana kävin tasan kaksi kertaa tekemässä kontakteja. Syy treenaamattomuuteen oli aiemminkin tuskailema oman motivaatioin puute, mutta myös Mörkön hyvin aikataluluttama pitkä antibioottikuuri. Hieman empien ilmoitin Mörkön kolmelle radalla, lähinnä mietitytti puomi. Erittäin suurena vitsinä mainitsin kaverille että haetaan tuolta kolme puuttuvaa nollaa pois. Mutta kuinkas kävikään! Jokaiselta radalta tuli nolla :) Siitäkin huolimatta että itsellä oli kaamea olo (oksetti ja päätä särki) ja tunti kisojen jälkeen aloitin parin päivän sairastamisen. Jossitella voi (vaikka toki onkin turhaa) että kuinka paljon tuo vaikutti aikoihin.
Jokaisella radalla oli jotain todella hienoa. Itse tykkäsin erityisesti viimeisen radan 4-5 esteen ohjauksesta ja siitä miten hyvin Mörkö lähti ohjaukseen. Jokaisella radalla on myös parannettavaa, mutta niin taitaa olla aina. Muutaman kerran olen itse auttamattoman myöhässä mikä aiheuttaa Mörkölle suuria kaaria. Jostain kumman syystä Mörkö meinasi mennä moikkaamaan ratahenkilöä toisella radalla. Suurta iloa tuotti taasen se, että pujottelut sujuivat molemmin puolin ja että puomin kontakteista ei tullut virheitä. Ei ne kontaktit mitkään superkauniit ollut... joten aikaa pitää vielä noiden parissa käyttää. Samoin keinun kanssa pitää tehdä helmpompaa treeniä, alkaa suorituksista näkymään jälleen itseluottamuksen puutetta.
Extrana vielä sijoituttiin kolmansiksi viimeisessä startissa! Siis kolmansiksi, 25 kilpailijan joukosta! Ei ole ihan joka päiväistä sijoittumiset meille kolmosissa :)
Nyt on siis SM-karsintanollat kasassa. Loppujen lopuksi nollat tuli huomattavasti helpommin kuin uskoinkaan. Luulin tuplanollan tuottavan tuskaa, mutta niitä tulikin nyt kaksin kappalein. Koutsi kerkesi jo sanomaan että nyt vain luokkavoitto niin on MM-karsintanollatkin kasassa... jos nyt kuitenkin pidetään realiteetti mukana :)
Seuraavat kisat menevätkin sitten tammikuun loppuun. Tai myöhemmäksikin. Nyt pitää hieman pysähtyä tuumailemaan treenaamisen rytmittämistä, kunnon kasvatusta ja järkevän kilpailuaikataulun tekemistä. Ennen kaikkea pitää yrittää saada pidettyä Mörkö terveenä. Onkohan Mörkö ensimmäinen löwchen Suomessa jolla on kisaoikeus SM-kisoihin?
Tikru on saanut tarkoituksella elää pentuaikaa ilman "turhia" koulutuksia. Toki sisäsiisteys, hihnakäyttäytyminen sekä hoitotoimenpiteiden sietäminen on alusta saakka kuulunut asiaan. Samoin ruokakuppia ja ulko-oven avautumista odotetaan maltilla. Ollaan käyty muiden koirien kanssa yhdessä ja yksikseen "matkoilla". Varsinkin tämä on ollut itselleni erittäin opettavaista, että kuinka yksinkertaiset asiat lopulta kuormittavat koiraa. Ja miten helposti koiraa kuormitetaan liikaa pentuna, varsinkaan jos pentu ei näytä kuormittumista. Käytiin esimerkiksi Tikrun kanssa autoilemassa Helsingissä, kahvilla ja kotiin, kaikkinensa reilusti alle tunnin reissu. Reissun päälle Tikru otti monen tunnin unet. Olin hiljaa mielessäni tyytväinen etten ollut tehnyt tällä kertaa enempää.
Kuitenkin tässä viikkojen aikana on ollut useaan kertaan mielessä että jotain olisi ehkä syytä alkaa Tikrun kanssa tekemään. Toisaalta olen samaan aikaan jännittänyt sitä miten Mörkö kestää sen ettei olekaan enää ainoa koira minkä kanssa touhuan. Motivaatiota ja uutta näkökulmaa lähdin hakemaan ilmoittautumilla Silvia Trkmanin pentukurssille. Samalla pystyn kokeilemaan käytännössä miltä kaukokursseilu minusta tuntuu (itse olen hieman epäileväinen sopiiko tuollainen itselleni laisinkaan). Lähden kurssille mukaan melkein kolmen viikon takamatkalta, mutta edetään meille sopivaan tahtiin ja otetaan joko porukka kiinni tai sitten skipataan parhaaksi katsomiani juttuja.
Sunnuntai: esittelin Tikrulle naksuttimen sekä aloitettiin tassulla kohteeseen koskettamista
Maanantai: kohteeseen koskettaminen vaihtui etujalalla kohteella seisomiseksi
Keskiviikko: vahvistin etujaloilla kohteella seisomista ja koitin naksutella Tikrua kenkälaatikkoon siinä onnistumatta. Kenkälaatikon kansi oli tähän sopiva esine, noin 3cm reunat eivät enää häirinneet Tikrua
Perjantai: ensimmäinen kerta peruuttamista luopumisen kautta, ja uskomaton kaveri peruutteli muutaman naksauksen jälkeen puolisen metriä! Kohteella seisomiseen otettiin muukaan takajalkojen liike. Kerran Tikru pyöri kierroksen vastapäivään (vahingoss :) ) ja muuten kiersi sekä myötä- että vastapäivään neljännesosakierroksen verran.
Oikeastaan Tikrun kanssa on kiva työstää näitä asioita. Olen yllättynyt siitä miten hyvin Tikru keskittyy. Kokemuksen myötä on ollut nähtävissä myös hurja kehitys siinä miten Tikru on alkanut tarjoamaan eri toimintoja. Tikru opettelee oppimaan ja minä opettelen opettamaan naksutellen. Olen kyllä käyttänyt naksua jo vuosien ajan, mutta naksu on ollut enemmän oppimisen tukena kuin että olisin pelkästään naksutellut haluttua käytöstä.
Mörkö on tehnyt uusia asioita myös. Mörkö oli todella helppo naksutella laatikkoon. Aloin naksuttelemaan pyörimistä, mutta oma palkkauksen ajoitus ei ole kunnossa kun en ole saanut toivottua suoritusta esiin. Niinpä tänään päätin olla tekemättä tuota laisinkaan, vaan naksuttelin "tassutargettia" eli näyttämääni asiaa mitä Mörkön piti koskea jommalla kummalla etutassulla. Seisten oli vielä ihan helppoa, mutta ai että pienen leijonan oli vaikea tarjota samaa maaten taikka istuen. Hyvää kehonhallintajumppaa samalla. Kaiken lisäksi vielä kivaakin :)
Vaikea viikko - minulle. Jostain syystä viikko alkoi jotenkin mollivoittoisesti ja vaikka tiistai oli maanantaita parempi niin tuli yllätyksenä miten oma mieliala kuitenkin vaikutti tiistain treeneihin. Mieli vai aikkaa. Vaikka olinkin odottanut treeniä ja treenirata vaikutti kivalta. Päästiin Mörkön kanssa aina puomille saakka ja sitten sakkasi. Mörkö ei ottanut puomin kontaktia, ei vaikka helpotti harjoitusta. Tosin siihen saattoi olla syynä se että puomin pää oli aika lähellä seinää ja tästä syystä itse otin huomaamattani sivuetäisyyttä. Tajusinpa samalla ettei sellaista ole edes opetettu Mörkölle. Koitin nollata itseni ja jatkaa rataa toisesta kohtaa, mutta jäin niin jumiin puomiin ettei treenistä tullut enää mitään.
Niinpä käytimme loppuajan keskustellen Niinun kanssa, puomista. Erittäin hyvänä havaintona nimittäin tuo sivuttaisetäisyys. Sekä se ettei Mörköllä ole fokus (enää) eteen vaan se katsoo minua alastullessa. Niinpä kontaktin suorittaminen taitaakin olla enemmän kiinni minun sijoittumisesta kuin että Mörkö aktiivisesti hakisi kontaktille osumaa. Niinpä nöyränä vain pitää ottaa totuus vastaan ja palata treeneissä oikeasti reippaasti taakse päin.
Keskiviikkona sain ostettua tuurausvuoron vauhti ja motivaatio -kurssille. Hieman petyin kun kurssin vetäjä olikin estynyt tulemasta, joten häntä tuurasi uusi tuttavuus. Ärsytys, rataan tutustuminen ja realiteettitarkistus itselle. Kuinka voin olla antamtta mahdollisuutta kouluttajalle jota en tunne, enkä ole aikaisemmin nähnyt, saati edes kuullut muiden kokemuksia? Uudella asenteella Mörkön kanssa radalle, tavoitteena tehdä hyvän mielen treenit. Korjaussarjaa eiliselle. Ja sitä sain! En ehkä niinkään saanut irti vauhdista ja motivaatiosta, mutta ehdottomasti sain ajatusten selkeyttämistä omille valssilinjoille sekä sitä mitä hain, hyvää mieltä. (Poden huonoa omatuntoa kun en sitten lopuulta päässyt omalla viikkotunnille, viikon (työ)paine purkautui ja kärsin sen verran voimakkaasta päänsärystä että totesin ettei sillä päällä treenata.)
Tuskaa kontaktista, treenaamisesta sekä ajan kulumisesta. Edellisistä kisoista on reilu kuukausi ja tuolloin ajattelin että nyt on hyvin aikaa treenata puomi kuntoon ja ottaa puomilta kääntymiset työn alle. Olihan siinä Mörkön sairaslomaa antibioottikuurin takia... mutta kyllä suurin osa menee omaan saamattomuuteeni. Nyt seuraaviin kisoihin on enää viikko, ja puomitreeniä olen tehnyt tasan yhden kerran! Ei voi kuin hurrata omalla saamattomuudelleen...
Joten tänään sitten hallille kameran kanssa. Tarkoitus tehdä pari puomia, ja melkein pysyin tavoitteessani. Päätin tehdä pelkästään kokonaista puomia, ihan vain mutun perusteella. Jotenkin tuntuu että Mörköltä puuttuu yksinkertaisesti rutiini kokonaisen puomin suorittamisesta, kun pääosin olen tehnyt vain alastuloja. Toisaalta Mörköltä on puuttunut myös mahdollisuus virheisiin ja sitä myötä oppiminen. Niinpä tänään otin kahden tasoisia nameja mukaan, ok palkan ja super palkan. Toistot 1 & 2 olivat supre (oikealta), toisto 3 & 4 kilpailumielessä luultavasti hyväksytyt mutta eivät minun kriteerejäni täyttäviä. Huomasin ottavani sivuttaisetäisyyttä kun vältin kameran ja puomin välistä juoksemista. Joten toisto 5 juoksin puomin ja kameran välistä ja Mörkö otti superhienon kontaktin.
Video treeneistä. Jos ei ensimmäinen videointiyritys onnistunut (ei näkynyt kontakti kokonaan kuvassa) niin nyt ei riitä kameran ominaisuudet. En olisi ihan heti uskonut että kännykällä saa parempilaatuista videota kuin kameralla. Ei siis saa tästäkään materiaalista kaivattua dataa mihin kohtaan Mörkön kontaktilla osuu, mutta näkeepähän ainakin onko osuma hyvä vai vähemmän hyvä. Yllätyksekseni Mörkö tulee alastulonkin laukalla muilla paitsi ensimmäisellä toistolla.
Kun oli apukädet niin tein yhden pujottelun (palkalle) ja vielä kolme putkeen lähetystä (palkalle). Mörkö tykkäsi ja meni lujaa. Käveltiin kotiin melkein tunnin verran, tulipahan ainakin kunnon jäähdyttely tehtyä.
Tänään oli hyvät treenit. Tänään syntyi ajatus tulevasta. Tänään kohtasin jälleen motivaation. Tänään uskon ainakin tähän.
Tänään Mörkön kanssa EKKn rally-tokokisoissa, tuomarin Anna Pekkala. Rata oli yllättävän lyhyt (13 kylttiä) ja oli erittäin mielissäni ettei radalla ollut spiraalia tai houkutusta. Ei sillä etteikö Mörkö noita tehtäviä myös tee, mutta ne on myös tehtäviä jotka paineistavat koiraa.
Tuloksena 77p ja RTK2 :) Onhan suorituksessa omat virheensä, mutta olen ehdottoman tyytyväinen siihen että itse pystyin olemaan kohtuu rentona. Ei alkanut itseänikään ahdistamaan missään kohtaa. Mörkö tuli hyvillä fiiliksillä lähtöön ja ensimmäisenä tehtävänä ollut hyppy rentoutti koiraa heti alkuun. Kolmantena tehtävänä oli saksalainen ja Mörkö oli mielestään tekemässä kohteen kiertoa - nyt kun sitä on tullut aika usein harjoiteltua. Olin alkuun päättänyt olla uusimatta mitään, mutta suunnitelma vaihtui lennosta sillä en halua että Mörkö toimii (käsi)ohjaamisen vastaisesti. Tätä on alkanut näkymään myös agilityssä, nyt kun itsevarmuutta on tullut kivasti lisää. Hyvä niin, mutta tasapaino on kuitenkin säilyttävä. Joten uusin, ja uusin, ja jouduinpa kolmannella kerralla korottamaan ääneni että sain tekemään Mörkön miten halusin eikä niin kuin herra halusi. Hieman jännitin että paineistuuko Mörkö tästä kovemmasta komentamisesta, varsinkin kun seuraavat kaksi kylttiä olivat potentiaalisia paineen nostajia. On niin helpottavaa huomata, ettei Mörkö ottanut itseensä eikä paineistunut oikeastaan ollenkaan! Pujottelussa oli hieman havaittavissa paineistumista, tämäkin yksi sellaisista tehtävistä jotka on Mörkölle henkisesti vaikeita. Istu-seiso-kierrä ympäri meni plörinäksi, näin hiukan epäilinkin kun Mörkö ei liikettä oikein osaa. Hetken pohdin uusivani, mutta onneksi tajusin olla uusimatta! Tuskinpa se olisi uusimala parantunut, mutta ainakin olisin hommannut hylkäyksen tekemällä kolmannen uusinnan. Loppurata mukavalla yhteistyöllä maaliin.
Olen niin tyytyväinen, että tekemiseen on löytynyt rentoutta ja sitä myöten Mörkön paineistuminen on vähentynyt. Varmasti myös sillä on ollut merkitystä, että olen päässyt pari kuukautta treenaamaan melkein viikottain. Tällä kertaa Mörkö ei ihmetellyt ollenkaan kylttejä, eikä käynyt kertaakaan yrittämässä tassulla kyltin kaatoa. Rally-tokohan on ollut meillä tokon kisatreenilaji, ja jos me pystymme toimimaan kisoissa näin kivasti _yhdessä_ niin alan olemaan luottavainen että pystyn alkaa suunnittelmaan myös tokossa starttaamista. Tosin sitä ennen pitää sellainen pikkujuttu kuin kapulan pito saada opetettu Mörkölle... ei mitään ajatusta miten asiaa edistäisin.
Päätin myöhemmin päivän aikana että opetan istu-seiso Mörkölle uudestaan. Nyt olen vaatinut että takajalat pysyvät paikallaan, mikä aiheuttaa sen että Mörkö jää usein sellaiseen istumisen ja seisomisen väliasentoon. Enkä oikein tykkää että koira liikkuu samalla eteen päin. Ozzyn opetin siirtämään takajalkojaan taaksepäin ja uskon (ainakin vielä) että näin takajalkoja taakse päin heittäessä koira päätyy helpommin seisomaan (ryhdikkäänä).
Meille tarjottiin tällä viikolla myös viikkotreenipaikkaa, mutta päädyin kuitenkin olla ottamatta sitä vastaan. Tämä ihan siitä syystä että rally-toko on omalla prioriteettilistalla vasta sijalla neljä. Kaikkea ei vain kerkeä tehdä ja rallya-tokoa voin tehdä myöhemmin. Mikäänhän ei kuitenkaan estää treenaamasta oikealla seuraamista itsekseen ja käyttämällä tuurauspaikkoja silloin tällöin. Ehkä tavoitteena ensi vuoden maaliskuun kisat... VOIssa. Hui!
Hauska yksityiskohta on se, että Ozzy oli aikoinaan ensimmäinen partis jolla oli kilpailuoikeus VOIhin ja nyt Mörkö on ensimmäinen löwchen.
Sunnuntain 8.11. oli aikasta hyvään saumaan tullut valmennuspilotti. Jotenkin oma suunta on ollut edelleen hukassa ja ajatus vähän kateissa. On tuntunut että olen käynyt enemmän höntsäämässä ja heiluttelemassa käsiä kuin treenaamassa. Niinpä toivoin että valmennuspäivä saisi taas ajatukseni kokoon....
Aloitettiin ohjaajien fysiikkatreenillä. Treenattiin takaakiertoja, persjättöjä, päälle juoksuja ja valssia. Voi moro että oli kroppa kipeänä treenien jälkeen, vaikkei itse treenin aikana tuntunut että olisi tehnyt niin paljon duunia. "Kylmäharjoitteita" ilman koiraa pitää ehdottomasti tehdä muun liikkumisen ohessa. Aivan varmasti kun keskivartalon tuki paranee niin ohjaaminen nopeutuu radalla. Jos ei muuta, niin ainakin kannan kroppani huomattavasti ryhdikkäämmin kuin aikasemmin!
Hyppytekniikassa tehtiin taipumista, missä ei ollut ongelmia. Aikaisemmin Mörkö ei pystynyt tekemään taipumista laukassa, mutta koiran kropanhallinta on kaikenlaisen tasapainoilun myötä parantunut niin paljon että nyt meni kumpaankin suntaan hyvin. Saatiin kotiläksyksi tehdä taipumista minimissään kerran kuussa.
Asiaa myös tavoitteista. Tavoitteiden asettamisesta. Matkasta tavoitteiden saavuttamiseksi. Treenipäiväkirjan pitämisestä. Todo-listojen priorisoimisesta, sekä saavutuksista nauttimisesta.
Iltapäivällä Teemu Linnan vetämä ratatreeni. Mörkö kulki todella mukavasti! Havaitsin ettei Mörkö osaa pujotella jos koiran lähettää ns "väärällä puolelta" (eli avokulmaan oikealta puolelta). Hyvä havainto, pitää vain pohtia miten tärkeästä asiasta on loppujen lopuksi kyse. Selvitty ilman ongelmia tähän saakka, ehkä selviän jatkossakin? Joka tapauksessa puomin vahvistaminen on prioriteetissa tärkeämpi. Yksi huono puomin suoritus ja toisella yrittämällä jäätävän hieno kontakti! Hyppyfokusta tulee vielä parantaa. Havaitsin treenanneeni vain yhdellä hypyllä (sujuu hyvin), nyt pitää alkaa tekemään samaa tarjoamisen kautta palkkaamista useammalla hypyllä.
Loppuun koiran fysiikkatreenit. Pumppereiden yli peruuttelua sekä tasapainoilua. Nämä on kyllä Mörköstä tosi hauskoja treenejä. Vitsit kun olisi enemmän tilaa niin voisin harkita dobo-pallon hommamista...
Sainko suuntaa tarkennettua? Ei kuljettava tie edelleenkään ole täysin selvä, mutta ainakin treenit olivat tehokkaat, ajatuksella tehty ja oli todella kivaa. Hyväksyin sen, että nyt on ollut tällainen hiljaisempi hetki. Mörköstä en tiedä, mutta itselleni on tullut tarpeen melkein kuukauden "rennompi kausi".
Viikkotreeneissä naksuttelin putkiin lähettämisiä. Mörkölle putket eivät ole lempieste, mutta oli kiva huomata että putket alkoivat vetämään Mörköä. Tällaista siis lisää. Tein itsekseni puomin alastuloja, hyvillä osumilla. Ratatreenissä onnistuin itse sössimään kontaktin tunkemalla käsiä kesken kaiken taskuun, toisella yrittämällä jälleen jäätävän hieno suoritus. Pitää hiukka nyt olla kuulolla että onko tähän kehittymässä kaava että ensimmäinen toisto huonohko ja toinen hieno...
Lauantaina 7.11. oli pentunäyttely Messarissa, minne Tikrukin oli ilmoitettu kolmen muun löwchen pennun kanssa. En ihan hirmuisesti jaksanut jännittää näyttelyä, joten näyttelyhihnassa käveleminen sekä seisottaminen jäi täysin tekemättä. Hieman jännitin miten Tikru suhtautuu näyttelyn hälyyn ja muihin koiriin, mutta aivan syyttä! Häntä heiluen Tikru pani menemään :)
Tuomarina Jenna Leino: Tyylikäs urospentu, jolla erinomaiset mittasuhteet ja rungon vahvuus. Kaunis uroksen pää. Hyvät pään mittasuhteet. OK purenta. Erinomainen ylälinja. Hyvä luusto. Erinomaiset kulmaukset. Liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askeleella, hieman löysästi edestä. Iloinen käytös. Tuloksena urosten 1, KP ja VSP-pentu
Tänään tervehti aurinkoinen aamu yllättävän aikaisin herääjiä, joten päätin lähteä hieman erilaisempaan paikkaan lenkille. Mietin pitkään ottaisinko Tikrunkin mukaan, ja päätin ottaa kun tiesin ettei matka ole mäkien puolesta haastava - tosin reitillä olevat pitkospuut hieman mietityttivät. Päätin ottaa riskin, ja tarvittaessa kantaisin Tikrua. Tikru tosin todisti lenkillä olevansa IsoMies ja osaavansa ihan hyvin kulkea pitkospuilla. Ympäri kääntymiset tuottivat hieman päänvaivaa aluksi, mutta loppumatkasta nämäkin sujuivat hyvin. Tikrun ensimmäinen pidempi lenkki siis tehty.
Tässä on ollut pohdinnan paikka. Juoksupuomin osumista. Treenien määristä. Muun puuhastelun (esimerkiksi lenkkeily) määrä suhteessa treeneihin. Treenien jaksottamista ja taukoilut. Terveys. Motivaatio.
Itseä alkoi ahdistamaan juoksupuomi ilman sen kummempaa syytä kuin että osumatarkkuus on ollut muutamalla viime kerralla huono. Jotenkin iski motivaatiokato ja laiskuus, jostain käsittämättömästä syystä teki mieli iskea hanskat naulaan ja antaa olla. Kun ei yhtään hotsittanut alkaa tekemään perusharjoituksia uudestaan. Kadonneen motivaation tueksi päätin tuoda kontaktreeneihin uutta sisältöä - itselleni. Päätin alkaa kuvaamaan jokaisen suorituksen, pitämään kirjanpitoa siitä mihin osumat tulee. Näin ensinnäkin saisin tarkempaa tietoa mikä on todellinen tilanne ja mihin kohtaan kontaktia Mörkö ylipäätänsä osuman tekee. Toisekseen saisin syyn raahata itseni hallille, myös silloin kun ei ole omat treenit. Jostain syystä en koe myöskään omatoimitreeniä nyt motivoivana, vaikken kuitenkaan oikein tykkää ratatreeneistäkään. Niinpä olen keksinyt muita puuhasteluja, ettei "ole aikaa" treenaamiselle. Positiivisena puolena koirat ovat lenkkeilleet yhdessä ja erikseen huomattavasti enemmän.
En usko että oma motivaatio on varsinaisesti hukassa, itseltäni puuttuu selkeä suunta minne tähdätä. Suunnitelma miten edetä. Ehkä oli ihan hyvä että Mörkö satutti häntänsä (tai paremminkin hammaseläin roikkui Mörkön hännässä) nyt, niin olen saanut itselleni aikalisää. Antibioottikuurin aikana en kuitenkaan halua koiraa liiaksi treenata tai muutoinkaan rasittaa. Kymmenen päivän kuuri ei kerennyt edes kulua loppuun, kun havaitsin itsessäni uutta intoa ja pontta :) Suunnittelematon tauko teki hyvää, myös minulle.
Sunnuntaina suuntasin hallille kameran kanssa. Tehtiin kymmenisen toistoa, apupalkkaaja namikipolla ja minä lähetin Mörköä puomin laskevalla osalla. Suurin piirtein puolet toistoista olivat huonoja, ehkä jokunen kisoissa virheeksi määriteltävä toistokin. Muutama todella alas tullut osuma, mistä luonnollisesti superpalkka. Ainoa vaan että ensikertalaisena kameran asettelu tasolle meni hieman mönkään ja kaivattua faktaa osumien kohdasta en saanut. Niinpä jäi video kokonaan katsomatta ja analysoimatta. Lohduttelin itseäni kotiin kävellessä että kuitenkin kävin treenaamassa, että tehty treeni on kuitenkin parempi (lähes aina) kuin tekemätön treeni. Mörkö oli onnellinen ja paineli pitkin metsiä.
Tiistaina rally-tokossa kisamainen treeni. Kaksi viikkoa oli taukoa tässäkin lajissa. Mörkölle ei sovi suoraan autosta radalle meneminen, mutta näissä kisatreeneissä on vaikea tehdä muuta järjestelyä. Siitäkin huolimatta että Mörkö ei ollut ihan oma itsensä, se oli _todella_ motivoitunut, innostunut ja itsevarma. Asenteesta 10+ teknisestä osaamisesta 6-. Istu - seiso sekä seiso - kierrä koiran ympäri tehtävät tulee työstää kuntoon ihan omina palasinaan. Hyvä mieli kuitenkin, kun Mörköllä oli hyvä mieli.
Keskiviikkona agilitytreenit pikkupakkasessa. Kylmyydestä sekä antibioottikuurista johtuen päätin tehdä kevyet treenit. Alkuverryttelyä puolisen tuntia, minkä jälkeen kävin tekemässä kymmenisen toistoa puomin alastuloa - kaikki hyvillä osumilla! Omalla vuorolla tein 20 esteen radan, missä ei varsinaisesti mitään ihmeellistä ja ehkä hitusen helppo harjoitus. Harjoituksena siis hyvä! Reipasta etenemistä, irtoamista putkille, kaikki kontaktit. Mörkö paineli keinulle sellaisella vauhdilla että pelkäsin sen sekoittaneen esteen puomiin. Ei sekoittanut, vaan tiesi tarkalleen mitä pitää tehdä. Puomi mukavasti toiseksi viimeinen este, joten viimeisen hypyn jälkeen oli superhelppoa palkata äärimmäisen hyvästä kontaktista.
Ehkä oli hyvä että oma suunta oli hieman kateissa, että oli pakko ottaa aikalisää ja miettiä mitä seuraavaksi. Jos olisin omasas ahdistuksessani lähtenyt treenaamaan asennetta tai juoksupuomia, niin todennäköisesti olisin syvässä suossa. Tällä kertaa muutama lyhyt mutta laadullinen treeni sai suunnan kohdilleen niin Mörkön tekemisessä kuin omassa päässäni. Ei lähitulevaisuuden tekeminen edelleenkään ole itselleni täysin selvää, mutta solmujen alla sidoksissa ollut motivaatio on taas löytynyt.
Perjantaina kävin pitkästä aikaa hakemassa ajatusta juoksupuomiin Inkilän Leenalta. Oltiin kummatkin yhtä mieltä että ennen Mörkö otti kosketuksen alemmas (vaikka nytkin toki ottaa kontaktin nippanappa). Sain pitkiä katseita Leenalta kun sanoin että suhde treenitilanteiden ja kisatilanteiden eli lähinnä osapuomin ja kokonaisen puomin välillä voisi olla jotain muuta kuin 0-100... juu, sellainen 70-30 olisi hyvä tavoite.
Tehtiin alkuun kokonaista puomia, ensimmäistä toistoa Mörkö jännitti. Seuraavaksi tehtiin useita laskevan osan juoksutuksia, joissa kosketus hieman korkea. Kosketus oli parempi kun laitettiin targetti eteen. Eli selkeästi tarvetta mennä takaisin päin treenien vaikeusasteessa. Leena jopa pohti olisiko hyvä ottaa boksi takaisin käyttöön. En ihan heti osta ajatusta, kokeilen nyt ainakin alkuun helpompia harjoituksia josko se riittäisi kosketusalueen laskeutumiseen. Päätin myös alkaa pitämään hetkellisesti kirjaa jokaisesta toistosta, että mihin kosketus tulee. Tämä vaatii taas suoritusten kuvaamista, joten pitää hieman miettiä miten aion yksin toteuttaa kuvaamisen...
Perjantain opeilla lauantaina kisamaan Purina areenalle. Iltapäivällä oli partis-yhdistyksen järkkäämä Jennan Caloanderin koulutus, ja kun aamupäivästä oli minien startit niin päätin kisata kahdessa ensimmäisessä lähdössä (jotta koira saisi levätä ennen treenejä). Kisapaikalla Mörkö oli todella innostunut ja hyvän tuulinen. Tekeminen yhdessä tuntui hyvältä ja tuleva rata mukavalta. Päätin rataan tutustuessa tehdä elämäni ensimmäisen takaaleikkauksen radalla - ohjaus mistä taisin pari viikkoa sitten vielä sanoa ettei Mörkön kanssa voi tuollaisia tehdä tosi tilanteessa... Harmillinen kontaktivirhehän radalata tuli, muuten hyvää suoritusta - ihanneaikaan!
Mietskelin jo ennen hyppyrataa, että pitäisikö jälki-ilmoittautua vielä viimeisellekin radalle. HAUn kisoissa kun tämä on mahdollista vielä kisapaikalla. Päätin ensin katsoa mikä on hyppyradan tulos, ja sehän oli 0! Meille kun nuo ihanneajan alitukset eivät ole ihan päivänselviä asioita, niin olin todella tyytyväinen että kaksi rataa meni ihanneaikaan (agility ihanneaika 3,66m/s ja hyppyrata 3,7m/S).
Onhan se ehkä hölmöä maksaa 25e startista, mutta takataskussa oleva nolla poltteli... ja koska Mörkö oli edelleen todella hyvällä tuulella niin ilmoittauduin kisaan. Eniten oli ongelmia oman vireen kanssa, kun olin valmistautunut henkisesti kahteen starttiin. Tarvittiin hieman oman pään virittelyä, mikä onnistui kohtalaisesti. Radalla tapahtui kaksikin omaa kömmähdystä mistä huolimatta Mörkö teki superisti töitä. Viimeisellä mutkaputkella omat jalat eivät tahtoneet enää nousta, mutta ajattelin että nyt on painettava loppuun saakka. Kannatti, sillä tältäkin radalta 0!
Nyt on SM-nollien tuplanolla hankittuna :) Vähän yllättäen. "Suunnittelematta". Hiukan tuo kerkesi jo ahdistaa, kun tietää etteivät ihanneajat ole meille se jokapäiväinen juttu. Aivan huikeeta siis että kaikki kolme rataa meni ihanneaikojen puitteissa! Vuosi sitten minulla oli vaikeuksia selvitä 3,2m/s etenemistä ja eilen juostiin 3,8m/s etenemiä. Eniten muutokseen on vaikuttanut tietoisuus siitä että _luulin_ liikkuvani, mutten liikkunutkaan. Syksyn rytmityskurssilla on huikea merkitys myös, sillä ilman kurssia en olisi ikinä ymmärtänyt takaaleikkausten merkitystä nimen omaan koiran itsetunnon kasvattamisessa. Enkä toisaalta olisi ymmärtänyt miten persjätöt taas masentavat koiraa (liikaa käytettynä). Näiden lisäksi olen vahvistanut hypyille irtoamista ja käynyt juoksulenkeillä yksin ja Mörkön kanssa. Parasta on, että tiedän ettei me vieläkään mennä täysiä.
Katselin vanhoja blogikirjautuksia. Onneksi! En olisi muuten tiedostanut että saimme ensimmäisen SM-nollan 19.9. ja VAIN kuukautta myöhemmin meillä on kasassa neljä SM-nollaa mukaan lukien tuplanolla :D Ei mua ahdista enää ollenkaan ajatus SM-kelpoisuuden saavuttamisesta :) Nyt pitää vaan toivoa että koira (ja minä) pysytään kunnossa ja terveinä!
Eilen Mörkö sai agilityn tynkätreenit. Valitettavasti stressiniska vei voiton ja totesin ensimmäisen vuoron jälkeen että on parempi lähteä kotiin. Päätä särki, oli kylmä ja pahaolokin vaivasi. Lyhyeksi jääneistä treeneistä jäi eniten käteen hyvä mieli siitä että Mörkö oli aivan intona siitäkin huolimatta etten missään nimessä ollut normaali. Pujottelut meni tosi hyvin, putket meni ripeästi (ehkä voisi sanoa putkien imevän koiraa?) ja puomi meni toisella yrittämällä tosi hyvin.
Tiedetty totuuskin realisoitui, eli olen tiennyt että nyt on ollut liian vähän puomin alastulotreeniä ja liikaa radalla suoritettua treeniä. Tähän kun yhdistetään vielä muutama huonosta suorituksesta tehty palkkaus niin ei ole ihme että kontaktien osumat ovat nyt aika rumat. Toivottavsti mikään pysyvä ongelma tuosta ei tule, mutta selkeästi pitää nyt tehdä korjaavia liikkeitä ja treenata puomin kontaktiin osumaa selkeästi nykyistä enemmän.
Saatiin Mörkön kanssa syys-joulukuuksi rally-tokon treenipaikka EKKlta eli Espoon koirakerholta. Aikaisemminkin olen ollut heidän treeniryhmässä sekä käynyt satunnaisesti tuurailemassa. Käytännössä noina kertoina ei oikeasti ole voinut puhua koulutuksesta, mutta toki omatoimitreenaaminen valmiiksi suunnitellulla radalla ja suurella häiriöllä vie johonkin - vai viekö? Ainakin olen ollut huomaavinani että pari vuotta sitten EKKlaiset pärjäsivät kisoissa lähes poikkeuksetta, mutta viime aikana on ollut harvinaisempaa herkkua.
Mikä on syy tai seuraus, ei sillä niin väliä. Mutta olen ollut erittin tyytyväinen EKKn rally-tokokoulutuksen kehitykseen. Sen sijaan että joka kerta tehdään ratatreeniä, niin välillä on harkkakisoja sekä tekniikkatreeniä. Tämän kerran treenit, yhdeaikaisuus sekä asentojen suoruus, on aivan perusasiaa joiden yksinkertaisesti pitää olla kunnossa jos menestystä mielii. Treenattiin viidellä eri pisteellä pareittain, ja pari sai nillittää :) Yhdeaikaisesti liikkeelle. Sivulle istumisia, maahanmenoja sekä seisomista ja tietenkin molemmin puolin. 1-2-3 situmiset eteen ja sivulle. Seuraamista eri nopeuksilla, tietenkin molemmin puolin. Ai että tykkäsin ja oli antoisaa! Oli kiva oikeasti antaa aikaa toiselle ja pohtia miten nykytilaa voisi parantaa. Oli aivan mahtavaa saada rakentavaa kommenttia tekemisestään. Ennen kaikkea parasta oli se että oli kivaa :)
Kuinka Mörkön kanssa sitten meni? Ensinnäkin Mörkön kanssa tehtävät tapahtuvat samanaikaiseseti, yksi poikkeus valitettavasti joukkoon mahtuen. Jostain syystä Mörkö ei pysty seuraamisesta istumaan sivulle (vasemmalle) ilman erillistä käskyä. Tämä vaatii hieman pohtimista, sillä en tokon takia haluaisi alkaa auttamaan suullisella avulla istumista. Johtuuko tuo osaamattomuudesta? On mahdollista etten ole ihan hirveästi treenannut loppuasentoa tokossakaan, joten ei olisi ihme ettei tehtävä onnistu muutaman metrin välein. Vai paineistuuko Mörkö tuossa liikkeessä? Mahdollisesti, mutta ei ole hajuakaan mitä asialle tekisi. Oli kuitenkin kiva kuulla että Mörkön seuraaminen näyttää hyvältä. Tosin huomasin että hitaassa kävelyssä Mörkö "nakkelee niskojaan", mutta en toissaalta ole hirveästi hidasta seuraamista treenannutkaan. Treenilistalle siis.
Treeni on onnistunut jos on selkeä kuva mikä onnistui ja mitä seuraavaksi treenata.
Uh, työt meinaa viedä mehut mimmistä ja sitä myöten on viime viikon tekemiset olleet aikasta vähäistä. Sentään itseäni juoksutiin yhden lenkin verran ja Mörkön kanssa käytiin pari pidempää lenkkiä. Keskiviikko oli viikkotreenit, missä puomin kontaktin kriteeri aiheutti hieman päänvaivaa. En kerkeä juostessa kovinkaan hyvin katsomaan kontaktia, joten en voi mitenkään sanoa etteikö kontakti olisi ollut hyvä kun näin kerran sanottiin muiden toimesta mutta kun se ei _tuntunut_ hyvälle.
Lauantaina kuitenkin jälleen odotettu hyppytekniikkatreeni. Edellisestä on kulunut kuusi viikkoa, ja oli jännä nähdä oliko Mörkössä tapahtunut kehitystä mihinkään suuntaan. Tässä välissä olen tehnyt neljä kertaa hyppytekniikkaa (perus- ja kasvavaa sarjaa), kasvattanut lenkkimäärää, ottanut lenkkeihin mukaan myös juoksuosuuksia sekä Mörkö on tasapainoillut niin kivien, puunrunkojen kuin tasapainotyynynkin päällä. Mitään en ole tehnyt niin säännöllisesti että voisin sanoa olevani tyytyväinen mutta kaikkea on tullut tehtyä sen verran että kehtaa sanoa tehneensä.
Mörkö aloitti alastuloharjoituksella, mikä sujui "täydellisesti". Tämän jälkeen jatkettiin korkeuden arvioinnilla, ei ongelmia. Kolmantena treeninä tehtiin kasia niin että toisessa päässä oli putki ja toisessa päässä taipuminen, keskellä okseri. Mörkölle taipuminen on aina ollut haastavaa. Vasemmalle taipuminen on sujunut paremmin kuin oikealle, mutta ei Mörkö ole vasemmallekaan koskaan tehnyt harjoitusta kokonaan laukassa. Mutta tällä kertaa teki! Kumpaankin suntaan, ja vielä useamman kerran. Loppuun kasvavaa sarjaa.
Mörkö hyppää teknisesti hyvin. Se on alkanut luottamaan itsensä enemmän mikä näkyy reippaampana vauhtina. Kasia tehdessä Mörkö myös kolautti kerran okserin rimaa, mutta vaikka sekä minä että Vappu odotettiin sen vaikuttavan koiran itsevarmuuteen niin näin ei käynyt :) Oli mukava myös huomata että Mörkö jaksoi kohtuullisen hyvin, kovasti olisi jatkanut viimeisen toiston jälkeen vielä treeniä.
Saatesanoiksi sain "jatkakaa samaan malliin" eli vaikka tuntuu etten niin paljoa olekaan tehnyt niin parempi se vähä on kuin ettei tekisi mitään.
Tänään päätin mennä koko lauman kanssa läheiseen koirapuistoon jos siellä ei ole muita koiria. Ei ollut ja Tikru pääsi purkamaan energiaansa 20 minuutin ajaksi vapaana. Kokonaisuudessaan koirapuistoon ja takaisin vei tunnin, kerrankin pentu vaikutti hieman väsyneeltä. Mörkön kanssa jatkettiin suoraan Pirttimäkeen, missä yllätin itsenikin kävelemällä 6,4km lenkin 58 minuutissa. Aika vauhdilla ollaan menty, reitti kun ei ole tasainen vaan mäkiä riittää. Tyytväinen olen, kun kumpikin meistä jaksoi niin hyvin.
Viikonloppu alkoi perjantaina paljon odotetulla Niina Mantereen toko-kurssilla. Toivoin erityisesti neuvoja ja apuja Mörkön paineistumisen hallintaan tai siitä poispääsyyn. Sitä sain... nimittäin jostain syystä Mörkö meni totaalilukkoon, sellaiseen tilaan missä en ole sitä koskaan nähnyt. Omaa vuoroa odotellessa Mörkö oli vielä normaali, treenattiin hieman sivulle tuloja (ilman pomppua) ja ilokseni huomasin että Mörkö tietää mitä merkin kierto tarkoittaa parin metrin päästä. Omalla vuorolla *poks* ja jaloissani oli littanana makaava ja hermostuksissaan läähättävä koira. Eihän me sitten voitu tehdä mitään muuta kuin koittaa saada Mörkö tarjoamalla takaisin tähän maailmaan. Tehtiin joitakin käsikosketuksia ja etsittiin nameja.
Voi sitä harmistuksen määrää! Melkein itketti. Olisin niin halunnut olla ylpeä taitavan leijonan omistaja ja sen sijaan meni koko treeniaika aivan "turhaan". Tätähän tämä harrastaminen on. Viikkojen ajan toko menikin harppauksin eteen päin, pakkohan sen notkahduksen on jossain vaiheessa tulla. Ensi viikolla siis pienemmin odotuksin treeneihin...
Lauantain saldona Tikrun ensimmäinen seisotuskuva :) Tyypillä ikää 4kk 5pv.
Tänään Mörköllä kisat Niinun hallilla. Ensimmäinen startti oli itselleni vaikea, oma vire aivan nukuksissa ja jalat aivan maitohapoilla. Ja siltähän se meno sitten näyttikin... Erinomaista oli Mörkön hyvä pujottelu ja juoksupuomi :) Tulos +2,12.
Toisella radalla oli itselläni paljon virkeämpi mieli ja jalatkin olivat vetreytyneet - ja tekeminen sen mukaista. Tälläkin radalla olin todella tyytyväinen pujotteluun ja juoksupuomiin :) Sen lisäksi ohjasin mielestäni 5. ja 6. hypyt hyvällä ajatuksella. Olishan se ollut hienoa saada kolmas SM-nolla, mutta nyt jäädään 007 -agentteina pitämään kisataukoa. Tuloksena siis +0,07.
Laakereille ei kuitenkaan ajateltu jäädä löhöilemään, vaan nyt on useampi viikko aikaa treenailla juoksupuomin käännöksiä, (minulle vaikeita) saksalaisia, muuta tekniikkaa sekä omaa ja koiran kuntoa. Jossain vaiheessa pidetään myös parin viikon agilitytauko, nyt kun kaksi kuukautta on ollut aika kiirusta Mörköllä. Ehkä lainaan hiukan myös Alicea, kisaamaan tekisi mieli ;)
Niinpä tänään käytiin vielä Salmen ulkoilualueella kävelemässä mäkinen 9,5km. 1h 41min kului aikaa, ja nyt on kotona sekä syystä väsynyt Mörkö että syyttä väsyneet omat jalat.
EKKn treeneissä kokeiltiin uutta, eli harkkakisoja. Itse olen jostain syystä aina hieman harkkakisavastainen, mutta nyt täytyy kyllä sanoa että olen ollut väärässä. Tai ainakin harkkakisat toimi kuten pitääkin rally-tokossa. Ehken sitten muissa lajeissa saa itseäni oikeaan kisavireeseen? Enkä olisi välttämättä saanut nytkään, jos olisin päässyt tekemään oman pääni mukaan. Mutta kun en päässyt, niin ehkä epämukavuusalueella olo oli juurikin se mitä tarvittiin jotta harkkakisat tuntuivat niin oikealta?
Käytännössä siis tutustuttiin yhdeksän kyltin rataan. Tämän jälkeen suoritettiin radat kukin vuorollaan, niin että jokainen videoi toisen osallistujan radan. Muista radoista kirjoitettiin "arvostelu". Siinä ei hirveästi kerennyt koiraa virittelemään, kun ensin arvostelin kaksi koiraa, kolmannen suorittaessa hain Mörkön autosta, viidennen suorittaessa suoritin käytösruutua, kuudennen aikana koiran palkkaus ja autoon ja loppuun kolmen koirakon arvostelu. Jos tällaista olisi aluksi ehdotettu, niin olisin todennut että haluan keskittyä enemmän koiraani. Nyt kun päätin olla ennakkoluuloton, voin todeta että kisajännistys oli taattu.
Mörkö tuli kivalla asenteella lähtöön. Tehtiin neljä ensimmäistä kylttiä ihan kivalla asenteella. Kolmannella tarpeetonta hyppimistä sivulle istumisissa ja neljännellä kyltillä hajut vei mennessä. Pujottelussa Mörkö tuntui hyytyvän, mutta ei kuitenkaan ahdistuneelta. Hyppy meni mukavasi ja maaliin oikein kivasti. Palkkasin ja sen jälkeen käytösruudussa valitsin sivulla istuen - ihan vain vahvistaakseni Mörkölle tokossa ajatusta että sivulla voi istua pidempiäkin aikoja.
Se on jännä miten AINA suoritus tuntuu niin paljon pahemmalta kuin miltä se näyttää. Asiaa ei helpottanut kun annettiin toinen toisellemme palautetta. Sanottiin turhasta hyppimisestä sivulle tulosta (minkä tiedänkin) ja vinoista perusasennoista (mikä on yllätys). Maahan menon nopeutta ihasteltiin. Ahdistumisesta tai hyytymisestä ei maininnut kukaan.
Jännä miten itseäni jännitti! Ja minkä takia? Joku kuvaa? Toiset kirjoittaa kommentteja? En minä välitä radalla ollessani muista, en nytkään. Joku kuitenkin sai jännityksen pintaan, ja oli erinomaista että näin kävi harkkakisoissa missä rata on huomattavasti lyhyempi ja palkkaamaan olisi päässyt vaikka kesken suorituksen. En kuitenkaan palkannaut kuin vasta lopussa lelulla. En ole kokenut namipalkkaamisen vähentävän ahdistusta laisinkaan, mutta josko leikkimällä saataisiin paineistuminen kuriin. Miksei sama toimisi rallyssa mikä näyttää toimivan tokossakin.
Saas nähdä päästäänkö rally-tokon SM-kisoihin EKKn toisessa joukkueessa. Toisaalta ei haittaa vaikka ei päästäisikään. Olen ilmoittanut Mörkön agility-kisoihin samalle päivää ja EKKn rally-kisat on tulossa 14.11. missä voisin kisata ja koittaa saada RTK2sen.
Lyhyesti virsi kaunis: agiradalta 0 ja hyppyradalta yliaikanolla. Tyytyväinen, vaikka jäihin tuo yliaika hieman kismittämään.
Agilityradalla tehtiin ruma puomin kontakti (mutta ei virhettä) sekä parhain etenemämme tähän saakka (3,8m/s).
Hyppyradalla tiesin kyllä että kiirettä saa pitää, mutta silti olin lievästi pettynyt kun näin että jopa 1,56s meni yliajalle (etenemä 3,66m/s). Hyvää se, että aikaa paloi sinne missä alkujaankin pelkäsin. Ensimäisellä putkella olisi vaan pitänyt juosta oikean kautta. Suunnittelin tekeväni toisen hypyn taakse valssin, mutta kun Mörkö lähti lähdöst kuin hauki rannasta niin olin armottoman myöhässä. Putkea ennen tehty takaaleikkaus melkin pysäytti Mörkön. Elämä niin ennen kuin jälkeenkin pujottelun mietitytti, ja jälkeen päin on helppo sanoa että olisi vain pitänyt luottaa Mörköön ja kokeilla miten se olisi hakenut pujottelun itse. Nyt varmistelin aivan turhia.
Erinomainen fiilis kuitenkin. Mörkö liikkui omalla "vedolla" ja teki rehellisesti töitä. Itsekin pääsin työstämään uutta jännitystä kun toiselle radalle lähdin. Mahdollisuus tuplanollaan kutkutti kyllä ajatuksissa ja sai jalat hieman hyytelöksi...
Seitsemän kerran rytmityskurssi on nyt takana. En tiedä olenko vieläkään aivan sisällä rytmityksen maailmassa, mutta ainakin olen monessa asiassa pidemmällä kuin ennen. Alkukurssista ymmärsin ettei Mörköllä ole minkäänlaista käsitystä estefokuksesta (hyppyjen siis) ja että en ollut oikeastaan koskaan tehnyt takaaleikkauksia. Löysin kropastani myös kaasun ja jarrun, kun yritin iskostaa aivoiohini että dieselikin voi kiihdyttää ja jarruttaa esteiden välissä. Oma luottamus koiraan ja koiran luottamus minuun kasvoi. Tämä näkyy niin vauhtia kuin parempana irtoamisena (joskin voisihan Mörkö paremminkin irrota mutta tämä on jo hyvä alku!)
Mietin myös agilityyn erilaista palkkausta ja löysinkin "namipallon" minkä voin heittää Mörkölle. Mörkö tykkää juosta pallon perään mutta minun on mentävä nopeasti myös pallon luokse vapauttamaan namit pallosta.
Tämä kurssi avasi niin paljon radan lukemista, radalla liikkumista ja ylipäätänsä oman tekemisen miettimistä. Monesti sain kuulla että toimin luonnastini hyvin, mikä ehkä tekee asiasta hankalaa kun en oikein osaa eritellä milloin menee hyvin ja milloin taas en. Ehkä tärkeintä on kuitenkin otta olen tuntosarvet koholla, kuulolla. Niin itseni kuin koirankin suhteen.
Alla viimeisen kerran treeni. Alla aikasta monta toistoa, joten väsy alkaa näkyä koirassa. Siitäkin huolimatta tässä on niin monta sellaista asiaa mitä en vielä muutama kuukauisi sitten olisi tehnyt. En ainakaan olisi tiennyt miten olisin ratkonut puomin alla olevan putken ongelmaa, saati saanut Mörköä irtoamaan niinkään paljoa kuin nyt. On hieno huomata myös että Mörkö todella tietää renkaan ja miten se suoritetaan.
Tänään oli hyvät lähtökohdat onnistua. Treenirata oli enemmän vauhdikas kuin tekninen, tosin kunnon kiihdytysten jälkeen piti pystyä ottamaan koiransa hallintaa eli teknisyyttä ei ollut kuitenkaan unohdetut. Parissa kohtaa hieman mietitytti koiran irtoaminen, ja oikeastaan yleisestikin mikä on Mörkön vauhti.
Mörköhän juoksi. Mörköhän suoritti. Mörköhän fokusoi. Mörkö myös irtosi! Mörkö pujotteli vaikka olin edellä! Mörkö teki erinomaisen hyvän juoksupuomin radan osana!
Hiki tuli ja iloa irtosi. Ihanaa, kun saa harrastaa lajia mikä on näin kivaa!
Viikonloppuna yksi projekti tuli hetkeksi taputeltua. Kun kolme viikkoa sitten selvisi että partisten agilityn mestaruuskisoissa on jokaisen luokan voittajalle tarjolla Salomonin Speedcrossit niin mietin ehkä viisi minuuttia ja kävin mielessänin läpi mistä saisin lainapartiksen. Onneksi ystävälläni on aikuinen partis tyttö, jonka kanssa on joskus tehty agilityä mutta kovin kesken on koulutus jäänyt ja koira on hyvin kokematon. Joten, kolme viikkoa aikaa saada opetettua pujottelu mahdollisimman itsenäiseksi, kontaktien suoritus turvalliseksi sekä ylipäätänäsä koittaa saada koiraa itsenäisemmäksi. Kovin oli kädessä tyttönen kiinni ja hymytyttönä ei tehnyt mitään pyytämättä.
Kolmen viikon aikana tytöstä alkoi kuoriutumaan vallan taitava partis. Kontakti sujui siististi, hypyt suoritti todella hyvin ja erikoisesteet ei pääsääntöisesti ollut ongelma. Tosin rengas onnistui ainoastaan oikealta ohjattuna. Pujottelun sisäänmenosta tuli todella varman, joskaan pujottelua ei keretty tekemään aivan valmiiksi joten kisoissa ohjasin tyylikkääsi kädelle vieden ja peruuttaen - hei, retro on muotia! :D
Näillä taidoilla osallistuttiin kahteen starttiin Tuusulassa. Ensimmäiseltä radalta 5, harmillisesti keinu meni lentokeinuksi. Tässä näkyi meidän yhteistyön vähyys. Toiselta radalta sitten tulikin himoittu 0! Tyttönen etenekin jo ihan kivasti (etenemä 3,13m/s) eikä pahemmin kysellyt esteiden välissä mitä seuraavaksi. Yhteistuloksilla meistä kruunattiin partismestari 2015 :)
Tuosta tytöstä saa vielä irti enemmänkin, joten tulevaisuus näyttää jatkuuko meidän yhteistyö vai siirtyykö omistaja ohjaksiin.
Samoissa kisoissa starttasin myös Mörkön kanssa. Itse olin uudessa tilanteessa, kun ensimmäistä kertaa ikinä kisasin kahdella koiralla samoissa kisoissa. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt kuin kahta rataa, joten hieman mietitytti miten saan oman vireen pidettyä oikeana läpi päivän. Päivän kolmas startti, eli Mörkön ensimmäinen, olikin aika tahmea. Tälle radalle Mörkö tuli melkein suoraan autosta ja tämä ei näytä olevan hyvä tapa ollenkaan. Pari kieltoa ja inasen yliaikaa, eikä niin kovin hyvä fiilis kaiken kaikkiaan.
Seuraavassa startissa oli sama rata toisin päin tehtynä. Toisaalta ihan kiva kun ei ollut puomia tälläkään radalla, toisaalta taas harmitti ettei saatu kaivattua kisakokemusta. Jälkimmäisellä radalla tuuli kaatoi oikeastaan koko radan sen jälkeen kun olin saanut lähtöluvan, joten jouduimme odottelemaan hyvä tovi ennen uutta yritystä. Alun poikkeavasta tilanteesta huolimatta pysyin itse rauhallisena ja Mörkö kykeni tekemään ihan kivasti töitä. Tuloksena 0, eli ensimmäinen SM-nolla on nyt hankittu :)
Sunnuntaina aloitettiin päivä käymällä "nolla-lenkillä", eli kahden tunnin kävelyllä Nuuksiossa. Kaikille tuli lämmin tarpoessa Nuuksion epätasaisia ja kovin liukkaita reittejä. Taitaa olla jokaisella tarvetta pienoiseen kunnon panostukseen... Nyt kun projekti-Alice on määrittelemättömän ajan tauolla pääsen taas paremmin lenkkeilemään Mörkön kanssa. Kyllä tässä kerkesi jo tullkain huono omatunto kun oma koira jäi hieman sivummalle viimeisten viikojen aikana.
Illalla oli tokossa harkka-kisat. Tehtiin Mörkön kanssa muutoin ALO-luokan liikkeet muttei kapulan pitoa ollenkaan. Mitä sitä turhaan kokeilemaan, kun ei Mörkö kerran liiketta osaa. Olin päättänyt olla palkkaamatta namilla suoritusten välillä, mutta päätin leikittää Mörköä heti jos alkaa näyttämään ahistumeelta.
Aloitettiin paikallaoloilla. Mörkö meni hyvin omalla vuorolla maahan, mutta pomppasi saman tien ylös. Pitää treenailla tuo kuntoon. Paikallamakuu hyvin, ja istumaan hyvin omaalla vuosolla.
Omalla vuorolla aloitettiin hypyllä. Hyvä suoritus.
Jatkettiin liikkeestä maahan menolla. Hyvä suoritus.
Kaukokäskyt. Aivan superhienot! Tässä välissä otettiin leikkisessio, vaikken olekaan ihan varma palkkautuuko Mörkö kuinka hyvin leikillä. Halusin kuitenkin sosiaalisella ja laumavietillä palkita Mörkön ja ainakin poistaa mahdollista ahdistusta mitä kaukokäskyt välille tekee.
Seuraaminen kohtuu hyvää. Ensimmäinen perusasento vinoon ja loppua kohden Mörkö alkoi jätättämään hieman. Tosin, huomasin itse jännittyvän seuraamisen edetessä koko ajan vain enemmän ja enemmän, ja uskon että Mörkön lievähkö hyytyminen on taas suoraan seurausta mun jännityksestä. Reipasta kiittämistä ja riehuttamista seuraamisen jälkeen.
Loppuun loistava luoksetule.
Tuomarin kirjoitella arvostelulappua leikin ensin Mörköä ja lopulta palkkasin namilla niin että namin perässäkin Mörkö sai ensin juosta hetken.
On hieman sattumaa että viime aikoina olen kokenyt piston sisimmässäni leikittämisen suhteen. Uusimmassa Koiramme-lehdessä sekä partis-lehdessä oli hyvä kirjoitus leikittämisestä. Olen jotenkin (laiskana?) ajatellut että leikkiminen tapahtuu aina lelulla, mutta nyt olen ymmärtänyt että lelulla leikkiminen on vain kapea sektori koko leikkimisen maailmasta. Hyväksyin myös sen, ettei Mörkö ole mikään raivohulluna lelussa roikkuva koira ja että vaikka Mörkö leikkiikin todella hillitysti niin se on Mörkön leikkimistä parhaimmillaan. Tämän lisäksi tajusin että namit hyppäävät kädestä suoraan koiran suuhun, vaikka namistakin voisi joutua näkemään hieman vaivaa. Ehkä tärkein oivallus oli se, että leikkiä voi myös ilmaan nameja tai leluja. Ihan vain olemalla täysillä läsnä ja toimia koiran kanssa täydellä sydämmellä. Paljon oivalluksia, ja toivottavasti myös hyviä sellaisia.
Joka tapauksessa olen otettu siitä miten laumaviettiseminaarista saatu oppi siitä että puretaan Mörkön ahdistusta leikittämällä sitä heti toimii. Mörkön tokossa tekemisessä on tapahtunut huikea harppaus eteen päin. Olenkin sanonut että teknisesti Mörkö kyllä osaa, mutta paineistumisen kanssa on ongelmaa. Toki minun pitää itse työstää itselleni rento olotila myös seuraamisessa, sekä jatkaa leikittämisellä eteen päin. Olen vakuuttunut että ollaan heti kilpailuissa kunhan keksin miten opetan kapulan pidon Mörkölle.
Agility-treeneissä aivan huipputreenit! Tehtiin 13 esteen rataa eri ohjaustekniikoilla. Ensimmäisellä kerralla pelkästään valssaus oli sallittua, toisella kerralla pelkät takaaleikkaukset ja kolmannella kerralla pelkät persjätöt. Teki varmasti ohjaajille hyvää nähdä ja ymmärtää että samassa kohtaa on enemmänkin työkaluja käytettäväksi kuin yksi ja sama ohjaus.
Mörkö meni valssikierroksen tosi kivasti. Huomasin, että turhaan saattelen siivekkäitä nuolen kun satunnaisesti voi törkätä koiran suorittamaan estettä itsenäisestä. Takaaleikkauksessa Mörkö olikin ihan liekeissä! Koira irtosi - ja pitkälle - ja meni kaasu pohjassa. Itsellä tosi hölmö fiilis kun tuntui ettei koira pysy lapasessa, tai tuntui että olen koko ajan asekeleen myöhässä, tai kun ihmettelin koiran 10m irtoamisia. Outoa, uutta mutta niin tavoiteltua. Jos kehitys irtoamisen ja estefokuksen kansas jatkuu samaan tahtiin niin veikkaan olevani vielä ongelmissa ohjausteknisesti, kun tähän mennessä se ei ole ollut "niin tarkkaa" kun joka tapauksessa olen vienyt Mörkön esteeltä toiselle.
Itsenäisesti tein alkuun estefokuksen ja hypylle irtoamista ilman apuja yhdellä esteellä. Tosi kivasti Mörkö alkoi tarjoamaan hypylle menoa useamman metrin päästäkin. Välissä tein muutaman kontaktin alastulon hyvillä osumilla. Loppuun vielä keinu pari kertaa minipöydältä, jälkimmäinen toisto huomattavasti ensimmäistä itsevarmempi. Toivottavasti näillä virittelyillä saavutetaan menestystä viikonlopun kisoissa :)
Pääsin syyskaudeksi viikottaiseen rally-tokon treeniryhmään. Hieman mietin onko tässä nyt liikaakin erilaisia aktiviteetteja menossa, mutta kun tarjoutui muutaman kuukauden mahdollisuus niin tartuttavahan siihen oli. Varsinkin jos EKKn toinen joukkue pääsee mukaan SM-kisoihin niin olisihan se ihan kiva jotain osatakin. Eikä tuo muutenkaan ole haitaksi treenata kehäänmenoja, häiriön sietoa, palkkaamista jne mitkä tukevat myös tokoa ja jollakin tavoin myös agilityäkin.
Eilen oli jumppailta, eli teemana kehonhallinta ja takapään käytön kehittäminen. Pitkälti oli meille tuttuja juttuja mutta myös uutuutena heiluva pesuvati sekä pallon kanssa taiteilu. Huomasi selkeästi eron muita koiria katsellessa että Mörkö on tehnyt jonkin verran kehonhallintaa... ja hieman myös säälitti jotkut koirista kun ei niillä ollut mitään käsitystä kropastaan. Sillä kropalla sitten pitäisi selviytyä harrastuksista. Mörkön tausta myös vaikutti siihen, että uudet tehtävät eli pesuvati ja pallo, alkoivat sujua heti nopeasti. Mörkö oli aivan intona :)
Välillä tein kehään menoja ja palkkasin sivulla olosta lelulla. Luin Koiramme-lehdestä sekä partis-lehdestä palkkaamisesta ja koin suuria omantunnontuskia, etten ole laiskututani viitsinyt nähdä leikkimisen vaivaa. Tai ymmärtänyt leikkimisen hyötyjä. Tai ylipäätänsä paneutunut asiaan enemään koska namilla on helppo palkata eikä Mörkö oli mikää super taistelija. Olen vasta nyt alkanut ymmärtämään miten paljon muutakin leikkiminen on kuin lelun repimistä. Uusi mielenkiintoinen polku siis aluillaan tutkittavaksi.
Voi pojjaat, kun olen odottanut tätä viikonloppua! Eikä hymy ainakaan hyytynyt kun selvisi minkälaisessa säässä viikonloppua päästään viettämään. Itse kaipasin irtiottoa arjesta, ja Tikrulle taas tekisi hyvää päästä liikkumaan vapaasti epätasaisessa maastossa. Aivan ihanaa, vaikkei mainostettuja revontulija nähtykään.
Lauantaina käytiin Vaajakoskella ihmettelemässä sulkua ja yllättävänkin haasteellista luontopolkua. Oikein harmitti ettei Mörköä ollut mukana, olisi ollut koirallekin hyvää pakarajumppaa. Ei kuitenkaan tehty reissua "koiran ehdoilla", joten kaikki koirat jäi mökille pitämään vahtia. Ensi kerralla sitten...
Vaajakosken sulku täytyy...
... ja tyhjenee. Ensi kerralla veneellä läpi!
Kanavuorella
Sunnuntai pyhitettiin mökillä oloon, leppoisaan touhuiuun ja koirien tekemisiä seuraten. Hienosti Tikrukin löysi kroppansa hallinnan ja sunnuntaina ei oksien yli hyppääminen enää ollut ongelma. Samoin Tikru kävi uimassa kumpanakin päivänä. Omaan silmään näytti ettei uiminen välttämättä ollut suunniteltua, mutta tapahtuma ei ainakaan hidastanut pennun vauhtia :D
Mikä se oli?
Ensin uidaan, sitten kaivetaan kuoppa
Yritin kuvata yhtä, mutta jostain toinenkin kerkesi kuvaan :)
Huh, lähes kiirettä pitää... joten pikaiset muistiinpanot.
Tiistaina Niinun vetämissä treeneissä, missä tuntui olevan vain taivas rajana. Siis onnistumisten kannalta! Toki tehtiin rataa lyhyissä pätkissä, mutta ne lyhyet pätkät tuntuivat niin hyviltä. Se fiilis, miltä agility parhaimmillaan tuntuu :) Takaa leikkauksetkin sujuivat kuin unessa. Treeni on siis ollut tehokasta.
Keskiviikkona tein ensimmäistä kertaa 3min suorituksen, eli ensin tehtiin määrätyt kymmenen estettä ja sen jälkeen piti 3min ajan suorittaa "rataa" sekalaisessa estejärjestyksessä niin että rataa suunniteltiin lennosta. Kovin oli 3min pitkä aika, mutta hyvin löytyi erilaisia ohjausvaihtoehtoja vielä viimeisillä sekunneillakin. Joidenkin kohdalla huomasi että väsyneenä jäivät tekemään vain yhtä kuviota tai käyttivät vain yhtä ohjausta, itse sain kiitosta monipuolisesta ohjausvalinnosita sekä koko tilaa hyödyntävistä linjauksista. Hieman jäi epäselväksi mikä tämän harjoituksen tarkoitus varsinaisesti oli, mutta kertaluontoisena jännä kokeilu.
Torstaina rytmityksen vuoro. Rata koostui oikeastaan vain takaa leikkauksista. Hieman oli pettynyt olo kun tuntui että Mörköä piti "työntää" jokaiselle hypylle, mutta toki tiedosta että on eri asia tehdä yksi onnistunut takaa leikkaus kuin toistaa ohjausta useita kertoja peräkkäin. Oma vireeni ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, olin jotenkin "uninen" ja ei ollut yllätys että niin oli Mörkökin. Mörkölle +, minulle -.
Tänään oltiin Mörkön kanssa reippaita. Ensin päivällä kahden startin verran agilitya Helsingin piirimestaruuksissa. Meidän ensimmäinen kerta.
Hyppyrata oli minulle hieman haastava, ja hyppykorkeudet (35cm) yllätti Mörkön niin että se tiputti riman ensimmäistä kertaa ikinä. Onneksi tämä ei kuitenkaan latistanut Mörkön tunnelmaa, vaan hypyt suoritettiin tämänkin jälkeen huolettomasti eikä hyppyä ennakoivaa teputusta nyt ollut havaittavissa. Kiellon otan oman ohjauksen piikkiin, joskin Mörkön tassut näyttää luistavan edelliseltä hypyltä laskeuduttaessa mikä myös vaikutti koiran linjaan. Tuloksena 16+
Agilityradalla päätin ottaa alun varmasti ja välttää edellisissä kisoissa päänvaivaa aiheuttaneen takaakierron. Puomi meni niin hienosti että meinasin itse ohjata koiran väärin puomin jälkeen. Olen tosi tyytyväinen siihen, että Mörkö tuntui olevan "veto päällä" eli aktiivisesti teki töitä etenemisen eteen eikä vain tullut perässä vedettävänä. Tätähän ollaan työstetty kuukauden ajan, ja tätä haluan ehdottomasti lisää! Tälläkin radalla valitettava kielto, menee ihan omaan kokemattomuuteeni kun en hoksannut ko kohdan haastetta. Onhan se totta että estevetoinen koira olisi hypyn varmaan lukinnut, mutta Mörkö ei ole vielä itsenäisessä hyppyhakuisuudessaan näin pitkällä. Toivottavasti tulevaisuudessa on toisin.
Pari tuntia lepoa ja toko-treeneihin. Meidän kannalta oli hyvä että tehtiin temppurataa, mukavaa vaihtelua varsinkin kisapäivän päälle.
Alkuun koira jätettiin hypyn taakse, ohjaaja meni hypyn toiselle puolelle. Koiraa pyydettiin tekemään haluttu sarja kaukoja, Mörköltä pyysin ainoastaan istumaan nousun. Oli hyvä rikkoa hieman kaavoja, sillä Mörkö ei olisi millään malttanut olla suorittamatta hyppyä omin lupinensa. Hypyn yli koira lähetettiin eteen ruutuun. Tämän jälkeen seuraamista kaikilla nopeuksilla. Mörkö teki todella kivasti töitä. Merkin kierto noin 1,5m päästä. Mörkö lähti hyvin mutta tarjosi jostain syystä pysäytystä vaikkei olla harjoiteltu tuota vuosiin. Palkkasin pallolla taakseni niin saatiin paluuseenkin kivasti vauhtia. Noudon tein vauhtinoutona ja Mörkö meni ja tuli laukalla. Mutta mitä ihmettä teen kun Mörkö ei tiputa kehusta, naksusta, lelusta tai edes namista kapuaa? Mutta sitten ei kyllä pidäkään sitä kun erikseen pyydän? Loppuun vielä suora luoksetulo.
Tikru lähti tänään reissulle. Oli aika käydä hieman haistelemassa uusia hajuja, kuuntelemassa erilaisia ääniä ja hakea kokemuksia.
Ensin matkustettiin junalla.
Asemalla hengailua...
... sekä teinien tapaan turhaa riehumista.
Oosterissa tapaksilla ja punkku-lasillisilla klo 12.10.
Takaisin tullessa kokeiltiin bussia...
... ja kun tuli väsy ja sitä seurannut kiukku jatkettiin sylikyydillä :)
Reipas Tikru! Ei hätkäyttänyt ihmisvilinä, ei kummastuttanut aseman kuulutukset. Pissit tehtiin poikamaisesti asemankäytävään, ja baarissa maltettiin pysyä sisäsiistinä. Suurimman osan ajassa poitsu paineli remmin verran edessä, ei pahemmin näkynyt epävarmuutta kaverissa.
ps. mukana reissussa myös "isoveli" Mörkö. Hyvin Mörkökin selvisi jännittävästä baarimatkasta.
