Agility-karnevaalit ja tokon huumaa!

Viikonloppuna yksi projekti tuli hetkeksi taputeltua. Kun kolme viikkoa sitten selvisi että partisten agilityn mestaruuskisoissa on jokaisen luokan voittajalle tarjolla Salomonin Speedcrossit niin mietin ehkä viisi minuuttia ja kävin mielessänin läpi mistä saisin lainapartiksen. Onneksi ystävälläni on aikuinen partis tyttö, jonka kanssa on joskus tehty agilityä mutta kovin kesken on koulutus jäänyt ja koira on hyvin kokematon. Joten, kolme viikkoa aikaa saada opetettua pujottelu mahdollisimman itsenäiseksi, kontaktien suoritus turvalliseksi sekä ylipäätänäsä koittaa saada koiraa itsenäisemmäksi. Kovin oli kädessä tyttönen kiinni ja hymytyttönä ei tehnyt mitään pyytämättä.

Kolmen viikon aikana tytöstä alkoi kuoriutumaan vallan taitava partis. Kontakti sujui siististi, hypyt suoritti todella hyvin ja erikoisesteet ei pääsääntöisesti ollut ongelma. Tosin rengas onnistui ainoastaan oikealta ohjattuna. Pujottelun sisäänmenosta tuli todella varman, joskaan pujottelua ei keretty tekemään aivan valmiiksi joten kisoissa ohjasin tyylikkääsi kädelle vieden ja peruuttaen - hei, retro on muotia! :D

Näillä taidoilla osallistuttiin kahteen starttiin Tuusulassa. Ensimmäiseltä radalta 5, harmillisesti keinu meni lentokeinuksi. Tässä näkyi meidän yhteistyön vähyys. Toiselta radalta sitten tulikin himoittu 0! Tyttönen etenekin jo ihan kivasti (etenemä 3,13m/s) eikä pahemmin kysellyt esteiden välissä mitä seuraavaksi. Yhteistuloksilla meistä kruunattiin partismestari 2015 :)

Tuosta tytöstä saa vielä irti enemmänkin, joten tulevaisuus näyttää jatkuuko meidän yhteistyö vai siirtyykö omistaja ohjaksiin.

Samoissa kisoissa starttasin myös Mörkön kanssa. Itse olin uudessa tilanteessa, kun ensimmäistä kertaa ikinä kisasin kahdella koiralla samoissa kisoissa. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt kuin kahta rataa, joten hieman mietitytti miten saan oman vireen pidettyä oikeana läpi päivän. Päivän kolmas startti, eli Mörkön ensimmäinen, olikin aika tahmea. Tälle radalle Mörkö tuli melkein suoraan autosta ja tämä ei näytä olevan hyvä tapa ollenkaan. Pari kieltoa ja inasen yliaikaa, eikä niin kovin hyvä fiilis kaiken kaikkiaan.

Seuraavassa startissa oli sama rata toisin päin tehtynä. Toisaalta ihan kiva kun ei ollut puomia tälläkään radalla, toisaalta taas harmitti ettei saatu kaivattua kisakokemusta. Jälkimmäisellä radalla tuuli kaatoi oikeastaan koko radan sen jälkeen kun olin saanut lähtöluvan, joten jouduimme odottelemaan hyvä tovi ennen uutta yritystä. Alun poikkeavasta tilanteesta huolimatta pysyin itse rauhallisena ja Mörkö kykeni tekemään ihan kivasti töitä. Tuloksena 0, eli ensimmäinen SM-nolla on nyt hankittu :)

Sunnuntaina aloitettiin päivä käymällä "nolla-lenkillä", eli kahden tunnin kävelyllä Nuuksiossa. Kaikille tuli lämmin tarpoessa Nuuksion epätasaisia ja kovin liukkaita reittejä. Taitaa olla jokaisella tarvetta pienoiseen kunnon panostukseen... Nyt kun projekti-Alice on määrittelemättömän ajan tauolla pääsen taas paremmin lenkkeilemään Mörkön kanssa. Kyllä tässä kerkesi jo tullkain huono omatunto kun oma koira jäi hieman sivummalle viimeisten viikojen aikana.

Illalla oli tokossa harkka-kisat. Tehtiin Mörkön kanssa muutoin ALO-luokan liikkeet muttei kapulan pitoa ollenkaan. Mitä sitä turhaan kokeilemaan, kun ei Mörkö kerran liiketta osaa. Olin päättänyt olla palkkaamatta namilla suoritusten välillä, mutta päätin leikittää Mörköä heti jos alkaa näyttämään ahistumeelta.

1. Aloitettiin paikallaoloilla. Mörkö meni hyvin omalla vuorolla maahan, mutta pomppasi saman tien ylös. Pitää treenailla tuo kuntoon. Paikallamakuu hyvin, ja istumaan hyvin omaalla vuosolla.
2. Omalla vuorolla aloitettiin hypyllä. Hyvä suoritus.
3. Jatkettiin liikkeestä maahan menolla. Hyvä suoritus.
4. Kaukokäskyt. Aivan superhienot! Tässä välissä otettiin leikkisessio, vaikken olekaan ihan varma palkkautuuko Mörkö kuinka hyvin leikillä. Halusin kuitenkin sosiaalisella ja laumavietillä palkita Mörkön ja ainakin poistaa mahdollista ahdistusta mitä kaukokäskyt välille tekee.
5. Seuraaminen kohtuu hyvää. Ensimmäinen perusasento vinoon ja loppua kohden Mörkö alkoi jätättämään hieman. Tosin, huomasin itse jännittyvän seuraamisen edetessä koko ajan vain enemmän ja enemmän, ja uskon että Mörkön lievähkö hyytyminen on taas suoraan seurausta mun jännityksestä. Reipasta kiittämistä ja riehuttamista seuraamisen jälkeen.
6. Loppuun loistava luoksetule.

Tuomarin kirjoitella arvostelulappua leikin ensin Mörköä ja lopulta palkkasin namilla niin että namin perässäkin Mörkö sai ensin juosta hetken.

On hieman sattumaa että viime aikoina olen kokenyt piston sisimmässäni leikittämisen suhteen. Uusimmassa Koiramme-lehdessä sekä partis-lehdessä oli hyvä kirjoitus leikittämisestä. Olen jotenkin (laiskana?) ajatellut että leikkiminen tapahtuu aina lelulla, mutta nyt olen ymmärtänyt että lelulla leikkiminen on vain kapea sektori koko leikkimisen maailmasta. Hyväksyin myös sen, ettei Mörkö ole mikään raivohulluna lelussa roikkuva koira ja että vaikka Mörkö leikkiikin todella hillitysti niin se on Mörkön leikkimistä parhaimmillaan. Tämän lisäksi tajusin että namit hyppäävät kädestä suoraan koiran suuhun, vaikka namistakin voisi joutua näkemään hieman vaivaa. Ehkä tärkein oivallus oli se, että leikkiä voi myös ilmaan nameja tai leluja. Ihan vain olemalla täysillä läsnä ja toimia koiran kanssa täydellä sydämmellä. Paljon oivalluksia, ja toivottavasti myös hyviä sellaisia. 

Joka tapauksessa olen otettu siitä miten laumaviettiseminaarista saatu oppi siitä että puretaan Mörkön ahdistusta leikittämällä sitä heti toimii. Mörkön tokossa tekemisessä on tapahtunut huikea harppaus eteen päin. Olenkin sanonut että teknisesti Mörkö kyllä osaa, mutta paineistumisen kanssa on ongelmaa. Toki minun pitää itse työstää itselleni rento olotila myös seuraamisessa, sekä jatkaa leikittämisellä eteen päin. Olen vakuuttunut että ollaan heti kilpailuissa kunhan keksin miten opetan kapulan pidon Mörkölle.