Tässä on ollut pohdinnan paikka. Juoksupuomin osumista. Treenien määristä. Muun puuhastelun (esimerkiksi lenkkeily) määrä suhteessa treeneihin. Treenien jaksottamista ja taukoilut. Terveys. Motivaatio.
Itseä alkoi ahdistamaan juoksupuomi ilman sen kummempaa syytä kuin että osumatarkkuus on ollut muutamalla viime kerralla huono. Jotenkin iski motivaatiokato ja laiskuus, jostain käsittämättömästä syystä teki mieli iskea hanskat naulaan ja antaa olla. Kun ei yhtään hotsittanut alkaa tekemään perusharjoituksia uudestaan. Kadonneen motivaation tueksi päätin tuoda kontaktreeneihin uutta sisältöä - itselleni. Päätin alkaa kuvaamaan jokaisen suorituksen, pitämään kirjanpitoa siitä mihin osumat tulee. Näin ensinnäkin saisin tarkempaa tietoa mikä on todellinen tilanne ja mihin kohtaan kontaktia Mörkö ylipäätänsä osuman tekee. Toisekseen saisin syyn raahata itseni hallille, myös silloin kun ei ole omat treenit. Jostain syystä en koe myöskään omatoimitreeniä nyt motivoivana, vaikken kuitenkaan oikein tykkää ratatreeneistäkään. Niinpä olen keksinyt muita puuhasteluja, ettei "ole aikaa" treenaamiselle. Positiivisena puolena koirat ovat lenkkeilleet yhdessä ja erikseen huomattavasti enemmän.
En usko että oma motivaatio on varsinaisesti hukassa, itseltäni puuttuu selkeä suunta minne tähdätä. Suunnitelma miten edetä. Ehkä oli ihan hyvä että Mörkö satutti häntänsä (tai paremminkin hammaseläin roikkui Mörkön hännässä) nyt, niin olen saanut itselleni aikalisää. Antibioottikuurin aikana en kuitenkaan halua koiraa liiaksi treenata tai muutoinkaan rasittaa. Kymmenen päivän kuuri ei kerennyt edes kulua loppuun, kun havaitsin itsessäni uutta intoa ja pontta :) Suunnittelematon tauko teki hyvää, myös minulle.
Sunnuntaina suuntasin hallille kameran kanssa. Tehtiin kymmenisen toistoa, apupalkkaaja namikipolla ja minä lähetin Mörköä puomin laskevalla osalla. Suurin piirtein puolet toistoista olivat huonoja, ehkä jokunen kisoissa virheeksi määriteltävä toistokin. Muutama todella alas tullut osuma, mistä luonnollisesti superpalkka. Ainoa vaan että ensikertalaisena kameran asettelu tasolle meni hieman mönkään ja kaivattua faktaa osumien kohdasta en saanut. Niinpä jäi video kokonaan katsomatta ja analysoimatta. Lohduttelin itseäni kotiin kävellessä että kuitenkin kävin treenaamassa, että tehty treeni on kuitenkin parempi (lähes aina) kuin tekemätön treeni. Mörkö oli onnellinen ja paineli pitkin metsiä.
Tiistaina rally-tokossa kisamainen treeni. Kaksi viikkoa oli taukoa tässäkin lajissa. Mörkölle ei sovi suoraan autosta radalle meneminen, mutta näissä kisatreeneissä on vaikea tehdä muuta järjestelyä. Siitäkin huolimatta että Mörkö ei ollut ihan oma itsensä, se oli _todella_ motivoitunut, innostunut ja itsevarma. Asenteesta 10+ teknisestä osaamisesta 6-. Istu - seiso sekä seiso - kierrä koiran ympäri tehtävät tulee työstää kuntoon ihan omina palasinaan. Hyvä mieli kuitenkin, kun Mörköllä oli hyvä mieli.
Keskiviikkona agilitytreenit pikkupakkasessa. Kylmyydestä sekä antibioottikuurista johtuen päätin tehdä kevyet treenit. Alkuverryttelyä puolisen tuntia, minkä jälkeen kävin tekemässä kymmenisen toistoa puomin alastuloa - kaikki hyvillä osumilla! Omalla vuorolla tein 20 esteen radan, missä ei varsinaisesti mitään ihmeellistä ja ehkä hitusen helppo harjoitus. Harjoituksena siis hyvä! Reipasta etenemistä, irtoamista putkille, kaikki kontaktit. Mörkö paineli keinulle sellaisella vauhdilla että pelkäsin sen sekoittaneen esteen puomiin. Ei sekoittanut, vaan tiesi tarkalleen mitä pitää tehdä. Puomi mukavasti toiseksi viimeinen este, joten viimeisen hypyn jälkeen oli superhelppoa palkata äärimmäisen hyvästä kontaktista.
Ehkä oli hyvä että oma suunta oli hieman kateissa, että oli pakko ottaa aikalisää ja miettiä mitä seuraavaksi. Jos olisin omasas ahdistuksessani lähtenyt treenaamaan asennetta tai juoksupuomia, niin todennäköisesti olisin syvässä suossa. Tällä kertaa muutama lyhyt mutta laadullinen treeni sai suunnan kohdilleen niin Mörkön tekemisessä kuin omassa päässäni. Ei lähitulevaisuuden tekeminen edelleenkään ole itselleni täysin selvää, mutta solmujen alla sidoksissa ollut motivaatio on taas löytynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti