Agilityradalla tehtiin ruma puomin kontakti (mutta ei virhettä) sekä parhain etenemämme tähän saakka (3,8m/s).
Hyppyradalla tiesin kyllä että kiirettä saa pitää, mutta silti olin lievästi pettynyt kun näin että jopa 1,56s meni yliajalle (etenemä 3,66m/s). Hyvää se, että aikaa paloi sinne missä alkujaankin pelkäsin. Ensimäisellä putkella olisi vaan pitänyt juosta oikean kautta. Suunnittelin tekeväni toisen hypyn taakse valssin, mutta kun Mörkö lähti lähdöst kuin hauki rannasta niin olin armottoman myöhässä. Putkea ennen tehty takaaleikkaus melkin pysäytti Mörkön. Elämä niin ennen kuin jälkeenkin pujottelun mietitytti, ja jälkeen päin on helppo sanoa että olisi vain pitänyt luottaa Mörköön ja kokeilla miten se olisi hakenut pujottelun itse. Nyt varmistelin aivan turhia.
Erinomainen fiilis kuitenkin. Mörkö liikkui omalla "vedolla" ja teki rehellisesti töitä. Itsekin pääsin työstämään uutta jännitystä kun toiselle radalle lähdin. Mahdollisuus tuplanollaan kutkutti kyllä ajatuksissa ja sai jalat hieman hyytelöksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti