Rytmityskurssi takana

Seitsemän kerran rytmityskurssi on nyt takana. En tiedä olenko vieläkään aivan sisällä rytmityksen maailmassa, mutta ainakin olen monessa asiassa pidemmällä kuin ennen. Alkukurssista ymmärsin ettei Mörköllä ole minkäänlaista käsitystä estefokuksesta (hyppyjen siis) ja että en ollut oikeastaan koskaan tehnyt takaaleikkauksia. Löysin kropastani myös kaasun ja jarrun, kun yritin iskostaa aivoiohini että dieselikin voi kiihdyttää ja jarruttaa esteiden välissä. Oma luottamus koiraan ja koiran luottamus minuun kasvoi. Tämä näkyy niin vauhtia kuin parempana irtoamisena (joskin voisihan Mörkö paremminkin irrota mutta tämä on jo hyvä alku!)

Mietin myös agilityyn erilaista palkkausta ja löysinkin "namipallon" minkä voin heittää Mörkölle. Mörkö tykkää juosta pallon perään mutta minun on mentävä nopeasti myös pallon luokse vapauttamaan namit pallosta.

Tämä kurssi avasi niin paljon radan lukemista, radalla liikkumista ja ylipäätänsä oman tekemisen miettimistä. Monesti sain kuulla että toimin luonnastini hyvin, mikä ehkä tekee asiasta hankalaa kun en oikein osaa eritellä milloin menee hyvin ja milloin taas en. Ehkä tärkeintä on kuitenkin otta olen tuntosarvet koholla, kuulolla. Niin itseni kuin koirankin suhteen.

Alla viimeisen kerran treeni. Alla aikasta monta toistoa, joten väsy alkaa näkyä koirassa. Siitäkin huolimatta tässä on niin monta sellaista asiaa mitä en vielä muutama kuukauisi sitten olisi tehnyt. En ainakaan olisi tiennyt miten olisin ratkonut puomin alla olevan putken ongelmaa, saati saanut Mörköä irtoamaan niinkään paljoa kuin nyt. On hieno huomata myös että Mörkö todella tietää renkaan ja miten se suoritetaan.