"Mikään ei voi olla ilmaista koiralle"Tässä kiteytettyä motivaation perusta. Kaikelle koiran haluamille asioille tulisi olla hintalappu. Periaatteena: tee jotain mitä minä haluan, niin saat jotain mitä sinä haluat. Jotta tämä simppeli ajatus toteutuu ohjaajan on tiedettävät koiransa intohimot ja inhokit. Tästä sainkin paljon ajateltavaa, että mitkä asiat ovat Mörkön rankingissa korkealla. Eikä vain syömisen suhteen, vaan myös leluissa ja toiminnoissa. Tunsin aikasta suuren pistoksen sydämessäni, sillä en ole pahemminkaan harrastanut "kokeilevaa keittiötä" ja koittanut etsiä siitä kaiken ylitse olevaa makupalaa kun nakkikin on toiminut ihan kivasti. Syömisen ja lelujenkin suhteen selviää suosikit aika helposti kokeilemalla, toimintojen kanssa pitää olla nyt tarkkaavainen ja avoimin silmin.
"Leikkiminen ja motivoitumine ovat opittuja toimintoja, joita voi kehittää harjoittelemalla."Tämä oli oikeastaan aika huojentavaa kuulla. Vaikken olekaan osannut olla paras leikkimisen kehittäjä, niin Mörkön suhteen on vielä varmasti tehdä paljon harjoittelemalla. Leikkiminen on vuorovaikutteista, ja leikin aikana pitää tulla ohjaajalle kuume. Vappu korosti sitä moneen kertaan, että leikkiminen ei saa olla liian monotonista vaan pitää olla takaa-ajamista, repimistä, myötäämistä ja karkuun juoksemista - nyt ainakin. Näinhän koiratkin leikkivät keskenään, ja tästä sainkin alkuvuodesta hyvin näkemystä kun Möttönen ja Mörkö leikkivät keskenään. Muuten siis leikitään eläinmaailman säännöin, mutta ihminen päättää milloin leikki alkaa ja loppuu.
Mörkön vuorolla kerroin ensin että Mörkö leikkii, mutta itse olen hieman leikki-vammainen. Sanoin haluavani oppia leikkimään ja mahdollisesti hyödyntää leikkimistä ja vireen nostoa agilityn ajallisesti pitkäkestoisissa esteissä (puomi, putki, pujottelu). Ensin leikittiin, ja Mörköhän lähti repimään näätää. Revitiin, juoksin karkuun, äristiin ja lopulta Mörkö tappoi näädän moneen kertaan. Vapun mukaan Mörkö osaa leikkiä ja se on helppo saada leikkiin mukaan. Minulle tuli palautteena olla rohkeampi ja luottaa omaan vaistoon leikkimisessä. Hyvää kokemattomuudessani oli se, etten myöskään ole oppinut tiettyä kaavaa leikkimiseen. Enkä toivottavasti opikaan.
Tämän jälkeen katsoimme ensin putkea. Suora lyhyt putki ja minä lelun kanssa putken toisessa päässä. Mörkö ampui täysillä putken läpi ja joka kerta kiinni leluun. Tätä pitää ehdottomasti hyödyntää itsekseen treenatessa. Lelulla palkatessa Mörkö on ilmeisesti sen verran korkeammassa vireessä että ei-maailman-paras-putki unohtuu kun on kiire lelulle.
Seuraavaksi katsastettiin puomia, ja heti alkuunsa kävi selväksi ettei Mörkö osaa mennä suorittamaan kontaktia ja jäädä odottamaan poistumislupaa (lelulle), en ole tätä kyllä vaatinutkaan. Nyt myös puomin kontakti tehotreeniin, toivoisin lelulla palkkaamisen tuovan puomin suorittamiseen intohimoa nykyisen ravailun sijaan. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi, lelu-treenikerrat kun täytyy pitää ainakin aluksi irrallaan namitreenikerroista.
Aivan loppuun Vappu halusi vielä katsoa pujottelua. Oikein inhottaa itseäni miten pelkästään jo pujottelun suorittamisen ajatteleminen (ilman namipalkkaa) sain itseni paineistumaan ja sitä kautta paineistui tietty Mörkökin. Eihän siitä pujottelusta tullut mitään minun takiani, ja kun viimein Mörkö meni kuuden kepin pujottelun niin Mörkö oli niin paineistunut ettei leikkiminen enää onnistunut. Varmasti pujottelussakin voidaan leikkimistä hyödyntää motivaatiokeinona, mutta ei ennen kuin itse olen saanut oman pääni kuntoon pujottelun suhteen. Kun nyt vain tietäisin että miten...
Itse meinasin turhautua myös siihen että Mörkö ei enää leikkinyt pujottelun jälkeen. Tässä kohtaa Vappu kannusti olla luovuttamasta ja muistutti että ihminen päättää milloin leikki loppuu. Niinpä tehtiin pari kertaa niin että vappu piti Mörköstä kiinni ja juoksin lelun kanssa karkuun. Ensimmäisellä kerralla Mörkö vain juoksi minut ensin kiinni ja sitten juoksi rinnalla, toisella kerralla Mörkö oli saanut sen verran painetta purettua että pystyi tarttumaan leluun. Pieni hetki leikkiä ja lelu meni pois. Hyvä muistutus itselleni heti alkuun, ettei pidä liian helposta luovuttaa.
Hyvin Mörkö jaksoi olla kiinnostunut lelusta koko 20 minuuttisen vuoron, vaikka toki loppua kohden alkoikin leikkiminen hieman kyllästyttämään. Kotiläksyksi tuli harjoitella leikkimistä mieluiten joka päivä parin intensiivisen minuutin ajan. Olen kyllä tyytyväinen! Mörkön saa varmasti vieläkin lelulla palkattavaksi, kunhan jaksan itse tsempata ja saan itsevarmuutta omaan leikkimiseen.
Pujottelu taasen... itse tein tänään niin monta virhettä. Ensinnäkin oma tunnereaktioni virheestä on niin voimakas etten millään pysty peittelemään tai edes vaimentamaan tunteen ulostulemista. Toisekseen olin itse hyvin epälooginen ohjaamisessa (kiitos tästä havainnosta Vapulle!). Kolmanneksi paineistun ihan hirveästi jos pitää yhtään ottaa riskiä pujottelun kanssa. Tiedän kyllä etteivät virheet tapa, mutta... eihän niitä toivoisi tapahtuvan. Toisaalta kehittymistä ja etenemistä ei tapahdu ellei välillä ota hieman riskiäkin. Varsinainen lukkotilanne minkä avaamiseksi pitää ehkä mietiskellä jotain, kunhan vain keksisi mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti