torstai 4. huhtikuuta 2013

Toisen ilo... on toisen pettymys

Tänään pitkästä, pitkästä aikaa pääsin Ozzyn kanssa treeneihin. Takana oli kolmen kerran tauko omien sairasteluiden takia ja pääsiäinen veroitti viime viikon treenejä. Mörkö juoksi kiljuen ympäri kämppää kun leikkasin nakkeja, ja Ozzykin tapojen vastaisesti hötkyili haukahdellen. Niin vain sain ulko-ovesta vain yhden koiran ulos, ja vieläpä oikean - vaikka Mörkökin olisi ollut kovin mielissään tulossa mukaan.

Päätin jo etukäteen että teen rataa molemmin puolin seurauttaen palkaten 3-4 kyltin välein. Spiraalit tein (kylttien vastaisesti) juosten, hyvin luonnistui tässäkin seuraaminen molemmin puolin. Ratatreenit menivät oikein sulavasti.

Omalla ajalla tsekkasin missä mennään puolen vaihtamisten kanssa. Hyvin onnistui edessä, takana ja jalkojen välistä puolten vaihdot. Peruuttaminen seuratessa on jäänyt tyystin treenaamatta ja vaatii jatkossa muistuttelua, oikealla puolella seuratessa Ozzy ei voi edes osata sivulla peruuttamista kun asiaa ei ole ollenkaan opetettu. Edessä kolme omaa mittaansa peruuttaminen tuotti alussa pahastikin päänvaivaa, ja Ozzy oli välillä hyvinkin epävarma. Niinpä aloin naksuttelemaan jokaisesta peruutusaskeleesta ja muutaman minuutin jälkeen Ozzy peruutteli kolme omaa mittaansa samaan tapaan kuin kotonakin. Toki peruuttamista täytyy treenailla paljon eri ympäristöissä.

Ihan uutena asiana aloin työstämään merkkiä. Itse haluaisin Ozzyn olevan aina kohtisuoraan merkin vastakkaisella puolella minuun nähden, mutta kun otetaan huomioon Ozzyn ikä ja tavoitteet niin päätin laskea kriteeriä. Niinpä naksuttelin Ozzylle paikkaa merkin takana. Riitti että etujalat on merkin takana, se mihin loppukroppa osoitti ei ollut alennetuilla kriteereillä oleellista. Kivasti Ozzy irtosikin merkille, sain muutaman oikein hyvän lähetyksen noin kolmesta metristä. Merkille lähetys pitää ottaa säännöllisesti mukaan harjoiteltavien asioiden joukkoon, jotta tästäkin osiosta tulee kisoihin kelpaava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti