Vuosi 2021 ja suunnitelmat 2022

Tämäkin koronavuosi jää monella tavoin historiaan. Alkuvuodesta harrastaminen oli pitkään jäissä. Kesän suunnitelmat menivät taasen uusiksi miehen muuttuneiden työkuvioiden takia. Loppuvuodesta palasin itse töihin, ja sitä myöten arkikuviot menivät monilta osin uusiksi molempien lasten aloittaessa päiväkodissa. Yllättävintä ehkä ikinä on se, että etätyö mahdollistaa huomattavasti kevyemmän arjen kuin mitä osasin kuvitellakaan ja mahdollistaa huomattavasti enemmän aikaa koirien kanssa lenkkeilyyn. Olen korvamerkinnyt säästetyt työmatkat koirien kanssa ulkoiluun ja ulkoilun määrä on kolminkertaistunut loppuvuoden aikana (poislukien marraskuun ja joulukuun kovat pakkaset). Hieman hassua on myös se, että olen muutenkin koirien kanssa treeanannut ja kisannut enemmän kuin aikoihin. 

Tavoitteena oli 100km, tuli 150km

Vuosien jälkeen rinteessä, ja vieläpä suksilla!

Talven iloja

Pienempikin sai kuskin oikeudet

Retkillä tärkeintä on eväät

Mörkön tavoitteet vuodelle 2021 olivat:

• Kaikista tärkeimpänä vaalia terveyttä
• Suunnitelmissa viimein hommata lisenssi ja kisata tokossa ja rally-tokossa
• Lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista

Mörkö on ollut terve koko vuoden, toivotaan että sama trendi jatkuu! Kyllähän koirassa jo näkee että ikää  on sekä turkin harmaantumisesta että jäykistyneistä liikkeistä. Kuitenkin Mörkö lenkkeilee samat lenkit Tikrun kanssa ja varsinkaan lenkin pituus ei ole Mörkölle mikään juttu. Mäkisemmät maastot väsyttävät Mörköä selkeästi enemmän kuin ennen, joten ihan pahimmat mäkilenkit on jätetty Mörkön kanssa väliin. Käsittääkseni Mörkön kuulo ja näkö toimivat ainakin välttävällä tasolla, sillä en ole huomannut koirassa viitteitä jomman kumman aistin katoamisesta. Sänkyynkin hyppää kuten nuorempana, ei liioin taida nivelet kiusata. Toisessa etujalan tassussa on kaiketi nivelrikkoa, Mörkö kun nuoleskelee välillä tassua. Mutta koska ei ole edes viikottaista niin olen vain seurannut asiaa. Treenaaminen ja kisaaminen ovat selkeästi Mörkölle mieltä piristäviä asioita.

Tälle vuodelle hankin ensimmäistä kertaa pk-lisenssi, vai mikä se onkaan nimeltään. Tokoa ja rally-tokoa varten, joista jälkimmäinen jäi kokonaan pois valikoimasta kun en jotenkaan koe rally-tokoa tällä hetkellä kiinnostavana. Keskityimme Mörkön kanssa siis tokoon. Kevään ensimmäiset toko-kisat olivat Veikkolassa toukokuussa ja niistä kotiin tuomisina oli hiukan jännityyneenä tehty ykköstulos. Kaksi kesän koetta olivat todellisia rimanalituksia, paikalla makuun ongelmat tuntuivat liian isoilta selätettäväksi. Mutta koska minulla ei ole tapana luovuttaa niin alkusyksystä ymmärsin viimein mistä asia kiikastaa ja niinpä syyskussa saatiin kolmas ykkönen ja TK1 - ensimmäisenä löwcheninä! Kuukauden päivät mietin, että olisikohan tokoilukin aikaa jättää taakse, mutta kun koira tykkää ja oppii edelleen uutta niin olen nyt loppuvuoden aikana alkanut pikkuhiljaa opettamaan avoimen luokan puuttuvia liikkeitä. Vielä on työstettävänä merkki ja ruutu, mutta uskon että pahimmat vaikeudet ovat takana joskaan se ei tarkoita etteikö töitä ole vielä paljon tehtävänä.

Mörkön tavoitteet vuodelle 2022:

• terveyttä toivon edelleen
• ehkä kokeillaan osaamistasoamme tokon AVOssa, mutta vain jos Mörkön fyysinen kunto ja henkinen vointi sen sallii
• lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
• kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3

Tikrun tavoitteet vuodelle 2021 olivat:

• Terveyttä vaalitaan ja ylläpidetään
• Juoksupuomin valmiiksi saaminen
• Agilityssä kolmosiin
• SM-kisat
• Luonnetesti
• Hassuttelua, sylittelyä, metsässä juoksemista sopivassa määrin

Tikrun alkuvuoteen kuului valitettavasti eturauhasen ongelmaa ja siitä johtunut pitkä treenitauko. Loppusyksystä taas selvisi hurjan iso lihasepätasapaino koirassa, mikä onkin korjaantunut hyvin lenkkeilyllä, vesijuoksulla ja maltillisella treenaamisella. Muutoin Tikrun vuosi olikin lääkärivapaata, toivotaan samanlaista jatkoa ensi vuodellekin! 

Juoksupuomi tavoitteena alkaa pian hymyilyttämään - eihän tämä tule valmiiksi ikinä! Vuoden aikana Tikrun osumat ovat laskeneet kontaktin yläreunasta noin puoleen väliin kontaktia. Havaitsin vain aivan loppuvuodesta, etten olekaan treenannut tarpeeksi liikehäiriötä. Ilman liikehäiriötä osumat on 100%, liikehäiriöillä osumat nousee minun makuun liian ylös. Tietääpä mitä treenata ensi vuonna. Tikrua vaivasi myös vierailla puomeilla jännittäminen, ja tämä on vähentynyt huomattavasti nyt kun treeni- ja kisapaikkoja on ollut vaihtelevasti ympäri etelä-Suomea.

Alkuvuden treenitauolla ei ollut kisaamiseen pahemmin vaikutusta, koska koronan takia kilpailutoimintakin oli jäässä muutenkin. Kuitenkin tiedostin jo alkuvuodesta, että tavoite SM-kisoista pitää hylätä, koska ei päästy treenaamaan eikä kisaamaan suunnitellusti. Kesällä helteet taas rajoittivat harrastamista, joten vuoden 14 starttia kertyivät lähinnä loppuvuodesta. Kokemattomuus näkyi kisakentillä niin, että ensimmäinen rata oli aina hyvä ja toinen rata meni ihan kuutamolla koiran haistellessa numerokylttejä tai tervehtiessä ratatyöntekijöitä. Kisastarttien ja kisarutiinin myötä alkoivat kahden radan päivätkin sujumaan ja lopulta saatiin kolmesta viimeisestä kisasta nolla, mutta valitettavasti näistä vain yksi oli LUVA. Joten jatkamme vielä hetken kakkosissa.

Luonnetestissä käytiin syksyllä. Eihän koiran luonne tietenkään ollut mihinkään muuttunut, temperamenttia saisi olla enemmän. Tällä kertaa Tikru oli kuitenkin enemmän itsensä, tiedä sitten mikä ensimmäisellä kerralla kuormitti koiraa jo valmiiksi niin paljon ettei mukana ollut koira ollut omani oloinen. Olen hiukan hämmentynyt miten jatkossa luen luonnetestituloksia, ylipäätänsä tulee muistaa etteä se on sen päivän tulos ja siten osittain suuntaa antava.

Tikru osallistui vuoden aikana neljään näyttelyyn, kahteen Suomessa ja käytiin tekemässä retki Tsekkeihin maailman voittaja -näyttelyyn. Liettuassa Tikru vieraili toisen esittäjän matkassa, matkaan tarttui kaivattu cacib. Mielestäni Tikru on nyt vasta kropaltaan valmis, toivon että päästäisiin hiukan enemmän kehiin tulevaisuudessa.

Muutoin Tikrusta on kuoriutunut tämän vuoden aikana ihan uusi puoli esiin, kun Tikru hakeutuu nykyään syliin rapsuteltavaksi, nukkuu sängyssä vieressä selällään ja (valitettavasti) haluaisi nuolla kasvoja. Aikaisemmin Tikru on viettänyt paljon aikaa omissa oloissaan, mutta nyt koira on lähes koko ajan lähettyvillä. Mukava muutos! Mörkön kanssa yhteiselokin on jotenkin löytänyt paremmin paikkansa, ainakaan koirat eivät ole ihan niin paljon toistensa kanssa murisemassa kuin aikaisemmin.

Tikrun tavoitteet vuodelle 2022:

• Terveyttä vaalitaan ja ylläpidetään
• Juoksupuomin jatkaminen "kisavalmiimmaksi"
• Agilityssä kolmosiin
• SM-kisat, ehkä kun ovat niin kaukana
• Jossakin ulkomailla näyttelyissä viimeistä cacibia metsästämässä
• Tokon alkeiden treenaamista
• Hassuttelua, sylittelyä, metsässä juoksemista sopivassa määrin

Mörkö 12v

 Näin se aika kuluu, vaikkei sitä haluaisi hyväksyä. Mörkökin on jo selkeästi veteraani, vaikka välillä innostuukin leikkimään kuin nuori koira. Mörkön virkeyteen vaikuttaa selvästi positiivisesti pieni puuhastelu, joten lähes päivittäin tehdään kotona jotain joko pelkästään mielenvirkistykseksi tai ihan tavoitteellisempaa.

On ilo huomata, että Mörkö jaksaa hyvin käydä pitkillä lenkillä. Ilmeisesti kroppakin on selvinnyt suuremmilta rikoilta, ainakaan koira ei näytä kipuilua mitenkään. Aktiiviajan jäätyä taakse on Mökrön kehonhuotla jäänyt vähemmälle, olen koittanut käyttää koiran 3-4 vuodessa tarkistettavana kuitenkin. Purukalusto kaipaisi puhdistuta, muuten pieni vanha koira on täyttä priimaa <3

Mörkö vietti synttäreitään erilaisissa treeneissä, kun päästiin ihan sisätiloihin katsastamaan missä mennään merkin kierron ja ruudun kanssa. Molemmat vaativat enemmän treeniä kuin toivoin, mutta pitkä matka ollaan tultu parissa kuukaudessa jo eteen päin. 

Askelvoimamittausta ja vesijuoksua

Yksi päivä elokuussa se tapahtui, Tikru tuli ontuen pois tienvieruksen pusikosta. Oikeastaan Tikru ei varannut painoa laisinkaan oikealle takajalalle. Oli perjantai ilta, totta kai. Jäin seuraamaan tilannetta viikonlopun ylitse, koiran tila parani joka hetki hieman. Lopulta maanantaina koira käytti taas kaikkia jalkojaan, joten en vienyt Tikrua lääkäriin. Mutta aloin miettimään että entäs jos kaikki ei ole kuitenkaan hyvin. Tämän seurauksena oli illalla paljon googlettelua, ja selvisi että on olemassa askelvoimamittaus ja että sellaiseen voi mennä myös ilman lähetettä. Varasin siltä seisomalta ensimmäisen vapaan ajan.

Syyskuun alussa oli askelmittauksen vuoro. Seistessä ilmeni ettei Tikru seissyt tasapainoisesti, etujalkojen ero oli noin 75-25. Takajaloissa ei vastaavaa eroa ollut. Kävellessä ei etujalkojen eroa enää huomannut mittauksessa. Mittauksessa selvisi myös että Tikrun vasen takajalka astuu noin 3cm vasemman etujalan ulkopuolelle, kun optimitapauksessa askeleet tulisivat päällekkein käynnissä. Olin jo useamman kuukauden pistänyt merkille että ikään kuin Tikru ei käyttäisi vasenta takajalkaa yhtä tehokkaasti kuin oikeaa. Näytti siltä että liikerata jäi kesken. Tarkemmin koiraa katsottuani askelvoimamittauksen jälkeen havaitsin, että Tikru käyttää vasenta takajalkaansa ylipäätänsä aivan eri tavoin kuin oikeaa. Siinä missä oikea liikkuu suoraan eteen ja taakse, vasen tekee puoliympyrää ulkokautta takaa eteen. Kun oikein katsoin koiraa, niin sehän oli muutenkin aivan kiero liikkuen banaanina vasemmalle taipuneena.

Lilan (vas tj) pitäisi osua punaisen päälle (vas ej), aivan kuten oikeat jalat vihreä ja sinien osuu.

Suurin osa kuormituksesta kohdistuu vasemmalle etujalalle.

Näiden löydösten perusteella aloin rakentamaan suunnitelmaa joka koostui fyssarin harjoitteista, vesijuoksusta, osteopatiasta ja kraniosakraalihoidosta peruslenkkeilyä unohtamatta. Fyssarin harjoitteet koostettiin tukemaan oikean etujalan lihasheikkoutta sekä vasemman etujalan voiman kehitystä. Ajatuksena on, että kun lihasheikkous pienenee niin myös vasemman takajalan käyttö muuttuu tehokkaammaksi. Vesijuoksu suunniteltiin tukemaan lihasten tasapainoisempaa kehittymistä, nyt kun koiralla oli diagonaalisesti vahvat lihakset ja toiseen suuntaan heikot. Kraniosssa ja osteopatiassa koira saatiin suoremmaksi, varsinkin lantion alueelta. Loppuvuosi menikin näiden parissa, lisänä vielä Tikrulle räätälöidyt hyppytekniikkatreenit. 

Tulokset tähän mennessä ovat olleet merkittävät, joskin takapakkejakin on tullut. Tikru mm ravaa rappuset (ennen loikki), käyttää takapäätänsä tehokkaammin (voimakkaampi laukka ja ponnistus), selässä on selkeästi paremmat lihakset (takapäähän kaivataan vielä lisää), Tikru liikkuu pääsääntöisesti suorana ja vasemmat jalat kulkevat samaa linjaa (tässä kyllä myös eniten notkahduksia).  Koira istuu paljon ryhdikkäämmin, ja kantaa itsensä liikkuessaan paremmin. Etuosaan on tullut kuin huomaamatta lisää lihasta. Alkuvaiheessa pidin useamman viikon tauon agilitystä, kuudennen viikon jälkeen otettiin agilitykin mukaan treenisuunnitelmaan.

Miten Tikru vesijuoksi?

• 13.9. 151m, 5min+5min: kovasti koiraa jännitti
• 16.9. 246m, 0,7km/h ja 13min: edelleen jännitti
• 19.9. 314m, 0,9km/h ja 15min: vähemmän jännitystä, pystyi syömään jo makupaloja
• 14.10. 321m 0,8-0,9km/h 15min: selkeästi rennompi koira, söi makupaloja ja kulki 13min häntä pystyssä, sitten alkoi väsyttämään

Lokakuun 19. oli vuorossa fyssarin tsekkaus miten syyskuun alussa saamani jumpat ovat vieneet koiraa eteen päin. Olin todella iloinen että heikommasta oikeasta etujalasta ja etuosasta on tullut melkeinpä jäntevämpi kuin vasemmasta. Harjoitteet ovat siten olleet tehokkaita. Tikrulla oli joustava selkä, mutta jostain syystä koira vetää lantiota hieman alleen. Pitää seurailla ettei enteilisi eturauhasen ongelmaa. Vasemman takajalan etureisi on vielä oikeaa heikompi, pakaroihin on tullut lihasta lisää tasapainoittaen lihaksistoa. Seuraavaksi teemaksi saimme vasemman takajalan aktivoinnin, sillä Tikru ei näytä tiedostavan vasemman takajalan olemassa oloa. Tikruhan laukkaa lähes ainoa oikeaa laukkaa ja ponnistaa oikealla jalalla. Myös peruuttaessa tai korokkeelle noustessa oikea jalka johtaa. Koitetaan nyt siis jumpalla aktivoida hermoratoja ja muistutella että täällä olis tällainen neljäskin jalka jota voipi käyttää.

• 21.10 520m, 1,0km/h 20min: reippaasti ja jaksavana koko ajan häntä pystyssä
• 5.11 633m 1.1km/h23min, 1-tason ylämäkeä 8min: Reippaasti, viimeinen 5min alkoi väsyä
• 8.11 509m 0.9km/h 20min, 1-tason ylämäki 5min: selkeästi väsynyt, pyrki kulkemaan poikittaen. Kevennettiin kuormitusta. Kuun alkuun oli tullut muutenkin paljon lenkkiä, palautumiselle ei lienee jäänyt tarpeeksi aikaa
• 25.11 633m 1,0km/h 24min
• 3.12 653m 0.9-1.3km/h 22.5min

Pää liian ylhäällä, juuri namia odottamassa

Miten tästä eteen päin?

Ihan alkuun katsotaan miten hyvin koira jatkaa omaa kehitystään peruslenkkeilyllä. Olen nyt löytänyt kivan rytmin liikkua koirien kanssa ja lenkkien määrät viikossa ovat triplaantuneet. Etsin ja löysin mukavia mäkisiä reittejä kotimme lähettyviltä, joten ihan tasaiset lenkit ovat jääneet oikeastaan palauttelupäiviin. Kotijumppa kuuluu edelleen pari kertaa viikossa ohjelmaan varioiden vasemman takajalan aktvivoinnista syvien lihasten aktivointiin. 

Pohdin että olisiko mielenkiinnon takia käyttää koira uudestaan askelvoimamittauksessa, mutta tulin siihen tulokseen ettei se toisi enää mitään lisäarvoa kun selkeästi koira on kehittymässä muutenkin parempaan suuntaan. Ehkä keväämmällä voisi harkita, mutta ei mittaus siinäkään vaiheessa varsinaisesti mitään uutta tietoa enää toisi kun nyt muutoksen näkee koirasta jo ihan paljaalla silmälläkin. 

Hiukan harmittaa, etten osannut etsiä tietoa aikaisemmin aiheeseen liittyen. Lieventävänä asianhaarana se, ettei askelvoimamittausta ole edes ollut saatavilla kuin vasta muutaman vuoden ja alkuun sekin pelkästään eläinlääkärin lähetteellä. Onneksi Tikru ei ole loukkaantunut vakavammin lihaksiston epätasapainosta johtuen. Agility on aina riskialtis laji, mutta nyt voin (ehkä) treenata hiukan pienemmällä loukkaantumisriskillä. Ainakin Tikrun laukanvaihto-onglemat tai omiin jalkoihin kompuroinnit ovat kadonneet tyystin. 

Tuplanolla, mutta ei LUVAa

 Käsittämätöntä, että näinkin voi käydä! Tikrun kanssa oli tänään kaksi starttia Petteri Kermisen tuomaroimana JAUlla. Agilityradan nolla oli ruma rata, mutta kuitenkin nolla. Sijoituksena 3/10. Hyppyrata oli mainio, joskaan ei Tikru edelleenkään mennyt kaasu pohjassa. Sijoituksena 2/5. Koska kakkosissa on jostain syystä sidottu LUVAn saaminen kisaajamäärään niin kummassakin startissa oli yksi kisaaja liian vähän että olisi tullut LUVAt ja oltaisiin aloitettu kolmosista ensi vuonna. Sinällään jotenkin hassua, että 10 kisaajan joukosta kolmas nolla ei ole LUVAn arvoinen mutta jos kisaajia olisikin ollut 11 niin olisi ollut. Säännöt ovat säännöt, ja näillä mennään.

En oikeasti osaa oikeasti olla pahoillani ettei LUVAa nyt tullut. Kolmesta viimeisestä kisasta on tullut nyt nollat, eli meillä riittää pääsääntöisesti taidot ja vauhti nollaan. Kokemustakin alkaa pikkuhiljaa enemmän, ja se näkyy Tikrun rennompina suorituksina. Kyllä tänäänkin Tikrua jännitti jokin ennen ensimmäisen radan alkua ja rata oli hiukan tahmea alusta loppuun. Radalla kuitenkin nähtiin todella siisti juoksupuomi ja paikoitellen rennompaa menoa.

Hyppyradalla taas ylipäätänsä oltiin radalla yhdessä. Tämä oli ensimmäinen tuplastartti missä molemmat radat sujuivat keskittyen rataan. Aina aikaisemmin jälkimmäinen startti on ollut ihmeellistä haahuilua. Kyllä nytkin Tikrulla oli koko radan ikään kuin käsijarru päällä, mutta siitäkin huolimatta tehtiin meidän paras etenemä (4.1m/s). Lupaa siis hyvää että etenemä tulee vielä paranemaan kun Tikru ja minä saadaan lisää kokemusta ja Tikru rentoutta.

Tämän vuoden kisat olivat tässä. Treenaamaan toivottavasti päästään vuoden vaihteen molemmin puolin, treenattavaa kyllä riittää. Mutta onpa mukava odottaa ensi vuoden kisoja nyt kun palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen!

Viimein se kaivattu nolla!

 Tikrun kanssa suunnattiin sunnuntaina meille uuteen halliin, JAUn halliin Sipooseen. Olin alkujaan ilmoittanut Tikrun kahdelle radalle, mutta kisat venyivät niin myöhäisiksi että päätin käydä juoksemssa vain yhden. 

Ja minkäs Tikru tekikään, meidän ensimmäinen nolla kakkosista :D

Tämä oli ensimmäistä kertaa Tikrun kanssa rata, missä Tikru ei ottanut mitään häiriötä tai säätänyt omiaan. Toinen rata kun puomi suojui rennolla laukalla. Ties kuinka mones rata kun ohjaaja ei juokse.... Täytyy nyt alkaa harjoituttamaan itseäni juoksemiseen, ja siihen että uskallan luottaan Tikruun. Nyt etenemä oli 3,6m/s ja ihanhelpolla tuota saa paremmaksi kun alan juoksemaan. Ihan kamalaa hölkkäilyä oli koko rata. Miten ihmeessä radalla tuntui että vedin aivan täysiä?

Saattoi ehkä ollakin hyvä juttu ettei kisattu kuin yksi startti. Ehkä näin Tikrun itsetunto ja luottamus kasvoi, kun sai hyvän onnistumisen alle ja lähdettiin kotiin.

Mörkön tokoilua

 Niin vain toko-innostus on jatkunut ja treenit ovat siirtyneet keittiöstä ulos. Yllättäen olen myös itse löytänyt uuden mukavuusalueen uusien juttujen parissa, aiemmin kun jotenkin kaikkia AVOimeen liittyvä tuntui jo lähtökohtaisesti haastavalta.

Mörkön kanssa on puuhailtu lähinnä merkin kierron parissa. Itseluottamusta irtoamiseen ja itsenäiseen suorittamiseen on rakennettu maltilla, ja tällä hetkellä Mörköllä on kisaetäisyys (10m) hallussa. Aion toki vielä yliopettaa liikettä, ainakin pari metriä pitää saada kasvatettua etäisyyttä lisää ettei varmasti iske ahdistus kisatilanteessa. Liikkeen yleistäminen eri paikkoihin sekä erinäköisiin kierrettäviin asioihin on myös tehtävä maltilla. Tähän mennessä Mörkö on kiertänyt 1-4 tötteröä tai ämpäriä, saavia sekä hypyn tolppaa. Treenipaikkoina on ollut oma piha ja hallin kenttä. Saa nähdä kauanko ulkona pystyy edes treenaamaan, yhtänä päivänä liukkaus muistutti itsestään ja pisti miettimään myös sisätreenipaikkojen mahdollisuutta.

Ruudun alkeita on treenattu myös vähän, eli olen ehdollistanut koiraa kosketusalustaan. Tällä viikolla kokeilin ensimmäistä kertaa ulkona alustaa, rakensin ruudun ja vein alustan keskelle. Olin todella iloisesti yllättynyt - ja helpottunut - kun Mörkö irtosi ruutuun 1m, 2m ja 3m päästä. Selkeästi myös merkille irtoaminen tukee ruutua, tällä hetkellä on näe estettä ruudun opettamiselle.

Aina hallilla Mörkön kanssa käydessäni, eli korkeintaan kerran viikkoon, olen tehnyt myös hyppynoutoa. Olen vahvistanut vinoja lähestymisiä ja sitä että hyppy suoritetaan mennen tullen siltä varalta että kapula on vinossa suhteessa hyppyyn. Namikupilla tämä onnistuu hyvin, Mörkö hakeutuu parinkin metrin päästä takaisin hypylle. Kapulan kanssa paluuhyppy jää helposti jos kapula ei ole linjassa hypyn kanssa. Tätä pitää tuumailla lisää, sillä en oikein tiedä miten asiaa lähtisin Mörkölle viilaamaan. Hyvää on myös se, että Mörkö kestää nyt kapulan heiton eikä lähde varastamaan. Myös kapulan nostokin muistuu nykyään aina, alussa meinasi kapula unohtua. Kaikista iloisin yllätys on ollut kuitenkin kapulan kanssa sivulle tulo, tämä oli Mörkölle jostain syystä tosi vaikeaa ja pitkään keittiötreenin teemana.

Liikkeestä seiso ja maahan ovat mielestäni kisavalmiita, liikkeestä istumiseen pitää paneutua vielä enemmän. Tätäkin olen tehnyt (vähän) sisätiloissa, pitää alkaa tekemään myös ulkona. Mutta vasta merkin kierron tultua valmiiksi.

Mörkö on niin onnellinen kun pääsee tekemään useamman kerran viikossa tokoa <3 Tähän mennessä olen onnistunut välttämään niin koiran kuin omankin ahdistuksen, ja pyrinkin pitämään jatkossakin tekemisen kummellekin mielekkäänä. Vaikka kisat ovatkin suunnitelmissa ensi vuodelle, niin ensisijaisesti treenaamme nyt omaksi iloksi nauttien terveestä ja virkeästä vanhuksesta.

Pari starttia lisää kakkosissa

 Nyt on tullut ihan kivasti startteja alle. Lohjalla oli tarjolla kaksi Anne Saviojan rataa, joista ei kyllä jäänyt pahemmin kerrottavaa jälkipolville.

Päivä aloitettiin vaihteeksi hyppyradalla, ihan kiva ettei aina ole agility-rata ensimmäisenä. Rata sinänsä meni mainiosti, mutta jostain syystä Tikru jäi viettämään aikaa neljäntenä olleen putken sisälle. Kaatuiko koira, vaiko veikö hajut - en voi tietää. Joka tapauksessa aikaa paloi ja lopulta tultiin nollalla maaliin mutta muutaman sekunnin yliajalla.

Agilityradalla toistui aikaisemmillakin kerroilla toistunut. Jostain syystä toisella radalla Tikru voi ottaa häiriötä ratahenkilöistä, radan ulkopuolisista koirista, hajuista... niin kävi nytkin. Sen lisäksi Tikru eteni mielestäni jotenkin tahmeasti. Kielto pujottelusta kun Tikru kävi moikkaamassa ratatyöntekijää ja reilusti yliaikaa. 

Olen pohtinut paljon tätä toisen radan ongelmaa syksyn aikana ja nyt lopulta on pakko uskoa että kyseessä on koiran paineistuminen. Tikrun kuntoa on kasvatettu ja se on parempi kuin ikinä. En voi mitenkään uskoa ettei koira jaksaisi juosta kahta rataa Tikrua on käytetty säännöllisesti kropan tarkistuksissa, joten en oikein jaksa uskoa että on jumia tai vastaavaakaan. Toki 100% varma ei voi koskaan olla. Mutta jotenkin luulen että Tikru joutuu käyttämään henkisen kapasiteettinsa ensimmäisellä radalla, ja sitä myöten toinen rata on enemmän sekoilua. Tähän ei taas auta kuin kokemus. Lisää startteja, lisää uusia paikkoja. Toivotaan että tämä asia ratkeaa starttien myötä itsestään.

Pari starttia kakkosissa

 Lauantaina oli taas Tommi Raita-ahon ratoja Lohjalla kaksin kappalein. Olin hyvin iloinen siitä, ettei Tikrua häirinnyt ollenkaan "uusi" paikka (edellisen kerran käyty helmikuussa). Pohjan hajut vei hieman koiraa, mutta muuten ei ottanut häiriötä. Hyvillä mielin starttasin agility-radalle.

Agility-radalla oli monta hyvää kohtaa, mutta myös erittäin kankeita takaaleikkauksia ja löytymättömät kepit nurkassa. Erinomaista oli todella nopa pujottelu sitten kun pujottelu löytyi ja muutenkin vauhdikas loppurata. Ensimmäistä kertaa ikinä puomikin meni rennolla laukalla alusta loppuun, osuma oli korkeahko. Nollaa hätyytellään, mutta jäi jälleen saamatta.

Hyppyradan rataan tutustumisessa selvisi että kaikki tutustuu yhdessä. Voi apua, Tikru oli ensimmäinen suorittaja joten tuli aivan turhaa kiirettä. En kerennyt tehdä Tikrulle alkurutiineja rauhassa ja sehän kostautui sitten siinä että Tikru kävi aikamoisilla kierroksilla. Vielä kun ensimmäinen hyppy oli radan puolelta aitaan päin, ja vieläpä sisääntulon suuntaan niin Tikru ryykäsi suoraan sisääntulokarsinaan ja tiputti samalla riman. Koiran takaisin radalle, pari onnistunut estettä ja kielto in-inissä. Tämän vielä ymmärrän kun inin ei ole mitenkään vahva Tikrulla, mutta kun Tikru ohitti vielä seuraavana olleen putken niin katsoin parhaimmaksi keskeyttää. Tikrun ajatus ei ollut yhtään agilityssä. 

On ikävää kun minit ovat usein ensimmäisenä ja koska minejä on ainakin kakkosissa tosi vähän, niin startti on aina ensimmäisten joukossa. Vielä ikävämpää on se, että rataan tutumisrymät päätetään juuri ennen rataan tutustumista. On aivan eri asia että aikaa on reilu 5min valmistautua kun maksit tututstuu rataan kuin etttä aikaa on pari minuuttia. Mutta koska tämä on asia mihin en voi vaikuttaa, pitää vain treenata nopeita startteja lisää. Kyllä Tikrukin oppii kasamaan ajatukset nopeammin harjoituksen myötä.

Hyppytekniikka -katsaus

 Valehtelen jos väitän että hyppytekniikka kuuluu edes kuukausittain minun agendaan. Ei ole kuulunut ei, jotain satunnaisia sest point -harjoituksia lukuunottamatta. Niinpä sain viimein itseäni niskasta kiinni ja vein Tikrun Dea Ivanovin valvovan silmän alle.

Lähtökohtaisesti hyppyjen kanssa ei ole ongelmaa, joten pyynnöstäni jätettiin perusharjoitteet ja siirryttiin vaikeampiin joissa oletin tulevan ongelmia esiin. Lähinnä toiveena oli tsekata taipuminen ja laukanvaihdot, ja näiden parissa treeniaika menikin.

Alkuun tehtiin ihan perus taipumisharjoitus. Aloitettiin oikealle, koska Tikru käyttää enemmän oikeaa takajalkaa ja ajattelin tämän suunnan olevan helpompi. Kolme hyvää toistoa ilman isompia juttua. Suunnan vaihto, eikä vasemmallekaan ollut ihmeempää.

Tauon jälkeen yhdistettiin taipumiseen laukanvaihdot ja kolme toistoa kumpaankin suuntaan. Laukanvaihdot sujuviat yllätyksekseni hyvin, näissä olen havainnut joskus olevan vaikeutta. Toistojen lisääntyessä alkoi näkymään myös se, että vasemmalle taipuminen oli työläämpää. Perusasiat ovat kunnossa, mutta väsyy nopeammin vasemmalle mentäessä kuin oikealle.

Loppuun tehtiin kaksi suoristavaa perussarjaa. 

Onpa hieno juttu ettei mitään suurta ja yllättävää löytynyt! Hyppytekniikka on kuitenkin tärkeä osa agilitykoiran treenikokonaisuutta, joten josko nyt suunnittelisin hieman useammin kuin muutaman vuodein välein tapahtuvua treenejä.

Kaksi startti agilityä

 Parin kuukauden kisatauon jälkeen pääsin viimein osallistumaan Tikrun kanssa kisoihin Kirkkonummella Tommi Raita-ahon tuomaroimana. Tulosmielesssä aihetta juhlaan ei suuresti irronnut, mutta kokonaisuuden kanssa olemme Tikrun kanssa menneet eteen päin hurjasti!

Tikrua on aikaisemmin jännittänyt puomi vieraissa paikoissa ja tämä on näkynyt puomin ravaamisena tai ympäristön häiriöiden pälyilynä. Nyt Tikru teki töitä koko ajan minun kanssa. Ratatilanteessa hieman päänvaivaa tuottanut pujottelukin onnistui, kuten myös jostain syystä minun jännittämäni rengas. Puomin Tikru suoritti hitaalla laukalla. Tuomarin mielestä kontaktille ei tullut osumaa, itse näin toisin mutta kieltämättä osuma oli kovin korkea joten sitä myöten ei harmita tuomarointi kun ei osuma täyttänyt minunkaan kriteeriäni. Etenemä oli 3,6m/s ja vitosella irtosi ykkös sija. Puomi parantunee kunhan Tikru osaa suorittaa sen kisoissakin rennolla laukalla.

Hyppyradan rataan tutustumisessa selvisi ettei tutustumista tehdäkään kahdessa erässä, vaan yhdessä. Tämä tarkoitti minun kohdallani suunnitelman uusiksi menemistä, sillä olin ensimmäinen starttaava koirakko. Onneksi olin riisunut jo yhden vaatekerran pois aikaisemmin ja laittanut kisakengät jalkaan. Silti harmitti kun tiesin etten kerkeä tekemään Tikrun kanssa meidän lämmittelyrutiineja koska ei ollutkaan toisen rataantutustumisryhmän aikaa käytettävissä. Hiukan varmistellen suoritin siis radan, ja tämähän tietty kostautui 0.18s yliaikana. Tällä tuloksella olimme kuitenkin ykkösiä jälleen.

Kokonaisuutena tämä oli parhain kisapäivä meidän kisaurallamme. Molemmat startit onnistuivat, tähän mennessä on aina jälkimmäinen mennyt pipariksi. Kisatilanteiden sietokyky on siis parantunut, meillä kummallakin. Samoin kummankin radan tekeminen oli rentoa ja tämä näkyi ihanneajoissa, jotka olivat myös meidän kisauramme parhaimmistoa. Täysillä ei vielä menty, itse jostain syystä varmistelen ja himmaan ihan turhaan. Positiivisin mielin siis oletan etenemän vielä parantuvan. Tikru irtosi parissa kohtaa hämmästyttävän hyvin ja saatiinpa radalle useampi onnistunut persjättö. Kyllä niitä tuloksiakin vielä tulee, kun saadaan yhteisiä ratametrejä lisää.

Tikru luonnetestissä

Tikruhan kävi vuosi sitten ensimmäisen kerran luonnetestissä Kuopiossa. Olin ilmoittanut koiran jonoon ja lähdettiin pitkäksi viikonlopuksi mökille. En tiedä johtuiko ensimmäinen tulos siitä, että mökillä olo saa koirat aina juoksemaan itsensä tosi väsyneeksi ja varsinkin Tikru käy ylimääräisillä kierroksilla äänistä ja vieraista. Liekö sitten kuormitusta ollut liikaa jo luonnetestin alle, vai oliko koira kenties hieman kipeä (muistaakseni anaalit piti tyhjätä hyvin pian luonnetestin jälkeen) mutta tuloksena oli 10 pistettä ja hyvin hämmentynyt omistaja. En ollut järkyttynyt matalista pisteistä, vaan siitä etten oikein tunnistanut koiraani testissä enkä testin tuloksesta. Vaikka kuinka koitin avoimin mielin analysoida luonnetestin tulosta, niin en saanut siitä itselleni mitään sellaista mitä olisin voinut hyödyntää koulutuksessa.

Aikoinaan Mörkön luonnetestissä tuli myös sen verran matalat pisteet, 71p, että olisin voinut uusia testin myöhemmin. En kuitenkaan kokenut tätä tarpeelliseksi, sillä Mörkö oli luonnetestissäkin hyvin Mörkö. Ennen kaikkea opin ymmärtämään Mörköä, sen pehmeyttä, ja pystyin ottamaan asian vieläkin paremmin huomioon kaikessa kouluttamisessa ja puuhastelussa.

Nyt 10.10.2021 oli Tikrun kohdalla uusinta edessä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun en jännitänyt laisinkaan, lähinnä nauratti. Kyllä tässäkin testissä näkyi Tikrun peruspahe, eli epävarmuuden hetkellä pyrkii passivoitumaan. Eihän se temperamentti koirassa miksikään ajan mittaan muutu. Ja kun toimintakykyäkin on vähän, niin sillä ei edes korvata puutteita temperamentissa. Yleisesti ottaen luonnetestissä oli tällä kertaa mukana minulle tuttu koira, joka reagoi asioihin aika pitkälti miten oletinkin. Ensimmäiseen testiin ehdottomasti suurin muutos oli äänen käyttö. Nyt Tikru kommentoi useammassakin kohdassa, ekalla kerralla ei ensimmäisen ja ainoan haukun jälkeen inahtanut ollenkaan. 

Tuomarin suullinen arvio vapaasti kirjoitettuna: Koira on hyvin luoksepäästävä, hyökkäyksen jälkeen ottaa meidät vastaan häntä heiluen. Ehkä se isoin häiritsevin asia on temperamentti. Sehän on pikkaisen välinpitämätön, saatiin kuitenkin tänään se reagoimaan vaikka koira olisi halunnut poisulkea asioita. Ottaa kuitenkin kantaa asioihin eikä ole välinpitämätön. Kovuus eli muistijälkiä jää, väistää haalaria mutta houkuttelun ja kannustettuna tulee tutustumaan omistajan avulla. Koska temperamentti on matala niin hermorakenne on hermostunein pyrkimyksin mikä ei näy jalkojen tepsotteluna mutta yleisilme on huolestunut. Taisteluhalua oli pienen verran lelulla ja kelkalla. Pieni koira puolusta pienen verran. Terävyydessä se oli itse asiassa aika topakka, vaikkei sillä olekaan itsenäistä rohkeutta paljon. Syvää aggressiota ei löydetty. Toimintakyky on myös koiran heikkolenkki. Aika paljon radalla nähtiin riittämätöntä toimintakykyä, tarvitsee paljon tukea ohjaalta. Taistelukohdat nostavat puolustushalun riittämättömästä pieneksi, seinällä se oli aikaisempaan nähden tosi rohkea. Pisteytettänyä miinuksia 25 ja plussia 120 eli pisteitä yhteensä 95.

Mitä sitten luonnetesti lopulta kertoo koirasta tai itse testistä, jos tulos voi vaihdella lähes sadalla pisteellä? En tiedä, mutta jatkossa katson muiden koirien tuloksia ehkä hieman suuremmalla kriittisyydellä. Tulen myös tulevaisuudessa testaamaan omat koirani, kyllähän näistä aina oppii. Jotain. Koiraahan testi ei miksikään muuta, yhtä ärsyttävinä ja yhtä rakkaina ne pysyy aina <3

Paras Tikru, olis sitten pisteitä 10 tai 95!

Luonnetesti 10.10.2021

Toimintakyky -1 Pieni

Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 Pieni

Taisteluhalu -1 Pieni

Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoion

Laukauspelottomuus ++ Laukaukokematon

Loppupisteet 95

Toko-innostus

Kauniina syyspäivänä ikkunan takaa aurinkoista säätä katsellessa se iski - lähdenpä oikeasti katsomaan mitä Mörkö osaa ja muistaa AVO-luokkaa silmällä pitäen. Tarkoituksena ei ollut tehdä täysiä liikkeitä ollenkaan, vaan katsoa kuinka raakileita ollaan ja suunnitella tulevaa sitä silmällä pitäen. Sen olen jo kuitenkin päättänyt että mahdollinen AVO-debyytti tapahtunee vuoden 2022 puolella. Loppuvuoden haluan panostaa enemmän Tikruun ja agilityyn. 

Eli missä mennään?

Paikalla istuminen, 1min: tämän suhteen en ole huolissani, Mörkö istuu todistetusti 1min rauhassa koetilanteessa. Takaisin paluuta pitää vielä treenata, siitä on ikuisuus kun olen kävellyt koira ohitse. 

Seuraaminen: Mörkön perusseuraaminen on hyvää, joten luotan sen riittävän. Pitää vahvistaa hitaassa seuraamisessa tapahtuvia käännöksiä. Peruutusta pitää työstää myös lisää.

Seisominen/istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Liikkeestä seiso ja maahan ovat vahvoja, liikkeestä istuminen vaatii perusteellisemman ruosteen poiston. Sama homma myös tässä, että pitää vahvistaa koiran taakse kävelyä. 

Luoksetulo: Tässä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.

Ruutu: Tämä on suurin mysteeri. Ja saatan jopa jättää liikkeen tyystin väliin. 15m on hurjan pitkä matka koiralle jonka napanuora on 2-5m. En ole aikaisemminkaan keksinyt tapaa miten saan Mörkön irtoamaan ruutuun, hiukan epäilen että nytkään keksin. En toki aio liikettä unohtaa, mutta en odotakaan ihmeitä. Pysäytys ja maahanmeno onnistuu.

Kauko-ohjaus: Tätä alkuun epäilin että toimiiko liike pitkältä matkalta, mutta vahvoilla pohjilla on helppo lisätä vaikeuttakin. Kokeilin vain istumaan nousua 5m, 8m ja 10m etäisyydeltä. Joka kerta Mörkö nousi istumaan. Edottomasti liike mitä on kuitenkin yleistettävä ja ylitreenattava tosi paljon jos haluan tämän onnistuvan kokeessa.

Hyppy + nouto:  Tämä olikin iloinen yllätys että liike yhdistyy. En ole koskaan jaksanut opettaa Mörkölle odottamista kun heitän kapulan. Kun kokeilin aikaisemmin tätä niin ei tarvitsekaan opettaa sillä hypyllä käsyn odotus on niin vahva Mörköllä että lähde kapulan perään. Mörkö lähtee hypylle ja hakee kapulan. Paluu hyppyä vahvistettava paljon, myös ilman kapulaa. Kokonaisuutena kuitenkin huomattavasti valmiimpi kuin oletin. 

Merkin kierto:  Toinen mysteeri ruudun ohella. 10m kierto aiheuttaa jälleen etäisyyten haasteita pienelle koiralle, toki merkin kierto on helpompi kun on selkeä tehtä (kierto) ja mamman luoksekin saa palata heti tehtävän jälkeen.

Kyllähän tässäkin työmaata riittää, mutta ruutua lukuun ottamatta kaikkiin liikkeisiin on sentään jonkinlaiset pohjat. Vähän kutkuttaisi kyllä lähteä katsomaan olisiko meillä riittävästi taitoa tulokseen AVOssa Mörkön kanssa.

Tikru reissaa - WDS 2021 Brno, Tsekki

Ihan älyttömän valutoinnin jälkeen päätin viimeisen ilmoittautumispäivän viimeisenä tuntina ilmoittaa Tikrun maailman voittaja- näyttelyyn. Olin asiaa jo miettinyt ennen koronaa, mutta korona pisti miettimään kuinka suuri pahis olen ja miten suuren riskin perheelleni muodostan jos lähden reissuun. Ilmoitin koiran lopulta ja toivoin ettei koronatilanne mene mahdottomaksi. Ilmoittautumisen jälkeen meni hetken löytäessä lentoja, lopulta lensin Wieniin ja vuokrasin sieltä auton. Täytyy myöntää, oli kutkuttavaa istua pitkästä aikaa lentokoneessa.

Pakollinen turistikuva :D

Itävällan vuokra-auto Unkarin rekkarissa?

Koska muut näyttelyt osuivat viikolle ja WDS oli Tikrun osalta sunnuntaina en ilmoittautunut muihin näyttleyihin. Toiset näyttelyyn löwchenit olivat myös laadukkaita ja pitkään jatkuneen vatvomisen jälkeen tuomari laittoi Tikrun valitetavasti valioiden toiseksi. Voittanut koira oli kaunis mutta isohko ja järkyttävässä trimmissä. Valehtelisin jos väittäisin ettei tuolloin harmittanut rotumääritelmän vastainen trimmi, ja olihan tuomarin päätös hiljainen hyväksyntä sillä että on ok trimmata löwcheniä liikaa. Mutta ylpeinä itsestämme kisasimme loppuun saakka saaden lopulta vara-CACIBin. Olen tyytyväinen siihen etten olisi voinut tehdä mitään enempää ennen näyttelyä enkä mitään paremmin kehässä. Me oltiin meidän parastamme Tikrun kanssa! Tikrukin ylitti itsensä.

Muuten Tsekit tarjosivat parastaan. Aurinko paistoi ja lämpötila oli 20-25 astetta. Itseäni yllätti se miten siistiä Tsekeissä on, miten puhtaina autot pidetään ja miten hyvin talot huollettiin. Ei kisata Suomalaisina ihan samassa sarjassa... Tsekkiläinen ruoka oli tosi hyvää, ihmiset avuliaita ja mielenkiintoisia retkikohteita olisi ollut vaikka miten paljon.

Ladyt Brnon linnan puistossa

Koirat sai tulla myös eläintarhaan

Lokakuun kesäkuva

Viimeisen hotellin näkymä, Mikulovin linna

Tästä se ajatus lähti... ylös on päästävä.

Ja 400 nousumetriä myöhemmin ylhäällä.

Januv Hrad, romahtaneen näköiseksi rakennettu ehjä linna.

Lednicen linna

Viiden päivän reissu sisälsi paljon naurua kummitädin kanssa, aivan liikaa ruokaa ja sopivasti aurinkoa. Vihreyttä ja vehreyttä sekä viiniköynnöksiä, maissipeltoja ja auringonkukkapeltoja. Maksullisia teitä ja sivuretkiä pieniin kyliin. Oli rikkaus että olin vuokra-autolla liikenteessä, moni paikka olisi jäänyt muutoin näkemättä. Tsekki on ehdottomasti maa minne voisi palata vielä uudestaan.

Tikru on kyllä mitä mainioin matkakaveri. Ei vedä eikä hötkyile hihnassa. Liikkuu rennosti alustalla kuin alustalla, niin lentokentällä ihmisvilinässä, kaupungin kaduilla kuin haastavassa rinteessäkin. Nukkuu yönsä kainalossa, eikä askartele yksin ollessaan. Tikru soluttautuu laumaan ihan tuosta noin vain, eikä katso kulmien alta myöskään uusia laumaan tulijoita. Joka paikkaan mennään iloisesti häntää heilutellen. Ihan paras koira, ja kultaisen luonteen lisäksi on kuorrutettu vielä kauniilla ulkomuodollakin <3

Tikru reissaa - LT MVA!

 Tuli tämäkin päivä nähtyä, että lähetän Tikrun matkaan toisen mukaan. Tähän mennessä olen aina itse esittänyt koirani ja ajatellut että koira ei kehään muiden esittämänä. Lapsiperheellisenä totuus on vain selkiintynyt vuosien mittaan ja pari vuotta sitten aloin miettimään että näinköhänTikru on ensimmäinen koira joka ei ole kansainvälinen valio. Jotenkaan tuo titteli ei tunnu enää niin tärkeältä, että sen takia haluaisin lähteä reissuun ilman lapsia. Ja kiitos koronan, eipä tässä ole lastenkaan kanssa voinut reissuja suunitella. Joten taisin noin vuosi sitten sanoa Tikrun toiselle omistajalle että vie sinä jos haluat koirasta intin.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että eilen oli Tikrun reissukassi pakattu ja nostin koiran toisen kyytiin. Kyllä tuntui pahalta, vaikka luulin että olin jo omat periaatteeni koiran näyttelyttämisestä kumonnutkin. Totta kai luotan Tikrun viejään ihan täysillä, enkä usko että oikeasti reissussa mitään ihmeellisempää on... mutta silti mun kainaloinen on jonkun toisen kainalossa.

Tänään oli ensimmäinen näyttelypäivä ja Tikru räjäytti omalta osaltaan Palangassa potin ollen rotunsa paras saaden sertin, himoitun cacibin ja Liettuan muotovalion arvon. Tikru on urakkansa suorittanut :)

Odotan kainaloista jo takaisin kotiin. Ei voi uskoa miten hiljaista asunnossa on ilman Tikrua, vielä kun Tikru on muutenkin se vähemmän näkyvä koira. Mörkö on selvinnyt ainoan koiran roolistaan hyvin.

Mörkö TK1 - me teimme sen!

 Siinähän tuo lyhykäisyydessään :D Mörkö on Suomen ensimmäinen löwchen joka on saanut TK1sen. Mörkön tie ei ole ollut helppo niin koiralle kuin minullekaan, mutta opettavainen se on kyllä ollut. Timantin kulmia on hiottu moneen kertaan, ennen kuin todellinen osaaminen pääsi näkyviin myös kisatilanteessa. Mörköhän on teknisesti osaava koira, mutta henkisesti stressaantuu ja kuplaantuu heti jos on yhtään epäselvää mitä koiralta odotetaan. Tämä jos mikä on aiheuttanut päänvaivaa ja lopulta myös luovuttamista tokossa... kunnes keväällä luin rotulehdestä miten toinen harrastaja on ottanut tavoitteekseen TK1sen. Minäkö mukamas kilpailuviettinen? Ei kait sentään, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei tuo artikkeli vaikuttanut Mörkön toko-uran jatkoon mitenkään. Suurin kiitos siis hänelle!

Jos alkutaipaleella Mörkö hakeutui pois kontaktista stressaantuessaan, niin viimeisimmissä kisoissa Mörköllä oli paikalla makuu ongelma sillä Mörkö ei mennyt maahan. Ensimmäinen ongelma poistui treenamalla paljon kontaktin pitoa ja pysymistä erilaisissa tilanteissa, niin että sain vakuutettua Mörkön että minä huolehdin kyllä Mörköstäkin kunhan Mörkö huolehtii kontaktista. Jälkimmäistä ongelmaa kerkesin ihmetellä vuoden ajan, ja olin ihmeissäni kun ongelma ei mitenkään helpottanut vaikka miten treenasin paikalla oloa lyhyellä ja pitkällä matkalla ja lyhyen ja pitkän aikaa. Eihän se ongelma poistu jos ei edes ymmärrä mikä on ongelmana. Koko vyyhti lähti lopulta purkautumaan elokuussa Riitta Jantunen-Korrin treeneissä. Ei hänkään osannut todellista ongelmaa nimetä, mutta hän toimi katalyyttina jotta itse pääsin pohdinnoissani eteen päin. Hänen vinkistä opetin Mörkölle suullisen vinkin paikalla oloon. En tiedä auttoiko se, muttei suullinen vinkki myöskään huonoa tee. Erään kerran treenatessa tajusin että Mörkö menee hienosti maahan jos on istunut minun vieressäni joitakin sekunteja, mutta menee ahdistuneen näköiseksi jos istutankin alussa yli 10s eikä sitten enää mene maahan. Nykysäännöillä koira saattaa situa reilut puoli minuuttiakin vieressä siitä kun liike alkaa ennen kuin koiran saa laittaa maahan. Eli treenaamaalla istumisen ja maahan käskyn välistä kestoa hävisi Mörkön maahan meno ongelmakin!

Lähdin Veikkolaan kokeeseen asenteella v***uiks menee kuitenkin. Olin treenannut todella vähän, ja vain paikalla olon aloitusta sekä avohyppyä kun viimein keksin missä pääsen hyppyä treenaamaan. Kapulan käytin kerran kotona suussa ja kaukokäskyissä olin tehnyt yhden istumisen. Olisin halunnut treenata huomattavan paljon enemmän, mutta muuttuneessa elämäntilanteessa viikosta hävisi noin 30h joten treeniaikaa ja -mahdollisuuksia on yksinkertaisesti vain todella vähän. Lisäksi oli satanut vettä koko päivän ja satoi edelleen. Hyvä puoli oli, ettei myöskään jännittänyt. Hieman jännitys yritti moottoritiellä päästä valloilleen, mutta hengittelin syvään ja tietoisesti rentoutin itsenäni ja taklasin jännityksen näin. Mukavasti koepaikalla sadekin lakkasi, tosin kenttä oli märkä eikä minulla ollut mitään käsitystä miten Mörkö käyttäytyy märässä (koska en jaksa treenata itse märässä).

ALOssa oli huikeat 11 kilpailijaa ja olin tyytyväinen että meidän vuoro oli jo kolmantena. Oman suorituksen jälkeen voi rauhassa odotella tuloksia. Samoin olin tyytyväinen että meidän paikallamakuuryhmässä oli vierekkäisinä kavereina corgi ja cockeri. Ei sillä että minulla olisi koskaan ollut huonoja kokemuksia paikalla olosta, mutta jos jotain käykin niin onhan se kivempi että vastapelurina on suurin piirtein saman kokoluokan koira. Ennen kehään menoa pyysin Mörkön vierelle, istutin vieressäni noin 10s ja käskin maahan. Sinne meni ja palkkasin runsaasti. Meidän kutsuttiin kehään ja liike alkoi. Pidin katseeni koko ajan koirassa, sillä en nyt edelleenkään tiedä ahdistuiko Mörkö pitkästä istumisesta vai siitä etten itse pidä kontaktia koiraan koko ajan. Liikkuri tuli kohdalle ja nyökkäsi, minä käskytin Mörkön ja voi sitä helpotusta kun koira meni maahan! Ainakin jotain pisteitä tulossa. Loppujen lopuksi Mörkö oli paikalla olon rennon näköisenä ja kun nousi vielä käskystä istumaankin niin saatiin liikkeestä 10. Tästä oli hyvä jatkaa rennosti eteen päin. Olikin tämän vuoden ensimmäinen onnistunut paikalla olo.

Tuuri oli myös puolellani kehän liikejärjestyksen suhteen, sillä aloitimme luoksetulolla. Jostain syystä Mörkö nollaan aina ensimmäinen liikkeen. Nyt tietoisesti menin kehään ja pyysin Mörkön sivulle ennen aloituskohtaa ja palkkasin sosiaalisesti. Toivoin tämän rentouttavan koiraa, kun saa heti positiivista palautetta kehän alussa. Luoksetulo kyllä sujui, mutta tekemisessä näkyi kuitenkin jännitys kun Tikru suorastaan hyppäsi reittäni vasten sivulle tulossa. Tästä pisteitä 9.

Liikkeestä maahan alkoi todella mukavalla seuraamisella. Tästä ilahtuneena oli helppo käskeä koira rennolla äänellä maahan ja loppuliikekin sujui mallikkaasti eli pisteitä 10.

Seuraavana kaukot ja Mörkö meni mukavasti maahan. Istumaan nousi oli mallikas, mutta ehkä harjoittelun vähyydestä johtuen (ja koska harjoittelu oli painottunut maahan menoon) Mörkö valui maahan hieman liian aikaisin. Pisteitä 8,5.

Kapulan pidossakin oli pientä epätarkkuutta, kun Mörkö pyöritteli kapulaa suussaan hieman. Tämä oli minulle itse asiassa hyvä merkki, sillä kotona koira teki samaa. Kisoissa piti yleensä tiukasti kapulaa suussaan, mutta se johtui vain jännityksestä. Mörkö tunsi lienee olonsa kohtuu mukavaksi kun ei purrut tiukasti kapulaan kiinni. Pisteitä 9.5.

Seuraaminen <3 Ensimmäistä kertaa ikinä päästiin tekemään Mörkön kanssa seuraaminen sillä tasolla kuin sen osaamme. Mukavaa rentoa tekemistä hieman turhan väljällä täyskäännöllä. Tämä on Mörkön tyyppivika mihin en jaksa enää puuttua muun liikkeen toimiessa upeasti. Pisteitä 9.5.

Estehypyn nähdessä kehään tullessa olin päättänyt että annan Mörkölle tuplakäskyn. Mörkö ei ole ikinä suorittanut avohyppyä ja kisoissa ollut hyppy oli hyvin erinäiköinen kuin millä olimme harjoitelleet. Mieluummin pisteitä kuin nolla. Sillä hetkellä kun annoin tuplakäskyn tajusin sen olevan turha, mutta en vain saanut pidettyä suutani kiinni. Mörkö teki siis täydellisesti, minulle pisteitä 8.

Kokonaisvaikutus 10 ja erityistä kiitosta kauniista seuraamisesta.

Lopputuloksena 187,5, 1-tulos, KP ja luokkavoitto! Ei huonommin melkein 12 vuotiaalta koiralta. Täytyy olla kyllä kiitollinen että Mörkö on niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että sen kanssa voi edes miettiä kisaamista.

Me voittajat!

Ensimmäinen koe (147p) oli vuonna 2014 ja ensimmäinen ykkönen (163p)tuli kolmannesta kisasta vuonna 2017. Tällöin jo olin jumissa Mörkön kanssa sekä tokossa että rally-tokossa, koska Mörkö paineistui kovasti suoritusten aikana. Tokon osalta koin jonkun heräämisen syyskuussa 2020 kun piti jotain tehdä eikä Tikrun kanssa päässyt agilitykisoihin. Ilmoitin syyskuun kisoihin koiran treenaamatta nähdäkseni missä mennään (117p). Seuraaviin lokakuun kisoihin treenasinkin paljon ja suunnitelmallisesti mutta täällä Mörkö ei suostunut menemään maahan enää ollenkaan (130p). Päätin unohtaa lajin ja päästää Mörkön eläkkeelle. Tämä ajatus kantoi aina toukokuuhun 2021 kunnes sisuunnuin ja päätin kuitenkin jatkaa tavoitteen saavuttamista. Hyvällä treenillä muuten hyvä kisa paitsi että paikalla olo selkeästi ahdisti Mörköä vaikka maasas pysyikin (164,5p). Kesäkuussa 2021 Mörkö käväisi maassa niin että saatiin paikallaolosta 5 mutta koska Mörkö nollasi myös hypyn päätin jättää kuumassa säässä kokeen kesken. Heinäkuu olisi muuten voinut ollakin suosiollinen, mutta koepäivän iltana huomasin koiran leuassa kananmunan kokoisen paiseen joka lienee vaikuttanut jo kokeessa kun koira oli jotenkin todella outo. Istui paikkallaolon (81p). Ja sitten tämä syyskuun kisa mistä tuli viimeinen ykkönen (187,5p). Seitsemän vuotta, yhdeksän kisaa, ykköset eri tuomareilta. Toko koko ajan sivulajina.

Hiukan kutkuttaa ajatus AVO-luokasta, mutta voihan ruutu. Aika näyttää miten käy. 

Kesä 2021

 Elokuun pitäisi olla yksi kesäkuukausista. Niin on vain syksyisen oloista, että kokoan kisän koosteen nyt. Olisin toivonut enemmän mökillä oloa ja mökille olisi pitänyt saada rakennettua lapsille hiekkalaatikko. Toivoin edes yhtä Suomen sisäistä reissua, mutta näin ei käynyt. Koirien kanssa olisi ollut kiva kisata enemmän, mutta mökillä olo ajoi surutta kisojen ohitse. Parhautta kesässä oli aurinko ja vesileikit!

Koronaturvallista lentomatkustamista

Vesileikkejä

Kohta rallataan!

Viinimarjavarkaat

Leikkipuistoilua

Repovedellä

ja edelleen Repovedellä

Repoveden narulossille menossa

Kuplien puhallusta

Mörkö mökillä, vanhakin jo nuortuu

Tikru mökillä

Mökki <3

Uimahyppy

Mörkö Laajalahdessa

Villa Elfivikin luontopolku

Tikru 14.8. KKKn kisoissa

 Tämän kesän kisatahti näyttää olevan kaksi starttia kuukaudessa. Enemmänkin tekisi mieli, mutta sopivia kisoja ei oikein ole enempää. Laskeskelin että Kirkkonummen halli on neljäs paikka missä Tikru on tehnyt agilityä, olisiko sitten ihan kokemattomuutta kun ajatukset harhailivat aika ajoin kummallakin radalla. Pohjan pitäisi olla hyvä ja tuttu kivituhka, mutta jostain syystä Tikrulla näyttää olevan vaiekuksia kropan hallinnassa parissa kohtaa. Nyt olenkin taas ottanut kehohallintatreenit säännöllisesti tehtäväksi, ja onhan koirassa tapahtunut huomattava muutos jo parissa viikossakin. 

Jos tuntuikin että kisat sujuivat hieman alavireisesti niin oli niissä hyvääkin. Tikru paineli hyppyradalla noin 4m/s etenemällä. Kummallakin radalla tehtiin useampikin takaaleikkaus ja tulipahan kokeiltua että meneekö Tikru putkeen kun itse leikkaan takaa - menee se. Ensimmäisen startin pujottelun häröily meni Tikrun pikkiin, toisen startin pujottelun häröily minun piikkiin. Liekö kuntokin loppunut kummallakin toisella radalla? Samapa tuo, lenkkiä siis enemmän - kummellekin! Lämmittihän sijoituksetkin lopulta mieltä, molemmilta voitto

Yllättäen Korrien koulutuksessa

 Perjantaina huomasin Riitta Korrille treenivuoron ja vieläpä oikein kohtuulliseen hintaan. Niinpä päätin mennä Mörkön kanssa treenaamaan 2 x 15min, toiveena saada kisaongelmia esille. Ja tässä onnistui tavoite täysin.

Ensimmäisessä setissä kerroin nopeasti meidän taustasta ja painotin sitä että kyseessä on vanha koira jolle en enää ala teknisesti paljoa opettamaan mutta henkisellä puolella jos koitettaisiin löytää lukkoihin apua. Nostin esille kehään tulon ja paikallamakuun, ja näissä meidän aikamme kuluikin. Kehään tuloja tehtiin viitisen kappaletta sekä yksi paikallamakuu missä tuli esille valitettavan yleinen ongelma ettei Mörkö mene maahan (koska paineistuu liikaa). Tällä kertaa ei mennyt ekalla maahan, mutta toisella meni ja oli mahtavaa päästä palkkaamaan tästä ja antaa koiralle mahdollisuus nollata itsensä. Keskusteltiin myös sosiaalisesti palkkaamisesta kisakehässä (palkkaan paljon) ja missä kaikissa kohtaa voin tätä hyödyntää. En ollut koskaan ajatellutkaan että jo kehääntulon voi palkata.

Toinen setti aloitettiin kisamaisella paikallamakuulla ja tämä meni loistavasti! Sen jälkeen pyysin liikkuroituna seuraamisen, kaukokäskyt sekä luoksetulon. Miten nappivalinta, sillä seuraamisessa näkyi toinen yleinen haaste eli Mörkö paineistuu usein ensimmäisessä liikkeessä jostain syystä ja ensimmäinen liike menee syystä tai toisesta enemmän tai vähemmän mönkään. Nytkin Mörkö jätätti ja näytti selkeästi ahdistuneelta, mutta kun sitkeästi jatkoin seuraamista niin lopulta koira rentoutui ja pääsin palkkaaman tästä. Loppu seuraaminen menikin meidän kriteerillä lähes täydellisesti. Kaukoissa Mörkö teki liikkeen hyvin. Loppuun helppo ja mukava luoksetulo. Alkaa luoksetulon vauhdissa näkymään koiran ikä, mun veteraani <3 

Kaiken kaikkiaan hyvää settiä. Näitä kun saisi muutaman lisää, niin voisi taas mennä kisoihin sitä viimeistä ykköstä yrittämään.

Treenailtu on, vähän mutta on kuitenkin!

 Ihan hirveän paljon ei ole kesäkuukausina ollut aikaa treenailuun. Jos aikaisemmin treenikertoja tuli kuukaudessa 6-9 kertaa, niin nyt viime kuukausina olen saanut itseni hallille 1-3 kertaa kuukaudessa. Vähät treenit on tehty hyvällä ajatuksella, joten kehitystä toivottuun suuntaan on tapahtunut. Viimeisimmällä kerralla oli kuvaajakin matkassa, on aina mukava saada omasta koirastaan hyviä kuvia :)

Päällimmäisinä teemoina on ollut - yllätys yllätys  - juoksupuomi, pujottelu ja suulliset käännöskäskyt. Puomi on ollut nyt pitkään hyvässä nosteessa. Tietty kun ei treenaa niin ei voi tulla takapakkiakaan ;) Ei  vaan oikeasti on tullut nyt monta peräkkäistä treeniä hyvillä osumilla ja heinäkuun kisoissa vielä hieno suoritus kisatilanteessa. Vielä en tuuleta että nyt osataan, treeniä tarvitsee kyllä vielä.

Pikkuhiljaa treenaamisen painopistettä voisi kyllä alkaa siirtämään muihin juttuihin. Nyt olen hiukan muistutellut suullisia käännöskäskyjä. Kohtuu hyvin Tikru ne muisti, mutta varsinkin oikealle kääntymistä pitää vahvistaa vielä. Pujottelu itsessään on toimiva suoritus, mutta sisäänmenokulmia tulee muistella ja vahvistaa. Vaikka Tikru osaa mennä joka kulmasta ja muutaman metrin etäisyydeltä pujotteluun, niin kovasta vauhdisa pujottelun lähestymisiä onkin tullut harjoiteltua luvattoman vähän.

Onhan tätä treenattavaa. Onneksi on laji missä ei koskaan treeniaiheet lopu.

Löwchen ClubShow 2021

 Poikkeuksien vuosi sai omanlaisensa jatkon kun poikkeuksellisesti ilmoitin koirat löwchenien ClubShowhun Vääksyyn 25.7. Mörkö on osallistunut edellisen kerran näihin karkeloihin 2011 ja heti perään 10v myöhemmin uudestaan. Kävi niin hyvä tuuri, että clubbari pidettiin Vääksyssä, mikä oli muutenkin valikoitunut reissumme reitille. Muutaman tunnin pysähdys ei oikeastaan ollut muuta kuin kiva tauko. Ainoa asia mikä mieltäni hieman vaivasi oli se, että koirat olivat pesty ja trimmattu reilu viikkoa aikaisemmin, ja pesun ja näyttelyn välissä koirat olivat saaneet elää mökkielämää mihin kuului myös uiminen. Yllättävän eudstavina turkit kuitenkin pysyivät.

Clubshowssa oli myös Tikrun pentu Dolly pentuluokassa. Olihan se mukava nähdä oman koiran jälkeläinen kehässä <3

Jarmo Hilpinen arvosteli Tikrun luokkansa neljänneksi näillä sanoin:

6v. Lanne osaltaan aavistuksen pitkä uros jolla kaunisilmeinen pää ja hyvä kallo. Hyvä kuonon pituus. Hyvä purenta. Kauniit tummat silmät. Hyvä kirsun pigmentti. Hyvät korvat. Hyvä kaula, ylälinja ja hännnän kiinnitys. OK eturinta. Riittävän tilava rintakehä. Sopiva reisi. Hyvä luuston vahvuus. Avoin lapakulma, paremmin kulmautunut takaa. OK karva. Liikkuu hyvin takaa, veivaten edestä. Tällä hetkellä antaa matalaraajaisen vaikutelman. Hyvä luonne.

Mörkö osallistui voittaen homechampioniin:

11.5v. Varsin kookas uros, joka on todella neliömäinen. Valuva kallo. Hyvä kuono-osa. Purenta OK. Hyvä silmien muoto. Hyvä kaulo, köyristää hieman lanneosaansa. Eturinnassa olisi ollut tilaa täyttyä. Erittäin tilava rintakehä. Hyvä lanne. Erinomainen reisi. Hyvä raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä karvapeite. Liikkuu varsin leveästi takaa ja ahtaasti edestä, taka-askel varsin voimaton. Hyvä luonne.

Ei meinannut veteraani pysyä karvoissaan, kun oli niin innoissaan vaikkei taatusti edes tiennyt mistä oli innoissaan :D

Roope osallistui lapsi&koira-kisaan. Hän oli koiranäyttelyssä ensimmäistä kertaa ikinä ja annoin kehänlaidalla pikaopastuksen. Varsin tomerana muksu veikin koiraa kehässä. Pokaalia ja ruusuketta myöhemmin oli hymyssä pitelemistä <3

Lopussa kerettiin ottaa vielä pikainen perhepotretti eli kolmen sukupolven kuva. Mukana Tikru, Tikrun pentu Dolly ja äiti Pirpana.