Siinähän tuo lyhykäisyydessään :D Mörkö on Suomen ensimmäinen löwchen joka on saanut TK1sen. Mörkön tie ei ole ollut helppo niin koiralle kuin minullekaan, mutta opettavainen se on kyllä ollut. Timantin kulmia on hiottu moneen kertaan, ennen kuin todellinen osaaminen pääsi näkyviin myös kisatilanteessa. Mörköhän on teknisesti osaava koira, mutta henkisesti stressaantuu ja kuplaantuu heti jos on yhtään epäselvää mitä koiralta odotetaan. Tämä jos mikä on aiheuttanut päänvaivaa ja lopulta myös luovuttamista tokossa... kunnes keväällä luin rotulehdestä miten toinen harrastaja on ottanut tavoitteekseen TK1sen. Minäkö mukamas kilpailuviettinen? Ei kait sentään, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei tuo artikkeli vaikuttanut Mörkön toko-uran jatkoon mitenkään. Suurin kiitos siis hänelle!
Jos alkutaipaleella Mörkö hakeutui pois kontaktista stressaantuessaan, niin viimeisimmissä kisoissa Mörköllä oli paikalla makuu ongelma sillä Mörkö ei mennyt maahan. Ensimmäinen ongelma poistui treenamalla paljon kontaktin pitoa ja pysymistä erilaisissa tilanteissa, niin että sain vakuutettua Mörkön että minä huolehdin kyllä Mörköstäkin kunhan Mörkö huolehtii kontaktista. Jälkimmäistä ongelmaa kerkesin ihmetellä vuoden ajan, ja olin ihmeissäni kun ongelma ei mitenkään helpottanut vaikka miten treenasin paikalla oloa lyhyellä ja pitkällä matkalla ja lyhyen ja pitkän aikaa. Eihän se ongelma poistu jos ei edes ymmärrä mikä on ongelmana. Koko vyyhti lähti lopulta purkautumaan elokuussa Riitta Jantunen-Korrin treeneissä. Ei hänkään osannut todellista ongelmaa nimetä, mutta hän toimi katalyyttina jotta itse pääsin pohdinnoissani eteen päin. Hänen vinkistä opetin Mörkölle suullisen vinkin paikalla oloon. En tiedä auttoiko se, muttei suullinen vinkki myöskään huonoa tee. Erään kerran treenatessa tajusin että Mörkö menee hienosti maahan jos on istunut minun vieressäni joitakin sekunteja, mutta menee ahdistuneen näköiseksi jos istutankin alussa yli 10s eikä sitten enää mene maahan. Nykysäännöillä koira saattaa situa reilut puoli minuuttiakin vieressä siitä kun liike alkaa ennen kuin koiran saa laittaa maahan. Eli treenaamaalla istumisen ja maahan käskyn välistä kestoa hävisi Mörkön maahan meno ongelmakin!
Lähdin Veikkolaan kokeeseen asenteella v***uiks menee kuitenkin. Olin treenannut todella vähän, ja vain paikalla olon aloitusta sekä avohyppyä kun viimein keksin missä pääsen hyppyä treenaamaan. Kapulan käytin kerran kotona suussa ja kaukokäskyissä olin tehnyt yhden istumisen. Olisin halunnut treenata huomattavan paljon enemmän, mutta muuttuneessa elämäntilanteessa viikosta hävisi noin 30h joten treeniaikaa ja -mahdollisuuksia on yksinkertaisesti vain todella vähän. Lisäksi oli satanut vettä koko päivän ja satoi edelleen. Hyvä puoli oli, ettei myöskään jännittänyt. Hieman jännitys yritti moottoritiellä päästä valloilleen, mutta hengittelin syvään ja tietoisesti rentoutin itsenäni ja taklasin jännityksen näin. Mukavasti koepaikalla sadekin lakkasi, tosin kenttä oli märkä eikä minulla ollut mitään käsitystä miten Mörkö käyttäytyy märässä (koska en jaksa treenata itse märässä).
ALOssa oli huikeat 11 kilpailijaa ja olin tyytyväinen että meidän vuoro oli jo kolmantena. Oman suorituksen jälkeen voi rauhassa odotella tuloksia. Samoin olin tyytyväinen että meidän paikallamakuuryhmässä oli vierekkäisinä kavereina corgi ja cockeri. Ei sillä että minulla olisi koskaan ollut huonoja kokemuksia paikalla olosta, mutta jos jotain käykin niin onhan se kivempi että vastapelurina on suurin piirtein saman kokoluokan koira. Ennen kehään menoa pyysin Mörkön vierelle, istutin vieressäni noin 10s ja käskin maahan. Sinne meni ja palkkasin runsaasti. Meidän kutsuttiin kehään ja liike alkoi. Pidin katseeni koko ajan koirassa, sillä en nyt edelleenkään tiedä ahdistuiko Mörkö pitkästä istumisesta vai siitä etten itse pidä kontaktia koiraan koko ajan. Liikkuri tuli kohdalle ja nyökkäsi, minä käskytin Mörkön ja voi sitä helpotusta kun koira meni maahan! Ainakin jotain pisteitä tulossa. Loppujen lopuksi Mörkö oli paikalla olon rennon näköisenä ja kun nousi vielä käskystä istumaankin niin saatiin liikkeestä 10. Tästä oli hyvä jatkaa rennosti eteen päin. Olikin tämän vuoden ensimmäinen onnistunut paikalla olo.
Tuuri oli myös puolellani kehän liikejärjestyksen suhteen, sillä aloitimme luoksetulolla. Jostain syystä Mörkö nollaan aina ensimmäinen liikkeen. Nyt tietoisesti menin kehään ja pyysin Mörkön sivulle ennen aloituskohtaa ja palkkasin sosiaalisesti. Toivoin tämän rentouttavan koiraa, kun saa heti positiivista palautetta kehän alussa. Luoksetulo kyllä sujui, mutta tekemisessä näkyi kuitenkin jännitys kun Tikru suorastaan hyppäsi reittäni vasten sivulle tulossa. Tästä pisteitä 9.
Liikkeestä maahan alkoi todella mukavalla seuraamisella. Tästä ilahtuneena oli helppo käskeä koira rennolla äänellä maahan ja loppuliikekin sujui mallikkaasti eli pisteitä 10.
Seuraavana kaukot ja Mörkö meni mukavasti maahan. Istumaan nousi oli mallikas, mutta ehkä harjoittelun vähyydestä johtuen (ja koska harjoittelu oli painottunut maahan menoon) Mörkö valui maahan hieman liian aikaisin. Pisteitä 8,5.
Kapulan pidossakin oli pientä epätarkkuutta, kun Mörkö pyöritteli kapulaa suussaan hieman. Tämä oli minulle itse asiassa hyvä merkki, sillä kotona koira teki samaa. Kisoissa piti yleensä tiukasti kapulaa suussaan, mutta se johtui vain jännityksestä. Mörkö tunsi lienee olonsa kohtuu mukavaksi kun ei purrut tiukasti kapulaan kiinni. Pisteitä 9.5.
Seuraaminen <3 Ensimmäistä kertaa ikinä päästiin tekemään Mörkön kanssa seuraaminen sillä tasolla kuin sen osaamme. Mukavaa rentoa tekemistä hieman turhan väljällä täyskäännöllä. Tämä on Mörkön tyyppivika mihin en jaksa enää puuttua muun liikkeen toimiessa upeasti. Pisteitä 9.5.
Estehypyn nähdessä kehään tullessa olin päättänyt että annan Mörkölle tuplakäskyn. Mörkö ei ole ikinä suorittanut avohyppyä ja kisoissa ollut hyppy oli hyvin erinäiköinen kuin millä olimme harjoitelleet. Mieluummin pisteitä kuin nolla. Sillä hetkellä kun annoin tuplakäskyn tajusin sen olevan turha, mutta en vain saanut pidettyä suutani kiinni. Mörkö teki siis täydellisesti, minulle pisteitä 8.
Kokonaisvaikutus 10 ja erityistä kiitosta kauniista seuraamisesta.
Lopputuloksena 187,5, 1-tulos, KP ja luokkavoitto! Ei huonommin melkein 12 vuotiaalta koiralta. Täytyy olla kyllä kiitollinen että Mörkö on niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että sen kanssa voi edes miettiä kisaamista.
 |
| Me voittajat! |
Ensimmäinen koe (147p) oli vuonna 2014 ja ensimmäinen ykkönen (163p)tuli kolmannesta kisasta vuonna 2017. Tällöin jo olin jumissa Mörkön kanssa sekä tokossa että rally-tokossa, koska Mörkö paineistui kovasti suoritusten aikana. Tokon osalta koin jonkun heräämisen syyskuussa 2020 kun piti jotain tehdä eikä Tikrun kanssa päässyt agilitykisoihin. Ilmoitin syyskuun kisoihin koiran treenaamatta nähdäkseni missä mennään (117p). Seuraaviin lokakuun kisoihin treenasinkin paljon ja suunnitelmallisesti mutta täällä Mörkö ei suostunut menemään maahan enää ollenkaan (130p). Päätin unohtaa lajin ja päästää Mörkön eläkkeelle. Tämä ajatus kantoi aina toukokuuhun 2021 kunnes sisuunnuin ja päätin kuitenkin jatkaa tavoitteen saavuttamista. Hyvällä treenillä muuten hyvä kisa paitsi että paikalla olo selkeästi ahdisti Mörköä vaikka maasas pysyikin (164,5p). Kesäkuussa 2021 Mörkö käväisi maassa niin että saatiin paikallaolosta 5 mutta koska Mörkö nollasi myös hypyn päätin jättää kuumassa säässä kokeen kesken. Heinäkuu olisi muuten voinut ollakin suosiollinen, mutta koepäivän iltana huomasin koiran leuassa kananmunan kokoisen paiseen joka lienee vaikuttanut jo kokeessa kun koira oli jotenkin todella outo. Istui paikkallaolon (81p). Ja sitten tämä syyskuun kisa mistä tuli viimeinen ykkönen (187,5p). Seitsemän vuotta, yhdeksän kisaa, ykköset eri tuomareilta. Toko koko ajan sivulajina.
Hiukan kutkuttaa ajatus AVO-luokasta, mutta voihan ruutu. Aika näyttää miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti