Tuli tämäkin päivä nähtyä, että lähetän Tikrun matkaan toisen mukaan. Tähän mennessä olen aina itse esittänyt koirani ja ajatellut että koira ei kehään muiden esittämänä. Lapsiperheellisenä totuus on vain selkiintynyt vuosien mittaan ja pari vuotta sitten aloin miettimään että näinköhänTikru on ensimmäinen koira joka ei ole kansainvälinen valio. Jotenkaan tuo titteli ei tunnu enää niin tärkeältä, että sen takia haluaisin lähteä reissuun ilman lapsia. Ja kiitos koronan, eipä tässä ole lastenkaan kanssa voinut reissuja suunitella. Joten taisin noin vuosi sitten sanoa Tikrun toiselle omistajalle että vie sinä jos haluat koirasta intin.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että eilen oli Tikrun reissukassi pakattu ja nostin koiran toisen kyytiin. Kyllä tuntui pahalta, vaikka luulin että olin jo omat periaatteeni koiran näyttelyttämisestä kumonnutkin. Totta kai luotan Tikrun viejään ihan täysillä, enkä usko että oikeasti reissussa mitään ihmeellisempää on... mutta silti mun kainaloinen on jonkun toisen kainalossa.
Tänään oli ensimmäinen näyttelypäivä ja Tikru räjäytti omalta osaltaan Palangassa potin ollen rotunsa paras saaden sertin, himoitun cacibin ja Liettuan muotovalion arvon. Tikru on urakkansa suorittanut :)
Odotan kainaloista jo takaisin kotiin. Ei voi uskoa miten hiljaista asunnossa on ilman Tikrua, vielä kun Tikru on muutenkin se vähemmän näkyvä koira. Mörkö on selvinnyt ainoan koiran roolistaan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti