Tämäkin koronavuosi jää monella tavoin historiaan. Alkuvuodesta harrastaminen oli pitkään jäissä. Kesän suunnitelmat menivät taasen uusiksi miehen muuttuneiden työkuvioiden takia. Loppuvuodesta palasin itse töihin, ja sitä myöten arkikuviot menivät monilta osin uusiksi molempien lasten aloittaessa päiväkodissa. Yllättävintä ehkä ikinä on se, että etätyö mahdollistaa huomattavasti kevyemmän arjen kuin mitä osasin kuvitellakaan ja mahdollistaa huomattavasti enemmän aikaa koirien kanssa lenkkeilyyn. Olen korvamerkinnyt säästetyt työmatkat koirien kanssa ulkoiluun ja ulkoilun määrä on kolminkertaistunut loppuvuoden aikana (poislukien marraskuun ja joulukuun kovat pakkaset). Hieman hassua on myös se, että olen muutenkin koirien kanssa treeanannut ja kisannut enemmän kuin aikoihin.
Tavoitteena oli 100km, tuli 150km |
Vuosien jälkeen rinteessä, ja vieläpä suksilla! |
Talven iloja |
Pienempikin sai kuskin oikeudet |
Retkillä tärkeintä on eväät |
Mörkön tavoitteet vuodelle 2021 olivat:
- Kaikista tärkeimpänä vaalia terveyttä
- Suunnitelmissa viimein hommata lisenssi ja kisata tokossa ja rally-tokossa
- Lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista
Mörkö on ollut terve koko vuoden, toivotaan että sama trendi jatkuu! Kyllähän koirassa jo näkee että ikää on sekä turkin harmaantumisesta että jäykistyneistä liikkeistä. Kuitenkin Mörkö lenkkeilee samat lenkit Tikrun kanssa ja varsinkaan lenkin pituus ei ole Mörkölle mikään juttu. Mäkisemmät maastot väsyttävät Mörköä selkeästi enemmän kuin ennen, joten ihan pahimmat mäkilenkit on jätetty Mörkön kanssa väliin. Käsittääkseni Mörkön kuulo ja näkö toimivat ainakin välttävällä tasolla, sillä en ole huomannut koirassa viitteitä jomman kumman aistin katoamisesta. Sänkyynkin hyppää kuten nuorempana, ei liioin taida nivelet kiusata. Toisessa etujalan tassussa on kaiketi nivelrikkoa, Mörkö kun nuoleskelee välillä tassua. Mutta koska ei ole edes viikottaista niin olen vain seurannut asiaa. Treenaaminen ja kisaaminen ovat selkeästi Mörkölle mieltä piristäviä asioita.
Tälle vuodelle hankin ensimmäistä kertaa pk-lisenssi, vai mikä se onkaan nimeltään. Tokoa ja rally-tokoa varten, joista jälkimmäinen jäi kokonaan pois valikoimasta kun en jotenkaan koe rally-tokoa tällä hetkellä kiinnostavana. Keskityimme Mörkön kanssa siis tokoon. Kevään ensimmäiset toko-kisat olivat Veikkolassa toukokuussa ja niistä kotiin tuomisina oli hiukan jännityyneenä tehty ykköstulos. Kaksi kesän koetta olivat todellisia rimanalituksia, paikalla makuun ongelmat tuntuivat liian isoilta selätettäväksi. Mutta koska minulla ei ole tapana luovuttaa niin alkusyksystä ymmärsin viimein mistä asia kiikastaa ja niinpä syyskussa saatiin kolmas ykkönen ja TK1 - ensimmäisenä löwcheninä! Kuukauden päivät mietin, että olisikohan tokoilukin aikaa jättää taakse, mutta kun koira tykkää ja oppii edelleen uutta niin olen nyt loppuvuoden aikana alkanut pikkuhiljaa opettamaan avoimen luokan puuttuvia liikkeitä. Vielä on työstettävänä merkki ja ruutu, mutta uskon että pahimmat vaikeudet ovat takana joskaan se ei tarkoita etteikö töitä ole vielä paljon tehtävänä.
- terveyttä toivon edelleen
- ehkä kokeillaan osaamistasoamme tokon AVOssa, mutta vain jos Mörkön fyysinen kunto ja henkinen vointi sen sallii
- lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
- kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3
Tikrun tavoitteet vuodelle 2021 olivat:
- Terveyttä vaalitaan ja ylläpidetään
- Juoksupuomin valmiiksi saaminen
- Agilityssä kolmosiin
- SM-kisat
- Luonnetesti
- Hassuttelua, sylittelyä, metsässä juoksemista sopivassa määrin
Tikrun alkuvuoteen kuului valitettavasti eturauhasen ongelmaa ja siitä johtunut pitkä treenitauko. Loppusyksystä taas selvisi hurjan iso lihasepätasapaino koirassa, mikä onkin korjaantunut hyvin lenkkeilyllä, vesijuoksulla ja maltillisella treenaamisella. Muutoin Tikrun vuosi olikin lääkärivapaata, toivotaan samanlaista jatkoa ensi vuodellekin!
Juoksupuomi tavoitteena alkaa pian hymyilyttämään - eihän tämä tule valmiiksi ikinä! Vuoden aikana Tikrun osumat ovat laskeneet kontaktin yläreunasta noin puoleen väliin kontaktia. Havaitsin vain aivan loppuvuodesta, etten olekaan treenannut tarpeeksi liikehäiriötä. Ilman liikehäiriötä osumat on 100%, liikehäiriöillä osumat nousee minun makuun liian ylös. Tietääpä mitä treenata ensi vuonna. Tikrua vaivasi myös vierailla puomeilla jännittäminen, ja tämä on vähentynyt huomattavasti nyt kun treeni- ja kisapaikkoja on ollut vaihtelevasti ympäri etelä-Suomea.
Alkuvuden treenitauolla ei ollut kisaamiseen pahemmin vaikutusta, koska koronan takia kilpailutoimintakin oli jäässä muutenkin. Kuitenkin tiedostin jo alkuvuodesta, että tavoite SM-kisoista pitää hylätä, koska ei päästy treenaamaan eikä kisaamaan suunnitellusti. Kesällä helteet taas rajoittivat harrastamista, joten vuoden 14 starttia kertyivät lähinnä loppuvuodesta. Kokemattomuus näkyi kisakentillä niin, että ensimmäinen rata oli aina hyvä ja toinen rata meni ihan kuutamolla koiran haistellessa numerokylttejä tai tervehtiessä ratatyöntekijöitä. Kisastarttien ja kisarutiinin myötä alkoivat kahden radan päivätkin sujumaan ja lopulta saatiin kolmesta viimeisestä kisasta nolla, mutta valitettavasti näistä vain yksi oli LUVA. Joten jatkamme vielä hetken kakkosissa.
Luonnetestissä käytiin syksyllä. Eihän koiran luonne tietenkään ollut mihinkään muuttunut, temperamenttia saisi olla enemmän. Tällä kertaa Tikru oli kuitenkin enemmän itsensä, tiedä sitten mikä ensimmäisellä kerralla kuormitti koiraa jo valmiiksi niin paljon ettei mukana ollut koira ollut omani oloinen. Olen hiukan hämmentynyt miten jatkossa luen luonnetestituloksia, ylipäätänsä tulee muistaa etteä se on sen päivän tulos ja siten osittain suuntaa antava.
Tikru osallistui vuoden aikana neljään näyttelyyn, kahteen Suomessa ja käytiin tekemässä retki Tsekkeihin maailman voittaja -näyttelyyn. Liettuassa Tikru vieraili toisen esittäjän matkassa, matkaan tarttui kaivattu cacib. Mielestäni Tikru on nyt vasta kropaltaan valmis, toivon että päästäisiin hiukan enemmän kehiin tulevaisuudessa.
Muutoin Tikrusta on kuoriutunut tämän vuoden aikana ihan uusi puoli esiin, kun Tikru hakeutuu nykyään syliin rapsuteltavaksi, nukkuu sängyssä vieressä selällään ja (valitettavasti) haluaisi nuolla kasvoja. Aikaisemmin Tikru on viettänyt paljon aikaa omissa oloissaan, mutta nyt koira on lähes koko ajan lähettyvillä. Mukava muutos! Mörkön kanssa yhteiselokin on jotenkin löytänyt paremmin paikkansa, ainakaan koirat eivät ole ihan niin paljon toistensa kanssa murisemassa kuin aikaisemmin.
Tikrun tavoitteet vuodelle 2022:
- Terveyttä vaalitaan ja ylläpidetään
- Juoksupuomin jatkaminen "kisavalmiimmaksi"
- Agilityssä kolmosiin
- SM-kisat, ehkä kun ovat niin kaukana
- Jossakin ulkomailla näyttelyissä viimeistä cacibia metsästämässä
- Tokon alkeiden treenaamista
- Hassuttelua, sylittelyä, metsässä juoksemista sopivassa määrin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti