Askelvoimamittausta ja vesijuoksua

Yksi päivä elokuussa se tapahtui, Tikru tuli ontuen pois tienvieruksen pusikosta. Oikeastaan Tikru ei varannut painoa laisinkaan oikealle takajalalle. Oli perjantai ilta, totta kai. Jäin seuraamaan tilannetta viikonlopun ylitse, koiran tila parani joka hetki hieman. Lopulta maanantaina koira käytti taas kaikkia jalkojaan, joten en vienyt Tikrua lääkäriin. Mutta aloin miettimään että entäs jos kaikki ei ole kuitenkaan hyvin. Tämän seurauksena oli illalla paljon googlettelua, ja selvisi että on olemassa askelvoimamittaus ja että sellaiseen voi mennä myös ilman lähetettä. Varasin siltä seisomalta ensimmäisen vapaan ajan.

Syyskuun alussa oli askelmittauksen vuoro. Seistessä ilmeni ettei Tikru seissyt tasapainoisesti, etujalkojen ero oli noin 75-25. Takajaloissa ei vastaavaa eroa ollut. Kävellessä ei etujalkojen eroa enää huomannut mittauksessa. Mittauksessa selvisi myös että Tikrun vasen takajalka astuu noin 3cm vasemman etujalan ulkopuolelle, kun optimitapauksessa askeleet tulisivat päällekkein käynnissä. Olin jo useamman kuukauden pistänyt merkille että ikään kuin Tikru ei käyttäisi vasenta takajalkaa yhtä tehokkaasti kuin oikeaa. Näytti siltä että liikerata jäi kesken. Tarkemmin koiraa katsottuani askelvoimamittauksen jälkeen havaitsin, että Tikru käyttää vasenta takajalkaansa ylipäätänsä aivan eri tavoin kuin oikeaa. Siinä missä oikea liikkuu suoraan eteen ja taakse, vasen tekee puoliympyrää ulkokautta takaa eteen. Kun oikein katsoin koiraa, niin sehän oli muutenkin aivan kiero liikkuen banaanina vasemmalle taipuneena.

Lilan (vas tj) pitäisi osua punaisen päälle (vas ej), aivan kuten oikeat jalat vihreä ja sinien osuu.

Suurin osa kuormituksesta kohdistuu vasemmalle etujalalle.

Näiden löydösten perusteella aloin rakentamaan suunnitelmaa joka koostui fyssarin harjoitteista, vesijuoksusta, osteopatiasta ja kraniosakraalihoidosta peruslenkkeilyä unohtamatta. Fyssarin harjoitteet koostettiin tukemaan oikean etujalan lihasheikkoutta sekä vasemman etujalan voiman kehitystä. Ajatuksena on, että kun lihasheikkous pienenee niin myös vasemman takajalan käyttö muuttuu tehokkaammaksi. Vesijuoksu suunniteltiin tukemaan lihasten tasapainoisempaa kehittymistä, nyt kun koiralla oli diagonaalisesti vahvat lihakset ja toiseen suuntaan heikot. Kraniosssa ja osteopatiassa koira saatiin suoremmaksi, varsinkin lantion alueelta. Loppuvuosi menikin näiden parissa, lisänä vielä Tikrulle räätälöidyt hyppytekniikkatreenit. 

Tulokset tähän mennessä ovat olleet merkittävät, joskin takapakkejakin on tullut. Tikru mm ravaa rappuset (ennen loikki), käyttää takapäätänsä tehokkaammin (voimakkaampi laukka ja ponnistus), selässä on selkeästi paremmat lihakset (takapäähän kaivataan vielä lisää), Tikru liikkuu pääsääntöisesti suorana ja vasemmat jalat kulkevat samaa linjaa (tässä kyllä myös eniten notkahduksia).  Koira istuu paljon ryhdikkäämmin, ja kantaa itsensä liikkuessaan paremmin. Etuosaan on tullut kuin huomaamatta lisää lihasta. Alkuvaiheessa pidin useamman viikon tauon agilitystä, kuudennen viikon jälkeen otettiin agilitykin mukaan treenisuunnitelmaan.

Miten Tikru vesijuoksi?

• 13.9. 151m, 5min+5min: kovasti koiraa jännitti
• 16.9. 246m, 0,7km/h ja 13min: edelleen jännitti
• 19.9. 314m, 0,9km/h ja 15min: vähemmän jännitystä, pystyi syömään jo makupaloja
• 14.10. 321m 0,8-0,9km/h 15min: selkeästi rennompi koira, söi makupaloja ja kulki 13min häntä pystyssä, sitten alkoi väsyttämään

Lokakuun 19. oli vuorossa fyssarin tsekkaus miten syyskuun alussa saamani jumpat ovat vieneet koiraa eteen päin. Olin todella iloinen että heikommasta oikeasta etujalasta ja etuosasta on tullut melkeinpä jäntevämpi kuin vasemmasta. Harjoitteet ovat siten olleet tehokkaita. Tikrulla oli joustava selkä, mutta jostain syystä koira vetää lantiota hieman alleen. Pitää seurailla ettei enteilisi eturauhasen ongelmaa. Vasemman takajalan etureisi on vielä oikeaa heikompi, pakaroihin on tullut lihasta lisää tasapainoittaen lihaksistoa. Seuraavaksi teemaksi saimme vasemman takajalan aktivoinnin, sillä Tikru ei näytä tiedostavan vasemman takajalan olemassa oloa. Tikruhan laukkaa lähes ainoa oikeaa laukkaa ja ponnistaa oikealla jalalla. Myös peruuttaessa tai korokkeelle noustessa oikea jalka johtaa. Koitetaan nyt siis jumpalla aktivoida hermoratoja ja muistutella että täällä olis tällainen neljäskin jalka jota voipi käyttää.

• 21.10 520m, 1,0km/h 20min: reippaasti ja jaksavana koko ajan häntä pystyssä
• 5.11 633m 1.1km/h23min, 1-tason ylämäkeä 8min: Reippaasti, viimeinen 5min alkoi väsyä
• 8.11 509m 0.9km/h 20min, 1-tason ylämäki 5min: selkeästi väsynyt, pyrki kulkemaan poikittaen. Kevennettiin kuormitusta. Kuun alkuun oli tullut muutenkin paljon lenkkiä, palautumiselle ei lienee jäänyt tarpeeksi aikaa
• 25.11 633m 1,0km/h 24min
• 3.12 653m 0.9-1.3km/h 22.5min

Pää liian ylhäällä, juuri namia odottamassa

Miten tästä eteen päin?

Ihan alkuun katsotaan miten hyvin koira jatkaa omaa kehitystään peruslenkkeilyllä. Olen nyt löytänyt kivan rytmin liikkua koirien kanssa ja lenkkien määrät viikossa ovat triplaantuneet. Etsin ja löysin mukavia mäkisiä reittejä kotimme lähettyviltä, joten ihan tasaiset lenkit ovat jääneet oikeastaan palauttelupäiviin. Kotijumppa kuuluu edelleen pari kertaa viikossa ohjelmaan varioiden vasemman takajalan aktvivoinnista syvien lihasten aktivointiin. 

Pohdin että olisiko mielenkiinnon takia käyttää koira uudestaan askelvoimamittauksessa, mutta tulin siihen tulokseen ettei se toisi enää mitään lisäarvoa kun selkeästi koira on kehittymässä muutenkin parempaan suuntaan. Ehkä keväämmällä voisi harkita, mutta ei mittaus siinäkään vaiheessa varsinaisesti mitään uutta tietoa enää toisi kun nyt muutoksen näkee koirasta jo ihan paljaalla silmälläkin. 

Hiukan harmittaa, etten osannut etsiä tietoa aikaisemmin aiheeseen liittyen. Lieventävänä asianhaarana se, ettei askelvoimamittausta ole edes ollut saatavilla kuin vasta muutaman vuoden ja alkuun sekin pelkästään eläinlääkärin lähetteellä. Onneksi Tikru ei ole loukkaantunut vakavammin lihaksiston epätasapainosta johtuen. Agility on aina riskialtis laji, mutta nyt voin (ehkä) treenata hiukan pienemmällä loukkaantumisriskillä. Ainakin Tikrun laukanvaihto-onglemat tai omiin jalkoihin kompuroinnit ovat kadonneet tyystin.