torstai 29. elokuuta 2013

Metsälenkkeilyä

Tänään oli vaihtoehtona hyppytekniikkatreenit, tai kunnon lenkki nätissä elokuun illassa. Aikani asiaa aamulla tuumailin, ja päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Hyppytekniikkatreeni olisi tietysti ollut hyväksi Mörkölle, mutta pitkästä lenkistä hyötyvät sekä Ozzy että Mörkö. Joten illalla töiden jälkeen odotti mukava lenkki Leppävaaran maastoissa.

Olen yllättynyt, että edelleenkin löydän alueelta mukavia uusia lenkkejä. Olen kuitnekin asunut eri puolella aluetta jo reilut kymmenen vuotta. Toisaalta, eipähän pääse kyllästymään kun lähtee avoimin mielin kokeilemaan uusiin maisemiin. Vielä enemmän olen yllättynyt siitä, että olen tänä syksynä onnistunut löytämään lenkin missä koiria voi ulkoiluttaa tosi kivasti vapaana. Niinpä tänäänkin tuttujen polkujen pariin lähimetsään. Koirat kruisailivat poluilla ja minä nautiskelin katsellessani niiden menoa. Puolessa välissä lenkkiä silmiini osui vielä uusi kiinnostava polku, ja tottakai sekin oli lopulta koestettava. Loppujen lopuksi lenkille tuli kestoa reippaasti kävellen 1h 25min mistä koirat painelivat vapaana 50min. Eikä yhtään ihmistä tullut koko aikana vastaan. Mieletöntä!

On se vaan hienoa, kun 11v partis jaksaa edelleen painella tällaisia lenkkejä hyvällä vauhdilla. Niin se vaan kiipeilee kivien päälle samaan tapaan kuin nuorempana ja itseäni lähinnä hirvittää Ozzyn pitämä vauhti - Ozzya taas ei päätä huimaa. Kaatuneet puunrongotkin ylitetään reippailla loikilla. Mörkölle on luonnollisesti hyväksi kropan monipuolinen käyttäminen, elättelen toivetta että tämä vaikuttaa positiivisesti agilityssä. Mörkökään ei turhia hidastele, vaan juoksee polkua edessäni edestakaisin milloin mikäkin käpy tai keppi suussa.

Itselleni metsässä käyskentely on kyllä sellaista mielen terapiaa, ettei parempaa olekaan! Tänäänkin kuuntelin tikan koputusta pitkän matkaa ennen kuin paikallistin linnun pystyyn kuivuneen puun latvaan. Peltonäkymä kallion päältä on huikea näky mitä pitää aina hetkeksi jäädä ihailemaan. Varsinkin ilta-auringossa. Onkohan se ikään liittyvä asia, että jotenkin viihtyy paremmin luonnon keskellä kuin kaupungin vilinässä?

Iltapuhteina koirut työstivät kuivatut lehmänvatsat. Ah, niin hirveän hajuista mutta koirista niin äärimmäisen hyvää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti