Ensimmäinen se on lyhytkin kausi... kuten meidän tapauksessa. Kauden alussa elokuussa jäätiin heti vuoden loppuun kestänäälle sairaslomalle ja Tikrun tauko jatkui minun takiani ennen kuin maaliskuussa koin että voin taas lähteä kevyesti tekemään agilityä. Jäljelle jääneiden kolmen kuukauden aikana oli vielä joitakin poissaoloja, joten ei varmaankaan tullut edes kymmentä kertaa treenejä. Toki vastapainoksi olen käynyt omalla ajalla toisen mokoman treenailemassa, mutta näillä kerroilla olen aina tehnyt jonkin esteen suoritustekniikkaa. Laskeskelin että kaksi tai kolme kertaa ollaan tehty useamman esteen sarjaa niin että oma liike on mukana. Se ei ole paljon se.
Niinpä katsellessani "kisarataa" totesin että aivan liian vaikea meille ja koitin löytää radalta suoritettavia pätkiä. Tehtiin kaksi vetoa, ja kummassakin näkyy miten hämmästynyt ja hämmentynyt Tikru on kun tehdäänkin enemmän kuin este tai kaksi. Treenimäärään nähden olen erittäin tyytyväinen ettei Tikru juossut jalkoihin (kuten alussa teki koko ajan) ja ottaen huomioon ettei Tikru voi vielä osata lukea ohjausta niin saan kuitenkin koiran kohtuu hyvin haluamaani suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti