Mörkö ei ole käynyt Niinun hallissa vuoteen ja voi sitä ilon määrää kun Mörkö tajusi missä ollaan. Se hakkui ja repi hihnaa lähdössä. Siis Mörkö! Joka on niin hillitty melkein kaikkialla. Koira oli ylivirittynyt ja itsellä takoi takaraivossa että nollaa huutaa vaikka koitin ääntä kovasti hiljentää. Tapojensa vastaisesti Mörkö tarjosi omia reittejä ja minäkin ensimmäistä kertaa onnistuin hukkaamaan radan mutta näistäkin haasteista huolimatta päästiin nollalla maaliin :D
Mikä helpotus! Huhtikuu meni selkeästi yliyrittämisessä ja toukokuuhun siirryttäessä päätin että ensisijainen tavoite on saada aikaiseksi hyvältä tuntuva rata. Tähän päästiin eilisissä kisoissa, rento suoritus. Heti kun keskittyi tuloksen sijasta tekemiseen alkoi tulostakin tulla. Näinhän se on, että kisatavoite ei saa ikinä olla tulostavoite. Vaikka tämän hyvin tiedänäkin niin silti tähän asiaan itse kompastuin... Nyt kun Mörköltä puuttuu enää kaksi SM-nollaa niin tuntuu taas siltä että ne on mahdollista vielä saada vaikkei aikaa liian montaa viikkoa olekaan jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti