Viime sunnuntaina lähdimme sekalaisella joukkiolla liikenteeseen Raumalle. Myönnän, maantietoni ei ehkä ole kaikkein parasta, sillä koin pienimuotoisen järkytyksenä kun edellisenä iltana selvisi että raumalla on hiukan vajaan 300km matka... Noh, onhan sitä ennenkin hulluuksia tehty. Joten aamulla kuudelta auringon jo paistaessa pilvettömältä taivaalta pakkasin itseni ja Ozzyn autoon ja suunnattiin Vihtiin hakemaan mukaan ihanainen partis ja apsonen.
Rauman näyttely oli todella hyvin järjestetty ja meininki leppoisa. Vaikka aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta melkein koko päivän niin olo ei ollut liian tukala kohtuullisen reippaan tuulen takia. Ozzyakaan ei lämpö painanut, vaan jätkä paineli menemään Ozzymaiseen tapaan sekä rotukehässä että ryhmissä.
Rauman tuomari ei vain nähnyt tämän päivän koirissa muuta kuin keskinkertaisuutta. Tuomari sanoi suullisesti että Ozzylla on uroksista paras pää, ilme, liikkeet ja rakenne mutta niin vain jäi SA saamatta. Sama meininki jatkui myös nartuissa, joten lopputuloksena rodusta ei löytynyt rotunsa parasta ollenkaan. Nykyisillä säännöillä ROP - ja VSP-vet sentään saatiin ja molemmat rodussa leivottiin.
Mörköläinen... voi jo huomattavasti paremmin. Lauantaina Mörkö oli kovin vaisu ja tapojensa vastaisesti kärttyinen. Sunnuntaina Mörkö oli jo aktiiviesmpi, mutta edelleen Mörköä ei uskallettu jättää itsekseen. Joten minun ollessa Raumalla Mörkö oli katsomassa formuloita. Maanantaina tehtiin jo pieni lenkki ja eilen normaalia ulkoilua. Tänään Mörkö oli jo kovasti sitä mieltä että voitaisiin jo tehdäkin jotain. Joten taidettiin selvitä tästä kohtauksesta säikähdyksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti